Piikittelyä

"Hei! Olen Kaloriina ja olen piikkiaddikti"

Olen liittynyt siihen yhä kasvavaan määrään suomalaisia, jotka ovat saaneet pikkiaddiktion, tarkemmin sanoen piikkimattoaddiktion.



Saimme anopilta ensiksi pienen piikkimaton lainaksi testausta varten. Kun sitten palautimme sen, saimme häneltä uuden ja isomman omaksi. Hän oli saanut ensimmäisen pikkimattonsa viime syksynä syntymäpävälahjaksi ja nuo pari muuta sitten ilmeisesti tilaaja tms. lahjoiksi ja koska kukaan ei tee noin monella piikkimatolla mitään, pääsimme mekin osingoille.

Olen nyt sitten aloittanut kaikki paluuni jälkeiset iltani lepäilemällä piikkien päällä - ja pari kertaa nukahtanutkin siihen. Olo on sen jälkeen todella rentoutunut, voisi jopa sanoa, että hivenen "pöffeli". Pitää varmaan rajoittaa piikkien käyttöä.
Kaikkein autuaallisemmin jälkiolotilan saa kuitenkin aikaiseksi, kun seisoo lattialle laitetun maton päällä paljain jaloin. Ensiksi se tuntuu kamalalta, mutta jälkikäteen olo on autuas.

Suosittelen piikkejä lämpimästi kaikille!

Wienin tuliaiset

Kuvia kaupungista ja nähtävyyksistä on tarjolla myöhemmin, nyt esittelen vain hankintani, joista osa herättää ristiriitaisia tunteita.
Ensiksi Claire'sista ostamani uuteen tukkalookiini sopiva hiuspanta. Leopardikuosinen kaksiosainen panta kustansi 4e.


Rakkaalle herra Kirjoitukselleni toin perinteiset tuliaiset eli maailman parasta Husselin marmeladia ja valkoista tobleronea. Yhteiseksi tuliaiseksi ostin Carcassonne-lautapelisarjan uuden perus/lisäosan "Das Schicksalsrad" "Wheel of Fortune" = onnenpyörä. Alunperin oli tarkoitukseni ostaa kahdeksas virallinen lisäosa "Burgen, Brügen und Bazare", mutta niitä ei ollut ollut eka painoksessa jaossa montaa kappaletta. Wienin suurin pelikauppa oli saanut niitä ihan kolme kappaletta ja ne oli myyty samantien kaikki, he kehottivat kysymään parista muusta kaupasta ja tulokset olivat ihan yhtä laihoja eli emme siis saaneet tuota lisäosaa. (tähän täytyy sanoa - emme saaneet vielä - se on nimittäin tulossa suomenkieliseen julkaisuun jossain vaiheessa ja täytyy ostaa se vasta sitten). Olin ajatellut jättää tuon Onnenpyörän vallan väliin, koska se laajentaa peliä aivan hurjasti. Mutta kun muita vaihtoehtoja ei ollut, ostin sitten sen. Onnenpyörä on siis sekä uusi peruspelipohja että valtavan laaja lisäosa, joka lasketaan ja ei lasketa lisäosaksi. Hauska ristiriita, mutta näin se on valmistajan sivuillakin ilmaistu. Onneksi saksankieliset säännöt eivät ole hirveän monimutkaiset, vaan peruspelin säännöt pätevät paria poikkeusta lukuunottamatta tässäkin.


Sitten se suurin kipuilukohta eli hankkimani kengät. Ostin Crocsin virallisesta kaupasta kevätmalliston uudet kiilapohjaiset korkokengät kullanvärisinä. Yleensä minulla harkinta pitää, enkä osta mitään ihan turhaa, mutta nyt meni pää sekaisin ja visa vinkui ja ostin nämä kaunokaiset. Valitettavasti vain nuo leveämmät mallit ovat minun jaloilleni paremmat. Nyt sitten ihan tosissaan kipuilen sen kanssa, että laitanko ne myyntiin ja yritän saada edes osan hinnasta pois ennen kuin visalasku erääntyy vai koetanko pitää ne sittenkin itse. Väri on loistava, malli syötävän suloinen ja korkokin juuri sellainen kuin haluaisin, mutta kun tuo lesti on pikkiriikkisen kapea.... Ketuttaa vieläkin, että tulin ne kantaneeksi kassalle, mutta kun ne olivat NIIIN ihanat siellä kaupassa.

Terveisiä Wienistä

Lähestyn varovasti tietokonetta, joka surisee kutsuvasti. Painan näppäintä ja hups - näytölle ilmestyy tekstiä, jota tuijotan hämmästyneenä, mistä se siihen tuli. Olo on vähän kuin Liisalla ihmemaassa. Olen ollut kokonaiset viisi päivää ilman nettiä ja sen kyllä huomaa, tietokoneita ja monitoreita olen nähnyt sitten senkin edestä - pieniä viisi-kuusi tuumaisia ja isoja viisikymmentäkuusi tuumaisia ja kaikkea siltä väliltä.

Palaan tarkemmin hankintoihin, kuviin ja muihin tunnelmiin myöhemmin, mutta nyt on pakko kertoa sen verran, että Wien kyllä petti odotukset oikein kunnolla. Siellä oli pahimmillaan 5-7 astetta pakkasta ja luntakin tuli tuuman verran! Olen tottunut siihen, että siellä on tähän aikaan vuodesta yli +10 astetta lämmintä, aurinko paistelee ja nurmikot vihertävät. Nyt sai kietoutua talvitakkiin ja silti tuntui, että kylmä tunki luihin ja ytimiin asti - se oli aivan erilaista kylmää kuin täällä. No erilaiset olivat tietenkin vaateetkin, ei ollut toppapukua ja kunnon toppakenkiä, vaan sisäturkki ja saappaat...

Palasin kotiin viime yönä ja edelleen tasapainoelimeni voihkivat lentämistä - maailma ei vain tahdo vakautua. Pidän sormet ja varpaat ristittyinä, että pääni kestäisi vielä edes yhden pitkän lentomatkan ennen kuin on pakko luopua matkustamisesta vallan. Itken veren karvaisia kyyneleitä jos todella käy niin, että en voi enää koskaan lentää tai matkustaa lentäen, minä kun niin rakastan sitä.

Viimeisenä kappaleena todettakoon, että kävin parturissa ennen matkalle lähtöäni. Luottokampaajani Sanni loihti minulle taas uuden ihanan lookin. Yhdessä taivastelimme sitä, että edellisestä käynnistäni oli jo 9kk, mutta edellinen leikkaus ei ollut vieläkään ihan hirveä - venähtänyt toki, mutta ei mahdoton. Uudesta hän lupaili vielä monipuolisempaa ja samanlaista, että sitä voi tarvittaessa itse värjätä ja malli saa kasvaa menemättä pilalle. Minulla on nyt siis etuhiukset, sellaiset puolen otsan vinoon leikatut paksut etuhiukset, jotka voi tarvittaessa kääntää taakse tai keventää osin tupeeraamalla. Takaa malli on voimakkaasti v-mallinen ja melko pitkä, edestä sitten taas lyhyt ja voimakkaasti rikottu. Pohjalla vaaleat raidat ja päällä yksivärinen punaruskea värjäys. Olen todella tyytyväinen tähän malliin! Sitä voi muunnella monella tavoin ja tarvittaessa sen kasvaessa pitkäksi itsekin lyhentää sekä etuhiuksia että takatukkaa.

Ahneella on...

Olen melkolailla pettynyt erään meikkifirman toimintaan. Ystävänpäivän aikaan luvattiin suurin rummutuksin kaikille, jotka rekisteröityvät verkkokauppaan, 30e arvoinen alennuskoodi. Viestissä korostettiin moneen kertaan, että tuolla koodilla ja vain tuolla koodilla saa 30e alennusta ko. kaupan tilauksista ja koodi on voimassa vuoden loppuun.

Kului pari päivää ja tuli ilmoitus, että koodin voimassaoloaikaa oli lyhennetty helmikuun loppuun. Olisi silloin pitänyt tajuta, missä mennään ja tehdä tilaus heti! Niin pian kuin suinkin, välittömästi. Mietin kuitenkin pari päivää liikaa ja löysin nettikaupan etusivulta bannerin, joka ilman mitään anteeksi pyyntöjä tai muita ilmoitti, että ovat vaihtaneet ko. koodin -50% alennukseksi. Vähättelivät asiaa toteamalla, että useimmissa tapauksissa tämä on enemmän kuin olisi ollut 30e alennus.

Ei minulle ainakaan - olin laskenut tilaukseeni juuri 30e tavarat, jotka ahneuksissani, sen myönnän, kuvittelin saavani ilmaiseksi. Nyt siis joutuisin maksamaan niistä puolet - ei se minusta ollut mikään hyvä diili. Mietin päivän, mutta en uskaltanut lykätä tilauksen tekoa enempää, koska olin ihan varma, että seuraavaksi ne vain lopettavat koodien vastaanottamisen ja jään vallan nuolemaan näppejäni.

Koen edelleen tulleeni petetyksi MSCHICkin taholta, sillä tilaukseni maksoi alennuksen jälkeen minulle 13e+ postikulut. Olen sitä mieltä, että he ovat ainakin sen minulle velkaa. Ei pitäisi firmankaan mennä lupailemaan mitä tahansa ja sitten vetää muutaman päivän kuluttua sanojaan takaisin.

Onnellisia olkoot ne, jotka ehtivät ko. alennuksen täysimääräisenä hyödyntää. Seuraavalla kertaa tiedän olla kärppänä paikalla, jos siis seuraavaa kertaa tulee.

Minulle tulevassa paketissa on rajaussivellin, vedenkestävä rajausväri ja huulipuna (joka on ilmainen lahja). Tuotteiden on parasta olla hyviä taikka muuten mustamaalaan MSCHICkiä aina kun voin - sanottakoon sitä sitten vaikka antimarkkinoinniksi tai rehellisemmin kateellisen suomalaisen parjaukseksi. Jos lisäksi toimitusaika ennakkomaksusta huolimatta on se kuukausi, alan vakaasti kallistua sille linjalle, että mikään, ei mikään meikki ole niin hyvä, että siitä kannattaisi maksaa itsensä kipeäksi ja odottaa noin kauaa.

Pitäkää siis ko. firman puolesta peukkuja, että toimitus on nopea ja tavarat hyviä...

Sänky huutelee

Takana kaksi valvottua työntöäyteistä yötä ja olo kuin zombiella. Nukkumaan tekisi mieli mennä, mutta kun ei voi, sillä tunnin ja vartin päästä on sovittu muutaman minuutin meno. Kun sinne vielä kävelee vartin ja aikaa on varattava hien laskettamiseenkin (en ole edelleenkään oppinut kävelemään hitaasti), nukkumisaikaa jäisi maks. kolme varttia.

Seinän takana sänky huutelee hävyttömiä, suorastaan kuulen lakanoiden kahinan ja haistan ulkona kuivatun pyykin tuoksun. Saan ihan oikeasti tehdä töitä, jotta en vain kömpisi tuonne lakanoiden väliin, vetäisi tyynyn päälle jotain herra Kirjoituksen päällä ollutta puolipitoista vaatetta (jota ei kyllä taida edes löytyä kotoamme tällä hetkellä, kun käyttövaatekkerta on päällä ja loput pestyjä) ja uppoutuisi nukku-Matin kainaloon.

Taidan hakea kolmannen kahvimukin ja keskittyä miettimään seuraavaa järkevää kirjoittamisen aihetta. Nää kaksi viimeistä ovat olleet mallia "silittäkää myötäkarvaan, muuten saatan puraista".

whattaweek

Takana erittäin mielenkiintoinen viikko...

Tiistaina aloitin työpäiväni murtamalla kynteni. Eikä kyseessä ole tietenkään mikään pikkuinen "oih, voih, multa lohkesi kynsi, nyt on päivä pilalla ja maailma kaatuu" lohkeama, joka olisi korjatavissa kynsiviilalla. Tämä oli todella jotain muuta - napautin sen pystysuunnassa kovaa alustaa vasten reilulla voimalla ja kynsi katkesi puolesta välistä lihaa. Irtosi melkein kokonaan, muttei kuitenkaan kokonaan, vaan jäi keskeltä kiinni pieneltä matkalta kynnestä ja lihasta. Tosi, tosi kiva. Nyt on sitten pakko kestää pari kolme viikkoa sormi paketissa, muutoin jäävät riiskat kiinni kaikkeen mahdolliseen. Niin paljon se oli kiinni lihassa, etten saattanut irrottaa sitä ja toisaalta ajattelin, että huonokin kynsi suojaa sormea paremmin kuin ei mitään.

Keskiviikkona klo 14.00 nautiskelin töissä ajatuksesta, että enää tunti ja sitten pääsisin kotiin nauttimaan vapaasta illasta ja kokonaisesta vapaapäivästä. Klo 14:50 tiesin, että vapaa-aikaa oli viitisen tuntia ja pääsisin yöksi takaisin yöihin. Torstai olisi toki vapaa, mutta vasta valvotun yön jälkeen.

Ihmeesti silti sain kaikkea pakollista aikaan - liikuin kuutena päivänä, pesin pyykkiä, silitin sitä, siivosin kotia jne, jne. Blogia en jaksanut kirjoittaa, kaupoilla en käynyt ja huuto.nettiinkin jäivät tavarat laittamatta.

Tänään kun tulin kotiin oli odottamassa mukava ystävänpäivän ylläri - jääkaapissa oli + 20 astetta lämmintä! Oi kun kiva! Ja totta kai sunnuntaina, kun ei ole saatavissa mistään korjausmiestä. Kannoimme herra Kirjoituksen kanssa jääkaapissa olleet tavarat vintille, mitään muuta järkevää paikkaa ei ollut, koska ulkona on -5 astetta, mikä tarkoittaa, että parvekkeella tavarat olisivat jätyneet. Vintti on sellainen puolilämpöinen eli ei pakkasella, mutta ei toki huoneenlämpöinenkään. Huomenna saa sitten aloittaa aamun soittelemalla korjausmiestä...

Ensi viikolla yritän selvitä huoltomiehestä, liikkumisesta, kolmesta yövuorosta, käynnistä Tampereella, johon ei valitettavasti liity shoppailua tai herkuttelua - ei ainakaan paljoa- ja saada edes vähän aikaan isukin sisätumppuja. Hän tarvitsee sellaiset, kun sormet palelevat sisälläkin. Niin ja nukkuakin pitäisi ja laittaa meikkipussi kevätkuntoon. Kahdesta viimeisestä aiheesta on tarkoitus päivittää juttua tännekin.

Polven lämmittimet

Viimeisin käsityöni on äidille kudotut polven lämmittimet. Materiaalina vihreä Nalle-lanka ja neuloksena ihan perus kaksi oikein, kaksi nurin joustin.

Kuvassa nuo ovat vielä päättelemättä ihan siitä syystä, että olen varautunut purkamaan niistä toisen, koska se ei ole oikeaa kokoa. Kaksi värinen on hivenen isompi ja oletan, että pienempi yksivärinen puretaan ja sitä täydennetään samanlaisella vaaleammalla raidalla. Tarvitsen kuitenkin äidin polvet paikalle, jotta pääsen sovittamaan näitä ja varmistamaan, kumpi on paremmmin oikean kokoinen.