Nuukailun maailman ennätys

On varmaan käynyt selväksi, että tavaroilla on taipumus pesiytyä kotiini. Useimmiten jostain syystä vain käy niin, että tavaroita päätyy haltuuni useammin kappalein. Niin kuin nyt näitä jutun aiheena olevia hanskoja vaikka.

Omistan nahkaisia ja mokkaisia hanskoja useammat - siis tarkemmin ottaen useammat mustat ja ruskeat, petrolinväriset, vaaleansiniset, vaaleanpunaiset, kirkkaanpunaiset, viininpunaiset, luonnonvalkoiset ja harmaat. Tumman vihreät ovat edelleen haussa.

Viimeksi salilla käydessäni onnistuin hukkaamaan toisen mustista arkikäytössä olleista nahkahanskoistani. Totta kai se harmitti kaltaistani nuukaa ihmistä, tarkoittihan se sitä, että jäljelle jäänyt hanska oli nyt käyttökelvoton.

Kotiin päästyäni tungin paritonta hanskaa laatikkoon, jossa säilytän hanskojani. Huomasin laatikossa toisenkin parittoman mustan nahkahanskan - se oli siitä edellisestä parista, josta hukkasin pari vuotta sitten toisen. Sen jäljelle jääneen säästin kaktusten istuttamista varten. Nyt kuitenkin kävi niin onnellisesti, että toinen jäljelle jäänyt hanska on vasemmasta kädestä, toinen oikeasta... Siis kokonainen pari mustia nahkahanskoja! Näin ajattelee ei niin kovin tyylistään tarkka nuukailun maailman ennätystä hankkiva ihminen.

Päätin kokeilla, miten pahalta nuo eri pariset hanskat näyttävät käytössä ja tulin parin testauksen jälkeen siihen tulokseen, ettei kukaan taida ko. asiaa edes huomata. Molemmat kun ovat mustia ja suunnilleen samanverran kuluneita - eri asia olisi, jos ne olisivat eri materiaalia tai eri väriset. Tietenkin tikkauksissa ja koristeluissa on eroja, mutta kuka kadulla vastaantuleva katsoo toisen hanskoja niin tarkkaan, varsinkin kun toppatakin hiha yleensä roikkuu jonkinverran hanskan päällä. Ja sisällähän hanskoja ei pidetä kädessä lainkaan.

Alkuun ajattelin tuunata hanskoista samannäköiset eli peitellä näkyvät ja puuttuvat saumat jollain koristeilla, mutta laiskuus iski ja eri pari hanskat päätyivät käyttöön sellaisinaan.

Kiusauksia kerrakseen

Lankesimme eilen uuden kuun kunniaksi käymään hesessä - pyrin pitämään huolta ettei se toistu hetkeen.

Nyt joku oli viritellyt minulle kiusauksen huuto.nettiin, siis oikein todellisen kiusauksen. Sellaisen, että jouduin istumaan sormieni päällä oikein tukevasti ja vielä pinnistää kovasti, etteivät näpit päädy kohdalle tarjoa. Ihana, 60 vaatetta käsittävä vaatepaketti lähtisi toimituskuluineen hintaan n. 1,50e per vaate. Vaatteet juuri oikeaa kokoa ja hyvän värisiä. No, mistä sitten kiikastaa? Siitä legendaarisesta kaappitilasta ja niistä lupauksista, että en hanki lisää vaatteita. Että voi olla vaikea vastustaa moista kiusausta.

Yritän kuitenkin pysyä lujana, sillä tammikuun "vaateraha" tuli jo käytettyä. Huuto.netistä ostin 14 vaatetta, 13 paitaa ja mustat collegehousut hintaan 10e. Ei siis todellakaan paha. Sen lisäksi tuli hankittua tuo toppi ja pari huivia kirppislöytöinä. Heitän tähän saatteeksi muutamia kuvia tuosta 10e hintaisesta vaatepaketista, osa vaatteista on pyykissä eli ihan kaikki eivät pääse kuviin mukaan. Kun tuon hintaisessa paketissa on yksi aito, vaikkakin käytetty, Marimekon paita ja toinen Adidas, on se todellinen löytö. Adidas-paita puuttuu kuvista, muutoin kaikki vaatteet näkyvillä. Housut täytyy lyhentää, se on sitten tulevan viikonloput työ.


Rakkaan mieheni kommentit olivat taas niin tyypillisiä: "Oletko ihan varma, ettei tuo ole sinun kaapistasi. ""Muistan ihan varmasti nähneeni sinulla tuollaisen aiemminkin."

Uusi lelu

Tammikuu meni uudenvuoden lupausten osalta niin päin p:tä kuin vain voi. Lupasin harkita kaikkia ostoksiani tarkasti ja miettiä tarvitsenko sitä todella. Jotenkin vain kävi niin, että jossain kohtaa katosi holtti...Tulin ostaneeksi sitä sun tätä enemmän kuin kuukausiin.

Luvassa ei ole siis raporttia siitä, miten paljon rahaa tulin kuluttaneeksi. Piiskaan itseäni jo ihan tarpeeksi tuosta tuhlaavaisuudesta muutenkin, en halua tietää euromääräistä summaa siitä, miten paljon oikein meni. Varsinkin kun itselleni epätyypilliseen tapaan vingutin visaakin - ihan vain sen takia, että maksan siitä joka kuukausi, vaikka en käytäkään.

Varmemmaksi vakuudeksi, jotta en sortuisi jälkikäteenkään tutkimaan, paljonko oikein meni, tuhosin säästämäni kuitit uudella lelullamme.

Olemme jo pitkään herra Kirjoituksen kanssa pohtineet paperisilppurin ostamista, sillä jotenkin vain tuntuu turvallisemmalta pistää tietyt paperit keräykseen silputtuna kuin kokonaisina. Nyt tammikuun lopussa herra Kirjoitus sitten päätti, että on vihdoin ja viimein aika tuoda se kotiin. Lidlissä oli silppuri myynnissä hintaan 14,90e, joten sellainen muutti meille.

Ihan kätevä pelihän se on, helposti sillä tuhosi tukun vanhoja tiliotteita ja tammikuun kassakuitit. Sinne menivät kaikki ja niitä oli sentään melkoisen iso pino. Kaksi pientä vikaa tuossa laitteessa on, se on melkoisen äänekäs ollessaan käytössä, ja lisäksi se pölyttää jonkin verran. Kolmas vika ei oikeastaan ole laitteen vika, vaan lopputuotteen vika. Silputtu paperi vaatii isomman tilan kuin silppuamaton eli roskiksen viereen täytyi varata iso kassi tyhjennystä varten. Kevyt tuo iso kassi kuitenkin oli paperinkeräykseen kantaa.

Nyt täytyy hankkia vielä uusi, isompi ja mielellään metallinen paperikori, jotta laitteen saa asennettua kiinteästi siihen.

Sitä saa mitä tilaa

Sain syntymäpäivälahjaksi vuoden kuntosalikortin. Siihen liittyi myös henkilökohtainen harjoitteluohjelma (eikös niihin kaikkiin, kun kyseessä on enemmän kuin 10 kerran kortti). Sain tietenkin esittää toiveita ohjelman suhteen ja pyysin mahdollisimman rankkaa ja mahdollisimman paljon läskejä sulattavaa. Ja niinhän siinä kävi, että sitä saa, mitä tilaa...

Maanantaina olin tavallisessa jumpassa ja luistin hivenen venyttelyistä, sillä seurauksella että reidet ja pohkeet olivat jonkin verran kipeät tiistai aamuna. Menin kuitenkin salille, jossa uuttaa ohjelmaa käytiin ohjaajan kanssa läpi. Testattiin erilaisia painoja ja varmistettiin tekniikat oikeiksi.

Seuraus: keskiviikkoaamuna en meinannut päästä kävelemään lainkaan, kun pohkeet soivat ja reidet piukuivat. Lähdin kuitenkin urhoollisesti salille, jotta pääsisin kokeilemaan tosissaan, miltä ohjelma tuntui ja tuntuihan se - en pystynyt tekemään sitä kokonaan läpi kerralla, vaan oli pakko hivenen helpottaa. Torstaina kävin vain pikaisesti salilla (ymmärränhän minäkin joskus jotain...). Perjantaina meni sitten koko ohjelma läpi. Lauantaina on taukopäivä ja sunnuntaina lenkkeillään.

Salille taas sitten maanantaina päivällä ja illalla jumpaan = tiistaina ei taaskaan kävellä?

Vaakan kanssa en ole ollut väleissä aikoihin, enkä aio nytkään olla. Mittanauhan kanssa seurustelun aloitan tänään (jos olisin ollut ihan fiksu, olisin aloittanut sen jo marraskuussa) herra Kirjoituksen avustamana. Hän saa rakentaa minulle taulukon tuota varten. Tuloksiin, jos sellaisia on, palataan helmikuun lopussa.

kenkä raakile

Edistystä on tapahtunut. Olen saanut siivottua sekä kenkäkaappini kotona että töissä – maalla odottaa vielä yksi kaappi. Saldona oli tähän mennessä (65 kotona, yksi kaappi puuttuu, x töissä) paria kenkiä. Mistä ihmeestä niitä oikein on kertynyt? Hämmästyneenä huomasin, että minullahan on kaapissani viisi (5) paria saappaita, vaikka en tiennyt omistavani kuin kahdet. Lähes yhtä suuri hämmästys oli löytää kaapista kaksi paria vaelluskenkiä, toiset vielä ihan iskemättömät. Mitä ihmettä mä vaelluskengillä teen, kun en edes vaella.

Tuosta määrästä kenkiä vain kolme paria on sopimattomia, siis sellaisia, jotka eivät tuntuneet jalkoihin hyvältä. Noiden kolmen parin lisäksi voisin kuvitella myyväni parit, kolmet muut kengät, muiden muassa ne iskemättömät ”haikkerit”. Vaelluskenkien lisäksi yhdet mustat nilkkurit, korkeat kiilapohjat ja viininpunaiset nahkapoposet sekä beiget slingbackit ovat ”harkitaan myymistä”-listalla. Saisi niillä ainakin vähän tilaa kaappiin.

Lisäksi olen kunnostautunut siivoamalla

Pettymyksiä kaupassa

Viime aikoina olen kokenut kaupassa pettymyksen toisensa jälkeen, ilmeisesti syynä on liiallinen hitauteni.

Tarina alkaa siitä, että olin Ievuskaisen kanssa kaupoilla ja hän löysi minulle Anttilan ale-korista ihanat Sievin kengän kävelykengät ovh 109€, hinnalla 20€. Ostin ne, mutta viikonloppuna osoittautui, että äitini tarvitsi niitä enemmän kuin minä, joten ne jäivät hänelle maalle. Silloin kun omani ostin, korissa oli ko. kenkiä vielä toinenkin pari, mutta kun menin hakemaan niitä, oli joku muukin tajunnut tarjouksen edullisuuden ja korjannut ne parempaan talteen. Samoin oli käynyt konjakinruskeille pyöreäkärkisille nilkkureille, joita myös hipelöin samalla kertaa, mutta en kuitenkaan ostanut - jäljellä oli kokoja vain maksijalkaisille, ei minulle.

Herra Kirjoitus osti minulle lohdutukseksi mustat nilkkurit, jotka löytyivät samaisesta ale-korista viiden euron huimaan hintaan. Vaikka ne ovat ihan nätit, silti harmittaa, koska olisin niiden lisäksi vielä voinut ottaa sekä ne sieviläiset että ruskeat nilkkurit.

Seuraavan iskun koin Citymarketin loppuunmyynnissä. Olen koko kesän käynyt hipelöimässä siellä eräitä tiettyjä peep toe avokkaita, mutta niissä ei mielestäni ollut vielä riittävää alennusta (kieltäydyn maksamasta muovikengistä mansikoita ;-) ). Nyt kun hinta olisi ollut kohdallaan, ei enää ollut kokoa - mietin edelleen, että miten voi olla mahdollista, että olen koko kesän sovitellut koon 38 kenkiä ja ne ovat olleet hyvät, nyt kun menin hakemaan ko. kenkiä koko 38 tippui jalasta ja kokoa 37 ei enää ollut.

Lohduttauduin ostamalla kirpparilta kultaisen huvin ja turkoosin paljetti topin yhteishintaan 7€ (toppi 5€, huivi 2€) ja tässä kohtaa voi ihan vakavasti esittää kysymyksen, montako kullanväristä huivia tai turkoosia puseroa (samaa sävyä) yksi ihminen tarvitsee.

Kattilankansille säilytyspussi

Viime viikonloppu meni taas maalla ja osin ompelukoneen ja saumurin kanssa seurustellessa. Äidilläni oli nimitäin minulle "jotain pientä" ommeltavaa. Kuten äidin projekteissa yleensä, huomasimme pian olevamme kaikki valjastettuja sen toteuttamiseen, sillä projekti ei ollut ihan niin pieni kuin aluksi ajateltiin. Minä ompelin ja isä kera herra Kirjoituksen suunnitteli ja hoiti kiinnityksen.

Äiti nimittäin halusi kattilakomeron oveen säilytyspussin, johon voi laittaa hankaliksi kokemansa kattilan kannet. Pitkän mittaamisen ja harkinnan jälkeen päädyttiin toteuttamaan prototyyppi ja kokeilemaan sitä.

Materiaalivalinta ei tietenkään ollut paras mahdollinen, mutta sillä hetkellä nopeimmin ja helpoimmin saatavissa oli pakanloppu valkoista ensteksiä, se oli ainoa riittävän tukeva ja paksu kangas tuohon tarkoitukseen.

Toteutus siis meni suunnilleen näin: leikattiin pohjakankaasta sopivan kokoinen pala, johon kiinnitettiin sopivan kokoisia taskuja parin sentin välein. Taskut siis olivat koko pohjakankaan leveyden mittaisia ja lisäksi niihin laksettiin laskosvaraa, jotta kattilankannet mahtuvat taskuun. Lopuksi pitkät taskut jaettiin sopiviin osiin tikkaamalla kahteen tai kolmeen osaan. Taskupussissa on paikat neljälletoista kannelle tai muulle tavaralle.

Lopputulos kiinnitettynä kattilakomeron oveen näyttää tältä. Prototyypistä tuli sen verran hyvä, että se päätyi käyttöön suoraan ja uusi tehdään vasta sitten, kun tämä on joko pilalle likaantunut tai loppuunkulunut.

Ideana ihan hyvä ja moneen muuhunkin käyttöön sopiva, vaikkapa kengille. Enää ei puutu kuin ovi, johon tuollaisen voisi laittaa.