Toinen keinonahka katastrofi

Tarvitsin eräässä tilanteessa vähän isomman olkalaukun käyttööni ja tietenkin kaivoin sen varastoistani. Seurauksena oli jälleen katastrofi. Laukku varisi kuin  rikkinäinen ryynipussi ja näytti lopulta ihan hirveältä.

Nyt mä olen vielä enemmän varma siitä, etten koskaan enää milloinkaan osta yhtään ainoa keinonahkaista laukkua. Kohta ei kyllä ole ongelmaa liian runsaista laukuistakaan, kun kaikki hajoavat käsiin.  Raivostuttavinta tuossa on se, että vetoketjut ja laukun sisukset ja koristelut olisivat tässäkin veskassa loistokunnossa. Mun pitäisi tuosta ottaa kaavat ja tehdä tuollainen vastaava, tämä kun oli hyvin olkapäällä pysyvä. Tai ehkä teen vaan kaavat ja siirrän uuden laukun tekemisen ensi vuoteen.

Montakohan näitä vielä tänä vuonna hajoaa?

Mustan marraskuun hyvä puoli

Ilmeisesti liiallinen positiivisuuden henki on iskenyt minuun, koska onnistuin löytämään kylmästä ja sateisesta marraskuustakin hyvän puolen. Mikäli marraskuu on musta, niin se tarkoittaa ettei ole lunta, loskaa, pakkasta tai liukkautta. Edelleen taas nuo aiemmin mainitut asiat tarkoittavat sitä, että pyörällä kulkeminen onnistuu suhteellisen mukavasti. Parasta tietysti on, jos ei sada, silloin marraskuu on oikeastaan ihan siedettävä.


Uskomatonta, miten tässä näin kävi, minä marraskuun vihaaja olen kuun lopussa pääsemässä tulokseen, että marraskuu on sittenkin ihan jees.

Painavat vaatteet

Käytin vapaapäiväni vihdoin ja viimein viemällä kasan vaatteita paikalliseen ensisuojaan. Samalla päätin, että punnitsen ne ja lasken ne mukaan 1.12.17 alkavan vaatepunnituksen saldoon. Tulin tulokseen, että aikaistan tuota kuukaudella ja jatkan kuitenkin vuoden 2018 loppuun, koska tällä 13 kuukauden jaksolla on kuitenkin se yksi poikkeuskuukausi, jolloin eletään normaalista poikkeavalla tavalla reissussa.

Noissa poisviemässäni kasseissa oli yksi painava takki, yksi toppapuku, collegepaita, sukkia ja t-paitoja. Lopputulema oli että kassit painoivat 4kg 125g. Auts... Tuolla verrokkimäärällä meillä on kaapeissa varmasti toista sataa kiloa vaatetta ja toisaalta se 26 kiloa poistoja kahdelta ihmiseltä ei taida ollakaan kovin suuri määrä. Lisäksi pistin roskiin yhden alunperin alusvaatteena palvelleen rätiksi siirtyneen rievun, joka painoi 25g. Tämä toki käytön jälkeen eli täysin palvelleena poistoon.

Totaalipoistuma siis 4kg 150g, melkoinen alku. Katsotaan, mihin tämä vielä johtaakaan.

Muutenkin oli varsinainen poistojen vapaapäivä, paitsi noita kahta vaatekassia, jotka vein tuonne ensisuojalle, vein kiertopisteelle kassillisen sekalaista askartelutarviketta, myin pussillisen lankoja ja lahjoitinkin kerän. Eli ihanasti keventynyt olo, toivottavasti mun tarpeettomista tulee jollekin muulle iloa ja mä sain taas pykälän verran lisää tilaa - varsinkin, kun en ostanut black friday tarjouksista mitään tavaraa.

Miten estän shoppailun

Se alkoi tyhjästä suojaruukusta, jossa joskus oli ollut kaktus. Kaktus oli kuollut ja tyhjä ruukku jäänyt ikkunalle odottamaan täyttöä. Kun tein siivousta ja putsasin ja puleerasin kyseistä ruukkua, niin samalla mieleeni hiipi ajatus, että haluan ostaa siihen kaktuksen. Eipä aikaakaan, kun huomasin toisenkin kaktuksen olevan huonossa hapessa ja tarvitsevan korvaajan tilalleen. Muutamassa minuutissa olin kehittänyt itselleni ostoslistan, jonka mitta oli 15 senttiä pienellä fontilla kirjoitettuna.
Välttämätöntä listalla ei ollut mitään, tarpeellista pari asiaa mukaan lukien tuo kaktus, joka ajatusprosessin käynnisti ja muut olivat silkaa "mutkun se olis niin kiva" osastoa.


Vedin syvään henkeä, jätin kaikki ostamatta ja pistin listan roskiin.


Mietin hetken, onko mitään keinoa, millä hillitä noita tavaran himoja, sillä niitä vaan tulee, halusi tai ei. Keksin kaksi keinoa, joita yritän jatkossa toteuttaa. Ensimmäinen on lista todella tarvittavista tavaroista ja ehkä sille voi jonkun "ihan kivankin" laittaa, mutta ei koko kauppaa ja kaikkia mielitekoja. Listalla oleville tavaroille voisi vielä määritellä tietyt rajat esimerkiksi mustat saappaat, nahkaa, korkea korko ja kaikkien kriteerien tulee täyttyä ennen kuin kyseisen tavaran voi ostaa. Toinen asia, mitä aion koettaa ostohimojen hillitsemiseen on siivoaminen, kyllä tavallisen tylsästi siivoaminen, täsmällisesti kaappien ja laatikoiden siivoaminen. Aina kun tulee mieliteko ostaa jotain, vaikkapa uudet kengät tai huulipuna, niin siinä vaiheessa voi mennä hetkeksi siivoamaan kenkäkaappia ja kosmetiikkaboxia. Siivoamisen voi lopettaa, kun ostohalua menee ohi. Kokeilin myös tuota kaktuslistan suhteen ja totesin, että se toimi yllättävän hyvin. Siivoaminen kun avasi silmät taas huomaamaan sitä, että sitä tavaraa on ja sitä himoittuakin tavaraa ihan tarpeeksi.

Punaisten ruusujen viikonloppu

Nyt kun "ruusutehdas" on avattu, niin seuraavaksi kokeilin punaisia.

Kuvissa ero punaisten ja oranssien välillä on huomattava, luonnossa pienempi. Antijouluihmisen jouluun varustautuminen on alkanut, aion antaa näitä muiden joulukukkien sijaan lahjoina.

Unelmaminälle shoppailemassa

Sorruin shoppailemaan kaiken ostamattomuuteni keskellä, Herra Kirjoitus ja Ievuskainen yllyttivät ja minä lankesin tekemään ostoksia unelmaminälleni.

Unelmaminäni on täydellinen päiväperhonen: kurvikas parikymmipiseltä näyttävä (todellisesta iästä viis) nainen, joka kulkee korot kopsuen ja helmat heiluen etelän rantabulevardeilla, poimii simpukoita valkoisella hiekkaranalla helmat hulmuten ja kahlaa turkoosissa vedessä sandaletteja toisella olkapäällä roikottaen lämpimän pasaatitullen pöyhiessä punaisia kiharoita. Todellinen minäni taasen muistuttaa enemmän yöperhosta pyöreän pullea, karvainen, harmaa ja lähes näkymätön otus, joka kiiruhtaa paikasta toiseen kovalla tohinalla ja touhulla (ja antaa välillä valon= päivän houkutusten sokaista itsensä).

Siinä missä unelmaminälläni on korkeakorkoiset kengät ja leveät helmat, uhkeat kurvit ja pörheät kiharat, pukeutuu todellinen minäni virttyneeseen tuulipukuun ja viuhahtaa hiukset lytyssä kotoa töihin ja takaisin.

Nyt sitten lankesin unelmoimaan reilusti, ostin näet kolme erilaista unelmamekkoa leveine helmoineen ja anteliaine kaula-aukkoineen. Koska hankinnat ovat peräisin Kiinasta, en odota niiden olevan mitään superlaatua, mikä tietenkin riitelee kovasti normaalien kulutustavoitteideni kanssa. Ne tuskin ovat tuolla hinnalla (kolme mekkoa postikuluineen 25€) mitenkään kovin eettisesti tai vastuullisesti tuotettuja, mikä sekin pistää omantunnon kolkuttamaan. Pahin isku kaikista on kuitenkin se, että tajusin ihan selkeästi, mitä näillä hankinnoilla oikeastaan ostin, ostin mielikuvia; unelmia auringosta, palmuista ja valkoisesta hiekasta, pehmestä merituulesta keventämään marraskuun pimeyttä. Jos ikkunan takaa olisi hyisen sateen sijaan ollut tarjolla vihreä maisema ja nouseva aurinko, olisivat mekot jääneet ostamatta. 

Entinen lempilaukku

Nyt on kuulkaa v-käyrä korkealla. Maailman ja muiden kannalta helpottavaa on se, että syy käyrän exponentiaaliseen nousuun on yksin minussa itsessäni. Yritän parasta aikaa ulottua polkimaan itseäni persuuksiin, mutta jalka ei ihan taivu kunnon jalkapohjapotkun antamiseen, henkisellä tasolla olen täräytellyt niitä takalistooni jo kymmeniä.

Lähdetään liikkeelle tosiasioista, kyseinen laukku on toki a) vanha b) halpa ja c) keinonahkainen, mikä jo sinänsä lupaa jäljellä olevan elinkaaren mitaksi kovin rajallista määrää. Veska kuitenkin oli ihan siistissä kunnossa, kun olin pakannut sen pois edellisen käyttökerran jälkeen. Tässä yhteydessä pakannut = tunkenut täyteen koriin, jossa on pari tusinaa muitakin enemmän ja vähemmän satunnaisella käytöllä olevia laukkuja. Laukku näytti suhteellisen siistiltä, kun otin sen käyttöön, mutta palveltuaan tunnin verran, se ei ollut enää kovin siistin sorttinen lainkaan...

Koska todennäköisyys uuden vastaavan laukun löytämiseen on häviävän pieni, olen päättänyt tehdä itse itselleni kierrätyslaukun, joka on mahdollisimman lähelle samanlainen kuin tuo nyt kärsinyt ja kelvottomaksi muuttunut rakas veskani. Materiaalina siis ihan oikea nahka ja lupaan myös värkätä laukulleni dustbagin. Materiaalien hankkiminen ei sinänsä ole ongelma, mutta kaksi isoa kysymysmerkkiä tuohon vielä liittyy. Ensimmäinen on se, että missä tuon ompelisin kasaan ja toinen se, että kannattaako ostaa uutta laukkua  varten uudet niitit vai yrittää kierrättää vanhasta ne palaset, joissa niitit ovat, ne kun ovat selkeästi paremmassa kunnossa kuin muu laukku.Vuorin voi käsittääkseni siirtää suoraan vanhasta uuteen, mutta hihnan haluan toisenlaisen tai jätän vallan pois, tuo nykyinen kun ei ole "miun maun mukkaan".

Tässä samalla tuli taas tehtyä mielenkiintoisia havaintoja itsestä ja hamstraamistaipumuksesta. Jälleen kerran voisi kysyä, että kannattaako hamstrata iso korillinen laukkuja, jos niistä valtaosaa käyttää kerran tai pari vuoteen. Tai jos ne hamstraa, niin voisiko kenties ajatella säilyttävänsä niitä vähän paremmin, jotta ne pysyisivät paremmassa kuosissa. Ainakin tällä hetkellä minulla on vahva tunne siitä, että olen tunkemalla ja lisäämällä saanut aikaan tuon efektin eli keinonahan kuoriutumisen. Tosi asiassa tuskin kyse on pelkästään siitä, ihan varmasti ajan hammas on myös tehnyt tehtävänsä, mutta hellemmällä kohtelulla se olisi ollut todennäköisesti vähemmän pureva.

Tehdylle asialle ei kuitenkaan voi mitään, laukku on suurimmalta osaltaan käyttökelvoton ja roskiskamaa ja minua harmittaa vietävästi muuten niin kivan ja juuri lempisaappaisiini sopivan laukun kohtalo.