Puolikas laukku

Monen monta metriä siimaa ja vielä enemmän karkkipapereita on tullut käytettyä, ennen kuin pääsin tähän vaiheeseen laukussani. Nyt ovat paperit jälleen loppu, vaikka viimeksi saamassani kasassa niitä tuntui olevan kymmeniä.

Pohjan kasaaminen aiheutti eniten ongelmia, kuten jo aikaisemmin kirjoitin. Kokosin palaset netistä hakusanoilla "magazine bag" löytämääni videota matkien. Ja senkin sain todeta, että tuuma kertaa tuumaisia palasia on helpompi kiinnittää kuin sentti kertaa sentin kokoisia.

Laukku on nyt suunnilleen puolivalmis. Ulkoisesta osasta puuttuu vielä pari kierrosta korkeutta ja vasta sitten voi laittaa rannelenkin paikalleen. Todennäköisesti ompelen laukkuun vuorin ja laitan vetoketjun, ei se muuten pysy kiinni. Tämä projekti ei kuitenkaan etene ennen kuin saan taas lisää papereita.

Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätin myös lakata laukun ennen sen käyttöönottoa. Käyttöajankohdaksi olen ilmoittanut pikkujoulut eli aikaa on vielä. Testaan lakkausta ensin papereihin ja sitten vasta, kun olen todennut ettei se pilaa papereita, lakkaan itse laukun, jahka nyt ensin saan sen valmiiksi.

Palkkakuitin lukeminen kannattaa

Sellaisilla ihmisillä, joilla on säännölliset tulot, muutoksen palkassa huomaa helposti. Jos kyseessä taas on kaltaiseni henkilö, jolla on useampi työnantaja ja maksetaan lisiä ja muuta korvausta säännöllisen epäsäännöllisesti, niin kannattaa ehdottomasti lukea palkkakuitti läpi. Mieluummin lukea se läpi suurunnuslasin kanssa ja myös kirjata itselleen ylös, milloin on töissä ollut ja millaisia vuoroja/tuntimääriä tehnyt.

Viime aikoina on molempien työnantajieni maksuissa ollut häikkää ja jos olisin jättänyt tuntini ja tekemiseni seuraamatta, olisin useamman satasen köyhempi. Toisen työnantajan maksuista puuttui kaksi kokonaista työpäivää inhimillisen virheen takia, toiselta olisi jäänyt saamatta paitsi vuorolisiä ja opiskelijaohjauskorvausta myös matkakuluja ja päivärahoja ja kaikki ihan tässä pienellä aikaa. Molemmissa paikoissa kyselivät ensin, että olenko nyt ihan varma, mutta nopean tarkistuksen jälkeen totesivat minun olevan oikeassa ja että maksut tosiaan puuttuivat.

Sen vuoksi suosittelen aina tarkistamaan sen, mitä palkkakuitissa lukee. Erityisesti silloin, jos säännöllisen työajan tekijällä summa eroaa totutusta suuntaan tai toiseen, sillä työnantajalla on myös oikeus periä liikaa maksettu takaisin. Sellainenkin tapaturma on meillä kertaalleen käynyt, ja voin todeta, että ne joita se koski, eivät kiljuneet riemusta, kun seuraavan kuun tili olikin sen edellisen kuun "yllätysbonuksen" verran pienempi. Useimmat eivät edes olleet reagoineet siihen liian isoon maksuun, vaan aloittivat nurinan ja asian selvittelyn vasta saatuaan sen pienemmän tilin.

Palkkakuitin lukeminen siis kannattaa, joskus voi tosiaan yhdellä puhelinsoitolla tai sähköpostilla tienata satasia. Tai siltä se tuntuu, vaikka kyseessä ovatkin ihan itselle kuuluvat rahat.

Pantahaaste viikko 17

Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa pantahaastetta on selkeästi enemmän takana kuin edessä. Valinnan vara panta laatikossa alkaa uhkaavasti vähetä, mistä syystä tämän viikon saalis on seuraavanlainen:

113) vaaleanvihreä solmittava polkadot panta
114) musta muovinen peruspanta
115) turkoosi/sininen ohut satiinipanta

116) valkoinen leveä keinonahkapanta
117) luonnonvalkoinen ohut satiinipanta
118) vaaleanpunainen ohut satiinipanta
119) vaaleanpunainen rusettipanta (ääks, menee takuulla poistettaviin, tämä piti pistää pois jo aikaisemmin, sillä jos mitä inhoan, niin tätä vaaleanpunaisen sävyä)

Minä, kirjailija

Rakastan lukemista ja kirjoja ja se perinteinen paperin tuntu hyppysissä saa minut jotenkin ilahtumaan, ehkä se on se konkretia verrattuna e-lukemiseen. Tästä syystä päätin tuhlata ja ilahduttaa itseäni ja säästää itseni häpeäksi sekä tulevien polvien räkänaurun kohteeksi blogini myös kirjallisessa muodossa.

Ensimmäisen vuoden tekstit sain kirjaksi koottuna herra Kirjoitukselta lahjaksi viime syntymäpäivänä. Nyt päätin ilahduttaa itse itseäni ja tilasin seuraavan vuoden blogiteksteistä kirjan. En tiedä, ovatko tekstini mitenkään säästämisen arvoisia, mutta koska saan itse suurta iloa selatessani niitä kirjan muodossa, niin ei kai se keneltäkään ole pois. Lisäksi skeptinen mieleni nauttii ajatuksesta, että jos jokin ylimaallinen nettihävitys joskus nielaisee internetin sisältöineen kaikkineen, niin jääpähän joku muisto niistä (turhista) tunneista, jotka on koneen vieressä tullut istuttua.

Kirjan tilasin jenkeistä, ja hinta oli kieltämättä suolainen, koska siitä meni painokulujen lisäksi postikulut ja tullitkin. Pitänee jatkossa selvittää, löytyisikö jostain joku edullisempi palvelu, jonka kautta saisi painatettua nuo loputkin vuodet kirjoiksi.

Tyylikäs musta, samaa tyyliä kuin edeltäjänsä ja samaa tyyliä toivon seuraavienkin edustavan, sen verran mallia korjataan, että myös selkämykseen tulee vuosiluku. On sitten helpompi lukea vuosijärjestyksessä ja vanhana mummona keinustuolissa muistella, mitä kaikkia hullutuksia sitä tulikaan nuorena kokeiltua.

Yritys ja erehdys

Olen pikkuhiljaa saanut kasatuksi sen verran karkkipapereita, ja punonut niistä ketjuja, niin että alkaa olla aika koota tsinuskitoffeepapereista tehtyä pikkujoululaukkuani.

Koska olen taas kerran aloittanut sieltä vaikeammasta päästä näiden eri tekniikoiden kokeilun, osa hommasta meni jälleen kerran yritys ja erehdys metodilla. Ensiksi ajattelin, että teenpä pohjaan neljä suoraa ketjua ja yhdistän ne ompelemalla renkaisiin, joista tulee kassin runko. Kuvassa olen jo ehtinyt purkaa yhden kerroksen pois.

Jotta kenenkään ei tarvitsisi tehdä samaa virhettä kuin minun, niin voin kertoa, että homma ei toimi. Näin sen jo alustavasti alkaessani sovittamaan, mutta silti oli pakko kokeilla.

Seuraavaksi päätin ommella vain kaksi suikaletta renkaaseen. Edelleen vesiperä, ei toimi sekään. Eli purkuun meni tämäkin yritelmä.

Palataan siis alkuperäiseen suunnitelmaan ja ommellaan renkaat laukuksi. Tiedän tekeväni itselleni hallaa, mutta päätin koota laukun ensin ja jos materiaalia jää, tehdä sitten vasta pohjaan "lisäneliöt", jos materiaalia ei siinä vaiheessa ole, kursin pohjan kokoon muuten.

Laukun kokoamiseen olen käyttänyt siimaa ja niitä ebaysta hankkimiani muovisia parsinneuloja, jotka ovat osoittautuneet äärimmäisen käteviksi.

Itsekuripäiväkirja viikko 17

Voisin ihan oikeasti haudata tämän itsekuripäiväkirjan jonnekin oikein syvälle valottomaan paikkaan. Minulla kun ei juuri tältäkään viikolta ole mitään positiivista sanottavaa itsekuriin liittyen. On vain lukemattomia asioita, joita en ole jaksanut tehdä sekä vaaka, jota olen aktiivisesti vältellyt.

Kaikki, mikä on kiellettyä, on ollut tällä viikolla pop. Kuten esimerkiksi shoppaaminen. Tilasin itselleni lankasetin erilaisia projekteja varten, samaan pakettiin otin myös värikynät, ihan vain siitä syystä, että ne olivat niin äärettömän edulliset (ajatuksella, että ne voi vaikka sitten parin vuoden päästä antaa kummipojalle) ja käsityökirjan. En muista, että milloinkaan olisin ollut kiinnostunut reunapitsien tekemisestä, mutta kun kirja oli myös uskomattoman edullinen ja kun se tuli samoilla postikuluilla ja sitä rataa...

Noiden "lankojen" lisäksi paketin ainoa järkevä ostos oli Herra Kirjoitukselle tilattu Tähtien sota - sarjakuva-albumi. Jonka senkin nappasin mukaan lähinnä siitä syystä, että se tuli samoilla postikuluilla. Kaikkineen ostokset maksoivat alta 25€ eli ei paljon, mutta siitä huolimatta iski morkkis. Enkö minä tosiaankaan osaa olla ostamatta mitään? Ilmeisesti en, koska ostamatta jättäminen tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa oli sitten kyse herkuista, kirjoista tai langoista.

Niitä oikeita neulelankojakin on taas tullut lisää. Naamakirjan kautta löysin paketin, jossa kasa lankoja vaihdettiin alle 3€ ruokatavaroihin, joten pitihän se kotiuttaa. Paketissa oli 6 kerää vaaleansinistä mohairia, josta on tarkoitus jossain vaiheessa tehdä kummipojalle villapaita. Vaaleanpunainen menee sitten taas hänen isolle siskolleen ja siitä varmaan jääkin vielä. Etualan kerät ovat seiskaveikkaa ja ainakin nuo kaksi oikeanpuolimmaista ovat ysärilankoja, sillä muistan kutoneeni itsekin aivan vastaavista sukkia silloin. Kaikkiaan paketissa oli yli 600g lankaa, joten mielestäni ihan loistokauppa.

Yritän kuitenkin seuraavaksi keskittyä siihen, että vähennän lankojen määrää enkä lisää sitä.

Pantahaaste viikko 16

Edelleen on laatikossa pantoja, vaikka nyt onkin pakko myöntää, että valinnanvara alkaa olla pienempi kuin aikaisemmin ja täytyy vähän tarkemmin miettiä, minkä niistä päähänsä laittaa.

Tämän viikon pantakasa näyttää seuraavalta:
106) turkoosi ohut satiinipäällysteinen peruspanta

107) musta-valkoinen polkadot rusettipanta

108) ohut "Burberry" panta

109) muovinen persikanvärinen panta, joka napsahti poikki päähän laitettaessa

110) nahkainen ruskea, rusetilla koristelut panta, sisuspanta on poikki, joten kunhan ehdin irroitan päällisen ja liimaan sen johonkin noista muovisista peruspannoista, koska rakastan tämän pannan väriä, materiaalia ja koristelua

111) ruskea valkoinen pilkullinen solmupanta

112) kukonaskelkuvioinen kangaspanta