Antakaa aikaa...

Blogi on jälleen kerran viime aikoina ollut kovasti hiljainen, tämä ihan siitä syystä, etten ole löytänyt aikaa tälle blogilleni. On yksinkertaisesti ollut pakko tehdä valintoja, jos haluan nauttia auringonpaisteesta ulkona ja nuuskia kaduilla kävellessäni sireenin tuoksua ja ihailla lehmuksen kukintoja, on jo jostain ollut pakko luopua, jotta saisi aikaa tuohon. Aika vain ei millään riitä kaikkeen.

Pitkään harkitsin sitäkin, että tekisinkö samoin kuin Alppihovissa blogin Mari, joka päätti vetäytyä tauolle. Ikävä tulee hänen kauniita kuviaan ja mukavia kirjoituksiaan, joita on moneen kertaan luettu, vaikka ei läheskään aina kommentoitu. Toisaalta kuitenkin vaakakupissa painavat myös ne valmiiksi otetut valokuvat ja melkein loppuun työstetyt kirjoitusaiheet, sekä puolen tusinaa haastetta, jotka myös ovat odottaneet tekemistään. Minä kun inhoan saman työn tekemistä moneen kertaan ja niinhän siinä kävisi, jos nyt jättäisin leikin kesken.

Olen ahneen itsekäänä priorisoinut tekemiseni niin, että olen keskittynyt niihin, joista saan taloudellista etua. Koska tämän blogin suhteen ei ole olemassa mitään kumppanuutta tai yhteistyötä minkään suhteen, niin tämä "vain minun juttuni" on ensimmäinen, joka tippuu kelkasta. Yhtään ei kyllä lohduta se, että omaa aikaansa odottavat myös satakunta huuto.nettiin myyntiin laitettavaa kohdetta ja alikäytetty, mutta täydestä maksettu, kuntoklubin jäsenkortti. Kaikkeen vaan pitäsi olla aika--- mutta entä kun sitä ei ole.

Olen myös viime aikoina joutunut miettimään suhdettani työhön tai pikemminkin työnarkomaniaan ja siihen, paljonko on paljon. Keskimääräisesti viimeaikojen työpäiväni ovat olleet luokkaa toistakymmentä tuntia päivässä ja niitä on ollut kuusi viikossa. Työpaikallani ollaan jälleen kerran tilanteessa, että niin paljon ylitöitä kuin vain pystyy, jaksaa ja ehtii saa tehdä, väki kun on kesän ajan niin vähissä. Siinä sitä sitten saa kamppailla itsensä kanssa ja miettiä, että pitäisikö sitä sittenkin joskus käydä siellä salillakin tai tehdä jotain kotihommiakin vai tyydynkö vaan työhön, työhön ja työhön. 

Yritän kuitenkin hiljalleen koota edes jotain valmistelemiani juttuja tänne ja olla ihan luhistumatta ahneuteni työtaakan alle.

Shoppailulle stoppi

Nyt on sitten pakko viheltää peli poikki shoppailun osalta, sillä olen viimeaikoina kantanut kotiin kassikaupalla tavaraa. Vähän sieltä, vähän tuolta ja lopputulos onkin sitten huomattava määrä kaikkea.

Työpaikan kirppikseltä hankin kaksi korua yhteensä kolmen euron hintaan. Kullanväriset ketjut ostin lähinnä askartelumateriaaliksi, mutta saattaa olla että käytän niitä ensin pari kertaa sellaisenaan.

Tampereelta kävin hakemassa huuto.netistä hankkimiani tavaroita, joita olikin kertynyt yllättävän paljon. Kaiken kaikkiaan nämä vaatteet, kengät, korut ja laukku kustansivat minulle 13 euroa eli varsin edullinen löytö, vaikka harmillisesti nuo vaaleat mokkasaappaat eivät sovellukaan minulle. Eli ne ja musta laukku sekä vaaleat housut menevät todennäköisesti suoraan kirppiskasaan. Osa farkuista on nyt liian pieniä, tarkoittaen, jotta olisi jotain, minkä takia laihduttaa, sillä muutoin paino tuntuu pysyttelevän liian tiukasti vanhoissa lukemissaan.

Paketissa oli siis vaalea mokkatakki, joka oli minulle kuin tehty ja siihen sopiva vaalea metallikoristeinen huivi. Lisäksi tumma - toisin sanoen pikimusta- jakkutakki, joka odottaa vielä parin kilon kevennystä istuakseen täydelliseti.

Farkkuja oli paketissa kolmet. Yhdet tosi ihanat kukkakoristeiset ja kaksi enemmän perusmallia olevat. Ja sitten ne vaalean kullanväriset satiinihousut, joista en oikein vielä osaa sanoa, pidänkö ne vai pistänkö suoraan eteenpäin. Jos niissä olisi stretchiä, ne kävisivät zumbavaatteiksi, mutta kun tuo satiini ei jousta, niin ne eivät oikein sovellu siihen käyttöön ja noin muutoin ne eivät kyllä ole minun tyyliäni.

Saappaita paketissa oli kahdet: tummat strech-varrella olevat ja ruskeat mokkaiset, jotka olisivat sopineet yhteen tuon takin kanssa, jos olisivat sopineet jalkaani.

Korut, kolme kaulaketjua, rannekoru ja sormus, kuuluivat myös pakettiin.

Musta peruslaukku on kohtuukuntontoinen ja reilun kokoinen eli sitä voisi tosiaan käyttääkin, mutta kun näitä on kertynyt aika paljon, täytyy varmaan jostain luopua.

Sitten poikkesin Kontin kirppiksellä ja sieltä mukaani päätyivät kaksi mustaa laukkua. Häpeä tunnustaa, mutta olin täysin unohtanut, että tuohon huutamaani pakettiin kuului laukku. Rakas konjakinvärinen veskani rikkui kesken matkan (se saatiin kyllä sitten myöhemmin korjattua) ja minun oli pakko ostaa joku uusi. Siitä syystä ostin tämän kuvassa oikealla olevan peruslaukun 3,5 euron hintaan.

Tätä toista mustaa (kuvassa vasemmalla) taas en voinut jättää kirppikselle, koska minulla ei ole ollut mustaa peruslaukkua tässä koossa. Kuulostaa varmaan karmealta sanoa, mutta ostin sen hautajaisia varten. Malli kun on niin klassinen, että se käy tuohon käyttöön vielä kymmenen vuodenkin kuluttua. Hintaa laukulla oli 4€.

Selasin nettiä ja tajusin yht'äkkiä, miksi veska näyttää niin kovin tutulta - samanmallinen laukku roikkuu hänen majesteettinsa kuningatar Elisabeth II:n käsivarrella useammissa hänestä viimeaikoina otetuissa kuvissa, samanlaisena kiiltävän mustana (linkin takana vain yksi kuva, mutta viitteliäät selaavat google kuvahakua, mm. täältä löytyy lisää kuvia). Veikkaan vaan, että Ellun laukulla on hintaa enemmän kuin minun kirpputori löydölläni, mutta voin väittää olevani itseäni hienommassa seurassa.

Pertti Palmrothin kullanväriset kengät olivat sellaiset, etten vain yksinkertaisesti voinut jättää niitä kirppikselle. Ne kustansivat ihan viisi euroa, mutta olivat melkein uudet, nahkaa sisältä ja nahkaa päältä ja mikä herkullinen väri.

Lisäksi ostin kaksi konjakinväristä vyötä ja huivin. Näiden kolmen yhteishinta oli 2 euroa, johtuen siitä, että Kontissa oli synttäritarjouksena osa tuotteista puoleen hintaan.

Lankamaailmassa

Minä en vain voi käydä Tampereella käymättä Lankamaailmassa. Kävin siellä tälläkin kertaa ja mukaan tarttui "pari" kerää lankaa.

Viime kesänä ostin beigeä Fön-nimistä bambulankaa, mutta en uskaltanut ryhtyä tekemään siitä mitään, koska lankaa oli kuitenkin sen verran vähän. Nyt kävi niin hyvä tuuri, että samaa värierää oli myynnissä vielä kymmenen kerää - ne olivat vieläpä tarjouksessa, joten ostin ne kaikki.

Tarjouksessa oli myös korallinvärinen pörrölanka, jota ostin kuusi kerää. Nyt harmitti, etten ostanut toista mokomaa lisää. Vähäinen kerä märää johtuu siitä, että ostaessani minulla ei ollut mitään tarkkaa suunnitelmaa tuolle langalle, se vaan oli niin herkullisen värinen, että sitä oli pakko ostaa edes vähän.

 Puuvilla ja bambupuuvillalankoja ostin montaa väriä ja eri merkkejä tulevia projekteja varten. Osaa olen jo käyttänytkin, mutta silti tuli tunne, että taisin sittenkin hiukan liioitella noiden lankojen määrässä eli ostaa muutaman kerän liikaa tai sitten koko suku ja tuttavapiiri saa bambupuuvillaisia joululahjoja. Esittelen valmistuvat työt sitten aikanaan.

Takkilöydöt

Blogi on ollut kovasti hiljainen johtuen siitä, että blogin kirjoittaja on raatanut itseään hengiltä kolmessa työssään. Joista yksi loppuu tällä viikolla ja toinen parin viikon sisällä. Sen jälkeen ei ole luvassa kuin normaalihommia ja auringonottoa. Pyrin siihen, että blogillekin jäisi enemmän aikaa.

Sain Marilta Alppihovista ihanan haasteen, jota aivot ovat työstäneet jo hetken aikaa, mutta ihan vielä se ei ole toteutusvalmis, mutta tulossa on, tulossa on.


Kaksi viikkoa sitten kiertelin uuden blogilöytöni, "paskat kirppislöydöt"-blogin innoittamana paikallisella kirppiksellä. Kerrankin kävi niin, että tarjolla ei ollut huonoja löytöjä, vaan jotain todella, todella mahtavaa.

Löysin meille kummallekin siistimmän kevättakin. Herra Kirjoitus kun on yleensä aina kiskomassa ylleen farkkutakkia, jos on tarkoitus mennä jonnekin, missä takkia tarvitaan näin kesäaikaan, ja puvuntakki ei riitä tai sovellu. Hänelle löysin myyränvärisen puolitakin, jota ei ollut käytetty juuri lainkaan, pinta mokkajäljiltelmää. Olisko tuo "epämuodikas" materiaali syynä takin hylkäämiseen. Tarkastin takkia kirppiksellä varmaan vartin, kun kävin saumat yksi kerrallaan läpi, nuohosin taskut ja vuorit, kun yritin etsiä vikaa, miksi tuon kuntoinen vaate oli myynnissä tuolla hinnalla. No, meidän voitto, sillä takki sopi Herra Kirjoitukselle paremmin kuin hyvin.

Itselleni sama kirppis tarjosi myös vitosen hinnalla 3/4 takin. Senkin pinta on mokkajäljitelmää ja se on kaiken kaikkiaan kuin minulle tehty. Kaikki napit tallella, kaulukset siisti ja olisin valmis vannomaan, ettei tätäkään ole juuri pidetty - taisi olla kirpparin kameravalvontaa seuraavalla hauskaa, kun minä nypin, käänsin ja väänsin takkia varmistaakseni sen kuntoa.

Takit pääsivät jo tosi toimiin eräissä juhlissa ja saivat positiivista huomiota. Ilmesesti minulla on liian vähän takkeja, joska lähimmät tutut huomaavat heti, kun olen ostanut "uuden".

Hopotus: Vaasan näkkärit ja korput

Tämä kevät on ollut kovasti vilkas Hopotusten suhteen, lisäinfoa Hopottajista täältä. Pääsin mukaan myös Vaasan näkkäri ja hapankorppu-kamppanjaan.

Testattavakseni sain Vaasan hapankorppu-lajilteman, jossa toinen pää on 100% ruiskorppua ja toinen pää siis paketti uusinta uutta valkosipuli hapankorppua, jota muuten on tarjolla vain tässä lajitelma pakkauksessa.  Herkullinen lajitelma sopii naposteluun, illanistujaisiin juustojen ja viinin kera, cocktailpaloiksi.

Toisena testattavana oli vanhan tutun uutuus versio eli Koulunäkki Luomu. Koulunäkki on Suomen suosituin näkkileipä ja nyt se on sitten saatavilla luomu raaka-aineista leivottuna.

Kaikkien tuotteiden pääraaka-aine on täysjyväruis ja ne sisältävät runsaasti kuitua. Tuotteet ovat myös lisäaineettomia ja laktoosittomia. VAASAN näkkileivät ja hapankorput sopivat myös ruoanlaittoon. Tutusta lasagnesta tulee kuitupitoinen, kun käytät lasagnelevyjen sijaan runsaskuituista näkkileipää. Ja vieraat ihastuvat taatusti klassiseen juustokakkuun, jonka pohja on modernisti rukiinen…

Meillä Herra Kirjoitus ei suostunut valkosipuli kammossaan koskemaan tuohon valkosipuli hapankorppuun, mutta minä ja niitä maistelleet vieraat pidimme niistä kovasti. Koulunäkit hän listasi enemmän kuin herkullisiksi ja yritti omia koko paketin itselleen.

Kovasti olen iloinen, että pääsin mukaan tähän kamppikseen ja ilolla suosittelen näitä tuotteita muillekin - meille näitä ostetaan jatkossakin.

Sydämellistä

Helatorstaina juhlimme eräiden läheisteni 50+50 synttäreitä pihapiirissä, jossa oli myös keramiikkapaja. Juhlatalon emäntä oli kaukaa viisas ja oli sopinut keramiikkapajan omistajan kanssa, että tämä avaisi pajansa, jotta juhlavieraat voisivat käydä siellä tutustumassa hänen tuotantoonsa.

Niin mekin sitten Herra Kirjoituksen kanssa muiden vieraiden ohella suunnistimme sinne. Rakas mieheni osti minulle sieltä "jotain pientä". Olisi ostanut suurempaakin, mutta minä halusin nimenomaan nämä.

Keramiikkapajasta ovat peräisin vain sydämet, lisäsin itse puuttuvat nauhat juuri hankkimastani nauhavalikoimasta.

200 virkattua ruutua

Netissä surffaillessani näin kirjan, joka oitis herätti mielenkiintoni. Kyseessä oli Jan Eatonin 200 virkattua ruutua. Kun vielä kävi niin onnellisesti, että avasin suuni oikeassa paikassa, sain kirjan työkaveriltani selattavaksi. Vuodatinhan minä tälläkin pettymystäni edellisten kirjahankintojeni yhteydessä, kun jankkimani kirja ei ollutkaan nimensä veroinen. Sen vuoksi olin kovasti iloinen, kun työkaverini tarjosi omaansa minulle luettavaksi - pari läpiselausta osoitti, että kirja oli todella nimensä veroinen.

Malleja ei ehkä ollut ihan 200 erilaista, mutta riittävästi yli 150 kuitenkin, mikä oli huomattavasti enemmän kuin se 10 erilaista siinä edellisessä hankinnassa. Netin Booky.fi-kirjakauppa tarjosi kyseistä kirjaa ilmaisilla toimituskuluilla alle 12e hintaan, joten ihan pakkohan se oli kotiuttaa.

Nyt vaan sitten pitäisi päättää, mitä mallia alan ensinnä kokeilla.