Testing, testing

Tällä kertaa saimme testaukseen Lihajaloste Korpelan Chicken snackeja. Nämä eivät tulleet Buzzadorin tai Hopottajien kautta, vaan ne toi maistettavaksi ystävä, joka on töissä kyseisessä firmassa.

Nuo snackit ovat firman uusinta uutta ja niitä on saatavilla kolmea eri makua chili, juusto ja pekoni. Kuva on vähän huono, mutta kyseessä on siis mausteilla kuorutetut kanapalat. Me söimme hyvällä halulla sekä juustot että chilit, pekonit jäivät vielä odottamaan. Tuotteet ovat itse asiassa niin uusia, ettei niistä ole vielä virallista promokuvaa edes firman sivuilla, kauppoihin tulevat kyllä ihan pikapuoliin elleivät jo ole myynnissä. Kyselin hinnasta, mutta ystävä suostui sanomaan vain, että ovat hintavia. Voisi siis olettaa, että ihminen, joka on valmis sijoittamaan herkutteluun enemmän kuin minä, ostaisi noita kaupasta, minä todennäköisesti tyydyn näihin ilmaisiin maistiaisiin, sillä veikkaukseni on, että tuo 200g rasia maksaa noin 5€.

Tosi hyviä nuo kyllä ovat, chilillä maustetuissa on sopivasti potkua ja juustoisissa ihan oikeaa juuston makua. Pakkauksessa kehutaan, että maistuvat hyviltä sekä kylminä että lämpiminä ja se pitää kyllä paikkansa. Tällaiselle ahneelle ihmiselle yksi rasia on passeli, pienempiruokainen suostuu jakamaan omansa. Erittäin helppoa ja nopeaa ja toimii sekä ruokana pikkunälkään että välipalaksi.

Lankeemus ja laina

Olen viimeaikoina yrittänyt pitää itseni poissa kirjakaupoista, sillä tein itseni kanssa sopimuksen muutaman tietyn kirjan hankkimisesta ja jotta voin hankkia ne, pitää näpit pitää irti muista.

Yhden pienen lankeemuksen sallin itselleni, nimittäin tämän kauneimmat neulemallit opuksen. Sen oli Adlibriksessä tarjouksessa alle 11€, eikä tilauksesta velotettu postikuluja lainkaan.

Kirjastotätien kauhuksi kävin lainaamassa Arnen ja Carloksen joulupallot-kirjan. He olivat kiikuttamassa sitä kesävarastoon ja olivat ylen hämmästyneitä, kun joku sitä tähän aikaan vuodesta kyseli. Minusta tämä on paras mahdollinen aika ja perusteluja on monta: kovin moni muu ei tosiaan varmaan ole kiinnostunut tästä juuri nyt eli todennäköisesti saan pitää sitä enemmän kuin normaalin kuukauden laina-ajan, sitä paitsi, jos meinaan saada pallot valmiiksi ensi jouluksi, on syytä aloittaa jo nyt. Ja vielä kolmantena se, että nyt mulla on aikaa kutoa noita, ei enää ennen joulua.
 

Lahjatulppaanit vain kaunistuvat päivä päivältä, joten ihan pakko lisätä tähän vielä pari kuvaa niistä.

 

Soygurt -Buzzaus

Työt häiritsevät pahasti tätä harrastustoimintaa, siksi tämänkin postauksen ykkösversio pääsi karkaamaan eetteriin raakileena, joka nyt korjataan.

Olin kyllin onnekas päästäkseni mukaan Buzzadorin Soygurt-kamppanjaan, jossa sain testattavakseni kahdenlaista Raision valmistamaa soijapohjaista jogurttia. Toinen oli maultaan mustikkaista ja sitä on myynnissä 0.75 litran pakkauksissa, toinen vaihtoehto oli tropiikinhedelmät, jota on myynnissä 2x 150g pakkauksissa. Sarjasta löytyy myös kolmas vaihtoehto, maustamaton, mutta sitä ei tullut maisteltavaksi.

Soygurt on siitä erinomainen tuote, että se on laktoositon, maidoton ja gluteeniton. Sydänystävällinenkin, sillä se ei sillä eläinrasvaa. Lisäplussaa tuotteelle on se, että ne säilyvät pitkään, jopa  9 viikkoa eli niitä voi ostaa varastoon ja käyttää tarvittaessa välipalana, aamupalana tai muuten vaan herkutteluun.

Mustikanmakuista soygurttia saa siis tölkissä, joka on kooltaan 0,75 litraa. Tuote on täyteläisen mustikkaisen makuinen, koostumukseltaan "tukevahko" eli ei valuva kuten useimmat tavallise jogurtit. Plussaa tuotteelle myös siitä, ettei sieltä puskenut esille soijalle tyypillistä makua. Samaa mieltä oli myös raati, siis ystävämme ja sukulaisemme, joiden kanssa tuotetaa maisteltiin.

Ensi vaikutelma tuosta tropiikin hedelmät - tuotteesta puolestaan oli ihastus. Tuotteen musta-valkoinen teksitillä koristeltu purkki on hauska ja suloinen eli erotttui tosiaan edukseen. Samat hymistykset pätevät tähänkin tuotteeseen eli on siis maidoton, laktoositon ja gluteeniton eli soveltuu käyttöön useimmille. Tuotteessa korostuu vinkeä ananaksen maku, joka ei peitä ihan täysin soijan makua, mutta tuo soija ei myöskään puske liikaa läpi vaan sopii tasapainoisesti kokonaisuuteen.

Kumpikin tuotteista on sellaisia, että ostaisin itsekin.

Riisisuklaakakku 1.1

 Mainostin aikaisemmin tekemääni riisisuklaakakkua täällä, KLIK. Koska kyse on minusta, seuraava versio ei tietenkään ollut samanlainen, eikä kakusta myöskään ole kuvaa, sillä se osoittautui pikaisesti katoavaksi eli oli varmaan ihan hyvää. Käytetään siis täytteenä kuvaa Marimekon unikko-servetistä, tämä sävy unikkoa kun on se, jota eniten rakastan. ( ja haluan yhden kuvan tänne musitoalbumiini, jos noita ei vaikka enää tuossa värissä saakaan)

Ensimmäinen muutos johtui kaupasta eikä minusta, sillä kaupassa ei ollut saatavilla sunnuntain rahkavalmistetta vaniljanmakuisena, joten jouduin ottamaan sitruunanmakuisen. Onnekseni se toimi paremmin kuin hyvin eli tuli todistettua, että tämän voi tehdä myös sitruunanmakuisesta rahkavalmisteesta.

Toinen muutos oli ihan minun oma mokani, en lukenut reseptiä kauppaan lähtiessäni ja varasin vain yhden purkin kermaa. Tajusin mokani sillä kohtaa, kun aloin levittää täytettä kakulle ja sitä oli niin kovin vähän - ymmärisin sillä siunaamalla sekunnilla, miksi olin viimeksi ostanut litran purkin kermaa, kun kumpaankin kakkuun sitä meni 4 dl. Onnistui se kuitenkin vähän vähemmälläkin täytteellä kun lisäsin vähän kiivien määrää.

Kolmas muutos tehtiin sitten Herra Kirjoituksen toivomuksesta eli riisisuklaaseen käytettiin vähemmän kaakaota (reseptin kahden desin sijaan vain yksi), jolloin riisisuklaasta tuli enemmän maitosuklaamainen.

Koska kakusta ei ole kuvaa, lisätään kuvitukseksi kuvat ihanasta kukkakimpusta, jonka saimme illan vierailta tuliaisiksi. Valitettavasti vain minun asetteluni ei tee upeille kukkasille oikeutta, voi kun osasi...

Lautapelikokoelmammekin karttui yhdellä pelillä, sillä kukkien lisäksi he toivat meille Star Wars - pelin Kapinaliiton tehtävä. Peliä kokeiltiinkin samana iltana ja jopa minä pärjäsin kohtuullisesti, vaikka luvattunn Star Wars maratoniin ei vielä(kään) ole löynyt aikaa. Pelissä on siis Star Wars tietokilpailukysymyksiä, mutta niihin on olemassa myös vastausvaihtoehdot eli veikkaamalla voi voittaa, jos ei ole tietoa. Lisäksi peliä on mahdollista pelata ottamatta lainkaan kysymyksiä, toisena lisäelementtinä on mahdollista käyttää myös voimahyrrää, josta voi saada lisävoimia.

Lyhyesti peli siis toimii niin, että valitaan kahdesta peliversiosta pidempi tai lyhyempi. Jokaisella hahmolla on oma galaktinen reitti kuljettavanaan, reitti selviää hahmokortista, reitti pitää kulkea mahdollisimman nopeasti ja siinä sivussa pitäisi hankkia haltuunsa mahdollisesti toisella pelaajalla oleva R2D2-merkki tai pitää kiinni omasta R2D2:sesta. Jokaisen vuoron alussa pelaajalla on käytettävissään viisi voimayksikköä, joita voi käyttää liikkumiseen (yksi yksikkö per väli), kysymyksiin (kaksi yksikköä per kysymys), voimahyrrään (kaksi yksikköä per pyöritys) tai R2D2:n ottamiseen haltuun (yksi yksikkö, pitää olla samalla neliöllä), pelaaja saa sitten itse valita, miten voimayksikkönsä käyttää. Oikea vastaus kysymykseen tuo pelaajalle toimintakortin, jossa voi olla jotain hyvää tai jotain vähemmän mukavaa yllätystä tarjolla.

Helmikuun plussat ja miinukset, osa 1

Koska viimeaikoina on tapahtunut paljon sellaisia asioita, jotka ansaitsevat tulla mainituiksi, mutta ovat ehkä liian pieniä kokonaiseen postaukseen, olen koonnut tällaisen koontipostauksen noista jutuista.

Plussista ensimmäinen mainitsemisen arvoinen on "hyvän palvelun palkinto", joka tässä kuussa menee ehdottomasti Dinskon Ideaparkin myymälälle. Ostin sieltä joulukuussa kengät KLIK, jotka ovat olleet jalassani suunnileen joka päivä tuon jälkeen. Valitettavasti vain niiden nauhat eivät kestäneet kuin reilun kuukauden ja kuluivat sitten poikki. Soitto Ideaparkkiin ja sain postissa pari päivää myöhemmin uudet nauhat postissa. Tuota minä kutsuisin asiakaspalveluksi.

Kuukauden leffaksi valitaan Mission Impossible, jonka numeroa en muista. Herra Kirjoitus näet päätti piristää ystävänpäivääni ja kutsui minut kanssaan katsomaan tuota elokuvaa ystävänpäivänä. Vaikka olikin sitä mieltä, että puoli tuntia mäiskintää olisi voinut leffasta leikata surutta pois, oli elokuva kokonaisuutena mielenkiintoinen. Erityinen plussa tässä leffassa oli suomalaisen Samuli Edelmannin panos. Kyllähän minä siitä luin, että hän esiintyy tuossa elokuvassa, mutta en tajunnut, että rooli olisi noin iso.

Plussaksi lasken myös ne ihanat ystävänpäivä tervehdykset, joilla minua muistettiin. Arvatkaapa harmittaako, kun olen niin huono muistamaan kaikkia merkkipäiviä ja juhlapyhiä tai muita tapahtumia.

Plussaksi lasketaan myös odotettavissa olevat vierailut; saamme torstaina ystäviä kylään ja vietämme itse puolestaan lauantai-iltaa kavereiden luona. Molempiin iltoihin kuuluvat oleellisesti lautapelit.


Sitten niihin miinuksiin:

Huonossa palvelussa taas on kunnostautunut Posti. Sain paketin, josta olisi pitänyt tulla tekstiviesti, koska se oli kylmäpaketti, joka piti hakea postista mahdollisimman pian. Tekstiviestin sijaan sain saapumisilmoituksen eli paketti ehti postin mokan takia maata vuorokauden ylimääräistä postissa. Ärsytti.

Miinus on myös ehdottomasti huonolaatuisin vaate, jonka olen konsaan ostanut. Hankin jokin aika sitten Ellokselta pitkän turkoosin sävyisen neuletunikan -se on todennäköisesti esitelty silloin blogissa, mutta en jaksa kaivaa postausta esiin. Tunikan pituus oli loistava ja hihat kolmeneljännes pituiset eli juuri sellaiset, joita rakastan. Tämä vaate odotti kaapissa jonkin aikaa sopivaa käyttöä ja otin sen nyt käyttöön. Tunika kesti ihan kolme käyttöä nukkaantumatta ja sen jälkeen siihen siirtyi noin puolet tämän valtakunnan kaikesta villanukasta. Koko vatsan päälystä, rintojen kohta ja lantion seutu ovat ihan nukalla ja tämä kaikki muutamalla hassulla käyttökerralla. Vaikka rätti ei maksanutkaan kuin 25 euroa, pitäisi sen silti kestää enemmän kuin kolme käyttöä muuttumatta käyttökelvottomaksi. Mrhh, raivostuttaa...

Miinus plussa puolestaan on vaaka, joka valitettavasti näyttää edelleen nousevaa siis plussuuntaista käyrää. Pitäisi varmaan tehdä asialle jotain. Siis jotain muutakin kuin mussuttaa herkkuja päivästä toiseen.

Vihdoinkin valmiit

Isän tossujen valmistuttua äiti sai kimmokkeen kaivella esiin kaapissa varmaan pari vuotta maanneet tossut, jotka hänen piti viimeistellä lähetyskuntoon ja toimittaa eteenpäin. Jotenkin ne vain olivat jääneet kaappiin.

Nyt ne sitten ovat valmiit. Virkkasin niihin viikonlopun aikana suut  ja tein rusetit ja maaliskuussa ne matkaavat uudelle omistajalleen. Virkkauksessa käytetty kaksinkertaisena samaa taivaan sinistä seitsemää veljestä, jota jäi isän tossuista ja samaa lankaa on rusettikin. Tossuissa sinisenä on todennäköisesti nalle.

Äiti naureskeli, että saajan tuntien täytyy muistaa sanoa, että rusetin voi purkaa parsinlangaksi, jos tarve vaatii. En ole koskaan aikaisemmin ajatellut tuota, mutta tuo on itse asiassa tosi hyvä idea, vähän parsinlankaa mukaan. Kun tekee sukkia tai tossuja ihmisille, jotka eivät palauta niitä parsittaviksi tai korjattaviksi (valtaosa tuttavistani toimii kyllä näin eli kun sukkiin tulee reikä, ne palautetaan tekijälle korjattavaksi, vain harvat korjaavat itse), voi mukaan laittaa koristeen muodossa sopivaa korjauslankaa.

Näidenkin tossujen rusetti on kiedottu kahdenkertaisesta seiska veikasta ja kiinnitetty tosiaan niin, että sen voi tarvittaessa purkaa hyötykäyttöön. Kuten todettu, tuota ideaa voisi hyödyntää enemmän esim. sukissa.

Ystävänpäivää

Viikonloppuna vietettiin ystävänpäivää ennakkoon, kun kerrankin oltiin koko perhe koolla saman pöydän vieressä. Kaikkien muiden herkkujen ohella mutustettiin sitten ystävänpäiväleivoksiakin.

Näiden myötä voinkin sitten toivottaa kaikille oikein hyvää ystävänpäivää

Jos jotakin kiinnostaa niin resepti  on peräisin Kodin Pellervosta ja löytyy täältä KLIK, koristelu omaa ideointia noiden sydänten osalta, valkoinen tahna peräisin Pellervon ohjeesta.