Kyl nyt on pimeetä

Tähän asti olen onnistunut sinnittelemään ilman pimennysverhoja, mutta nyt tuli sitten totaalinen toppi. Nyt kun ei kovin paljon ole kesäauringosta tarvinnut nauttia, vaan aamut ovat enemmänkin säännönmukaisesti olleet pilvisiä, niin en ole taas muistanutkaan mitä varjopuolia on lännenpuoleisista makuuhuoneen ikkunoista. Pari aurinkoista aamua kuitenkin takasi sen, että aurinko herätteli jo neljän maissa, joten kiitos, mutta ei kiitos.

Kävin siis tuhlaamassa vähäisistä roposistani oivan kasan Eurokankaassa ja ostin pimennysverhot. Tiedän, että minulla on epärealistinen käsitys siitä, mitä verhot maksavat, koska minun ei ole aikoihin tarvinut ostaa niitä. Valitsin halvimman pimennysverhokankaan, nimeltään Aamunkajo, joka tässä tapauksessa osuvasti vetosi huumorintajuunikin ja maksoi 7,90€ metri. Kun vertaa siihen, että kalliimmat maksoivat jopa 19,90€ metriltä, eihän tuo pahan hintainen ollut. Tarvittava määrä kuitenkin lohkaisi lompakostani melkein 30€.

Verhot olivat varmaan nopeimmat valmistamani. Kaupasta ostettu pala puoliksi, yläkäänne tankoa varten ja ompelu - valmista kymmenessä minuutissa. Ja pimeää tuli. Ennen kuvassa on sälekaihtimet ja normaalisti käyttämämme verhot ikkunan edessä.

Pimennysverhojen ripustamisen jälkeen ilman salamaa näytti tältä.

Salama todistaa sen, että valkoiset verhot katoavat noiden viininpunaisten taakse piiloon ihan loistavasti. Ensi kesänä voi sitten jo laittaa vaikka mitä pitsivirityksiä, kun nuo valkoiset verhot toimivat pimentiminä.

Sitten tulivatkin ne huonot puolet. Viime kesänä kiinnitimme verhotangon pidikkeet vanhoihin paikkoihin, joten ne eivät olleet kovin tukevat. Pimennysverhot taas painavat ihan vietävästi, joten yllätys, yllätys, verhotangon pidikkeet irtosivat seinästä. Tarvittiin siis vähän lisähuoltoa, jotta saatiin verhot pysymään ikkunassa.

Nuukailijan paras shoppailuvinkki

Kävimme tässä kyläilemässä serkkuni Hiivan ja hänen miehensä luona. Siellä oli pistetty loman kunniaksi huushollia uuteen uskoon oikein urakalla - kannettu huonekaluja moneen otteeseen paikasta toiseen ja vaihdettu huonejärjestystä. Samalla serkkuni oli siivonnut vaatevarastonsa.

Uskoakseni loppu onkin sitten kohtuullisen selvää. Minä palasin kyläreissulta mukanani kasa vaatteita, joista esimerkiksi tuo musta paita oli käyttämätön, hintalaputkin vielä kiinni.

Pakko tunnustaa, että harakka minussa rakastaa erityisesti tätä paitaa ja sen upeita koristekiviä.

Tuon paidan kanssa sopii saamani musta jakku.

Vadelmanpunainen jakku on ainoa, joka vaatii vähän fiksausta eli nypyn poistoa, jotta se näyttäisi täydellisen uudelta. Tämän mallissa ja tyylissä on jotain sellaista, että rakastan sitä kovasti.

Väreiltään minulle oudoimmalta tuntui fuksianpunainen pusero. Sen materiaali ja malli ovat mitä ihanimmat, se on sellaista painavaa ja joustavaa, joten kyllä tämäkin käyttöön tulee.

Vaatekaappi päivitetty kesään ja tulevaan syksyynkin.

Nuukailijan paras shoppailuvinkki on tietenkin omistaa ystävä, sukulainen tai muu tuttava, joka on vaatekoon tai pari suurempi ja joka roskiin heittämisen sijasta tarjoaa second hand vaatteet tuttavilleen. Nuukailija pysyy uusissa vaatteissa joutumatta käymään kaupassa - kiitokseksi voi sitten toki tarjota kaikkea sitä, mistä tietää vaatteiden lahjoittajan pitävän, mikäli rahasta ei voi keskustella (kuten tuolla ei voinut). Niinpä tiedän palaavani tuohon osoitteeseen tässä syksyn mittaan marjojen, sienten, perunoiden tai jonkin muun vastaavan kanssa. Tässä tapauksessa se perinteinen kahvipaketti tuntuu liian tylsältä vaihtoehdolta, joten käytetään sitten satoa ja luonnonantimia.

Ei sit arvottu

Suurin toivein julistamaani sadannentuhannen kävijän kunniaksi järjestämääni arvontaan ilmaantui tasan yksi kommentoija, Herra Kirjoitus. Olin ihan tosissaan kuvitellut, että pääsisin edes viidestä lipusta arpomaan voittajaa, mutta ei sitten, ei tarvitse arpoa.

Luvattu mikä luvattu, vaikka arpoa ei tarvitsekaan niin Herra Kirjoituks saa lahjakortin haluamaansa kohteeseen. Hänet tuntien lahjakortin kohteeksi veikkaan Neste-asemaa taikka jotain paikkaa joka myy Coca-Colaa.

Hyvin opittu mantra

Kävin eilen lunastamassa yhdeltä kotikirppikseltä kassillisen lankoja. Juu, eikös sen mantran nimenomaan pitänyt kuulua niin, että tarvitsen lisää lankoja, tarvitsen lisää lankoja... Kaiken rehellisyyden nimissä en olisi tarvinnut yhtään, mutta en vain voinut vastustaa kiusausta.

Kassissa oli kolme kerää huopasta, 9 kerää mamboa, 6 kerää seiska veikkaa (4 perusväristä,1 polkkaa ja 1 raitaa) sekä kaksi kerää Jannea. Maksoin kassista 15€ ja sain samaan kauppaan käsin tehdyn villapaidan.

Paidan neulejälki ei ole mitään superhienoa, mutta kelvannee kuitenkin kummipojalle käyttöön.

Langoista koetan kepillä jäätä, jos saisin nuo Mambot ja Huopaset myytyä, ne kun ovat itselleni enemmän sellaista turhaketta tai siis saisihan noista tossuja, mutta kun niitä tossulankoja on nyt muutenkin ihan jo riittämiin tullut haalittua.
 

Nämä siis olisivat jäämässä meille. Maksoin kassista noiden kalliimpien lankojen eli Polkan ja Raidan kauppahinnan verran. Vaikka en saisikaan noita muita kaupaksi, jään silti paidan, muiden seiskaveikkojen ja Janne-lankojen verran plussalle. Ja eiväthän nuo Mambot ja Huopasetkaan toki tyhjiin katoa, jos niille ei olekaan käyttöä nyt ja eivät heti mene kaupaksi,saattaa olla, että menevät kaupaksi kuukauden päästä tai olen itse keksinyt niille jotain käyttöä.

Lapsenvahtina

Vietimme Herra Kirjoituksen kanssa viikonlopun vahtien karvan verran vaille kolme veetä. Pakko myöntää, että se käy kyllä työstä tällaiselle satunnais lapsenvahdille, sillä sitä varoo niin paljon enemmän kun kyseessä ei ole oma jälkikasvu, vaan jonkun vieraan, vaikka miten läheisenkin, tenava. Suuremmilta vahingoilta kuitenkin vältyttiin, enkä usko lapsiparankaan saaneen kovin suuria traumoja, vaikka ihan kaikessa ei päässytkään toteuttamaan itseään - uhmaraivarit vedettiin siitä, että telkkarin kanssa ei saanut miekkailla. Kun kielsin, niin äitiä huudettiin kurkku suorana ja mentiin nurkkaan murjottamaan, josta kyllä sitten hiivittiin 15 sekunnin kuluttua niiskuttaen syliin. Yritän kuitenkin olla johdonmukainen, minusta television rikkominen ei ole sellaista, johon lapsella on lupa silloin, kun minä olen paikalla, olkoon kyseessä sitten kenen herranterttu tahansa.

Pihalla oltiin, puhallettiin saippuakuplia (en muistanutkaan, miten kivaa se on), nuori mies pomppi trampoliinilla yksin ja naapurin neidin kanssa, käytiin leikkipuistossa, pyöräiltiin. Kyllähän sitä paljon viikonlopussa ehtii, varsinkin kun päiväunet jäivät minimiin, aamulla noustiin ennätysaikaisin ja illallakin meni tunti siihen, että penskan sai vaivutettua untenmaille. Tämä on ehkä se rasittavin osuus - käyt viiden minuutin välein palleron kanssa vessassa, jossa tyhjennetään vähän ja täytetään lisää, jotta varmaan riittää pissattavaa. Iltasatu luetaan kolmesti ja hyvää yötä toivotetaan ainakin viidesti ja sitten aloitetaan taas alusta. Raskasta ihmiselle, joka itse sänkyyn mennessään yleensä pistää silmät kiinni ja avaa ne sitten taas aamusta.

No turha kai sitä on kieltää, että vastavuoroisesti se yksi vetoava hymy ja lämmin rutistus pienten käsien kietoutuessa kaulaan kuittaa kaikki kiukuttelut ja kitinät ja taas jaksavat molemmat, niin lapsi kuin lapsenvahditkin.

Tekevälle töitä

Pidempään olen ihmetellyt sitä, millaisen kultaisen jättilusikan olen työrintamalla saanut. Myönnetään, että olen myös tullut laajemmaltakin siihen tulokseen, että kyllä töitä olisi, kun vaan olisi kiinnostusta niiden tekemiseen ja etsimiseen. Enkä tarkoita etsimisellä sitä loputonta hakemusten kirjoittamista, mitä useimmat työnhakijat tekevät. Tiedän, että oman alan töitä ei välttämättä kaikille ole, ei varsinkaan, jos se "oma ala" on jotain himp-hamppua, jota on yliopistossa luettu viisi-kuusi vuotta ja käyttetty opintoja lähinnä tekosyynä samanmittaiseen hauskanpito- ja bailausjaksoon. En väheksy yliopisto-opintoja, mutta mielestäni siellä on tänä päivänä aika paljon sellaistakin tarjontaa, joka on melkoisen turhaa ja työllistämätöntä. Ei tähän maahan vaan tarvita kymmeniä digitaalisen kulttuurin tai maisemantutkijoita, koska vain harvoilla instansseilla on mielenkiintoa palkata sellaisia.

Itse en tosiaan ole ollut työttömänä kuin muutaman viikon jakson valmistuttuani ja sinä aikana ehdin käydä esittelemässä itseäni useammassakin paikassa. Tuona aikana olin valmis tekemään ihan mitä vaan, mihin työnantaja minut kelpuuttaisi, ei tullut mieleenkään sellainen kuin "oman alan työt", mikä tahansa olisi kelvannut. Esittäytymiskierros kuitenkin kannatti, sillä se avasi ovet ensin yhteen paikkaan ja sitten toiseen. Kun noihin pääsin töihin, vaikka lyhyeksikin ajaksi, sana kiiri ja pian oli vientiä.

Huolimatta huonosta ajasta ynnä muista paljon käytetyistä syistä, vientiä meikäläisellä on edelleen, sillä minulle tarjottiin vakituista työpaikkaa- siis toista sen nykyiseni lisäksi. En ole ollut aikeissa vaihtaa työpaikkaa, mutta pakkohan tuota on vakavasti harkita, kun kerran työnantaja tulee luo ja kertoo, että he haluaisivat palkata juuri minut. Kultalusikka iski siis jälleen ja tällä kertaa vielä niin, että kumautti otsaan oikein kunnolla- en todellakaan ollut osannut odottaa moista ylläriä. Tuo kuitenkin todistaa ajatukseni siitä, että töitä on, jos osoittaa olevansa pätevä ja kätevä.

Kosmetiikkapoistot 2/2016

Kummasti noita kosmetiikkaan laskettavia tuotteita vaan kuluu, olemme siis jälleen kerran kantaneet kortemme kekoon kemikaalikuorman lisäämisessä pallomme rasiitteksi.


Dermosilin Black Pepper dödö on Herra Kirjoituksen. Sen tuoksu ei ole paha, mutta niin voimakas, etten koskaan enää osta sitä meille. ApoBasen voide on toiminut meikinpuhdistusaineena, Linna-shampoon shampoo on peruskamaa. Tivolin sitruksen tuoksuinen kosteusvoide on matkamuisto ja aivan ihana tuote, jota ei tietenkään saa Suomesta. Edessä oleva kynsilakkaraunio on melkoinen v-tutuksen aihe, kysessä on Oriflamen vanha, mutta (kerrankin) laadukas  French manicure -lakka, jonka toisessa päässä oli kultaan vivahtava tippilakka ja toisessa päässä lilaan vivahtava glitterilakka muun kynnen lakkaamiseen. Pulloista tuo glitteriosa oli täydempi, joten turha sanoakaan, että kynsilakkapullon pudotessa kylppärin kaapista, se tietenkin iskeytyi edellä kylppärin lattiaan. Lakkaa riitti sotkemaan puoli kylppäriä ja lasin sirpaleita sen verran, että rikoin sormenikin niissä. Tiedän, että kynsilakkoja pitäisi vähentää, mutta ihan näin en mielelläni sitä tekisi.

Anytimen puuteri oli kerrassaan loistotuote, mitä ei tietenkään saa enää. Tämä oli viimeinen useamman kappaleen satsista, jotka aikoinaan ostin.  Yves Rocher on aikanaan jakanut noita minihajuvesi triplettejä kärrykuormittain, koska minullekin niitä on kertynyt puolen tusinaa. Tuoksuina tässä sireeniä, gardeniaa ja mimosaa, joista keväinen sireeni on ehdoton suosikkini. Huulipunista kaksi päätti taas kerran katketa kesken käytön ja päätyi siksi kynttiläväriksi, samoja Y.R. sävyjä kuin aikaisemminkin. Apobasestakaan ei ole mitään uutta sanottavaa.

Sen  sijaan sitä enemmän sanottavaa löytyy Yves Rocherin laventelidödöstä. Tämä oli sitten toinen täydellinen dödöfloppi, jonka olen kohdannut. Ensimmäisestä eli Dermosilin Deo Stick E:stä vaahtosin joskus kokonaisen tekstin verran, mutta tästä voin vain todeta, että ei todellakaan toimi. Hiki alkoi haista viimeistään tunnin kuluttua ja vesi valua pitkin kainaloita heti sen jälkeen - ja minä en sentään ole kova hikoilemaan, mitenkähän kävisi niiden, jotka todella ovat. Lisäksi tuoksu muuttui aivan karmeaksi yhdistyessään hikeen - rehellinen paljas hikikin olisi ollut parempi vaihtoehto kuin hien ja äklön dödötuoksun kombinaatio. Eli ei minulle, ei enää koskaan.

Lisää tyhjiä pulloja purtiloita on kertynyt: Herra Kirjoituksen partavaahtopullo tyhjeni, hiukseni saivat uuden Mocca Brown-sävyisen värin, Dermosilin Sauna soap tuli käytetyksi loppuun, vaikka Herra Kirjoitus valittelikin kyseisen tuotteen mentolista aiheutuvan ihon viilennyksen tuntuvan inhottavalta. Harmaassa pullossa oli käsisaippuaa ja sitä samaa tankkasin siihen jälleen. Pinkki Palmoliven dödö on minun ja sininen Dermosilin Sauna&Spa Herra Kirjoituksen. Sininen ja punainen Apobase toimivat meikinpoistoaineina kuten aina ennenkin.

Yhteensä 19 poistoa

Näytteitä on tyhjentynyt useammassa satsissa.
Ensimmäisessä "erässä" on 3 kpl Dermosilin tyrnivartalovoidetta, yksi tavallinen saman firman suihkugeeli, Dermosilin Primo-sarjan kasvojen kuorintavoide, Maybellinen CC-voide ja meikkivoide. Yves Rocherin kasvovoiteita on tyhjentynyt kolme erilaista ja yksi L'orealin kasvovoide. Käsisaippua on Dermosilin extra, samoin keittiösaippuat  Ginger ja Polka, joista jälkimmäisen piparminttuista tuoksua rakastin paljon.

 Dermosilin Energy kasvovoide oli mielyttäväntuntuinen, mutta sen verran tukeva, etten ostaisi sitä itselleni käyttöön. Sen sijaan meikkivoideen, sävyssä medium, voisin ostaa vaikka tänään. Garnierin kosteusvoide oli sellainen ok- tuote, Dermosilin Skin Comfortin tehoyövoide melkoisen rasvainen. Rauhoittava kasvovoide ei ollut suosikkini, mutta BodyRed vartalovoiteesta pidin. Huulikiiltonäyte oli pakkauksesta johtuen pettymys, kun tuotetta olisi tarvinnut, sitä ei tahtonut pakkauksesta saada, mutta muutoin pakkaus valutti kiiltoa sotkien kaikki mahdolliset paikat. Itse tuote oli kuitenkin ihan ok.

 Kevään ensimmäisten auringonpaisteiset päivät riittivät muuttamaan Herra Kirjoituksen niskan punaiseksi, joten hänelle tarjoiltiin After Sun lotionia  ja after sun suihkugeeliä tilanteen rauhoittamiseksi ja kuulemma ihan hyvin toimivatkin. Minä puolestani rauhoittelin kutiavaa nilkkaani, jonka ihon turvotus oli pistänyt koville Bodygreen ihovoiteella, joka tuoksui viinirypäleelle ja kiiville. Toinen pussil Dermosilin tehoyövoidetta löytyi varastoistani, eikä mielipide muuttunut senkään kohdalla. Myöskään saman sarjan silmän ympärysvoide ei tarjonnut yllätyksiä. Sen sijaan iDeal sarjan värillinen päivävoide osoittautui aivan upeaksi tuotteeksi, mistä johtuen voisin veikata, ettei sitä saa enää.

Turvotuksen laskiessa nilkkani ovat alkaneet kuivua ja kutista ihan sietämättömästi. Siitä syystä olen rasvannut niitä vähän mennen ja tullen. Tähän käyttöön ovat päätyneet niin Dermosilin Aloe geeli, body pink (ihanan tuoksuiset, tuoksuna ruusua ja passionkukkaa) vartovoiteet kuin Shea vartalovoide ja softening foot serumkin.  Kuonokopan eli Puhkun eli ylipainelaittaan kuivattamaa kasvojen  ihoa olen puolestani yrittänyt pitää korppuuntumattomassa tilassa  L300-sarjan kasvovoiteella, Dermosilin ihoa tasapainottavalla kasvovoiteella, Dermosilin kasvoseerumilla, Yves Rocherin ryppyjä vähentävällä yövoiteella ja saman firman tasoittavalla voiteella. Nämä olen sen kummempia miettimättä ottanut käyttöön periaatteella, mikä ensinnä vastaan tulee.

Yhteensä 38 näytettä.