Viekää vaikka tuhkat pesästä, minä nautin kesästä

Otsikko kiteyttää jälleen kaiken olleellisen tämän hetken tunnelmista mukaillen Junnu Vainion legendaarisen "Käyn ahon laitaa"- kappaleen sanoja. Ne kun oikeasti menevät seuraavasti:
"Järjestelmä tarpeeksi on mua lypsänyt.
Luulen, että aika alkaa olla kypsä nyt.
Tulkaa viekää sitten vaikka tuhkat pesästä,
Mut' minä nautin kesästä."

On kesä, on lämmin, aurinko paistaa, ei vaan jaksa tuijottaa jokaista kauppakuittia, ei laskea kaloreita taikka kiristää vyötä ihan jokaisessa pikkuasiassa. Kunhan tili piisaa maksuihin, ja nälkä pysyy loitolla, saa pääkoppakin hetkisen relata. Suomen kesä on niin lyhyt ja vähäluminen, että niistä hetkistä kannattaa nauttia, kun on mahdollista. Pitkä, pimeä ja tylsä talvi on aikaa surra ja venyttää senttiä.

Näissä tunnelmissa saattaa vierähtää useampi viikko, joten palaan itsekuripäiväkirjaan vasta syksyn lähestyessä. Nyt haluan tosiaan nauttia kesänriemuista. Eikä se tarkoita sitä, ettenkö osaisi ottaa iloa myös ilmaisista tai lähes ilmaisista huveista, mitä kesä tarjoaa. Frisbeet on ostettu eli rataa voi kiertää ilmaiseksi vaikka miten monta kertaa, puistonpenkillä voi istua syömässä jäätelöä ja nuuhkia samalla ruusujen sulotuoksuja, omasta kaupungista löytyy monta mielenkiintoista kohdetta käytäväksi ja uusia kujia kuljettavaksi, kun vain osaa katsella ympärilleen (ja lukea lehdistä eri kesätapahtuminen mainoksia).

Kesäteatteriinkin olemme Herra Kirjoituksen kanssa pääsemässä kohtuullisen edullisesti, sillä meidät on torstaina kutsuttu katsomaan Tankki täyteen - esitystä. Lippujen lisäksi kutsuva yhdistys kustantaa makkarat, kahveet ja munkit väliajalla, ainoa, mitä itse tarvitsee tehdä, on hilautua ajoissa paikalle.

Nopealla selaamisella löysin myös puistojumppaa, ilmaisia konsertteja niin lapsille kuin aikuisille,   Pienen automatkan (tai pyörämatkan, jos haluaa koko huvituksen olevan ilmaisen) päästä löytyy niin mahtavaa hiekkarantaa, tutustumiskierrosta ydinvoimalaan kuin keskiaikamarkkinoitakin. Suomen kesä on siis täynnä huvituksia, kun vaan pitää silmänsä auki ja antaa elämän kuljettaa.

Saattaa olla, että näissä tunnelmissa myös blogi hiljenee kesänviettoon enemmän tai vähemmän.

Vihreää kimaltavaa

Muutama päivä sitten ostamani (tai oikeastaan Herra Kirjoituksen minulle ostamat) heijastin langat päätyivät heti käyttöön.

Niistä tehtiin kummipojalle pipo tämän mallin mukaan. Silmukoita tekeleessä on 50 ja kutomiseen on käytetty puikkoja nro 6. Resoriosa on kudottu Red Heartsin reflection langasta, varsinainen pipo-osa vähemmän heijastavalla Novitalla. Tupsu on Red Heartsia ja nauhat molempia, niihin menikin sitten kaikki, mitä tuota Novitan Heijastusta oli jäljellä. Nauhat on siis tehty letittämällä kolmisäikeistä peruslettiä kaksinkertaisella langalla, kaksi osaa on Red Heartsia ja kolmas Heijastusta. Kiinnitin ne ihan tavallisella ompelulangalla pipoon. Tuossa kristallipää kuvassa (jonka Herra Kirjouitus ystävällisesti otti) pipo on tietenkin väärinpäin eli etureuna aka resori on "niskassa".

Toisessa kuvassa lakista saa paremman kuvan, vaikka nauhat puuttuvatkin vielä. Tuosta kuvasta saa myös todellisemman kuvan asusteiden sähäkästä väristä.


Kun tuota Reflectionia oli edelleen jäljellä, päätin tehdä vielä tumputkin. Koska totesin, että se käyttäydy kovin hyvin resorissa, käytin niihin tavallista harmaata seiskaveikkaa. Puikot tavalliset bambuiset kokoa 3, silmukoita  alkuun 10 puikolla, mutta vähensin määrän seitsemään, ennen kuin vaihdoin langan reflectioniin se kun on sen verran paksumpaa. Jätin tarkoituksella peukalot pois. Langan heijastusominaisuudet eivät päädy kuviin kovin hyvin, mutta tuo Reflection on todellakin hohtavaa, tuosta ensimmäisestä yhteiskuvasta ehkä saa jonkinlaista osviittaa.

Kun lankaa oli vielä tumppujenkin jälkeen jäljellä, päätin tehdä vielä sukatkin. Materiaalina samat seiskaveikka ja Reflection. Silmukkamäärä 8 silmukkaa puikolla ja malli se tavallinen.

Valmiina en ehtinyt kuvaamaan kuin tuon yhden sukan, joka ensimmäisessä kuvassa esiintyy, päätin näet heittää paketin kummipojan isovanhempien postilaatikkoon samalla kun kävin kotona kotona. Kyllä vain, nuuka kummitäti ei postita, kun tietää kummipojan kuitenkin käyvän mummulassa kerran parissa kuukaudessa ja kun nämä eivät ole mikään varsinainen merkkipäiväjuttu, vain ensimmäisen vuoden kuukausilahjat 7 ja 8 (ja ne merkkipäivät ovat elo- ja syyskuussa).

Lanka tulee langan tuo

Sain pari päivää sitten viestiä facebook-tutulta, että hänellä olisi minulle muutama vetoketju, joita hän on lahjoittanut minulle ennenkin. Sovin noutotreffit ja siellä hän olikin kädessään paitsi kasa vetketjuja, myös kassillinen lankoja. Hänen äitinsä oli halunnut lahjoittaa ne minulle, kun olen joskus naamakirjassa lankoja kysellyt.

Kasissa oli ihanaa malvan väristä puuvillalankaa 650g ja sen lisäksi efektilankoja  200g, samanverran valkoista sekoitelankaa ja vielä näiden lisäksi iso kasa hauskoja pikkunöttösiä, joiden näin jo muotoutuvan sukiksi. Jälleen  1,2 kg:nverran lisää lankaa varastoihini, nyt saa kyllä puikot ahkerasti heilua, jos meinaan kaikista keksiä jotain neulottavaa.

Satatonnariarvonta

Hämmästyttävästi blogin laskuri näyttää käyntejä 100001 siis satatuhatta ja yksi kappaletta. Päätin jo aikaa sitten laskurin lähestyessä tuota lukemaa, että siihen täytyy liittyä jotain spesiaalia. Koska olen utelias tietämään, kuka tekstejäni lukee, päätin pistää pystyyn arvonnan saavutetun etapin kunniaksi. Nuukuusblogin idean vastaisesti hankin palkinnoksi 30€ arvoisen superlahjakortin. Lohdutuspalkinnoksi lupaan värkätä avainnauhoista tehdyn meikkipussin, joka sentään soveltuu tähän kierrätys, nuukuus ja käsityöteeman paremmin.

Sen verran aion vetää kotiinpäin, että pisimpään blogin mukana eläneet sisäpiiriläiset Herra Kirjoitus ja Ievuskainen saavat myös osallistua arvontaan siinä missä muutkin. Tosin hekään eivät pääse mukaan automaattisesti, vaan kommentti heidänkin pitää jättää.

Arvontaan osallistuminen tapahtuu kommentoimalla tähän kirjoitukseen. Kommenttiin toivon saavani vastauksen kysymykseen: "Miten eksyit Kaloriinan kamariin?" Myös muu lisäkommentointi otetaan ilolla vastaan. Koska olen todistetusti myös ahne, niin pelkkä anonyymi "mukana" kommentointi ei tällä kertaa ihan riitä.

Pahimmillaan saan siis arpoa lahjakortin Herra Kirjoituksen ja Ievuskaisen kesken. Joten nyt keksimään nimimerkkiä ja kommentoimaan. Kommentointi aikaa on heinäkuun ensimmäisen päivään klo 18 asti. Sen jälkeen random generaattori saa suorittaa voittajakommentin valinnan.

Maalaistaustani pääsi taas valloilleen, jos jollekin on epäselvää niin satatonnariksi kutsutaan lehmää, joka on tuotantouransa aikana lypsänyt 100 000 litraa maitoa. Se vaan kuulosti niin hyvältä, että päätin lainata sitä tuohon otsikkoon, vaikka ei tällä mitään maidon kanssa olekaan tekemistä.

Siniset junat

Tapasin kummipojan ja toki hänen muunkin perheensä tässä vähän aikaa sitten ja huomasin, että maaliskuussa hänelle kutomani junasukat alkoivat käydä pieniksi. Niinpä otin sitten puikille uudet vähän isommat.

Lankana Dropsin Babymerino, joka siis oli 100% merinovillaa, eikä todellakaan tuntunut villalta saati kutittavalta. Silmukoita oli puikolla alussa 12 ja kavensin määrän sitten kymmeneen, yhden silmukan jokaiselta puikolta kavensin aloittaessani ensimmäistä nurjaa kerrosta ja toisen viimeisellä nurjalla kerroksella ennen uutta kaksi oikein kaksi nurin jaksoa. Ruttujen määrän lisäsin neljästä viiteen, joten toivottavasti nämä nyt hetken mahtuvat.

Lankaa kului noin 45g eli pikkuisen jäi parsinlankaa tai mahdollisuus lisätä pituuta muutaman kerroksen verran.

Sinä tiedät, että ne ovat siellä

Tuulen viemää kuuluu kaikkien aikojen suosikkielokuvieni listalla melkoisen korkealle, ei pelkästään unohtumattoman tarinan vaan myös mielettömän upean puvustuksen ansiosta. Olen myös katsonut parikin making of - dokumenttia tuosta klassikosta ja sieltä mieleeni ja käyttöön on jäänyt joitakin lausahduksia ja ajatuksia, esimerkiksi legendaarinen "kiristä, Mammy, kiristä", jossa Scarlett roikkuu sängyn tolpassa ja Mammy kiskoo korsettia tiukemmalle polvi neitosen selässä, jotta saadaan aikaan piirikunnan kapein vyötärö. Tuota lausetta meillä käytetään aina kun pitää tunkea jotain liian pieneen tilaan, olkoon kyse sitten tiukasta vaatteesta, ahtaasta kaapista tai muusta vastaavasta.

Toinen mieleenjäänyt, johon olen täälläkin useampaan kertaan viitannut, oli ohjaajan ja puvustajan yhteispäätös siitä, että Scarlettin upeiden pukujen alla oli yhtä upeat alusvaatteet. Kun pääosan esittäjä Vivian Leigh oli tätä hämmästellyt ja kysellyt, miksi, kun ne eivät edes näy kenellekään. Ohjaaja oli vastannut otsikon sanoin, että sinä tiedät, että ne ovat siellä. Jälleen kerran mietin tuon lauseen syvää totuudenmukaisuutta, kun kiskoin tänään ylleni tavallista paremmat alusvaatteet (ja kerrankin aivan ehjät, parsimattomat sukat), "ylipukeutumisen" syynä oli käynti lääkärissä, mutta kyllä se vain kummasti nosti ryhtiä nuo paremmat hepenet, vaikka eivät kenellekään näkyneet. En siis päässyt esittelemään pitsejäni edes lääkärille. Jos Scarlettin pitsien tarkoitus oli saada Vivian Leigh tuntemaan itsensä rikkaan plantaasin omistajan tyttäreksi viimeistä piirtoa myöten, tekevät istuvat ja vähän paremmat alusvaatteet ihmeitä myös tavalliselle tallaajalle. En ole edes ainoa tämä kokemukseni kanssa, vaan olen kuullut sen useamman naisen suusta, miten olo tuntui kovasti paljon paremmalta kun oli päällä paremmat alusvaatteet.

Tämän tunteen innoittamana siirrän kahdet surkeimmat käyttöliivini ratkottaviksi askartelumateriaaliksi ja otan jemmasta parit paremmat käyttöön. Uskoakseni minulla on silloin vähän useammin upea Scarlettmainen tunne ja sitten ehkä joskus pääsen vielä liivikauppaankin ostamaan itselleni uusia upeita liivejä. Toistaiseksi kuitenkin eletään varastosta käyttöön periaatteella.

Minun mantrani

Olen yrittänyt opetella uutta mantraa, jonka tarkoitus olisi toimia hyvänä elämänohjeena. Se mantra menee suunnilleen näin: " En osta mitään, en osta mitään, en osta mitään...". Ilmeisesti mantraa pitäisi jotenkin voimistaa, sillä ainakin viimeksi kävi seuraavasti: "en osta mitään, en osta mitään, en osta mit... onpas muuten hyvännäköisiä lankoja ja halvalla - voisinkohan minä, kyllähän minä nuo tarvitsisin..." Ja sitten yllättäen huomaankin mantran muuttaneen muotoaan: "osta langat, osta langat, osta langat".

Minulla on kausittaisia heikkouksia, tämän kertaiset ovat näitä l-asioita, nimittäin langat ja lautapelit. Niitä nyt on viimeaikoina tullut hamstrattua. Sitä en voi kiistää, etteivätkö ne olleet edullisia, sillä heijastinlangat maksoivat 1€ yhteensä ja nuo muut sain postikulujen hinnalla. Lankoja tuossa on yhteensä 150g +1200g eli alle kympillä yli 1,3 kg lankaa.

Koska nuuka tekee aina jonkinaseteisen hintavertailun, niin ohuempi noista heijastinlangoista on Red Hearts reflectionia, joka maksaa vitosen verran kerä (tuossa on 86g ja täydessä kerässä 100g), toinen (kuvissa taaempi) on Novitan Heijastusta ja sitäkin on suunilleen saman verran (88g) ja samoissa hinnoissa sekin.

Novitan 7 veljestä Raita ja Polkka kustantaisivat kaupasta ostettuina 7€ verran kerä. Frostilla on hintaa 2,50€ kerä, mutta Bravon Mezzo colorille en löytänyt hintaa. Nuo punaiset ja siniset paketit maksoivat muistaakseni vähintään 5€ kappale, silloin kun ne olivat Lidlissä myynnissä.

Nopsasti laskien lankojen arvo liikkuu siis yli 40€:n kieppeissä, koska sain ne 9€:lla, tein mielestäni hyvät kaupat.