Pataleipää ja juustokakkua

Sarpanevan pataa hankkiessani haaveminäni lupaili leipovansa pataleipää. Lauantai-iltana päätin sitten pistää lupaukset toteutukseen ja sekoittelin elämäni ensimmäisen pataleipätaikinan.  Vitsinähän tässä leivässä on pitkä nostatusaika, 12-24 tuntia. Ohjeet sanovat, että mitä pidempi aika, sen parempi leipä, itse jouduin olosuhteiden pakosta käyttämään tuota minimiä.

Itse leivän tekeminen on todella helppoa ja menee alla olevan ohjeen mukaan (vaikka kyseistä perusohjetta on näkynyt melkein parin vuoden ajan monessa blogissa ja ruokapalstalla, pistän sen silti itselleni muistiin). Seuraavalla kerralla sitten mukaan vähän jotain ekstraa, rosmariinia, leseitä tms.

PATALEIPÄ

Ainekset

3 1/2 dl vettä
4 g hiivaa (herneen kokoinen nokare TAI 1/2 tl kuivahiivaa)
1 tl suolaa
7 dl vehnäjauhoja
  
Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Jos käytät kuivahiivaa, sekoita se pieneen määrään vehnäjauhoja ja lisää veteen. 

Lisää suola ja loput jauhot. Sekoita, mutta älä vaivaa. 

Peitä kulho tiiviisti kelmulla tai kannella ja jätä huoneenlämpöön kohoamaan 12–24 tunniksi. 

Ennen kuin paistat leivän, ripottele taikinan päälle kulhoon jauhoja, käännä ja nosta taikinaa pari kertaa kevyesti. Ei haittaa, jos pinnalle ripottelemasi jauhot jakautuvat epätasaisesti. Älä siis vaivaa. 

Ripottele pinnalle vielä hiukan jauhoja ja peitä taikinakulho liinalla. Jätä kohoamaan noin 30 minuutiksi. 

Pane sillä aikaa kannellinen valurautapata kylmään uuniin ja uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Ota pata uunista, kun taikina on paistovalmis. Pyyhkäise padan sisäpinta kevyesti öljyllä ja ole huolellinen, öljyttömään kohtaa leipä ottaa helposti kiinni.

Kumoa taikina kuumaan pataan ja tee halutessasi koristeviillot leivän päälle. Pane kansi päälle. Nosta pata uuniin ja paista leipää kannen alla 30 minuuttia. 

Ota kansi pois ja anna leivän paistua vielä 15-20 minuuttia tai kunnes pinta on saanut kauniin värin. Kumoa leipä padasta ja anna sen jäähtyä kevyesti liinalla peitettynä.

Alla oleva kuva todistaa, että leivästä tulee rouheannäköinen ilman viiltojakin.

*********************************************************************
Samalla uunilämmityksellä paistelin myös sitten kolmen aineen juustokakun, josta Herra Kirjoitus esitti tilauksen nähtyään sen valmistamista koskevan videon netissä.

KOLMEN RAAKA-AINEEN JAPANILAINEN JUUSTOKAKKU

3 kananmunaa
120 g valkosuklaata
120 g tuorejuustoa (Tähän voisi kokeilla esimerkiksi sitruunaa tai mangoa, itse käytin alkuperäisessä reseptissä suositeltua maustamatonta)





Esilämmitä uuni 170-asteiseksi. Erottele keltuaiset ja laita valkuaiset isoon kulhoon jääkaappiin odottamaan marengin tekoa.


Laita paloiteltu suklaa isoon kulhoon. Sulata se vesihauteessa. Lisää sitten tuorejuusto ja sekoita. Ota kulho pois lämmöltä ja lisää keltuaiset. Sekoita kunnolla.

Vatkaa valkuaiset isossa kulhossa sähkövatkaimella, kunnes kulhon voi kääntää ympäri eikä vaahto putoa alas.

Lisää näin saadusta marengista 1/3 tuorejuustosekoitteeseen ja sekoita hyvin. Sitten lisää loput marengista, puolet kerrallaan, samalla hyvin sekoittaen

Kostuta leivinpaperi ruokaöljyllä ja vuoraa sillä kakkuvuoka. Kaada taikina vuokaan ja kolauta vuokaa hieman pöytää vasten niin että ilmakuplat lähtevät.

Aseta kakkuvuoka syvään uunivuokaan ja kaada kuumaa vettä uunivuokaan. Paista 170 asteessa 15 min, sitten 160 asteessa 15 min. Lopuksi käännä lämpö nollille ja anna kakun paistua ”jälkilämmöissä” vielä 15 min. Anna kakun jäähtyä ritilällä. Voit tarjoilla kakun uunituoreena tai jääkaapissa jäähdytettynä.

Tämän reseptin suhteen aineiden huolellinen mittaaminen kannattaa ja sen lisäksi paistoaikoihin voi helposti lisätä pari minuuttia joka väliin, uunista toki riippuen. Lopputulos on mielyttävän pehmeä ja maistuu herkullisesti valkoiselta suklaalta.

Luontoretkellä

Lauantai-iltana Herra Kirjoitus halusi näyttää minulle erään paikan kotinsa läheltä, ja koska kääntöpaikkaa ei ollut, jouduimme ajamaan palan matkaa eteenpäin. Sieltä tulikin vastaan kyltti: "luontotorni".

Vaikka emme olleet varustautuneet kunnolla, uteliaisuus voitti, ja suunnistimme katsomaan, missä ja millainen paikka oikein olisi kyseessä. Ensimmäisenä vastaan tuli romanttisesti sammaloitunut silta ja sen tarjoamat maisemat.

Pitkospuita pitkinhän tuonne kuljettiin ja sen verran lehtevässä maastossa mentiin, että punkit kyllä pyörivät vakavasti mielessä jokaisella askeleella noiden vääränlaisten vaatteiden takia.

Kun matkaa jatkettiin pitkospuita myöden puolen kilometrin verran, löytyi myös itse torni, josta avautuivat upeat näkymät jokisuistoon.  Kyllä, jopa minun, korkeanpaikankammoisen, oli pakko kiivetä ylös ihastelemaan maisemia.
 

Yleensä luotan sanan voimaan enemmän kuin kuviin, mutta tällä kertaa kuvat puhukoot puolestaan.
 

 

 Pois lähdettiin samaa reittiä pitkin, mutta nyt saimme sen verran äkäisen hyttysparven niskaamme, että emme paljon pysähdelleet valokuvaamaan. Koska olimme liikkeellä yhdeksän aikaan illalla, emme myöskään kuulleet satakieltä, mutta paljon muita lintuja sitten sen sijaan.

Tässä postauksessa taisivatkin sitten olla tähän astisen blogihistorian ensimmäiset (ja uskoakseni myös tulevaisuutta ajatellen viimeiset) kuvat rouva Jälkikirjoituksesta ja herra Kirjoituksesta. En aio edelleenkään kuoriutua puolituntemattomuuden verhon takaa, enkä myöskään esiintyä naamallani blogissa yhtään tämän enempää.

Itsekuripäiväkirja viikko 23

Nyt on selvästi jo yritystä ilmassa itsensä kurittamisen suhteen. Työmatkaliikuntaa on harrastettu liki joka päivä, pari pientä lenkkiäkin on tullut tehtyä - ja vaa´alla kävin ihan kuukauden ensimmäisen päivän kunniaksi.

Mikä vielä parempaa, kun kävimme kaupassa, mukaan päätyi kurkkua, paljon kurkkua, tomaatteja, nektariineja, maitoa, kermaviiliä, dippiä, levitettä ja tuorejuustoa ja pari paniinia. Ne olivat kauppareissun suurimmat yksittäiset menoerät, maksoivat tarjouksessakin 3 euroa kappale. Niiden osuus (yht 6€) 21 euron kauppakuluista oli liki kolmannes - mutta silti ne olivat terveellisempi ja edullisempi vaihtoehto kuin hampurilainen ranskalaisilla ja limulla. Sipsihyllyn kiersimme kaukaa ja korvasimme sen dipattavalla kurkulla, joka sattui olemaan tarjouksessa alle euron kilo - no, ostin sitten heti 7 kurkkua, vaikka herra Kirjoitus hiukan pitkään katsoikin.

Toisella kauppareissulla haettiin maitoa, lisää tuorejuustoa ja valkoista suklaata, jotta pääsin kokeilmaan kolmen raaka-aineen juustokakkua - Herra Kirjoituksen pyynnöstä. Sitä pataleipääkin tein, näistä leipomuksista lisää ensi viikolla. Perjantaina kävi sitten lankeemus yli 13 tuntisen työpäivän jälkeen; halusin jäätelön ja siinä samalla tuli poikettua myös irtokarkkihyllyllä ja haettua sipsipussi. Kaikkiaan kauppaan meni viikon aikana n. 50€.

Yhtään kertaa emme käyneet ulkona syömässä, mikä plussaksi laskettakoon. Eli kauppamenot = ruokamenot. Ruokahävikkikin on ollut tällä viikolla nolla, roskiin ei ole tarvinnut pistää mitään.

Tankkasin myös auton, minulla ei ole mitään käsitystä siitä, milloin viimeksi olen autoon menovettä lisännyt. Siitä on varmasti aikaa useampi kuukausi. Nyt otettiin sitten tankki täyteen, 40€ maksoin varastossa olleilla lahjakorteilla ja loput eli vajaan 20€ ihan omasta pussista. Tosin senkin voi laskea tulleen työnantajan maksamista kilometrikorvauksista, sillä silloin en autoa tankannut, kun ne maksettiin.


Poistuneita tavaroitakin oli heti kuun alkuun useampia: 2 laatikkoa askartelumateriaalia Materiaalipankkiin, 10 kosmetiikkanäytettä ja yhdet kengät. Rakkaat limenvihreät ropsuni ovat palvelleet sen verran monta vuotta, että oli aika siirtää ne roskikseen. Samaan kasaan kannoin pari käytössä hapertunutta ja vääntynyttä muovikuppia. Useamman tavaran olen vaihtanut elintarvikkeisiin eli kuukauden poistolista näyttää jo viikon jälkeen taas paremmalta kuin toukokuun hiljaiselon jälkeen.

Työtunteja tälle viikolle on myös kertynyt mukavasti, saldo oli luokkaa 50 tuntia. Eli ihan positiiviseen suuntaan mennään silläkin rintamalla.

Myös kaikennäköistä muuta pientä olen saanut tehtyä, kuten vaatimatomasti vuoden odottaneen bikinien yläosan korjauksen. Onnistuin rikkomaan bikineistäni lukon 2015 kevään Teneriffan reissulla ja sain siihen vielä naamakirjan kautta korjausmateriaalitkin saman kevään aikana. En kuitenkaan saanut aikaiseksi tehdä korjausta ennen kuin nyt - mutta kukas sitä talvella bikineitä tarvitsee. Samoin poistin nukat puna-valkoraidallisesta puserostani, mutta ei siitä siistiä saa millään.
Yhdet sukatkin parsin eli olen ollut kohtuullisen ahkerana.

DIY: ruokalappu karkkipapereista

Rakas kummipoikani saavutti toukokuun lopussa soseiän, joten ruokalapun valmistaminen oli paikallaan. Ihan en merkkipäiväksi saanut lappua valmiiksi, mutta uskoakseni hänellä on vielä sose- tai ainakin suttuaikaa jokunen hetki jäljellä.

Ruokalapun materiaalina olivat siniset Marianne-paperit, jotka ensiksi liimasin kontaktimuoville. Kolme riviin, laitimmaisiin riveihin 7 ja keskimmäiseen 5. Siihen menivät kaikki minun siniset Mariannepaperini, yhden revenneen pistin roskiin.

Koetin ensin tikata papereita ja muoveja yhteen sellaisenaan, mutta Contessani sattui olemaan sitä mieltä, että moinen on vanhan ompelukoneen arvolle sopimatonta. Lisäsin siis vanhasta tyynyliinasta vuorin ja sen kanssa tikkaaminen sujui mitä mainioimmin.

Kun olin saanut paperit, kontaktimuovin ja kankaan kiinni toisiinsa, leikkasin ruokalapun muotoonsa eli pyöristin helmaa ja kaula-aukkoa.

Reunat huolittelin kääntämällä päällimmäistä osaa (eli muovia ja karkkipapereita) puolen sentin verran alapuolelle ja tikkaamalla suoralla tikillä. Kuvassa ruokalapun sisäpuoli eli vuorikangas.

Ruokalapun kiinnitykseksi laitoin pienen palan tarranauhaa.

Valmis ja näyttää tältä. Kaikki materiaalit kierrätettyjä; ompelulanka omia vanhoja varastoja, karkkipaperit saatu, vuorikangas vanhasta tyynyliinasta ja tarranauha toisella käyttökierroksella jostain ratkottuna. Mitään uutta tähän ei siis tarvinnut ostaa.

Sitä en osaa sanoa, arvostavatko kummipojan vanhemmat, mutta minusta tuo on söpö.

Tiskiainetesti osa 2

Aprillipäivänä otin käyttöön uuden astianpesuainepullon, joka sattui olemaan aiemmin itselleni tuntematonta merkkiä: Alio.

Huhtikuussa otin siitä kuvan, jolloin pullo oli melkein täynnä. Nyt sitten 2 kk käytön jälkeen otin uuden kuvan ja nyt tilanne on muuttunut jälkimmäisen kuvan osoittamaksi.

Onhan siinä nyt vajennusta selkeästi tapahtunut, karkeasti arvioiden viidennneksen verran. Sen olen kyllä katkerasti saanut todeta, että esimerkiksi ikkunanpesuun tämä Alio ei Fairyn tavoin sovellu. Olen yrittänyt pestä sillä sekä ikkunoita että pöydän lasia ja saanut molempiin tulokseksi suttuiset sateenkaaret, jotka on sitten ihan oikeasti pitänyt pestä Fairya käyttäen, jotta on saanut tilanteen normalisoitumaan.

Pantahaaste viikko 22 - se on siinä

No niin, nyt ollaan sitten siinä tilanteessa, että pantahaaste on ohi. On aika kiittää ja kumartaa tai pikemminkin pyörtyä järkytyksestä, sillä tiesinhän minä, että noita pantoja oli paljon, mutta että näin paljon...

Jäljelle viimeiselle vajaalle viikolle jäivät:

148) ruskea huivimaineinen panta, jonka punainen versio tuli käytetyksi viikolla 20.
149) Puman kuminauhapanta jäi viimeiselle viikolle, vaikka olikin tuon tyylisista pannoista parhaita
150) muovinen mattakullanvärinen panta oli tarkoituksellisesti loppuun pihistelty pelastamaan mahdollista huonoa hiuspäivää
151) kimaltava violetti strassipanta jäi viimeiseiksi pannaksi. (tällä on ainakin kolme  samalaista serkkua,  musta, punainen ja pinkki, musta käytetty viikolla 15, pinkki käytetty viikolla 3, punainen viikolla 2)

Ihan kokonaiselle viikolle eivät pannat enää riittäneet, mutta tämän verran niitä oli jäljellä eli pantahaasteen viimeinen virallinen päivä oli 30.5.2016. Menen siis lounaalle itseni kanssa, koska veikkasin itse lähimmäksi tuota päivämäärää, vaikka ihan näin pitkälle en minäkään uskonut pantojen riittävän.


Jonkun verran on haasteen edetessä noista pannoista rikkunutkin, mutta nyt vasta haasteen lopuksi heitin ne roskiin ja päätin olla itkemättä perään.

Sukkia sankarille

Eräs hyvistä ystävistäni juhlii tänään merkkipäiväänsä kuten itseasiassa myös kummipoikani isä ja isosisko. Tämä ystäväni on suhteellisen helppo lahjottava, koska hän tarvitsee työssään melkoisen määrän villasukkia johtuen kylmistä työskentelyolosuhteista. Niinpä hän siis sai lahjaksi - yllätys, yllätys, villasukkia.

Imelää kirjavaa nimityksen saaneet puna-vihreä kirjavat sukat valmistuivat jo huhtikuussa odottamaan merkkipäivää.

Toiseksi malliksi kudoin sukat samalla pitsikuviolla kuin nämä vaaleanpunaiset hattarat. Väri tosin oli tylsempi epämääräinen ruskea - kuvassa väri näyttää asteen verran vihertävämmältä kuin se on todellisuudessa.

Kolmas pari oli superlöytö, jonka tein työpaikkani kirpparilta. Eräs työkaverini luopui käyttämättömistä pitsipolvisukistaan kahden euron hinnalla. Totta kai minä ne ostin, pesin ja paketoin, koska tuolla hinnalla ei olisi saanut edes lankoja.

Näistä ensimmäiset olivat saajan suosikit, mutta kyllä kaikki kelpasivat käyttöön ja se tietenkin on pääasian.