Runsaudensarvi: Työkengät

Jotenkin minulla on sellainen tunne, että varsin monella ihmisellä on erikseen tavalliset pitokengät ja ns. työkengät, jotka vaihdetaan jalkaan, kun mennään töihin riippumatta siitä mikä tai millainen työpaikka on. Noita työkenkiä säilytetään yleensä työpaikalla ja ne ovat ikään kuin tavallisesta kenkäkierrosta erillään. Voi toki olla, että olen väärässä, mutta suurimmalla osalla tuntemistani henkilöistä homma tosiaan menee niin, että yhdet kengät jalassa töihin ja vaihdetaan toiset työpäivän ajaksi ja sitten taas ne ensimmäiset takaisin töistä pois lähdettäessä - erilaisista työtehtävistä ja toimenkuvista sitten riippuu millaiset nuo työkengät ovat. Toisillle ne voivat viidentoista sentin koroilla varustetut stiletot ja toisille turvakengät.

Tuttavapiirissäni nämä työkenkä asiat menevät oikeastaan jaolla puolet-puolet. Toinen puoli tuttavistani ja työkavereistani on sellaisia, että he omistavat yhden parin työkenkiä, jota pidetään joka päivä ja uudet ostetaan vasta sitten, kun edelliset hajoavat jalkaan. Niillä toisilla työkenkiä sitten on vähän enemmän kuin se yksi pari. Eikä liene kovin vaikeaa päätellä, kumpaan kastiin allekirjoittanut kuuluu - niitä työkenkiä on tosiaan, öh, hiukan enemmän kuin yksi pari.

Tästä syystä työkengät ja niiden määrän miettiminen on ihan hyvä alku tälle runsauden sarvi - kuukaudelle, kovin usein kun ei tule miettineeksi sitä, miten monta paria niitä oikein on ja kovin mielellään tulee ostettua "ihan vaan varmuuden vuoksi" uudet.

Työkäytössä minulla on "kropsuja" eli noita feikkicrocseja vaaleanpunaiset, limet ja valkoiset (näistä valkoiset ovat  käyttämättömät, mutta töissä varastossa). Lisäksi kotona ovat kahdet mustat ja siniset sekä punaiset varastossa odottamassa käyttöön pääsyä ja töissä vielä yhdet Mary Jane - tyyliset kropsuballerinat. Siis kahdeksan paria pelkästään noita popoja.

Muita valkoisia työkenkiä omistan kolmet: yhdet kiilakorolliset helmiäisvalkoiset, yhdet korolliset tavalliset valkoiset ja yhdet ihan perusmalliset nahkaiset valkoiset työkengät, jotka sain äidiltä tässä taannoin. Nyt ollaan jo lukemassa 11.

Mustia työkenkiä on niitäkin useampi pari. Mustat pinkkikoristeiset Puman-tossut on nähty täälläkin, ne ovat käytössä kakkostyöpaikassa, tammikuussa hankkimani mustat sandaalit ovat sitten puolestaan ykköstyöpaikassa, toiset mustat sandaalit ovat  kakkostyöpaikassa ja tavallisia työkenkiä on vielä yksi uusi pari kotona odottamassa vuoroaan. Neljä paria aikaisempiin lisää tekee 15 paria.

Noiden lisäksi töistä löytyy vielä yhdet nauhalliset beiget työkengät, tumman ruskeat sporttimalliset sandaalit ja viimeksi hankkimani lime-keltaiset balleriinat ja täälläkin pariin kertaan nähdyt beige-konjakki-väritykselliset balleriinat, joihin olen tehnyt itse pohjallisia.  Lisäksi löytyy toisetkin beigenväriset työkengät, sellaiset perusmalliset tarrakiinnitteiset. Nyt ollaan jo lukemassa 20 paria ja jotenkin minulla on pahasti sellainen tunne, että olen silti unohtanut jonkun parin, koska en juuri tätä kirjoittaessani pääse tekemään inventaariota sen paremmin kodin kuin ykköstyöpaikankaan kenkäkaappeihin.

Siis ihan oikeasti, miettikää, 20 paria pelkästään työkenkiä! Se on enemmän kuin joidenkin koko kenkävarasto ja ihan oikeasti se on melko varmasti enemmän kuin kykenen käyttämään loppuun koko lopun työurani aikana. Huomaan heti olevani seli-seli-linjalla, sillä heti kirjoitettuani tuon edellä olevan virkkeen, mieleeni tuli seuraava selitys, mutta noistahan on sekä limet että vaaleanpunaiset kropsut jo melkein loppuun käytetyt eli ne poistuvat käytöstä ihan pian. Kuitenkin, mikäli yhtään tunnen itseäni, molemmat noista palvelelvat vielä varmaan vuoden verran ennen kuin ovat oikeasti niin rikki tai puhki, ettei niitä enää mitenkään voi käyttää ja vasta sitten ne menevät poistoon.

Jos ajatellaan, että nuo varastoissani olevat käyttämättömät tai lähes käyttämättömät kengät kestäisivät käyttöä vaikka kolme vuotta per pari (laskujeni mukaan noista yllämainituista 7 paria on uusia tai hyvin vähäisellä käytöllä olleita), siitä tulisi jo 21 työkenkävuotta. Mikäli loput puolestaan kestäisivät käyttöä vaikka vain vuoden per pari (todennäköistä kuitenkin on, että kestävät enemmän kuin vuoden, kun niitä hyvin hoitaa), tulisi siitä jo 13 vuotta lisää siis yhteensä 34 vuotta. Valitettavasti edessä oleva työurani on todennäköisesti pidempi kuin tuo aika, mutta aika liki eläkeikää noilla pitäisi päästä. Siis ottaen tietenkin huomioon sen, että kengätkin vanhenevat tuossa ajassa ja saattavat rupsahtaa kuten ihmisetkin ja jalatkin voivat muuttua... mutta siis noin niin kuin teoriassa minun pitäisi selvitä nykyisellä työkenkä arsenaalilla eläkkeelle asti.

Voinen palata tähän tekstiin miettiessäni seuraavan kerran uusin työkenkien hankintaa - ei uusia ennen kuin osa vanhoista poistuu.

Edit täti kyläilee: kirjoitettuani tekstin valmiiksi aloin etsiä noita linkkien kirjoituksia ja kas, sieltä silmille tupsahti poistetut kengät, joiden kaksoiskappaleet minulla on ykköstyöpaikalla käytössä eli jouduin korjaamaan 19 paria 20 pariksi.

Runsauden sarvi

Olen todennut, että meillä on tavaraa paljon ja vähän enemmän ja valitettavan paljon sellaista tavaraa, josta en voi enkä halua luopua. Luotan vakaasti siihen, että kun kaappien ovet saa kiinni ilman pönkkää ja jollekin hyllyn reunalle mahtuu vielä jotain, niin näin voi olla. Suuri oppiäitini Jennin arkijärjen Jennikin sanoo niin, joten silloin sen on pakko olla hyvä ohje.

Tämä menee hiukan aiheesta sivuun, mutta kun Herra Kirjoituksen pöytäkoneesta hajosi kaksi kiintolevyä melkein yhtä aikaa ja kolmen teran verran dataa katosi taivaan tuuliin, tulin entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että on asioita, jotka haluan pitää konkreettisina tavaroina käteni ulottuvilla kuten vaikka Disneyn klassikot - DVD-levyt. En vain kestä ajatusta siitä, että ne yhden levyrikon takia katoaisivat maailman tuuliin palauttamattomiin, vaikka 50 DVD-levyä viekin enemmän tilaa kuin pieni kiintolevy, jonne ne mahtuisivat.

Jossain kohtaa ja joidenkin tavaroiden kohdalla on syytä pitää järki päässä, joten sen vuoksi olen päättänyt julistaa lokakuun "runsauden sarveksi" ja tutkailla erinäisiä runsauksia, joita kotiimme on kertynyt. Näiden tutkimusten tarkoitus on valaista minulle itselleni sitä, onko minulla tarvetta hankkia jotain tavaraa lisää vai pärjäisinkö kenties nykyisellä määrällä vai voisiko siitä jopa vähän vähentää. Tietenkin suuri salainen haaveeni olisi se, että melkein jokaisen esitellyn tavarapaljouden kohdalla vastaukseksi tulisi "ei tarvita ainakaan lisää". Tiedän kuitenkin jo nyt haaveideni mahdottomuuden, sillä kuten alussa mainitsin meillä on tavaroita, joista en ainakaan vielä nyt voi ajatellakaan luopuvani. Realismia voisi olla, että kolme neljästä runsauden sarvesta olisi väheneviä ja se neljäs sitten sellainen, joka lisääntyy tai pysyy samana.

Kolmannen neljänneksen tyhjät purkit

Aloin jo vaipua epätoivoon sen suhteen, että meille ei tule yhtään tyhjää purkkia vuoden kolmannella neljänneksellä, sen verran pitkään meni ennen kuin ensimmäiset tyhjät pullot ja purnukat kehiin ilmestyivät. Tuo on tietysti luonnollista, sillä purkin tyhjentyessä on sen tilalle otettu käyttöön uusi iso purkki, jonka tyhjeneminen vie oman aikansa.

Jotenkin on itsestään selvää, että tyhjentyneiden listalla on iso pullo suihkugeeliä, kolme pulloa shampoota ja  yksi pullo Dermosilin keittiösaippuaa, noita kaikkia kun tarvitaan kesäaikana normaalia enemmän. Kuvasta tuo keittiösaippua jäi puuttumaan, sillä täytin sen jo täyttöpakkauksesta uudelle kierrokselle.

Muutoin kuvassa on Yves Rocherin ripsiväri, joka oli päättänyt kuivahtaa meikkilaukussa: Dermosilin nyttemmin jo päivittyneen Fresh balance sarja dödössä oli kuvassakin näkyvää vuoto-ongelmaa eli se kesti käytössä pyhättömän viikon, kun aineet valuivat pallon raosta jonnekin muualle kuin kainaloon. Tätä siis ei enää ole edes saatavilla kertoivat Dermoshopista, kun sinne asiasta viestittelin - tilalle luvattiin toimittaa uuden Fresh! sarjan dödö. Lisäksi kuvassa on tyhjentynyt rakkaus eli Ode a la Amour tuoksun miniopullo, jonka käytin kesätuoksuna. Lisää aiheesta täällä.

Olisin voinut tanssia ripaskaa pelkästä ilosta, kun sain vihdoin ja viimein tiristettyä tästä shampoo kannusta ulos viimeiset pisarat. Blogin menneisyyden kaivelu osoitti, että olen hankkinut kyseisen 5 litraisen shampookannun yli 4 vuotta sitten, kesäkuussa 2010. En silloin ajatellut, että kyseinen kannu kestäisi käytössä näinkin kauan ja totta puhuen sen sisältö ei ole loppu vieläkään, sitä on varmaan litran verran jäljellä erilaisiin täyttöpulloihin siirrettynä. Tiedostan kyllä sen, että ennen kuin tämän kannun sisältö päätyi käyttöön ehti kulua yli kaksi vuotta ostohetkestä - löysin merkinnän marraskuulta 2012, jossa kerroin edellisen shampookannun loppuneen ja käyttöön otetun tämän  5 litraisen kannun - täyttöpullojen lisäksi löysin merkinnän seitsemästä muusta tyhjentyneestä shampoopullosta tästä päivästä tuonne marraskuulle 2012 eli aikas paljon tuota shampoota kuluu.

 Jotain muutakin on sentään kulunut loppuun kuin pelkkää shampoota ja suihkugeeliä. Palmoliven dödö oli vaihteeksi jotain muuta kuin Happyfulia, Apobasella rasvattiin kuivia jalkoja ja nivealla muuta kroppaa, suihkugeeleistä loppuivat myös Rainbowin for men ja vanha tuttu Oriflamen Milk and Honey. Dermosilin keittiösaippuan täyttöpussi ei tarjoile mitään uutta, mutta sen sijaan Valmentajan treenimentti näyttää siltä, kuin se olisi päätynyt väärään kuvaan. Vaikka kyseessä on noin periaatteessa hevosille tarkoitettu tuote, voi sitä käyttää ihan ihmisillekin samoihin vaivoihin eli särkeviin lihaksiin ja niveliin. Tätä käyttävät meidän maalikkojen lisäksi ihan ammattilaisetkin siis esimerkiksi hierojat, eikä rehellisesti sanottuna mikään ole parempaa kipeisiin lihaksiin kuin tämä tökötti. Tehoaineet samat kuin mobilatissa ja vastaavissa ja hinta parikymppiä litralta. Yhdestä pullosta riittää todella pitkään. Lumenen Erase it oli viimeisin testaukseni meikinpoistoainerintamalta, sillä jossain vaiheessa tuntui, ettei mikään putsari irrota kunnolla käytössäni ollutta vedenkestävää ripsiväriä. Tämä kyllä irrotti, joten lämpimät suositukset tälle tuotteelle ja kaino toivomus Lumenen suuntaan, että ettehän poista tätä valikoimistanne. Suosikkituotteilleni kun yleensä aina käy niin.


Niinhän siinä ensin käy, että tuntuu siltä, ettei mikään lopu lainkaan ja sitten yht'äkkiä onkin kaikki lopussa, jopa äärimmäisen pitkäkestoiset meikkituotteet loppuvat kaikki kerralla. Kun jopa äärimmäisen riitoisasta huultenrajauskynästä on jäljellä vain minipätkä ja kulmiakin on saanut värjäillä pikkiriikkisellä kynäntyngällä, puhumattakaan siitä, että loppumattomaksi luulemani poskipunakin on huvennut lähes olemattomiin, on aika tyhjätä tyhjät tuotteet meikkipussista.

Kun totesin, että kaikki loppuvat kerralla, niin tällä kertaa asia todellakin on kirjaimellisesti niin. Meikkipussista kun tyhjenivät meikkivoide, puuteri, kulmakynä, ripsiväri ja huulikiilto samanaikaisesti eli melkein kaikki päivämeikkiin tarvitsemani tuotteet. Meikkivoiteena oli tällä kertaa Yves Rocherin  Coleurs nature Teint O défaut sävy Eclat de Rose, tämä on niitä tuotteita, joita jään todella kaipaamaan, sillä siinä yhdistyivät kaikki hyvä meikkivoiteen ominaisuudet ja täydellinen sävy + pumppupullon ansiosta vielä hyvä hygieniakin. Puuteri oli viimeinen kauan sitten hankkimistani Gemey-Maybellinen puutereista, sellainen perustuote, sävy vaan parempi allekirjoittaneen talvi-kuin kesäiholle. Puuterivippakin alkaa olla tiensä päässä, mutta sitä en poista, vaan kierrätän seuraavaan käyttöön. Kulmakynä oli Oriflamen, sävy ei ole enää luettavissa, huulikiilto samoin Oriflamea. Huulikiilto kantoi nimihirviötä liquid volume lip colour, sävyn nimestä ei mielikuvaa. Tuosta huulikiillosta jätin suosiolla tuon vaalean puolen käyttämättä, se tuntui huulilla niin omituiselta, mikä ilmeisesti johtui tuosta volyymiä lisäävästä komponentista. Ripsivärinä oli myös Oriflamen lash advanced mascara, josta en aio sen kummemmin kommentoida, sitä kun ei onneksi enää ole valikoimissa.

Sen verran on vuosien varrella järkeä tullut, että siirsin kauan kaapissa marinoituneen ja osaksi käytetyn Oriflamen lash conditionerin (kyllä, ripsienhoitoaine todellakin...) suoraan roskiin, koska siitä ei enää olisi saanut kuin silmätulehduksen itselleen. Mustassa näytepussissa oli Dermosilin kynsilakan poistoainetta yhden kerran tarpeisiin - tuo ei vaan ole parasta mahdollista ainakaan hilelakkojen poistamiseen, tavallinen kyllä lähti hyvin. Vaaleanpunainen dödö on Yves Rocherin Jardins du Monde-sarjan Laosin lootuskukkaa.

Hammastahnassa olemme olleet uskollisia Oral-B:lle, tällä kertaa tyhjentyneissä iso tuubi (ja varastossa enää yksi, täytyy muistaa ostaa), hajuvesistä loppui myös Ode au reven minipullo, epämääräinen minipartavaahto päätyi poistoon varmuuden vuoksi, kun sen käyttökelpoisuudesta ei ollut varmuutta. Lisäksi Dermosilin kuoriva suihkugeeli tuli kulutettua loppuun.


Tyhjiä pulloja siis 28 + 1 näyte

Ostamisesta ja poistamisesta

Olen nyt kuukauden verran pitänyt kirjaa meiltä poistuneista ja meille tulleista tavaroista ja huomannut sen melko ongelmalliseksi monessakin kohtaa. Jos nyt ohitetaan sellaiset pikku jutut kuin "lasketaanko ennen tempauksen aloittamista ostetut ja maksetut tuotteet saapuviksi, jos ne tulevat vasta aloituspäivämäärän jälkeen". Isompi ongelma on tullut ns. käyttötavaroista kuten puhdistustuotteista ja kierrättämisestä. Esimerkkinä: wc:n ilmanraikastin loppuu ja korvaan yhden vanhan poistuneen ostamalla tarjoukseksesta kaksi uutta. Kaksi siksi, että ne ovat yhdessä ostettuna halvemmat kuin erikseen, nuukailija minussa käskee tehdä noin, koska siinä säätyy rahaa, mutta poistuvia tuotteita onkin sitten yksi vähemmän kuin saapuvia. Kierrättämisen suhteen olen joutunut miettimään sitä, että jos nappaan poistopussista ompelumateriaaliksi jonkin vaatteen ja teen siitä jotain uutta, saldo lienee plus-miinus-nolla, vaikka tuo yksi vaate mahdollisesti muuntautuu moneksi (esimerkiksi yhdestä t-paidasta syntyi useampia kestoja).

Päätin siis olla laskematta sen paremmin poistuneiksi kuin saapuneiksi noita tavaroita, jotka suurimmalta osaltaan jäivät eri muodossa huusholliimme. Sen sijaan ne osin kierrätykseen päätyneet vaatteet, joista suurin osa päätyi roskiin tai jonnekin muualle kuin meille laskin poistuneiksi. Vaikka olin alunperin ajatellut, että en niputa tuotteita, niin totesin, etten jaksa kirjata ylös jokaista muovikuppia tai lehteä, jonka poistan meiltä. Niinpä päätin ottaa käyttöön uudet säännöt, lehdet, muovikupit ja vastaavat niputan yhdeksi tavaraksi, vaikka niitä olisi miten monta, ja kirjaan kerran kuussa poistuneiksi, mikäli niitä kuukausittain tulee.

Ensimmäisen kuukauden saapuneet saldo näyttää 35 tavaraa ja poistuneet 63 tavaraa. Elon laskuopin mukaan siis 28 tavaraa vähemmän kuin aloittaessa. Ei ihan sitä yhtä per päivä, mutta melkein. Tiedän varsin hyvin, että tuota erotusta pienentävät erityisesti ebay hankintani ja kirpputorikierroksen saalis, mutta yritän petrata kovasti ensi kuussa. Ja siis ennen kaikkea olla ostamatta sitä kaikkea kivaa, mille onnistun kehittämään akuutin tarpeen sen nähdessäni.

Ilmapallopallo

Näin jokin aika sitten Hääräämö-blogissa ohjeen ilmapallon päälliseen siis kankaalla päällystettyyn ilmapalloon. Tietenkin tuota oli pakko päästä itsekin kokeilemaan.

Kaivelin tuolta äidin loppumattomista varastoista puuvillasametin palasia, joista leikkasin kuusi palasta pallon "runkoon" ja kolme päätyihin. Tarkemmat ohjeet + kaavat löytyvät tuolta blogista, ylläolevan linkin takaa. Sitten vain suristelin pallot kasaan saumurilla. Aikaa meni noin vartin verran.

Tietenkin oli pakko tehdä kaksi erilaista siis eri väristä, kun kerran vauhtiin pääsin. Ja kotiin päästyä testasin, miten homma toimii ilmapallolla täytettynä. Näköjään ihan hyvin.

Nämä pallot menevät nimipäivälahjaksi Herra Kirjoituksen siskon pojalle, ikää reilu vuosi. Täytyy vain käydä ostamassa pussillinen ilmapalloja mukaan, jos vaikka käy niin, että sisäpallo jossain vaiheessa puhkeaa.

Hyviä ja huonoja uutisia

Miten ihmeessä se aina meneekin niin, että silloin kun ei saisi ostaa mitään, ne parhaat tarjoukset osuvat kohdalle. Niin kävi nytkin ja päätin, että en jaksa alkaa vääntää kohtaloa vastaan, vaan lankesin ostamaan - jälleen kerran.

Meillä on Sodastream, mutta kun tuli tilaisuus ostaa toinen lisävarusteineen alta 20€ hintaan, tietenkin ostin. Hienompi Sodastream kuin meidän vanha, kaksi täyttökaasupatruunaa ja paketillinen pullon puhdistukseen tarkoitettuja tabletteja kustansi 18€.

Lisäksi tarjolle tuli kasa Pentikin Tapion astioita, niitä joita olen täälläkin moneen kertaan esitellyt kokoelmani karttuessa. Viimeksi tein aiheeseen liittyviä hankintoja elokuussa. Nyt sitten lankesin ostamaan samalta myyjältä huuto.netistä toisenkin Tapio-astia paketin. Tällä kertaa paketissa oli 9 isoa matalaa lautasta ja kuusi pienempää lautasta, joista yksi oli kahvikupin aluslautanen, kaksi teekupin aluslautasia, kaksi kahvikupin pullalautasia ja yksi teekupin pullalautanen. Nämä pienemmät lautaset olivat syy siihen, miksi huusin tuota pakettia "silmät vinossa". Ne kun olivat ne strategiset puutteet astiastossani.

Isoista lautasista pistin 8 kpl saman tien myyntiin, ja jätin itselleni vain yhden - niitä isoja lautasia on nyt sitten 14 kpl. Teekuppeja aluslautasineen ja pullalautasineen on 14 kpl (siis kaikkia tuo 14 kpl). Kahvikuppeja on 15 kpl, samoin kahvikupille tarkoitettuja pullalautasia, mutta kahvikupin aluslautasia on vain 13 kpl.

Jos siis voisin esittää toiveen tuonne yläilmoihin, niin mielelläni ostaisin vielä pari kahvikupin aluslautasta ja tietenkin kohtuulliseen hintaan maitopurkin kaatimen, kahvikannun, tarjottimen, maljakon ja sen sydämen muotoisen lautasen...Nuo ovat nimittäin ne osat, jotka "täydellisestä" kokoelmasta puuttuvat. Kun tarpeeksi alkaa miettiä, niin onhan tuohon sarjaan aikanaan tehty myös lasit ja lautasliinat, joten jos kaikki haluaa koota, niin kyllä siinä keräämistä riittää. Taidan siis tyytyä näihin tavallisiin käyttöesineisiin ja esittää toiveen vain niistä kahvikupin aluslautasista.

Hepenet ja pisit

Muistan miten teini-iässä katsoin Tuulen viemää-elokuvan tekemisestä kertovaa dokumenttia. Siinä Scarlett O'Haraa näytellyt Vivian Leigh kertoi kysyneensä elokuvan ohjaajalta, miksi hänellä on kaikki alusvaatteet, hameet ja pitsit viimeisen päälle, kun ei niitä kukaan kuitenkaan näe. "Sinä tiedät, että ne ovat siellä", oli ohjaaja vastannut ja väittänyt näyttelijättären näin pystyvän paremmin luomaan olemukseensa rikkaan plantaasintyttären tyyliä.

Itse sain päin vastaisen kokemuksen tässä eräänä aamuna, kun sieppasin alusvaatelaatikosta päälleni ensimmäiset käteen sattuneet rievut. Siis ihan kirjaimellisesti rievut, siinä kiireessä ei paljon ehtinyt kiinnittää huomiota siihen, että alushousujen kuminauha oli turhan kulahtanut ja rintaliivit eivät juuri istuvuudellaan imarrelleet (Päivän hyvä kysymys kuuluu: mitä nuo loppuun kulahtaneet vaatteet tekevät alusvaatelaatikossa? Hyvä vastaus tähän on: kun ne nyt vielä ovat suunnilleen käyttökelposia...enkä ole ehtinyt siivota alusvaatelaatikkoa...mitkä kummatkin rehellisyyden nimissä ovat tekosyitä), kun tuohon yhtälöön vielä lisää naiselliset kerran kuussa päivät, niin saa todellisen kuvan sen epämielyttävyyden asteesta, josta koko päivän kärsin.

Ihan oikeasti, niinhän se menee, että kun alusvaatteet ovat hyvät ja mukavat, ei niiden olemassa oloa edes huomaa. Kun taas ollaan siinä päin vastaisessa tilanteessa, niin ihan sama, mitä hienoa siinä päälikerroksessa on, ne epämielyttävät alusvaatteet pilaavat koko tunnelman. Koko päivän sain pelätä sydän kurkussa, että koska kalsongit valahtavat nilkkoihin tai koska tissit pullahtavat jostain liivin reunasta ulos, puhumattakaan siitä punaisten läikkien tarkkailusta, joka sinänsä olisi jo ollut riittävän epämielyttävää. Otin opikseni ja heitin liivit poistoon, housuista tarkistan, voisiko niihin vaihtaa kuminauhan jotenkin järkevästi ja ovatko ne muuten siinä kunnossa, että se kannattaa tehdä.

Lupaan käydä alusvaatelaatikkoni läpi ensi kevääseen mennessä - kyllä sellainen asia pitäisi puolessa vuodessa pystyä hoitamaan.