Pieni laatikkoprojekti

Hain maanantain kaupunkireissulla huuto.netistä ostamani pienen pinkin laatikon, jota esittelin täällä. Pinkki väri ei ollut ihan ominta minua, mutta kun rasian hinta oli vain 50 senttiä, halusin sen.

Ylläolevassa kuvassa rasia alkuperäisessä asussaan. Muodonmuutokseen tarvittiin pala tapettia ja liimaa. Tapettipalanen on yksi niistä, joita hain sovitukseen paikallisesta rautakaupasta, ja joista yhdessä Herra Kirjoituksen kanssa päätimme mahdolliset jatkoon menijät. Tämä palanen ei kuulunut niihin, vaikka se rasian pinnassa näyttääkin varsin hyvältä. Hiukan kyllä kuva taas valehtelee, kun ei luonnonvaloa enää riitä iltaisin kuvaamiseen, sillä tapetin kuvioväri on kiiltävä hopeanharmaa ja pohja turkoosiin taittavan vaalean sinertävä.

Rasia edestä, rasia takaa... Pitänee kokeilla, jos tuo säilyttäisi sisällään vaikka näitä  Kalevala koru aarteita (yksi on edelleen hakusessa).

Ihan vaan vähän ostoksia

Minusta ei näköjään ole kohtuullisuuden polkujen kulkijaksi, ensin yritetään olla ostamatta mitään ja sitten repsahdetaan oikein kunnolla.

Lupasin itselleni palkasi 50 euroa shoppailurahaa siitä hyvästä, että selvisin suursiivouksesta viikossa. Se on ehkä noin 10% siitä, mitä joku siivousfirma olisi siivouksesta ottanut, joten koin olevani sen verran velkaa itselleni tai paremminkin halusin palkita itseäni. Niinpä pistin tuon rahan haisemaan varsin tehokkaasti.

Olen jo pitkään harkinnut uuden työrepun ostamista. Nyt sitten löysin kaksi, enkä osannut valita niiden väliltä. Koska molemmat mahtuivat budjettiin, päätin ottaa ne molemmat, sitten on laukkua lopuksi ikää.  Yhteensä ne maksoivat 11€.

Puman musta peruslaukku oli ostosteni kallein yksittäinen osa, maksoi 7€. Hinta oli alennettu tuotteessa olevan vian vuoksi (näin luki hintalapussa), en kyllä löytänyt repusta muuta kuin yhden pienen maalitahran, joka on paitsi helposti mustalla tussilla peitetty, ei häiritse minua sellaisenakaan.

Mitään muuta vikaa en tuosta repusta löytänyt, testasin vetoketjutkin moneen kertaan ja toimivat ja muutenkin reppu oli todella siisti. Kahta asiaa silti mietin, paljonko repun hinnassa oli merkkilisää ja oliko se kenties hinnoiteltu tuolla vikalapulla siksi, että se oli tarkoitettu jollekin muulle. Myyjä nimittäin tuijotti minua aika pitkään löydettyäni tuon muiden reppujen alta ja otettuani sen itselleni. Tähän siirsin työkamani heti kotiin päästyä ja sitten aletaan testata, miten kauan se kestää.

Toinen hankintani oli liki puolet halvempi, sellainen retrovärinen perusreppu, yhdistelmä armyvihreää, viininpunaista ja sinistä.

Tämän repun juju oli tuplavetoketju, jonka takaa paljastui lisälokero siis sellainen, jonka voi levittää käyttöön vetoketjun avaamalla.Sehän on tällaiselle tavarahamsterille mitä loistokkain juttu.

Vikaakin 4 euron hintaisessa repussa toki oli. Nimittäin tuon levitysosan vetoketjuun on kertynyt jotain likaa pienelle alueelle. Se ei haittaa vetoketjun aukeamista ja kukapa sitä tuolta alhaalta huomaisi, joten en taida edes yrittää superputsasta tätä.

Reppujen lisäksi tuhlasin viiteen kenkäpariin. Kyllä vain, viisi paria ballerinoja tuli hankittua. Väreinä hopeaa, kultaa, ruskeaa, punaista ja limeä. Nuo limenväriset vien työkengiksi ja muut jäävät sitten mitä todennäköisemmin odottamaan ensi kesän käyttöä. Kaikki nämä yhteensä 17,20€, jossa on 4,20€ postikuluja noista punaisista kengistä.

Ja sitten vielä jotain niin kovin tuttua: hiuspantoja ja helmiä. Jotenkin taas vaan haksahdin noita ostamaan. Helmirannekoru ja seitsemän hiuspantaa yhteensä 2,50€. Nämä kaikki ovat peräisin kirppiksiltä.
  

 
Lisäksi ostin Kontista suomalaista valmistetta olevan pikkulaukun, jonka materiaali on aitoa mokkaa nahkakoristein. Hintaa tuolla oli 2€. Lisäksi ostin pienen rasian ja harmaat helmet, jotka maksoivat yhteensä euron, nämä ja osa kengistä ovat peräisin huuto.netistä.

Kaikkiaan sain siis kulutettua noin 34 euroa näihin ostoksiini.

Vanha sanonta

Löysin tämän vanhan Dakota intiaanien sanonnan ja se oli mielestäni niin osuva, että päätin tallettaa sen tänne:

Kun huomaa olevansa kuolleen hevosen selässä,
on parasta nousta satulasta.
    - Dakota intiaanien heimoviisaus-

Pointshopin joutsenlaulu

Kirjoittelin vuoden vaihteessa noista kokoamistani lahjakorteista ja siitä, miten olin niistä suurimman osan hankkinut tuolta point-pisteuniversumista. Nyt tässä eilispäivänä sain kuningasajatuksen vielä viimeisten pisteiden puristamisesta ulos pointshopista, sillä he muistivat minua viestillä, jossa kerrottiin siitä, että pointmaailma tulee muuttumaan 23. 9 eli parin päivän päästä. Nappasin viiden päivän vip-jäsenyyden, joka maksoi euron ja aloin takoa pisteitä kasaan.

Vip-jäsenyys oli kahdesta syystä pakollinen, sillä olin varma, etten saa pisteitä kasaan riittävästi muutoin ja toisekseen lahjakortin voi tilata vain vipjäsen. Niinpä euro kehiin ja hommiin. Ihan niin kuin vanhaan hyvään aikaan napsuttelin kirjoituksia ja kommentteja menemään hurjalla tahdilla ja sain kasaan melkoisen määrän pisteitä. Haaveenani oli ensin kahdenkympin lahjakortti, mutta koska pisteet siihen tulivat suht helposti, nostin tavoitteen 30 euroon. Jos täällä on hiljaista, se johtuu siitä, että kokoan pisteitä hullun kiilto silmissä.

EDIT: Olin äärimmäisen onnekas, sain pisteet tuohon 30 euron lahjakorttiin kasaan 22.9. ja tilasin sen saman tien. Sain lahjakorttini 23.9. eli sitä ei voi minulta enää mikään muutos viedä.

23.9. muutoksen jälkeen en pääse edes kirjautumaan enää tähän uuteen pointmaailmaan. Ei suostu hyväksymään sähköpostiosoitettani eikä salasanaa (molempien tiedän olevan oikein, ehdottelee vaan naamakirjakirjautumista ja sitähän minä en tee), järjestelmä ei myöskään lähetä uutta salasanaa, vaikka sitä pyytäisi eli se siitä sitten. Sisään jäi pari tuhatta pistettä (käytin vielä tiistainakin kaikki mahdollisuudet pisteiden noukkimiseen, kuvittelin ehtiväni tuhlata noi viimeisetkin pisteet), joilla olisi saanut ehkä viisi tikkaria tai kymmenkunta kortsua. Ihan noin periaatteen kannalta olisin ne voinut ottaakin vielä sieltä ulos, mutta kun ei niin ei. Se on nyt sitten ihan lopullisen hyvästi pointmaailma - oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Siivous sujuu kuin tanssi

Vaikka olin vannonut ja vakuutellut itselleni, että mitään uutta kodin tarviketta en osta, en ainakaan siivousvälineitä, niitä kun on jo olemassa ihan riittämiin, niin taas lankesin.

Ostimme Lidlistä jokin aika sitten Aquapur-moppivarren ja siihen siivousliinan, sellaisen monikäyttöisen yleisversion (se oli ainoa, jota tuolloin oli tarjolla). Se vain ei oikein osoittautunut toimivaksi tai sitten olin vain liian tottunut Sinin mikrokuitumopin supertehoon. Todennäköisempää kuitenkin on, että kyseessä on enemmänkin märkäpuhdistukseen tarkoitettu liina ja minä taas harrastan kuivamoppausta, sillä parketti ei pidä kovin kosteasta. Tai sitten tuohon liinaan oli yritetty haalia liikaa kaikkia mahdollisia ominaisuuksia, eikä mikään ollut riittävän hyvä.

Tuo  Aquapur-varsi puolestaan on todella loistava, sen pituus on säädettävissä ja se on siitä huolimatta todella tukeva. Levyosa on kaksoisnivelletty eli sillä pääse matalienkin kalusteiden alle ja lisäksi levyn taitto ja liinan irroitus onnistuu jalkakytkimen avulla näppärästi.

Noiden varren hyvin ominaisuuksien vuoksi päätin tuhlata vielä vähän lisää ja ostaa toisenlaisia Aquapur-moppiliinoja, kun niitä tuli tarjoukseen Lidliin.

Nyt on sitten tasaiselle pinnalle omat liinansa, kuivapyyhintään laminaatille ja parketille omansa sekä vielä märkään pesuun omansa. Jokaisessa paketissa 2 kappaletta liinoja, jotka voi pestä 60 asteessa. Uskoisin niiden jopa kestävän sen, sillä pesin tuon varren mukana tulleen vihreäsävyisen yleisliinan kuudessakympissä ja oli koneesta tullessaan kuin uusi. Kuusi liinaa yhteensä 12€, mikä on melko paljon tällaisen käytettyä t-paitaa normaalisti rättinään käyttävän siivoojan mielestä. Uskon kuitenkin, että nyt on varustelun huippu saavutettu ja seuraavan vuoden tai kahden ajan keskityn vain siivoamiseen siivoamistuotteiden hankkimisen sijaan -sitä paitsi voin kai perustella tätä silläkin, että reilun puolen vuoden päästä joudun tekemään hirveää putkiremontin jälkeistä siivousta, joten siihen kyllä tarvitaan kunnon välineet.

Päivän urakka aka roskaposti

Päivän muiden töiden lomassa tein sellaisen operaation, että voin vain taputtaa itseäni myhäillen olalle, puhdistin nimittäin kakkossähköpostini roskapostikansion. Tämä tarina kaipaa sen verran taustaa, että käytän tuota kakkossähköpostia kaikissa sellaisissa yhteyksissä, joissa on enemmän tai vähemmän todennäköistä, että sieltä tupsahtaa mainospostia halusi sitä tai ei eli ilmoitan sen kilpailuihin ja kyselyihin osoitteenani. Nyt viime viikon siivousprojekti ja tällä viikolla alkuviikosta muut harrasteet veivät intressit niin, etten jaksanutkaan avata tuota sähköpostiani pitkään aikaan.

Onnekseni kyseisessä sähköpostissa on melkoisen hyvät roskapostisuodattimet, sillä vain aniharvoin joku roskalähetys pääsee luikertelemaan oikean postin puolelle ja normaalisti tyhjentelen nuo kaikki roskapostikansion roskapostit sen kummemmin katsomatta roskikseen ja sieltä ikuiseen bittiavaruuteen. Nyt kuitenkin kävi niin, että tuon noin kymmenen päivän aikana postiini oli tulla tupsahtanut melkein 400 roskapostia - aivan hirveä määrä. Siis roskapostilaatikkoon toki, mutta ihan liikaa jopa sinne.

Päätin, että asialle on tehtävä jotain ja tosiaan muiden töiden ohella klikkailin jokaisen roskapostin auki ja valitsin niistä, joissa se oli mahdollista, sähköpostiosoitteeni poistamisen postituslistalta. Tehtyäni moisen päivätyön, voin pitää itseäni kohtuullisena spammin asiantuntijana. Tein siis seuraavat havainnot. 400 postista noin 75 oli sellaisia, joista ei löytynyt linkkiä, josta olisi silloin käyttämälläni koneella ja nettiselaimella päässyt poistamaan itsensä postituslistalta. Kun kävin postit uudelleen läpi toisella koneella (siis käytännössä toisenlaisin verkkoasetuksin) ja toisella nettiselaimella, pääsin lukemaan 32 postia. Sen verran siis jäi noin neljästä sadasta jäljelle, kun olin käyttänyt kaikki kikkani avointen tai piilotettujen poisto-linkkien etsintään. Noissa posteissa sitä linkkiä, joka niissä kuuluisi olla, ei kerta kaikkiaan ollut missään ja ne tietenkin ilmoitin suoraan sähköpostin toimittajalle roskapostiksi. Siis raportoin roskapostiksi eli ilmoitin, että näistä osoitteista tuleva posti on p****a, ei tarvitse toimittaa edes roskapostilaatikkoon asti. 

Poistetuista viesteissä noin puolessa oli ihan selkeästi esillä tuo unsubscibe tai poista postituslistalta linkki, joten ne jätin raportoimatta roskaposteiksi, vaikka ne sitä olivatkin, saatuani itseni poistettua listoilta. Yhtä armollinen olin myös niille spammaajille, joiden linkit olivat enemmän tai vähemmän piilossa, mutta löytyivät kuitenkin lopulta.

En yhtään ihmettele, että vähemmän sähköpostin ja netin kanssa tekemisissä olevat ihmiset hämääntyvät näihin sähköposteihin. Välillä viestissä saattoi olla  sivun verran tyhjää valkoista ja sitten vasta siellä alla pienellä tuo linkki. Useammassa kuin yhdessä postissa törmäsin myös siihen, että viesti saattoi olla suomeksi käännetty, mutta nuo unsubit englanniksi, norjaksi, tanskaksi, hollanniksi tai jollain muulla kielellä. Fonttikoko oli useimmiten luokkaa viisi, kuusi tai harvoin kahdeksan eli reilusti pienempi kuin muun tekstin. Myös lähes valkoista tai aivan  vaaleaa harmaata käytettiin tekstin naamiointivärinä ja linkin huomasi vain siitä, kun hiiren osoitin muuttui erilaiseksi kertoen, että tässä on jotain, mitä voi klikata. Myös erilaisia muita piilotuskonsteja käytettiin surutta: Linkki saattoi olla upotettuna kuvaan, jolloin piti erikseen valita kuvat näytettäviksi, sillä olen määritellyt sähköpostini asetukset niin, ettei se avaa roskapostin kuvia automaattisesti. Se saattoi olla myös keskellä muuta tekstiä hyvin pienellä tai jopa niin, että yläpuolella oleva suomen kielinen "poistuaksesi postituslistalta, klikkaa tästä" ei ollut linkki lainkaan, vaan sen alapuolella vielä pienemmällä kirjoitettu "here" oli vasta se etsitty linkki. Osa sellaisista poistolinkkiteksteistä, joissa koko osoite oli näkyvillä, oli tarkoituksella katkaistu eli sen sijaan, että niitä klikkasi, piti ymmärtää kopioida osoite uuteen ikkunaan ja nappaista joku välilyönti pois, jonka jälkeen ne kyllä toimivat. Juuri sellainen aivan tahallinen moka, jonka suhteen voi sitten samoa, että "oho, hupsis, kuis tässä nyt noin oli päässyt käymään", jos joku valitaa asiasta.  Ihan oma lukunsa ovat sitten vielä ne poistolinkit, jotka on tarkoituksellisesti tehty johtamaan niiden klikkaaja ei minnekään, linkki kyllä löytyy, mutta pyydettyä sivua ei löydy tai aikakatkaisu tulee vastaan, vaikka milloin ja miten monta kertaa yrittäisit eli tarkoituksellista harhaanjohtamista. Samalla tyylillä toimivat myös ne linkit, jotka johtivat asiakastilin luomiseen - on toki asiallisia poistolinkkejä, jotka pyytävät kirjoittamaan sähköpostiosoitteen, mutta eivät koskaan luomaan uutta asiakastiliä, joka mahdollistaa lisäspammaamisen. Nuo olivat varmaan ne tyypillisimmät naamiointitavat, mitä minulle saapuneissa viesteissä esiintyi.

Oman erillisen mainintansa varmaankin ansaitsee roskapostifirma, joka käyttää niinkin luotettavaa nimeä kuin Ympäristötutkimus Euroonpan unionissa. Sieltä tulee sähköpostikysely ja palkkioksi tarjotaan sponsoritavaraa, ihan sama, miten monta kyselyä täytät, tuotteita ei tule, eikä puljulla ole mitään tekemistä EU:n kanssa, koska palvelinosoitekin viittaa niin kauaksi itään, ettei laajenemaan pyrkivä EU ole vielä niin pitkälle edennyt. Sen sijaan roskapostia riittää, jos tuonne erehtyy antamaan nimensä ja osoitteensa. Tässäkin kohtaa kannattaa luottaa vanhaan viidakonlakiin; jos jokin asia kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se luultavasti on sitä.

Tällä hetkellä sähköpostini näyttää nollaa roskapostia ja toivon tilanteen pysyvän sellaisena ainakin huomiseen asti, toivottavasti pidempäänkin.

Riittävästi rusettia

Jossain vaiheessa tunnustinkin, että tulin tehneeksi kiitettävän määrän ebay hankitoja tässä taannoin.
Nyt niistä on sitten suurin osa kotiutunut, ja suurimmalla osalla on selvä teema: rusettia sen olla pitää. Niin ja kiiltoa. Ensimmäisessä kuvassa ensimmäiset neljä hankkimaani rusettipantaa ja kimalteisilla liloilla kivillä koristellut kukkahengettömät.

Ja sitten pari rusettia lisää. Olen varmaan turhan pedantti, mutta minua häiritsee se, että tuon leveämmän vihreän pannan rusetti ja pantaosa ovat eri sävyä.

Jotta hiuskoristekokoelmani alkaisi saavuttaa infernaaliset mittasuhteet, hankin myös ponnarin laajentimen ja vähän lisää erilaisia hengettömiä, tällä kertaa helmien värinä violettia ja vaaleaa korallia.  Tietenkin oli pakko hankkia vielä myös yksi pari silikonisia päkiäpohjallisia, noita pitäisi varmaan ihan oikeasti hankkia yhdet jokaista korollista kenkäparia varten.

Koska kimalle on in, pitihän näitä hengettömiä hankkia vielä kirkkaan kiiltävinäkin pari kymmentä kappaletta. Kauniita ovat, mutta kuinkahan paljon näille oikeasti tulee käyttöä, näkee valitettavasti, että allekirjoittaneelta lähtivät vähän hankinnat lapasesta. Rahallisesti näihin meni reilu 10€ eli ei paljon, mutta tavaramäärä kyllä kasvoi kiitettävästi. Jos olisin voittanut huudon kaikesta siitä, mitä hamusin, olisi näitä myös punaisina, sinisinä ja turkooseina, mutta onnekseni hävisin...

Alla olevassa kuvassa ovat huuto.net hankintani, joita en laske poistohaasteen aikana saapuneeksi, koska niiden viipyminen ei ollut minusta vaan myyjästä kiinni. Ne kun oli ostettu ja maksettu paljon ennen haasteen alkua.

Nämä naamakirjan kierrätysmateriaalitorilta hankkimani avainnauhat puolestaan lasketaan saapuneiksi siis yhdeksi saapuneeksi kappaleeksi vaikka nauhoja onkin kymmenen.

 Askartelumateriaalia siis riittää, enää ei puutu kuin aikaa.