Ahkera alkuviikko

Toinen "normaalielämäänpalauttamisviikkoni" on alkanut melko loistavasti. Maanantaina noudatin vanhaa sanontaa aikainen lintu jne. Pistin siis pesukoneen päälle jo vähän ennen seitsemää, anteeksi vaan taas kerran rakkaat naapurit. Joten se oli ehtinyt pestä pyykit ennen hammaslääkärikäyntiäni. Vaikka minulla ei ollut aikaa kuin parisen tuntia hammaslääkärin ja töihin lähdön välissä ehdin paitsi ripustaa nuo pyykit kuivumaan, hakea toiset narulta ja hoitaa kaappikuntoon, myös purkaa kaksi niistä neljästä järjestämistä odottavista jämäkasseista ja ennen  kaikkea ladata pesukoneen valmiiksi seuraavaa pyykkiä varten. Herra Kirjoitus saa pistää sen päälle sitten kun palaa töistä, se hyöty kahdesta eri vuoroissa työskentelevistä aikuisista perheenjäsenistä on, että pyykkiäkin voi pestä kahdessa vuorossa.

Alkuviikon aikana tuli myös pyöritettyä korjauspajaa, josta kerroin eilen. Hammaslääkäristäkin selvittiin hengissä ja tilipäivän kunniaksi tuli hoidettua nivaska laskuja ja muita sellaisia asioita. Rouvan huoltoa pyöritettiin myös melko perusteellisesti, karvoja poistettiin ja väriä lisättiin, jalkoja ja käsiä hoidettiin.

Liikuntaakin tuli harrastettua yhden lenkin verran. Siivouksesta ylijääneet kassitkin sain purettua, joten olen ollut siis kovasti ahkera. Loppuviikosta aion keskittyä sitten napsuttelemaan niitä poistuvia kohteita tarjolle. Ja loput pyykitkin saa sitten jo kaappiin.

Korjauspajalta

Siivotessa löytyi yllättävän paljon pikkuviallista korjattavaa, joten päätin pitää rouvan huolto illan lisäksi korjauspajaakin.

Pyykkikorimme on halpaa rottinkia, ja sen valitettavasti huomaa. Olen jo aikaisemmin korjannut sen reunaa silkkinauhalla, mutta nyt repsottikin sitten kannen kahva. Koska silkkinauha oli jo hyväksi todettu korjausmenetelmä, päätin käyttää sitä uudelleen. Nauhakin on kierrätysmateriaalia, peräisin erään suihkugeelin pakkauksesta, sopii värinsä puolesta melko täydellisesti.

Kieputin nauhan vain tuohon kahvan ympärille ja ompelin lopuksi kiinni.

Myös kotisuutarin tekemät työkenkien pohjalliset olivat käytössä kuluneet puhki, joten päätin askarrella myös sellaiset uudet.

Tällä kertaa käytin pahvin päälystämiseen vanhojen sammareiden kangasta, joka varmasti auttaa siihen, etteivät pohjalliset kulu niin nopeasti puhki ja katkea kuten edellisessä kuvassa näkyy. Päkiöihin ja kantapäihin vähän pemustetta kahden pahvin väliin  ja päälle vanhaa samettia.

 

Valmista tuli, itse asiassa tuo sametti naamioituu paremmin kuin pelkkä pahvi kengissä. Näiden lisäksi pyöräytin parit muutkin pohjalliset, ne vaan ihan pahvista, joka on työpaikan roskaa.

 

Ruskea satulalaukku on ollut haudattuna laatikkoon jo useamman vuoden ajan tietystä syystä. Etupuolelta laukku näyttää varsin hyvältä.

Sen sijaan kuva sivusta paljastaa totuuden.

 Vähän neulaa ja lankaa ja kas laukku näyttää aivan uudelta ja sitä voi taas käyttää.

 

Musta keskikokoinen laukkuni on myös ollut haudattuna kaappiin varmaan viisi vuotta, sillä ostin sille korvikkeen jo vuoden 2008 Brasilian reissua varten, koska laukku oli jo silloin rikki. Toisen puolen hihnasta korjasin ompelukoneella jo ennen tuota, mutta sitten alkoi toinen puoli repeillä. En uskaltanut käyttää laukkua, koska pelkäsin sen repeävän lopullisesti. Nyt sitten tajusin, että tuossahan on kiinnikkeenä ruuvit - Herra Kirjoitus testasi ruuvimeisseliä noihin ja ne aukesivat. Päätin siis kokoilla myös tämän laukun korjaamista.

Tarvemateriaaleina Herra Kirjoituksen poistoon menneistä Sieviläisistä nahkakengästä talteenotettua nahkaa ja kuumaliimaa.

Tuosta puuttuvat enää reiät, jotka teen siihen lävistäjällä ja sitten vain ruuvit paikalleen ja laukku käyttöön.

Suunnittelua ja raportointia

Takana on siis yksi viikko suunnitelmallista normaaliarjen palauttamista ja voin läpsäistä itseäni selkään tai olkapäälle - sen verran hyvin onnistuin.

Sain tosiaan koko huushollin siivottua syyskuntoon ja kaikenlaiset lentävät ovat jättäneet ikkunamme rauhaan, mikä asiantila toivottavasti säilyy jatkossakin. Tuo siivouksen määrän lisääntyminen ajatellusta maksimissaan kolmesta huoneesta kaikkiin muutti silti viikkosuunnitelmia yllättävän vähän. Toisaalta se lisäsi aikas paljon vapautta tähän kakkosviikon suunnitelmiin, sillä siivousprojektin oli ajateltu jatkuvan vielä tälläkin viikolla.

Siis se raportti koko viikosta menee suunnilleen seuraavasti.
Näissä onnistuin yliodotusten: siivous, kolmen huoneen sijasta koko koti
Nämä menivät putkeen: perjantain teatteri, lauantain kyläily ja yksi liikuntakerta viikossa.
Näissä olisi parantamisen varaa: tavaran poistaminen

Siivouksesta olen jauhanut jo kyllästymiseen asti, joten siitä ei sen enempää. Teatterista voisi todeta, että se onnistui myös yli odotusten eli näytelmä oli oikeasti hauska, ja nauraa sai oikein kunnolla, roolihahmot ja niiden toteutus oli viimoisen päälle mietitty ja puvustuskin oli ilo silmälle. Kylässäkin oli hauskaa, pääsimme pelaamaankin pitkästä aikaa ja nauttimaan isännän kokkaamia herkkuja. Se yksi liikuntakerta muotoutui hiukan erilaiseksi kuin olin ajatellut, sillä sekin totetutettiin hyötyliikunalla - kävimme sunnuntaina sieni- ja marjaretkellä. Kun mukana oli saaliinhimoinen supermetsänkulkija, ei reissu ollutkaan mitään leppoisaa lönköttelyä, vaan tahti oli kuin satasen aidoissa mutta matkana maraton. No, saalistakin tuli ja hiki myös, kun yritti sekä pysyä perässä että ehtiä noppia marjoja ja sieniä (saimme vain kehnäsieniä ja niitäkin sen verran, että riittävät yhteen piirakkaan) talteen. Puolukoita irtosi sitten kerta reissulla koko talven tarve, sillä puolukat eivät oel suosikkimarjojamme.

Tavaran poistamisestakin olen jo maininnut, että niitä luvattuja viittä poistoilmoitusta en laatinut, mutta silti tavaraa poistui kaikkiaan parinkymmenen kappaleen verran alkaen yhdestä nojatuolista ja päätyen vanhentuneisiin hammasharjoihin ja rikkinäisiin siivousrätteihin. 

Tulevalla viikolla on sitten tarkoitus viimeistellä koti, siivouksesta jäi pari kassia, joihin tuli koottua kaikkia epämääräistä odottamaan korjausta tai poistoa. Ne puran tällä viikolla, samoin huolehdin kodin pyykkihuollosta eli pesen ja silitän sekä laitan kaappiin.

Yhden tai oikeastaan puolitoista iltaa saan viettää issekseni Herra Kirjoituksen työmatkaristeillessä. Noille illoille olen varannut "rouvan huoltoa" eli kulmien nypintää ja niiden sekä ripsien värjäystä, karvanpoistoa, kynsien laittoa ja jalkahoidon.

Lisäksi aion ottaa itseäni niskasta kiinni sen suhteen, että hoidan poistoilmoitusten laadintaa urakalla, aion napsia valmiiksi kymmenen ilmoitusta. Ja sitten se tärkein, kaksi puolen tunnin hikiliikunta kertaa viikkoon, pienistä puroista kasvaa suuri virta, lisäksi työmatkaliikunta. Noiden ohella hoidan vielä virastoasioita ja hammaslääkärin (vuorossa tarkastus ja paikkaus) pois päiväjärjestyksestä. Siinäpä ne sitten ovatkin viikon suuret suunnitelmat.

Roskalava

Putkiremonttiin liittyen on taloyhtiömme päättänyt hankkia asukkaiden käyttöön, jonne saa kantaa varastoistaan kaikenlaista ylimääräistä tavaraa. Ja ovathan ihmiset kantaneet, oikein selkä väärässä, sillä lava on ääriään myöten täynnä.

Myönnän olevani se kierrätysfriikki, joksi minua joskus töissä syytettiin, koska sain aikamoisen ahdistuskohtauksen tuon vaihtolavan äärellä. En voi ymmärtää, miten ihmiset olivat kantaneet sinne siistejä sohvia, hyväkuntoisia pöytiä, ihan siistinnäköisiä työtuoleja ja vaikka mitä muuta. Kaikki tuo lavalle, kaatopaikalle vietäväksi. Näillä syksyn keleillä useimpia noista tavaroista on turha koettaa pelastaa, ne ovat saaneet jo sen verran kosteutta, että ovat pilalla.

Siltikään en voi miettiä kuin, että miksi miksi ja miksi. Eikö olisi yhtä helppoa ja ekologisempaa ottaa se puhelin ja pyytää Konttia, Fidaa tai vastaavaa paikallista kirpputoriyritystä ottamaan autonsa ja hurauttamaan paikalle - ne kun hakisivat tavarat pois ja ne päätyisivät jollekin toiselle käyttöön kaatopaikan sijaan  kohtullisella hinnalla vielä (juu, tässä kohtaa voidaan sitten unohtaa, mitä mieltä olen Kontin ryöstöhinnoittelusta, se ei kuulu tähän asiaan). Ilmeisesti se sitten vaan on joidenkin mielestä niin paljon kätevämpää ja helpompaa kantaa kaikki kaatopaikkakuormaan ja sitten vielä ihmetellään, miksi maapallo hukkuu roskiin.

Ilmeisesti olen saanut lopullisen kierrätyshunnutuksen seuratessani ihmisten toimintaa tuon roskalavan suhteen. Arvatkaapa muuten, montako tavaraa meiltä on ko. lavalle päätynyt. Tasan nolla, poistoja on kyllä tullut, mutta ei kaatopaikalle, vaan tavarat on joko kierrätetty uusille omistajille taikka sitten lajiteltu oikeaan jätteeseen.

Lopetan paasaamisen tästä tällä kertaa, ei se siitä miksikään muutu, että täällä huutelen.

Kauppaa mielikuvilla

Pyrin olemaan varsin tarkka siitä, että en osta mitään tuotteita vain sen takia, että niissä on joku merkki tai logo. Samoin olen pyrkinyt opettamaan itseni siihen, että logollinen, jonkun merkkinen tuote ei todellakaan välttämättä ole yhtään sen parempi kuin merkitönkään (en toki väitä sen olevan sen huonompikaan). Olen kuitenkin huomannut, että minunkin panssarissani on yksi aukko ja siihen mainostajat ja tuotteiden valmistajat ovat iskeneet surutta viime aikoina.

Minun akileen kantapääni on Brasilia, minulle onnistutaan näköjään myymään melkein mitä tahansa kunhan siihen pistetään Brasilia-teksti, sopiva lippu tai jotain sambaan viittaavaa. Ehkä se on se hehkuvien hellepäivien muisto, valkoiset hiekat ja turkoosi meri, letkeät samban rytmit ja ihmisten ystävällisyys ja iloisuus, jotka luovat sen mielikuvan, että kaikki mihin liittyy Brasilia on ostamisen arvoista.

Tällä kertaa lankeemuksena oli Brasilia-teemainen napostelupähkinäsanko.

Hyviä olivat, vielä parempia kun käytti tekosyynä sitä, että nämä ovat suurimmalta osaltaan pähkinää ja siten terveellisempiä kuin sipsit.

Väliraportti ykkösviikolta

Olen niin tyytyväinen viikkosaavutuksiini, että on pakko tarjoilla jonkinlaista väliraporttia nyt kun viikosta on eletty reilusti puolet. Keskiviikkopäivän vietin isolla kirkolla, lähdin aamusta aikaisin ja palasin illalla myöhään, joten sinä päivänä ei paljon muuta tehty.

Olen siivonnut kuin heikkopäinen muun ajan ja olen kovasti onnellinen - kahden huoneen sijasta olen, tai paremminkin olemme, sillä Herra Kirjoitus on ollut ahkerasti apuna, siivonnut neljä huonetta ja pessyt kaikki kotimme ikkunat. Olen siis tuplannut tavoitteeni niiltä osin. Loput huoneet tulevat siivotuksi lauantaina, koska huomenna menemme teatteriin viettämään iltaa. Eli ensi viikoksi ajattelemani lopun huushollin siivouksen voi ruksia listalta jo tällä viikolla.

Myönnetään, että en ole laatinut yhtään ilmoitusta poistuvista tavaroista mihinkään palveluun, mutta toisaalta olen vastaavasti saanut poistettua 12 tavaraa uuteen kotiin, pelkästään tarttumalla muiden halutaan tavaraa ilmoituksiin. Joten ehkä tuo kompensoi sen, etten ole laittanut noita ilmoituksia ja toisaalta, onhan tässä vielä viikkoa jäljellä sekä ilmoitusten laatimiseen että kuntoilemiseen, ne kun ovat ainoat tehtävät, jotka listaltani vielä puuttuvat. 

Säästöä tämäkin

Siivotessa kävi selväksi, että keittiön ikkunalla majailevista kaktuksista yksi on venähtänyt niin toivottoman pitkäksi, että sille olisi pitänyt ostaa korkea lasipurkki, jotta se ei olisi kaatunut.  Näin olinkin ajatellut ensinnä tehdä, kunnes kävin useammassa kaupassa ja totesin kaikkien varteenotettavien lasipurkkien maksavan vähintään 20 tai 30 euroa.

Harkitsin yhtä jo hetken tosissaan, mutta sitten päädyin kuitenkin toisenlaiseen ratkaisuun. Katkaisin tuon pitkäksi venähtäneen kaktuksen ja jätin ostamatta lasipurkin. Osan ylijäämästä heitin roskiin, samoin toisen melko huonoon kuntoon päässeen kaktuksen. Osa ikkunalaudasta siis jäi tyhjäksi, jos rehellisiä ollaan niin pari ruukkua on ollut tyhjänä jo pidemmän aikaa - en vain ole saanut hankittua niiden tilalle uusia. Jos nyt käy niin, että tuo katkaistu versio menehtyy, niin siinä tapauksessa lupaan hoitaa sen pikaisesti roskiin ja hankkia uuden tilalle.

Kuin vastauksena tyhjentyneeseen ikkunalautaan Lidl päätti tarjota kaktuksia sinkkisangoissa tarjoushintaan. Kävin hakemassa tarjouksesta neljä erilaista - jotka nostivat sitten ikkunalaudan kaktusmäärän seitsemästä yhdeksään. Nuo kaktukset maksoivat siis yhteensä kympin eli kaksi ja puoli euroa kappale. Koska kaktukset myytiin sinkkiämpäreissä, jää todelliseksi hinnaksi vähemmän, sillä aion kaupata nuo sinkkiämpärit jollekin, jonka sisutukseen ne sopivat.  Meille niillä ei ole käyttöä. Pikavilkaisu netin sisustuspuoteihin osoitti, että noista pyydetään toista kymmentä euroa kappaleesta - minulle riittäisi vaikka se kaksi viisikymmentä kappaleelta :-).

Toinen säästökohde oli plussatarjouksesta ostamani muovilaatikot, joita sai kolme kympillä, normaalihinta oli noin 24 euroa kolmesta laatikosta. Niitä ostin putkiremonttia varten kuusi, siis parinkympin sijoitus (ja säästöä 60% normaalihinnasta, pihi kiittää). Noille varmaan löytyy käyttöä vielä senkin jälkeen, kun ovat ensin toimineet putkiremontin aikaisena varastona, nuo kun ovat kooltaan sellaisia, että niitä voi käyttää sekä vintissä, kellarissa että autotallissa.