Vähän viivästynyt tarjotinprojekti vihdoin valmis

Aka mosaiikkitarjotin osa kolme. Liki vuosi sitten aloin värkätä mosaiikkitarjotinta postin särkemistä Pentikin astioista, lisää juttua projektista löytyy täältä ja täältä. Tarjotin tuli muutoin valmiiksi, mutta saumaus jäi vaiheeseen yksinkertaisesti siitä syystä, että saumauslaastia myytiin vain isoissa astiossa, meille kilonkin purkki oli turhan iso, kun saumattavaa oli vain tuon tarjottimen verran.

Jossain vaiheessa ihan kirjaimellisesti unohdin projektin, kun tuli kaikenlaista muuta puuhaa, eikä lähipiiristä keneltäkään löytynyt ylimääräistä laastia ja tarjotin piiloutui kaapin uumeniin. Nyt kesällä löysin projektin sieltä uudelleen ja huutelin naamakirjan vaihtoringissä, josko joltain tuota saumausainetta löytyisi ylimääräistä. Se olikin hyvä veto, sillä vaihdoin parilla pienellä suklaalevyllä itselleni tarpeelliset saumausaineet.

Koska tarjotin projekti on jo muutenkin nuukailuhengessä toteutettu, niin vaihdettu laasti sopi siihen paremmin kuin hyvin. Seuraava nuukailuidea oli pakko ottaa käyttöön sillä kohtaa, kun ohjeissa luki, että levitä laasti taipuisalla kumilastalla. Sattuneesta syystä meillä ei ollut ko. lastaa, joten mietimme, mistä tehdä sopiva korvike, jotta lastaa ei tarvitse ostaa.

Pohdinnan jälkeen värkkäsin lastan pahvista ja kontaktimuovista. Pahvi työpaikan roskista, yksi levy neljään palaan leikattuna. Kaikki palat samaan kasaan, teipillä ympäri kiinni ja kontaktimuovia päälle. Tein näitä pari eri kokoista.

Lisäksi käytössä olivat silikonisaumoihin tarkoitetut pienet  kumilastat.

Tästä siis lähdettiin liikkeelle. Tarjotin muutoin valmis, mutta vailla saumoja ja saumaustyökalut.

Saumauslaastin sekoitimme käsin muovihaarukalla tuossa saumauslaastipurkissa, vaikka ohjeissa käskettiin sekoittaa koneella. Näin pienen määrän sekoittaminen onnistuu helposti käsinkin - ei se sen kummempaa ollut kuin kakkutaikinan vatkaaminen. Laastin piti vetäytyä vartin verran valmistuksesta, sitten vielä sekoitus ja toimeen.

Laasti leviteltiin tarjottimelle noita tekemiäni lastoja apuna käyttäen.

Kun laasti oli kuivahtanut, putsattiin ylimääräiset pois. Aivan siistiksi tarjottimen saa puhdistettua vasta sitten, kun laasti on kokonaan kuivunut.

Tällä kertaa voin luvata, että tuohon viimeiseen puhdistukseen ei mene vuotta - jätän tarjottimen kuivumaan eteisen kaapin päälle, josta se on silmissä. Huomenna voin siis jo pyyhkiä viimeiset laastit ja ottaa tarjottimen käyttöön.

Suuret viikkosuunnitelmat

Palautuminen kesäajan "ehtii tämän myöhemminkin" ja "ei näillä helteillä tai  täälä auringonpaisteella viitsi/jaksa/halua"- asenteesta on ottanut koville, olen siirtänyt "normaalielämän" aloittamista aina milloin mihinkin tekosyyhyn vedoten - tosin tämä vieläkin rippeinä mukana kulkeva flunssa ei kyllä ollut tekosyy, vaan ihan oikea syy. Kun jaksaminen rajoittuu mehumukin kannatteluun, on syytä ymmärtää olla tekemättä juuri muuta. Tämä flunssainen olotila on ollut vallalla noin pari viimeisen viikon ajan, eikä toivottavasti jatku enää seuraavia paria viikkoa kuten työkaverini ystävällisesti kertoi valloillaan olevan flunssan tekevän.

Olisiko tuo normaalielämä vielä pitänyt määritellä jotenkin? Tarkoitan siis sitä tavallista kurinalaista elämää, jossa huolehditaan säännöllisestä ruoanlaitosta, tiskaamisesta, pyykinpesusta, kodin siivouksesta ja yleisestä järjestyksen pidosta, liikutaan säännöllisesti, nukutaan riittävästi eikä mussuteta roskaruokaa silloin kuin mieli tekee. 

Alkavalle viikolle lataan kuitenkin sen verran isot odotukset, että napsuttelen ne tännekin muistutukseksi, jos se sitten edes auttaisi työhön tarttumista. Maanantaiksi ja tiistaiksi on luvattu hienoa keliä eli se tarkoittaa suursiivousurakkaa huone per päivä. Samalla tulee sitten hoidettua kasvien kylvetys, pestyä ikkunat ja vaihdettua verhot eli koti palautetaan syyskuosiin pikkuhiljaa.

Tavaran vähentämisprojektissa otan itseäni niskasta kiinni ja lupaan lisätä joka päivä vähintäänkin yhden ilmoituksen jonnekin myydään-vaihdetaan-annetaan palveluun. Jokain päivänä täytyy sitten pistää kaksin kappalein, koska keskiviikko menee isolla kirkolla koulutuksen merkeissä.

Kolmannen huoneen suursiivousta en taida uskaltaa ottaa urakakseni loppuviikoksi, sillä sääennuste näytti hyviä kelejä vain perjantai-illalle ja lauantaille ja kumpanakin päivänä on luvassa menoa. Perjantai-iltana teatteriin ja lauantaina kyläilyä. Pistetään se kolmas huone sulkuihin eli jos aikaa, voimia ja intoa riittää, niin sitten isketään vielä kolmannen huoneen kimppuun...

Siinäpä ne kunnianhimoiset viikkosuunnitelmat sitten ovatkin. Siivousta ja kodinhoitoa - pitkästä aikaa. Lisäksi sitten se yksi vähintään puolen tunnin mittainen hikiliikuntakerta, olen laskenut tasoa niin, että tosiaan yksi ainokainen kerta riittää. Pakko tunnustaa, että pieniä ne on silakat joulukaloiksi, mutta jostain on pakko aloittaa.

Postiluukun kolinaa

No niin, nyt se sitten alkaa olla totuudenhetki käsillä, sillä postiluukku on kolissut viimeaikoina kiitettävästi ja tuupannut uutta tavaraa saapuvaksi huusholliin.

Järkeviä hankintoja olivat silikoniset päkiäpehmikkeet ja kokonaiset pohjalliset.

Sen sijaan kauniit hiuslenkit päätyivät samantien eteenpäin kaupattaviksi, sillä ne olivat omiin hiuksiini liian hennot taikka sitten karvoja vain yksinkertaisesti oli liikaa. Paljon paremmin käyttöön soveltui tuo kulta-mustasävyinen panta, jonka koristeena on mustia ja kirkkaita helmiä. Kaikkien näiden edellä mainittujen hankintapaikkana oli ebay.

Pyytämättä kuin presidentin kanslian faksi saapuivat Dermosilin näytteet, mutta nuukana ihmisen en tietenkään pistä noita roskiin, vaan otan käyttöön. Tarjolla on siis Rauhoittavaa puolukkakasvovoidetta, vedetöntä salvaa ja Puolukkaista kasvojen puhdistusöljyä.

Ja sitten vielä vähän lisää...

Uutuuksia sipsi- ja karkkihyllyssä

Herra Kirjoitus käväisi kaupassa täydentämässä vajentunutta maitovarastoamme ja samalla reissulla hänen silmiinsä oli iskenyt myös pari uutuutta, jotka hän tienkin hankki testattavaksi.

Estrellan uutuuksina olivat sourcream & cheese - sipsit. Maku oli varsin mieto ja valitettavasti sellainen, ettei siinä erottunut kunnolla sen paremmin sourcream kuin cheesekään. Sellainen varsin neutraali makuelämys siis. Ei paha, mutta ei mitenkään unohtumaton tai "hei, näitä täytyy saada lisää"-juttukaan.

Vähän onnistunnempi oli sen sijaan kahden jo ennestään tunnetun tuotteen yhdistelmä, nimittäin Pollyt Ahlgrens bilareilla. Jos joku ihmettelee, eikös noissa autoissa ole itsessäänkin olemassa suklaaversio, niin käsittääkseni näin on. Tosin siinä suklaakuorutetut autot pussissa on vain yhtä makua vaahtoautoa suklaan sisällä ja se maku ei ole sama kuin niissä kuoruttamattomissa perusautoissa. Tässä Polly-pussissa suklaakuorute on tietenkin aitoa Pollya ja sisävaahtoa on kahta eri makua: vaaleanpunaista ja vihreää. Nuo maut ovat siis ne samat, mitä siinä aidossa bilar pussissakin on.

Mikään ei tietenkään voita maussa aitoa Pollya, mutta on tämä ehdottomasti paras näistä uutuusvirityksistä, joista yksi, Polly rocks , on aiemmin esitelty täällä blogissakin. 

Elokuun ruokalaskut

Koska ohitin sujuvasti kesän ruokakulut vedoten siihen, että en jaksanut helteellä sen paremmin miettiä ruokaan menevää rahaa kuin laskea kuittien summia, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa menoseurannan jälleen elokuussa.

Kaivelin siis kuitit esiin ja sain summaksi 181,34 euroa, josta 20€ kuittaantui lahjakorteilla eli kuluiksi jäi 161,34€. Ei siis mitenkään hirveä summa, mutta tuohon toi paljon helpotusta se, että äidin kasvimaa antaa syksyisin paljon satoa = helpotusta ostoksiin ja puskista ja metsästä saa marjoja, joten sekin vähentää ostamisen tarvetta. Osa elokuun hankinnoista jäi vielä jemmaan odottamaan käyttöä, sillä en voinut vastustaa tarjousostoksia lempparikalojemme ja Uncle Ben's kastikkeiden suhteen. Pakasteesta on siis tarkoitus syödä syyskuussa.

Sitten se ei niin kivaa osio, jossa perheemme onnistuu kerta toisensa jälkeen loistavasti. Nimittäin ulkonasyöminen ja herkut. Elokuussa vaatimattomat 54, 14€ eli jälleen kerran kolmannes ruokabudjetista turhuuteen. Miten se voikin olla niin kovin vaikeaa? Tosin yksi ulkonasyömiskerta haukkaa tuosta noin puolet ja kolme pakettia parempaa jäätelöä vielä yhden neljänneksen. Jäljelle jäävät n. 13 euroa kuluivat karkkiin ja sipseihin, mikä on ihan liikaa. Kurinpalautusta siis taas vuorossa - vaikka vaikeaa siitä tulee ihan siitä syystä, että nyt vietetään Vihreitä viikkoja. Silloin kun saa 30% alennusta ruoasta ja juomasta S-ryhmän paikallisissa ravintoloissa ja on järjen köyhyyttä olla hyödyntämättä noin hyvää tarjousta. Ainakin yksi ulkoruokintakerta odotettavissa.

Olisi kannattanut miettiä...

Törmäsin heti tiiliseinään alkaessani toteuttaa tuota 365 tavaraa pois - haastetta. Jämähdin nimittäin sellaiseen kohtaan kuin tavaroiden toimitus - mikäli tavara on ostettu ja maksettu ennen syyskuun alkua, mutta toimitetaan vasta myöhemmin, lasketaanko se saapuvaksi uudeksi tavaraksi. Periaatteessahan se on ollut jo "olemassa" huushollissamme siitä lähtien, kun se on ostettu...

Kyllä, pakko tunnustaa, että yritän epätoivoisesti etsiä porsaanreikää noista laatimistani säännöistä, sillä vaikka ei ihan vielä tunnukaan siltä, että olisin päätymässä kankkulan kaivoon suurten suunnitelmieni kanssa, ei kovin kaukana siitä olla. Tajusin nimittäin ihan todenteolla vasta nyt, että kun jokaista uutta saapuvaa tavaraa kohti pitää poistaa kaksi, olen lirissä sillä kohtaa, kun nuo ebay-hankintani alkavat tippuilla postiluukusta.

Eipä tarvitse miettiä, mihin huomisen vapaapäivän käyttää - onnekseni olen edelleen niin kipeä, etten oikeastaan voi harrastaa sitä normaalia vapaapäivätoimintaani eli siivota, vaikka kotimme kyllä kaipaa suursiivousta enemmän kuin kiihkeästi. Syksyinen ikkunanpesu-urakkakin on vielä edessä. No, huominen siis kuluu kaappeja penkoen ja huuto.netin sekä naamakirjan myynti-ilmoituksia laatien. Netin vieressä olemisessa on vain se ongelma, että sieltä voi "pikaisesti vilkaista" jotain ja aivan liian usein tuollainen vilkaisu kehittää tarpeen, joka ei tosiaan ole todellinen - onneksi sentään ihan kaikki vilkaisut eivät pääty myöhempään postiluukun kolinaan, mutta valitettavan moni kuitenkin. Nyt pitää sitten ihan tosissaan ymmärtää, että tarkoitus on v-ä-h-e-n-t-ä-ä tavaraa, eikä hankkia sitä lisää.

Muoviton syyskuu

Minut haastettiin mukaan osallistumaan muoviton syyskuu - tempaukseen. Harkitsin kyllä hetken vakavasti asiaa, mutta totesin sääntöjen tiukimmillaan olevan niin ankarat, etten selviä niistä. Tietyt elintarvikkeet ovat sellaisia, etten suostu ostamaan niitä pakkaamattomina, en myöskään ala maksamaan itseäni kipeäksi siitä ilosta, että saan pakkaamattoman tuotteen, puhumattakaan siitä, että jaksasin käyttää aikani siihen, että etsisin kauppoja, joista tietyt tuotteet saa pakkaamattomina, jos jauheliaa ei myydä tiskiltä paperiin käärittynä siinä liikkeessä, jossa asioin ostan muovipakkauksen. Olen itsekäs paska ja valmis myöntämään sen.

Toki lupaan yrittää tehdä oman osani eli en osta enkä ota muovikasseja mistään liikkeestä syyskuun aikana siellä asioidessani. Jos se on järkevästi mahdollista, valitsen pakkaamattoman tuotteen. Pyrin ostamaan järkevästi pakattuja tuotteita ja välttämään sellaisia pienpakkauksia, joissa on enemmän muovia kuin tuotetta. Saan/saamme kuitenkin ilmeisesti kohtuullisen verran löysiä sillä, että taloyhtiössämme kerätään energiajätettä ja niin ollen kaikki kierrätyskelpoinen muovi menee sinne eikä kaatopaikalle.

Kovasti tämä alkaa olla haasteellista tämä elämä, kun pitäisi sekä poistaa tavaroita että välttää muovia. Onneksi vanhoja muovikasseja on vielä korillinen jemmassa, niin eivät roskapussit ainakaan heti lopu.