Syksy - inhokkini

Minä en vain kerta kaikkiaan voi ymmärtää ihmisiä, jotka hihkuvat onnesta hellepäivien päättyessä ja ilmojen kylmetessä tai iltojen pimetessä. En näe mitään ihanaa siinä, että kesä loppuu ja syksy tulee. Minua ei todellakaan haittaisi, vaikka hellettä jatkuisi yhtä jaksoisesti lokakuun alkuun asti. Tarkemmin ajatellen, se olisi suorastaan paratiisillinen olotila. Syksystä minulla kun ei ole mitään positiivista sanottavaa - tai no, jos oikein puristan, saatan löytää muutaman asian. Ensimmäisiksi tulevat mieleen sadonkorjuu ja sitä myötä tuorreet herkut. Kullankeltaisina hehkuvat viljavainiot ovat myös ilo silmälle ( ja vastapuituina nenälle), sillä niiden väritys oikein korostuu syksyn pehmeän lämpimässä valossa, joka ei ole niin kirkas ja armoton kuin kesän valo - se onkin sitten se kolmas asia, josta pidän. Enempää en edes puristamalla keksi, sillä mustikkapiirakka, vadelmaherkut, omenahyve, tuoreet porkkanat ja muut mieleeni tulevat positiiviset asiat sisältyvät kaikki tuohon ensimmäiseen kohtaan.

Kun oikein puristan, kykenen myöntämään, että alkusyksy on vielä siedettävää aikaa, ihan sen vuoksi, että sitä voi vielä ajatella loppukesänä. Silloin on suhteellisen lämmin, valoisaa melko pitkälle, usein varsin aurinkoisia ja kauniita ilmoja ja itse asiassa silloin toteutuvat kaikki nuo syksystä löytämäni positiiviset asiat. Sen sijaan en kykene löytämään mitään iloa siitä, että saa pukea lisää vaatteita päälle ja alkaa etsiä sadevarusteita ja valaisuvälineitä esiin edessä olevaa loputtoman pitkää ja pimeää sadekautta varten. Se on erityisesti asia, jota syksyssä inhoan pimeys, kylmyys ja hyytävä sade, joka kastelee sinut luita ja ytimiä myöten ja hyytää sieluun asti niin, että tunnet lämpiäväsi vasta seisottuasi vartin kuumassa suihkussa, jos silloinkaan. Kesäinen sade toimii juuri niin kuin sanonta sanoo "sen kesä kuivaa, mitä kasteleekin", syyssateelta tuota on turha odottaa.

Taisin keksiä vielä pari syksyistä asiaa, jotka ovat ihan ok. Syksyn kuulaat ja kirpeät aamut ovat kieltämättä ihania, kunhan ne eivät ole liian kylmiä, eikä sada. Lisäksi kunnollisissa ruskan väreissä hehkuvat puut auringonpaisteella ovat upeita, sadepäivänä nekään eivät näytä juuri miltään.

Erityisinhokkini, jonka korostamisesta en pääse yli, on marraskuu, joka tarjoaa kaikkea sitä, mitä syksyssä inhoan: märkyyttä, mikä tarkoittaa kylmää sadetta ja loskaa, pimeyttä ja kylmyyttä. Voiko mitään inhottavampaa olla kuin märkä loskainen katu jalkojen alla, silloin kun pienet jääpuikot satavat vaakasuunnassa naamallesi täydellisesssä pimeydessä. No joo, ehkä tuo kaikki edellä mainittu silloin kun vaatteet päästävät veden läpi ja kengät vuotavat - sellaisenkin unohtumattoman tilanteen olen kokenut ja se oli vain omiaan lisäämään inhoani marraskuuta kohtaan.

Onneksi marraskuuhun on vielä kaksi ja puoli kuukautta aikaa, nyt yritän keskittyä ottamaan ilon irti näistä ihanista loppukesän päivistä.

Uusi uimapukuni

Olen aivan unohtanut esitellä uuden uimapukuni, jonka hankintamenetelmä oli mitä mielenkiintoisin ja jonka sain jo hyvä tovi sitten. Sain sen nimittäin postikulujen hinnalla Voimalantie-blogia kirjoittavalta Anniinalta, koska puku oli jäänyt hänelle isoksi. Hän lupasi puvun ensimmäiselle kiinnostuneelle kommentoijalle ja minä satuin olemaan se onnekas. Oma vanha uimapukuni oli jo melkoisen vanha ja levähti täysin, kun yritin tunkea sitä päälleni. Toisen kutistuminen on tietenkin toisen onni, mutta siitä huolimatta hävettää olla se, jolle vanhat vaatteet eivät mahdu päälle.

Tämä uusi osoittautui aivan sopivaksi ja päätinkin, että se palvelee minua tämän talvikauden, ensi kesänä sen on pakko olla minullekin liian iso. Toivottavasti se on hyvän karman uimapuku.

Puvusta äärimmäisen ihanan tekee se, että siinä on myös lahkeet - kerrankin uimapuku, jota ei ole uurrettu jalanaukoista vyötärölle asti. Myös valko-musta-oranssi väritys tekee puvusta raikkaan värisen.

Onnistuin jälleen kerran pysymään haasteessani - jota olen rikkonut vain kerran (olen kyllä nyttemmin rakastunut noihin silloin hankkimiini kirppisfarkkuihin, eikä ostoslakon rikkominen harmita niin paljoa) - enkä ostanut itselleni uusia vaatteita, kulut kun tulivat postikuluista eivät vaatteesta.

Epäjärjestyksessä sekä koti että lehdet

On taas se aika vuodesta, että on aika korjata kesän satoa siinä mielessä, että pöydälle on taas kertynyt melko mittava pino lukemattomia lehtiä. Näin tuntuu käyvän joka vuosi ja tämän heinäkuun helteet + muut suunnitelmat takasivat sen, että mielenkiinto pysyi tiukasti jossain muualla kuin lehtien lukemisessa. Vaikka meille ei tilata kovinkaan montaa lehteä, niin silti niitä kertyy, noita kun saa palkkioksi tietyistä mysteesishoppauskeikoista. Juuri sopivasti noita keikkoja on tyypillisesti keväällä ja sitten kun vielä hetken miettii, minkä lehden palkinnoksi ottaisi, ollaankin tilanteessa, että lehtiä tulee toukokuusta marraskuuhun. Tyypillisesti meille valitaan tarjolla olevista vaihtoehdoista yleensä Tiede-lehdeä ja Geo-lehteä, jotka ovat sellaisia, etteivät jutut ihan viikossa vanhene.

Nyt lehdet ovat vielä normaalia enemmän sekaisin, kun siivosin lehtikopan, joka oli ääriä myöten täynnä. Kopassa on nyt hyvin tilaa, mutta keittiössä on nyt sitten useampi pino lehtiä odottamassa päätymistä oikeaan osoitteeseen: osa menee vinttiin varastoon, osa luettavaksi työkavereille ja sukulaisille, osa odottaa sitä, että ehdin ne itse lukea. Sen neljännen pinon eli roskiin menevät olen jo siivonnut kierrätykseen. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja hoitaa nuo muutkin pinot vielä eteenpäin.

Koti on muutenkin enemmän kuin vähän sekaisin. Siivosimme työhuoneessa ja sieltäkin syntyi monta kasaa tavaraa. Helpoin eli selkeät roskat on hoideltu eteenpäin, samoin SERiin menevät tavarat,  mutta olohuoneessa on edelleen useampi kassillinen odottamassa pääsyä oikeaan osoitteeseen. Osa on menossa kierrätykseen, osa lahjoituksena kirpputorille ja joku pieni nyssäkkä odottaa noutoa päädyttyään naamakirjan lahjoitus-ringin kautta uuteen kotiin. Lisäksi siellä on vielä laatikollinen tavaraa, josta pitäisi laatia myynti-ilmoitus huuto.nettiin.

Se mikä tässä tosiaan on hupaisinta, niin tavaroiden parkkipaikkana on tosiaan olohuone. Siitä yksinkertaisesta syystä, että meillä se on huone, jota käytetään vähiten. Se on siis joutilain toimimaan tavaravarastona. Koska kaikenlainen epäjärjestys häiritsee minua, niin kyllä minä niiden kassien ja pussukoiden olemassaolon tiedostan, vaikka ne eivät alati olekaan silmien alla. Ensi viikon tavoitteena on siis saada kaikenlaiset ylimääräiset asiat katoamaan tuolta olohuoneesta, siellä on noiden kaapeista siivottujen tavaroiden lisäksi parit oikealle omistajalleen pääsyä odottavat synttärilahjat, pari ennakkoon ostettua tuliaista ja vielä lisäksi yksi joululahjakin.

Nyt vain ei ole ollut mitään kovin suurta projektia, joka vaatisi keskittymistä, sillä sellainen takaa myös poikkeuksetta kodin järjestyksen olevan tip top. En kykene keskittymään, jos tavarat ovat väärillä paikoilla ja koti epäjärjestyksessä, joten aloitan kaikki isommat projektit järjestämällä kodin ja tekemällä pikasiivouksen ja vasta sen jälkeen keskityn itse asiaan.

Tämän kesän Tapiot

Jotenkin olen aina kesäisin onnistunut keskittymään noiden Pentikin Tapio astoiden hankintaan. Viime kesänä hankin teekuppeja, klik, jos yksi erityinen artikkeli pitää mainita. Tämän kesän hankinnat olivat sitten sellainen täydennysostos, jota vain en voinut jättää välistä, vaikka se tarjosikin suhteellisen paljon tuplakappaleita jo olemassa oleviin sarjan osiin.

Oikeastaan ainoa täysin uusi juttu oli tuo jalallinen kakkulautanen, sitä minulla ei ollut ennestään.
Voirasioita ja salaattikastikepulloja, kermanekkoja, sokeriastioita ja maitokannuja minulla on ennestään jo yhdet kappaleet olemassa. 

Myös tarjoilukulhoja löytyy varastoista ehkä jo yksi liikaa, isoja on tuon uuden myötä kaksi ja pienempiä neljä. Hups, mites niitä onkin noin monta kertynyt? 

Tämä hankinta nosti myös matalien leveiden tarjoilulautasten määrän kahteen ja piirakkavuokien määrän kolmeen. En silti osaa olla pahoillani siitä, että noita tarjoiluastioita on noin paljon, sillä sitten kun tulevat kaikki lautaset käyttöön, tarvitaan myös enemmän tarjoiluastioita.

Paketissa oli myös kaksi kahvikuppia ja kaksi teekuppia. Niitäkin on nyt sitten varakappaleet olemassa, eikä maailma kaadu siihen, jos yksi hajoaa. Tähän asti se olisi kaatunut, sillä kuppeja ei ollut kuin 12 kappaletta kumpiakin. Nyt vielä pitäisi löytää varakappaleet lautasille, pari kahvitassia ja pari teekupin asettia sekä pari pullalautasta kumpaakin 17cm ja 20cm kokoa.

Tiedän tuon jalallisen kakkulautasen maksaneen alkujaan kaupassa yli 50 euroa, ison tarjoilukulhon liki 40€ ja ison pullalautasen suunnilleen saman verran. En näet koskaan malttanut ostaa tuota kakkulautasta kaupasta, vaikka mieli miten teki. Nyt kun koko setti irtosi 60€ hintaan, en voinut vastustaa kiusausta - olisin minä toki siitä vähemmänkin maksanut, mutta kun joku valopää halusi sitä myös ja huusi kilpaa kanssani. Olisi vaan antanut siinä neljänkympin kohdalla suosiolla periksi, olisimme päässeet molemmat vähemmällä, minä kun tätä kumminkin enemmän halusin.

Kun ei vaan huvita...

Jotenkin on nyt vain käynyt niin, että kesän laiskuus on jäänyt päälle. Blogiteksti-ideoita olisi tuossa odottavalla listalla kohta pari kymmentä, mutta kun nyt ei vaan huvita kirjoittaa. Tai tarkemmin sanoen huvittaisi silloin kun ei ole aikaa ja silloin kun olisi aikaa, ei vaan huvita tai on muuta muka parempaa tekemistä.

Sen verran sentään tajusin, etten ottanut osaa sata tuntia liikuntaa haasteeseen. Ei sillä että liikunta tekisi minulle pahaa, päin vastoin minun pitäisi liikkua huomattavasti enemmän, mutta jos olisin ottanut osaa tuollaiseen haasteeseen, siitä olisi tullut pakkopullaa ja olisin hampaat irvessä yrittänyt suorittaa sitä - ja epäonnistunut surkeasti, kuten tyypillistä.

Jotain positiivista sentään olen onnistunut tekemään. Viimeksi eilen raahauduin kotiin 13 tuntisen työpäivän jälkeen ja entinen normaalikäytäntö olisi ollut se, että grillin kautta kotiin. Nyt sentään ymmärsin välttää grilliä ja tyydyin kotitekoiseen toastiin. Ymmärrän kyllä sen, että kinkku-juusto-toastkaan ole terveellisin vaihtoehto, mutta on se siltikin parempi kuin hampurilaisateria kaikilla herkuilla.

Edes rakas puolisoni T-rex aka Herra Kirjoitus ei valittanut, vaan tyytyi tähän vaihtoehtoon. Mikä saattoi johtua siitä, että hänelle oli kerrankin tarjolla kunnon kinkkuvoileipä. Paikallisessa kaupassa myytiin kinkunkantoja tarjouksessa, mistä johtuu leivän päällisen erikoinen muoto ja reunus.

Jospa sitä taas kerran yrittäisi parantaa tapojaan ja jättää vierailut grillillä ja irtokarkkilaarilla vähemmäksi. Tällä kertaa tietenkin niin, että myös tekisi niin eikä vain yrittäisi.

Työpaikan roska on toisen aarre

 
Luin Jennin Arkijärki blogista vinkkiä siitä, miten kasvopaperirasiasta saa hienon laatikon hedelmäpussien säilyttämiseen. Koko teksti löytyy täältä, KLIK.

Ongelmaksi muodostui se, että en käytä kasvopaperia tai muutakaan vastaavaa, joten soveliasta laatikkoa ei kotoa ihan heti, eikä itse asiassa isommallakaan etsimisellä, osunut silmiin. Laatikon kriteereinä kun olivat suunnilleen sopiva koko ja yläpinnassa oleva aukko pussien lisäämistä ja poistamista varten. Sen sijaan töissä tajusin, että sovelias laatikkohan oli ihan silmieni alla ja vieläpä tyhjänä menossa roskiin. Nappasin sen siis töistä lähtiessäni mukaani, koska töissä se tosiaan olisi mennyt roskiin ja päättelin, että jos se ei toimi, pistän sen sitten meillä roskiin.

Jennin looda on niin hienosti kuvioitu, että tuota voi pitää vaikka pöydällä. Meillä taas säilytyslaatikon on tarkoitus mennä piiloon isompaan laatikkoon, joten en vaivautunut päällystämään sitä tai miettimään, miltä se näyttää, vaan otin sen käyttöön ihan sellaisenaan.

Yksi tuollainen laatikko nielee muuten uskomattoman määrän pusseja, joten tuntui, että laatikkoon tuli paljon tilaa ja käyttömukavuus lisääntyi todella paljon.

Kuvissa esiintyvä isompi laatikko on myös työperäinen ja sen raahasin ensin töistä kotiin suunnitellen käyttäväni sitä tässä hedelmäpussien säilytystarkoituksessa. Totesin kuitenkin, että sen vetokapasiteetti on niin valtava, ettei se sovellu siihen, mihin sitä olin ajatellut. Koska ko. laatikossa on samanlainen aukko kuin tuossa pienemmässäkin, vaikka sitä ei vielä ole avattu, taidan pakata siihen muovikasseja siis niitä isoja kaupoista ostettavia versioita ja katsota toimisiko tuo nykyistä korisysteemiämme paremmin siinä käytössä.

Tarkoitus olisi kyllä tehdä tämä jälkimmäinen laatikko aikanaan tarpeettomaksi, sillä pyrimme siihen, että emme osta kaupasta muovikasseja, emmekä myöskään ota niitä pikkupusseja esim. apteekista tai muista kaupoista, joista niitä usein tarjotaan. Niille kun ei juuri järkevää uusiokäyttöä löydy. Hedelmäpussit sen sijaan toimivat eväspusseina, kuljetuspusseina, roskapusseina jne. Isojen muovikassien varasto siis pienenee aikanaan ja toivottavasti mahtuu jossain vaiheessa järkevämpään tilaan. Nykyiset jemmat kun poistuvat yksi kerrallaan roskikseen energiajätteeksi. Pikkupussien ainoaksi käytöksi olen keksinyt sekajätteen, sitä kun tulee niin vähän, että se mahtuu tuollaiseen apteekin, menkka-haukan ja mitä näitä nyt on, pieneen pussiin.

Broiler-texmex-piirakka

Broiler-texmex-piirakka

Pohja:
100g voita
2 dl vehnäjauhoja
1 tl paprikajauhetta
2 rkl vettä

Täyte:
1 sipuli
400g broilerin filesuikaleita
2 rkl taco-mausteseosta
200g kirsikkatomaatteja
1 dl jalapeno viipaleita valutettuina
1 tl suolaa
200g valkosipulituorejuustoa
2 dl ruokakermaa
3 kananmunaa
2 dl juustoraastetta

Nypi jauhot ja rasva, lisää kylmä vesi ja sekoita. Laita taikina kylmään täytteen teon ajaksi. Silppua sipuli hienoksi ja ruskista silppu broilersuikaleiden kanssa paistinpannussa. Mausta tacomausteseoksellla.

Painele taikina piirakkavuoan (halkaisija 25cm) pohjalle ja reunoille. Levitä broileri-sipuliseos, halkasitut kirsikkatomaatit ja jalapenoviipaleet taikinapohjan päälle vuokaan.

Sekoita valkosipulituorejuusto, ruokakerma, kananmunat ja suola keskenään. Kaada seos täytteen päälle. Ripottele juustoraaste pinnalle.

Paista uunissa 200 asteessa noin 30 minuuttia kunnes piirakassa on kauniin värinen pinta ja täyte on hyytynyt täysin myös keskeltä.