Huhtikuun haasta itsesi haasteet ovatkin sitten tällä kertaa noita otsikon mainitsemia "matkalla paremmaksi ihmiseksi"- haasteita. Maaliskuussa muu elämä vei haasteista voiton, ei oikein tahtonut olla aikaa edes blogille, saati sitten haasteiden laatimiselle ja noudattamiselle.
Huhtikuussa kuitenkin humahtaa. Tällä kertaa jälleen uusia ja vanhoja haasteita:
1) en osta yhtään vaatetta
2) en osta yhtään laukkua
3) en osta yhtään paria kenkiä
4) en osta yhtään muovikassia, vaan pidän kangaskassin tai muun kantovälineen mukana
5) en heitä yhtään ruokaa hukkaan
6) käyn kuntoilemassa vähintään kolme kertaa viikossa
Jotain pientä saan sentään hankkia itseni piristämiseksi, joten siksi ehdotonta kosmetiikan ostokieltoa ei tälle kuulle ole luvassa.
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
tiistai 2. huhtikuuta 2013
Siivouskomeron uusi elämä
Koska tämä ei ole sisustusblogi, en edelleenkään aio esitellä kodistani sen jokaista nurkkaa. Itse asiassa tämä siivouskomero on juuri sovelias määrä kodin esittelyä, enempää ei ole luvassa.
Siivouskomero on tässä kuvassa alkuperäisessä asussaan. Alkuperäisessä sanan kahdessakin merkityksessä, sillä siivouskomero on tosiaan alkuperäisessä muodossaan, tällainen se on ollut jo silloin 50-luvulla, kun talo oli uusi. Jotenkin epäilen, että tuo ei ehkä ollut silloin siivouskomeroksi tarkoitettu, mutta sellaisessa käytössä se on ollut sekä edellisellä asukkaalla että meillä. Toisekseen alkuperäisessä muodossaan siis myös ennen tekemämme "remonttin" aloittamista.
Hävettävän sekainen ja kovin hankalakäyttöinen on tämä siivouskomero ollut. Silmät aukenivat oikeastaan vasta sitten, kun katsoin tätä kuvaa - mikä karmea sekasotku tuolla komerossa oikeastaan onkaan ja kuitenkin sieltä on tullut käsiin kaikki tarvittava siivousta tehtäessä, joskus helpommin, joskus vähän vaikeammin.
Tässä komero tyhjättynä ja pestynä.
Tämä oli herra Kirjoituksen pääsiäisprojekti, itse tein ihan oikeita töitä pääsiäisenä. Sen verran toki osallistuin, että pesin hyllyt, jotka saimme lahjoituksensa serkultani Rusetilta ja hänen mieheltään, ja päälystin ne varastoista löytyneellä kernillä helpomman puhtaana pidon takaamiseksi.
Joskus (tai siis aika usein) kannattaa säästää yhtä ja toista. Esimerkiksi nämä kernit ovat odottaneet varastossa kohta 8 vuotta löytääkseen oikean käyttöpaikan ja nyt sellainen tuli vastaan. Ostin nämä aikanaan ensimmäisen "oman" kotini hyllyjen päälystämiseen. Olin niin innoissani uudesta kodistani, että vähäisistä varoistani sijoitin ison määrän näihin "hyllypapereihin" ja päälystin kaikki makuuhuoneen ja olohuoneen hyllyt niillä. Sitten muuttaessamme nappasin ne mukanani, koska vuokranantaja oli mielestäni sen verran nulju, etten halunnut jättää kallilla ostamiani kernejä seuraavan hänen vuokralaisensa iloksi. Uusi kotimme oli sellainen, että siellä oli joko aivan uudet hyllyt tai korisysteemit käytössä, joten niitä ei tarvittu täällä hyllyjen päälystämiseen. Ei ennen kuin nyt.
Nyt meillä on sitten siivouskomerossa ihanan romanttiset vaaleanpunaiset ruusuhyllyt.
Tässä komero uusine väliseinineen ja hyllyineen sekä viimeisessä kuvassa täytettynä tavaroilla.
Viimeisen kuvan oton jälkeen tosi tuli huomattua, että tuo ovessa oleva kori ei sovi enää olemaan siinä, joten se otettiin pois ja sen tilalle tulivat koukut, jotka ovat toistaiseksi tyhjinä..
Siivouskomero on tässä kuvassa alkuperäisessä asussaan. Alkuperäisessä sanan kahdessakin merkityksessä, sillä siivouskomero on tosiaan alkuperäisessä muodossaan, tällainen se on ollut jo silloin 50-luvulla, kun talo oli uusi. Jotenkin epäilen, että tuo ei ehkä ollut silloin siivouskomeroksi tarkoitettu, mutta sellaisessa käytössä se on ollut sekä edellisellä asukkaalla että meillä. Toisekseen alkuperäisessä muodossaan siis myös ennen tekemämme "remonttin" aloittamista.
Hävettävän sekainen ja kovin hankalakäyttöinen on tämä siivouskomero ollut. Silmät aukenivat oikeastaan vasta sitten, kun katsoin tätä kuvaa - mikä karmea sekasotku tuolla komerossa oikeastaan onkaan ja kuitenkin sieltä on tullut käsiin kaikki tarvittava siivousta tehtäessä, joskus helpommin, joskus vähän vaikeammin.
Tässä komero tyhjättynä ja pestynä.
Tämä oli herra Kirjoituksen pääsiäisprojekti, itse tein ihan oikeita töitä pääsiäisenä. Sen verran toki osallistuin, että pesin hyllyt, jotka saimme lahjoituksensa serkultani Rusetilta ja hänen mieheltään, ja päälystin ne varastoista löytyneellä kernillä helpomman puhtaana pidon takaamiseksi.
Joskus (tai siis aika usein) kannattaa säästää yhtä ja toista. Esimerkiksi nämä kernit ovat odottaneet varastossa kohta 8 vuotta löytääkseen oikean käyttöpaikan ja nyt sellainen tuli vastaan. Ostin nämä aikanaan ensimmäisen "oman" kotini hyllyjen päälystämiseen. Olin niin innoissani uudesta kodistani, että vähäisistä varoistani sijoitin ison määrän näihin "hyllypapereihin" ja päälystin kaikki makuuhuoneen ja olohuoneen hyllyt niillä. Sitten muuttaessamme nappasin ne mukanani, koska vuokranantaja oli mielestäni sen verran nulju, etten halunnut jättää kallilla ostamiani kernejä seuraavan hänen vuokralaisensa iloksi. Uusi kotimme oli sellainen, että siellä oli joko aivan uudet hyllyt tai korisysteemit käytössä, joten niitä ei tarvittu täällä hyllyjen päälystämiseen. Ei ennen kuin nyt.
Nyt meillä on sitten siivouskomerossa ihanan romanttiset vaaleanpunaiset ruusuhyllyt.
Viimeisen kuvan oton jälkeen tosi tuli huomattua, että tuo ovessa oleva kori ei sovi enää olemaan siinä, joten se otettiin pois ja sen tilalle tulivat koukut, jotka ovat toistaiseksi tyhjinä..
maanantai 1. huhtikuuta 2013
Netitön elämä
Huolimatta siitä, että tämä kirjoitus tulee julkaisuun aprillipäivänä, tarina on aivan tosi.
Tapahtuipa taas kerran siinä keskikokoisessa kaupungissa keskustan lähellä olevassa kolmiossa, herra Kirjoituksen ja rouva Jälkikirjoituksen kodisssa. Torstai-iltana reilu viikko sitten alkoi nettiyhteydellemme tapahtua kummia, se oli päällä kolmekymmentä sekuntia, pätkäisi yhteyden poikki viideksi-kuudeksi sekunniksi ja sitten taas toimi kolmekymmentä ja taas pätkäisy. Äärimmäisen raivostuttavaa, tuskastuttavaa ja turhauttavaa. Pointshopin klikkauskampanjoiden (sivun pitää olla auki 30 sek., jotta käynnistä saa pisteet) pisteiden kokoamiseen meni normaalin kolmen minuutin sijaan kaksi ja puoli tuntia.
Vaikka oli varsin myöhä, herra Kirjoitus soitti nettiyhtiömme tukeen ja he resetoivat yhteytemme, mikä auttoikin tuoksi yhdeksi illaksi. Perjantai aamuna netti tökki taas ja tällä kertaa nettin toimittaja lupasi lähettää huoltofirman miehet tarkistamaan taloyhtiön keskuksen, jotta netti saataisiin toimimaan. Perjantaina töistä palatessamme meitä odottikin sitten aimo yllätys, netti ei toiminut lainkaan. Puhelinsoitto firmaan aiheutti vain käsien levittelyä ja voivottelua, viikonlopun aikana asialle ei kuulemma voitu mitään. Tai no voisivat he testata vielä kerran resetointia - no kokeilivat sitten, mutta turhaan.
Maanantaina tilanne oli edelleen sama, netti ei toiminut, joten rakas puolisoni soitti uudelleen netin toimittajan asiakaspalveluun. Tällä kertaa käsien levittelyn lisäksi kehottivat ottamaan yhteyttä taloyhtiön kaapelihuollosta vastavaan firmaan, koska he eivät netintoimittajan puolelta enää kuulemma keksi mitään muuta syytä vikaan kuin johtovika. Kello oli tietenkin jo niin paljon, että soitto meni seuraavaan päivään.
Elettiin siis tiistaita, kun Herra Kirjoitus lähestyi isännöitsijää puhelinsoitolla, joka puolestaan hätisteli kaapelihuollosta vastaavaa firmaa. Siitä firmasta kuitenkin palvelu tuli todella nopeasti. Kaksi miestä saapui heti iltapäivällä tutkailemaan tilannetta. He purkivat ensin antenipistorasiat sekä työhuoneesta ja olohuoneesta ja löysivät mitä mielenkiintoisimpia virityksiä. Johtoja oli yhdistelty paitsi vääränlaisilla yhdistelmäkappaleilla myös kolvaamalla ja teipillä eli varsinainen vipu ja viritys oli kysessä. Miesten tekemä virtamittaus antenirasioistamme osoitti, että niihin tuli niin paljon virtaa, että mikäli olisimme kytkeneet telkkarin noihin rasioihin, olisivat muiden asuntojen telkkarit koko talossa joko menettäneet kuvansa kokonaan tai alkaneet pätkiä. Oman lisämausteensa tuohon toi tietenkin se, että pääsyn olohuoneen antenipistorasialle estivät nojatuoli, kolme isoa kasvista sekä kukkapöytä ja sen päällä oleva kasvi. Noita sitten siirreltiin pois tieltä, jotta miehet pääsivät tuntetumaan kirjahyllyn ja nurkan välissä olevan rasian luo. Tässä kohtaa pitänee sitten todeta, että me emme ole tässä asunnossa mitään remonttia tehneet eli nuo viritykset ovat jo edellisen tai sitä edellisen asukkaan.
Suomalaiskansallisia kirosanoja kuultiin sitten siinä vaiheessa kun miehet tajusivat, ettei pätkivä nettiyhteys suinkaan tullut asuntoomme antenipistokkeen kaapelin kautta vaan puhelinpistokkeesta. He totesivat, että tulivatpahan nuokin sitten katsottua ja viat ennalta ehkäistyä ja korjattua, kun tajusivat laittaneensa antenipistorasiat suotta kuntoon.
Sitten alkoikin varsinainen ralli, kun miehet alkoivat tehdä tutkimusta puhelinpistokkeiden suhteen. Yksi löytyi olohuoneesta ja oli kunnossa, samoin työhuoneessa oleva. Seuraava löytyi makuuhuoneen vaatekaapista, jonne pääsy ei ollutkaan sitten enää niin helppoa. Me tarvitsimme aikanaan makuuhuoneeseen lisää säilytystilaa ja teetimme sinne lisää kaappeja. Koska ainoa mahdollinen paikka lisäkaapeille oli se seinä, jonka kulmauksessa olivat myös puhelinpistoke, antenipistorasia ja yksi sähköpistorasia, rakennettiin kaappi niin, että seiniin leikattiin reiät noita varten, jotta niihin tarvittaessa pääsisi käsiksi. Niinpä sitten purettiin vaatekaapista koreja pois, jotta pääsivät toteamaan, että kyllä näissäkin on johdot kunnossa, eivätkä ne aiheuta mitään ongemia.
Varsinainen rumba alkoikin sitten siinä vaiheessa, kun miehet totesivat, että varsinainen ykkösrasia puuttuu edelleen, se ei ole mikään noista kolmesta jo tutkitusta. Sellaisen piti kuulemma löytyä eteisestä, niinpä miehet aloittivat eteisen tutkimisen. Yksi puhelinpistoke löytyi peilin alla olevan pienen lipaston takaa, sekin oli kunnossa, eikä ollut se etsitty ykkösrasia. Vanhempi miehistä, joka ilmeisesti oli nähnyt urallaan enemmänkin kaikenlaisia asuntoja ja niiden johdotuksia, bongasi rasian eteisen ison lipaston takaa. Se oli siis vain puoliksi lipaston takana, mutta kuitenkin niin paljon, että sen avamiseksi tarvittiin vähän rymsteerausta. Jälleen siis päädyttiin siirtelemään huonekaluja ja kello tikitti tuskastuttavasti - olin näet sopinut itselleni hierojan tuohon iltapäivään ja olin jo kerran siirtänyt sitä, joten sinne oli pakko ehtiä.
Se kaivattu ykkösrasia tosiaan löytyi tuolta isomman lipaston takaa ja kas, jälleen oli käytetty teippiä ja muuta mielenkiintoista kiinnityssysteemiä, jotka miehet tietenkin korjasivat ja uusivat oikeaoppisiksi ja sääntöjen mukaisiksi. Valitettavaa vain, etteivät nuokaan korjaukset tuoneet nettiyhteyttä takaisin...Nyt oli sitten toimivat johdot, mutta ei edelleenkään nettiyhteyttä. Loistavaa.
Kiirehtiessäni hierojalle, löysin samat miehet alemman kerroksen tasanteelta tarkastamassa yläkertaan meneviä johtoja. Molemmat yläkertaan vievät johdot kuulemmat olivat löysiä, joten he kiristivät nekin - palasin innokkain mielin hierojalta takaisin uskoen, että nyt vihdoin ja viimein pääsemme taas kiinni netin maailmaan. Turha toivo, nyt yhteydenmääritys näytti selvästi, että yhteys toimii meiltä taloyhtiön keskukseen, mutta ei siitä eteenpäin.
Keskiviikko aamuna oli jälleen vuorossa yksi soitto netin toimittajan vikailmoituspalveluun. Tällä kertaa minä soitin, eikä tarvinnut edes käyttää rumaa äänensävyä tai perkeleitä - ymmärsivät ihan muutenkin, että netti on saatava kuntoon, kun se on ollut melkein viikon poikki. Lupasin uhrata vapaapäiväni ja istua vaikka koko päivän kotona odottamassa, jotta netti saadaan vihdoin ja viimein kuntoon. Iltapäivään asti sain odottaa, mutta sitten miehet pimpauttivat ovikelloa. He osasivat pikavilkaisun jälkeen suunnistaa kohti työhuonetta ja kas vain, nyt näytti ADSL-boxi sellaisia valoja, joita ei siinä ollut sitten perjantain nähty. Miehet testasivat yhteyttä ja kaikki toimi loistavasti.
Uskomaton helpotuksen huokaus - kyllä se vain niin on, että ei meillä pärjätä ilman nettiä. Mielenkiintoista tässä tarinassa on se, että kukaan ei kuitenkaan osaa sanoa, mitä tapahtui tuolloin torstaina illalla, miksi netti yhtäkkiä lakkasi toimimasta. No, pääasia on kuitenkin se, että olemme jälleen netin maailmassa, mutta tämä selittää sen, miksi viime aikoina on ollut pikkuisen hiljaista täällä blogissa.
Tapahtuipa taas kerran siinä keskikokoisessa kaupungissa keskustan lähellä olevassa kolmiossa, herra Kirjoituksen ja rouva Jälkikirjoituksen kodisssa. Torstai-iltana reilu viikko sitten alkoi nettiyhteydellemme tapahtua kummia, se oli päällä kolmekymmentä sekuntia, pätkäisi yhteyden poikki viideksi-kuudeksi sekunniksi ja sitten taas toimi kolmekymmentä ja taas pätkäisy. Äärimmäisen raivostuttavaa, tuskastuttavaa ja turhauttavaa. Pointshopin klikkauskampanjoiden (sivun pitää olla auki 30 sek., jotta käynnistä saa pisteet) pisteiden kokoamiseen meni normaalin kolmen minuutin sijaan kaksi ja puoli tuntia.
Vaikka oli varsin myöhä, herra Kirjoitus soitti nettiyhtiömme tukeen ja he resetoivat yhteytemme, mikä auttoikin tuoksi yhdeksi illaksi. Perjantai aamuna netti tökki taas ja tällä kertaa nettin toimittaja lupasi lähettää huoltofirman miehet tarkistamaan taloyhtiön keskuksen, jotta netti saataisiin toimimaan. Perjantaina töistä palatessamme meitä odottikin sitten aimo yllätys, netti ei toiminut lainkaan. Puhelinsoitto firmaan aiheutti vain käsien levittelyä ja voivottelua, viikonlopun aikana asialle ei kuulemma voitu mitään. Tai no voisivat he testata vielä kerran resetointia - no kokeilivat sitten, mutta turhaan.
Maanantaina tilanne oli edelleen sama, netti ei toiminut, joten rakas puolisoni soitti uudelleen netin toimittajan asiakaspalveluun. Tällä kertaa käsien levittelyn lisäksi kehottivat ottamaan yhteyttä taloyhtiön kaapelihuollosta vastavaan firmaan, koska he eivät netintoimittajan puolelta enää kuulemma keksi mitään muuta syytä vikaan kuin johtovika. Kello oli tietenkin jo niin paljon, että soitto meni seuraavaan päivään.
Elettiin siis tiistaita, kun Herra Kirjoitus lähestyi isännöitsijää puhelinsoitolla, joka puolestaan hätisteli kaapelihuollosta vastaavaa firmaa. Siitä firmasta kuitenkin palvelu tuli todella nopeasti. Kaksi miestä saapui heti iltapäivällä tutkailemaan tilannetta. He purkivat ensin antenipistorasiat sekä työhuoneesta ja olohuoneesta ja löysivät mitä mielenkiintoisimpia virityksiä. Johtoja oli yhdistelty paitsi vääränlaisilla yhdistelmäkappaleilla myös kolvaamalla ja teipillä eli varsinainen vipu ja viritys oli kysessä. Miesten tekemä virtamittaus antenirasioistamme osoitti, että niihin tuli niin paljon virtaa, että mikäli olisimme kytkeneet telkkarin noihin rasioihin, olisivat muiden asuntojen telkkarit koko talossa joko menettäneet kuvansa kokonaan tai alkaneet pätkiä. Oman lisämausteensa tuohon toi tietenkin se, että pääsyn olohuoneen antenipistorasialle estivät nojatuoli, kolme isoa kasvista sekä kukkapöytä ja sen päällä oleva kasvi. Noita sitten siirreltiin pois tieltä, jotta miehet pääsivät tuntetumaan kirjahyllyn ja nurkan välissä olevan rasian luo. Tässä kohtaa pitänee sitten todeta, että me emme ole tässä asunnossa mitään remonttia tehneet eli nuo viritykset ovat jo edellisen tai sitä edellisen asukkaan.
Suomalaiskansallisia kirosanoja kuultiin sitten siinä vaiheessa kun miehet tajusivat, ettei pätkivä nettiyhteys suinkaan tullut asuntoomme antenipistokkeen kaapelin kautta vaan puhelinpistokkeesta. He totesivat, että tulivatpahan nuokin sitten katsottua ja viat ennalta ehkäistyä ja korjattua, kun tajusivat laittaneensa antenipistorasiat suotta kuntoon.
Sitten alkoikin varsinainen ralli, kun miehet alkoivat tehdä tutkimusta puhelinpistokkeiden suhteen. Yksi löytyi olohuoneesta ja oli kunnossa, samoin työhuoneessa oleva. Seuraava löytyi makuuhuoneen vaatekaapista, jonne pääsy ei ollutkaan sitten enää niin helppoa. Me tarvitsimme aikanaan makuuhuoneeseen lisää säilytystilaa ja teetimme sinne lisää kaappeja. Koska ainoa mahdollinen paikka lisäkaapeille oli se seinä, jonka kulmauksessa olivat myös puhelinpistoke, antenipistorasia ja yksi sähköpistorasia, rakennettiin kaappi niin, että seiniin leikattiin reiät noita varten, jotta niihin tarvittaessa pääsisi käsiksi. Niinpä sitten purettiin vaatekaapista koreja pois, jotta pääsivät toteamaan, että kyllä näissäkin on johdot kunnossa, eivätkä ne aiheuta mitään ongemia.
Varsinainen rumba alkoikin sitten siinä vaiheessa, kun miehet totesivat, että varsinainen ykkösrasia puuttuu edelleen, se ei ole mikään noista kolmesta jo tutkitusta. Sellaisen piti kuulemma löytyä eteisestä, niinpä miehet aloittivat eteisen tutkimisen. Yksi puhelinpistoke löytyi peilin alla olevan pienen lipaston takaa, sekin oli kunnossa, eikä ollut se etsitty ykkösrasia. Vanhempi miehistä, joka ilmeisesti oli nähnyt urallaan enemmänkin kaikenlaisia asuntoja ja niiden johdotuksia, bongasi rasian eteisen ison lipaston takaa. Se oli siis vain puoliksi lipaston takana, mutta kuitenkin niin paljon, että sen avamiseksi tarvittiin vähän rymsteerausta. Jälleen siis päädyttiin siirtelemään huonekaluja ja kello tikitti tuskastuttavasti - olin näet sopinut itselleni hierojan tuohon iltapäivään ja olin jo kerran siirtänyt sitä, joten sinne oli pakko ehtiä.
Se kaivattu ykkösrasia tosiaan löytyi tuolta isomman lipaston takaa ja kas, jälleen oli käytetty teippiä ja muuta mielenkiintoista kiinnityssysteemiä, jotka miehet tietenkin korjasivat ja uusivat oikeaoppisiksi ja sääntöjen mukaisiksi. Valitettavaa vain, etteivät nuokaan korjaukset tuoneet nettiyhteyttä takaisin...Nyt oli sitten toimivat johdot, mutta ei edelleenkään nettiyhteyttä. Loistavaa.
Kiirehtiessäni hierojalle, löysin samat miehet alemman kerroksen tasanteelta tarkastamassa yläkertaan meneviä johtoja. Molemmat yläkertaan vievät johdot kuulemmat olivat löysiä, joten he kiristivät nekin - palasin innokkain mielin hierojalta takaisin uskoen, että nyt vihdoin ja viimein pääsemme taas kiinni netin maailmaan. Turha toivo, nyt yhteydenmääritys näytti selvästi, että yhteys toimii meiltä taloyhtiön keskukseen, mutta ei siitä eteenpäin.
Keskiviikko aamuna oli jälleen vuorossa yksi soitto netin toimittajan vikailmoituspalveluun. Tällä kertaa minä soitin, eikä tarvinnut edes käyttää rumaa äänensävyä tai perkeleitä - ymmärsivät ihan muutenkin, että netti on saatava kuntoon, kun se on ollut melkein viikon poikki. Lupasin uhrata vapaapäiväni ja istua vaikka koko päivän kotona odottamassa, jotta netti saadaan vihdoin ja viimein kuntoon. Iltapäivään asti sain odottaa, mutta sitten miehet pimpauttivat ovikelloa. He osasivat pikavilkaisun jälkeen suunnistaa kohti työhuonetta ja kas vain, nyt näytti ADSL-boxi sellaisia valoja, joita ei siinä ollut sitten perjantain nähty. Miehet testasivat yhteyttä ja kaikki toimi loistavasti.
Uskomaton helpotuksen huokaus - kyllä se vain niin on, että ei meillä pärjätä ilman nettiä. Mielenkiintoista tässä tarinassa on se, että kukaan ei kuitenkaan osaa sanoa, mitä tapahtui tuolloin torstaina illalla, miksi netti yhtäkkiä lakkasi toimimasta. No, pääasia on kuitenkin se, että olemme jälleen netin maailmassa, mutta tämä selittää sen, miksi viime aikoina on ollut pikkuisen hiljaista täällä blogissa.
sunnuntai 31. maaliskuuta 2013
Kosmetiikan poistot 1/13
Ja niin kuin mää kuvittelin olevani jotenkin ainutkertainen näiden poistuvaa kosmetiikkaa käsittelevien juttujeni kanssa. Sainpa sitten oppia, etten ole, ja samalla tuli todistetuksi, etten minä juuri pääsääntöisesti kosmetiikkaa aiheenaan käsitteleviä blogeja lue. Nyt vain kävi niin, että ihan muuan syyn takia eksyin kosmetiikkablogiin, sieltä toiseen ja kolmanteen ja totesin, että nehän tekevät poistolistoja joka kuukaudelle. Parhaimmat tai pahimmat, miten sen nyt haluaakaan sitten tulkita, saavat poistumaan jopa 150 purkkia vuodessa. En minä sellaisiin määriin pysty, en vaikka laskisin kaikki käytetyt näytteet erikseen ja koettaisin käyttää niitä ihan urakalla. Tämän vuoden vähemmän kunnianhimoinen tavoitteeni on saada tyhjäksi 50 purnukkaa - sekin tarkoittaa sentään yli 4 purkkia kuukaudessa ja kun tietää, miten vähän mikään muu kuin peruspesuaineet kuluvat, voi se olla aikamoinen urakka vaikka apunani onkin deodorantin suurkuluttajaksi todettu Herra Kirjoitus.
Aloitetaan ensin tällä perussetillä eli oikealta laskien kaksi erilaista deodoranttia, joista toisesta lisää tekstiä tuossa alapuolella, partavaahtoa, Yves Rocherin karhunvatukan ja vadelman tuoksuinen suihkugeeli, täyttöpullo käsisaippuaa ja silmämeikin poistoaine.
Täytyyhän jokaisessa puussa olla mätä omena, tällä kertaa se on Deo stick E, tämä tuote on minun mielestäni Dermosilin muuten niin loistavan tuoteperheen "mätä omena". Korostettakoon tässä vielä, että tämä sitten on minun ja vain minun mielipiteeni, mikä johtuu siitä, että kyseinen tuote ei minulla toiminut. Koska kyseinen tuote maksaa kolme kertaa sen mitä perusdeodorantti, olettaa sillä olevan myös kolme kertaa perusdeodorantin hyvät ominaisuudet. Valitettavasti niitä ei kyllä löytynyt, ainoa mistä voisi positiivisen maininnan antaa oli tuoksu, joka oli mieto, ja toisen plussan siitä, ettei se tahrannut vaatteiden kainaloita. Joku voisi sanoa vaaleanpunaisen värin plussaksi, mutta minusta ei nyt mikään ni-i-in houkutteleva asia ole. Minulla tuo tuote ei yksinkertaisesti toiminut lainkaan - viimeistään puolen päivän aikaan alkoi tulla tunne, että hiki döfää. Eikä siis tarvinnut kysessä olla mikään treenin jälkeinen tai aikainen tilanne, vaan ihan kevyt työpäivä ilman mitään hikoiluttavaa rasitusta, salilla ei onneksi yksi hienhaju toisista eroa, joten siellä ei ongelmaa ollut. Valitettilin asiaa työkaverille, joka totesi hänellä olevan samantilanteen - tuotteen teho vaan ei riitä. Seuraava miinus onkin sitten pakkaukselle - turkasen kallis tuote ja siitä viidennes jää pakkaukseen. Toki minä tajuan sen, että deostickissä on oltava tuki, johon dödömassa kiinnitetään, mutta onko sen oltava kokonaisuudessaan ontto ja korkeudeltaan viidennes pakkauksen korkeudesta, sillä sieltä alustasta et ota dödöä käyttöön kuin vippaskonstein. Voin kyllä tarjota käyttämäni vinkit muillekin käyttöön: kun puikko saavuttaa sen tuen reunan, jolloin dödöä on siis noin viidesosa jäljellä, ravistellaan dödökiekko irti ontosta pidikkeestään ja täyteen pidike osittain talouspaperilla. Toimii jälleen hetken. Kun paperi lakkaa toimimasta, voi oikein nuuka alkaa sormihommiin ja pitää kiekosta kiinni käsin samalla kun hinkkaa sitä kainaloon - virallisesti emme vihjaa, että sitäkin tuli kokeiltua, jälkeen päin vaan täytyy pestä kädet. Ketuttaa vietävästi, et noita on vielä toinen varastossa odottamassa käyttöä.
Seuraavaksi poistoon joutui tuo kahdella eurolla ostamani kuivashampoo, josta riitti noin kolmeen käyttökertaan. Pulloa ravistellessa tuntuu, että ainetta olisi vieläkin pullossa, vaan mitään ei saa tiristettyä ulos. Oysterin color booster- shampoo on arpavoitto jonkun vuoden takaa - ihan hyvä tuote, tosin en kyllä kovin paljon tuota punaista boostia huomannut. Sunsilkin muotovaahto oli yllättävän riittoista ja yllättävän hyvä. Se oli kolmas ja viimeinen tuote, jonka ostin paikallisen tarjoustalon alelaarista eurolla. Hiusvaha meni jo aikaa sitten roskiin, koska se vain suttasi hiukset, toinen vaahto klinttaantui pulloon ja päätyi sekin hävitykseen, mutta tämä vaahto toimi viimeiseen pisaraan. Hammastahnasta ja vanhasta tutusta dödöstä ei juuri ole uutta sanottavaa.
Suoranainen ihme on se, että ensimmäinen huulirasva pitkään aikaan päätyy poistoon vasta nyt. Tai ehkä se johtuu juuri siitä, että minulla on lähes jokaisen laukun pohjalla ja takin taskussa huulirasva, joten eivät kai ne juuri kulu loppuun, kun käytössä on kymmen huulirasvaa yhtä aikaa.
Doven kosteusvoide on saatu Buzzador-näytteenä ystävältä. Se on pure and sensitive body lotion hypoallergenic, jossa on deep care complex (voi taivas näitä nimi hirviöitä). Nimestään huolimatta tuote oli todella mielyttäväntuntuinen ja ennen kaikkea todella kosteuttava. Näin talviaikaan tuntuu, että iho kaipaa todella, todella paljon kosteutusta ja ettei mikään riitä. Tämä tuote kuitenkin toimi, joten pistetään harkintaan sen hankkiminen, kun ostoslakkoni kosmetiikan osalta loppuu.
Hajuvesitasolla olen ylittänyt itseni. Kerralla neljä hajuvesi"pulloa" poistoon. Näistä J'adoren pohjalla ei montaa pisaraa ollut, mutta maltoin viimein tyhjentää tämän lempihajuveteni EDP-version loppuun, kun totesin, että sitä on kuitenkin kaksi EDT-pulloa vielä kaapissa. Anais Anais on 90-luvun suosikkituoksu, jota käytin silloin, sillä sain sitä lahjaksi ja vihdoin maltoin sitten ostaa omillakin rahoilla pullon 2000-luvun puolella - taisi olla viimeisiä Anais Anais-pulloja, mitä myytiin ja sitäkin piti sitten säästää melkein pilaantumiseen asti. Nyt se sitten tuli käytettyä loppuun. Vihreä korkkinen on toinen lempparituoksuistani Yves Rocherin Ode la Vie, jota sitäkään ei taida saada enää. Tuoksunäyte on Avonin "Today, Tomorrow, Always", joka yksi kolmen tuoksun sarjasta ja noista kolmesta ehdottomasti paras, mutta ei kuitenkaan sellainen, että sitä itselleni tuon isompaa pulloa ostaisin. Tuoksunäytteet, joita on vielä pari jäljellä, tulivat jonkun huuto.netistä ostamani kosmetiikkapaketin mukana.
Sitten vielä taas pikkuisen sitä peruskosmetiikkaa eli dödö, jota herra Kirjoitus onnistuu käyttämään käsittämättömiä määriä, älkää kysykö miten, mutta jotenkin niitä vain kuluu. Shampoon täyttöpullo on kotikotoa, jossa myös vanhempani ovat osallistuneet sen tyhjentämiseen. Sisältönä oli 4R shampoota, jota silloin joskus ostin 5 litran kannun. Viimeisenä kuvassa onkin sitten Provison käsi- ja vartalovoide. En tainnut esitellä hankintaani koskaan blogissa, kun ostin noita tutun apteekkarin kautta kokonaisen tukkupakkauksen. Osa meni lahjoiksi, mikä kai oli se peruste jättää hankinta esittelemättä, mutta iso osa jäi minulle itselleni, siksi niitä on täällä enemmän ja vähemmän näkynyt. Pari on vielä jäljellä ja niitä käytän tuota tuttua apteekkaria muistellen, sillä rintasyöpä vei hänestä voiton jokin aika sitten.
Sitten taas lisää tätä "peruskauraa". Yksi kappaletta Yves Rocherin suihkugeelejä, tällä kertaa nimeltää Chevrefeuille siis kuusamantuoksuinen versio. Tässä kohtaa voin sitten hämmästellä, miten monta kertaa olenkaan langennut kaksi yhden hinnalla tarjouksiin näiden suihkugeelien suhteen, sillä näitä tuntuu vain riittävän, riittävän ja riittävän. Sitten kerran minunkin dödöni, tällä kertaa testauksessa oli Lidlistä ostettu Cien-merkkinen dödö, joka oli mielyttävän tuoksuinen ja toimiva, voisin siis ostaa jatkossakin. Hammastahnaakin on kulutettu ihan kaksin kappalein Golgaten max white on kaikkien tunnistettvissa, mutta pienempi, kirkas brasilialainen on peräisin Orla-hotellista ja on aika erilaista kuin omamme sekä maultaan että koostumukseltaan. Lisäksi vielä yksi hajuvesinäyte Avonin today, tomorrow, always - sarjasta, tällä kertaa "today, TOMORROW, always", joka on minun makuuni aivan liian makea ja vaniljainen - valitettavasti sellainen ei koskaan enää tuoksu.
Kuvan uusi tuttavuus ja ehdoton ykkönen on XyliDerm-ihogeeli. Geeli sisältää siis nimensä mukaisesti xylitolia ja sitä suositellaan erityisesti kuivalle ja ärtyneelle iholle. Minun talven kuivattamaan ihooni tämä ainakin toimi todella hyvin. Yksi näyte riitti neljään käyttökertaan siis kahden päivän aamuksi ja illaksi ja tulokset olivat heti havaittavissa. Tätä ostan varmasti jatkossakin.
Joskus poistumiin tulee myös yllätyksiä, kuten nyt nämä kaksi tuossa yllä olevassa kuvassa. KC:n pepper eli punainen sävyttävä hoitoaine loppui suoraan sanoen kesken, kuvittelin sen riittävän vielä reilusti ainakin yhteen hoitokertaan, mutta toisin kävi. Viimeiset pisarat tiristäen sain kuin sainkin tehtyä yhden käsittelyn. Nyt ei siten ole jäljellä kuin oranssia ja ruskeaa colormaskia eli seuraavasta hyvästä tarjouksesta ostan aivan varmasti uuden pullon tuota pepperiä, sillä kyseessä on aivan loistava tuote, jolla paikkaa helposti yhden värjäyskerran. Siis väri ottaa sen verran hyvin kiinni värjäämättömiinkin hiuksiin ja tasoittaa tyvirajaa hyvin eli juurikasvu katoaa hetkeksi. Siis ainakin tämä punainen otti kiinni äärimmäisen hyvin. Tämä oli vanhempaa vuosikertaa ja vanhanmallisessa pakkauksessa eli saattaa olla, että tässäkin tuotteessa uudet eivät ole yhtä tehokkaita kuin tämä vanhempi versio.
Toinen tyhjentyminen tuli sitten vielä enemmän yllätyksenä. Meillä on kylppärissä pari kaunista, lasista koristepulloa, joissa on ollut kylpygeeliä. Nyt sitten onnistuin napaamaan noista toisen kylpyhuoneenmatolla alas. Kuten yleensä näissä tapauksissa, en oikein tajua, mitä tapahtui. Olin menossa suihkuun, otin tangolta siinä kuivumassa ollutta mattoa pois, koska halusin sen jalkojeni alle suihkusta tultuani. Seuraava, mitä tajusin, olikin sitten hirveä meteli ja ammeen pohjalla lojuvat lasinsirpaleet. Onneksi pullo hajosi isoiksi kappaleiksi, jotka oli paitsi helppo koota ammeesta pois, myös pullonpohjasta oli helppo valuttaa jäljelle jäänyt geeli talteen. Tarkoitus oli kyllä käyttää tuo öljygeeli pois ja siirtää pullo pois kylppäristä muuhun käyttöön, mutta nyt sitä ei tarvitse siirtää muualle kuin roskikseen.
Sitten vielä jotain harvinaisempaa, nimittäin meikkipoistoja. Tuntuu ihan uskomattomalta, että joskus voi meikkipussistakin poistua useampi tuote samojen kuukausien kuluessa. Grimasin toinen meikkivoide tyhjeni ja toisen, puhtaan valkoisen, päätin poistaa muutoin, sillä ei vain ollut käyttöä. Purtilo on siis uusi ja korkkaamaton, joten se menee kiertoon. Samaan hyömyyn loppuivat myös kulmakynä ja huulipuna. On aika siirtyä kevätmeikkiin.
Kulmakynä on noita Oriflamen vuosia sitten ostettuja täyttöjuttuja ja vieläkin löytyi varastosta ainakin yksi kulmakynäksi kelpaava filleri, jonka nappasin nyt sitten käyttöön. Huulipuna taas on Anytimen, vanha sekin, nimeltään Palus. Tässä kohtaa lienee syytä tunnustaa, että varastosta löytyy vielä toinen samaa sävyä, en muuten olisi malttanut luopua tästä ilman hylsyn kaivelemista tyhjäksi.
Muistatteko vielä tämän, KLIK , kun keekoilin pari viikkoa mustalla silmällä varustettuna? Alkuperäinen tarkoitus oli ostaa Joe Blascon peitevoide, mutta kun en siihen hätään päässyt kauppaan, päätyi käyttöön kaapissa odotellut Lumenen peitevoide, joka toimi tuossa tilanteessä täydellisen hyvin. Tuon parin viikon aikana voide vajeni reilun sentin mittaisesta hylsyn reunan alapuolelle, sen jälkeen tehokkaasti peittävää voidetta on edelleen kaiveltu tuolta hylsystä- koska voidepuikko kun ulottuu lähes pari senttiä tukikauluksen alapuolelle. Voidetta on vielä aavistus jäljellä, mutta niin vähän, että lasken sen poistoksi, vaikka sitä riittää ehkä pariksi-kolmeksi päiväksi huhtikuun puolellekin. Harmi vain, ettei tätäkään tuotetta enää saa, olisin muuten käynyt hamstraamassa vähintään viisi puikkoa varastoon.
Kolmen kuukauden saldona on aika yllättävät 33 tavalla tai toisella tyhjentynyttä tai poistoon päätynyttä purkkia. Yllättävän paljon sanoisin.
Aloitetaan ensin tällä perussetillä eli oikealta laskien kaksi erilaista deodoranttia, joista toisesta lisää tekstiä tuossa alapuolella, partavaahtoa, Yves Rocherin karhunvatukan ja vadelman tuoksuinen suihkugeeli, täyttöpullo käsisaippuaa ja silmämeikin poistoaine.
Täytyyhän jokaisessa puussa olla mätä omena, tällä kertaa se on Deo stick E, tämä tuote on minun mielestäni Dermosilin muuten niin loistavan tuoteperheen "mätä omena". Korostettakoon tässä vielä, että tämä sitten on minun ja vain minun mielipiteeni, mikä johtuu siitä, että kyseinen tuote ei minulla toiminut. Koska kyseinen tuote maksaa kolme kertaa sen mitä perusdeodorantti, olettaa sillä olevan myös kolme kertaa perusdeodorantin hyvät ominaisuudet. Valitettavasti niitä ei kyllä löytynyt, ainoa mistä voisi positiivisen maininnan antaa oli tuoksu, joka oli mieto, ja toisen plussan siitä, ettei se tahrannut vaatteiden kainaloita. Joku voisi sanoa vaaleanpunaisen värin plussaksi, mutta minusta ei nyt mikään ni-i-in houkutteleva asia ole. Minulla tuo tuote ei yksinkertaisesti toiminut lainkaan - viimeistään puolen päivän aikaan alkoi tulla tunne, että hiki döfää. Eikä siis tarvinnut kysessä olla mikään treenin jälkeinen tai aikainen tilanne, vaan ihan kevyt työpäivä ilman mitään hikoiluttavaa rasitusta, salilla ei onneksi yksi hienhaju toisista eroa, joten siellä ei ongelmaa ollut. Valitettilin asiaa työkaverille, joka totesi hänellä olevan samantilanteen - tuotteen teho vaan ei riitä. Seuraava miinus onkin sitten pakkaukselle - turkasen kallis tuote ja siitä viidennes jää pakkaukseen. Toki minä tajuan sen, että deostickissä on oltava tuki, johon dödömassa kiinnitetään, mutta onko sen oltava kokonaisuudessaan ontto ja korkeudeltaan viidennes pakkauksen korkeudesta, sillä sieltä alustasta et ota dödöä käyttöön kuin vippaskonstein. Voin kyllä tarjota käyttämäni vinkit muillekin käyttöön: kun puikko saavuttaa sen tuen reunan, jolloin dödöä on siis noin viidesosa jäljellä, ravistellaan dödökiekko irti ontosta pidikkeestään ja täyteen pidike osittain talouspaperilla. Toimii jälleen hetken. Kun paperi lakkaa toimimasta, voi oikein nuuka alkaa sormihommiin ja pitää kiekosta kiinni käsin samalla kun hinkkaa sitä kainaloon - virallisesti emme vihjaa, että sitäkin tuli kokeiltua, jälkeen päin vaan täytyy pestä kädet. Ketuttaa vietävästi, et noita on vielä toinen varastossa odottamassa käyttöä.
Seuraavaksi poistoon joutui tuo kahdella eurolla ostamani kuivashampoo, josta riitti noin kolmeen käyttökertaan. Pulloa ravistellessa tuntuu, että ainetta olisi vieläkin pullossa, vaan mitään ei saa tiristettyä ulos. Oysterin color booster- shampoo on arpavoitto jonkun vuoden takaa - ihan hyvä tuote, tosin en kyllä kovin paljon tuota punaista boostia huomannut. Sunsilkin muotovaahto oli yllättävän riittoista ja yllättävän hyvä. Se oli kolmas ja viimeinen tuote, jonka ostin paikallisen tarjoustalon alelaarista eurolla. Hiusvaha meni jo aikaa sitten roskiin, koska se vain suttasi hiukset, toinen vaahto klinttaantui pulloon ja päätyi sekin hävitykseen, mutta tämä vaahto toimi viimeiseen pisaraan. Hammastahnasta ja vanhasta tutusta dödöstä ei juuri ole uutta sanottavaa.
Suoranainen ihme on se, että ensimmäinen huulirasva pitkään aikaan päätyy poistoon vasta nyt. Tai ehkä se johtuu juuri siitä, että minulla on lähes jokaisen laukun pohjalla ja takin taskussa huulirasva, joten eivät kai ne juuri kulu loppuun, kun käytössä on kymmen huulirasvaa yhtä aikaa.
Doven kosteusvoide on saatu Buzzador-näytteenä ystävältä. Se on pure and sensitive body lotion hypoallergenic, jossa on deep care complex (voi taivas näitä nimi hirviöitä). Nimestään huolimatta tuote oli todella mielyttäväntuntuinen ja ennen kaikkea todella kosteuttava. Näin talviaikaan tuntuu, että iho kaipaa todella, todella paljon kosteutusta ja ettei mikään riitä. Tämä tuote kuitenkin toimi, joten pistetään harkintaan sen hankkiminen, kun ostoslakkoni kosmetiikan osalta loppuu.
Hajuvesitasolla olen ylittänyt itseni. Kerralla neljä hajuvesi"pulloa" poistoon. Näistä J'adoren pohjalla ei montaa pisaraa ollut, mutta maltoin viimein tyhjentää tämän lempihajuveteni EDP-version loppuun, kun totesin, että sitä on kuitenkin kaksi EDT-pulloa vielä kaapissa. Anais Anais on 90-luvun suosikkituoksu, jota käytin silloin, sillä sain sitä lahjaksi ja vihdoin maltoin sitten ostaa omillakin rahoilla pullon 2000-luvun puolella - taisi olla viimeisiä Anais Anais-pulloja, mitä myytiin ja sitäkin piti sitten säästää melkein pilaantumiseen asti. Nyt se sitten tuli käytettyä loppuun. Vihreä korkkinen on toinen lempparituoksuistani Yves Rocherin Ode la Vie, jota sitäkään ei taida saada enää. Tuoksunäyte on Avonin "Today, Tomorrow, Always", joka yksi kolmen tuoksun sarjasta ja noista kolmesta ehdottomasti paras, mutta ei kuitenkaan sellainen, että sitä itselleni tuon isompaa pulloa ostaisin. Tuoksunäytteet, joita on vielä pari jäljellä, tulivat jonkun huuto.netistä ostamani kosmetiikkapaketin mukana.
Kuvan uusi tuttavuus ja ehdoton ykkönen on XyliDerm-ihogeeli. Geeli sisältää siis nimensä mukaisesti xylitolia ja sitä suositellaan erityisesti kuivalle ja ärtyneelle iholle. Minun talven kuivattamaan ihooni tämä ainakin toimi todella hyvin. Yksi näyte riitti neljään käyttökertaan siis kahden päivän aamuksi ja illaksi ja tulokset olivat heti havaittavissa. Tätä ostan varmasti jatkossakin.
Joskus poistumiin tulee myös yllätyksiä, kuten nyt nämä kaksi tuossa yllä olevassa kuvassa. KC:n pepper eli punainen sävyttävä hoitoaine loppui suoraan sanoen kesken, kuvittelin sen riittävän vielä reilusti ainakin yhteen hoitokertaan, mutta toisin kävi. Viimeiset pisarat tiristäen sain kuin sainkin tehtyä yhden käsittelyn. Nyt ei siten ole jäljellä kuin oranssia ja ruskeaa colormaskia eli seuraavasta hyvästä tarjouksesta ostan aivan varmasti uuden pullon tuota pepperiä, sillä kyseessä on aivan loistava tuote, jolla paikkaa helposti yhden värjäyskerran. Siis väri ottaa sen verran hyvin kiinni värjäämättömiinkin hiuksiin ja tasoittaa tyvirajaa hyvin eli juurikasvu katoaa hetkeksi. Siis ainakin tämä punainen otti kiinni äärimmäisen hyvin. Tämä oli vanhempaa vuosikertaa ja vanhanmallisessa pakkauksessa eli saattaa olla, että tässäkin tuotteessa uudet eivät ole yhtä tehokkaita kuin tämä vanhempi versio.
Toinen tyhjentyminen tuli sitten vielä enemmän yllätyksenä. Meillä on kylppärissä pari kaunista, lasista koristepulloa, joissa on ollut kylpygeeliä. Nyt sitten onnistuin napaamaan noista toisen kylpyhuoneenmatolla alas. Kuten yleensä näissä tapauksissa, en oikein tajua, mitä tapahtui. Olin menossa suihkuun, otin tangolta siinä kuivumassa ollutta mattoa pois, koska halusin sen jalkojeni alle suihkusta tultuani. Seuraava, mitä tajusin, olikin sitten hirveä meteli ja ammeen pohjalla lojuvat lasinsirpaleet. Onneksi pullo hajosi isoiksi kappaleiksi, jotka oli paitsi helppo koota ammeesta pois, myös pullonpohjasta oli helppo valuttaa jäljelle jäänyt geeli talteen. Tarkoitus oli kyllä käyttää tuo öljygeeli pois ja siirtää pullo pois kylppäristä muuhun käyttöön, mutta nyt sitä ei tarvitse siirtää muualle kuin roskikseen.
Sitten vielä jotain harvinaisempaa, nimittäin meikkipoistoja. Tuntuu ihan uskomattomalta, että joskus voi meikkipussistakin poistua useampi tuote samojen kuukausien kuluessa. Grimasin toinen meikkivoide tyhjeni ja toisen, puhtaan valkoisen, päätin poistaa muutoin, sillä ei vain ollut käyttöä. Purtilo on siis uusi ja korkkaamaton, joten se menee kiertoon. Samaan hyömyyn loppuivat myös kulmakynä ja huulipuna. On aika siirtyä kevätmeikkiin.
Kulmakynä on noita Oriflamen vuosia sitten ostettuja täyttöjuttuja ja vieläkin löytyi varastosta ainakin yksi kulmakynäksi kelpaava filleri, jonka nappasin nyt sitten käyttöön. Huulipuna taas on Anytimen, vanha sekin, nimeltään Palus. Tässä kohtaa lienee syytä tunnustaa, että varastosta löytyy vielä toinen samaa sävyä, en muuten olisi malttanut luopua tästä ilman hylsyn kaivelemista tyhjäksi.
Muistatteko vielä tämän, KLIK , kun keekoilin pari viikkoa mustalla silmällä varustettuna? Alkuperäinen tarkoitus oli ostaa Joe Blascon peitevoide, mutta kun en siihen hätään päässyt kauppaan, päätyi käyttöön kaapissa odotellut Lumenen peitevoide, joka toimi tuossa tilanteessä täydellisen hyvin. Tuon parin viikon aikana voide vajeni reilun sentin mittaisesta hylsyn reunan alapuolelle, sen jälkeen tehokkaasti peittävää voidetta on edelleen kaiveltu tuolta hylsystä- koska voidepuikko kun ulottuu lähes pari senttiä tukikauluksen alapuolelle. Voidetta on vielä aavistus jäljellä, mutta niin vähän, että lasken sen poistoksi, vaikka sitä riittää ehkä pariksi-kolmeksi päiväksi huhtikuun puolellekin. Harmi vain, ettei tätäkään tuotetta enää saa, olisin muuten käynyt hamstraamassa vähintään viisi puikkoa varastoon.
Kolmen kuukauden saldona on aika yllättävät 33 tavalla tai toisella tyhjentynyttä tai poistoon päätynyttä purkkia. Yllättävän paljon sanoisin.
torstai 28. maaliskuuta 2013
Hopotus: Vitaplex Salmiakki D3-vitamiini
Olin äärimmäisen onnellinen, kun pääsin saman kevään aikana mukaan toiseenkin hopotuskampanjaan, vieläpä sellaiseen, joka liippaa minua äärimmäisen läheltä. Tässä kampanjassa kun hopotetaan D-vitamiinista - minunhan on koko talven pitänyt ja pitänyt käydä hankkimassa perheellemme vitamiinipurkki, jotenkin se vaan on jäänyt ja jäänyt.
Nyt sitten asia korjaantui herkullisella tavalla hopottajien kautta: www.hopottajat.fi/vitaplex_salmiakki/
Vitaplex Salmiakki D3-vitamiini on 10 mikrogramman pieni tabletti, joka sopii koko perheen käyttöön. D-vitamiini auttaa ylläpitämään hampaiden, luuston ja lihasten normaalia toimintaa ja edesauttaa immuunijärjestelmän toimimista. Vitaplex salmiakinmakuinen D3-vitamiini on helppo pureskella, imeskellä tai niellä kokonaisena veden kera.
Tähän on pakko todeta, että omalla kohdallani kyseessä on ensimmäinen tabletti, joita olen pystynyt pureskelemaan - tähän asti kaikki pureskeltavat on nielty kokonaisina pahan maun ja epämielyttävän rankenteen takia. Näistä ominaisuuksista siis pelkkää plussaa salmiakki D3-vitamiinille.
Pitkän ja pimeän talven jälkeen itse kullekin tekee D-vitamiinivarastojen täydennys hyvää. Vitaplexin salmiakinmakuiset D3-vitamiinit löytyvät päivittäistavarakaupan terveystuotehyllystä. Hintatiedoista kiinnostuneille todettakoon, että Vitaplex salmiakinmakuisen D3-vitamiinin suositushinta on 12,40 €
keskiviikko 27. maaliskuuta 2013
Ei elämää ilman
Omistan varmasti toista kymmentä kampaa ja lähes saman verran hiusharjoja, mutta silti niiden joukossa on vain yksi jota ilman en kerta kaikkiaan tule toimeen.
Tämän rakkaimman hiusten selvittämisvälineeni olen ostanut Tampereen Stockmannilta rakkaan ystävän suosituksesta. Kamman kotelokin on edelleen tallessa, säilytän kampaa siinä edelleen. Kammassa on hintalappu vuodelta 1998 markka- ja euromääräisine hintoineen. Rakas kampani on tuolloin maksanut 12 markkaa. Tältä kamman siis pitäisi näyttää
Nyt sitten alkoivat ahkeran käytön jäljet näkyä ja lopputulos olikin tämä. Kamman tyviosa halkesi ja varsi irtosi.
Koska pyrkimyksenäni on yrittää korjata kaikki rikkunut vielä käyttökelpoiseksi, otin käyttöön jälleen kaksi superasettani eli pikaliiman ja ilmastointiteipin. Kovin kaunishan tämä ei ole, muta toimii vielä- toivottavasti kauan, jotta voin muistella niitä teini-iän hulvattomia hetkiä, jolloin tämä ostettiin.
Tämän rakkaimman hiusten selvittämisvälineeni olen ostanut Tampereen Stockmannilta rakkaan ystävän suosituksesta. Kamman kotelokin on edelleen tallessa, säilytän kampaa siinä edelleen. Kammassa on hintalappu vuodelta 1998 markka- ja euromääräisine hintoineen. Rakas kampani on tuolloin maksanut 12 markkaa. Tältä kamman siis pitäisi näyttää
Nyt sitten alkoivat ahkeran käytön jäljet näkyä ja lopputulos olikin tämä. Kamman tyviosa halkesi ja varsi irtosi.
tiistai 26. maaliskuuta 2013
Kirjojen uusi koti
Työkaverini muuttaa uuteen kotiin muutaman kuukauden kuluttua. Hän siivoaa huushollistaan pois kaikkea itselleen ylimääräistä ja tarpeetonta. Niinpä minä sai lahjoituksena kasan käsityökirjoja.
Kirjoilla on toki jo paljon ikää, mutta siitä huolimatta tietyt perusjutut eivät muutu kuten ohjeen klassinen paitapusero, jonka valmistamiseen ohjeet löytyivät myös noista kirjoista.
Kirjoilla on toki jo paljon ikää, mutta siitä huolimatta tietyt perusjutut eivät muutu kuten ohjeen klassinen paitapusero, jonka valmistamiseen ohjeet löytyivät myös noista kirjoista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
