Sitruunaa ja pitsiä

Vanhan ajan pitsikakku (ohje kotilehti 5/11)
pohja:
6 kananmunaa
2 dl sokeria
2,5 dl perunajauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
kostutus:
2 dl hylamaitoa
2 tl vaniljasokeria

Sitruunakiisseli täyte:
1 sitruuna
2 munaa
1,25 dl sokeria
75 g voita

Keitä täytteestä kiisseli, raasta sitruunan kuori ja purista mehu. Laita kiisselin ainekset kattilaan ja vatkaa hyvin sekaisin, kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes kiisseli sakenee. Älä keitä. Anna jäähtyä.



Kermatäyte:
Vatkaa 4dl hylakermaa
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Koristekansi:
1/2 dl voisulaa
1/2 dl mantelirouhetta
1 rkl hylamaitoa
1 rkl siirappia
3 rkl vehnäjauhoja
1/2 dl sokeria
1/2 tl vaniljasokeria
1/2 tl leivinjauhetta

Vatkaa pohjaa varten munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet. Paista tasapohjaisessa kakkuvuoassa noin 175 asteessa noin 35 minuuttia.
Jäähdytä. Leikkaa pohja kolmeen osaan ja kostuta kaikki osat maito-vaniljaseoksella.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta sokerilla. Ota puolet kermavaahdosta ja sekoita kiisselin joukkoon.

Täytä kakku seoksella. Levitä loppu kermavaahto kakun pinnalle ja reunoille. Sekoita koristekannen aineet keskenään ja levitä seos leivinpaperin päälle pyöreäksi levyksi, kakkupohjan kokoiseksi.
Paista kantta 200 asteessa noin kahdeksasta kymmeneen minuuttia, kunnes levy saa kauniin värin. Kun levy on vielä lämmin, leikkaa kakkupohjaa apuna käyttäen ympyrä ja irrota reunat erilleen.
Nosta pyöreä levy täysin jäähtyneenä kakun päälle. Paina hiukan, jolloin kerma pursuaa pitsin raoista. Ylimääräiset pitsinpalaset voi laittaa kakun reunoille.

Nykyaikainen sitruunatorttu (ohje rouva Jälkikirjoituksen sovellus)

Valmis torttupohja

Sitruunakiisseli keitetään kuten edellä olevassa ohjeessa on kerrottu. Levitetään valmiin appelsiinimehulla kostutetun torttupohjan päälle. Vatkataan 2dl kermavaahtoa, joka maustetaan oikein makeaksi, levitetään sitruunakiisselin päälle. Tarjoillaan heti.

 

Viiraa päästä

Olen saattanut mainita lukevani useampiakin blogeja, enkä yleensä sen suuremmin mainosta niitä täällä omassani. Nyt kuitenkin kävi niin, että eräässä blogissa julkaistu postaus on jäänyt kummittelemaan mieleeni ja palaan siihen yhä uudelleen ja uudelleen.

Kyseessä on Piian pistoissa esitelty lahjaksi tehty matto, joka löytyy täältä: KLIK. Tuo erilaisista kuvioista virkattu matto on äärimmäisen kaunis ja en vain voi sille mitään, että yllätän itseni yhä uudelleen ja uudelleen pohtimassa sitä, olisiko tuo mitä parhain tapa hävittää kaikki risaiset trikoovaatteet huushollistamme. Siis ainakin kaikki vaaleat vaatteet. Kuvittelen näet pyöräyttäväni nuo vanhat t-paidat ja vastaavat koneessa ja värjääväni ne tummanruskeiksi tai tummanvihreiksi, no viininpunainenkin menisi, mutta riittääköhän se peittämään vaatteiden mahdolliset sävyerot.

Paras jälki tulisi tietenkin siitä, että malttaisi ostaa kunnon kuteet, mutta kun en ole mitenkään varma riittäisikö innostukseni yhtä lehteä pidemmälle, niin ehkä ei kannata hankkia kymmentä kiloa kudetta vain tuon toteamiseen ja kun muutenkin liputan kierrättämisen puolesta, niin eikö tuo olisi ihan hyvä tapa. Ainakin aluksi. Jos näyttää siltä, että homma toimii ja matto on hieno, hankitaan sitten ne kunnon kuteet ja tehdään toinen, kyllähän meillä lattiaa riittää.

Fixing tossut

Muistatteko vielä nämä tossut, jotka värkkäsin appiukolleni lähes kaksi vuotta sitten. Ne tehtiin silloin kestämään käyttöä ja hyvin ne ovat tosiaan kestäneet, viime viikolla ne sitten palasivat meille "vierailulle" tässä kunnossa:

Varsinaiset tossut ovat edelleen ehjät, mutta pohjan vahvike osa on kulunut puhki. Sukkahousut ovat periaatteessa edelleen ehjät, ne vain ovat irronneet jatkokohdistaan kun seiskaveikka niiden ympäriltä on kulunut pois.

Onnistuin siirtämään tossujen parsimista yli viikon verran vetoamalla siivoamiseen, koulutuksiin ja ties mihinkä muuhun. Tänään sitten otin itseäni niskasta kiinni ja käytin reilun tunnin tossujen fiksaamiseen. Nyt ne näyttävät tältä:

Appiukko totesi, ettei värillä ole väliä, kun kyselin haittaisiko se, jos uudetkin tossut ovat yhtä kirjavat kuin nämäkin. Näillä kuulemma selvitään ainakin tämän kesän yli eli jos sitten syksyllä kutomisinspiraation yllättäessä aloittaisin vaikka tekemällä appiukolle seuraavat tossut ja anoppikin kaipaili uusia sukkia.

Hopotus: Atria Itämaiset mikroateriat

Pääsin Hopottajien (lisäinfoa hopottajista ja heidän toiminnastaan löydät osoitteesta www. hopottajat.fi) kautta mukaan Atrian Itämaiset mikroateriat kampanjaan eli siis testailemaan noita Atrian uutuustuotteita ja kertomaan niistä sitten muille, sehän on hopottajien tarkoitus.

Noita Atrian uutuusaterioita on kolmea erilaista: Chicken Vindaloo, Chicken Rogan Josh ja oma suosikkini Chicken Teryaki Korean Style. Ateriat koostuvat broilerista, kasviksista, riisistä tai nuudeleista ja kastikkeesta. Yhden aterian koko on 350g eli siitä riittää reiluksi ja kunnolla nälkää pitäväksi ateriaksi yhdelle tai pikkunälkään kahdelle. Tarkempaa tietoa tuotteista löytyy Atrian nettisivuilta: www.atria.fi/kokkaamo, josta löytyy infoa myös muista Atrian tuotteista.

Kampanjatietojen mukaan noiden aterioiden suositushinta on luokkaa 4€ eli kaksi vaihtoehtoa olisi päässyt kokeimaan lahjakortilla, mutta paikallisen S-marketin hinta noille oli vähän yli kaksi euroa eli pääsin kokeilemaan kaikki maut läpi. Omalla kustannuksella ostin Herra Kirjoitukselle testattavaksi sen maun, mitä hän halusi.

Kuten kuvasta näkyy menekkiä oli - kuvaan ei jäänyt enää kuin kaksi vaihtoehtoa, siksi kuva kolmannesta on napattu valmistajan sivuilta.

Valmistajan asteikon mukaan ateriat oli tyypitetty keskitulisiksi, medium, ja ainakin minun suuhuni tuo piti hyvin paikkansa. Aterioissa oli tulisuutta, mutta ei niin paljon, että suu palaisi, mutta kuitenkin sen verran, että voi varoittaa niitä, jotka eivät tulisesta ruoasta pidä. Esimerkiksi tuossa omassa suosikissani Teryaki Korean Stylessa tulisuutta on taitettu tuolla pehmeän makealla Teriyaki kastikkeella. Ruoan tulisuus on sellaista ihanan pehmeää ja lämmittävää, joka tuntuu erittäin hyvältä talven pakkasissa.  Itseäni näissä viehätti helppous ja nopeus. Tämä on ehdottomasti uusi suosikkini tilanteisiin, joissa pitää saada hyvää syötävää nopeasti ja helposti, vaikkapa evääksi töihin.

Kirjoituksessa mainittu tuote on siis saatu ilmaiseksi kampanjan kautta, mutta periaatteideni mukaisesti en kehuisi sitä, jos se ei tosiaan olisi herkullista.

Kermasoodaa

Olimme eilen kylässä ja saimme sieltä kotiin tuomisiksi jälleen yhden uuden sodastream maun: Cream Sodan. Olivat ostaneet tuon kermatoffeen makuisen juomauutteen itselleen, mutta se ei ollut heidän makuunsa, me saimme maistaa sitä ja kun pidimme siitä, saimme sen sitten kotiin.

Nyt sitten on toffeeta juotavaksikin :-). On sen verran makeaa, että yksi lasillinen riittää viemään  makean himon.

Siivouskin edistyy, kukkaset ovat saaneet uudet mullat, käyneet suikussa (eli talven pölyt on pesty pois) ja kirjahyllytkin on siivottu oikein kunnolla. Kirjat on imuroitu ja kirjahyllyjen lasiovet pesty vastaanottamaan uutta kevättä ja armotonta aurinkoa.

Säidenhaltijan armoilla

Minulla on ensiviikolla lomaviikko ja johtuen erinnäisistä muutoksista, jotka ovat tapahtuneet kakkostyönantajani asiakkaan kuvioissa, en voikaan viettää viikkoa töiden merkeissä. Säidenhaltija puolestaan on selkeästi osoittanut merkkejä siitä, että myöskään ikkunoita ei pestä ensi viikolla. Sääennusteet näyttävät poikkeuksetta miinuksia vielä päivällekin, joten tuhruisia klaseja on katseltava vielä jonkun viikon ajan.

Sen sijaan muu kevätsiivous on sellaista, mitä ajattelin ensi viikolla suorittaa. Pestä, puleerata ja puunata. Käydä kirjahyllyt läpi ja imuroida kirjat. Pestä ja siistiä keittiön kaapit, puhdistaa lattioita ja tuulettaa sohvaa, pestä kasvit ja vaihtaa niihin uudet mullat näin kevään kunniaksi. Kaikki tämä vahvasti uskoen siihen mainokseen, jossa sanotaan, että puhdas koti vetää puoleensa. On näet sitten taas hetki aikaa lusmuilla kodin hoidossa, kun on ensin hyvä pohjatyö tehtynä.

Jos minusta ei blogissa taas hetkeen kuulu mitään, se johtuu vain siitä, että siistin ja siivoan. Korkeintaan voin pikaisesti raportoida edistymisestäni.

Tapettia ja täytettä

Minähän en sisusta, en ainakaan sillä periaatteella, että ihan vain uuden saamisen vuoksi pitäisi hankkia uudet seinät, lattiat tai kalusteet. Minä korkeintaan kotoilen ja muokkaan kotiani kauniimmaksi ja toimivammaksi.

Yleensä en edes katsele tapetteja, mutta jotenkin tänään käydessämme Kodin Terrassa eksyin tapettiosastolle. Ja siinä se sitten oli, joku oli suunnitellut ihan minun näköiseni tapetin...

Värit eivät toistu ihan oikein tässä, sillä tuo vihreä on sellaista pehmeää limenvihreää ja ruskehtava on kiiltävää kuparin sävyistä.

Totta kai tähän oli myös omat tehostetapettinsa eli yksivärisinä samaa vihreää ja kimaltavaa kuparia.

Jos olisi ollut myös boordi, niin nämä olisivat muuttaneet meille samantien. Minun onnekseni boordia ei ollut, joten jäivät vielä hetkeksi kauppaan.