Jälleen yksi kulmakynä on tullut tiensä päähän, samoin iso osa muustakin on on "vanhaa tuttua" eli kierrätyspullo 4R-shampoosta, vaikka pullossa lukeekin jotain muuta, myös käsisaippua on täyttöpullo ja Dermosilin dödökin vanhaa tuttua. On täällä joskus ennen tainnut vilahdella myös Oriflamen milk and honey-suihkugeeliäkin. Sen sijaan jättipullo kynsilakanpoistoainetta ja L'orealin kasvovesi ovat ainutkertaisia tuotteita, jälkimmäinen on todella loistotuote - ja sitä ei tietenkään saa enää mistään. Niinhän näillä minun suosikeillakin on tapana olla sellaisia, ettei niitä enää saa lisää.
Näytteitäkin tuli käytettyä peräti 9 kappaleen verran ja kaikki nämä yhdellä käyttökerralla. Nämä Dermosilin näytteet ovat nyttemmin menneet niin pieniksi, ettei yhdellä pussilla tee mitään, kahdellakin vain niukin naukin. Siksi siis kesäisiä suihkugeelejä on kaksin kappalein, samoin Dermolive suihkugeeliä, tervantuoksuista kuorintavoidetta oli vain yksi niin kuin myös kesäistä shampoota, hilseshampoota, perheshampoota ja hoitoainetta. Kaksi viimeksi mainittua olivat sen verran vanhempia näytteitä, että niistä riitti sentään yhdestä kohtuulliseen testikertaan.
Hammastahnakin on vanhaa tuttua, tosin viimeksi hammaslääkärissä käydessäni en enää saanut uusia Oral B-näytteitä, joten kohta on tultava toimeen omillaan. Ducrayn Kertyol on ongelmapäänahalle tarkoitettua shampoota, tosin en merkittävää eroa huomannut muualla kuin hintalapussa. Oriflamen cooling foot and leg gel ei oikein ollut sellainen jalkarasva, josta olisin pitänyt, tuo kun jätti jalat kohtuullisen tahmeiksi. Tyhjä Gilette-pullo ei ole minun vaan Herra Kirjoituksen aikaansaannoksia. Näistä tuotteista tuo Dermosilin DeoStick E on tuote, jonka loppuminen aikaan saa tuuletukset - ihanaa, että loppui. Ostin näitä tosiaan silloin aikoinaan kaksi ja jo ensimmäisen kohdalla totesin, että tämä ei riitä pitämään minun hiki- ja hajurauhasiani kurissa ja harmittelin sitä, että tuli ostettua toinenkin. Nyt siitäkin on sitten selvitty - eikä uutta koskaan enää. Yksi huulipunakin tuli tiensä päähän, Yves Rocherin Soleil Rose- sävyinen minihuulipuna tuli käytettyä loppuun huulipunakuun merkeissä, sitä kun oli niin vähän jäljellä, että se kului loppuun yhdessä päivässä.
Miten ihmeessä minulla onkaan tunne, että toistan itseäni yhä uudelleen ja uudelleen. Jälleen poistoissa sekä kulmakynä että hammastahnaa, Rimmeliä ja Oral-B:tä. No, eipä jää kenellekään epäselväksi, mitä tuotteita meillä paljon käytetään. Lisäksi Linna-shampoo pullo, josta ei sen enempää sanottavaa ole, ihan sellainen perustuote. Neutrogena meikinpuhdistusvoidekin loppui sitten vihdoin ja viimein, minä en oikein koskaan päässyt sen kanssa sinuiksi, sillä minusta tuntuu, ettei se lupauksistaan huolimatta poistanut meikkiä kunnolla. Keskellä oleva vihreä koristepullo pitää sisällään kimaltavaa suihkugeeliä, joka sekin oli sellainen pakkopulla, joka tuli käytettyä loppuun vähän pitkin hampain, mutta loppuipa kuitenkin. Kuvaushetkellä pullossa on vielä jäljellä geeliä ihan sen takia, että näkyisi, mitä pullossa oikein oli.
Näistä poistoista tuon radiance-väri/meikkivoiteen kohdalla voi vain tuulettaa tyytyväisenä, että se vihdoin loppui. Otin sen käyttöön viime syksynä sillä ajatuksella, että se lisäisi "kesän hehkua" iholle, jota syksy ja talvi parhaansa mukaan yrittävät kalventaa. Tämän löysin hyvin marinoituneena meikkikaappini pohjalta ja se on ostos sieltä reilun parin vuoden takaa, jolloin en juuri kosmetiikkahankintojani blogiin listannut. Silloin niitä tuli tehtyä niin paljon, että nämä "ei aivan täydelliset"- tuotteet tuli vippaistua kaapin perälle odottamaan vuoroaan. Sieltä jemmasta tuon sitten viime vuonna löysin ja koska se oli jo hyvin alkujaan ehtinyt odottaa vuoroaan, en uskaltanutkaan siirtää talveksi syrjään niin kuin olin alunperin ajatellut, vaan jatkoin käyttöä hampaat irvessä. Ei ikinä uskoisi, miten riittoista yksi 50 ml tuubi voi olla...varsinkin, kun sen loppumista odottaa innokkaasti.
Muut tuotteet ovatkin sitten ainakin osittain tuttua juttua eli Palmoliven Happyful on toinen luottodödöistäni ja vieressä se toinen eli Dermosil, jota meillä käytetään eri sorttisia vaihdellen. Yves Rocherin Candied Marshmallows siis sokeroidun malvankukan tuoksuinen äklömakea suihkugeeli oli lankeemus, mutta ei huono sellainen - tosin en ole varma ostaisiko toista kuitenkaan. Oriflame Aloe silmänympärysvoide on elämäni ensimmäinen silmänympärysvoide, olen siis ilmeisesti tullut vanhaksi. Hoitoaine on tullut hiusväripakkauksen mukana ja oli todella riittoisa ollakseen noin pieni tuubi. Hammastahna vanhaa tuttua. Sen sijaan pari sanaa voisi sanoa sekä ripsiväristä että tuoksusta. Ripsiväri on Oriflamen, tarkempaa merkkiä en muista, sillä tekstit ovat hankautuneet käytössä pois. Uskoakseni tämäkään ei ole enää myynnissä, mikä ei sinänsä ole kovin suuri vahinko, sillä tuote ei ollut mitenkään suuren hehkuttamisen arvoinen (tosin tässä kohtaa on todettava, että tämän tilalle käyttöön ottamani Oriflamen ripsiväri on vielä huomattavasti huonompi eli en enää yhtään ihmettele, miksi näitä sai "kun ostat kaksi tuotetta saat ripsivärin kaupan päälle"- kampanjoissa).
"Huhtikuisena iltana" noin kai tuon En Avril un Soir'n voisi kääntää, en ole lukenut ranskaa, joten en ole lainkaan varma käännöksen oikeellisuudesta. Tuo "huhtikuinen ilta" on vanha Yves Rocherin tuoksu, jota ei käsittääkseni enää saa Suomesta, enkä tiedä valmistetaanko sitä enää lainkaan. Se on ollut markkinoilla täälläkin ainakin kahteen ellei kolmeen otteeseen eli ensimmäisen kerran jo 1970-luvulla, toisen kerran 2000-luvun alkupuolella ja mahdollisesti kerran siinä välissä. Hupaisasti noita pulloja tituleerataan vintageksi, kun niitä tuolta miniparfyymien ihmemaailmasta katsoin, minusta 2000-luvun alun tuote ei ole vintagea, mutta makuasioista ei pidä kiistellä.
Sääli, ettei "En Avril un Soir'a" enää valmisteta, sillä on todella ihastuttava tuoksu, todellakin kuin täydellisen keväinen huhtikuinen ilta. Aavistuksen kirpeä, jonkin verran kukkainen, kuitenkin selkeästi raikas eikä tympeän makea. Minulle tuosta tulee väistämättä mieleen Madame Rochas siis se alkuperäinen Rochas jostain 60/70-luvulta, jota voisi jo ihan tosissaan vintageksi kutsua. On jotenkin kovin lohdutonta, että kaikki suosikkituotteeni tuntuvat kokevan sen saman kohtalon, niitä ei enää valmisteta. Sillä kohtaa kun Dior lopettaa J'adoren valmistuksen lupaan todellakin itkeä loputtomia verisiä kyyneleitä, se kun on kuitenkin pysynyt muuttumattomana markkinoilla jo reilun vuosikymmenen.
Viimeisinä vielä samaa vanhaa tuttua eli Dermosilin dödöä (Herra Kirjoitus on kyllä mato kuluttamaan näitä), täyttöpulloshampoota, partavaahtoa ja näytteitä. Minikokoinen huulipuna on Yves Rocherin Beige Austral, ensimmäinen, jonka nappasin huulipunakuun jälkeen pidempiaikaiseen käyttöön. Yllättävän riittoisa tuollainen minihuulipunakin on - tosin levittelin loppuja siveltimellä tuolta tuubin sisältä, siellä kun tuntui olevan punaa enemmän kuin tuossa itse kärjessä olikaan.
Kolme kuukautta ja yhteensä 32 tyhjää purkkia + kasa näytteitä lisäksi. Olemme siis yli sadan purkin vuosivauhdissa, jos tyhjennys jatkuu samanlaisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti