tiistai 12. lokakuuta 2010

Kirjoittaja maailmalla

Blogi vaikenee hetkeksi, tarkoittaa noin kuukaudeksi, sillä kirjoittaja vaeltaa maailmalla kaukana kotoa. Lähdemme tänään, palaamme 1.11., mutta varaan itselleni oikeuden käyttää vielä seuraavan viikon matkapyykkien pesemiseen, ystävien tapaamiseen ja jet lagin poisnukkumiseen.

En ole laatinut tälle matkalle mitään hankintalistoja tai ylipäänsä lähtenyt matkalle kovin suurin hankintatoivein. Olisihan se kiva, jos sieltä löytyisi edes yhdet kengät tai laukku tai vaikka molemmat, jos niin paljon uskaltaa haaveilla. Sen olen itselleni luvannut, että en osta itseäni varten tusinaa matkamuisto t-paitaa.

Alla olevassa kuvassa vasemman puoleinen lammas kertoo, millaisena matkaan lähdemme ja oikeanpuoleinen on sitten se, millaisena maailmalta palataan.


Oikeasti nämä suloiset suklaalampaat saimme äidiltä pääsiäiseksi, ja ne olivat niin suloisia, että ne oli pakko kuvata ennen kuin ne syötiin, jotta jäi edes joku muisto. (Onnistuin tekemään jotain melkein mahdotonta - katkaisin tai halkaisin, vahingossa tietysti, kameran muistikortin, sen jota käytin blogikuviini. Herra Kirjoituksen avustuksella sain kuvat pelastettua, mutta korttia ei voi enää käyttää. Onneksi kyseessä oli vain 32MB kortti. Edelleenkään en tajua, mitä oikein tapahtui, otin kortin koneesta ja yritin laittaa kameraan ja huomasin sen olevan kädessäni kahtena kappaleena. Siltä kortilta pelastin nämä pääsiäislampaatkin.)

Lupaan palata blogin pariin siinä vaiheessa, kun normaali työelämäkin alkaa eli 8.11.
Jos minusta ei kuulu marraskuun puoliväliin mennessä mitään, olen jäänyt maailmalle (= Brasiliaan) jumiin...

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

vihdoin edes pari...

Olen jo pitkään ollut meikki- ja kosmetiikka purkkieni ja purtiloideni kanssa sellaisessa vähän oudossa vaiheessa. Jokaisen pohjalla on ollut vähän jotain, liikaa, jotta purkin, pullon tai vastaavan olisi surutta voinut heittää pois ja toisaalta liian vähän jakuvaan pitkään käyttöön. Sitten kun näitä vajaita purkkeja on kertynyt tusina ja jokaista käytetty vuorotellen, ei oikein mikään tyhjene loppuun. Näytteitäkin olisi kokonainen meikkipussillinen odottamassa käyttöä ja testiraporttia, mutta sitä ennen pitäisi saada näitä isompia pulloja edes muutama pois.

Maybelinen dream matte mousse - vaahtomeikkivoide sentään tyhjeni. Ironista kyllä, lähes ainoa tyhjentynyt purtilo teki sen sitten liian nopeasti, tuota tuotetta ei voi riittoisuudesta kehua. Toki purkki on ollut minullä käytössä päivämääristä katsoen melko pitkään, mutta kun väliin mahtuu kaksi meikkivoiteetonta kuukautta, ei se todellinen riittävyys niin kovin iso ole. Plussaa kuitenkin sävystä, tuo mainoslause, suomalaiselle iholle sopivista sävyistä pitää paikkansa. Soveltuu ainakin minulla kuitenkin paremmin kesä- kuin talvikäyttöön, koska kuivattaa jonkinverran ihoa ja talvella liika alkaa olla liikaa, kun iho kuivuu muutenkin.

Kantapääni pääsivät nauttimaat taas purkin pohjista - tällä kertaa niihin siveltiin Yves Rocherin arnikki-käsivoiteen loput. Jalkaraukat, kantavat kropan kovimman kuorman ja saavat hoidokseen sen, mikä ei muualle sovi tai mikä muualta jää yli. Tosin on mainittava, että hyvin tämä käsivoide toimi jalkarasvanakin. Lisäksi täytynee todeta, että on minulla ihan oikeaa jalkarasvaakin olemassa ja sitä käytetään joka kolmas ilta, noin keskimäärin, muut sitten hoidetaan näillä muilla tuotteilla. Ja sitä huipputehokkaasti hoitavaa käsidesiä lisätään sitten vielä välillä, jotta varmasti pysyvät kantapäät pehmeinä - se on kertakaikkiaan loistotuote, suosittelen jalkarasvan korvikkeeksi.Bruno Bananin tuoksunäyte on ainoa uusi tuote, jota olen viime aikoina testannut. Tämä oli todellinen positiivinen extra-ylläri. Ensinnäkään tuoksua ei oltu imeytetty mihinkään pyyhkeeseen, vaan se oli nesteenä näytepussissa ja niin muodoin myös levittyi iholle paremmin ja tuoksui pidempään. Ensivaikutelma tuoksusta oli hämmentynyt. Se oli mielestäni liian makea, mutta makeus haihtui pian ja tilalle tuli erittäin mielyttävä ja vaikeasti määriteltävä hedelmien ja kukkien kombinaatio. On tosi sääli, ettei minulla ollut tätä kuin tämä yksi pikkuinen näyte. Alla olevasta kortista käy ilmi tuoksun nimi - macig woman.

Shampootakin on kulunut ihan kiitettävästi, sillä varastoistani tyhjeni tämä "pikku pullo", kyseessä on siis vaatimaton kolmen litran kanisteri, jonka viimeiset tipat tiristin pienempään täyttöpulloon. Onneksi tuli keväällä ostettua uusi kanisteri tilalle, ettei shampoo pääse ihan heti loppumaan. Olen ollut tosi tyytyväinen noihin Hairstoren kautta hankittuihin isoihin kannuihin - tämä lienee toinen tai kolmas kolmen litran kannu, joka meillä on tyhjentynyt. Näistä kun riittää sekä meille että maalle että saunapaikkaan - eikä aina tarvi miettiä, että onko shampoota, pitäisikö muistaa ostaa sellaista jonnekin ja sitten kuitenkin tajuta saunaan mennessään, että unohti sittenkin sen shampoon...

Tämä malli oli www infinité proteiinishampoo käsitellyille hiuksille. (Oma suosikkini noista isoista kannuista oli keratiinishampoo, mutta sitä ei enää saa kannutavarana - onneksi on vielä tämän kanssa yhtä aikaa ostetusta kannusta vähän jäljellä. ) Ihan perustuote ja toimiva tämä on ollut, ei mitään hifistelykamaa, mutta soveltuu arkikäyttöön erinomaisesti.
Kesällä tarjouksesta (2prk 5€) ostamani hiusväri (siis se jälkimmäinen pullo) pääsi käyttöön 10.9. Toivottavasti väri säilyy edes kohtuullisena marraskuulle asti, sillä varasin kampaajan vasta marraskuun alkuun. Nämä ovat kyllä olleet ihailtavan hyviä tuotteita nämä Vivat - purkki lupaa värin kestävän 8 pesua, mutta minun edellinen värjäykseni taisi kestää n. 2 kk, eivätkä hiukseni ole mitenkään huonokuntoiset, että se siitä johtuisi. Ja pesin kyllä hiukseni kahden kuukauden aikana useammin kuin 8 kertaa.

Minulla on tapana koota pesuhuoneen lavuaarin reunalle ne purkit, jotka on tarkoitus ensisijaisesti tyhjentää. Tämä Dermoshopin suuvesi ehti olla siinä tovin, käyttömäärä on vain 10 ml kerta. Maku on varsin voimakas, mutta aine on tehokas - pitää suun todella raikkaana. Herra Kirjoitus vieroksuu suuvettä sen voimakkaan maun takia, mutta minusta se ei ole paha. Seuraavaan tilaukseen täytyy laittaa taas uusi pullo.


Suihkugeeliäkin on saatu kulutettua taas yksi pullo. Pidin aiemmin näistä Yves Rocherin suihkugeeleistä, mutta nyt tuntuu, että kaikkien niiden jälkeen iho jää tahmaiseksi. Tämäkään Hamamelis-suihkugeeli ei tehnyt poikkeusta tuosta käytännöstä, joten uutta pulloa ei ole tilalle tulossa.

Se on hassua, miten sitä ensin kuvittelee, että ei tule yhtään tyhjää purkkia, ja sitten yht'äkkiä niitä onkin monta ja useita. Kuten jo aikaisemmin mainitsin minulla on tapana koota lavuaarin reunalle melkein tyhjiä pulloja, yleensä pullot päätyvät siihen silloin kun niissä on tavaraa jäljellä 1/6-1/10 tuotteesta riippuen. Viimeaikoina siinä on ollut tuon suuveden lisäksi kasvovesi, kasvojenpuhdistusaine, meikinpoistoaine, pieni käsidesi, kasvorasva, hiuksiin jätettävän hoitoaineen tuubi ja kasvojen kuorintavoide eli ruuhkaa on pukannut.


Käsiäni olen hellinyt runsaalla rasvauksella, josta merkkinä se, että maksikokoinen (200ml) käsivoide tuubini on tyhjentynyt. Tätä Provisor-käsivoidetta suosittelen oikein suurella sydämellä - se on tosissaan tehokasta, imeytyy hyvin (koostumus on juuri sopiva, toisaalta riittävän kevyt ja toisaalta kostuttaa tehokkaasti) ja tuoksuu hyvältä.Ensimmäisen tuolta lavuaarin reunalta tyhjeni Yves Rocherin kuorintavoide. Se oli viimeinen kappale erästä, jonka onnistuin "pelastamaan" paikallisen liikeen poistokorista, tajuttuani, että ko. merkki on vaihtanut kasvojen kuorintavoiteensa purkin ja koostumuksen. Minulle käy aina näin, kun löydän jonkun oikein tosi, tosi hyvän tuotteen sen valmistus lopetetaan, koostumus muutetaan tai vähintääkin sen maahantuonti tyssää johonkin. Tämäkin oli noita huipputuotteita, jolle ei ole löytynyt vastaavan tasoista korvaajaa.
Minulla on kaksi kaveria, jotka ovat ehdottomasti kieltäneet minua kokeilemasta Kanebon ja Sensain 38 asteen maskaroita. Toinen ei voi allergiansa takia käyttää mitään muuta maskaraa ja toinen on vain muuten sitä mieltä, ettei tuota parempia ole. He epäilevät vahvasti molemmat, että mikäli minä ryhtyisin käyttämään ko. maskaraa, sille tapahtuisi jotain edellä mainituista, joko sen maahantuonti lopetettaisiin tai koostumus muutettaisiin tai valmistus lopetettaisiin kokonaan. Olen toistaiseksi säälinyt heitä ja välttänyt ko. tuotteiden testaamista, etten vain ihastu niihin.

Seuraavaksi tyhjeni Yves Rocherin kasvovesi. Tätäkään tuotetta ei valitettavasti saa enää. Tästä tuotteesta pidin kyllä, seuraajaa en ole kokeillut.
Seuraavana oli vuorossa Anytimen kasvojen puhdistusgeeli. Tämäkin kuuluu noihin huippulöytöihini, olkoonkin tarkoitettu nuorelle iholle. Tämä löytyi Tokmannin tarjouslaarista 1€ hintaan, ostin näitä kaksi ihan Sulo Vilén syndrooman houkuttamana, vaikka en tiennyt, ovatko hyviä vai huonoja tuotteita. Puhdistusgeeli osoittautui todelliseksi huippuhankinnaksi, jossa hinta-laatu-suhde oli paremmin kuin kohdallaan. Valitettavasti tätäkin koskee sama kuin muitakin huippulöytöjäni, sitä ei saa enää.

Poistotuotteideni vihreän linjan rikkoo sininen purtilo, joka sisälsi Bonacuren latvahoitoainetta. Se oli todella hyvä ja tehokas tuote, myöskin sellainen loistotuote, jota suosittelen lämpimästi kaikille niille, joilla on taipumusta kuivuviin hiuslatvoihin. Tätä olettaisin (toivon) olevan saatavilla edelleenkin, ja aikomukseni on ostaa uusi pullo heti maailmalta palattua kampaajaltani.

Yllätyksekseni näitä tyhjentyviä purtiloita kertyikin täysi tusina. Hyvä näin, varsinkin kun olen onnistunut välttämään uusien tuotteiden ostamista, ehkä saan jossain kohtaa tilaa kosmetiikkakaappeihini.

torstai 7. lokakuuta 2010

Kärsimystie

Päässäni jyllää minulla harvinainen, mutta ilmestyessään sitäkin inhottavampi migreeni. Saan näitä ehkä kerta tai kaksi vuoteen ja tietenkin sen piti ilmestyä juuri tänään, kun olisi ollut muutakin menoa ja meininkiä ihan riittämiin.

Yritän selvitä tämän tekstin kirjoittamisesta ja raahaudun sitten suosiolla sänkyyn. Olen jo kokeillut ne muut hoitovaihtoehdot eli kun kahvi ja venyttely eivät auta, kyseessä ei ole niskankiristys päänsärky, vaan ihan migreeni.

Joudun tunnustamaan häpeääni kahdessakin asiassa. Ensimmäiseksi se, että olen salaa naureskellut ihmisille, jotka lähtevät etelänlomalle mukanaan purkkihernekeittoa ja tölkkilihapullia, jotta on ruoka halvempaa tai saa jotain tuttua syötävää. Minäkin sorruin pakaamaan matkalaukkuihin, en kuitenkaan ärtsoppaa ja lihapullia, vaan suolakeksejä, väinämöisen palttoonnappeja, hapankorppuja ja sipsejä. Ja suklaata, vain ihan vähän suklaata...

Ei siis kannata edes piilossa hihitellä toisille, kun ei itse ole yhtään sen parempi. Toisaalta, minä en selviä kolmea viikkoa ilman ruisleipää, joten jotain korviketta matkalle oli saatava mukaan.

Toinen häpeän aihe liittyy vaatekaappiini. Se pitäisi totisesti siivota ja tutkia, mitä se oikein on syönyt... Kun pakkasin matkalaukkuja eilen, kaivelin itselleni mukaan alusvaatteita. Kauhistuin sillä löysin alusvaatekoreista useita (eikä tämä siis tarkoita yhtä tai kahta vaan tusinaa tai enempää...) alusvaatteita, joiden ilmestymisestä koriini minulla ei ole minkään valtakunnan muistikuvaa. Luotan edelleen, että ne ovat minun, koska ne sopivat minulle ja olipa osassa vielä hintalaputkin kiinni, mutta missään ihmeen välissä olen ne ostanut? Pelkästään tuntemattomia rintaliivejä oli varmaan kymmenet, aluhousuja ja sukkia tuplaten tuo määrä. Olenko mä tosiaan jossain kohtaa shoppaillut niin runsaasti, etten enää kykene hahmottamaan omistamieni vaatteiden määrää?

Entistä suurempi syy pystellä poissa vaatekaupoista ja kirpputoreilta, kun ei enää ole selvillä mitä oma vaatekaappi sisältää. Lupaan, pyhästi lupaan ja vannon, että viimeistään ensi vuoden aikana käyn koko rättiarmadan läpi (siihen tarvitaan varmaan kokonainen lomaviikko, sen verran tehokkaasti olen vaatekaappini täyttänyt) ja tutustun vaatekaappini sisältöön uudelleen.

Yritän vielä kupillisella kahvia ja pikaisella lenkillä, josko tämä olo tästä helpottaisi ja pääsisi siivoamaan.

tiistai 5. lokakuuta 2010

Vielä yksi kerä

Kävin tänään kaupassa, tarkoitus ei ollut pysähtyä lankaosastolle lainkaan, mutta en päässyt Citymarketin mammuttitarjouksessa olleen 7 veljestä- laatikon ohi. Siinä oli montaa väriä seiska veikkaa, mutta vain yksi huuteli minun nimeäni, se halusi kanssani kotiin, koska oli sitä mieltä, että sen kuuluu muotoutua minun sukikseni.

Tästä kerästä on siis tarkoitus tulla ihan perussukat arkikäyttöön, käytettäväksi esimerkiksi samansävyisen Teddy-ponchoni kanssa. Kumpikaan alla olevista kuvista ei toista sävyä oikein, sillä kerän väri on sellainen tummapetroolinsininen /turkoosi.

Näiden tekemisen jätän suosiolla loman jälkeiseen aikaan. Minulla on töitä vielä kolmen yön verran - tulee olemaan rankaa, sillä olen järjestänyt tietenkin itselleni myös päiviksi ohjelmaa.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Ensimmäiset bambut

Sain kuin sainkin hillittyä itseni yhden työpäivän verran ennen kuin iskin puikkoihin kiinni ja aloin kutoa tahi neuloa (mitä sanaa sitten kukakin haluaa käyttää) bambulangastani tiskirättejä.

Huomasin sellaisen virheen, että olin kirjoittanut edelliseen asiasta kertovaan postaukseen kolmenneksi langan materiaaliksi akryylin. Se todellinen kolmas Cannes-langan materiaali on kuitenkin viskoosi, langassa on siis 34% bambua, 34% puuvillaa ja 32% viskoosia. Lanka ei ollut niitä helpoimpia neulottavia, vaan se kuduttui todella helposti, osansa asiaan voi toki tehdä sekin, etten ole puuhaillut lankojen ja puikkojen kanssa likemmäs vuoteen...

Ensimmäinen tiskirättini on kokoluokkaa 22x22cm ja tehty pelkästään Cannes-langasta aina oikein neuleella ja nro 5 puikoilla. Jotenkin se tuntuu käteen liian "lierulta" eli liian pehmeältä ja joustavalta. ( Tästä langasta varmaan tulisi aivan ihanat sukat siis ihanat pitää, mutta kestosta en uskaltaisi antaa takuuta.) Kuvassa rätistä vielä langat päättelemättä.

Kun mieheni halusi toisesta rätistä isomman, enemmän hänen käteensä sopivan, lisäsin joukkoon toiseksi langaksi Novitan Kotiväki- lankaa, kun sitä sattui olemaan kokonainen beige kerä vanhoissa varastoissa. Toisen rätin tein sitten kahden kerroksen helmineuleella ja siitä tuli todella tukeva ja paksu - sopii varmasti miehenkin käteen. Puikot samat nro 5. Toisen rispaamattoman langan lisääminen helpotti myös Cannesin kutomista eli tämä valmistui suhteessa nopeammin kuin tuo pienempi, kokoa tällä 30x25 noin.

Lankaa kului kahteen rättiin yllättävän paljon. 100g kerä Cannes lankaa ja Kotiväkeä sitten lisäksi (sitä kerää en ole käyttänyt vaa'alla eli en osaa sanoa tarkkaa menekkiä, ei kuitenkaan mitään hirveitä, koska kerän päältä eivät kuluneet edes kaikki edellisestä aloitelmasta purkamani ja uudelleen kerimäni kerrokset). Cannesilla oli hintaa 4€ ja tuosta Kotiväen hinnasta ei mitään haisua. Tiskirätit tai pöytäkluutit, kuten meillä sanottaisiin, ovat kuitenkin omasta mielestäni ihan onnistuneet ja mikä tärkeintä - värinsä puolesta kuin meidän keittiöön tehdyt ;-).

Aikaa kahteen rättiin meni noin 3 Gil Mayo-jaksoa (töllötin vanhoja tallennettuja jaksoja) eli ei kolmea tuntia ja siinä ajassa ehdin jo purkaakin pätkän molempia ja kutoa uudelleen + tehdä silmukat viiteen kertaan, kun en saanut mielestäni sopivaa määrää ensimmäisilla kerroilla.

lauantai 2. lokakuuta 2010

Syyskuun hankinnat

Olen koettanut pysyä kohtuudessa ja muistaa tulevaa lomaa tehdessäni hankintoja.

Kosmettiikahankinnoista pakollinen oli hiusväri. Oli ihan pakko ostaa se siltä varalta, että poispeseytyvä vaahtoväri ei pysykään hiuksissa ja tukka on ihan hirveen kamala jo kuukautta ennen parturia (joka siis on marraskuun alussa). Tämä Cameleo löytyi Halpahallin tarjoushyllystä n. 4€ hintaan:

Seuraavia ei oikein voi sanoa hankinnoiksi, sillä sain ne lahjoituksena Ievuskaiselta. Hän oli testannut ko. shamppoota ja hoitoainetta ja jostain syystä ne eivät hänelle sopineet. Minä sain ne sitten testattavakseni, josko kävisivät minulle. Sunsilkin punaisiksi värjätyille hiuksille tarkoitetut shampoo ja hoitoaine.

Vaatteita en ole ostanut yhtään! Hurraa! Myös meikkejä hankittu 0€:lla eli toinen hurraa! Myöskään yhtään uutta kenkäparia ei ole meille ilmestynyt eli kolmas hurraa!

Kerrankin voi sanoa, että olen hoitanut tämän kuun hankinnat suorastaan mallikelpoisesti.

perjantai 1. lokakuuta 2010

Ostamisen halua

Kuten tuossa jo aikaisemmin mainitsinkin, tunsin ostamisen tarpeen kolkuttelevan portilla ja olen pyrkinyt vastustamaan kiusausta mahdollisimman pitkään.

Ensisijaisesti himoni kohdistuu uusiin, juuri sitä tarkoitusta varten tehtyihin jumppavaatteisiin - nykyisellään olen käyttänyt juuri sitä, mitä kaapista on sattunut löytymään. Aion käyttää myös vastaisuudessa, niin kauan kuin kaappi pursuaa kauhtuneita t-paitoja ja virttyneitä verkkareita, ne saavat luvan toimia liikuntavaatteina ja uusia ostetaan vasta sitten, kun vanhat on käytetty eli ei minun ikänäni. Mutta ainahan sitä haaveilla voi.

Käsillä tekemisen halukin on nostanut päätään tässä pitkin viikkoja aina silloin tällöin, mutta jotenkin ei vain ole ollut aikaa tai ideaa, mitä tekisi. Nyt minulla on idea ja materiaali, enää ei puutu kuin aika tekemiseen.

Ostamisen haluni tyydyttämiseksi kävin tänään hakemassa VapaaValinnasta kerän Novitan Cannesia beigensävyisenä.
Tarkoitukseni on neuloa eko-tiskirätti ja samalla testata voisiko se toimia tänä vuonna joulukortin korvikkeena. Tuo lanka on bambu-, puuvilla-, akryylisekoitetta, joten uskon sen soveltuvan ihan hyvin tähän tarkoitukseen. Minut ajoi tähän ratkaisuun oma typeryyteni, menin pyyhkimään tavallisella rätillä tiskipöydälle levinnyttä mustikkamehua. Sehän iski rättiin kiinni kuin juutalainen rahaan, eikä millään irti. Eikä tuollaista tavallista tiskirättiä uskalla kovin kuumassa pestä eli roskiinhan tuo oli pakko pistää, sen verran rumannäköiset jäljet siihen jäi - saivat rätin näyttämään kestosti likaiselta, vaikka olisi ollut juuri pesty.

Muistin lukeneeni jostain blogista näistä kestoräteistä ja hetken surffaamisella tietoa olikin jo sen verran, että oli pakko lähteä lankakauppaan. Katsotaan kauanko kerä saa olla rauhassa, ainakin muutaman tunnin vielä, kun on pakko käväistä töissä välissä.