Tämän tammikuun ja koko vuoden tavoitteet lensivät roskakoriin heti kuun alussa, kun elämä on ikävää ja kyyneleitä, muut asiat tuntuvat merkityksettömiltä.
1. viikko
On lähes muistikuvaton, sillä isäni menehtyi 2.1. ja istuin liki koko uudenvuoden päivän hänen vierellään sairaalassa. Poisnukkumista seurasivat pakolliset käytännön järjestelyt ja loputon ikävä sekä kyyneleet. Ei maistu ruoka, ei houkuta karkki, mikä on positiivista. Kaupassa käyntejä tälle vajaalle viikolle 0. Tavaroita sisään ja ulos 0 kappaletta.
2. viikko
Kuten edellä, yritin kahlata pakolliset työpäivät läpi, jo ihan siitä syystä, että saisin muuta ajateltavaa. Kaupassa käyntejä: 1, pakollinen maidon, leivän ja levitteen haku, lisäksi lankeemus karkkipussi, kun herra Kirjoitus yritti lohduttaa minua. Saapuneet tavarat: 1 ilmainen muotovaahtopullo, joka päätyi minulle kierron kautta. Kippasin roskiin puolikkaan salattia ja kasvispaistoksen jämät, ruokahävikkiä siis syntyi. Salaatti ei enää ollut syötävää, paistos ehkä, mutta en halunnut ottaa riskiä ruokamyrktyksestä.
3. viikko
Yritystä palata arkeen, töitä ja Wizards Unitea (saavutin tason 44), jotta saisi ajatukset pois isästä ja kaikesta siihen liittyvästä. Tuntuu, että asioita on loputtomasti tehtävänä. Lohturuokaa Burger Kingistä, olkoon tämä tämän kuukauden ainoa roskaruokailu. Palkkapäivä ohittui olkien kohautuksella. Kävin ensimmäistä kertaa tänä vuonna kaupassa ja ostin yli 15kg sitruksia sekä muita perustarvikkeita. Ja kyllä, todellakin aiomme syödä ne kaikki, eipä tule C-vitamiinin puutosta hetkeen. Poistoon yksi laukku, joka oli kauhtunut kaapissa käyttökelvottomaksi. Tilalle nahkatakki, josta pääsee värkkäämään uutta sekä kaksi meikkisivellintä.
4. viikko
Kävin luomenpoistoleikkauksesssa, mielenrauhan hintalappu 130€ ja kaksi viikkoa saikkua. Tuhlaaminen jäi päälle, käytin lahjakortin ostaen pari meikkipuuteria ja vielä yhden siveltimen sekä uudet aurinkolasit voimakkuuksilla - no edelliset taitavat olla n. 20 vuoden takaa (huvittavasti ne ovat nyt sitten taas muodissa, mutta ehkä se on ihan hyvä olla noistakin varakappaleet). Aurinkolasit olivat varsin hyvässä tarjouksessa, joten perustelin ne itselleni paitsi tarpeella myös edellisella hinnalla. Hain vielä toisen nahkatakin tuohon laukkuprojektiin. Wizards Unitessa saavutin levelin 45 ja eventin täyttämiseen meni reilu vuorokausi.
Uudenvuoden tavoitteet menivät roskakoriin jo heti tammikuun alussa, sillä emme juuri viettäneet aikaa kotona, mikä puolestaan johti ruokahävikkiin. Yritin kyllä käyttää mahdollisimman paljon ruokaa jemmoista, mutta silti osa päätyi hävikiksi, mikä harmittaa kovasti.
Tavaroita kuukauden aikana tuli 8 lisää: 3 meikkisivellintä, 2 meikkipuuteria, muotovaahto ja 2 nahkatakkia. Poistojakin kertyi saman verran: kasa loppunkuluneita vaatteita roskiin ja naamalappupurkkiin ja 3 kynttilää eteenpäin.
Säästötavoitteet menivät myös roskiin, sillä verottaja tulee muistamaan minua jossain vaiheessa tätä vuotta perintöverolla ja se tarkoittaa säästöjen valumista valtion pohjattomaan kassaan. Kun töitäkin on tarjolla viime vuotista vähemmän, säästötavoite toteutuu ehkä 2022. Se on asia, joka tässä tilanteessa on vain pakko hyväksyä.
Mietin myös ihan vakavasti sitä jälleen kerran, miksi säästän ja mikä järki on siinä, että kiellän itseltäni tarpeellisten tavaroiden ostamisen. Yhdet uudet aurinkolasit parin kymmenen vuoden välein ei ole paljon, eikä niistä kovin paljon vuotta päälle tule hintaa. Mietin näiden hintaa myös niin, että tuohan on entisen elämäni (eli esimerkiksi viime vuoden) parin kuukauden roskaruokaraha. Jos siis jätän roskaruoan, karkit ja muut herkut vähemmälle, on tuo summa nopeasti säästetty niin, etten edes huomaa.
perjantai 31. tammikuuta 2020
torstai 23. tammikuuta 2020
Ostaminen jäi päälle
Aiemmin hankin pari rajaussivellintä rikkoen ostoslakkoni. Näiden osalta tilanne "korjaantui", koska äiti halusi muistaa syntymäpäivääni jotenkin. Kerroin, että hän voisi maksaa nuo, koska en keksinyt muuta, mitä tarvitsisin.
Yhtenä oikein mustana päivänä kaivoin laatikostani H&M-lahjakortit ja päätin hankkia itselleni "jotain kivaa". Tarkistin laatikkoni ja totesin, että meikkipuuterille olisi käyttöä, samoin kulmasiveltimelle. Käytin siis lahjakorttini näihin, loppusumma n. 25€, jolla sai kaksi meikkipuuteria ja siveltimen.
Jos ihan tarkkoja ollaan, niin tämä ei kaiketi varsinaisesti ole ostoslakkorikkomus, koska tähän ei käyttetty rahaa, vaan aikaisemmin hankittuja lahjakorttja.
Seuraava sitten on ihan rehellinen rike, mutta kun mä tarvitsin ne... tai Siis en tarvinnut, mutta halusin uudet aurinkolasit tulevaa etelän matkaa varten.
Yhtenä oikein mustana päivänä kaivoin laatikostani H&M-lahjakortit ja päätin hankkia itselleni "jotain kivaa". Tarkistin laatikkoni ja totesin, että meikkipuuterille olisi käyttöä, samoin kulmasiveltimelle. Käytin siis lahjakorttini näihin, loppusumma n. 25€, jolla sai kaksi meikkipuuteria ja siveltimen.
Jos ihan tarkkoja ollaan, niin tämä ei kaiketi varsinaisesti ole ostoslakkorikkomus, koska tähän ei käyttetty rahaa, vaan aikaisemmin hankittuja lahjakorttja.
Seuraava sitten on ihan rehellinen rike, mutta kun mä tarvitsin ne... tai Siis en tarvinnut, mutta halusin uudet aurinkolasit tulevaa etelän matkaa varten.
lauantai 18. tammikuuta 2020
Kierrätyspakkaus
Tein jouluksi sytykesipsejä, joita jäi joulupaketeista jonkun verran yli. Joulun aikana tuli myös tyhjennettyä pari kaunista suklaarasiaa. Näistä syntyi sitten kauniit kierrätyspakkaukset sytykesipseille. Idea tuli ihan vahingossa, kun tuskailin ylijäämäsipsien kanssa ja olin heittämässä pahvirasioita pois.
Aion olla ilkeä ystävä ja antaa nämä uuden vuoden keventämisellä aloittaneelle ystävälleni. Ihan vitsillä. Raukka todennäköisesti luulee, että yritän spoilata hänen keventämisensä antamalla suklaata, mutta paketissa onkin jotain mökkikesää varten.
Aion olla ilkeä ystävä ja antaa nämä uuden vuoden keventämisellä aloittaneelle ystävälleni. Ihan vitsillä. Raukka todennäköisesti luulee, että yritän spoilata hänen keventämisensä antamalla suklaata, mutta paketissa onkin jotain mökkikesää varten.
perjantai 17. tammikuuta 2020
Tahdoin tavaran
On olemassa joitain tavaroita, joista olen jo pitkään haaveillut. Sellaisia tavaroita, joiden surkeat, huonosti toimivat kappaleet minulla on jo olemassa, mutta joiden surkeuden takia tietyt asiat eivät vaan hoidu. Yksi näistä on olleet silmänrajaussiveltimet, minulla on niitä kaksikin, mutta yrittäessäni viimeksi tehdä rajausta karvat hapsottivat kaikkiin ilmansuuntiin ja rajaus oli kaikkea muuta kuin onnistunut.
Päätin, että tämä on asia, johon haluan sijoittaa. Myönnetään, että tarkoitus oli pyytää tämä Herra Kirjoitukselta synttärilahjaksi, mutta kun sattumalta eilen poiketessani keskustan tavarataloon (toinen tunnustus, olin etsimässä Fazerin Makea moka - makeisia lohduttamaan täysin mustaa fiilistäni ja alueen ainoaan niitä myyvään kauppaan kuljetaan tavaratalon kosmetiikkaosaston läpi) ystävällinen myyjätär löysi minulle YSL:n siveltimen alekorista, oli pakko ostaa se. Myyjä kehui sivellintä laadukkaaksi ja uskon, että sitä sen alkuperäisen hinnan perusteella tuleekin olla, sillä kuka maksaa 37€ huonosta siveltimestä. Tarjouksessa se maksoi 10€, enkä voinut jättää sitä odottamaan, että joku muu ostaa sen sinä aikana, kun puhun asiasta Herra Kirjoitukselle. Toinen sivellin päätyi mukaan siksi, että epäilin tuon YSL:n siveltimen olevan turhan paksu oikein kapeisiin rajauksiin (virhepäätelmä, mikä tuli heti ensimmäisellä testikerralla todistettua). Duroyn sivellin on saanut kyllä paljon kehuja, ja kun hintakin oli maltillinen, n. 7€, ostin molemmat.
YSL:n siveltimen testasin heti seuraavana aamuna (testausvärinä Joe Blascon musta rajausvärinappi, seuraavaksi kokeilen perusluomiväriä) ja loistavaksi totesin. Kun aika tulee, saan käyttöön kaikki käyttöä odottavat kakkumaiset rajausvärini, eikä tarvitse itkeä sitä, että rajauksista tulee kamalat huonoilla siveltimillä. Näistä riittää iloa pitkäksi aikaa, lukuisiksi vuosiksi uskoakseni, ja saan kaapistani taas käyttöön uusia tuotteita, joiden käyttäminen muutoin olisi ollut haastavaa tai mahdotonta. Siirrän surkeat siveltimet askartelukäyttöön, uskosin niiden sopivan liimanlevitykseen.
Kuten edellä olevasta tekstistä hyvin käy ilmi, olen onnistunut loistavasti perustelemaan itselleni, miksi näiden ostaminen oli jees-juttu. Tiedostan sen, että vaikka ostaminen ei olekaan okei, niin joskus voi miettiä todella sitä helpottaako joku pieni hankinta elämää merkittävästi. Niin koen näiden sivellinten tehneen, pieni asia, iso ilo.
Päätin, että tämä on asia, johon haluan sijoittaa. Myönnetään, että tarkoitus oli pyytää tämä Herra Kirjoitukselta synttärilahjaksi, mutta kun sattumalta eilen poiketessani keskustan tavarataloon (toinen tunnustus, olin etsimässä Fazerin Makea moka - makeisia lohduttamaan täysin mustaa fiilistäni ja alueen ainoaan niitä myyvään kauppaan kuljetaan tavaratalon kosmetiikkaosaston läpi) ystävällinen myyjätär löysi minulle YSL:n siveltimen alekorista, oli pakko ostaa se. Myyjä kehui sivellintä laadukkaaksi ja uskon, että sitä sen alkuperäisen hinnan perusteella tuleekin olla, sillä kuka maksaa 37€ huonosta siveltimestä. Tarjouksessa se maksoi 10€, enkä voinut jättää sitä odottamaan, että joku muu ostaa sen sinä aikana, kun puhun asiasta Herra Kirjoitukselle. Toinen sivellin päätyi mukaan siksi, että epäilin tuon YSL:n siveltimen olevan turhan paksu oikein kapeisiin rajauksiin (virhepäätelmä, mikä tuli heti ensimmäisellä testikerralla todistettua). Duroyn sivellin on saanut kyllä paljon kehuja, ja kun hintakin oli maltillinen, n. 7€, ostin molemmat.
YSL:n siveltimen testasin heti seuraavana aamuna (testausvärinä Joe Blascon musta rajausvärinappi, seuraavaksi kokeilen perusluomiväriä) ja loistavaksi totesin. Kun aika tulee, saan käyttöön kaikki käyttöä odottavat kakkumaiset rajausvärini, eikä tarvitse itkeä sitä, että rajauksista tulee kamalat huonoilla siveltimillä. Näistä riittää iloa pitkäksi aikaa, lukuisiksi vuosiksi uskoakseni, ja saan kaapistani taas käyttöön uusia tuotteita, joiden käyttäminen muutoin olisi ollut haastavaa tai mahdotonta. Siirrän surkeat siveltimet askartelukäyttöön, uskosin niiden sopivan liimanlevitykseen.
Kuten edellä olevasta tekstistä hyvin käy ilmi, olen onnistunut loistavasti perustelemaan itselleni, miksi näiden ostaminen oli jees-juttu. Tiedostan sen, että vaikka ostaminen ei olekaan okei, niin joskus voi miettiä todella sitä helpottaako joku pieni hankinta elämää merkittävästi. Niin koen näiden sivellinten tehneen, pieni asia, iso ilo.
torstai 16. tammikuuta 2020
Laukkuraato
Ostin aikanaan ihanan konjakinvärisen ison olkalaukun, jossa oli kaksi hihnaa ja joka oli juuri sopivan kokoinen. Käytin sitä ostamisen jälkeen muutaman kerran ja sitten se, häpeällistä kyllä, jäi aika pitkäksi aikaa odottamaan. Nyt kun otin sen jälleen käyttöön, jouduin toteamaan, että aika oli ajanut siitä ohi - ei siis taaskaan puhuta muodista ja ulkonäöstä, vaan pinnasta. Keinonahkaisen laukun koko pinta kuoriutui murusina.
Turha sanoakaan, että harmitti niin vietävästi. Ei tullut tuolle täyteen 30 käyttökertaa. Ei yhtään auta omaatuntoa se, että laukku oli aikanaan halpa, mitä väliä sillä hinnalla on, jos laukku kauhtuu kaapissa käyttökelvottomaksi.
Ratkoin laukusta talteen vuorin, vetoketjun ja hihnojen metalli- sekä muut käyttökelpoiset osat. Yritän jossain vaiheessa löytää sopivan vanhan nahkatakin, jotta voisin tehdä itselleni kunnollisesta materiaalista uuden. Tiedän, että tämä ajatus saattaa olla utopiaa, mutta sitten kun tilanne joskus tulee päälle, niin on jo puolet laukusta valmiina.
Tämä todistaa jälleen sen, että koskaan enää en osta muuta kuin kankaisia tai nahkaisia laukkuja, vegaaninen laukkuelämä ei ole minua varten. Toisaalta yksi nahkainen peruslaukku kestää vuosikymmenen, joten ei niitä tarvita niin montaa kuin näitä halpoja keinonahkaisia, jotka menevät pilalle hetkessä.
Turha sanoakaan, että harmitti niin vietävästi. Ei tullut tuolle täyteen 30 käyttökertaa. Ei yhtään auta omaatuntoa se, että laukku oli aikanaan halpa, mitä väliä sillä hinnalla on, jos laukku kauhtuu kaapissa käyttökelvottomaksi.
Ratkoin laukusta talteen vuorin, vetoketjun ja hihnojen metalli- sekä muut käyttökelpoiset osat. Yritän jossain vaiheessa löytää sopivan vanhan nahkatakin, jotta voisin tehdä itselleni kunnollisesta materiaalista uuden. Tiedän, että tämä ajatus saattaa olla utopiaa, mutta sitten kun tilanne joskus tulee päälle, niin on jo puolet laukusta valmiina.
Tämä todistaa jälleen sen, että koskaan enää en osta muuta kuin kankaisia tai nahkaisia laukkuja, vegaaninen laukkuelämä ei ole minua varten. Toisaalta yksi nahkainen peruslaukku kestää vuosikymmenen, joten ei niitä tarvita niin montaa kuin näitä halpoja keinonahkaisia, jotka menevät pilalle hetkessä.
perjantai 3. tammikuuta 2020
Isän tytöstä isätön tyttö
Olen elänyt tähänastisen elämäni kamalimman vuoden vaihteen. Menin uudenvuoden aattona tavalliseen tapaan yöksi töihin ja raskaan yön jälkeen kiskoin peittoa korville. Heräsin tuskin silmät suljettuani soittoon, jota kukaan ei koskaan haluaisi saada: hoitokodista soitettiin, että isä on todella huonossa kunnossa. Siis niin huonossa kunnossa, että toivoa ei juuri ole.
Vielä edellisenä iltana hän oli ollut sellaisessa kunnossa kuin ennenkin, jutellut, syönyt ja liikkunut pyörätuolilla. Aamulla hän ei enää ollut heräteltävissä eikä reagoinut, jokin aivotapahtuma totesi lääkäri, kun olimme päässeet sairaalaan, ja jatkoi hengityksen olevan raskasta ja sydämen lyöntien sellaisia, että aikaa ei ole paljon.
Niinpä jäimme äidin, Herra Kirjoituksen ja naapurin Leenan kanssa isän vierelle, hän ei avannut silmiään, mutta puristi kättä, kun juttelimme ja kysyimme kuuleeko hän. Istuimme siinä, juttelimme hänelle, olimme välillä hiljaa, aina joku piti häntä kädestä. Ainoa aktiivinen hoito, mitä voitiin antaa, oli kipulääke ja siinä ei onneksi säästelty, niinpä isällä ei vaikuttanut olevan kipuja. Kipulääkkeen vaikutuksen vähenemisen huomasi kulmien rypistymisenä ja hengityksen tuskastumisena, jolloin sitten pyydettiin lisää kipulääkettä ja olo helpotti.
Illan tullen sovimme, että äiti lähtee koti-kotiin nukkumaan, Herra Kirjoitus kotiin, koska seuraava päivä oli hänellä normaali työpäivä ja minä jään isän luokse yöksi. Äidin piti palata sitten aamulla ja minun mennä nukkumaan. Aamuyöllä torkuin tyyny sängyn laitaa vasten, kun havahduin siihen, että hengitystä ei enää kuuluunut ja ote kädestä herpaantui. Kello näytti aikaa 04:15 2.1.2020. Siihen katkesi yksi aika minun elämästäni, isän tytöstä tuli isätön tyttö.
Isän nukkuessa pois, äiti oli jo matkalla sairaalaan, mutta paikalla vasta puoli viiden jälkeen. Yhdessä hänen ja Leena ystävämme kanssa jäimme hyvästelemään isää. Päivällä soitin elämäni raskaimmat puhelut ja kerroin isän nukkuneen pois. Olen itkenyt valtamerellisen kyyneleitä, eikä niille tunnu olevan loppua. Välillä nauran, kun muistelen kaikkia niitä iloisia hetkiä, mitä olimme yhdessä jakaneet, mutta silti silmissä on kaipuun kyyneleet. Sitten iskee taas iso ikävä ja nenäliinapaketti hupenee. Ymmärrän, että isän on nyt hyvä olla, ei ole kipuja, ei tuskia eikä elämää hankaloittavia rajoitteita. Isä oli todennut, että hän haluaisi lähteä joko saappaat jalassa tai sitten hiljaa nukkuen. Hän sai siis lähteä haluamallaan tavalla ja nukkua pois rauhallisesti. Sain olla hänen lähellään viimeiseen asti, mistä olen ikuisesti kiitollinen.
Kyyneleet kuivuvat ehkä jokus ja ikävä helpottaa, kultaakin kalliimman muistot jäävät jäljelle. Niiden varassa elämä kantaa eteenpäin.
Kuvissa ystävältäni Tuijalta saamamme surunvalittelu kimppu. Niin kaunis.
Vielä edellisenä iltana hän oli ollut sellaisessa kunnossa kuin ennenkin, jutellut, syönyt ja liikkunut pyörätuolilla. Aamulla hän ei enää ollut heräteltävissä eikä reagoinut, jokin aivotapahtuma totesi lääkäri, kun olimme päässeet sairaalaan, ja jatkoi hengityksen olevan raskasta ja sydämen lyöntien sellaisia, että aikaa ei ole paljon.
Niinpä jäimme äidin, Herra Kirjoituksen ja naapurin Leenan kanssa isän vierelle, hän ei avannut silmiään, mutta puristi kättä, kun juttelimme ja kysyimme kuuleeko hän. Istuimme siinä, juttelimme hänelle, olimme välillä hiljaa, aina joku piti häntä kädestä. Ainoa aktiivinen hoito, mitä voitiin antaa, oli kipulääke ja siinä ei onneksi säästelty, niinpä isällä ei vaikuttanut olevan kipuja. Kipulääkkeen vaikutuksen vähenemisen huomasi kulmien rypistymisenä ja hengityksen tuskastumisena, jolloin sitten pyydettiin lisää kipulääkettä ja olo helpotti.
Illan tullen sovimme, että äiti lähtee koti-kotiin nukkumaan, Herra Kirjoitus kotiin, koska seuraava päivä oli hänellä normaali työpäivä ja minä jään isän luokse yöksi. Äidin piti palata sitten aamulla ja minun mennä nukkumaan. Aamuyöllä torkuin tyyny sängyn laitaa vasten, kun havahduin siihen, että hengitystä ei enää kuuluunut ja ote kädestä herpaantui. Kello näytti aikaa 04:15 2.1.2020. Siihen katkesi yksi aika minun elämästäni, isän tytöstä tuli isätön tyttö.
Isän nukkuessa pois, äiti oli jo matkalla sairaalaan, mutta paikalla vasta puoli viiden jälkeen. Yhdessä hänen ja Leena ystävämme kanssa jäimme hyvästelemään isää. Päivällä soitin elämäni raskaimmat puhelut ja kerroin isän nukkuneen pois. Olen itkenyt valtamerellisen kyyneleitä, eikä niille tunnu olevan loppua. Välillä nauran, kun muistelen kaikkia niitä iloisia hetkiä, mitä olimme yhdessä jakaneet, mutta silti silmissä on kaipuun kyyneleet. Sitten iskee taas iso ikävä ja nenäliinapaketti hupenee. Ymmärrän, että isän on nyt hyvä olla, ei ole kipuja, ei tuskia eikä elämää hankaloittavia rajoitteita. Isä oli todennut, että hän haluaisi lähteä joko saappaat jalassa tai sitten hiljaa nukkuen. Hän sai siis lähteä haluamallaan tavalla ja nukkua pois rauhallisesti. Sain olla hänen lähellään viimeiseen asti, mistä olen ikuisesti kiitollinen.
Kyyneleet kuivuvat ehkä jokus ja ikävä helpottaa, kultaakin kalliimman muistot jäävät jäljelle. Niiden varassa elämä kantaa eteenpäin.
torstai 2. tammikuuta 2020
Vuosi 2020
Vuodelle 2020 20 tavoitetta? Juu, kiitos ei. En aio laatia listaa kahdestakymmenestä asiasta vain todetakseni, että suurin osa jäi toteutumatta tai hoitamatta. Ajattelin ottaa vuoden tavoitteeksi vain pari kolme asiaa, jotka koen itselleni merkityksellisinä, joista riittää sopivasti haastetta, mutta jotka kuitenkin on mahdollista saavuttaa järkevin ponnisteluin.
Ensimmäisenä asiana voisin ottaa esiin kulutuksen vähentämisen. Pyrin edelleen siihen, että ostan mahdollisimman vähän itselleni ja kotiin. Ilmaista tavaraa ajatellen jätän takaportin, sitä saa kyllä edelleen ottaa vastaan, mutta vain järkevissä rajoissa. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että vain tiedossa oleviin tuunauksiin sopiva materiaali, kuluvat käyttötavarat ja vastaavat ovat sallittujen listalla, mutta harkintaa pitää käyttää jokaisen tavaran kohdalla. Jatketaan siis samalla tavalla kuin tänäkin vuonna. Vaatteisiin ja kenkiin toivon pystyväni käyttämään pyöreät nolla euroa koko vuoden aikana. Kosmetiikkaa en voi vetää nolliin, koska tarvitsen edelleen hiusväriä, vaikka kaikkea muuta sitten riittäisikin vuoden tarpeiksi.
Toisena kohteena ikuisuusasia eli ruokahävikki. Unelmatilanne olisi, jos se pysyisi nollassa koko vuoden. En usko, että se on käytännössä mahdollista, mutta pyritään siihen.
Kolmantena asiana vaatteet. Otan tavoitteeksi, että vaatekaapistani poistuu vain kahdenlaisia vaatteita joko uusia tai todella uudenveroisia, jotka kelpaavat myös jolle kulle muulle käyttöön tai sitten aivan loppuunkulutettuja, jotka olen itse käyttänyt loppuun. Loppuunkulutettu vaate on sitten todellakin loppuunkulutettu, vähintään kertaalleen parsittu ja paikattu, riekaleiksi pidetty. Pahaa pelkään, että olen harrastanut ostamattomuutta vaatteiden suhteen jo sen verran pitkään, että kaapistani ei taida löytyä mitään sellaista, joka kelpaisi kenellekään muulle käyttöön (muoti kiertää niin nopeasti, että ovat vanhanaikaisia), vaikka vaatteet olisivatkin vain uudenveroisia. Eli poistuminen tulee keskittymään noihin loppuun käytettyihin vaatteisiin.
Tavoitteet 4 ja 5 ovat myös ikuisuusasia, mutta tällä kertaa todellakin tartun härkää sarvista: ensimmäiseksi vihdoin ja viimein kosmetiikkanäytteiden käyttö. Vuoden lopussa vähintäänkin puolet niistä pitää olla käytettynä. Tätä yritin jo vuonna 2019, mutta epäonnistuin surkeasti. Viitonen on sitten ne keittiön nurkassa majailevat jauhepussit, käyttöön vihdoin ja viimein nekin. Kuinkahan kauan olen hokenut tuota, mutta nyt ihan oikeasti otan sen työn alle (ja itse asiassa on pakkokin, jos meinaan saavuttaa säästötavoitteeni, kannatta hyödyntää kaikki jo olemassa oleva syötävä).
Yksi on kuitenkin vielä pakko lisätä: aion kuluttaa puhki vähintään yhden kenkäparin vuoden aikana. Hyviä ehdokkaita on jo useammat odottamassa, joten uskon tämänkin toteutuvan vuoden aikana.
Näissä tavoitteissa lienee enemmän kuin tarpeeksi. Teen vielä oikein listan, jotta ovat helpommin hahmotettavissa:
1) kulutuksen vähentäminen
2) säästötavoite
3) ruokahävikki
4) vaatteet
5) kosmetiikkanäytteet
6) pussiruoka
7) vähintään yhdet kengät puhki
Mietitään uusia sitten mikäli nämä toteutuvat kovin ajoissa.
Ensimmäisenä asiana voisin ottaa esiin kulutuksen vähentämisen. Pyrin edelleen siihen, että ostan mahdollisimman vähän itselleni ja kotiin. Ilmaista tavaraa ajatellen jätän takaportin, sitä saa kyllä edelleen ottaa vastaan, mutta vain järkevissä rajoissa. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että vain tiedossa oleviin tuunauksiin sopiva materiaali, kuluvat käyttötavarat ja vastaavat ovat sallittujen listalla, mutta harkintaa pitää käyttää jokaisen tavaran kohdalla. Jatketaan siis samalla tavalla kuin tänäkin vuonna. Vaatteisiin ja kenkiin toivon pystyväni käyttämään pyöreät nolla euroa koko vuoden aikana. Kosmetiikkaa en voi vetää nolliin, koska tarvitsen edelleen hiusväriä, vaikka kaikkea muuta sitten riittäisikin vuoden tarpeiksi.
Toisena kohteena ikuisuusasia eli ruokahävikki. Unelmatilanne olisi, jos se pysyisi nollassa koko vuoden. En usko, että se on käytännössä mahdollista, mutta pyritään siihen.
Kolmantena asiana vaatteet. Otan tavoitteeksi, että vaatekaapistani poistuu vain kahdenlaisia vaatteita joko uusia tai todella uudenveroisia, jotka kelpaavat myös jolle kulle muulle käyttöön tai sitten aivan loppuunkulutettuja, jotka olen itse käyttänyt loppuun. Loppuunkulutettu vaate on sitten todellakin loppuunkulutettu, vähintään kertaalleen parsittu ja paikattu, riekaleiksi pidetty. Pahaa pelkään, että olen harrastanut ostamattomuutta vaatteiden suhteen jo sen verran pitkään, että kaapistani ei taida löytyä mitään sellaista, joka kelpaisi kenellekään muulle käyttöön (muoti kiertää niin nopeasti, että ovat vanhanaikaisia), vaikka vaatteet olisivatkin vain uudenveroisia. Eli poistuminen tulee keskittymään noihin loppuun käytettyihin vaatteisiin.
Tavoitteet 4 ja 5 ovat myös ikuisuusasia, mutta tällä kertaa todellakin tartun härkää sarvista: ensimmäiseksi vihdoin ja viimein kosmetiikkanäytteiden käyttö. Vuoden lopussa vähintäänkin puolet niistä pitää olla käytettynä. Tätä yritin jo vuonna 2019, mutta epäonnistuin surkeasti. Viitonen on sitten ne keittiön nurkassa majailevat jauhepussit, käyttöön vihdoin ja viimein nekin. Kuinkahan kauan olen hokenut tuota, mutta nyt ihan oikeasti otan sen työn alle (ja itse asiassa on pakkokin, jos meinaan saavuttaa säästötavoitteeni, kannatta hyödyntää kaikki jo olemassa oleva syötävä).
Yksi on kuitenkin vielä pakko lisätä: aion kuluttaa puhki vähintään yhden kenkäparin vuoden aikana. Hyviä ehdokkaita on jo useammat odottamassa, joten uskon tämänkin toteutuvan vuoden aikana.
Näissä tavoitteissa lienee enemmän kuin tarpeeksi. Teen vielä oikein listan, jotta ovat helpommin hahmotettavissa:
1) kulutuksen vähentäminen
2) säästötavoite
3) ruokahävikki
4) vaatteet
5) kosmetiikkanäytteet
6) pussiruoka
7) vähintään yhdet kengät puhki
Mietitään uusia sitten mikäli nämä toteutuvat kovin ajoissa.
keskiviikko 1. tammikuuta 2020
Jumahtanut joulukuu
Pyrkiessäni vähentämään ostamista, kuluttamista ja tavaroita, saa joulu kaikkine krääsämäärineen minussa vuosi vuodelta aikaan pahemman ärsytyksen ja ahdistuksen. Inhoan turhaa tingeltangelia, muovikrääsää, saan allergisen reaktion marraskuun vesisateessa helskyvistä kulkusista ja valkeasta joulusta. Viime vuonna ilmoitin jo, että en vielä lainkaan joulua sinä vuonna ja nyt ajattelin tehdä asiasta pysyvän käytännön. Tässä kohtaa "en vietä joulua" ei tarkoita sitä, ettenkö hiljentyisi joulun sanoman äärelle, nauttisi hyvästä ruoasta ja läheisten kanssa vietetystä ajasta - haluan vain irti tavarasta, ostamisesta ja turhuuksista, mitä jouluun on pikkuhiljaa tullut. En halua yhtään tavaraa lahjaksi, vaan mieluummin soisin, että joku veisi niitä meiltä pois. Tämän kirjoitettuani tajusin, että taidanpa paketoida ne vintissä olevat upouudet pehmolelut vihdoin pakettiin ja viedä Pelastusarmeijan joulupataan, josko ne sillä tavoin ilahduttaisivat jotain tarvitsevaa. Joulukorttirahat kiikutan samaiseen pataan ja käytän sähköistä mediaa toivottaakseni kaikille hyvää joulua.
1. viikko
Eli ihan yksi kokonainen päivä. Ihanan rento vapaapäivä, nukuimme pitkään, kävimme Potter-jahdissa ja sain kuin sainkin koottua pronssitason Legends of Hogwartsin Potion Class roomia valmiiksi ja hopeatasonkin aika pitkälle. Plussaa se, että kotikeittiön hävikkibolognesea (käytin hyvää jauhelihaa, rypistyneitä luumukirsikkatomaatteja, nahistuneen omenan, kurtistuneen paprikan ja yhden porkkanan) kehuttiin, eikä ravintolaruokailua edes harkittu. Tein kuukausiruudukon, jota aion nyt myös täyttää toisin kuin parin viime kuun aikana. Huolimatta joulun shoppailusesongista aion ostaa mahdollisimman vähän tässä kuussa.
2. viikko
Pari lisätyötuntia tähänkin viikkoon, mutta myös vapaita päiviä. Silppusin jälleen parit vanhat vaatteet naamalappupurkkiin, yllättävän usein tuon purkin pohja paistaa. Podin huonoa omaa tuntoa siitä, että silputut vaatteet olivat ihanan pehmeää vanhaa puuvillaa, jonka olisi voinut kierrättääkin. Tiistaina alkoi Wizards Uniten Christmas calamity, jonka tehtävät suoritin valmiiksi reilussa vuorokaudessa. Alkuviikko meni loistavasti, mitään ei ostettu ja ruokana käytettiin sitä, mitä kaapissa oli. Sitten tuli keskiviikko, veronpalautukset ja läskiksi meni. Yhtenä (teko)syynä oli yövuorojen jälkeinen väsymys ja nälkäkiukku, joka ajoi käymään Hesessä syömässä ennen kaupassa käyntiä. Loppuviikosta täytyy sitten taas tsempata.
Suoritin "joulusiivouksen", en suursiivousta, mutta perussiivouksen, jonka jälkeen ripustin esille ne vähät jouluvalot ja joulukoristeet, joita aion esille laittaa.Tunnustan, että aikeenani ei ollut laittaa valoja tai koristeita lainkaan, mutta eteen tuli pari asiaa, jotka pakottivat hoitamaan sen. Ensimmäisenä Herra Kirjoitus, joka alkoi kysellä jouluvalojen perään - ei kai kukaan anti-jouluihminenkään voi olla niin julma, että kieltäisi toiselta joulukoristeet, jos tämä sellaisia haluaa. En minä ainakaan. Kun vanhat valot olivat rikki, niin täytyi ostaa kaupasta uusia, joten se siitä ostamattomuudesta. Toinen vaikutanut seikka oli sitten sosiaalinen paine, kerrostalossa ei ole helppoa olla se ainoa, jonka ikkunoissa tai parvekkeella ei ole valoja. Kun kerran ostamaan ryhdyttiin, niin ostin myös parvekkeelle keinohavu-valoköynnöksen, josta olen haaveillut jo monta vuotta. Nyt saadaan sitten parvekkeellekin kunnolla valoa. Loppuviikolla vierailimme kavereiden luona pelailemassa ja katsomassa heidän koiravauvaansa. Itsenäisyyspäivä ja lauantai vietettiin maalla, koska sunnuntai olikin sitten työpäivä.
3. viikko
Jälleen tavanomainen viikko, lukuunottamatta jouluostoksia: parissa päivässä poltettiin kuukauden normaalikäytön verran rahaa erilaisiin lahjuksiin. Kieltämättä hiukan hirvitti. Kulutusta lisättiin vielä kolmella "ulkoruokailulla", kerran ravintolassa ja kahdesti ruoka tilattiin kotiin. Loppuviikolla juhlittiin isän syntymäpäivää.
4. viikko
Viikko alkoi palkkapäivällä. Tuntuu jotenkin hullulta, että se on vasta kuukauden neljännellä viikolla, mutta niin se nyt vaan menee.Vietin päivää äidin kanssa silmälääkärin merkeissä. Pari päivää lomaviikostani lomailin ja vastaavasti sitten toiset kaksi päivää olin töissä. Wizards unitea tuli pelattua jälleen aivan turhan paljon, mutta kun se nyt vaan on niin kivaa. Viikonloppuna kävimme jälleen maalla.
5. viikko
Jouluviikko, töiden ja muun elämän suhteen rikkonaistakin rikkonaisempi viikko. Tuntui, että kadotin täysin ajantajuni, kun Herra Kirjoitus oli vapaalla silloin kun hän normaalisti olisi ollut töissä ja vastaavasti minä olin töissä. Joulun vietin pääsääntöisesti töissä, joulupäivän työvuoron jälkeen alkoivat vapaat ja pöytään ladatiin "jouluateria" shampanjaglögiä, juustoja, keksejä, hedelmiä, kinkkua ja katkarapusalaatteja. Tapanin päivänä kävimme pikaisesti joulukahveilla Herra Kirjoituksen vanhempien luona ja tapasin myös pitkästä aikaa yhtä ystävää kahvien merkeissä. Perjantaina hoidettiin "arkiasioita" ja lauantaina juhlittiin kummitädin pyöreitä vuosia.
6. viikko
Vuoden vaihde - jälleen töissä. Nautimme vuoden vaihteesta roskaruokailemalla kahtena peräkkäisenä päivänä ja käytössä tähän mitä kulunein peruste - nautitaan nyt vielä kun voidaan, ensi vuonna sitten ei enää. Tapasimme myös pari uutta tuttua, jotka harrastavat Wizards Unitea ja kävimme heidän kanssaan pelaamassa.
Joulukuun tulos on monella mittarilla katsottuna negatiivinen; rahaa paloi liki kolmen normaali kuukauden budjetin verran, kilometrejä hyrisi auton mittariin ja kiloja kertyi joulumässäyksestä vaikka miten paljon. Silti en osaa ajatella tätä kuuta mitenkään huonolla fiiliksellä. Ihan kokonaan en sittenkään menettänyt harrastetyöpaikkaani, vaan siellä on vielä vähän keikkaa ensi vuonnakin. Olo on kaiken suhteen jotenkin yllättävän tyyli ja valoisin mielin jatketaan tulevaan vuoteen.
1. viikko
Eli ihan yksi kokonainen päivä. Ihanan rento vapaapäivä, nukuimme pitkään, kävimme Potter-jahdissa ja sain kuin sainkin koottua pronssitason Legends of Hogwartsin Potion Class roomia valmiiksi ja hopeatasonkin aika pitkälle. Plussaa se, että kotikeittiön hävikkibolognesea (käytin hyvää jauhelihaa, rypistyneitä luumukirsikkatomaatteja, nahistuneen omenan, kurtistuneen paprikan ja yhden porkkanan) kehuttiin, eikä ravintolaruokailua edes harkittu. Tein kuukausiruudukon, jota aion nyt myös täyttää toisin kuin parin viime kuun aikana. Huolimatta joulun shoppailusesongista aion ostaa mahdollisimman vähän tässä kuussa.
2. viikko
Pari lisätyötuntia tähänkin viikkoon, mutta myös vapaita päiviä. Silppusin jälleen parit vanhat vaatteet naamalappupurkkiin, yllättävän usein tuon purkin pohja paistaa. Podin huonoa omaa tuntoa siitä, että silputut vaatteet olivat ihanan pehmeää vanhaa puuvillaa, jonka olisi voinut kierrättääkin. Tiistaina alkoi Wizards Uniten Christmas calamity, jonka tehtävät suoritin valmiiksi reilussa vuorokaudessa. Alkuviikko meni loistavasti, mitään ei ostettu ja ruokana käytettiin sitä, mitä kaapissa oli. Sitten tuli keskiviikko, veronpalautukset ja läskiksi meni. Yhtenä (teko)syynä oli yövuorojen jälkeinen väsymys ja nälkäkiukku, joka ajoi käymään Hesessä syömässä ennen kaupassa käyntiä. Loppuviikosta täytyy sitten taas tsempata.
Suoritin "joulusiivouksen", en suursiivousta, mutta perussiivouksen, jonka jälkeen ripustin esille ne vähät jouluvalot ja joulukoristeet, joita aion esille laittaa.Tunnustan, että aikeenani ei ollut laittaa valoja tai koristeita lainkaan, mutta eteen tuli pari asiaa, jotka pakottivat hoitamaan sen. Ensimmäisenä Herra Kirjoitus, joka alkoi kysellä jouluvalojen perään - ei kai kukaan anti-jouluihminenkään voi olla niin julma, että kieltäisi toiselta joulukoristeet, jos tämä sellaisia haluaa. En minä ainakaan. Kun vanhat valot olivat rikki, niin täytyi ostaa kaupasta uusia, joten se siitä ostamattomuudesta. Toinen vaikutanut seikka oli sitten sosiaalinen paine, kerrostalossa ei ole helppoa olla se ainoa, jonka ikkunoissa tai parvekkeella ei ole valoja. Kun kerran ostamaan ryhdyttiin, niin ostin myös parvekkeelle keinohavu-valoköynnöksen, josta olen haaveillut jo monta vuotta. Nyt saadaan sitten parvekkeellekin kunnolla valoa. Loppuviikolla vierailimme kavereiden luona pelailemassa ja katsomassa heidän koiravauvaansa. Itsenäisyyspäivä ja lauantai vietettiin maalla, koska sunnuntai olikin sitten työpäivä.
3. viikko
Jälleen tavanomainen viikko, lukuunottamatta jouluostoksia: parissa päivässä poltettiin kuukauden normaalikäytön verran rahaa erilaisiin lahjuksiin. Kieltämättä hiukan hirvitti. Kulutusta lisättiin vielä kolmella "ulkoruokailulla", kerran ravintolassa ja kahdesti ruoka tilattiin kotiin. Loppuviikolla juhlittiin isän syntymäpäivää.
4. viikko
Viikko alkoi palkkapäivällä. Tuntuu jotenkin hullulta, että se on vasta kuukauden neljännellä viikolla, mutta niin se nyt vaan menee.Vietin päivää äidin kanssa silmälääkärin merkeissä. Pari päivää lomaviikostani lomailin ja vastaavasti sitten toiset kaksi päivää olin töissä. Wizards unitea tuli pelattua jälleen aivan turhan paljon, mutta kun se nyt vaan on niin kivaa. Viikonloppuna kävimme jälleen maalla.
5. viikko
Jouluviikko, töiden ja muun elämän suhteen rikkonaistakin rikkonaisempi viikko. Tuntui, että kadotin täysin ajantajuni, kun Herra Kirjoitus oli vapaalla silloin kun hän normaalisti olisi ollut töissä ja vastaavasti minä olin töissä. Joulun vietin pääsääntöisesti töissä, joulupäivän työvuoron jälkeen alkoivat vapaat ja pöytään ladatiin "jouluateria" shampanjaglögiä, juustoja, keksejä, hedelmiä, kinkkua ja katkarapusalaatteja. Tapanin päivänä kävimme pikaisesti joulukahveilla Herra Kirjoituksen vanhempien luona ja tapasin myös pitkästä aikaa yhtä ystävää kahvien merkeissä. Perjantaina hoidettiin "arkiasioita" ja lauantaina juhlittiin kummitädin pyöreitä vuosia.
6. viikko
Vuoden vaihde - jälleen töissä. Nautimme vuoden vaihteesta roskaruokailemalla kahtena peräkkäisenä päivänä ja käytössä tähän mitä kulunein peruste - nautitaan nyt vielä kun voidaan, ensi vuonna sitten ei enää. Tapasimme myös pari uutta tuttua, jotka harrastavat Wizards Unitea ja kävimme heidän kanssaan pelaamassa.
Joulukuun tulos on monella mittarilla katsottuna negatiivinen; rahaa paloi liki kolmen normaali kuukauden budjetin verran, kilometrejä hyrisi auton mittariin ja kiloja kertyi joulumässäyksestä vaikka miten paljon. Silti en osaa ajatella tätä kuuta mitenkään huonolla fiiliksellä. Ihan kokonaan en sittenkään menettänyt harrastetyöpaikkaani, vaan siellä on vielä vähän keikkaa ensi vuonnakin. Olo on kaiken suhteen jotenkin yllättävän tyyli ja valoisin mielin jatketaan tulevaan vuoteen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
