lauantai 31. joulukuuta 2011

Neljännen kvartaalin odotusnäkymät purkukkataloudessa

Huomaan siirtyneeni kuukausiraporteista neljännesvuosittaiseen tilastointiin mitä tulee tyhjentyneisiin purkkeihin, purnukoihin ja tuubeihin. Ehkä se on ihan hyvä näin. Seuraavaan raporttiin lasketaan sitten vuoden plussat ja miinukset, paljonko on tullut hankittua uutta ja minkä verran on saatu vanhaa poistettua.

Tässä siis loka-, marras- ja joulukuun tyhjentyneet purnukat.

Kesän kuljeskelin naama kiinalaisen keltaisena, sillä meikkikaapin inventaario paljasti minun joskus hankkineen Oriflamen rose tone corrective- peitevärin, joka oli väriltään sellaista kirkkaan keltaista. Ei se naamalla näyttänyt ihan niin pahalta kuin olisi voinut kuvitella, mutta taitoin väriä kuitenkin Yves Rocherin kuultovoiteella, joka oli sävyltään ruskehtavaa. Noiden kahden kombinaatiosta syntyi suhteellisen luonnollinen väri. Molemmat lienevät jo poistuneet valikoimista, koska en kykene muistamaan, milloin nuo olen ostanut, uusia en kyllä hankkisi, mutta tulivatpahan käytettyä.

Käsirasvaakin on taas tullut käytettyä ja suihkussakin on todistetusti käyty, kun Yves Rocherin Ming shu-suihkugeeli pullo on tyhjentynyt. Pieni kirkas pullo on viimeisimmältä Itävallan reissulta hotellista mukaan napattu shampoo pullo, Ada-cosmetics merkiltään. Hoitoaineena on käytetty Garnierin tehohoitoa.

Ja kas kummaa, lisää käsivoidetta tyhjentynyt. En minä sentään kylve tuossa Provisorin käsivoiteessa, mutta olen kyllä viimeaikoina rasvannut sillä kroppaa ja jalkojakin eli se selittää tuon runsaan kulutuksen ja lisänä tietenkin se, että ilmojen kylmeneminen vaatii iholle lisärasvausta. Muuten kolme lopuista neljästä purkista onkin tuttua huttua Dermosilin deodorantti, saman firman kuoriva suihkugeeli (jota ilman en kesäisin tulisi toimeen) ja miesten kasvojen puhdistukseen& parranajoon tarkoitettu geelimäinen pesuaine. Rakas puolisoni siivosi purtilon puolinaisena pois käytöstään, joten tuli testattua, että sopii se naisenkin naamalle, eikä tuoksu niin maskuliiniselta kuin voisi olettaa. Hairstoresta ostettu syväpuhdistava shampookin loppui, mikä on kyllä vahinko, koska tuote oli loistava ja uutta ei tietenkään enää saa.

Seuraavaksi lisää suhkugeeliä, dödöä ja kosteusvoiteita. Tuo kuvassa oikealla oleva on Wienin matkamuisto, sarjan nimenä on Essense - ihastuttava saksalainen merkki, jota en ole vielä löytänyt Suomesta. Apobasea ei tarvinne sen kummemmin kommentoida, sen näytekokoisen tuubin tunnistanevat kaikki. Kuvan vasemmasta alalaidasta löytyy Yves Rocherin silmänympärysvoide, jonka -häpeä tunnustaa - löysin laatikon pohjalta unohtuneena ja käytin jalkavoiteena. En yksinkertaisesti uskaltanut laittaa vanhentunutta voidetta silmiini, ties minkä tulehduksen se olisi aiheuttanut.

Lacosten Joy of pink oli näytekokoa eli riitti tasan kertakäyttöön. Sellainen mielenkiintoinen tuoksu, josta en osa sanoa, ostaisinko koko pullon vai en. Dödöpurkista ei sen kummempaa kommentoitavaa niin kuin ei Nizoralin shampoostakaan. Hoitoaine brasilialaisesta hotellista mukaan napattua, ihanaa bergamotin tuoksuista - sääli, että kyseessä on viimeinen pullo tätä mallia.

Ja viimeiseen kuvaan sitten ne lopputipat eli sellaiset purkit, jotka vuoden viimeisenä päivänä eivät ole vielä aivan tyhjiä, mutta joissa on enää niin vähän jäljellä, että kestävät korkeintaan viikon. Silk& cashmere-käsivoide on Oriflamen valikoimista, erittäin tehokkaasti imeytyvää ja tehokasta - siitä poikkeuksellinen tuote, että on Oriflamen valikoimissa edelleen. Dermosilin facewash on minulla yleensä käytössä kesäisin, mutta pullo on niin riittoisa, että riittää pitkälle syksyyn/talveen. Tämä on tehokkaampi rasvan poistaja kuin se pinkki vaahto ja siksi kesäkäytössä, pinkki puolestaan poistaa meikin jämät tehokkaammin. Suhadan puuterista olen kirjoittanut enemmän täällä - ja olen edelleen samaa mieltä, että tässä on hinta-laatusuhde kohdallaan. Valmentajan treenimenttiä käytetään meillä mobilatin korvikkeena, on vähintään yhtä tehokasta ja litrahinnaltaan huomattavasti edullisempaa. Tiedän kyllä, että putelissa lukee, jotta hevosille, mutta tiedän myös, etten ole ainoa joka tuota käyttää ihmiskropan hoitoon ja suosittelen muillekin (MaNussa tuo litran purkki maksaa alta 20e, mobilat maksaa siinä 9e/150ml). Lumenen meikinpoistoaineeseen suhtaudun hivenen ristiriitaisin tuntein - se kyllä puhdistaa, mutta jättää silmät kovin rasvaisiksi. Tosin pikainen silmäily kaupoissa osoitti, ettei suosikkipuhdistusainettani taida enää saada (murinaa, ärinää, pihinää, puhinaa - miksi kaikki hyvä pitää muuttaa tai poistaa valikoimista), joten tuohon lienee tyytyminen.



Yhteensä siis 25 tuubia kolmessa kuukaudessa.

Ennen neljättä kvartaalia vuoden aikana on tyhjentynyt 92 kosmetiikkapurtiloa ja viimeinen vuosineljännes nosti kokonaismäärän 117:ksi - eli ihan mielettömän määrän sitä kaikenlaista tököttiä ihminen vuodessa käyttää. Tämä siis pääsääntöisesti kahden hengen talouden tuottama määrä, osaan (suihkugeelit ja shampoot) ovat voineet molempien vanhemmat vähän voineet olla avustamassa.

perjantai 30. joulukuuta 2011

Miten kävi lupausten vuonna 2011

Tämän vuoden alussa tein perinteisesti uuden vuoden lupauksia, kuten niin monet muutkin. Sen, mitä lupasin, voi tarkistaa täältä -klik.

Kun sitten tarkastellaan, miten hyvin olen lupauksissani onnistunut, niin eipä voi kehua. Kokonaisarvosanaksi tulee ehkä seitsemän.

Tätä siis lupasin:
1) en aloita säännöllistä tupakanpolttoa tänäkään vuonna
2) lupaan olla käyttämättä koko palkkaani kenkiin ja laukkuihin
3) lupaan syödä joskus jotain muutakin kuin herkkuja
4) hiihdän alta 200 kilometriä vuoden aikana
5) en laula karaokea

Yllä olevat viisi ensimmäistä lupausta olen kyllä pitänyt 100 prosenttisesti. En ole polttanut vuoden aikana yhtään ainoaa tupakkaa, en laulanut karaokea kertaakaan, enkä hiihtänyt metriäkään. Herrkujakin on tullut rajoitettua aikas lailla, sillä painoa on kadonnut reilussa vuodessa se viitisentoista kiloa. Kenkiä ja laukkuja on tullut ostettua hyvin, hyvin rajoitetusti :-).

Sitten se pahempi sarja:
1) pysyn kosmetiikkabudjetissa
2) ennen kuin ostan uutta, mietin voisinko tuunata sen jostain vanhasta
3) ostan vain tarpeeseen (erittäin tulkinnanvaraista...)
4) aloitan vihdoin ja viimein tunikan neulomisen
5) syön marjoja niin, että alan vihertää latvasta ennen seuraavaa satokautta.
6) en hanki kovin montaa uutta rehua Herra Kirjoituksen kiusaksi
7) hankin alle 10 uutta kenkäparia
8) en osta itselleni yhtään uutta kynsilakkaa
9) pysyn enintään nykyisessä painossani
10) vähennän addiktoitumista tv-sarjoihin kuten Pelastushelikopteri tai Himohamstraajat

Nostetaan viimeinen ensimmäiseksi ja todetaan, että siinä olen kyllä onnistunut. Telkkaria ei ole juurikaan ollut viime aikoina aikaa katsoa. Varsinkin kun lempiohjelmani ovat joko tauolla (poliisit) tai kokeneet perustavaa laatua olevia muutoksia (matkaoppaat), on jäljelle jäänyt vain yksi katsomisen arvoinen ohjelma: lentokenttä. Eli tv-addiktiosta ei ole pelkoa.

Painokin on vähentynyt vuoden aikana reilusti, joten siitäkin lupauksesta suoriuduttu kunnialla. Sen sijaan kynsilakkalupaus on rikottu kominkertaisesti - olen ostanut itselleni kolme uutta kynsilakkaa (lasketaanko lieventäväksi asianhaaraksi se, että ne on maksettu lahjakortilla, joka oli vanhenemassa käsiin) ja saanut lahjaksi neljä. Siis seitsemän uutta lakkaa...

Kenkäpareja on vuoden aikana ilmestynyt kotiimme yksitoista (11) uutta eli sekin lupaus tuli sitten rikottua. Kirvelevin mielin laskin, että rahaa noihin on kulunut lähes sata euroa. No joo, myönnetään, että yksikin kenkäpari voisi maksaa enemmän kuin nämä minun 11 pariani yhteensä, mutta silti...

Uusia kasveja meille on tullut vain yksi, viuhkapalmu, jonka yhteisymmärryksessä Herra kirjoituksen kanssa hankimme. Hän kun on sellaista toivonut matkoistamme asti. Kotimme kautta on kyllä kulkenut useampia erilaisia kukkia, mutta ne ovat päätyneet sitten uuteen kotiin ja toivottavasti voivat siellä hyvin.

Marjoja olen syönyt, mutta viherrä en edelleenkään eli enemmänkin olisin voinut varmaan niitä vielä puputtaa, mutta lasketaan tuokin lupaus hyväksytysti suoritetuksi. Sen sijaan tunika on edelleen lankoina ja uudetkin langat on hankittu- neulomista vaan ei aloitettu.

Tarpeeseen ostamisesta en kyllä uskalla sanoa mitään, sillä yhtä ja toista on vuoden aikan tullut hankittua. Laukkuja on kotiimme tullut kolme uutta, joista kaksi olen saanut lahjaksi. Kirjoja ja lautapelejä on myös ilmestynyt kaappiin ja hyllyyn. Vaatteitakin on tullut hankittua "vähän"; seurantalaskurini summa osoittaa noin 180 euroa, josta toki osa kuitattu lahjakorteilla, leijonan osan tuosta muodostavat kaksi mekkoa, jotka ostin kevään juhliin ja alusvaatteet (yhteensä n. 40 + 55e). Koruihin olen käyttänyt n. 35e.

Tuota vanhasta tuunausta olisi voinut enemmänkin harrastaa, vaikka kovasti olen sitä koettanutkin tehdä. Yritän parantaa tapani ensi vuonna.

Kahlasin läpi vanhoja postauksiani ja huomasin, että loppuvuoden kosmetiikkahankinnat ovat kyllä täysin jääneet raportoimatta. Tiedän suurimman osan niistä olleen ilmaisnäytteitä, joten budjetin kannalta niillä ei sinänsä ole merkitystä. Rahalla kuitattuja ostoksia puuttuu tietääkseni yhden Dermosil-tilauksen verran, ja siinä taisi olla meikinpoistoaine (ilmainen, bonuspisteillä tilattu), kasvojenpuhdistusaine (n. 6e) sekä joululahjoja muille, ei itselleni. Laskin kuitenkin, että vuoden aikana olen kuluttanut kosmetiikaan vain alta 55e eli siltä osin 10e/kk budjetti on alitettu reilusti.

Kohtuullisesti siis selvitty vuodesta 2011.

torstai 29. joulukuuta 2011

Hyvä kakkonen

Tuossa taannoin esittelin suosikkini Valion taidemaitopurkkien joukosta. Myös muut palkintosijat on jaettu. Hyväksi kakkoseksi, joka tosissaan kilpaili myös ykkössijasta, kiilasi Oiva Toikan purkki. Minä rakastan näitä perinteisiä lehmäpurkkeja, toivottavasti joku näistä jää pysyvästi valikoimaan.


P.s. Sillä kohtaa kun tämä postaus pamahtaa eetteriin, minä olen jo matkalla harrastamaan alennusmyyntishoppailua ja syömään kiinalaisia herkkuja.

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Höpötettyä, vaihdettua ja saatua

Olen ahkerasti syksyn aikana osallistunut hopottajien toimintaan ja nyt oli sitten aika korjata hedelmät eli nostaa palkinnot. Päätin ensimmäiseksi palkinnoksi valita jotain sellaista, jota olen pitkään halunnut, mutta mitä en missään tapauksessa muutoin olisi malttanut ostaa. Palkintoni oli isompi Aalto-maljakko kirkkaassa värissä.
Sopii hyvin kirjahyllyyn jo siellä olevien kahden pienen seuraksi.

Myöskin vaihtopalvelu netcyclerin kautta olen tehnyt ensimmäisen vaihtoni. Annoin pois yhden lautapeleistämme, sellaisen, jota meillä ei ole koskaan taittu pelata, ja sain vastavuoroisesti kaksi Moda-lehteä. Olen kuolannut noissa lehdissä olevia ohjeita moneen kertaan ja todennut, että ainakin minä olen vaihtoon kovasti tyytyväinen.


Työkaverini teki joulusiivousta kaapeissaan ja lahjoitti minulle, aneemiselle, itselleen tarpeettomat rautatabletit. Noiden avulla säästyn yhdelta apteekkireisulta eli kiitosta vaan.

tiistai 27. joulukuuta 2011

Joulupeli

Perinteinen joulupelikin tuli jouluksi hankittua. Ei ihan se, mitä alunperin oli ajateltu, mutta ihan hauska peli kuitenkin. Pelin hankintaa edesauttoi Hong Kongin ale, jossa lautapeleistä tarjottiin 40% alennus.

Tänä jouluna pelattiin siis RRRRRottaa.

Peli on periaatteessa yksinkertainen, tarkoituksena on saada koottua mahdollisimman paljon juustoa pelilaudalta itselle. Pelitasoja on kolme ja sääntövariantteja pari lisää eli peliä voi muunnella mieleisekseen pelaajien määrästä ja taitotasosta riippuen.

Hirveän montaa peliä (tarkoittaa kymmeniä) pelejä tuo ei peräjälkeen kestä, sitten käy tylsäksi, koska on kuitenkin enemmän tuuri- kuin taitopeli eli tulokseen ei kovin paljon pääse vaikuttamaan, kun nopat määräävät saatujen juustojen määrän.

maanantai 26. joulukuuta 2011

Herkkua on siinä monenlaista

Jos joulupukkia on uskominen, olen ollut kiltti. Itse asiassa epäilen edelleen pukin erehtyneen osoitteesta, sillä niin kiltti en ole ollut kuin lahjojen määrästä voisi kuvitella.

Suurimmasta lahjomasta ei ole edes kuvaa, sillä kirjoitan sillä juuri blogia. Kyllä, herra Kirjoitus hankki minulle uuden tietokoneen vedoten siihen, että suutarin lapsella pitää olla kengät, jotta varpaat eivät palele. Myöskään ruskeasta kirjekuoresta, jonka saimme vanhemmiltani, ei ole kuvaa.

Muut lahjat sen sijaan esiintyvät seuraavissa kuvissa.
Lämpöä jouluun tarjoilevat sekä kahvi, tee, ihanat joulusukat ja upean vihreä kynttilälyhty. Herkkujakaan ei ollut tästä paketista unohdettu, pääsemme napistelemaan sekä suklaata että marmeladia ja suun voi sitten lopuksi pyyhkäistä Marimekon serveteillä.
Juomapuolestakin huolehdittiin. Saimme ihan kaksi pulloa Lumoavaa mustikkaglögiä, välipäivinä glögitellään sitten oikein kunnolla.

Aalto-kokoelmaamme täydentää myös punainen tuikkulyhty, jonka valossa voi sitten katsella kotiseudun valokuvia. Kirjan saimme vanhemmiltani, ja siellä välissä oli sitten kirjanmerkkinä ruskea kirjekuori.
Lisää lukemista tarjoaa Henning Mankellin romaani, josta voi nauttia suklaan kera. Glögikattilan voi sijoittaa mitä upeimmalle pannunaluselle ja virkeänäkin pysyy, kun nauttii kalanmaksaöljyannoksen päivittäin. Kuvasta puuttuu herra Kirjoituksen saama fleeceasu, joka toimii sekä väliasuna että oloasuna - puku ei ole kuvassa, koska oli pesussa päätyäkseen heti käyttöön.

Puhtaudestakin huolehdittiin, sillä saimme kauramaitosaippuaa ja -vartalovoidetta sekä käsisaippuaa ja suhkugeeliä ja niiden lisäksi herkullisia pikkuleipiä.Kaiken muun lisäksi ja sateisen synkeyden piristeeksi herra Kirjoitus osti minulle kirkasvalolampun. Huomisesta alkaen nautimme aamupalamme kirkkaan valon kera.

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Jouluksi tehtyä

Nyt kun paketit on useimmissa kodeissa avattu, uskaltaa esitellä sen, mitä tuli jouluksi tehtyä.

Sen verran on ensi alkuun pakko tunnustaa, että omat sukat jäivät vaiheeseen. Itselleni en saanut aikaan kuin yhden sukan, tänään sitten aloittelin toista eli ennen vuodenvaihdetta ovat nekin toivottavasti valmiina. Muutoinkin yhden sukat pitäisi vielä saada aikaiseksi.

Miehen sisko sai lahjaksi liekkisukat:

Anopille tein violetit nukkumaijat.

Appiukon sukkien kanssa meinasi käydä köpelösti, 22.12. aamusta oltiin tässä vaiheessa.Aatonaattona olivat sukat sitten kuitenkin jo paketoitavassa kunnossa.

Kun nuo sitten tänään sovitettiin, anopin sukat olivat ainoat, jotka tarvitsivat vähän korjausta ja nekin vain pikkuisen lisää mittaa, se muutos on äkkiä tehty.

lauantai 24. joulukuuta 2011

Hyvää joulua!

Tämän kuvan myötä, toivottelen kaikille oikein hyvää joulua!




Yritän purkaa päivityssumaa välipäivinä, kun on vähän enemmän vapaata, sillä kirjoitettavaa on kertynyt paljon.

perjantai 23. joulukuuta 2011

värillä on väliä

Koskahan sitä oppisi? Minä en varmaan viisastu tässä asiassa koskaan. Ostan aivan liian paljon kaikkea värin perusteella, kun väri on kaunis, onnistun heittämään nurkaan yleiset fiksut ja taloudelliset periaatteeni eli harkitse kahdesti, tarvitseko sitä, onko olemassa järkevämpää vaihtoehtoa, onko sinulla jo sellainen.

Viimeisin älynväläykseni oli niinkin arkinen kuin wc:n raikastin. Koska kylpyhuoneemme on muuttunut turkoosiksi, halusin myös turkoosin wc-raikastimen kun sellainen sopivasti sattui kaupassa kohdalle. Mitä siitä, että hintaa oli kolme kertaa sen verran kuin tavallisella. Väri oli juuri se oikea turkoosi, joka sopi täydellisesti toiletin muihin sävyihin, joten pakkohan se oli saada.

Vaan miten kävi. Se pahuksen raikastin kesti viikon ja valutti suurimman osan nesteestään pois ihan omia aikojaan. Hiukan kiukutti - ja tuli selväksi, että toista kertaa en enää lankea oli väri miten ihana tahansa. Tarjouksesta (todella halvalla) ostin vastaavan eri värisen ihan vain kokeillakseni, miten kauan se kestää. Tälläisesta tuotteesta siis on kyse, kerron kun olen saanut testattua, miten kauan tuo punainen kestää.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Tusina vuoden uuden vuoden lupaukset

Vaikka eletään vasta joulukuun puoliväliä, olen jo hyvän tovin pohtinut tulevan vuoden uuden vuoden lupauksia. Tässäkin kohtaa pitäisi olla tekemässä viimeisiä joulukortteja postituskuntoon, mutta sen sijaan istun kirjoittamassa uudesta vuodesta, koska joulukortit eivät vaan iske.

Uuden vuoden lupaukset ovat siitä merkittäviä, että ne roikkuvat jossain alitajunnassa muistuttamassa seuraavat 365 päivää ja ehkä vähän pidempäänkin, varsinkin jos ne jäävät pitämättä. Toisaalta niissä pitää olla järkeä, eihän sitä mitä tahansa höttöä kannata luvata, ei varsinkaan sellaista, jolla ei joko ole merkitystä tai jonka tietää rikkovansa samoin tein.

Tuota taustaa vasten olen nyt sitten pohtinut lupauksiani vuodelle 12. Mitä uskallan luvata, mikä on tärkeää, mitä pystyn pitämään. Pystynkö lupausteni avulla kannustamaan itseäni olemaan parempi minä, parempi ihminen. Lupausten määrääkin on syytä rajoittaa sellaiseen, että muistaa edes itse, mitä kaikkea on luvannut.

Tässä ne sitten tulevat. Uuden vuoden lupaukset vuodelle 2012:

1) Olen vuoden 2012 lopussa 10 kiloa kevyempi kuin vuoden 2012 alussa

2) karkkipäivä on vain kerran viikossa, mieluummin kerran kahdessa viikossa.

3) siivoan vaatekaappini. Asia, joka on jäänyt vuoden 2011 lupauksista täyttämättä ja on vaivannut minua koko vuoden.

4) Putsaan meikit naamaltani nukkuman mennessäni. Ehkä kerran parissa viikossa olen vain niin väsynyt, etten muka jaksa käyttää sitä pakollista paria minuuttia siihen, että puhdistaisin naamani. Tiedän ihan hyvin, mitä se tekee iholle, joten yritän parantaa tapani- koska kyse on vain siitä maksimissaan viiden minuutin viiveestä (kasvojen puhdistus ja pesu sekä hampaiden pesu) nukkumaan pääsemisessä


Ja sitten nämä klassiset. Ehei, ette kuule minun edelleenkään lupaavan mitään sillä linjalla, että autan hylättyjä kissoja tai koiria, annan enemmän rahaa hyväntekeväisyyteen tai vähennän viinan juontia. Hyväntekeväisyystyötä teen sen minkä teen, muodossa tai toisessa ja viina ei minulle ole koskaan ollut ongelma. Mutta sen sijaan tarjolla on sitä samaa vanhaa, jota olen koettanut jo monta vuotta - jälleen kerran uusin innoin

5) Vältän ostamasta kosmetiikkaa, vain sen takia että sen ostaminen on kivaa. Meikkejä ostan vain todelliseen tarpeeseen ja se tarkoittaa, että vanhat varastot on ensin tutkittu pohjia kautta ja varmistettu, ettei sieltä todellakaan löydy sopivaa tai lähes sopivaa korvaavaa tuotetta.

6) Ostan vaatteita js kenkiä sekä laukkuja vain sen, mitä hankkimillani lahjakorteilla saan. Muutoin pyrin kierrättämään omista (tai muiden) varastoista vanhaa ja tarvittaessa muokkaamaan sitä. Poikkeukset hyväksytään samoin ehdoin kuin kohdassa viisi eli todelliseen tarpeeseen - tiedostan hyvin, että minulta puuttuu esim. kunnollinen musta housupuku vallan.

Tuossa on sitten kyllä jo haastetta melkoisesti. Erityisesti kohdat 1, 2, 5 ja 6 vaativat minulta todellan paljon, mutta yritän selvitä. Kirjoittelen sitten tänne, miten edistyn.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Antijouluihmisen joulukuusi ja muuta jouluhöpinää

Olen, niin valitettavaa kuin se onkin, melko täydellinen antijouluihminen. Siinä missä muut nauttivat koristaessaan kotiaan joulukuosiin ja ripustellessaan sinne tänne jouluisia pikkujuttuja, minä yritän mennä siitä mistä aita on matalin. Joululahjat ostan tietenkin, koska se kuuluu tapoihin, mutta ne eivät joulussani näyttele kovin suurta osaa.

Tähän asti olen siis jättänyt joulukuusenkin laittamatta kotiimme, käyttäen tekosyynä sitä, että emme kuitenkaan ole jouluna kotona ja joulu on vain niin lyhyen aikaa. Tuohon on rakas mieheni valittamatta tyytynyt ja niinpä kotimme koristeina ovat riittäneet jouluvalot.

Tänä vuonna tein kuitenkin poikkeuksen ja senkin vain ihan siitä syystä, että sopiva kuusi suorastaan heittäytyi syliini. Laitoimme maalla kotiini pihakuusen ja sitä pellon ojasta pelastettaessa (meillä yhdistetään huvi ja hyöty - samalla kun haetaan joulukuusi, siivotaan pellonojat) sen vieressä oli maailman suloisin joulukuusi, joka suorastaan kiljui, että haluaa tulla mukaani. Niinpä meillä nyt sitten on joulukuusi.

Ette uskokaan, miten pahan omantunnon sain kun rakas puolisoni kuusta maljakkoa varten siistiessään nuuski poisleikkaamiaan oskia ja ihasteli niiden tuomaa lumoavaa tuoreen puun ja joulun tuoksua. Minun laiskuuteni ja jouluantipatioideni vuoksi mieheni ei ole voinut nauttia tuosta tuoksusta kymmeneen vuoteen. Niin monta joulua olemme näet yhdessä viettäneet ja yhtä monta kertaa olemme nauttineet vain muiden joulupuiden tuoksusta.

Sen verran kapinallinen kuitenkin olen, että ihan perinteinen joulupuumme ei kuitenkaan ole; ei latvatähteä, ei hopeanauhoja, vain hopeinen puolikuu latvassa ja punaisia palloja tehosteena.

maanantai 12. joulukuuta 2011

Ensimmäinen joululahja

Herrasväki Kirjoitus & Jälkikirjoitus on hankkinut itselleen tämän vuoden ensimmäisen joululahjan. Siis hankkinut itse itselleen. Ensin asiasta inostui rouva Jälkikirjoitus ja kun hän alkoi puhua asiasta, myös herra Kirjoitus kiinnostui. Asiaan paneuduttiin tietenkin asiaan kuuluvalla hartaudella, tutkittiin, selvitettiin ja vertailiin, pohdittiin, mistä ja miten se olisi järkevintä hankkia - odotettaisiinko joulun jälkeisiä alennusmyyntejä vai hankittaisiinko se samantien. Asiaa harkittiin tyypilliseen tapaan pitkään ja perusteellisesti. Lopulta asian ratkaisivat käsiin vanhenevat lahjakortit, sopiva tarjous ja kännykkään putkahtanut lisäalennuskoodi.

Niinpä herra Kirjoitus ja rouva Jälkikirjoitus suuntasivat paikalliseen Citymarkettiin ja kotiuttivat sieltä pitkään haaveilemansa SodaStreamin, jolle hintaa jäi kaikkien alennusten jälkeen 39,90e ja kun sekin kuitattiin lahjakorteilla ja plussaseteleillä, oli laite "ilmainen". Värivaihtoehtoja ei enää ollut kuin "ota tai jätä" valkoinen, mutta ei se meitä haitannut.


Laitteen mukana tuli yksi paineenkestävä pullo ja patruunallinen hiilihappoa. Makuaineet jouduimme ostamaan erikseen, ja koska herra Kirjoitus oli niiden hankinnassa vastuullinen, tuloksena oli - yllätys, yllätys - tuplakokoinen pullo cola esanssia ja toinen sirtuunalimonadia. Itse olin kiinnostuneempi hiilihapotetusta vedestä ja mehun hapottamisesta, myös minttuesanssi kiinnosti, mutta en tiedä saako sitä tavallisista kaupoista vai pitääkö se hankkia netin kautta erikoisliikkeestä, ainakaan tuolla, mistä nuo makuaineet ostimme, sitä ei ollut tarjolla. Todennäköisesti joudumme jossain vaiheessa hankkimaan lisää painepulloja ja mahdollisesti toisen hiilihappotäyttöpullon, mutta se on sitten sen ajan murhe.Eilen se hankitiin ja saman tien testattiin. Hiilihapotettu vesi maistui hyvältä, mehu samoin, colan tuotantoa pitää vielä harjoitella - se vaatii ilmeisesti tujumman määrän hiilihappoa kuin muut aineet. Uskoakseni harjaannumme vielä erinomaisiksi Colan tekijöiksi. Katsotaan nyt sitten käykö tämän kanssa samoin kuin monien muiden kapineiden kuten voileipägrillin eli ensin käytetään ahkerasti ja sitten haudataan kaapin perälle.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Arpajaisvoitot

On aina mukava voittaa arpajaisissa - erityisen mukavaa se on silloin, kun ei edes tiedä osallistuneensa arpajaisiin.

Äitini, kuinkas muutenkaan, oli ostanut nimiini arpoja kierrellessään kotipaikkani joulumyyjäisissä. Ja onnetar oli päättänyt suosia minua. Sain arpajaisvoitoksi kauniin kapan, joka sopii loistavasti keittiöömme. Lisäksi äiti antoi minulle omat voittonsa, joille hänellä ei kuulemma ollut käyttöä. Turha kai sanoakaan, että otin enemmän kuin mielelläni vastaan Wellan hiusvahan ja -naamion sekä kauniin kynttiläsetin. Kiitos, mamma, taas on yksi kosmetiikkakäynti vähemmän ensi vuonna.

perjantai 2. joulukuuta 2011

Jouluksi punaista

Pakkohan sitä jouluksi jotain punaista on saada, vaikka sellaistakin joka ei ihan kaikille näy. Erän lempibloggaajani Tuhlaus mainosti, että paikallisessa Sokoksessa on Freyan urheiluliivejä tarjouksessa. Kun alennusprosentti on 60, mikään ei voinut estää minua lyllertämästä erään työpäivän jälkeen Sokokselle sovittelemaan liivejä. Turha kai sanoakaan, että noille liiveille oli todellinen tarve. Omistan ihan neljät urheiluliivit, kahdet tosi vanhat ja kahdet uudemmat (tuo määrä on suhteettoman vähän verrattuna siihen, että tavallisia liivejä omistan varmaan kolmetkymmenet). Vanhat urheiluliivini alkavat olla entiset ja tällä käytöllä ne on pakko poistaa käytöstä ennemmin kuin pian, sillä en ole jaksanut sääliä niitä ja huoltaa kunnolla, vaan parin käyttökerran olen heittänyt ne pesukoneeseen ja sen valitettavasti näkee noista liiveistä.

Kun kerran jotain alennuksella sai, oli ihan pakko käydä tarkistamassa tilanne. Melkoisen sovittelun se vaati, sillä sopiva koko ei ollut lähelläkään sitä, mitä olen tottunut normaalisti käyttämään. Yhdet sopivat kuitenkin löytyivät - kokona yllättäen 85 DD. Niinpä olen nyt sitten onnellinen kirkkaanpunaisten urheiluliivinen omistaja.
Tuo runsas alennusprosentti takasi sen, etten joutunut maksamaan liiveistäni kuin 19,60 euroa.

torstai 24. marraskuuta 2011

Patriotismia

Sain jokunen viikko sitten mahdollisuuden johonkin sellaiseen, jota kovin monella minun sukupolveni edustajalla ei ole ollut. Pääsin nimittäin osalliseksi kentältä löytyneen sankarivainajan siunaustilaisuuteen, jonka päätteeksi 65 vuotta kadoksissa ollut nuori mies pääsi takaisin kotikuntansa multiin. Siunaus suoritettiin sotilaallisin menoin, kunnialaukaukset ammuttiin ja sotilaallisuus sekä isänmaallisuus oli vahvasti läsnä.

Sen verran vahvasti tuo tilaisuus vaikutti, että ihan tuntemattoman vainajan siunaustilaisuus sai minullakin kyyneleet silmiin. Osin siksi, että ajattelin itseni tuohon tilanteeseen siis odottamaan veljeä tai puolisoa kotiin - lakkaisinko koskaan odottamasta. Tämän 18-vuotiaana sotaan lähteneen ja 20,5 vuotiaana kaatuneen nuoren miehen äiti ei lakannut odottamasta, ei koskaan.

Tämä kyseinen kaatunut oli löynyt syksyllä 2009 Tuulosjoelta ja tunnistettu alustavasti tuntolevyn numerosta, varmistus oli tehty DNA-testauksella. Ja 67 vuotta sen jälkeen, kun hän oli viimeistä kertaa kotoa lähtenyt, palasi hän kotiin.

Kirkossa oli jaossa tarkka ohjelma, jotta maalikotkin osaisivat käyttäytyä oikein poikkeasvan sotilaallisessa seremoniassa. Tilaisuuden päätteeksi nappasin mukaani yhden ohjelman, joka on tässä liitteenä.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Kissan kuolema

Meillä on ollut kissa-asukas vessassamme koko tässä asunnossa asumisemme ajan. Saimme sen perintönä edelliseltä asukkaalta ja lupasimme huolehtia siitä hyvin. Kissimirri oli jo silloin vanha ja paikattu, mutta jotenkaan en vain voinut sitä hävittää, siinä oli sitä jotain - ehkä se on nuo vetoavan vihreät silmät.
Tänään se sitten tapahtui. Siirsin kissaa siivotakseni nurkan, jossa se oli majaillut, ja pam, sen jo kertaalleen liimattu kroppa katkesi liimauksen kohdalta.
En taida silti viitsiä alkaa kokoamaan kissaa uudelleen, ehkä sen on aika poistua ja tilalle tulla tylsä ja tavallinen vessaharjateline.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Kesää kaipaillessa

Satuin tässä tyhjentelemään sähköpostiani ja löysin sieltä erään kuvan. Sen oli rakas puolisoni minulle lähettänyt. Kuvan kesäinen tunnelma oli jotenkin niin lämmin ja aurinkoinen, että on aivan pakko laittaa se tänne blogiin piristämään mieltä pimeyden ja sateen keskelle. Ehdimme jo maanantai aamun verran nauttia lumesta ja sen tuomasta valosta, mutta sinne se taas katosi ja nyt on entistä pimeämpää ja synkempää.

Kuvassa on siis herra Kirjoituksen uusi polkumapyörä, jonka vakuutusyhtiö kiltisti maksoi sen edellisen päädyttyä varkaan käsiin siitä huolimatta, että oli kahdella lukolla kiinni telineessä. Edellinen pyörä ehti olla hänellä ihan kolme kuukautta ja kaksi päivää ja oli tyylikkään musta. Ihan samanlaista ei tietenkään enää saanut (ihan uskomatonta, miten nopeasti pyörissäkin "kausimallistot" vaihtuvat), vaan tilalle tuli tällainen uusretroversio - ihan fiksun näköinen tämäkin. Tämä asustaa nykyään autotallissa eli eivät vorot ihan helposti pääse käsiksi.

Vaikka tuossa kuvassa on jo aavistus syksyä, ottaisin silti mieluummin tuon ajan takaisin kuin eläisin tätä marraskuuta. Onneksi ei ole enää kuin kymmenen päivää jäljellä ja sitten voi alkaa odottamaan joulua.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Maailman kirjat sekaisin

Tänään on tapahtunut yksi aikas suuri ihme, tosin kyseessä on ihme vain minun mittakaavassani. Jonkilaista esimakua aiheesta oli tarjolla jo eilisten ostosten muodossa, sillä niissä oli esillä jotain sellaista, mitä en ole koskaan ennen ostaut. Olen täällä blogissakin jo muutamaan kertaan tuonut ilmi sen, miten inhoan ja vihaan sukkahousuja ja käytän niitä vain välttämättömissä ja pakonsanelemissa tilanteissa ja silloinkin mietin vielä kahdesti, onko ihan pakko käyttää asua, jonka kanssa sukkahousut ovat pakolliset.

Tänä aamuna punnitsin sitten kädessäni viime talvena tuunaamiani kalsareita ja paksuhkoja sukkahousuja, jotka ovat pyörineet kaapissani jo varmaan viisitoista vuotta. Ostin jossain vaiheessa kolmet tuollaiset paksut sukkahousut eri värisinä kymmenellä markalla kappale ja se, että ne ovat kestäneet kaapissa tuon ajan kertoo, ettei niitä juuri ole käytetty. Inhoan sukkahousuja, mutta kun toisessa vaakakupissa olivat kuusinumeroa liian suuret kalsarit, ei houkutellut niidenkään tunkeminen vuoden 1994 amerikantuonti farkkujen alle. Kuvitelkaa tilanne, jossa 40 kokoisten farkkujen alle tungetaan 44 kokoiset löysät kalsarit -ei hyvä.

Noista kahdesta pahasta valitsin sitten ---tadaa--- sukkahousut. Töihin päästyäni muistin kyllä miksi en pidä sukkahousuista, sen verran kutisevat ja tuskanhikeä aiheuttavat ne olivat. Kaikesta huolimatta ne päätyvät jalkaani huomennakin, sillä pidän masokismista, enkä halua tapella noiden välihousujen kanssa.

torstai 17. marraskuuta 2011

Lahjakortit laulamaan

Kuten tuossa aiemmin mainitsin, on huusholliimme päätynyt käyttämättömiä lahjakortteja jonkin verran. Tarkennettu laskelma osoitti yhteissummaksi liki 900e, olen järkyttynyt. Mihin ihmeeseen saamme tuhlattua tuollaisen määrän rahaa? Siis kun periaatteessa emme tarvitse tavaraa lisää. Käytännössä jotain pieniä puutteita kuitenkin tuli taas havaittua, ja niiden hankintaan sitten käytettiin lahjakortteja.

Veikon koneen 5€ lahjakortin lisäksi jouduin laittamaan tiskiin ihan euron kolikon saadakseni uuden nappikuulokkseen puhelimeeni. Ystävällinen myyjä kun suostui tinkimään hinnasta kaukaisen kanta-asiakkaan hyväksi (kotikaupungissamme ei ole Veikon koneen myymälää, lähin on naapurikaupungissa ja poikkesin siellä, kun olin kaupungissa työasioissa).S-ryhmän lahjakorteista 50€ käytettiin verenpainemittariin, joka ei kyllä ihan tuolla summalla irronnut, mutta Herra Kirjoitus on ottanut lääkärinsä suositukset vakavasti ja päättänyt ryhtyä seuraamaan verenpainettaan. Eikä se tarkkailu taida tehdä pahaa minullekaan.Seppälän 20e lahjakortilla saikin sitten jo monenmoista, hankintaan menivät kolmen korvakoruparin paketti 5€ hintaan (olen mato hukkaamaan korvakoruja, joten työkäytössä olen jo vuosia sitten siirtynyt rihkamaa tappioiden minimoimiseksi), parinkymmenen hiuslenkin tarjouspaketti kustansi ihan euron (sen pakkasin treenikassiin varmistaan, että hiukset saa kiinni, kun tarvetta on), kaksi paria leggingsejä, valkoiset ja mustat, maksoivat ihan viitosen. Ovat muuten elämäni ensimmäisen leggarit, mutta ajattelin käyttää niitä kalsarien korvikkeena siitä syystä, että nykyiset kalsarini ovat liian isoja.Suurin yksittäinen hankinta oli 10€ hintainen vaalean oranssinvärinen kiiltävää satiinia oleva juhltapusero röyhelokauluksella. Hupaisinta on se, että melkein samanlaisen, mutta kokoa liian pienen nappasin mukaan mummun perintövaatekaapista vain pari viikkoa aikaisemmin. No sen päälle mahtumista odotellessa voi sitten käyttää tätä.Lahjakorteista on siis kulutettu 75e, enää 800 jäljellä...

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Salaisuuksien saari

Vuoden 2011 vuoden pelit julkaistiin jo joku aika - lue pari kuukautta sitten - mutta jotenkin ne jäivät vain odottamaan sopivaa hetkeä hankintaan. Nyt S-kauppojen tuplabonus kuukausi tarjosi hyvän tekosyyn kotiuttaa vuoden 2011 perhepelin eli Salaisuuksien saaren.

Pelaamaan ei ole vielä ehditty, mutta peli on visuaalisesti todella kaunis ja vaikuttaa enemmän kuin viihdyttävältä - sen verran ehdimme lukea sääntöjä ja järjestellä pelin laattoja. Aikaisemmista lautapelihankinnoistamme tämä eroaa sikäli, että tämä on yhteistyöpeli parhaimmillaan, voittaa ei voi jos ei pelata yhteen ja porukalla. Innolla odottelen testipelejä Herra Kirjoituksen kanssa.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Minä kans

Kuulun siihen sukupolveen, jonka lapsuudessa maito oli punaista kulutusmaitoa ja sinistä kevytmaitoa ja pakattu sellaisiin purkkeihin, joihin alaosaa koristi musta-valkoinen maalaismaisena vinttikaivoineen kaikkineen. Todella kauniita purkkeja, sääli, ettei niitä ole otettu uustuotantoon.

Muistan myös purkkiuudistuksen, jossa purkkeihin tulivat epämääräiset lehvät lehmien tilalle ja sitten taas lehmien palauttamisen takaisin purkkeihin. Sekä vuoden 1995 taidemaitopurkit, joista erityisesti kunnaksen Iso Muu jäi mieleen.

Ei siis liene ihme, että minunkin on ihan pakko nostaa esiin näistä uusista taidemaitopurkeista oma suosikkini. Niinhän lähes jokainen itseää kunnioittava bloggaaja on viime aikoina tehnyt. Ennen suosikin ja kuvan julkistamista on pakko kuitenkin kirjoittaa vähän perusteluja ja antaa risuja ja ruusuja. Odotin todella paljon Tiia Vanhatapion suunnitelmalta ja petyin pahasti, minusta nahkatakissa ei ole mitään maitoon liittyvää edes siitä huolimatta, että se takki olisi tehty lehmännahkasta, sillä ei nahkansa menettänyt lehmä enää lypsä. Eero Aarnion purkki oli myös täydellisen tylsä ja loisti pahemman luokan itse tehostusta kaikkinen ponyineen, dinoineen, tuplakuplineen, palloineen ja pastilleineen - oliko ihan pakko tunkea kaikki vähänkään tunnetut itse suunnitelemansa esineet maitopurkkiin?

Suunnittelijavalinnat eivät sinänsä yllättäneet, mutta itseni yllätti se, kenen purkista pidin eniten. Suosikikseni nousi nimittäin Paola Suhosen kanavatyötä muistuttava maisema lehmineen.

Niin nostalginen en sentään ollut, että olisin säästänyt koko purkin. Nappasin muistoksi nuo ylläolevat kuvat ja pistin sitten purkin roskiin.

torstai 10. marraskuuta 2011

Pitäkää minut kaukana vaatteista

Olen viime aikoina ollut siinä onnellisessa asemassa, että olen voinut tehdä löytöjä omasta vaatekaapistani - joskus on ihan ehdottoman hyvä, että säästää kaiken. Nyt on käytössä Floridan matkalta vuonna 1994 ostamani farkut, jotka ovat nyt hyvän kokoiset tai ehkä pikkiriikkisen isot, mutta joka tapauksessa menevät kivuttomasti kiinni ja näyttävät paremmilta kuin isommat versiot. Tästä huolimatta en ole voinut olla täyttämättä pursuilevia vaatekaappejani vähän lisää ja huokailematta, että voi kun joskus oppisi olemaan ostamatta tai haalimatta.

Osan vaatteista hankin huuto.netistä, jossa oli myynnissä juuri minulle sopiva paketti. 16 vaatetta ja postikuluineen alle 30e. Tosin osa vaatteista oli sellaisia, että ne menevät suoraan kierrätykseen eteenpäin eli ovat liian isoja tai eivät muutoin ole tyylisiäni, mutta tärkein himotukseni kohde eli umbron ulkoilutakki oli kuin tehty. Olin niin näppärä, että pesin ja tuuletin vaatteet sekä tungin ne kaappeihin ennen kuin ymmärsin, että hankinta olisi pitänyt raportoida oikein kuvallisestikin.

Samoin kävi perintövaatteilleni, sillä siivosimme viime viikonloppuna edesmenneen isoäitini vaatevarastoa ja siellähän sitä vaatetavaraa todella oli. Osa vaatteista päätyi suoraan kierrätykseen, osa meille jäljelläoleville käyttövaatteiksi, osa materiaaliksi harrastajille ja osa jäi vielä odottamaan, josko niille löytyisi uusi koti. Vaikka miten yritin olla haalimatta tavaraa, en silti ihan tyhjin käsin poistunut. Meille muutti muutama pari eri värisiä collegehousuja, muutama iskemätön sukkapari, parit sukkahousut, yksi hame, josta on tarkoitus värkätä tyynynpäälinen ja kirkkaansininen poplari, joka saa toimia parempana syystakkina, kun kerran Ril'sin harmaa alkaa olla kokoa teltta.

Nyt yritän käydä itseni kanssa taistelua siitä, etten tarvitse yhtään enempää vaatetta paitsi ehkä ulkoiluhousut tuon Umbron takin pariksi. Sitten minulla olisi kolme järkevää ja suhteellisen siistiä ulkoilupukua (yksi jossa on mustat housut ja beige takki, taivaansininen takki ja tummansiniset housut, jotka sopivat takin käänteiden väriin ja nyt sitten pitäisi hankkia housut tuohon kirkkaan siniseen umbron takkiin...). En uskalla luvata, etten ostaisi mitään muuta, mutta pyrin siihen...

torstai 3. marraskuuta 2011

Koko kuningassuku

Tuolla jo aikaisemmin kertoilin, miten äiti-muori lahjoi meitä Väinö-merkkisellä paistinpannulla. Tuo kyseinen paistinpannu ristittiin tietenkin keittiön kuninkaaksi, sillä olihan rakkaaseen kotimaahamme silloin joskus kuninkaaksi kruunattu Hessenin prinssi suunnitellut hallitsevansa tätä maata nimellä Väinö I. Väinö on kyllä osoittautunut kuningas tittelinsä veroiseksi, sillä se tosiaan on loistava työapu ja erottuu edukseen niistä vanhoista ja puolikuluneista pannuista, joilla keittiössämme on aikaisemmin kärvennetty (miten niin yksi paistinpannu ei voi kestää lähes jokapäiväisessä käytössä kymmentä vuotta - täytyyhän sen...).

Äitini ei olisi ollut oma itsensä, ellei kuningassukumme olisi lisääntynyt sen jälkeen kun menin Väinöä kehumaan. Nyt meillä on sitten kokonainen kuningassuku, sillä viimeksi kotona käydessämme perheeseemme muuttivat myös Väinö II ja Väinö III, joista ensin mainittu on tyypiltään paistokasari ja jälkimmäinen suurperheelle tarkoitettu nelilitrainen kattila. En tiedä, yrittääkö äitiliini vihjailla jotain perheen kasvattamisen tarpeesta, mutta Väinöt ovat kyllä ihanat.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Vertailussa halpispuuterit

Tämä teksti on ollut mielessäni jo pitkään, alkuperäinen tarkoitus oli kyllä analysoida kaupan keinoja viilata ostajaa linssiin, koska koin tulleeni asteen verran huijatuksi yhdessä puuterikaupassa. Kun sitten kuitenkin huomasin myös kyseisen tuotteen hyvät puolet päädyinkin vertailevaan tutkimukseen edellisestä ja nykyisin käytössä olevasta puuteristani.

Alkuselostukseksi mainittakoon vielä, että laitan puuteria naamaani päivittäin eli kulutus on siis suhteellisen suurta ja vuodessa kuluu useampikin puuteri. Tästä syystä olen tottunut käyttämään arkisin markettitason tuotteita, joissa yleensä on paras hinta- ja laatusuhde.

Tässä postauksessa keskitytään vertaamaan Itävallasta ostamaani paikallisen Halpahallin Bipan omaa merkkiä "look by Bipa" olevaa puuteria Suomesta Lidlistä ostamaani Suhada-puuteriin. Puuterit ovat molemmat niin sanottuja halpapuutereita, koska Bipan puuteri maksoi 5€ ja Lidlin Suhada-versio 3,90€. Puuterit vastaavat molemmat laadultaan Lumenen tuotteita ja on pakko sanoa, ettei itse puutereissa ollut juuri mainittavia eroja. Molemmat levittyivät hyvin, peittivät kevyesti ja pitivät ihon mataisena pitkään saamatta sitä näyttämään mitenkään tukkoon meikatulta.

Erojakin puutereissa toki oli ja jos olen rehellinen, niitä oli enemmän kuin tuo reilun euron hintaero antaisi ymmärtää.

Look by Bipan puuteria myytiin tyylikkäässä hopeanvärisessä rasiassa, jonka sisäkannessa oli koko kannen kokoinen peili. Rasia on käteen tukeva ja puuteria on helppo käyttää juuri tuon peilin ansiosta. Kuvassa näkyy myös puuterin vippa, joka oli todella tukeva ja laadukas - itse asiassa se oli parempilaatuinen kuin esim. Lumenen puutereiden kanssa tulevat vipat.

Lidlin Suhada-puuterissa ei ole peiliä, rasia on pyöreä ja sellaista perusmallia. Rasian kiinnityssysteemeissä ei ole vikaa, vaan se on kestänyt laukussa loistavasti aukeamatta. Puuterivipasta ei oikein voi puhua, koska kyseessä on ennemminkin lätkä puuterin levittämiseen kuin mikään vippa. Kuten kuvista näkyy, kyseinen "vippa" ei kestänyt käyttöä edes yhden rasian vertaa, rasiassa on puuteria jäljellä vaikka miten paljon ja vippa murenee käsiin. Onneksi Bipan vippaa voi käyttää tämänkin tuotteen levittämiseen.

Lidlin Suhada puuterin plussaa on se, että sitä ihan oikeasti on tuossa rasiassa. Rasia on alaspäin kapeneva, mutta puuterikakku ulottuu koko rasian pohjaan asti eli tätä käyttäessään ei tunne tulleensa huijatuksi puuterin määrässä, vaan päin vastoin kokee saaneensa enemmän kuin edes osasi odottaa. Toisin on Biban puuterin laita. Jos katsoo tuota yllä olevaa kuvaa tarkasti, huomaa, että puuterirasiassa on paksut kirkkaat muovikehykset, jotka ulottuvat pohjasta varsin korkealle. Tämä siis tarkoittaa sitä, että itse puuteria on rasiassa kovin vähän, rasia näyttää huomattavasti massiivisemmalta ja ikään kuin lupaa enemmän kuin todellisuudessa antaa. Tuo sama asia kyllä selviää, jos malttaa kääntää rasiat ja katsoa, paljon puuteria ne ovat syöneet. Bipan puuterin massaksi ilmoitetaan 4,5g, kun Suhadassa sisällön määrä on reilut 11g.

Juuri tämä oli se ominaisuus, josta olin ajatellut alunperin urputtaa, jossa koin tulleeni huijatuksi. Tokihan tuon olisi nähnyt, jos olisi katsonut rasiaa oikein tarkasti (ja lukenut puuterin määrän sieltä takakannesta). No seuraavalla kerralla osaan olla viisaampi, kun ostan itselleni aiemmin tuntemattoman merkin kosmetiikaa.

Jos olen rehellinen, niin puntit näiden puutereiden kesken menevät suunnilleen tasan. Look by Bipa hakaa Lidlin puuterin vipan laadussa, Lidlin Suhada-puuteria puolestaan saa halvemmalla reilusti enemmän. Laadussa ei eroja juuri ole. Aion ostaa jatkossakin -ja jättää aikaisemman ykkösmerkkini Lumenen puolta kalliimpana kauppaan.

maanantai 31. lokakuuta 2011

Oudot harrasteet

Kaloriina ja lahjakortit

Tämän blogin kirjoittaja eroaa keskiverrosta kaduntallaajasta ainakin kahdessa asiassa, mitä lahjakortteihin tulee. Yleensä lahjakortin saajia on kahta tyyppiä, joko niitä, jotka ryntäävät kaupaan saman tien ja pistävät lahjakortin haisemaan tai sitten niitä, joilta kortti jää käyttämättä. Monet ihmiset (se on uskomattoman iso prosentti kun kaupoista kysyy) kun jättävät lahjakorttinsa lunastamatta joko siksi, että unohtavat sen olemassa olon tai eivät löydä ko. liikkeestä mieleistään tavaraa. Minulta on elämäni aikana jäänyt käyttämättä vain kaksi viiden euron arvoista plussapisteseteliä ja sekin harmitti perskuleesti - kaikki lahjakorttini olen käyttänyt enemmän tai vähemmän viisaasti.

Mitä ne mainitut erot minun ja muiden välillä sitten ovat, ensimmäinen tuossa tulikin jo mainittua eli en jätä lahjakorttejani käyttämättä ja toinen on sitten se, että en ryntää heti käyttämään lahjakorttiani, vaan teen sen vakaasti ja harkiten.

Oudoista harrastuksistani johtuu, että meillä on käytössä ehkä keskivertohuushollia enemmän lahjakortteja. Harrastukseni kun ovat sellaisia, että useimmista niistä saa jonkinlaista korvausta - joko pisteitä lahjakortteihin, lahjakortteja tai jopa suoraan euroja. Itse asiassa minulla taitaa olla vain kaksi harrastusta, joista en saa mitään korvausta, ensimmäisenä tämän blogin pitäminen, joka ei ota jos ei annakaan, ja toisena kuntoklubeilu, joka suorastaan maksaa (paitsi että olen saanut salikorttinikin tai ainakin osan siitä lahjaksi parina viime vuonna).

Pengoin tässä taas laatikoita ja samalla eräs käteen sattunut kuori muistutti minua oudoista harrasteistani. Siihen kun olen koonnut käyttämättömät lahjakorttimme. Pikainen inventaari osoitti, että shoppailua pitäisi taas kohta alkaa harrastaa, sillä lahjakortteja on kertynyt laatikonpohjalle runsaahkosti; s-ryhmään 230e, seppälään 180e, k-kauppaan 60e, Changeen (liiviliike) 30e, Intrumentariumiin 50e, H&M:lle 15e, Motonettiin 30e ja Veikon koneeseen 5e. Lisäksi siellä oli lahjakortti, joka oikeutti viiteen hartiahierontaan -tuosta tosin olen jo käyttänyt neljä kertaa ja nekin kaikki kortin vanhenemisen jälkeen, onneksi kyseessä on tuttu hieroja, jonka aikataulut joustavat. Näissä siis yhteensä kiinni 600e - mikä hirveä summa.

Maailmalla lahjakortteja on tulossa tai tilauksessa myös reilusti, pikaisella laskutoimituksella yli 200 euron arvosta ja niiden lisäksi vielä 80e edestä Nesteen bensalahjakortteja. Nyt alkaa vain olla se ongelma, että mihin nuo kaikki käyttää.

Pitänee alkaa tehdä listaa puutteista huushollista ja suunnitella shoppailumatkaa isoon maailmaan siis Tampereelle ja Ideaparkkiin.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Tuunaa pyykkikori

Meillä on ollut pyykkikorin haku päällä jo hetken aikaa. Vanhassakaan ei ollut mitään varsinaista vikaa, mutta siinä oli yksi huono ominaisuus, mistä johtuen se piti korvata uudella. Minulla kun on paha tapa haalia runsaasti tavaraa, niinpä pyykkikorin päälinen on viimeajat toiminut jalkakylpypaljun säilytyspaikkana, siitä johtuen, että pesukoneen päälle on kertynyt muuta roinaa (lue kosmetiikkaa). Valkoinen muovinen pyykkikorimme oli kuitenkin kansirakenteeltaan sellainen, että sitä ei oltu tarkoitettu toimimaan minkään tuollaisen alustana ja kansi on alkanut antaa periksi. Niinpä olen etsiskellyt meille uutta pyykkikoria, sellaista, jonka kannelle voisi toistaiseksi sijoittaa tuon jalkakylvyn.

Uudelle pyykkikorille oli oikeastaan vain kolme kriteeriä. Sen piti olla sen verran tilava, että pyykkimme sopisivat sinne. Kansiratkaisun piti olla sellainen, että sen päälle voi sijoittaa tuon jalkakylpypaljun ja kolmantena kriteerinä oli sitten hintalappu - en ollut valmis maksamaan montaa kymppiä pyykkikorista. Plussaa olisi tietenkin kylpyhuoneeseemme sopiva väritys.

Paikallinen halpakauppa vaihtoi omistajaa, joten siellä oli loppuunmyynti. Alennusprosentit vain tuntuivat aluksi juuttuneen jonnekin olemattoman kymmenen ja kahdenkymmenen välille. Nyt kun alennusprosentit olivat nousseet neljäänkymmeneen, päätin käydä tutkailemassa valikoimaa. Jäljellä oli vain yksi sopiva kori ja sen kannessa oli vikaa. Rottingille tyypilliseen tapaan pari puun sälettä oli katkennut ilmeisesti kovasta käsittelystä johtuen ja törrötti ikävästi kannesta.

Nuukuus iski ja raahasin korin kassalle, ajatuksenani tinkiä lisäalennusta rikkoutuneen kannen takia. Onnistuinkin, sillä kori lähti lopulta mukaani puoleen hintaan eli kustansi vain reilun kympin. Herra Kirjoitus oli vähän epäileväinen suunnitelmieni suhteen, mutta antoi periksi, kun intin haluavani tuon korin.

Kotona kaivelin esille kuumaliinapistoolin ja liimasin lohjenneet rottinkinsäleet paikalleen. Periaatteessa tuo olisi riittänyt korjaukseksi, mutta koska epäilin kuitenkin loukkaavani käteni johonkin jäljelle jääneeseen tikkuun, lisäsin koristeeksi vielä vähän silkkinauhaa.

Tämä ratkaisu toimii näin aluksi, jatkossa olen suunnitellut kiertäväni silkkinauhaa koko reunuksen ympäri ja vaihtavani nauhan väriä sen mukaan, kun kylppärin väritys vaihtuu. Nytkin olisin voinut laittaa tuohon päälle turkoosia nauhaa, mutta olkoon nyt, kun kylppärin väri kuitenkin vaihtuu taas kohta.