Muistan myös purkkiuudistuksen, jossa purkkeihin tulivat epämääräiset lehvät lehmien tilalle ja sitten taas lehmien palauttamisen takaisin purkkeihin. Sekä vuoden 1995 taidemaitopurkit, joista erityisesti kunnaksen Iso Muu jäi mieleen.
Ei siis liene ihme, että minunkin on ihan pakko nostaa esiin näistä uusista taidemaitopurkeista oma suosikkini. Niinhän lähes jokainen itseää kunnioittava bloggaaja on viime aikoina tehnyt. Ennen suosikin ja kuvan julkistamista on pakko kuitenkin kirjoittaa vähän perusteluja ja antaa risuja ja ruusuja. Odotin todella paljon Tiia Vanhatapion suunnitelmalta ja petyin pahasti, minusta nahkatakissa ei ole mitään maitoon liittyvää edes siitä huolimatta, että se takki olisi tehty lehmännahkasta, sillä ei nahkansa menettänyt lehmä enää lypsä. Eero Aarnion purkki oli myös täydellisen tylsä ja loisti pahemman luokan itse tehostusta kaikkinen ponyineen, dinoineen, tuplakuplineen, palloineen ja pastilleineen - oliko ihan pakko tunkea kaikki vähänkään tunnetut itse suunnitelemansa esineet maitopurkkiin?
Suunnittelijavalinnat eivät sinänsä yllättäneet, mutta itseni yllätti se, kenen purkista pidin eniten. Suosikikseni nousi nimittäin Paola Suhosen kanavatyötä muistuttava maisema lehmineen.
Niin nostalginen en sentään ollut, että olisin säästänyt koko purkin. Nappasin muistoksi nuo ylläolevat kuvat ja pistin sitten purkin roskiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti