maanantai 4. marraskuuta 2019

Elämäntapahamsterin onnistuminen

Joskus elämässä on ihanaa kun saa tuntea hamsterina onnistumisen tunnetta ja joskus elämässä onnistumisen tunne voi olla pienistä asioista kiinni. Niin tälläkin kertaa, eikä kyseessä ollut kuin pätkä kierrätettyä heijastinnauhaa ja pari palasta tarranauhaa.

Äitini valitti, että hänen heijastinliivinsä vetoketju ei pysy kiinni. Alkuun yritin tietenkin säätää sitä kaikilla osaamillani tavoilla, jotka useimmiten auttavat temppuileviin vetoketjuihin, jos ei nyt suoranaisesti hampaita ketjusta puutu tai lukko ole halki. Tällä kertaa purista-kiristä-väännä - vinkit eivät auttaneet ja ketju aukesi edelleen.

Koska kyseessä oli muuten kelpo liivi, päätin korjata sen tarranauhoilla. Mitä suurimman onnistumisen tunteen sain, kun hamsterin jemmoista löytyi palanen juuri oikeanlevyistä heijastinnauhaa, sen alle sopiva tarranauhan kappale vastakappaleineen ja mikä vielä parempaa toinen palanen liivin väristä tarranauhaa ja sen vastakappale. Heijastinnauha ja neonkeltainen tarranauha ovat peräisin vanhasta heijastinliivistä, jonka osia olen hyödyntänyt monessa muussakin työssä. Musta tarranauha, joka piiloutui tuon heijastinnauhan alle, on sekin kierrätettyä, vaikkakaan en sen tarkempaa alkuperää muista. Hamsterilla kun on tapana ratkoa talteen kaikki mahdolliset kierrätysosat poistoon menevistä tekstiileistä. Niinpä minultakin löytyy jos jonkinlaista nauhan pätkää, vetoketjua, lukkoa tai koristetta jemmoistani ja nyt kun niistä löytyi korjaukseen juuri täydelliset kappaleet, koin suunnatonta onnistumisen riemua.

Liivistä saatiin varsin toimiva ja vielä lisäksi ihan helposti kauempaa ei edes huomaa, että liiviä on käpistelty.


Ompelujälki ei ole läheltä katsottuna maailman kaikkeuden hienointa, mutta palaset oli pakko tikata paikalleen niin, että ne kestävät toistuvat avaamiset ja sulkemiset. Äiti oli liiviinsä kovin tyytyväinen ja otti sen jälleen heti käyttöön.

perjantai 1. marraskuuta 2019

Voi pimeys

Monen monta vuotta olen hokenut sitä, miten inhoan pimeää, kylmää ja märkää. Tuo tunne vain tuntuu pahenevan vuosi vuodelta. Miten toivoisinkaan, että voisin vain kiskoa peittoa korville ja jäädä sinne peiton alle vaikka kolmeksi kuukaudeksi näin syys-talven aikaan. Tässä kohtaa voi todeta, että kyllä karhut ovat viisaita, näillä leveysasteilla kaikkien pitäisi voida nukkua talviunta.

Ihan kauhuissani mietin jo, että miten oikein koomailen läpi marraskuun ja joulukuun, kun nyt jo on talviunifiilis. Pari päivää sitten satanut loskaksi muuttunut ensilumi ei juuri lisännyt hereilläpysymisen halua. Tuntuu, ettei mikään huvita ja siihen, ettei pimeässä kukaan erota nurkissa pyöriviä villakoiria voi aina vedota.

Tässä kohtaa mieleeni juolahti kirkasvalolamppu, jonka Herra Kirjoitus minulle osti muutamia vuosia sitten. Koska keittiömme on jo muutenkin täynnä kaikea ei niin tarpeellista, raahaan senkin sinne, jos se vähän edes piristäisi ja toisi sitä kaivattua valoa tähän pimeyteen. Sen vierelle nostan D-vitamiinipurkin, jos vaikka sieltäkin löytyisi  vahvistusta siihen uskoon, että kevät tulee jälleen.

Taidan olla itselleni armollinen ja päättää, että jos marraskuussa ei huvita suursiivota, vain imuroin ja pyyhin pölyt, jos ei huvita kokata, otan käyttöön valmisruokajemmat (pussikeitto ja näkkäri ovat ihan hyvä vaihtoehto, uskokaa pois, kyllä niillä ja kaurapuurolla kuukauden elää). Onneksi koomailuun liittyy myös se, ettei jaksa laittaa itseään sen vertaa, että kävisi ulkona syömässä kovin usein. Piristykseksi voidaan käyttää vihdoin ja viimein ne lahjakortit, jotia on säästetty hätätilanteita varten. Marraskuussa on onneksi vain 30 päivää, ja kun jokaiselle päivälle lupaa itselleen vaikka puoli tuntia piristävää peliaikaa, niin ehkä sillä selviää. Tuo kouluttava peli kun hyvä henkireikä, joten pitänee käyttää sitä jaksaa-jaksaa-vipuna: kun hoidat nämä asiat, saat vartin peliaikaa. Tuon kirjoitettuani tunnen itseni kyllä enemmän viisivuotiaaksi kuin aikuiseksi, mutta ihan se ja sama - kunhan sillä selvitään marraskuusta ilman että elämä ja koti ajautuvat jättikaaokseen, niin sillä mennään.

torstai 31. lokakuuta 2019

Loistava lokakuu

Syyskuussa tuli mentyä riman alta monessa kohdassa, enemmän roskaruokaa ja herkkuja kuin aikoihin, ei kuluseurantaa, ei paljoa liikuntaa. Toisaalta paljon iloisia hetkiä yhdessä Herra Kirjoituksen, perheen ja ystävien kanssa. Olo on jokseenkin rentoutunut ja motivoitunut, haluan aloittaa jälleen uudella innolla ruokahävikin vähentämisen, roskaruoan välttämisen ja kuluseurannan. Koko maailmaa en pysty kerralla muuttamaan, mutta jos vähän kerrallaan omaa elämääni taas parempaan suuntaan.

Pelkään jo etukäteen sitä, että en jaksa ja viitsi, koska syksy ja pimeys painavat päälle. Toisaalta, jos minulla on tuuria, päivät ovat kuulaan kirpakoita ja kuivia ja silloin saa aikaan vaikka mitä.

1. viikko
Normaali viikko, muutama lisätunti töitä, vähän kaupassa käyntiä. Siivosin jääkaapin ja sain häpeäkohtauksen poistaessani puoliksi nesteytynyttä kurkkua. Tämän seurauksena päätin keskittyä - taas vaihteeksi - ruokahävikin minimoimiseen. Ostin ensimmäiset joululahjat kummipoikaa ajatellen, mikä on sallittua shoppailua. Paikkausta ja parsintaa, taas on ehjiä vaatteita, eikä tarvitse ostaa uusia.  Hieroja tarjosi rentoutusta ja perjantaina rentoutusilta Herra Kirjoituksen kanssa Potterin merkeissä. Olen ylittänyt Wizards Unite tavoitteeni, olen tasolla 35. Ajatukseni pelin edetessä oli, että se taso täyttyisi ensi keväänä ja tämän vuoden loppuun mennessä saisin koluttua läpi tason 34. Viikonloppua vietimme maalla.

2. viikko
Aloitin ruokahävikin vähentämisen tekemällä kaali-porkkanapaistosta chilillä maustettuna, ruokakaupasta ostettiin suurimmalta osaltaan terveellistä (esim. salaattia evääksi), mutta valitettavasti myös lohtukarkkia. Työrintamalla yksi extratyöpäivä ja muutama lisätunti. Verotuspäätöskin tuli vihdosta viimein, palautukset maksetaan joulukuussa. Perjantaina jälleen Potter-ilta. Lauantaina kahvitreffit ystävän kanssa ennen työviikonloppua. Tavaroita tuli lisää yhden kenkäparin verran.


3.viikko
Laatuaikaa Herra Kirjoituksen kanssa ilman suuria suunnitelmia kun kerrankin saimme yhteistä vapaata järjestettyä. Toki viikkoon mahtui myös yksi lisätyöpäivä. Oli myös palkkapäivä ja sen aiheuttama "entä sitten-fiilis", suuri innostus on vaihtunut olkien kohautukseen, sillä olen onnistunut tekemään pihistelemisestä tavan, joten jos hirveän suuria yllättäviä menoja ei tule, niin säästöjä jää säännöllisesti. Sähkölaskumme on myös pienentynyt yllättävästi, nykyään se tulee maksuun vain joka toinen kuukausi. Toki säästö on vain muutamia euroja kuukaudessa, mutta kaikki säästö on plussaa.

4. viikko
Liiankin tavallista elämää viikolla ja sitten menoa ja meininkiä koko viikonloppu. Wizards unitea Fightin forces- eventin merkeissä tuli pelattua taas vähän liikaakin. Viikonloppuna ensiksi oli kauden ensimmäiset ja ainoat pikkujoulut, sitten tupaantuliaiset ja sunnuntaina hieroja. Uusia tavaroita yhdet kengät, jotka sain työkaverin äidiltä, no ne tulevat korvaamaan nuo glitterillä pilaamani popot, joita käytin pikkujouluissa.

5.viikko
Jälleen hyvin hyvin tavallinen viikko, töitä ja WU:ta halloween haasteen merkeissä. Äidin kaihileikkaus osa kaksi, onneksi kaikki näyttää menneen hyvin. Palkkapäivä, joka ei ollut palkkapäivä, työnantajalle kävi lipsahdus ja aika monen hengen palkat jäivät laittamatta maksuun ohjelmistovirheen takia. Tässä kohtaa voin vain kiittää onneani sen suhteen, että en ollut budjetoinut tuota rahaa mihinkään ja että elämä ei ole ihan kädestä suuhun, joten palkan siirtyminen parilla viikolla eteenpäin ei ole katastrofi. Uskoakseni valitettavasti niitäkin perheitä on, joissa tuo aiheutti ongelmia. Jälleen kerran voidaan todeta, että säästäminen on hyve ja puskurirahasto pitäisi olla kaikilla.

Noin yleisesti en ehkä sanoisi lokakuuta niin loistavaksi, ei ehkä niin paljon roskaruokaa kuin aikaisemmin, ruokahävikki nollassa, siis tuon jääkaapin siivousta seuranneen häpeäkohtauksen jälkeen. Kokonaisuutena ei sitten ihan nollille päästy. Ei ihan mahdottoman suurta kauppalaskua, mutta kuitenkin liikaa roskaruokaa ja liikaa herkkuja edelleen.  Kuitit tosin kuun viimeisenä päivänä edelleen laskematta, mutta noin mutulla tällainen tuntuma. Vaaka makaa unohdettuna kaapin alla ja se näkyy vyötäröllä, koska en sitten tyhmänä unohdin sijoittaa parikymppiä kuntosalitarjoukseen enkä nyt malta maksaa siitä kolmea kymppiä kuussa (ilmainen sali aukeaa taas helmikuussa).  Shoppailuna yksi peli ja pari pelin varaosaa, ilmaiseksi kahdet kengät, joista toiset lähtevät glitteröityinä roskiin. Melkoinen kasa käyttökelvottomaksi kulunutta vaatetta, osa minun, osa äidin ja isän, tuli silputtua naamanpuhdistuslapuiksi. Olen yllättynyt siitä, missä tahdissa tuo purkki tyhjenee ja toisaalta olen aika ylpeä tästä kankaiden hautausmaasta - vielä yksi käyttö ennen roskiinlaittoa.

maanantai 28. lokakuuta 2019

Glitteriä kehiin

Naamakirjan lahjoitetaan-osaston postilaatikkonoutona hain yhdet kengät, liki käyttämättömät konjakinväriset nilkkurit. Parin käyttökerran jälkeen kyllä selvisi syy, miksi ne ovat jääneet käyttämättä. Kengät ovat muovia eli siis keinonahkaa ja myös tuntuvat tasan siltä kuin muovipussit kiskoisi jalkaan. Hikoavat litimäriksi alta minuutin ja ovat sitten vastaavasti jäätävän kylmät. Sinänsä muuta vikaa noissa ei ollut, paitsi tietenkin epämuodikas kullanvärinen metallikärki. No minä ja muoti emme mahdu samaan lauseeseen kuin täällä blogissa tässä yhteydessä eli sillä ei sinänsä ollut väliä.

Kun pikkujoulujen teemana oli bling, bling eli kiilto ja kimallus, niin päätin uhrata nuo kengät täydentämään muutenkin kirppishenkinstä pukeutumistani. Mustat housut ja paita olivat kirppislöytöjä vuosien takaa, kullanvärinen kimaltava huivi  ja musta kiiltävä kaulakoru sekä leveä kullanvärinen rusettipanta samoin. Kullanväriset korvikset olen ostanut uutena, mutta niitäkin olen marinoinut laatikossa vuosia. Kullanvärinen laukku, samansävyinen rannerengas ja musta kimaltava ruususormus olivat kaikki lahjoja Ievuskaiselta.  Onneksi kaikki nuo eri aikoina ostetut kullanväriset elementit olivat samaa kullan sävyä, joten eivät riidelleen keskenään. Pitkään arvoin kullanväristen sandalettien ja balleriinojen välillä, joista ensin mainitut totesin liian kylmiksi ja toiset liian vanhoiksi ja kuluneiksi juhlakengiksi, joten jotain vielä enemmän kimaltavaa piti saada.

Siihen kohtaan nämä ilmaispopot sopivat kuin tilauksesta. Koska muutenkin mentiin "vanhassa vara parempi"- periaatteella, olivat myös tuunausmateriaalit löytöjä kaappien kätköistä. Kenkiin nimittäin sivelin ihan surutta  edesmenneen Tiimarin konkurssimyynnistä ostamaani hileliimaa (yllätyin kun se vielä oli käyttökuntoista) ja sen päälle ripottelin paikallisen askarteluliikkeen loppuunmyynnistä ostamaani kullanväristä glitteriä. Muistan miten Ievuskaisen kanssa olin kaupassa ja minulla ei ollut mitään hajua, mitä teen isolla purkilla kullanväristä glitteriä (olisin halunnut hopeista, mutta sitä ei enää ollut), mutta ostin sen, koska se oli 80% alessa. No nyt löytyi käyttöä - eihän se ole ollut laatikossa kuin ehkä kolme vuotta.



Kuva on pikaräpsy heti kun sain 10 min kestäneen tuunaukseni valmiiksi. Glitteriliiman kuivuttua kenkien väri tasoittui paremman näköiseksi ja kiilto tuli vielä enemmän esiin. Herra Kirjoituksen silmät pyörivät kuin flipperipallot hänen nähdessään nämä - puhumattakaan tietysti glitterin synnyttämästä sotkusta, jota hän joutui imuroimaan. Kengät ajoivat kuitenkin aivan hyvin asiansa ja täydensivät klassisen musta-kultaisen asun.

Jotain harakkuuteni asteesta kertoo varmaan se, että Herra Kirjoitus joutui toimimaan makutuomarina ja valitsemaan useammasta kiiltävästä ja kimaltavasta asusta tilanteessa, jossa ykköskimalle vaihtoehtoni ei löytynyt kaapista (jaa että miten niin ihan liikaa jemmattuja vaatteita).

tiistai 1. lokakuuta 2019

Sujuva syyskuu

Jos kerran ennakko-otsikoinnilla saadaan aikaan hyviä tuloksia, niin tehdään syyskuusta sitten jo ennakolta sutjakkaasti sujuva kuukausi.


Viikko 1 ja 2
Syyskuun ensimmäinen viikko oli ihan kokonainen yksi päivä, mutta sitäkin ihanampi. Nautittiin maalla auringosta, koottiin viimeisiä marjoja ja jopa käytiin isän kanssa ulkona. Toinen viikko olikin sitten normaali työviikko parilla ekstratyötunnilla. No ei mennyt ihan tavoitteiden mukaan, ehdin parissa päivässä rikkoa sekä en osta karkkia että roskaruoka ja kaupassa käynti kieltoja. Muutoin meni sitten paremmin, flunssa alkaa väistyä, aurinko paistaa sateen lomasta. Lenkille en kuitenkaan uskaltanut lähteä, sen verran tuli takapakkia lentsusta toipumiseen pelkästä työssä käynnistä. Viikonlopulla peli-ilta ystäväpariskunnan kanssa, ihanaa laatuaikaa.

Viikko 3
Ei mitään mainittavaa, töissä käyntiä ja velho jahtia. Jos olen rehellinen, niin voi todeta, että perseelleen meni tämä viikko sen suhteen, etten edelleenkään päässyt kunnon lenkille, koska köhä. Lisäksi roskaruokaa on syöty ja ruokahävikkiä aiheutettu eli hävetää todellakin.

Viikko 4
Kuten aikaisemmallakin viikolla töitä, velhojahtia  ja herkkuperseilyä. Viikon kohokotina viikonloppu maalla ja peli-ilta kavereiden kanssa.


Viikko 5 ja 6
Töitä, töitä ja vähän enemmän töitä; viikolla 5 työtuntien määrä 62 ja kuun viimeiseen päiväänkin n. 9 tuntia töitä. Vähäisellä vapaa-ajalla edelleen juoksemista Wizards Unite-pelin pisteiden perässä. Viikonlopun yllärinä sukulaisten järjestämät yllätysjuhlat Herra Kirjoituksen kesällä täyttyneiden täysien vuosikymmenten kunniaksi.

Ei kuluseurantaa, ei kunnolla liikuntaa, liian paljon roskaruokaa, herkkuja, ruutuaikaa ja pelaamista. Positiivisena sentään se, että tili ei ole tyhjä, vaatteet sopivat vielä päälle ja pää on rentoutuneempi kuin aikoihin. Tavaroitakaan ei ole kertynyt, kuukauden aikana olen siivonnut pari kassillista tavaraa kirppikselle ja kierrättänyt erinnäisiä tavaroita muuten meiltä eteenpäin.

Olen myös onnistunut kasaamaan innostusta niihin asioihin, joita en ole tehnyt parin viimeisen kuukauden aikana eli blogiin ja käsitöihin sekä kotiin. Jos lokakuun työt pysyvät nyt sovituissa, niin minulla on ruhtinaallisesti vapaa-aikaa muuhunkin kuin pelaamiseen.



maanantai 30. syyskuuta 2019

Kosmetiikkapoistot 3/4 vuonna 19

Melkein jo aloin turhautua, kun yhtään pulloa eikä purtiloa alkanut tyhjentyä, vaikka niitä tasaiseen tahtiin onkin käytetty. Tässä toki näkyy selvästi muutama asia, ensinnäkin meillä on nyt käytössä isot pullot (koko vähintään 500ml) niin shampoosta, suihkugeelistä kuin saippuastakin ja nehän tyhjenvät huomattavasti hitaammin kuin pienemmät pullot, toisekseen Herra Kirjoitus on viime aikoina käyttänyt mineraalikividödöä, joka kuluu kovasti hitaammin kuin perusdödö.

Sentään kuitenkin jotain on tyhjentynyt ja tämä yksi "loppuunkäytetty" on sellainen, että ansaitsee oman kuvansa. Nimittäin Vevayn meikkipaletti nro 2. Kuvasta näkyy, että siitä on käytetty molemmat poskipunat ja pari luomiväriä. Loput jäivät - ja jäävät -  käyttämättä, koska minusta luomivärin paikka on luomella, ei poskella ja nämä karisevat luomelta pois alta nanosekunnin. Sen verran minusta on tullut kermaperse, etten todellakaan kiusaa itseäni moisella. Lopput siis ruusutehtaalle.



Muutakin tyhjentynyttä on sentään vähän tullut:  Dermosilin omenadödö, Pepsodentin perushammastahna, Syoss-hiusväri (joka on odottannut varmaan kuukauden käyttöä kaapissa),  Tivoli-vartalovoide mallia otettu hotellista mukaan, Yves Rocherin Orchidee-minihuulipuna, Dermosilin Vitamin E kasvopuhdistusvaahto ja  Dermosilin meikkivoide sävyssä Deep


Lisäksi on yksi käsisaippua pullo, joka tyhjeni, ja josta ei ole kuvaa, kun täytin sen samantien uudelleen käyttöön.

Pitkällisen odotuksen jälkeen sentään jotain tyhjentyneitä pulloja lisää. Voidesaippua, jonka kaadoin täyttöpussista pulloon halusi karata myös pumpun välistä, Herra Kirjoituksen dödö on vanhaa tuttua Dermosilin Challengeria, Oriflamen itseruskettava kasvovoide vanhentui sellaiseksi, että pistin sen roskiin, vaikka pullossa oli kolmannes jäljellä, Dermosilin kaurakäsivoide kului aivan loppuun, Northern lights suihkugeeli on sekin Dermosilin, ripsiväri Lumenen, Huulikiilto Yves Rocherin samoin kuin Hibiskus-minihuulipuna.


yhteensä 17, kaikkiaan vuoden alusta 96 purtiloa ja 21 näytettä.

sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Parsimapäivä

Appiukkoni ja kälyni ovat odottaneet sukkiaan takaisin jo hyvän tovin, kun en vain ole saanut aikaiseksi parsia niitä. Nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja hoitaa asian kuntoon. Parin päivän vapaahetket sain viettää näiden parissa ennen kuin olivat kaikki jälleen ehjät ja käyttökuntoiset.


Samaan syssyyn korjasin sitten Herra Kirjoituksen housut, jotka ovat odottaneet käänteiden kiinnitystä vielä pidemmän tovin kuin sukat parsimistaan. Myös parit muut sukat ja saumat tuli korjattua. Vielä yhdet taskut pitäisi saada aikaan Herra Kirjoituksen housuihin, samoin huomasin pyykkiä pestessäni, että ainakin yhdet omat housuni kaipaavat paikkaamista. Tämä on tätä loputonta, juuri kun kuvittelet saavasi parsittavien ja paikattavien kasan tyhjäksi, jostain löytyy purkaantunut sauma tai rispaantunut kohta, joka täytyy korjata.

torstai 12. syyskuuta 2019

Level 32

Tunnustan, olen jokseenkin täydellisesti hurahtanut Wizard uniteen ja viime aikoina käyttänyt suuren osan vapaa-ajastani siihen. Turhaa, niin turhaa, toisaalta äärimmäisen rentouttavaa ja toisaalta myös turhauttavaa, kun niitä himottuja juttuja ei vaan löydy.

Positiivista pelissä on toki se, että siinä tulee pakostakin käveltyä ainakin jonkin verrran. Myönnetään, että sen jälkeen, kun myös Herra Kirjoitus koukuttui tuohon, olemme "saalistaneet" myös autolla eli etsineet uusia hyviä paikkoja, joista löytyy enemmän koottavia tavaroita kuin kotoa. Herra Kirjoitus on tasolla 16, mutta hän onkin aloittanut vasta viikko sitten eli hän pelaa huomattavasti enemmän tosissaan kuin minä silloin alussa. No toisaalta hän on myös onnistunut vältttämään kaikki ne sudenkuopat, mitä minä tyhmyyksissäni ja osaamattomuuksissani kahlasin läpi eli eteneminen on ollut senkin vuoksi nopeampaa. Varsin räjähtävän alun pisteiden keräämiseen hän sai siinä vaiheessa, että teki rekisteröitymisensä Day of the Dragonsin aikaan ja minä kokosin hänelle 10 000 pisteen arvosta lohikäärmeitä samalla kun kokosin niitä itsellenikin.

Myönnetään, että pelaamisesta on tullut jonkinlainen kilpajuoksu, minä yritän pysyä edellä ja Herra Kirjoitus tulee perässä, minkä ehtii. Tällä hetkellä siis olen tasolla 32 ja saavuttanut sen, mitä alun perin ajattelin. Ensi haaveeni kun oli ylipäänsä päästä tasolle 20 ja sitten tasolle 30 ennen lumen tuloa. Vielä en uskalla toivoa, että olisin tasolla 35 ennen vuoden vaihdetta, koska tarkoitukseni on pikemminkin vähentää kuin lisätä pelaamista. Muuta ruutuaikaa tuo on kyllä vähentänyt, ei juuri tule oltua naamakirjassa eikä edes blogissa, kun pitää jahdata itse soittavaa harppua tai Fenix-lintu Fawkesia.

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Lopettamisen onni

Pitkään olen pohtinut Jenni Sarraksen arkijärki-blogissaan esittämää ajatusta siitä, että me ihmiset jakaudumme tavaroiden aloittajiin ja lopettajiin . Itse tunnustaudun yhä selkeämmin lopettajaksi, minusta on ihana, kun saan tiristettyä purkin pohjalta viimeisetkin pisarat käyttöön tai vaatteen pidettyä todella niin loppuun, että sen ainoa oikea paikka on roskis. Tämä totta kai vasta sen jälkeen, kun kaikki hyödyntämiskelpoiset osat/palaset on siitä irrotettu. Tietenkin mielihyvää tarjoaa myös se, että voi ottaa kaapista käyttöön uutta ja niin purkaa varastoja, samalla kun voi alkaa toivoa sen käyttöönotetun jutun vähenemistä tai kulumista siihen, että ollaan taas kohta loptusvaiheessa.

En osaa sanoa, miksi en pidä niin houkuttelevana monen uuden purkin avaamista tai satunnaistapauksia lukuunottamatta laajan rättivarastoni täysimittaista hyödyntämistä, vaan mieluummin tyhjennän jemmoja purkki ja huulipuna kerrallaan tai jumitan samoissa vaatteissa, kunnes ovat ihan rievuiksi kuluneet. Ilmeisesti se on lopettajan-tyyppipiirre. Samoin kuin se, että jos ostaa jotain uutta, se siirretään kaappiin jonon jatkoksi eikä oteta käyttöön. Tästä tavasta onnekseni alan päästä pikku hiljaa eroon, ei hankita uutta, vaan kaivellaan niitä kaappeja niin pitkälle kuin materiaa riittää - ja sitähän riitää. Toisaalta taas sitten, jos jotain hankin, niin otan sen samantien käyttöön, enkä jemmaa enää kaapin pohjalle pilaantumaan. Tästä jemmaamisesta ja tavaroiden pilaantumisesta kaapissa kirjoittelin keväällä ja olen edelleen sitä mieltä, että vanhentuvaa tavaraa kannattaa pitää varastossa vain järkeviä määriä ja myös käyttää niitä, jotta ne eivät pilaannu käyttämättöminä. Se, jos mikä on suurta haaskuuta, jos joutuu heittämään pois käyttämättömän, mutta kaapissa pilaantuneen tavaran.

Osa  lopettajan mielihyvästä tulee tosiaan siitä, että saa jonkun asian kulutettua loppuun. Osa toki myös siitä, että saa käyttöön jotain uutta ja pieni osa siitä, ettei tarvitse ostaa mitään, vaan korvaava tuote löytyy itseltä. Viimeisin osa tarjoaa tietenkin vielä tuplaonnistumisen, kun rahaa säästyy ja maailma pelastuu, kun jälleen jää yksi turha tuote tekemättä.

Juuri äsken koin suurta riemua, kun laitoin yhdet puhki kävellyt kengät roskiin. Jälleen kerran sain aikaiseksi kenkien pohjiin reiät ja näin syksyn sateilla sellaiset kengät eivät todellakaan ole käyttökelpoiset, joten pistin ne roskiin. Sen verran minulle on tällä uudella vuosikymmenellä kehittynyt kermaperseen vikaa - tai kenties järkeä - että kun noiden tilalle käyttöön otetut kävelykengät kalvoivat rakon kantapäähän, siirsin ne kirpparikasaan, joku järki lopettamisessakin, ei sitä ihan verissä päin -  tai jaloin - tarvitse tehdä. Siis kaksi paria pois, nolla sisään (toistaiseksi).

lauantai 31. elokuuta 2019

Erinomainen elokuu

Kyllä, otsikko on tarkoituksella kirjoitettu etukäteen, koska olen sitä mieltä, että asiat johtavat toisiin ja mielikuvilla on valtava voima. Olen siis päättänyt, että elokuu on erinomainen.

Elokuun suunnitelmissa on vain muutama asia: jatkaa kesähullutusta eteenpäin, syödä pussiruokaa niin kauan kuin jemmat tyhjentyvät ja muutenkin tyhjentää kaikki loput ruokavarastot, lukea toinen varastokirjoista ennen laina-ajan päättymistä sekä pestä ikkunat. Välttämättömät ostokset tehdään lahjakorteilla ja kaikkea muuta paitsi välttämätöntä vältellään. Tiedossa on myös muutama ylimääräinen työvuoro ja toivon tietenkin, että niitä löytyisi vaikka pari lisää.

Ensimmäinen viikko:
Alkoi harrastetöiden merkeissä heinäkuun lopussa ja jatkui samoissa merkeissä elokuun alussa. Viikonloppu meni maalla marjojen merkeissä. Edelleen menossa kesähullutuksen viikon 4 tuplaus. Viikon miete: "Voi luoja miten vaikeaa tämä ostamattomuus joskus on. Se, että kaapit ovat täynnä tavaraa, ei yhtään hillitse himoa saada jotain uutta. Lidlin kesätarjouksessa on - yllättäen - aivan ihania rintaliivejä, housuja ja mekko, jotka kaikki haluan. Puhumattakaan urheiluliiveistä, kesähousuista tai tukisukista. Mä haluan ne kaikki, just nyt heti." Sen sijaan parsin muutaman parin vanhoja sukkia käyttökuntoon ja korjasin muutaman sauman sekä silppusin pari vanhaa paitaa meikinpoistolapuiksi - kurja lohdutus, mutta enpähän ostanut mitään.Sen sijaan sain vanhan villahuovan kinnasmateriaaliksi.

Toinen viikko:
Paluu arkeen ja tavallisiin töihin, tosin vapaapäivän kautta. Tiedän, että olisi pitänyt siivota, mutta päätin kauttia viimeisitä kohtuullisen kivoista kesäpäivistä ja lähdin viikon ensimmäisenä vapaapäivänä pelaamaan wizard unitea. Toisena sitten siivosin. Samoin kaikki muut viikon vapaahetket käytin siivoukseen, jotta saisin kodin kuntoon. Kesähullutuksesta menossa viides viikko. Perjantaina lapsenvahtivuoro ja kävimme yhdessä vahdittavan kanssa katsomassa Angry Birds 2:n. Hemmottelimme itseämme viikonlopun aikana käymällä molempina päivinä syömässä ravintolassa, koska se oli nopeampaa kuin kokkaaminen kesken siivouksen. Saapuneet tavarat: kaksi ilmaista kynsilakanpoistoainetta.

Kolmas viikko:
Odotettu tilipäivä, joka ei tietenkään järistyttänyt maailmaa (edes minun) mitenkään, sen sijaan puhdas ja siisti koti sai aikaan syviä ihastuksen viboja. Yritän taas hetken keskittyä siihen, että kaikki pysyisi viimeisen päälle puts plank kunnossa, siisti koti todellakin vaan on niin ihana. Töitä ja vähän lisää töitä, mistä erittäin positiivinen fiilis. Kesähullutus jatkuu edelleen ja etenee tasaiseen tahtiin.

Neljäs viikko:
Kampaaja, jota olen odottanut jo kuukauden päivät, takasi melkoisen muodonmuutoksen ja monta kymmentä senttiä vähemmän hiuksia. Kahtena iltana Pintxoilemassa kavereiden kanssa - ihanaa oli, eikä kurkkukipu paljon haitannut tahtia. Loppuviikolla kurkkukipu valitettavasti muuntui täysimittaiseksi flunssaksi ja elämä oli lähinnä köhimistä ja niistämistä. Töistä koetin rämpiä läpi jotenkin ja muun ajan nukuin. Väsymisen huomasi jälkikäteen ajatellen kyllä jo alkuviikon pienistä asioista kuten siitä, etten jaksanut kaivella kaapista uutta kasvojenpuhdistusainetta, vaan pesin naamaani kosteuttavalla yleissaippualla, joka sattui olemaan lavuaarin reunalla, parin pienen sauman ompeleminen oli ylivoimaista jne. Eipä tullut paljon tavaroita hankittua, mutta ruokailu meni sitten taas roskaruokailuksi vallan, kun en jaksanut miettiä kunnon ruoan laittamista. Kesähullutus osittain tauolla.

Viides viikko:
Flunssa jatkuu, niistoa, yskimistä, köhinää, pihinää, räkää ja rättejä. Päätin, että annan itselleni luvan toipua, en yritä kesähullutukseen palaamista ennen kuin olen kunnossa eli ensi viikolla. Meillä syödään nyt, mitä jääkaapista, pakastimesta tai kotiin toimittavien ravintoloiden listalta löytyy. En jaksa, en halua käyttää voimiani kauhan varressa heilumiseen tai sen miettimiseen, mitä syötäisiin, haluan vain päästä tästä taudista eroon.

Kaikesta huolimatta koen elokuun olleen erinomainen, vaikka kuitteja ei ole tallella, menoja ei ole laskettu, roskaruokaa sekä herkkuja on mussutettu ja kuu päättyi flunssan kourissa. Ehkä se johtuu sisäisestä rauhasta, jonkinlaisesta tyyneyden tunteesta, joka on saavuttanut minut jollain tasolla. Tajunta siitä, että meillä on vain yksi elämä ja että siitä voi myös nauttia, on ollut melko ratkaiseva. Enkä tarkoita nauttimisella sitä, että koko kuun palkka pistetään päivässä haisemaan, vaan sitä, ettei kaiken tarvitse olla mitenkään ryppyotsaista, säästötavoitteet täyttyvät hiljaisemmallakin tahdilla, samoin kilot karisevat ja niitä asioita kannattaa tehdä, mistä tulee hyvä olo- jos ei nyt ihan tehdessä, niin jälkeen ainakin (vrt. lenkille lähteminen hampaat irvessä ja sen jälkeinen endorfiinipiikki). Ehkä asiaan vaikuttaa myös se tajunta, että parhaat asiat ovat ilmaisia; hymy, halaus, auringonpaiste, hiekan ratina lenkkarin alla. On lupa elää ja nauttia...

lauantai 24. elokuuta 2019

Kuuntele itseäsi

Pitäisi sitä jo tähän ikään mennessä oppia sellainen pieni asia kuin itsensä kuunteleminen. Jos huomaa, että on useampana päivänä peräkkäin takkuista lenkkeillä, mikään ei huvita ja mitään ei saa aikaiseksi sekä olo on muutenkin tukkoinen, ei pitäisi mitenkään olla yllättävää, että syysflunssa iskee. Varsinkin kun se vielä varoittelee kurkkukivulla vuorokautta ennen iskemistään.

Mä vaan en tunnu koskaan oppivan tuota ja osaa lukea merkkejä etukäteen, vaikka ne ovat ihan selkeästi ilmassa. Tyypillisiä tällaisia ovat hoitamatta jäävät pienet asiat, joita ei vaan millään jaksa tehdä, vaikka tekemiseen menisi minuutti tai maksimissaan viisi. Tällä kertaa hyvinä esimerkkeinä ovat uuden kasvojen pesuaineen kaivaminen esiin kaapista, oli vaan helpompi pestä naamakin kosteuttavalla yleissaippualla, joka oli valmiina lavuaarin reunalla tai yksien sukkien korjaaminen taikka tiskipöydän siivoaminen. Viimeisimpään olisi mennyt ehkä kolme minuuttia, keskimmäiseen viisi ja ensimmäiseen pari eli kymmenessä minuutissa olisi selvitty kaikesta, mutta kun ei vaan saa aikaiseksi. Näiden tunteiden iskiessä kun ymmärtäisi kuunnella itseään ja antaa hiukan löysiä muussakin kuin näiden pienten asioiden tekemisessä, voisi se tautikin olla lievempi - vai onko tää vaan toiveajattelua. Sillä kohtaa kun on myöhäistä enää keventää, kun on nokka punaisena niistämisestä, kurkku raastinraudalla revittynä ja pää lämmöstä sekä räästä pöppöröisenä. Silloin voi sitten vaan enää sairastaa ja harmitella, että taas kerran kävi näin.

Minä ja syksyinen räkätauti ollaan oltu kavereita joka vuosi. Lisäksi se pirulainen yleensä osaa iskeä saumaan, jossa sairastaminen tapahtuu omalla ajalla tai vaihtoehtoisesti sitten vaan on se tilanne, ettei ole mitenkään mahdollista jäädä sairastamaan niin "pienen" asian takia. Tällä kertaa jako menee suunnilleen puolet-puolet.

Sen verran olen kuitenkin viisastunut, että sen toisen puolen, mikä on siis mahdollista käyttää sairastamiseen, käytän tasan siihen. En yritä leikkiä sankaria ja suorittaa sitä, tätä tai tota kipeänä. Keskityn nyt niistämiseen ja inkivääriteehen. Positiivista on se, etteivät uudet tavarat juuri kiinnosta - ainoa, mitä tahtoisin on uusi nenä, jonka kautta ilma kulkee.

torstai 22. elokuuta 2019

Hiukset lyhyiksi

Vihdoin ja viimein karvastoni on saavuttanut sen mitan, että ne päästään leikkaamaan. Pituusrajoitus oli voimassa siksi, että halusin lahjoittaa leikatut hiukset syöpälasten peruukkeja varten ja sinne kelpuutettu minimipituus on 25cm.

Vähän kampaajaani hirvitti iskeä sakset tuohon pehkoon, mutta useamman vakuutuksen jälkeen, että olen todellakin tosissani ja haluan lyhyet hiukset, peruukkikarvat pistettiin ponnareille ja katkottiin. Sitten nipistettiin vielä vähän lisää, jotta hiuksiin saatiin jonkinlainen malli.

Kaikkiaan lahjoitushiuksia kertyi liki 100g, mikä on kohtuullisesti ottaen huomioon, että aikuisen pitkät täyspidennykset painavat n. 140g.



Lupasin itse hoitaa postituksen sillä Hiusextra Heinilä toimii Little Princess Trustin suomalaisena kumppanina ja he toimittavat hiuksia isompina pumpseina Britaniaaan. Eli minä pistän hiukset pussissa lahjoituspaperin kera menemään heille ja he toimittavat sen sitten eteenpäin. Kun karvat aikanaan saapuvat perille, saan ilmoituksen sähköpostilla.

Olisin toivonut, että hiukset olisivat voineet jäädä Suomeen, mutta sillä kohtaa, kun suomalaisille hiuksia kerättiin, hiukseni olivat vielä liian lyhyet enkä ollut valmis luopumaan niistä.  Joten toimitaan nyt tällä kertaa näin, että edes joku saa hyötyä siitä, mikä on minulle ylimääräistä. En tosiaan vielä pari vuotta sitten tiennyt, että jopa hiukset on mahdollista kierrättää, mutta aina sitä oppii uutta ja tuottaa entistä vähemmän roskaa, kun hiuksetkin menevät suurimmalta osaltaan hyötykäyttöön.

Uuden, lyhyen hiusmallin etuja ovat sen monipuolisuus, siihen kun saa jakauksen paikkaa vaihtamalla erilaista näköä, samoin sitä voi tupeerata, siloittaa ja suoristaa tai kirahtaa, jolloin se on erinäköinen jälleen. Myös erilaisten pantojen, pinnien ja nipsujen avulla siitä saa jälleen erinäköisen. Sen verran olen menneistä viisastunut, että en enää hiusten lyhentyessä pistää pinni- ja pantavarastoa poistoon, sillä tunnun olevan ikiaikainen tukkajojo (lyhyt-pitkä-lyhyt-pitkä). Parhautta on myös kampaajani ammattitaidon osoitus eli huoltovapaa malli. Tämä on siis sellainen, että sen voi halutessaan kasvattaa pitkäksi ilman, että se näyttää mallistaan pois kasvaneelta, tavallisesti kun lyhyiden hiusten "huoltoväli" eli mallin uudelleen leikkaus on vähintään kuuden viikon välein. Taikka jos haluaa käydä kampaajalla, niin se myös kestää leikkaamisen parin kuukauden välein. Kirsikkana kakussa on ehkä se, että tämä vaatii erilaisia "mömmöjä" pysyäkseen kuosissaan eli nyt tulee sitten ostovimmassa hankituille suolasuihkeille, hiuspuutereille, vahoille, muotovaahdoille ja muille käyttöä ja tietenkin pullojen loppuessa kaappiin tilaa.

Lisäksi ehdottomaksi plussaksi lasketaan nopea kuivuminen, ei enää kolmantena päivänä märkiä hiuksia tai tunnin riehumista föönin kanssa, varsinkin kun lisääntynyt liikkuminen on lisännyt pesun tarvetta. Nyt kun tarkemmin mietin, niin nämä perustelut kuullostavat kovin tutuilta - lienevät siis ihan samat, mitä käytin silloin kun edellisen kerran leikkasin hiukseni lyhyiksi. Kasvattamisen puolesta taas puhuvat laittamisen nopeus ja helppous sekä vähäisempi kemikaalimäärä, pitkät hiukset kun eivät tarvitse sen tusinaa ainetta pysyäkseen kuosissaan. 

keskiviikko 7. elokuuta 2019

Rätti- ja luutusulkeiset

Koska ensiviikolla on edessä tavallista rankempi työrupeama ihan omasta toiveestani (sain kuin sainkin yhden ylimääräisen työvuoron muutenkin rankkaan viikkoon), tajusin, että kodillemme on pakko tehdä jotain. Varsinkin kun seuraavakin viikko on täystyöllistetty, kun siinäkin on jo yksi ylimääräinen työvuoro ja jos lisää tulee, otan kiitollisuudella vastaan. Sen seurauksena, että olen asunut ja tulen asumaan töissä, kotimme alkaa taas kerran muistuttaa peikkoluolaa.

Aloitin siis suursiivouksen näin vapaapäivänäni. Sain pestyä keväisen tulipalon noet naapuritalon palon jäljiltä makuuhuoneen ja olohuoneen ikkunoista. Muutenkin sain ne huoneet siivottua kuntoon. Makuuhuoneeseen vaihdoin samalla vähän syksyisemmät tekstiilit.


Huomenna sitten jatketaan töiden jälkeen työhuoneessa ja viikonloppuna hoidellaan loput, samalla pestään vihdoin ja viimein se prosecco keittiön lattialta, jos sitä jossain vielä on jäljellä.

Muistan, että vuosia sitten taisin siivota aina kun oli vapaapäivä. Siihen samaan taidan pyriä nytkin, jotta koti pysyisi siistinä ja järjestyksessä. Tässä kohtaa taas tietenkin huomaa sen, miten vähemmän on enemmän ja vähemmän tavaroita esillä helpottaa siivousta kummasti.



maanantai 5. elokuuta 2019

Kinnassuunnitelma

Viime talvesta asti olen haaveillut kintaista, lämpimistä nahkakintaista ja tietenkin itse kierrätysmateriaaleista tehdyistä. Idean taisin löytää Hääräämö-blogista. Olen tainnut mainitakin, että minulla on varastossa vanha ruskea nahkatakki, jota olen suunnitellut materiaaliksi tähän projektiin. Takin ostin vuonna 1998 käytettynä ja maksoin siitä noin 100 markkaa, käytin sitä vuosikausia, mutta sen yritettyä murhata minut muutamaan kertaan tarttumalla pyöränsatulaan yrittäessäni nousta pyörän selästä, siirsin sen jemmaan odottamaan parempia aikoja - taisin silloin haaveilla nahkahameesta. Toinen syy takin hylkäämiseen oli sen avoinainen kaula-aukko, joka vaati aina paksun kaulaliinan käyttöä ja minä en vain osannut sitoa huivia niin, ettei rintakehäni olisi palellut. Nahka on kuitenkin ihanan pehmeää ja laadukasta.

Viime talvena suunnitelma kaatui siihen, että minulla ei ollut hanskoihin sopivaa vuorimateriaalia. Nyt sain  - naamakirjan kautta ilmaiseksi tietenkin- huopuneen villafiltin, josta aion kokeilla hanskojen vuorin tekemistä. Mikäli homma toimii, on tänä vuonna joulupaketeissa aitoja suomalaisia nahkahanskoja ainakin kummipojalle ja hänen sisarelleen.



Villahuopa on kauniin sini-vihreä-valko-kirjavaa ja pakko myöntää, että tuskin maltan odottaa pääseväni testaamaan. Tällä kertaa olen ollut sen verran kaukaa viisas, että luin netistä valmistusohjeita useammalta taholta sekä pyysin Herra Kirjoitusta tulostamaan minulle kaavat. Onnistumisprosentti on siten todennäköisesti suurempi. Palaan asiaan, kun olen saanut jotain valmista.

perjantai 2. elokuuta 2019

Hinta-laatu - suhde

Onko todella niin, että kallis on yhtä kuin hyvälaatuinen ja kaikki halpa on huonoa. Voiko olla halpaa ja hyvää tai kallista ja huonoa? Kaikki varmaan tiedämme, että voi. Kuten yhtä hyvin tiedämme sen, että voi olla halpaa ja huonoa ja kallista ja hyvää. Valitettavasti monessa asiassa on niin, että hintalappu ei todellakaan ole koko totuus, mutta joskus sillä on kyllä merkitystä.

Viimeisin havaintoni on peräisin astianpesuaineista. Väittäisin, etten ole aikuisiälläni ostanut normaalihintaista astianpesuainepulloa, vaikka meillä tiskataan kaikki käsin. Astianpesuaineet kun ovat yleensä olleet aina jossain halpakaupassa tarjouksessa eurolla pullo tai puolitoista euroa litra tai jotain sinne päin. Ahneesti olen ostanut noita aina, kun sopiva tarjous on sattunut kohdalle, sillä ovathan ne kulutustavaraa, mistä johtuen noita on ollut meillä varastossa lukuisia pulloja. Olen yrittänyt vähentää varastojen määrää kymmenestä pullosta noin kolmeen olemalla ostamatta, mutta uskoakseni niitä on silti vielä enemmän kuin kolme pulloa jemmassa.

Jossain vaiheessa testasin senkin, että niin sanottu merkitön (Alio) asianpesuaine riittää pidemmälle kuin Fairy ja pesee ihan yhtä hyvin kaiken muun paitsi lasipinnat ja ikkunalasit, niiden suhteen ei ole Fairyn voittanutta. Tai oikeastaan käytän ikkunoihin Fairya ja pinnoille etikka-astianpesuaineseosta.  Tuo edellä mainittu Alio maksoi silloin euron litra ja pullo riitti melkein vuoden. Hinta-laatu -suhde siis enemmän kuin kohdallaan. 

Alkuvuodesta ostin ostohimossani pullon Nordclean-merkkistä astianpesuainetta - halvalla - totta kai. Nämä ovat paikallisessa halpahintamyymälässä "kestotarjouksessa" eurolla puoli litraa. Tässä kohtaa joudun totetamaan, että aina halvalla ei saa hyvää. Astianpesuaine ei ole riittoisaa eikä pese hyvin, sitä joutuu käyttämään triplamäärän normaaliin nähden ja silti veden viilentyessä astioihin tuntuu jäävän kalvoa, mikä edellyttää uudelleen tiskaamista. Tämän kohdalta voin siis todeta, että en osta enää seuraavalla kerralla.

Tämäkin on niitä yleisesti tiedossa olevia asioita, että kaikkein kalleimmissa tuotteissa usein maksaa merkki. Laatu ei ole sen parempi kuin keskihintaisissakaan, mutta ihmiset ovat halukkaita maksamaan brandista, joukkoon kuulumisesta. Omena-puhelimet, -tabletit ja -tietokoneet lienevät tästä yksi erinomainen tyyppiesimerkki, ominaisuudet ovat samat kuin pari-kolme sataa halvemmissa vehkeissä, mutta kun sellainen on vain kaikilla pakko olla (no ei varmaan yllätä, että minulla ei ole). Jos minulla olisi tarvetta, voisin sijoittaa satasen suomalaiseen käsityönä tehtyyn nahkalaukkuun, ja väitän sen olevan yhtä toimiva kuin tonnin (tai useamman) veskakin. Satasen laukulla ei tietenkään ole sellaista  logo- ja jälleenmyyntiarvoa kuin tonnin veskalla, mutta minä ostankin tavarat käyttääkseni.

Tunnustan kuitenkin joissain asioissa olevani "merkkitietoinen", esimerkiksi kahvinkeittimemme on Moccamaster, eikä sen seuraajaksi ole muun merkkistä tulossa. En halua sitä kalleinta mallia, vaan halvemmasta päästä olevan perusmallin ilman mitään lisä- ja ylellisyyshäristimiä ja tämä siksi, että edellinen keittimemme on nyt palvellut noin 15 vuotta ja toimii toistaiseksi moitteetta. Sillä keitetty kahvi on hyvänmakuista (mihin tietysti vaikuttaa myös keittimen säännöllinen huolto ja paikkakunnan hyvä vesi) ja ennen kaikkea kuumaa, sillä inhoan keittimiä, jotka keittävät haaleaa kahvia, joka on kylmää, kun siihen kaataa maitoa sekaan. Samoin imuri on jatkossa joko Dyson tai Miele, ja tämä vain siksi, että ne toimivat ja kestävät. Saattavat toki maksaa enemmän kuin halvin mahdollinen merkki, mutta tiedän tuttavamme vaihtaneen kolme halpaa kahvinkeitintä siinä ajassa, kun tuo meidän aikanaan satasen  maksanut Moccamasterimme on ollut käytössä eli ei se ainakaan vuositasolla ole yhtään sen kalliimmaksi tullut.

Minulle siis ostoksia tehdessäni tärkeintä on tuotteen hinta-laatu - suhde, haluan käyttämäni tavarat järkevän hintaisina, mutta laadukkaina. Maksan mielelläni laadusta ja kestosta, enkä välttämättä valitse tuotteista sitä halvinta. Toisinaan tuleekin yllätyksiä joko positiiviseen tai negatiiviseen suuntaan, edullisemman tuotteen laatu yllättää positiivisesti ja se päätyy ehdottomasti jatkoon tai laadukkaana pitämäni hintavahko tuote osoittautuukin ihan joksikin muuksi, enkä missään tapauksessa halua enää toista samanmerkkistä. En kuitenkaan halua maksaa brandilisää, jos toimiva logoton on yhtä hyvä.


keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Helmeilevä heinäkuu

Helmeilevä, ihanan kupliva, pirskahteva, aurinkoinen. Nämä ajatukset ovat ne, jotka haluan heinäkuuhun liittää. Neljällä sanalla kuvaten: ihana, toiveet täyttävä kesä.

Herra Kirjoitus lomailee heinäkuun, niin minäkin osittain, mutta ahneena minä vietän loma-aikani harrastustyöpaikassa. Vaikka olenkin töissä, jää minulle silti runsaasti ihania iltoja ja viikonloppuja vapaaksi kesästä nauttimiseen - ja velhojahtiin, mitä olen tässä kiitettävästi viime aikoina harrastanut.

Vaikka en sitä varsinaiseksi tavoitteeksi kuun alussa kirjoittanutkaan, niin erityinen tavoitteeni oli pitää ruokahävikki nollassa ja syödä varastojen pohjatkin tyhjäksi. Herra Kirjoitus siis kokkaa, kun hänellä on lomalla aikaa. Lisäksi otan tavoitteekseni kuunnella Arkijärki-podcastit alusta loppuun. Olen kyllä lukenut Jennin kirjoituksia moneen kertaan ja joitakin padcastejakin olen kuunnellut, mutta ihan kaikkia en ole käynyt läpi, joten nyt on sen aika. Tämän lisäksi aion lukea loppuun toisen lukemista odottaneista kirjoista.

Ensimmäinen viikko:
Pelkkää positiivista voisi tästä viikosta sanoa. Pari päivää maalla, yksi ylimääräinen työvuoro, ihania ystäviä kylässä ja viikon kruununa hemmottelua hierojalla. Myönnetään, ettei se ihan hemmottelulta tunnu, kun jumissa olevia paikkoja auotaan, mutta se olo sen jälkeen - ihan kuin olisi uudesti syntynyt. 12 viikon haasteesta toinen viikko suoritettu (siis toistimme toisen viikon toiseen kertaan 11 viikon haasteesta ja lisäsimme haasteen pituutta). Ei yhtään tavaraa lisää, sen sijaan paljon poistoon, ei myöskään ruokahävikkiä.

Toinen viikko:
Viimeinen työviikko ennen "lomaa", yksi ylimääräinen työvuoro tähänkin. Hieroja aukoi jalkoja ja yhtä tuskaa oli tämäkin. Tavaroitakin tuli "kasapäin" eli minulle yksi puolivalmis neulepusero (joka esitelty omana postauksenaan) ja Herra Kirjoitukselle kassillinen sukkia, jotka hänen isänsä oli itselleen sopimattomina sovituksen jälkeen hylännyt - eipä tarvitse sitten meidän hetkeen käydä sukkakaupassa.


Viikkoon tupsahti toinenkin ylimäärinen työvuoro ja lisäksi löysin naamakirjan ilmaisista itselleni kukkatelineen, sen tuunaamisesta tulee juttua tänne varmaankin kohta puoliin. Kesähullutukseen tuli vielä yksi viikko lisää, toistimme myös viikon kolme toiseen kertaan. Lisää tavaroita: sukkia, pusero ja kukkateline, ruokahävikkinä yksi nektariini.

Kolmas viikko:
Kesäloma ja harrastetyöt, joita on ilokseni tulossa lisää myös elokuulle. Keskityin töiden ohessa tutkailemaan blogeja ja kuuntelemaan podcasteja, sillä turhauduin naamakirjan kirppiksiin. Herra Kirjoitus kokeili oikeilla kirppareilla kiertelyä ja totesi, että ei tarvitse taas hetkeen mennä, niinpä minä sitten jätin kierroksen vallan välistä. Ärsyynnyin siitä, kun helteet eivät hemmotelleet, vaan kastuin useamman kerran töistä tullessani läpimäräksi. Onneksi loppuviikolla sentään vähän paistoi aurinko ja alettiin hätyytellä hellelukemia. Yksi roskaruokailu, ei tavaroita.

Neljäs viikko:
Lisää harrastetöitä, lisää Wizards Unitea, tehokuuntelussa Virpi Hämeen-Anttilan Björk-sarja. Osan kyseisestä kirjasarjasta olen kuunnellut jo aikaisemmin ja halusin kertailla ennen kuin "otan työn alle" sarjan viimeisimmän osan Eläintarhan rakastavaiset. Ihanaa auringonpaistetta ja hellettä. Hieroja kävi jälleen aukomassa jalkoja ja kesähullutuksessa ollaan päästy viikkoon neljä asti. Etenemme siis hitaasti mutta varmasti, sillä joudumme todennäköisesti tuplaamaan myös viikon neljä. Ruokavaliotakin on korjattu ja olo tuntuu hyvältä, tosin viikonloppuna lankesimme roskaruokailuun.  Roskaruokaa, ei tavaroita.

Viides viikko:
Jälleen samoissa merkeissä: harrastetöitä, aurinkoa, velhoilua ja hieroja käymässä, tällä kertaa kyytiä saivat selkä ja hartiat. Roskaruokaa ja ravintolaruokailu Ievuskaisen kanssa. Kesähullutuksessa mennään neljännen viikon toistolla.  Roskaruokaa, ei tavaroita.

Vaikka lisää tavaroita tuli, niin tavaroita poistuikin ihan kiitettävästi, mikä on todella positiivinen asia. Kodistamme lähti niin videoita, käsityölehtiä, muita lehtiä, astioita, yksi laukku, yksi kirja, kamera kuin kasettisoitinkin.

Heinäkuun menotkin laskin ja ne ovat kutakuinkin keskitasoa lukuunottamatta Herra Kirjoituksen synttärilahjaa, joka teki melkoisen lisäyksen menoihin. Siltikin rakkaani olisi ansainnut huomattavasti suuremmankin lahjan, mutta tämä oli hänen toiveensa. Tyypillisesti roskaruoka- ja herkkumenoja oli edelleen liikaa, vaikkakin vähemmän kuin aiemmin. Suunta on kuitenkin oikea ja elokuussa yritetään jatkaa niiden vähentämistä vieläkin pienemmäksi.

Heinäkuun neljännellä viikolla pistin ruokavalion kevennykseen, koska viime aikoina on tullut mussutettua ihan liikaa roskaruokaa, sipsejä ja suklaata. Tosin on myös tullut herkuteltua edelleen, mutta vähemmän kuin ennen. Tarkoitus on jatkaa kevennetyllä niin kauan kuin pusseja nurkassa riittää, tulee samalla sekin nurkka huushollista järkevästi siivottua ja yksi jemma tyhjennettyä. Samalla tietysti kauppalasku pysyy toivottavasti pienenä.

Olen onnellinen siitä, että olen löytänyt itselleni järkevän tavan hemmotella itseäni, se ei lisää tavaroita eikä kiloja, vaan antaa hyvää oloa ja rentoutusta. Hieronnastahan on tietenkin kyse. Nyt alkuvaiheessa kun kaikki paikat ovat jumissa, olemme pyrkineet siihen, että hierojat kävisivät noin kerran viikossa. Myönnetään, olemme tässä asiassa kunnon kermaperseitä, meillä käy kotona kaksi hierojaa, kumpikin noin kahdesti kuussa. Toinen hieroo jalkoja ja toinen selkää ja hartioita.

maanantai 29. heinäkuuta 2019

Maisemia matkalta

Olemme ajaneet tämän paikan ohi lukemattomia kertoja, en edes ala laskea miten monta, sillä ohitamme sen maalle mennessä ja sieltä palatessa. Koskaan ei vain ole tullut pysähdyttyä, vaan aina on painettu kaasua ja ajettu ohi. Nyt sitten pysähdyimme - myönnän, että päälimmäinen syy siihen oli Wizard Uniten pelaaminen - ja kyllä kannatti. Maisemat olivat upeat ja kun ilmakin oli mitä ihanin vietimme äärimmäisen rentouttavan iltapuhteen maisemia ihaillen.

Annan kuvien puhua puolestaan.









Kuten jälleen tulee todistettua, monet parhaat ja kauneimmat asiat löytyvät yllättävän läheltä. 

sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Räjähtävä prosecco

Tarina voisi jälleen alkaa niillä legendarisilla sanoilla: "Tapahtuipa kerran siinä keskikokoisen kaupungin keskikokoisessa asunnossa, jota asuttavat mies ja vaimo..." Jos kuitenkin hypätään suoraan tarinan keskiöön.

Sain ystävältäni lahjaksi Prosecco-pullon. Koska sitä ei juotu heti, pistin pullon keittiön tasolle ja unohdin sen siihen, vaikka minun olisi pitänyt pistää se jääkaappiin. Pullo ehti olla paikallaan pari päivää. Eilen sitten kun palasimme maalta, meitä odotti mansikkakiljuun verrattava yllätys (tämähän tapahtui reilu kymmenen vuotta sitten, kun pakastimemme hajosi ja siinä olleet mansikat pääsivät käymään vähemmän mielyttävältä tuoksuvaksi massaksi - onneksi kyseessä oli sentään arkkupakastin, niin ei koko keittiön lattia mennyt pilalle). Tällä kertaa se yllätys oli -kirjaimellisesti- räjähtänyt prosecco-pullo.

Keittiössämme tuoksui, kyllä vain, viiniltä ja viiniä lillui tasolla, pyöri lattialla ja löytyi tilkkanen myös pullon kappaleiden pohjalta. Lasinsirpaleita löytyi vähän sieltä ja täältä, isompia ja pienempiä. On kyllä uskomatonta, miten yhdestä pullosta riittää niin valtavasti sirpaleita. Ainoat muut havaittavat vahingot olivat raapaleet yhden rulokaapin ovessa, onneksi näin, sillä rikkoutuneet kaappien lasiovet olisivat olleet paljon ikävämmät korvata.

Sen sijaan, että olisimme päässeet asettautumaan viikonlopun jälkeen kotioloihin, jouduimmekin imurointi- ja rätinheilutushommiin, sillä emmehän voineet ottaa riskiä, että enempää viiniä olisi imeytynyt lattiaan tai valunut alas tasoilta puhumattakaan siitä, että jompi kumpi meistä olisi astellut aamutokkurassa jalkansa lasinsiruihin. Tuota siivoushommaa riittää kyllä vielä alkavalle viikollekin, koska ei sitä yösydännä jaksanut ihan niin huolellinen olla ja iltahämärässä saattoi joku sirunen onnistua ohittamaan imurin ja joku tahra jäädä kluutuamatta.

perjantai 26. heinäkuuta 2019

Äänikirjojen suurkuluttaja

Olen ehkä jossain kohtaa antanut rivien välistä ymmärtää, että kuuntelen äänikirjoja melko usein. "Melko usein" on kohtuullisen lievä ilmaus, sillä tosi asiassa taidan olla äänikirjojen suurkuluttaja. Jos olen yksin tai teen kotitöitä, kuuntelen äänikirjaa, jos liikun autolla, kuuntelen äänikirjaa, illalla nukkumaan mennessäni kuuntelen äänikirjaa.

Useamman vuoden ajan olen tilannut äänikirjapalvelua eli käytössäni on ollut joko Storytell tai Bookbeat, vähän riippuen siitä, mitä sisältöä kummassakin on ollut tarjolla. Nuohan maksavat kumpikin suunnilleen 17€ kuukaudessa, mutta toisaalta yksittäin ostetut äänikirjatkin maksavat useamman euron kappaleelta. Sitä paitsi tuo on sellainen summa, että sen saa äärimmäisen helposti menemään jonnekin muuallekin: yksi kerta pikaruokailemassa tai parit karkkiostokset taikka pari lankakerää. Tiedän, että myös kirjastosta saa äänikirjoja, mutta ennen maksulliseen palveluun siirtymistä olemme kuluttaneet paikallisen kirjaston äänikirjavalikoiman kertaan tai pariinkin läpi. Koska valikoima uudistuu varsin hitaasti, enemmän kuuntelevalle on lopulta kovin vähän vaihtoehtoja tarjolla, lisäksi laiskalle ihmiselle kirjastossa käymisestä ja lainojen palauttamisesta määräaikaan mennessä on kuitenkin vaivaa. Netin kautta toimiva kirjastojen digitaalinen lainauspalvelu puolestaan on varsin surkea, kirjoja on saatavilla vain vähän (mistä syystä niistä halutuimmat ovat aina lainassa) ja toisto pätkii surkeasti (ainakin silloin kun viimeksi kokeilin). Sen sijaan noissa maksullisissa palveluissa ei ole rajoitusta siitä, miten monta kirjaa voit laitteellesi ladata valmiiksi, ei myöskään ole rajoitusta montako kirjaa kuukaudessa saat kuunnella, eivätkä kirjat ole koskaan kenellekään muulle varattuina, niin ettet pääsisi kuuntelemaan heti halutessasi. Lisäksi noihin palveluihin e-kirjat ja äänikirjat tulevat todella nopeasti, suunnilleen samaan aikaan, kun ne ilmestyvät kirjakauppoihin.  Nämä ovat siis perusteet, että olen pitänyt "ylellisyyteni" eli äänikirjapalvelutilauksen voimassa kuukaudesta toiseen.

Tunnustan, että käytän näissä surutta yhtä ominaisuutta, mitä tavallisissa äänikirjoissa ei ole. Olen varsin nopea lukija, joten joissakin tapauksissa itse lukeminen olisi nopeampaa kuin äänikirjan kuuntelu. Toki siis äänikirjassa on se plussa, että kädet vapautuvat muuhun tekemiseen; voi kutoa, voi kirjoittaa, voi surffata netissä, voi silittää, tiskata ja siivota ja silti kirja etenee, mitä tavallinen kirja ei noissa tapauksissa tee. Se on siis mielestäni ehdoton plussa, voi tehdä kahta asiaa yhtä aikaa. Noissa tilattavissa palveluissa on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa kirjan toistonopeuteen ja valita pyöriikö kirja normaalinopeudella vai nopeutettuna. Aika usein käytän 1,25 tai 1,5 kertaista toistonopeutta, joka on suunnilleen se sama, jolla itse lukisin.

Viimeisin isompi kuunteluprojekti ovat olleet Virpi Hämeen-Anttilan Karl-Axel Björk - kirjat, joista viimeisin ilmestyi Bookbeatin listoille samaan aikaan kuin kauppoihinkin. Koska sarjan aikaisempien osien kuuntelusta oli jo hetki aikaa, päätin kerrata nekin, jotta pysyisin tarinassa mukana. Niinpä sitten "tehokuuntelin" nuo kirjat, kuusi kirjaa, viisi päivää. Seuraavaksi taidan ottaa listalle vielä kerran Harry Potterit ja niiden jälkeen keskittyä uusien kirjojen kuunteluun. Keskimääräisesti siis kuuntelen noin 15 kirjaa kuukaudessa.

Toki luen edelleen perinteisiä paperisia kirjoja, varsinkin silloin jos haluan opiskella jotain, mutta kevyempänä kuunneltavana äänikirjat ovat täydellinen vaihtoehto - varsinkin nyt, kun vaihtoehtoja todella riittää eikä tarvitse pyörittää niitä samoja muutamaa kirjaa yhä uudelleen ja uudellen. Muistan yhä, miten teini-iässä sekä luin että kuuntelin paikallisen kirjaston koko valikoiman läpi. Äänikirjoissa tarjolla oli koko kaupungin Vinskiä, Aarresaarta ja Pertsaa ja Kilua. Kuuntelin ne niin moneen kertaan läpi, että muistan niiden tapahtumat edelleen ulkoa.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

Bujon muodonmuutos

Minulla on ollut oma BuJoni noin vuoden verran. Sitä olen käyttänyt seuraamaan kulutustani, meiltä poistuneita ja meille saapuneita tavaroita, ruokahävikkiä ja montaa muutakin asiaa. Käytännössä jokaiselle kuukaudelle on omistettu yksi aukeama. Vasemman sivun yläosassa Bujossa on ollut kuukausiruudukko, johon olen tehnyt merkintöjä ja sen alle kirjoittanut menolistauksen. Lisäksi  olen kirjoittanut oikealle sivulle eri otsikoiden alle listoja.

 

Käytössäni on ollut musta, sininen ja punainen kuulakärkikynä sekä lyijykynä. Tarvittaessa voin lisätä valkoimaan vielä vihreän kuulakärkikynän, mutta toistaiseksi sille ei ole ollut tarvetta. Kuitteja olen varastoinut aina kuukauden verran ja laskenut sitten kuukauden lopulla menot yhteen. Valitettavasti BuJo ei ole tarjonnut ratkaisua siihen kulutuksemme ongelmaan, jonka olen hyvin tiedostanut eli meiltä menee aikas paljon rahaa roskaruokaan ja herkkuihin - alun alkaen kun ajattelin, että saisin muutoksen tuohon BuJo-seurannalla, mutta kyllä tuon muutoksen täytyy lähteä jostain muualta.

Nyt ajattelin kasvattaa ruudukon kokoa ja tehdä siihen lisää merkintöjä, jolloin siitä toivoakseni tulee selkeämpi. Ison päiväruudun yläkulmiin ajattelin laittaa pienemmät ruudut, joista vasemman puoleisen ruksin, jos on ostokseton päivä, oikean puoleiseen vedän rastin, kun kesähullutuksesta on suoriuduttu sen päivän osalta. Lisäksi pitäisi keksiä jokin merkintä herkuttomasta päivästä, mutta mikä olisi järkevää, vielä yksi laatikko johonkin kulmaan (mihin?), toinen eri värinen kehys vai jotain muuta?

Vasempaan alakulmaan pistän tuttuun tapaan ostoskuittien listauksen numeroilla. Oikeaan merkitsen tilitapahtumat kirjaimilla oman ruutunsa sisään. Näistä sitten kirjoitan listauksen alle. Erityiset päivät, jolloin on jotain tapahtumaa, menoa tai häppeninkiä merkitsen kehystämällä laatikon mustalla kynällä.

Vaakalukemalle aion edelleen pitää omaa saraketta, mutta ruokahävikin kirjaamisen taidan lopettaa, se on kuitenkin meillä todella minimalistista ja tarvittaessa voin sitten tehdä tunnustukseni kuukausitaporttiin. Mietin vakavasti myös saapuneiden ja poistettujen tavaroiden sarakkeita, onko niille oikeasti tarvetta. Ensinmainittuja ei ole tarkoitus tulla ja jälkimmäisiä ei taas tunnu tulevan, vaikka miten yrittäisi. Talousseurannan aion kyllä pitää mukana, se on kuitenkin kannustavaa tai hyvin turhauttavaa, riippuen siitä, mistä näkökulmasta asiaa katsoo.

torstai 18. heinäkuuta 2019

Turhauttava jumiutuminen

Tuntuu, että elämä junnaa paikallaan, todella tylsästi paikallaan. Niin tylsästi, että tekisi mieli kirkua ääneen, että haluan jotain uutta...ihan mitä tahansa uutta, kunhan se vaan murtaa tätä tylsyyttä. Yksi syyllinen tähän on varmasti jatkuva sade ja puuttuvat helteet. Jos aurinko paistaisi, niin kaikki tavallinenkin tuntuisi mukavammalta, hienommalta ja piristävämmältä.

Vaatteet tuntuvat kaikki tylsiltä, eikä mikään kulu puhki, että saisi uutta käyttöön. Käytössä kun pyörivät käytännössä ne samat muutamat vaatteet, joita yritän kuluttaa loppuun. Uuden puseroni valmistin (siis sen melkein valmiin puuvillaneuleen, jonka naamakirjan kautta sain), mutta se on kuitenkin hiukan liian paksu kesäkäyttöön, joten sovitettuani sen pistin sen takaisin kaappii ja totesin, että syksyllä sitten. Mieli tekisi kuitenkin jotain uutta, ihan joitain itselle uutta, ei mitään omasta kaapista kaivettua. No ehkä tuo oman kaapin kaivelukin vähän auttaisi, mutta kun ei huvita kun on niin kylmää ja sateista - ja tylsää.

Kengissä täsmälleen sama tilanne, kyttään useampaa paria rikkumaan, mutta eiväthän ne tietenkään tässä tilanteessa riku. Itse asiassa noita pareja on viisi: kahdet lenkkarit, yhdet kävelykengät, yhdet työkengät ja yhdet crocsit. Niidenkin suhteen haluaisin jotain uutta käyttöön, ja kelpaisi ihan joku omasta kaapista. Parhaani olen kyllä yrittänyt ja kävellyt paljon, vaan eivätpä nuo silti riku. Miten se aina meneekin näin, silloin kun jokin saisi rikkua, niin eihän se millään kulu puhki.

Kosmetiikkatörpötkään eivät tyhjene eli sieltäkään ei saa mitään uutta käyttöön. Turhauttavaa sekin, loppuis edes huulipuna, niin sais uudesta sävystä eloa naamaan. Tämä tosin on se rintama, millä on suurimmat toiveet, sillä useammassa kuin yhdessä purkissa on vain vähän jäljellä eli ehkä ne sieltä vielä josku tyhjenevät.

Paino jumittaa samoissa lukemissa, mutta siihen löytyy kyllä syy ihan omista valinnoista. Kun mussuttaa jäätelöä ja muita herkkuja, ei liene ihme, ettei paino laske. Niin ja se mussutuksen syy on tietenkin turhautuminen kaikkeen tähän jumiutumiseen. Liikuntaharrastuskin jumittaa paikallaan, tuntuu ettei kunto kohene lainkaan eikä jaksa yhtään enempää kuin ennenkään. Turhauttaa sekin- tietysti.

Uskomattomasti tuntuu, että säästöjäkään ei kerry, vaikka tuo nyt on ihan selkeästi vale. Kyllä se tilin saldo kasvaa, mutta kai tässäkin on se mielikuva, että pitäisi kasvaa nopeammin ja enemmän.

Se perinteinen pitäisi, pitäisi, pitäisi listakin on lohduttoman pitkä esimerkiksi ikunoiden pesua ja suursiivousta pitäisi tehdä, mutta kuka sitä nyt sateella siivoaisi ja silloin harvoin kun aurinko paistaa, niin ei silloin ainakaan, silloin ainakin on parempaa tekemistä.

Tuntuu, että ainoa mikä etenee on Podcastien kuuntelu ja Potter-peli, Arkijärki podcasteissa olen numerossa  31 ja Wizard Unitessa tasolla 16. No onhan se jonkinlaista etenemistä tämäkin. Ehkä nyt vain otan itseäni niskasta kiinni ja piristän itseäni värjäämällä vihdoin ja viimein hiukseni, nyppimällä kulmani ja sipaisemalla pintaan kerroksen ruskettavaa sävyä. Jos se sais aikaan valheellisen tunteen auringosta ja kesästä.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Melkein valmis pusero

Koska olen päättänyt pitää tiukasti kiinni siitä, etten osta vaatteita, tuli naamakirjan yhdessä lahjoitusryhmässä tarjottu lähes valmis neulepusero tyrkylle kuin tilauksesta. Jos ollaan aivan rehellisiä, niin alkuperäinen ajatukseni oli kyseisen puseron purkaminen ja lankojen uudelleen käyttö. Puseron haettuani totesin kuitenkin, etten taidakaan sitä purkaa, sillä pusero oli melkein valmis, vain toinen hiha kiinnittämättä ja sitä myötä toinen sivusauma auki. Hiha oli kuitenkin valmiiksi kudottu eli tuosta saisi myös hyvin pienellä vaivalla ihan toimivan käyttövaatteen.


Pusero on siis tumman violetti mustilla tehosteilla, kuva saa violetin näyttämään kirkkaammalta ja mustan tummansiniseltä. Naamakirjan esittelykuvasta olinkin katsonut puseron vähän eri värikseksi kuin mitä se sitten todellisuudessa oli. Myönnetään, että värit eivät ole sen paremmin tätä päivää kuin minua itseäni, mutta toisaalta lankojen materiaali on vanhan hyvän ajan puuvillaa, josta on turha tänä päivänä enää haaveilla. Sovitin siis puseroa ja koska se yllätyksekseni sopi päälle, päätin valmistaa sen itselleni. Siitä saa ihan loistavan työmatkavaatteen, sillä aito luonnonkuitu sekä lämmittää että suojaa ja myös tarvittaessa imee kiitettävästi hikeä. Rehellisyyden nimissä olen jo vuosia sitten todennut, että on ihan sama, mitä työmatkoilla on päällä, ei kukaan minua kuitenkaan katso ja jos katsoo, niin ihmetelköön sitten.

Ostolakkoa tämän kanssa ei siis rikottu, koska pusero oli ilmainen ja loput langatkin tulivat samaan kauppaan eli jos puseroon kaipaa jotain piristettä, voi siihen vaikka virkata kukkasia koristeeksi. Ennestäänkin pursuilevaa vaatekaappia tämä tietenkin täyttää, mutta yritän sitten vastaavasti poistaa jonkun vähemmän mielyttävän vaatteen sieltä.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

9 ja 3/4 latausta

Niinhän sitä vanhakin tarttuu satimeen, menin ja lataisin Wizars Uniten eli Harry Potter-aiheisen puhelinpelin. Nyt olen sitten käyttänyt vapaa-aikani 11 viikon (josta tuli 12 viikon mittainen) kesähullutukseen  ja tähän peliin, jossa on kyllä se hyvä puoli, että tulee väkisinkin liikuttua. Yhtenäkin päivänä kävellä tapsuttelin yli 12 kilometriä erilaisia velhomaailman aarteita etsimässä.

Asian kääntöpuoli on tietenkin se, että sitten ei tule istuttua koneella, eikä blogiakaan tule päivitettyä ihan vaan siksi, että kovin moni blogin aihepiiriin kuuluva asia ei etene, kun karaa ulkona puhelin kourassa velhojahdissa. Tiedän itseni, sillä kohtaa kun syksyn sateet alkavat, minä en enää velhoja etsi, koska olen niin mukavuudenhaluinen. Ehkäpä sitten silloin hypätään pois laiutrilta 9 3/4 ja jatketaan blogin parissa. 

torstai 4. heinäkuuta 2019

Tiskikukka

Jossain vaiheessa, monia monituisia vuosia sitten, kudoin runsaasti tiskikukkia. Osan annoin lahjaksi, osa jäi minulle itselle. Näitä on minulla edelleen käytössä, mutta jotta niiden ohje ei katoaisi netin syövereihin, nostan sen tähän talteen itselleni.


Pyöreä tiskikukka Amerikan malliin

 Halkaisija n. 25 cm, tässä mallissa käytetty lankana paksua puuvillalankaa (seiskaveikan paksuista).

Työ neulotaan aina oikein lyhennetyin kerroksin,

Luo 20 s.
1. krs Neulo kaikki silmukat oikein (tämä on nurja puoli lopullisessa työssä)
2. krs Neulo 5 o, langankierto, 13 o (vasemmalle puikolle jää 2 silmukkaa neulomatta). Käännä työ.
3. krs Neulo kaikki 19 s oikein
4. krs 5 o, lk, 12 o ( 4 s jää neulomatta). Käännä.
5. krs 18 s o
6. krs 5 o, lk, 11 o ( 6 jää). Käännä.
7. krs 17 o
8. krs 5 o, lk, 10 o (8 jää). Käännä.
9. krs 16 o
10. krs 5 o, lk, 9 o (10 jää). Käännä.
11.krs 15 o
12. krs Päättele viisi silmukkaa. Neulo kaikki loput 20 silmukkaa oikein.
Aloita mallikerta alusta.
Viimeisessä lehdykässä päättele kerroksella 12 kaikki silmukat.
Kiristä kukan keskusta aloituslangalla ja ompele sillä ensimmäinen ja viimeinen terälehti yhteen.

Lehdyköiden määrä riippuu langan paksuudesta ja käsialast, niitä voi olla jotain 12-16 välillä, ehkä enemmänkin. Pujotin aloituslangan sisäreunaan jo työn loppuvaiheessa, niin sain sovitettua lehdyköiden määrän sopivaksi. Mallissa oli 15 silmukkaa. Ennen langankiertoa 4 s, 4 langankiertoa ennen päättelyjä ja pääteltiin 4 silmukkaa. Lyhennettyjä kerroksia oli siis 4. Voisin kuvitella, että ohuemmalla langalla voisi olla 25 s, 6 s ja 6 lk.

tiistai 2. heinäkuuta 2019

Lanka, joka melkein lopetti kutomiseni

Sain tämän langan lahjoituksena, sitä oli pussissa pari kerää; yksi vajaampi ja yksi melkein kokonainen. Kerällä lanka näytti varsin hyvältä, ajattelin, että siitä saisi soveliaan parin ystävälle, joka rakastaa Krassia, koska värit näyttivät lähelle samoilta.

Aloitin kutomisen, sain neljä enimmäistä raitaa kudottua ja silmäni pyörivät kuin flipperipallot, kuka tällaisen langan on suunnitellut ja milloin. Väriyhdistelmä oli sanoinkuvaamaton. Yritin kutoa muutaman kerroksen päivässä, en pystynyt enempään, en edes yhteen raitaan kerrallaan kahdesta syystä: koska tuo väri ja koska käteni ei enää nykyään kestä valtavaa määrää kutomista. Piilotin jopa kutimen pariksi viikoksi, koska vaan en kestänyt sitä. En myöskään pystynyt aloittamaan mitään muuta kudinta, koska tuo keskeneräinen sukka pyöri ajatuksissani.

Päätin taistella kuin nainen ja kutoa sukat loppuun. Nyt on valmiina yksi ja toinen aloitettuna. Ehkä se tästä, tämän kesän aikana.


Kuvassa lankojen värieroa ei huomaa niin hyvin kuin luonnossa. Langat ovat selkeästi kahdesta eri värierästä, koska nyt valmistumassa olevassa sukassa värit ovat kirkkaammat ja voimakkaammat kuin toisessa sukassa. Nyt vaan en jaksa välittää, kunhan joskus valmistuvat, niin hyvä on.

maanantai 1. heinäkuuta 2019

Kekseliäs kesäkuu

Kesäkuun tavoitteet olivat hyvin pitkälle ne samat, mitä tässä on koko alkuvuoden pyöritelty: osta mahdollisimman vähän mitään, pidä ruokahävikki nollassa, tyhjennä kotia. Koska kesäkuulle on luvassa vain kolme ylimääräistä työpäivää, voidaan listalle lisätä myös tavoitteet lue yksi rästikirja ja nauti kesästä.

Ensimmäinen viikko
Kesäkuun ensimmäinen viikko piti oikeastaan sisällään vain kaksi päivää, joista ensimmäisen iltana vierailimme ystävien luona ja jälkimmäisen päivän vietimme puutarhahommissa maalla. Ensimmäisenä päivänä käytiin kaupassa oikein kunnolla ja ostettiin elintarvikkeita sen verran, että pitäisi jokunen päivä selvitä.
Saapuneet tavarat: lahjaksi saatu peli + kaksi muuta ilmaista lautapeliä yht. 3 tavaraa

Toinen viikko
Toinen viikko toi mukanaan ensimmäiset ylimääräiset työpäivät ja alkoi 14 tunnin työrupeamalla. Tiistaina kävimme sitten kaupassa, koska en vain osannut olla hyödyntämättä Citymarketin euron päivien hedelmä- ja vihannestarjousta. Lankesimme ostamaan vielä yhden lautapelin - kun kerran halvalla sai ja meillä ei vielä sitä ollut. Ei tosin ole lainkaan varmaa, jääkö se meille. Muutoin viikko kului rennoissa tunnelmissa osin töissä ja osin vapailla auringosta nauttien. Perjantaina toinen kesäkuun extroista. Lauantaina Herra Kirjoitus kävi täyttämässä jääkaappiamme isoilla täydennysostoksilla, kun maito, leipä ja leivänpääliset olivat lopussa. Lisäksi helleherkuksi jäätelöä, mehuvettä ja makuvettä.Viikon parhaasta yllätyksestä vastasivat verottaja ja vakuutusyhtiö; jälkimmäinen lähettämällä mukavan pienen korjauslaskun ja ensin mainittu palauttamalla maksamani ylimääräiset autoverot.
Saapuneet tavarat: lautapeli + ovikranssi (ilmainen)


Kolmas viikko
Kolmaskin viikko alkoi lisätöillä ja peräti vielä kahdella päivällä - siis yksi enemmän kuin oli tiedossa. Kivaa, tällaisista ylläreistä pidän. Keskellä viikkoa kävimme kesäteatterissa, kun saimme kutsun. Loppuviikolla nautimme kesälomareissusta Tallinnaan. Parasta seuraa, hyvää ruokaa, ihania maisemia ja paljon portaita. Askelmittari näytti ensimmäisen päivän tulokseksi yli 30000 askelta eli 22 km kävelyä, portaita se ei jostain syystä tunnistanut ja lakkasin laskemasta niitä siinä 1500 kohdalla. Ihanaa kuitenkin oli ja se on pääasia.
Saapuneet tavarat: 2 kpl jääkaappimagneetteja tuliaisiksi itselle


Neljäs viikko
Neljäs viikko toi mukanaan kesähullutuksen ja heinäkuulle yhden ylimääräisen työpäivän. Töissä pysyn paremmin poissa pahanteosta ja netistä, joten olen ihan tyytyväinen. Suoritn pitkään lykkäämäni asioidenhoitokierroksen ja olin lopputulokseen tyytyväinen. Vaikka siihen menikin koko vapaapäivä, sain selvyyttä moneen itseäni askarrutteneeseen asiaan ja nyt olen varsin hyvin selvillä täsmällisestä taloudellisesta tilanteestani ja voin rakentaa seuraavien vuosien säästötavoitteeni. Kulutimme taas jäljellä olevia vanhenevia leffalippuja ja kävimme katsomassa Men In Black III:n. Juhannus meni perinteiseen tapaan töiden merkeissä, suunniteltuja ja vähän ylimääräisiäkin. Yksi päivä maalla ihanassa auringonpaisteessa.
Ei lisää tavaroita


Viides viikko
Kesäkuun viimeinen viikko, jolloin juhannuksen helle vaihui viileisiin keleihin ja sateeseen. Hampaat tuli saneerattua lopulliseen kuntoon, joten siitä riemusta olen taas vapaa pariksi vuodeksi. Leffassakin tuli jälleen käytyä, tällä kertaa katsomislistalla oli niinkin kulturelli elokuva kuin Lemmikkien salainen elämä 2, sunnuntaina käytettiin viimeiset hankitut leffaliput ja kävimme katsomassa Yesterdayn. Herra Kirjoitus jäi puolesta viikosta lomalle ja minun vapaani/yövuoroni osuivat samaan kohtaan, joten vietimme yhteistä laatuaikaa paitsi elokuvissa myös roskaruokailemassa. 

Kesähullutuksesta olemme uskomattomasti pitäneet kiinni, vaikka olin varma, että se kaatuu jo kolmantena päivänä. Hyvä me! En olisi ikinä uskonut, että selviämme.

Päätin, että lasken kesälomareissun kuitit surutta erikseen normaalista kulutuslaskelmasta. Olen näet edelleen sitä mieltä, että aina ei voi vaan laskea ja pihistää, joskus pitää nauttiakin asioista kunnolla. Niin kauan kuin nautiskelu tapahtuu olemassa olevalla rahalla eikä velaksi se on ihan ok.Yhden viikonlopun aikana (matkat ja laivasyömiset poislaskien) saimme kulutettua saman verran kuin kuukausessa keskimäärin eli 230€. Muun kuukauden kauppaostokset olivat yhteensä 447,2€ (ja epäilen, etteivät kaikki kuitit ole edes tallessa), joista ruokaan 235,14, herkkuihin 103,26€ ja muihin ostoksiin 98,80€. Ovat nämäkin näköjään normaalia suuremmat, mutta niinhän menot kesällä tuppaavat olemaan. Valitettavasti joudun myös tunnustamaan ruokahävikkiä; pari omenaa, yksi kokonainen kurkku ja ihan kokonainen salaatti pilaantuivat käyttökelvottomiksi ja tämä vaan siksi, että oli mukavampi syödä jotain muuta.

sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Kosmetiikkapoistot 2/4 vuonna 19

Jälleen on osa loppumattomista varastoista tyhjentynyt.

Dermosilin tervashampoota, Yves Rocherin Phytum active hoitoainetta (unelmatuote, jota ei enää saa), kolme minihuulipunaa Oriflamen nro 51 ja Yves Rocherin Rose Fourde sekä Rose Levant. Lisäksi neljä näytettä; kolme Yria tuoksunäytettä ja yksi Dermosilin misellivesi meikinpoistoaine.


Seuraavaan kuvaan oli näköjään hiipinyt sama hoitoaine kuin edellisessäkin kuvassa, siksi se on ruksittu pois. Tyhjentyneissä siis Oriflamen minihuulipuna sävy 40, Yves Rocherin persikkainen kasvonaamio, Dermosilin lime dödö, Tivoli-hotellin saippua, Dermosilin tyrni-käsisaippua ja kasa Dermosilin näytteitä. Näytteissä ensin Nature-sarjan jalkavoide, Hyacinth käsivoide,  Nature käsivoidetta kaksin kappalein, kaksi linimenttivoidetta, kaksi saksanpähkinäkäsivoidetta, pehmentävää jalkaseerumia, käsivoidetta ja hydrogeeliä.


Seuraavatkaan tuotteet eivät tarjoa mitään uutta. Apobasea meikinpoistoon, Creme soap käsisaippuaksi, Biozellin sävyttävä shampoo, wieniläisen hotellin shampoo pullo ja brasilialaisen hotellin hoitoaine pullo sekä kuusi minihuulipunaa, joista yksi Yves Rocherin Rose Fourde ja viisi Oriflamen (numerot 50 x 2, 51, 46 ja 47).

Suhadan kynsilakka sävyssä Rose on Lidlistä aikaan ostettu ja hinta-laatu - suhteeltaa loistava. Dermosilin dödö on vanhaa tuttua, hajuvesi Anais Anais minipullo vuosien takaa, Lorealin mineraalimeikkipuuteri oli yksi niistä tuotteista, joita epäilin kasvojeni kuivumisen aiheuttajaksi, joten en ollut kovin pahoillani siitä, että se loppui, tuli kuitenkin loppuun käytetyksi. Minihuulipunia vain kaksi Oriflamen 48 ja 49.



Lisää peruskampetta tyhjentynyt: wieniläisen hotellin 2-in-1 shampoo ja suihkugeeli, Hotelli Helgan hoitoaine, Fuzen 2-in-1 Energy suihkugeeli-shampoo (herra Kirjoituksen, ihana tuoksu), Tivolin vartalovoide ja neljä Yves Rocherin minihuulipunaa, sävyt Corail guivre x2 (näiden kohdalla tulin siihen tulokseen, että ihan kaikkea ei tarvitse käyttää - ei ainakaan silloin jos näyttää huulipunan kanssa enemmän Tuksulta kuin itseltään), Brun Moka ja Orchidee. Lisäksi kolme Dermosilin Micellar make-up remover pyyhettä, aivan loistotuote, toivottavasti säilyy valikoimassa siihen asti, kun pääsen täydentämään varastojani.

Yhteensä 34 purtiloa  ja 18 näytettä
Vuoden alusta 79 +21

lauantai 29. kesäkuuta 2019

Ikuisuuden mitta

Ikuinen vaatekaappi on esiintynyt täällä useammankin kerran, siinä on siis ajatuksena, että yritetään pitää vaatteet käyttökuntoisina mahdollisimman pitkään paikkaamalla ja kunnostamalla. Osaa vaatteista on mahdollista pitää hengissä parsimalla ja paikkaamalla lähes loputtomasti, mutta kaikille vaatteille tämä ei toimi. Jossain kohtaa tulee siis kuitenkin joillekin ikuisuuksille loppu.

Kun sukkaparia on käytetty viikottain noin kuuden vuoden ajan ja pohja on hiutunut verkoksi, niin ei korjaamisessa ole mitään järkeä, varsinkin kun pohjaa on jo moneen kertaan parsittu ja kursittu reikiä umpeen. Ainoa järkevä paikka on roskis, koska materiaali on sekoitetta. Jos olisi ollut aivan pakko, olisi noista saanut aina kahdesta parista yhden uuden käyttökelpoisen yhdistämällä ne. Tällä kerralla tulin siihen tulokseen, että aika on kallimpaa kuin sukat, joita on kaapissa jemmassa vielä lukuisia pareja, ja päätin olla ryhtymättä tähän askarteluun.

En jaksanut alkaa punnita jokaista sukkaparia tai muita vaateriepuja erikseen, laskin vain määrät. Sellaiset, jotka on mahdollista käyttää naamanputsausrätteinä tai siivouksessa, pistin viimeiselle kierrokselleen noihin mainittuihin käyttökohteisiin ja sitten roskiin. Mielestäni ne ovat nyt täyttäneet tehtävänsä ja palvelleet yhden ikuisuuden, sillä monelta muulta ne olisivat lähteneet poistoon jo todella paljon aikaisemmin.

Ikuinen vaatekaappini on törmännyt myös toisella suunnalla ongelmiin. Nimittäin siihen, että ne vaatteet, joiden ei tarvitsisi hajota, alkavat hajoilla. Kuten vuosikausia palvelleet tuulihousuni, jotka jo kerran tässä keväällä paikkasin, ovat hajonneet uudelleen. Nyt joudun kipuilemaan sen suhteen, että yritänkö paikata niitä vielä, onnistuuko se mitenkään järkevästi ja kohtuullisella vaivalla. Kestävätkö ne paikkauksen jälkeenkään enempää kuin pyhättömän viikon? Sen periaatepäätöksen tein, että paikkamateriaalien on löydyttävä omista nurkista, mitään ei noiden paikkaamista varten osteta.

Kirjoitettuani edellisen tekstin, kaivelin äidin laatikot maalla ja löysin kuin löysinkin juuri noiden tuulihousujen paikkaamiseen sopivan tilkun. Ne on nyt siis korjattu kestävästi ja niillä toivottavasti selvitään vielä ensi vuosikin. 

Ärsyttävintä tässä on se, että vaatteet, jotka saisivat hajota, jotta niistä pääsisi eroon (tiedän, että tämä sopii ikuisen vaatekaapin periaatetta vastaan, mutta en edelleenkään aio kiusata itseäni ikuisesti vaatteilla, jotka eivät tunnu mukavilta), eivät suostu hajoamaan millään. Samaan ongelmaan olen törmännyt aiemminkin. Tuntuu, että vaatteilla olisi joku tajunta siitä, että niitä ollaan kohta hävittämässä ja ne roikkuvat olemassa olostaan kiinni viimeisellä langansäikelläänkin. Jossain kohtaa suon kuitenkin itselleni sen ilon, että niiden ikuisuus päättyy ja ne poistuvat vaatekaapistani. Tällä hetkellä pidän sormet ja varpaat ristittyinä parin kenkäparin ja kahden puseron hajoamisen puolesta - toivottavasti se tapahtuu pian. Tunnen toisaalta itseni huonoksi ihmiseksi toivoessani vaatteideni hajoamista, mutta jotenkin vain nyt kaipaan niin kovasti tyhjentymisen tunnetta kotiin - kyllä vaan, jokakeväinen tavara-ahdistus on jälleen iskemässä.

Yksi tyypillisimmästä vaatekaappini ongelmanaiheuttajista on tämä paita (josta täällä on ollut juttua ennenkin), jonka olen ostanut 4 vuotta sitten Teneriffalta. Väri: Ihana. Malli: Loistava. Muistoja: Paljon. Materiaali: /C:stä. Maksoi aikanaan 5€ ja käytetty näiden vuosien aikana varmasti yli 500 kertaa, mutta tuntuu nykyään muovipussilta päällä. Nyt sitten päätin, että maailma ei kaadu, vaatekaappini ei sorru eikä mitään muutakaan katastrofaalista tapahdu, vaikka yksinkertaisesti silppuan paidan silmämeikin poistolapuiksi. Jos tuntuma iholla ärsyttää joka kerta, kun paidan pukee päälle ja kaapissa on lukuisia, joskaan ei aivan yhtä täydellisen mallisia ja värisiä, vaihtoehtoja, on tämän aika lähteä. Muistoksi nappasin vaatteesta pari valokuvaa.




Huhtikuussa poistoon vaatteita 1 kpl (sukat).
Toukokuussa poistoon  2 kpl (t-paita, sukat)
Kesäkuussa  6 kpl (2 x paita, puuvilla pöksyt, 3 sukat )
Tahti on siis kiihtyvä ja varmasti tulee lisääntymään vielä kesän edetessä.

maanantai 24. kesäkuuta 2019

Pitkän aikavälin tavaratavoitteet

Olen miettinyt pitkän aikavälin tavoitteita kodin ja tavaroiden suhteen. Tosi asia on, että jos joku olisi kysynyt tätä asiaa minulta vaikka vuosi sitten, olisin sumeilematta vastannut, että haluan isomman kodin, jossa on vaatehuone, iso parveke ja minulle työhuone nykyisten tilojen lisäksi. Lisää tilaa ja lisää roinaa ajattelen nyt, mutta en toki kiistä sitä, etteikö ajatus aamukahveista omalla parvekkeella houkuttaisi. Pitänee vielä täsmentää, että aamukahveista niin, että parvekkeella voi istua ja kupin voi laskea parvekkeella olevalle pöydälle, sillä aamukahvit voi toki juoda nykyiselläkin parvekkeella jakkaralla istuen, mutta kuppi pitää sitten jo pistää olohuoneen puolelle pöydälle.

Sen sijaan nykyiset haaveeni ovat kovasti pienempiä. Ajatuksissani on, että neljän vuoden kuluttua meillä ei ole sängyn alla yhtään laatikkoa - siellä on vielä kolme eli kaksi vähemmän kuin jokin aika sitten. Tosin nuo kaksi poistunutta laatikkoa olivat aika jättimäsiä eli jo niiden puuttuminen helpottaa siivousta kummasti. Tuo kolmas jäljellä oleva tosin on vähän siinä ja tässä, se on pieni ja sisältää Puhkuni tarvikkeet, joita on loogisinta pitää siinä laitteen lähellä ja laite taas on yöpöydällä. Asian voisi korjata ostamalla uudet yöpöydät (joita aina satunnaisesti olen kyllä katsellut), joissa olisi isommat laatikot, mutta sitten ongelmaksi muodostuisivat nämä nykyiset yöpöydät, mihin ne sitten laittaisi. Ainakin ne kaksi isompaa laukkuja ja kasseja sisältävää laatikkoa sieltä haluaisin pois. Niiden sisältöä voisi esimerkiksi uudelleen sijoittaa sinne missä nykyään on huiveja ja kenkiä siinä vaiheessa kun kengät kuluvat puhki ja saisin vihdoin valittua ne huivit, jotka haluan säilyttää. En ole mitenkään suuressa määrin huivi-ihminen, mutta silti omistan kasoittain huiveja, joista osaa en ole käyttänyt kertaakaan.

Lisäksi haaveilen, että saamme neljässä vuodessa selätettyä muovipussijemmamme. Siis niin, ettei osteta kaupasta kasseja eikä roskapusseja, vaan saadaan kaikki nuo nyt keittiössä, vintissä ja autotallissa olevat jemmat purettua. Saman aikataulun annan sille, että käyn keittiön kaapit läpi ja tutkailen, mitä ne oikeastaan sisältävät ja mikä on tarpeellista ja mikä ei.

Yhdeksän vuoden kuluttua haaveilen, että vaatekaappini olisi tyhjentynyt niin, että saisin yhden komeron alaosaan ompelutarvikkeet ja muut keittiössä olevat käsityövärkit. Keittiöön haluaisin hyllyn tilalle kirjoituspöydän, sellaisen pienen, jolla voisi ommella ja jonka laatikoissa voisi säilyttää kaikkea pientä ompelusälää. Toki tuohon on niin pitkä aika, että uskon meidän saaneen myös autotallin ja vinttikomeron vihdoin ja viimein järjestykseen ja niiden tavarakaaoksen kesytettyä. Toisaalta yhdeksän vuotta on niin mahdottoman pitkä aika eteenpäin katsoen tässä kiihtyvässä muutoksen syklissä, että ei sitä oikeasti edes tiedä, mitä ja millainen maailma siinä vaiheessa on. Toki toivon ja uskon, että kovasti samanlainen kuin nykyinenkin, jolloin toiveeni ja haaveeni olisivat valideja.

Lisäksi minulla on yksi haave tälle kesälle,  mutta pahaa pelkään, ettei se toteudu. Makuuhuoneemme lattialla nimittäin kummittelee urheilukassi, jossa ovat kuntosalivarusteeni. Säännöllisesti pyyhin kassista pölyt, mutta haluaisin oikeasti liikuttaa sitä ulos asunnosta salilla käynti tarkoituksessa ja tietysti mielellään löytää sille jonkun muun sijoituspaikan kuin makuuhuoneen lattian. Vielä en vaan ole keksinyt mitään muuta vapaata paikkaa kuin pesukoneen rumpu ja se nyt ei ehkä ole se paras mahdollinen säilytyspaikka. Olen pyöritellyt ajatusta seuraavassa kehässä: kosmetiikkakaapista tyhjenee yksi hylly, johon voisin laittaa pyyhkeitä, pyyhkeiden tilalle voisin siirtää lakanoita, lakanoiden tilalle kengät yhden kaapin alatasolta ja sitten niiden kenkien tilalle tuon kassin. Tosin taitaa tuon hyllyn tyhjentyminen olla vielä aika kaukaisissa haaveissa, saattaa jopa olla, että lakanat hajoavat ennen ja kengät tulla käytetyiksi loppuun. Jos lähdetään nyt ensisijaisesti siitä, että kassi palaisi käyttöön ja vaikka ensi kesään mennessä se löytäisi paremman paikan.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Tallinna

Vietimme Herra Kirjoituksen kanssa ihanan viikonlopun Tallinnassa. Suomalaisethan matkustavat sinne monista syistä; yhdet shoppailemaan, toiset viinanhakuun, kolmannet oopperaan ja balettiin ja neljännet muuten vaan. Meihin sopii  nimenomaan tuo kategoria 4, sillä matkakohde valikoitui sattumalta sen mukaan, mihin pääsisi nopealla varoitusajalla ja kohtuullisella hinnalla. Siinä vaiheessa, kun olimme matkaa varaamassa, olivat Keski-Euroopan lennot  ja hotellit sellaisissa hinnoissa, ettei niihin ollut järkevää matkustaa, vaikka ne olisivatkin olleet mieluisampia kohteita. No päädyimme siis Tallinnaan.

Linja-autolla köröttelimme ensin Helsinkiin, josta matka jatkui laivalla Tallinnaan. Perjantain iltalaiva oli ehdottomasti matkan suurin virhe, vaikka olinkin kuvitellut, että maksamalla kalliimman hytin pääsisi öykkäreistä eroon ja saisi rauhaa ja hiljaisuutta. Loputon känninen örvellys kaikui hyttikäytävältämme koko yön, ei tarvinnut nukkua, ei.

Laivalta ostimme Tallinncardit, joilla siis pääsee ilmaiseksi suurimpaan osaan museioista ja nähtävyyksistä sekä lopuista saa alennuksia, saa käyttää julkista liikennettä rajoittamattomasti ja saa myös ostaa hop on-hop off- lipun puoleen hintaan. Voisi tietysti mainita, että liittymällä Tallink-Siljan club oneen sai Tallinncardista alennusta.

Samaan aikaan matkamme kanssa sattui Tanskan kuningatar Margaretan vierailu, jolla hän juhlisti Tallinnan kaupungin 800-vuotista taivalta. Tallinnahan on alunperin tanskalaisten perustama kaupunki, tanskalaisten linna = Taani linn, josta nykyinen nimikin tulee. Tanskalaisuus olis siis monessa kohdassa näkyvää ja kuuluvaa.

Koska tarkoituksemme ei ollut shoppailla, jätimme suosiolla kaupat väliin ja kiertelimme vanhaa kaupungia sillä periaatteella, että aina kun löytyy portaat, joille voi kiivetä, niin kiivetään ja aina kun näyttää mielenkiintoiselta museolta, jonne pääsee Tallinncardilla sisään, poiketaan.

Kohteita kertyi melkoisesti ja kuvat eivät ole aika järjestyksessä. Kävimme esimerkiksi Neitsitornissa, joka koostuu neljästä eri museotornista (esite kuvassa alimmaisena), joista kolmea pääsi paremmin kiertämään. Yksi näistä on kuuluisa iso puolustustorni Kiik in de Köök.


Nikolain kirkossa kiertelimme myös, sinne ei päässyt kiipeämään torniin, mutta kirkkosalissakin riitti nähtävää esimerkiksi 1500-luvun alun kynttelikkö. Voi sitä onnetonta kuoripoikaa, joka joutui nuo kahden metrin korkeudessa olevat  kyntilät sytyttämään.

 

Nikolain kirkon alttaritaulu oli kolminkertainen, kuvassa näkyvät kakkoskerroksen maalaukset ja keskimmäiset ovet aukeavat paljastaen vielä kolmannen maalauskerroksen. Tämä oli muistaakseni 1400-luvulta.

Raatihuoneen tornin 115 porrasta tulivat tutuiksi ja hiki virtasi. Miten ihmeessä ne keskiaikaiset lyhyet ihmiset pystyivät noita kiipeämään, kun portaat pahimmillaan ulottuivat yli 180 senttistä Herra Kirjoitusta polveen. Hengähdystauolla kuvattiin ristikoiden läpi modernia Tallinnaa.

Hotellimme sijaitsi vanhan kaupungin laidalla. Huoneemme oli vähän tavallista parempi, mistä on kiittäminen tai syyttäminen noita tanskalaisia, jotka olivat varanneet melkein kaikki kaupungin hotellihuoneet. Huone kun oli sellainen "Ota tai jätä"-vaihtoehto, ainoa, mitä oli tarjolla. Hotellihuoneessa ei ollut kylpyammetta, mutta suloinen kylpyankka löytyi. Myös kylpytakit ja tohvelit arvostimme korkealle ja ympäristössä silmä lepäsi.



Hop on - Hop off - bussilla ajelimme ison kierroksen ja katselimme maisemia ja lepuutimme jalkoja.

Julkista liikennettä testasimme ajamalla ratikalla Kadriorgiin, missä kiertelimme ihailemassa Kardiorgin palatsia ja puutarhaa. Kyllä tallinnalaisten kelpaa, kun heillä on tällainen puutarha yleisessä käytössään.
 







 Lopuksi vielä tunnelmapala Neljän tornin kierrokselta: mahtavat spittarit.

 Maisemia Kiik in de Köökin ikkunoista ja tornien parvekkeilta.





Illallista nautimme aivan ihanassa ravintolassa viinikellari Gloriassa vanhan kaupungin muurien varjossa. Ruoka oli herkullista, palvelu huippua ja lasku... iso, mutta hyvästä kannattaa maksaa.







Askeleita lauantaille kertyi yli 30 000 ja käveltyä matkaa 22 km, josta iso osa portaita. Ei tarvinnut paljon unta etsiä varsinkin, kun hotelli oli ihanan hiljainen ja peti pehmoinen.