lauantai 18. toukokuuta 2019

Hajatelmia

Viimeksi kuluneet päivät ovat olleet melkoista vuoristorataa monestakin syystä, joten on vähän pakko purkaa niiden aiheuttamia tuntemuksia. Tosin ajatukset eivät ole mitenkään loogisessa järjestyksessä, jos olisivat, niin kyseessä eivät olisikaan hajatelmat.

Käyn ilmeisesti läpi jonkinlaista keski-iänkriisiä, koska minua ärsyttää suunnattomasti se, että ympärilläni on ihmisiä, jotka ovat minusta riippuvaisia. Välillä tuntuu, etten saa henkeä, kun he puristavat ja kuristavat minua - en ole vapaa menemään, tekemään ja toimimaan niin kuin haluaisin. Tiedän ja ymmärrän, etteivät he tee sitä pahalla tai pahantahtoisuuttaan, he vain tarvitsevat apua ja ovat liian tottuneita tukeutumaan minuun. Olen itse päästänyt tilanteen siihen ja nyt kun haluaisin katkoa nyörejä, se on liian myöhäistä, he eivät enää kykene päästämään irti, koska ovat vanhoja, hauraita ja tarvitsevat apua niin monessa asiassa. Ensisijaisesti kyse on vanhemmistani, toiseksi appivanhemmistani, molemmat alkavat olla iäkkäitä ja selviäminen ei ole enää samanlaista kuin ennen. Kukaan heistä ei kuitenkaan suostu luopumaan vanhasta kuin pakon edessä, jos silloinkaan. Ymmärrän tilanteen väliaikaisuuden ja silti pahin pelkoni on se, että kun vihdoin pääsen heistä eroon (karmea ilmaisu, mutta käytettäköön sitä nyt tässä yhteydessä), sairastuu Herra Kirjoitus tai sairastun itse ja silloin kun vihdoin pitäisi päästä elämään vapaasti, siihen ei olekaan enää mahdollisuutta. Syytän itseäni itsekyydestä, kun valitan näin pienestä ja silti koen valitukseni tietyllä tapaa oikeutetuksi. Haluaisin matkustaa nyt kun siihen on vielä mahdollisuus niin oman terveyden, taloudellisen tilanteen kuin ympäristönkin puolesta (uskon siihen, että matkustaminen tullaan jossain vaiheessa tekemään ympäristösyistä mahdottomaksi), mutta velvollisuudentuntoni huutaa, etten voi hylätä autettaviani, toisaalta taas oman mielenterveyden kannalta jossain vaiheessa vaan on pakko päästä hetkeksi pois.

Muutamat viime päivät olen myös tuntenut suunnatonta kiitollisuutta siitä, että meillä on oma koti, joka on ehjä ja tallella. Naapurustossamme sattui iso tulipalo, joka tuhosi monen perheen kodin ja jätti jälkeensä uskomatoman turvattomuuden tunteen. Turha sanoakaan, että voin vain kuvitella, miltä tuntuu menettää kaikki ja joutua paniikissa poistumaan savun ja liekkien keskeltä. Kun mietin, millaisen reaktion minä koin siinä vaiheessa, kun vain vinttikomeroomme murtauduttiin, on noiden tunteiden varmaan oltava miljoonakertaisia. 

Tähän samaan tulipalon aiheuttamaan ahdistuksen ja toisaalta kiitollisuuden tunteeseen omasta pesästä ja turvallisuudesta liittyy myös kuukauden taloudellinen kiukutteluni. Tajusin käytökseni järjettömyyden ja sen, että kaikki voi muuttua tuhkaksi sekunneissa. Tarina menee siis näin. Asetin itselleni vuoden alussa "salaisen säästötavoitteen", joka oli kohtuulisen kova, mutta ei mitenkään mahdoton saavuttaa. Jossain vaiheessa alkuvuotta tajusin, että se on mahdollista saavuttaa ennen vuoden loppua ja aloin kiristää tahtia. Toukokuun palkkapäivänä yllätin itseni tilanteessa, että säästötavoite oli saavutettu, mutta tilillä oli vain 14€ yli tuon tavoitteen. Käyttörahoja ei juuri ollut, koska olin ajatellut täydentää ne toukokuun tilistä, samoin maksua odottavien laskujen summa (eräpäivät tosin toukokuun viimeiselle päivälle) oli yli 30€. Halusin kynsin hampain pitää kiinni tuosta onnistumisen tunteestani, enkä lisännyt käyttötilille rahaa, en myöskään normaaliin tapaan maksanut laskuja heti, vaikka sillä muutaman euron (tai edes muutaman satasen) tavoitteen alituksella ei ole mitään merkitystä. Enemmän merkitystä oli sillä, että lankesin tilaamaan uusia sukkapuikkoja, niihin meni 14€. Toisaalta ne ovat kuitenkin pois terapialaskusta totesi Herra Kirjoitus. Yritän kuitenkin nyt sinnitellä mahdollisimman vähällä ostamisella vielä pari viikkoa, jos vaikka selviäisin nykyisillä kolikoilla toukokuun loppuun, sitä ei kylläkään edistä parin viime päivän roskaruokailut ja herkkuihin kulutetut rahat. Kerran täällä kuitenkin vaan eletään ja  miksi minun pitäisi kiusata itseäni pienillä asioilla - käärinliinoissa ei ole taskuja.

Ulkona paistaa ihanasti aurinko, joten lopetan valittamisen ja itseni surkuttelun taas kerran tähän ja lähden nauttimaan aurinkoterapiaa.

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Anopin äitienpäiväsukat

Anopin äitienpäiväsukat ovat yhdistelmä Caritan helmisukkaa ja Jonsukkien raitoja. Olen taas muodista jäljessä, sillä näitä helmisukkia kudottiin viime joulun tienoilla, minulla vain oli silloin muita projekteja kesken. Nyt eräs sukkayritelmä jumiutti kutomiseni niin tyystin, että päätin pistää sen sivuun ja alkaa tehdä jotain muuta. Kun vielä vähän yllättäen muistin, että jemmoissani on pari pussia näitä hopeisia helmiä, päätin kokeilla tätä mallia. Lankana jälleen seiska veikkaa ja vastaavan vahvuisia lankoja jämäpussistani.

Silmukoita alkuun 56, joilla neulottu 15 kerrosta 2 oikein 2 nurin joustinta. Sen jälkeen lisätty joka puikolle yksi silmukka eli kaikkiaan 60 silmukkaa, koska kuvio on kymmenellä jaollinen. Seuraavaksi on neulottu kaksi kerrosta kokonaan nurin, 8 kerrosta kokonaan oikein ja sitten on tehty ruudukko ohjeen mukaan (löytyy esim. facebookin voihan villasukka-ryhmästä tai Kodinkuvalehden nettisivuilta). Ruudukoita on kaikkiaan 6, sukan varsi loppuu nurjaan kerrokseen.


Kantapää vahvistettuna 30 silmukalla.Terään kavensin niin, että puikoille jäi 13 silmukkaa, mikä sekin oli kuitenkin aika paljon, 12+13 x 2 olisi riittänyt tai ehkä jopa 12 puikolle.

Jotenkin tuo terä olisi ehkä kaivannut enemmän turkoosia, mutta kun sitä ei ollut niin paljoa, että koko kärkikavennusten mitan olisi voinut tehdä sillä. Tämä on näitä jämäkutojan ainaisia ongelmia.

Painoa sukilla 160g
Vuoden alusta 1320g

maanantai 6. toukokuuta 2019

Onni on omistaa vanha auto

Myönnetään, ettei se kovin onnelta tässä viime tunteina ole tuntunut. Autovanhukseni majailee pääsääntöisesti autotallissa eikä sillä kovin paljon vuosittain ajeta. Perinteisesti kahdesti vuodessa, joskus vähän useamminkin se kuitenkin kaivetaan esiin, mutta vähintän tuon kaksi kertaa renkaidenvaihtoa varten. Yleensä rakas autoni on sävyisä vanhus, mutta nyt se on ilmeisesti lähestyvien 20-vuotis synttäreiden varjossa saanut jonkun teinihepulikohtauksen, sillä se järjesti emännälleen melkoisen tukun harmaita hiuksia tänään.

Olin ajatellut olevani nuuka ja näppärä eli varasin aamuun auton renkaidenvaihdon ja iltapäivään katsastuksen ja tietenkin otin auton liikkennekäyttöön seisonnasta tänä aamuna. Kun aamulla sitten olisi pitänyt lähteä renkaiden vaihdolle, ei auto inahtanutkaan. Siinä mä sitten seisoin keskellä pihaa ja mietin surkeana, että mitä teen. Aikaa viisi minuuttia, soitanko ja ilmoitan etten tule vai keksinkö jotain muuta.

Tällä kertaa päädyin ratkaisuun jotain muuta. Juoksin hakemaan Herra Kirjoituksen auton avaimet, sekin kun oli talvitossuissa edelleen, kannoin hänen autonsa jättimäiset renkaat autotallista autoon ja kaahasin huoltoasemalle. Hiukan miehet siellä katsoivat, kun selitin, että juu sori oon myöhässä, on väärä auto ja vääränlaiset renkaat, mutta renkaat sentään pitäisi vaihtaa. Se vaihto onnistui ja huoltamon ykkösmekaanikko sanoi heti autoni oireista kuulleessaan, että siitä on akku sökönä.

Minun vaihtoehdoikseni jäi siis vaihtaa katsastuksen ajankohtaa ja lähteä Herra Kirjoituksen kanssa ostamaan uutta akkua. Herra Kirjoitus yritti vaihtaa akkua siinä onnistumatta, onneksi hänen siskon mieheltään löytyi sopivat työkalut ja akun vaihtoon meni vartti. Nyt auto tuntuisi taas hyrisevän ja toimivan. Katsastuksen suhteen joutuu jännittämään torstaihin asti, sillä eihän siitä vanhasta autosta koskaan tiedä - tähän astiset 19 katsastusta ovat kuitenkin menneet kerrasta läpi.

Lompakolle auton omistaminen ei kyllä ole mitenkään onni tai ilo. Mietin juuri, että jos jätetään huomiotta kuluistani pakollisten elinkustannusten lisäksi herkut ja langat, niin kolmas suuri menoerä on auto. Pelkästään tässä kuussa autoon on mennyt 55€ katsastukseen (halvin, mitä tästä kaupungista löytyi), 30€ renkaiden vaihtoon (ja sen toisen auton renkaiden vaihto tietty myös 30€), 50€ uuteen akkuun ja vakuutuksiin menee vielä sellaiset 120€, lisäksi verot n. 15€ eli kokonaissumma on 300€. Toki osa noista kuluista kattaa koko vuoden, mutta silti se tuntuu nuukasta paljolta.

perjantai 3. toukokuuta 2019

Outoja väreitä ilmassa

Muutaman viime päivän ajan on ollut melkoisen outoja väreitä ilmassa herrasväki Kirjoituksen taloudessa. Ruksia, ja isoa sellaista, saisi piirtää seinään esimerkiksi siitä, että ennen elokuviin menoa syötiin kiltisti jämäruokaa kotona eikä menty normaalitavan mukaan burgerille. Leffaeväätkin kaiveltiin omista kaapeista ja muutenkin on jo muutama päivä vastustettu kiusausta ostaa herkkuja. Wohoo - ennen kuulumatonta.

Samaan "ei näin ennen ole tehty"- kastiin menevät myös allekirjoittaneen päätös pilputa entinen lempipaita räteiksi ja kaivaa uudet käyttörintaliivit esiin omista varastoista. Tähän asti olen toiminut niin täysin järjettömästi, että vaikka omia jemmoja on ollut, olen ostanut Lidlin alesta uudet liivit, kun olen käyttöön tarvinnut uudet. Nyt kuitenkin varastoista  yhdet käyttöön.

Lisäksi odotan kieli pitkällä kaksien kenkien rikkumista, haluaisin niin pistää ne poistoon. Sitä en kuitenkaan tee ennen kuin ne ovat kunnolla rikki ja odottavan aika on pitkä.

Kiusauksista puheenollen, olen onnistunut vastustamaan  jo viikon verran yhtä edullista lankapakettia. Syitä on kaksi, yritän roikkua ostolakossani kiinni ja toisekseen kyttään myös sitä, josko hinta siitä vähän putoisi. Maailmani ei kaadu, vaikka en sitä saisikaan ja toisaalta jos saan sen edullisemmin, olen tyytyväisempi ostolakon rikkoja. Myönnetään, että olen sikäli ollut onnekas, että kovin monta "juuri tuon mä olen aina tarvinnut"- tavaraa ei ole tullut kohdalle ostettavaksi, eikä ilmaistavaroiden tarjontakaan ole ollut kummoinen, joten siltäkään suunnalta ei ole paljon kiusauksia ollut.

keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Kosmetiikkahamstraus

Mihin tiikeri pääsisi raidoistaan ja hamsteri kokoamisestaan. Dermosil osasi iskeä bonustarjouskamppanjassaan suorastaan vyön alle, sillä alennetuin bonuspistein olivat tarjolla juuri ne tuotteet, joita olin moneen kertaan katsellut, mutta en malttanut ostaa.

Paketin varsinainen ydin oli pitkään hankintalistalla ollut kunnollinen luomivärisivellin, se myös oli paketin tuotteista ainoa, joka täytyi ihan rahalla lunastaa. Paketin kokonaishinnaksi jäi siis 4,90€. Muut tuotteet sitten tosiaan bonuspisteillä, jotka käytännössä nyt kuluivat nolliin, mutta onpa tarpeellista kosmetiikkaa jemmassa loppuvuodeksi.


Paketin sisältö oli seuraava: kaksi Aurora-pakkausta, joissa rentouttava ja virkistävä suihkugeeli (toinen menossa lahjaksi), kolme extrapulloa tuota rentouttavaa suihkugeeliä, yksi pullo perheshampoota, neljä dödöä Herra Kirjoitukselle, kaksi hajuvettä Aamu ja Ilta (Aamu minulle, Ilta lahjaksi), savinaamio kasvoille, luomiväri sävyssä Red Grape, magneettinen luomivärikotelo, johon sopivat sekä tuo Red Grape että marraskuussa hankkimani turkoosi Ocean, ja sitten se luomivärisivellin.


Toivottavasti mä näiden hankintojen jälkeen pysyn vähän aikaa - esimerkiksi noin puolitoista vuotta - tekemättä kosmetiikkahankintoja. Ja tunnustan, ei näille olisi ollut tarvetta, mutta kun nuo suihkugeelipullot olivat niin ylimaallisen kauniita ja halpoja. Kyttäsin noita koko joulukuun, mutta en malttanut ostaa, kun hinnat eivät mielestäni laskeneet tarpeeksi. Onneksi niiden tuoksukin on mielyttävä eli ovat varmasti nautinto käyttää.

Tulivat vielä onneksi huhtikuun viimeisenä päivänä, niin ei pääsevät livahtamaan kaappiin vähän kuin ohi kirjanpidon, kun tarkka seuranta alkaa taas toukokuusta. 

tiistai 30. huhtikuuta 2019

Hieno huhtikuu

Ihan noin niin kuin periaatteessa päätin, että huhtikuusta pitää tulla parempi kun maaliskuusta, vaikka maaliskuukin parani sitä mukaa, mitä pidemmälle se kului, paitsi loppu oli sitten suorastaan kamala. Toki maaliskuun työnteko ja ylimääräiset vuorot vaikuttivat myös huhtikuussa, johon siihenkin on sovittu jokunen lisätyöpäivä. Lisäksi huhtikuussa tulevat palkankorotukset, jotka eivät nyt ole mahdottoman mittavat, mutta parempi vähän lisää kuin sama määrä pois.

Päätin myös uhrata Herra Kirjoituksen kaupoille ja kuluttamiselle. Käytännössä siis niin, että hän saa harrastaa lahjakorttishoppailua ja hankkia kaikki taloutemme ostokset, minä yritän pysyä kiltisti töiden parissa ja kotona ja ennen kaikkea olla ostamatta mitään... Herra Kirjoitus yrittää pistää hanttiin ihmiskokeeseen osallistumista, joten katsotaan, miten tässä käy.Varmuuden vuoksi tein vielä maaliskuun lopussa Matsmartille tilauksen, jotta ruoka ei vaan lopu, jos herra Kirjoitus saa jonkin suostumattomuusboostin.

Viikko 1
Ensimmäinen lankeemus tuli heti ensimmäisen viikon alkuun, kävimme Hesessä syömässä, kun ei vaan muka ehtinyt laittaa mitään syötävää.

Innokkaasti pakkasin poistokassia ennen iltavuoroon menoa ja ensimmäiseen kassiin sain 22 tavaraa (sisältäen itse kassin). Keväisen hävityshuuman ja tavara-ahdistuksen, jotka iskevät minuun joka kevät, riivaamana päätin suorittaa vähän tavaran vähennystä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että pakkaan kaksi kassia. Toisen puolen kuun aikaan ja toisen loppukuusta. Molempiin laitan 15 tavaraa, vaatetta tms, ja kannan ne suoraan kirppikselle pois nurkistamme. Aluksi mietin, pitäisikö luvata tehdä samanlainen kassi myös roskikseen menevistä tavaroista ja katsoa, että myös sinne päätyy tuo 30 tavaraa.

Viikko 2 
Ensimmäisellä viikolla saimme kevään suursiivouksen hyvään alkuun ja toisella viikolla viimeistelimme sen loppuun siitäkin huolimatta, että töitä oli tullut tehtyä taas runsaammasti- kolme ylimääräistä päivää tällä viikolla. Hieroja kävi rentouttamassa väsyneitä lihaksia ja loppuviikosta pelailtiin kavereiden kesken. Paikallinen S-kauppa houkutteli käyttämään kaksi yhden hinnalla tarjouksia, joten kävimme siellä syömässä kahdesti, lisäksi tuli shoppailtua yksi uusi lautapeli.

Viikko 3
Kolmas viikko eli pääsiäisviikko tarjosi melkoista vaihtelua, pari vapaa päivää, lisäksi Herra Kirjoituksen fess-operaatio ja tilipäivä noin muun muassa. Tälläkin viikolla tuli shoppailtua; hygieniatarvikkeita, hiusväri ja puhdistustuotteita kuten WC-tuoksu ja WC-raikastimia. Ihanan aurinkoinen pääsiäisaika ja Herra Kirjoituskin toipui leikkauksestaan varsin hyvin. Nautimme roskaruokaillusta, ulkona lenkkeilystä ja kävimmepä elokuvissakin katsomassa jotain niin kulturellia kuin Asterixia. Liput kulttuurisetelihankintoja tai aiemmin varastoon ostettuja, leffaeväät kaupasta- hävettää.

Viikko 4
Pääsiäisen jälkeinen arkeen paluu ja samalla ihana kevätflunssa saapui kotiimme. Herra Kirjoitus huuhteli suolavedellä leikattuja poskionteloitaan ja minä niistin omiani tyhjiksi lipittäen samalla kannu kaupalla teetä. Herkkuja kyllä, roskaruokaa todellakin, kun mikään tavallinen ei vaan maistunut sairauden kynsissä. Aurinkoa sentään riitti eli siitä tuli nautittua. Lisäksi tein "jättimäisen" tilauksen Dermosilille eli käytännössä nollasin bonussaldoni, jotta ei tarvitse hetkeen miettiä, miten pisteet vanhenevat - palataan tähän myöhemmin.

Viikko 5 
Eli ne pari päivää, mitä ennen kuun vaihdetta tälle viikolle jäi. Maanantaina illalla kävimme ravintolassa syömässä yhdessä Ievuskaisen kanssa. Tiistaina hoidettiin työpäivän jälkeen kotia- pestiin pyykkiä ja korjattiin jo monta viikkoa pimeänä ollut keittiön lamppu. Tarve ei ollut siis lampun vaihdolle, vaan koko lampun korjaamiselle, koska yksi sisäosan sähköjohdoista oli irronnut. Kuun viimeinen päivä on näköjään meille perinteisesti surkea - isä sai sairaskohtauksen ja joutui käymään sairaalassa. Toki hän voi nyt jo paremmin eli onneksi selvittiin säikäyksellä tällä kertaa.

Kannoin jo puolen kuun aikaan kotoamme ulos kassillisen, jossa oli 30 tavaraa, ne menivät hyväntekeväisyys kirppikselle. Lisäksi myin n. 30 lankakerää ja pistin roskikseenkin 20 tavaraa. Täydensin poistumaa vielä lahjoittamalla kasan viherkasveja ja muita tavaroita.

Juuri mitään lahjakorttishoppailua ei harjoitettu, joten se jää ensi kuussa toteutettavaksi. Huhtikuun alun kuitit ovat hyvin tallessa, mutta Herra Kirjoituksen leikkaus ja sairausloma sekä oma flunssani tekivät sen, että loppukuun kuiteista ei juuri ole käsitystä - ne vaan katosivat jonnekin. No sen verran tuli kuitenkin tehtyä ylimääräisiä töitä, ettei konkurssia ole tulossa.

maanantai 29. huhtikuuta 2019

Viimeinen viime vuoden projekteista

Viime vuoden lopulla minulla oli viisi viikkoa ja kymmenen keskeneräistä projektia. Loppujen lopuksi sain niistä vuoden loppuun mennessä valmiiksi 8, yksi osoittautui täysin mahdottomaksi totetuttaa, joten jäljelle jäi yksi. Se valmistui tänään. Tavallistakin tavallisemmat harmaat sukat.

Sain joskus rikkinäiset harmaat sukat, joissa oli kuitenkin ehjät varret. Purin sukkien teräosat ja varret jäivät odottamaan jatkojalostusta. Nyt sitten sain kudottua niihin uudet terät.



Sukat näyttävät hassuilta siksi, että kiilakavennukset ovat jalkapöydän sijaan pohjan puolella. Koska varressa oli hurja määrä silmukoita ja sukkien koko 36, näyttävät ne melko hassuilta. Jalkaan ne kuitenkin istuvat hyvin.

Painoa näillä 125g.
Vuoden alusta  1160g

torstai 25. huhtikuuta 2019

Kosmetiikan pakkohankinta

Naamani on saanut hepulin, se kiristää, kurttautuu, kuumottaa, kirvelee, ärtyy ja ties mitä. En osaa sanoa, onko syynä käyttämäni meikki, meikinpoistoaine, kasvopesu, kasvovesi vai kosteusvoide vaiko kenties nämä kaikki yhdessä tai jokin niiden yhdistelmistä. Kaikki kun ovat olleet käytössä vasta muutaman viikon ajan. Toki syynä saattaa olla myös stressi, katupöly, huonot ruokatottumukset, liiallinen valvominen, siitepölyt tai kaikki edellä mainitut yhdessä.

Päätin aloittaa naamani palauttamisen normaalikuosiin paitsi nukkumalla pitkään ja parantamalla ruokailutottumuksiani myös hankkimalla uudet kosmetiikkatuotteet ja ottamalla ne heti käyttöön. Vaikka ne eivät olleet kalliita moneen muuhun tuotteeseen verrattuna, tuntui silti 30€:n sijoittaminen kosmetiikkaan isolta satsaukselta - jälleen merkki muuttuneista kulutustottumuksistani.

Tuolla rahalla sain Dermosilistä Anti-Stress seerumin, kasvojen puhdistusaineen, kasvoveden, silmänympärysvoiteen, Energy kasvovoiteen, heveyttävän puuterin ja lisäksi Cleansing moussen kaupan päälle ja bonuspisteillä kolme erilaista dödöä.




Näillä tuotteilla pärjää kyllä pitkään ja ihon rauhoituttua voikin sitten keskittyä testailemaan, onko joku noista aiemmin käytössä olleista tuotteita mahdollisesti syynä ihon reaktioon.

Samalla korjataan pääsiäisen ja sen jälkeisen mussutuksen jälkiä, epäterveelliset nautinnot näkyvät paitsi naamassa myös kropassa, joten terveelliseen ruokavalioonkin pitää seuraavina viikkoina panostaa, jotta sekin omalta osaltaan korjaa ihon huonoa tilannetta.

tiistai 23. huhtikuuta 2019

Simplicité volontaire

Jokin aika sitten kirjoitin oman ismini etsimisestä ja päädyin melko kirjavaan väännökseen sopivalisti sekaani ilmaistelijasta. Nyt törmäsin trashless-blogissa määritelmään, joka kuvaa varsin hyvin itseäni. Se on otsikonmukaisesti Simplicité volontaire. Tämän Ranskassa jo melko pitkälle levinneen aatteen toivon rantautuvan mahdollisimman pian ja laajasti Suomeenkin.

Myönnetään, että mielikuvani ranskalaisista ovat melko stereotypiset, sillä niihin liittyvät miehillä kiemuraiset viikset ja baskeri, naisilla puolestaan pikkuinen tiukka hamonen ja korkeat korot, samoin pariisilainen asuminen noin 10 neliön minikämpässä ja loputon viininlitkiminen sekä juustojen ja patongin natustelu. Asennoituneesta kuvauksesta voi jo päätellä, etten niin järin ihaile byrokraattisia ja vähän sinnepäin huiskivia ranskalaisia, joten en uskonut sieltä koskaan tulevan mitään hyvää, jos näin karrikoitu ilmaisu sallitaan. Nyt kuitenkin tunsin löytäneeni todellisen helmen. Ranskassa ylikulutuksen vastaliikettä kutsutaan vapaaehtoiseksi yksinkertaisuudeksi, Simplicité volontaire tai décroissance. Tämä ei siis ole sama asia kuin downshiftaus. Töistä ei oteta lomaa tai sanota itseä irti ja lähdetä Thaimaaseen reppureissaamaan tai sukellusta opettamaan. Vapaaehtoinen yksikertaisuus tarkoittaa sitä, että tyydytään vähempään, kuin voisimme itsellemme ostaa. Työn tekemisen lopettaminen ei kuulu vapaaehtoiseen yksinkertaisuuteen (ei ole siis tarkoitus romuttaa kapitalismia, vaan vaihtaa suuntaa). Freud totesi, että hyvä mielenterveys on kykyä rakastaa ja tehdä työtä. Olemme hukassa ilman rakkautta ja päivittäistä tekemistä. Muutoin vajoamme johonkin epämääräiseen tilaan tai jopa masennumme.

Minun ismini voisi siis hyvinkin olla vapaaehtoinen yksinkertaisuus; ostetaan vain tarpeeseen ja sekin mielellään käytettynä, vähennetään ruokahävikki nollaan, mutta syödään kuitenkin hyvin, tehdään herkkuhetkestä erityinen, ei jokapäiväinen tapahtuma, mietitään, mitkä asiat ovat todella tarpeellisia ja ostamisen arvoisia.

Vapaaehtoisen elämän yksinkertaistamisen kanssa käsi kädessä kulkevat myös minimalismi, veganismi ja zero waste - aate. Viimeksi mainitussa siis pyritään tuottamaan mahdollisimman vähän roskaa ylipäätään ja vielä erityisesti mahdollisimman vähän roskaa, jota ei voi kierrättää. Samoin zero waste, eli nollahukka suomeksi, pyrkii eettisempään, ekologisempaan ja terveellisempään elämään niin asuminen, liikkumisen kuin kulutuskäyttäytymisen myötä, se on siis kokonainen elämäntapa.

Tietäen sen, miten suurille räväköille muutoksille yleensä käy, olen ajatellut lähteä pikku hiljaa viemään elämääni entistä enemmän Simpicité volontaire-suuntaan. Jos se sitten johtaa elämääni enemmän kohti minimalismia, veganismia ja nollahukkaa, niin menköön. Monta asiaa kuitenkin teen jo nolla hukka-tyylillä. Kuten seuraavan kappaleen roskamäärän vähentämistavoista käy ilmi.

Trashless-blogista löysin myös viisi  helppoa tapaa vähentää roskanmäärää: 1. Lopeta muovipussien ostelu (toteutuu), 2. Juomapullo ja kesto kahvimuki (toteutuu), 3. Kieltäydy ilmaiskynistä, lehdistä, flyereista, näytteistä ja mainoksista (todella vaikeaa näytteiden kohdalla, muiden kohdalla ei ongelmaa), 4. Pidä herkuttelu arjen luksuksena (tämän kun oppis) ja 5. Osta vähemmän uusia vaatteita ja tavaroita (tähän pyritään), lisäksi lisäisin kohdan 6. Käytä niin paljon kestotuotteita kuin mahdollista (kestorätit, meikinpoistolaput, kestositeet, oriculi jne.). Sama voidaan myös määritellä englanniksi neljän R:n avulla Refuse, Reduce, Reuse ja Recycle eli kieltäydy, kevennä, käytä uudelleen ja kierrätä suomeksi.

lauantai 20. huhtikuuta 2019

Hyvä, paha "anekauppa"

Viime aikoina olemme ostaneet suurimman osan kuivatavaroistamme "anekaupoista" eli Matsmartilta ja Fiksuruoasta. Mielestäni on ihan loistavaa pelastaa poistoon menossa olevaa ruokaa ja säästää ruokalaskussa ja vähentää ruokahävikkiä, oikeastaan ei mikään voisi olla täydellisempää. Niin, ellen itse olisi se tumpelo, joka pilaa homman. Tajusin nimittäin tässä tilauslistoja katsellessani, että olen langennut ihan 6-0 mainostajan ansaan. Normaalien tuotteiden osalta homma on ihan ok, niitä olen tilannut sen, mitä olen tarvinnut ja lisäksi jotain uutta kokeilua varten (näistä on löytynyt todellisia suosikkeja, joita ei olisi muutoin tullut kokeiltua), mutta sitten pakettiin on aina eksynyt mukaan jotain "pientä extraa" eli euron karkkipussi, viisi sipsipussia kolmella eurolla, viikonlopun superkombo, jossa on suklaalevy, sipsipussi ja keksejä. Juupa juu, ja sitten mä vielä ihmettelen, mistä niitä herkkuja meille oikein tulee. Kun niitä herkkuja on kaapissa, niitä tulee myös syötyä eli ei todellakaan hyvä.

Eihän se euron suklaalevy ole koskaan ollut se tärkein syy tehdä tilausta, mutta koskaan en myöskään ole jättänyt sitä klikkaamatta mukaan ostoskoriin. Samoin, jos laatikkoon on jäänyt tyhjää tilaa eli mahdollisuus tilata samoille postikuluille vähän enemmän tavaroita, ovat täytteet olleet poikkeuksetta turhuuksia eli herkkuja ja sama, jos ilmaisiin postikuluihin on ollut matkaa muutama euro, täydennystuotteet ovat aina olleet turhuuksia. Eihän siinä ole mitään järkeä, että fiksu proteiinipatukkatilaus saa kylkeensä kasan turhaakin turhempia herkkuja vain siksi, että ne ovat muka halpoja tai että ne tilaamalla saa tilauksen täydennettyä ilmaisiin postikuluihin asti. No way, tähän on nyt tultava loppu.

Tärkein asia on nyt jo saavutettu eli tajunta siitä, mitä oikein tapahtuu. Seuraavalla kerralla aion olla fiksumpi, mutta ihan varmuuden vuoksi ajattelin jättää tilaukset tuonne tekemättä hetkeksi, jotta en taas olisi mainosten ja ostovietin vietävissä. Pienen tauon aikana ehdin taas työstää tätäkin asiaa pienessä päässäni.

perjantai 19. huhtikuuta 2019

Menneitä muistellen osa 3

Viimeiset vuodet ennen tätä päivää ovat varsin mielenkiintoisia, sillä niistä alkaa olla ihan oikeita muisitjälkiäkin siis muitakin kuin blogin jättämiä. Osa tästä johtuu siitä, että sain puhkun eli uniapnean hoitoon käytetyn CPAP-laitteen vuoden 2016 kesän kynnyksellä. Monet blogiin kirjoitetut asiat vuosien 2013 ja 2016 välisenä aikana olivat sellaisia, että minulla ei ollut niistä mitään muistikuvaa yksinkertaisesti siksi, että olin niin väsynyt, niin kuoleman väsynyt. Onneksi sentään jaksoin kaikesta huolimatta kirjoittaa blogiin, jotta tuo aika ei ihan hautaudu tyhjyyteen, koska lisääntynyt univaje vei tuosta ajasta oikeat muistijäljet. Muistan vain sen, että elämä tuntui loputtomalta siirapilta; kropan liikuttaminen oli kuin siirappitynnyrissä tarpomista ja pää toimi yhtä tahmeasti.

Vuoden 2016 alussa saapuivat myös edellisen vuoden lopussa hullun kiilto silmissä tekemäni hankinnat - postipoika kantoi kiinan pakettia kylki vääränä ja minä yritin leikkiä ostamattomuutta sillä kohtaa, kun tavaraa tulvi sisään. Vuoden 2016 alussa otin jälleen käyttöön myös Ievuskaiselta lahjaksi saamani Itsekuripäiväkirjan, jota täyttelin vaihtelevalla menestyksellä vuoden mittaan. Aloitin myös "pantahaasteen" eli käytin joka päivä eri hiuspantaa niin pitkään kuin niitä riitti - ja niitähän riitti toukokuulle asti. Eräs tuon vuoden mahtavimmista asioista oli kummipoikamme, ihana pieni mies, jonka elämään saamme kuulua. Ostamisessa ja tavaran haalimisessa keskityin lähinnä lankoihin, joita tulikin huusholliimme kilokaupalla. Pidin poistuneista tavaroista listaa ja sainkin poistettua isohkon kasan tavaroita, jotka tuskin olivat tarpeellisia, sillä suurinta osaa noista poistuneista en edes muista meillä olleen. Ostamistani pohdin myös kriittisesti, sillä älä osta mitään-vuosi ei todellakaan toteutunut, joten päätin jälleen kerran yrittää uudelleen vuonna 2017.

Vuonna 2017 yritin ostolakkoa, mutta lankesin kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisesti ostamaan kaikenlaista pientä - erityisesti lankoja. Yritin pitää kulukirjanpitoa ja seurata saapuvia ja poistuneita tavaroita ja liikennettä oli enemmän ulos kuin sisään. Jotain olin kyseisenä vuonna oppinutkin eli jos jostain päätyi meille täysin sopimaton tavara, pistin sen suoraan eteenpäin enkä hillonnut kaappiin, en myöskään ostanut sokkona, vaan kävin tutkailemassa tuotteita etukäteen (esimerkiksi hajuvesissä olisin ostanut sopimatonta, jos en olisi testannut etukäteen. Yhden hyvän löysin ja päätin ostaa vähän myöhemmin, mutta itse asiassa se ostamista odottamaan jäänyt pullo odottaa ostamista edelleen). Marraskuun masennukseen ostin turhia tavaroita, mutta näiden ostosten myötä tajusin myös sen, mihin tarpeeseen oikeasti ostin. Ostin mielikuvia ja unelmia. Yritin pelata minimalistipeliä, jossa jokaiselle viikolle määriteltiin joku en osta tätä kategoria ja se aina edellisten lisäksi  - olisihan se pitänyt tietää, että pieleen meni, nää vaan eivät ole mun juttuja. Sain kuitenkin vuodessa aikaan melkoisen kasan poistoja (666 kpl) ja ostaminen oli edellisiin vuosiin verrattuna varsin maltillista.

Vuoden 2018 aloitin reilun kuukauden mittaisella blogitauolla ja ihanan pitkällä lomalla kaukana kotoa. Sukkia kudoin liukuhihnalta ja käytin niihin jämälankavarastoani, joka ei tuntunut tyhjentyvän millään. Vuoden edetessä kävi selkeästi selväksi, että langat ovat suurin shoppailuongelmani, jotenkin vain onnistuin ostamaan niitä aina vaan lisää ja lisää. Toki ostin muutakin, mutta edelleen varsin vähän muutaman vuoden takaiseen verrattuna, silti edelleen ihmettelen osaa ostoksistani, koska en kykene muistamaan niitä tavaroita - pitäisi varmaan penkoa vinttikomero, jos ne sitä kautta palaisivat paremmin mieleen. Ylitin itseni ostamalla vaatteita vain kolmella eurolla koko vuonna. Ilmaistavaroita meille tuli jonkin verran, mutta tavaroita myös poistui. Marraskuussa koin todellisen kyllästymisen tavalliseen tylsään arkeen, mutta en silti onneksi langennut shoppailemaan ihan valtavasti, vain vähän meikkejä - ensimmäistä kertaa useampaan vuoteen. Kaikesta huolimatta vuoden päälimmäisiksi fiiliksiksi jäivät mahtava loma ja ihana aurinkoinen kesä, johon liittyi kerrankin runsas määrä vapaata, kun kakkostyö oli tauolla. Talouskaan ei romahtanut, vaikka tulot olivatkin pienemmät kuin aiemmin (eivätkä nekään toki olleet niin paljon pienemmät kuin alun perin ajattelin, sillä syksy toi paluun harrastetyöpaikalle ja sitä kautta lisäansiot).

Olen siis tehnyt matkan blogin menneisyydestä tähän päivään ja oppinut monia asioita itsestäni. Nyt kun kuluvasta vuodesta on eletty liki kolmannes, yritän yhä elää samoilla linjoilla kuin parina aikaisempanakin vuonna, vain vähän ja tarpeellista ostamista, ilon löytämistä pienistä asioista, tavaroien tuunaamista ja korjaamista sekä tietenkin uudelleen yritys työstää niitä tunnelukkoja. Samat ongelmat eli herkut, herkut ja herkut ovat pyörineet myös mukana vuosikausia, onkohan siihen koskaan olemassa mitään järkevää ratkaisua, mutta jälleen kerran täytyy yrittää vähentää.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Sinne meni

Otsikko voisi olla myös lainaton. Nyt voi ainakin hetkiseksi huokaista ja todeta, että ollaan omillaan. Herra Kirjoitus ja rouva Jälkikirjoitus ovat velattomia, putkiremonttilainan viimeinen erä tuli maksettua tässä pari päivää sitten ja nyt nettipankki näytti, että sinulla ei ole lainaa. Mikä ihana tunne.

Hupaisasti juuri samoihin aikoihin työkaverini kävivät keskustelua siitä, miten paljon rahaa oikeastaan jäisi käyttöön, kun  ei olisi lainoja maksettavana. Tähän keskusteluun en ottanut osaa kuin sujuvasti kuuntelemalla, vaikka vielä siinä tilanteessa olisin itsekin ollut velallinen. Kyllähän se ihan oikeasti on vapauttavaa, kun tietää, että palkka jää kokonaan itselle - tosin meillä on luvassa mittavat korotukset vastikkeeseen toukokuussa (tonttivuokra nousee, joten sitä kautta joudutaan myös vastikkeita), joten ihan hyvään aikaan tämä vapautuva raha tuli. Ainakin hetken aikaa herrasväki Kirjoitus on siis velaton ja tästä asiasta kovin onnellinen.

tiistai 9. huhtikuuta 2019

Takatalvi

Tekisi mieli näyttää nurjaa naamaa, kiukutella ja kiroilla, koska jälleen on takatalvi ilonamme. No jälleen on ehkä liioittelua, koska tämä on ensimmäinen tälle keväälle. Ensimmäinen, mutta sitäkin kunnollisempi. Kun olemme pari viikkoa saaneet nauttia kuivista ja sorattomista kaduista, on parinkymmenen sentin lumikerros aikamoinen takaisku, etenkin kun olin valmistautunut ensimmäiseen pyörällä tehtävään työmatkaan loppuviikosta.

Toisaalta olen kyllä tänään sellaisissa fiiliksissä, että melkein sama vaikka lunta olisi metri ja pakkasta viisitoista astetta. Suurin syy positiiviseen fiilikseen on tietenkin siivottu koti. Ihan sama, millainen keli ulkona on, kun voi nauttia sen katselemisesta puhtaiden ikkunoiden läpi sitten kun pääsee töistä kotiin. Tälle päivälle osui onneksi harrastustyöpäivä, joten työmatkakin oli vain kivenheitonmittainen, ja lisäksi kadut oli aurattu, joten ei tarvinnut kaivaa esiin jo kertaalleen poislaitettuja talvikenkiä.

Kun lisäksi tälle päivälle osuu myös ylellisyyshetkemme eli kotihierojan käynti, ei ole ihme, että hymyilyttää takatalvesta huolimatta.

maanantai 8. huhtikuuta 2019

Ja taas mennään...

Jos blogissa on ollut hiljaista, niin muuten elämässä todellakaan ei. Parin viikon vetkuttelun jälkeen sain jonkinlaisen supersiivouspuuskan ja olen tehnyt keväistä suursiivousta. Tyypillisintä, tylsintä ja tyhmintä asiassa on se, että olen taas polttamassa kynttilääni en vain molemmista päistä, vaan myös siitä keskeltä. Siivoukselle kun olisi ollut vapaapäivinä tai iltavuorojen aamuina ihan hyvin aikaa, mutta sehän olisi ollut liian helppoa. Käytin ne laiskotteluun. Siivousprojektin paukautin käyntiin yhdessä yövuorojen kanssa eli yöt töissä, pari tuntia unta, loppupäivä siivousta ja taas töihin. Kämpästä on nyt 2/3 siivottuna. Viimeisestä yövuorosta menin vielä päiväksi jatkamaan töihin ja aion urakoida sen lopun siivouksen vielä tänä iltana. Mieli teki kirjoittaa, että urkoin sen, vaikka henki menisi, mutta sillä kohtaa on kyllä sitten jo pakko hellittää, jos niin pahaksi menee.

Koska siivousurakasta ovat jäljellä vain kylppäri ja eteinen uskon selviäväni noin 4-5 tunnin urakoinnilla, varsinkin, kun rakas puolisoni on luvannut olla osan ajasta paikalla ja auttaa hommissa. Joten viimeistään kymmeneltä aion kaatua sänkyyn ja nukkua ainakin 8 tuntia. Mitä aikaisemmin homman saan valmiiksi, sitä enemmän jää nukkuma-aikaa.

EDIT-täti kyläilee jälleen: Pääsin nukkumaan tasan klo 21 eli minuutilleen aikatauluni takarajan kohdalla. Siinä vaiheessa oli koti siivottu ja olin ylittänyt itseni sekä pesemällä kaksi koneellista pyykkiä että hoitamalla pestyt lakanat käyttökuntoisina takaisin kaappiin. Kyllä oli hyvä mieli.

perjantai 5. huhtikuuta 2019

Menneitä muistellen osa 2

Vuodesta 2012 päälimmäiseksi jää mieleen ajatus loputtomasta ostamisesta. Ostan, koska mä voin. "Nyt kun minulla on mahdollisuus, ostan mitä haluan". Yksi on liian vähän, kaikkea pitää olla vähintään kaksi, mieluummin monta. Jälleen osa tavaroista sellaisia, että niitä ei ole käytetty kertaakaan - aplodeja todella järkevästä ostamisesta. Huvittavasti löysin hankittujen listalta myös yhdet tuulihousut, jotka tässä tämän vuoden (siis 2019) alussa hajosivat, ja jotka olen paikannut käyttöön sopiviksi. Jotain on siis oikeasti käytettykin ja käytetty paljon. Sukkia on kudottu ja joulupalloja myös sekä tiskirättejä. Pitäisikö taas tänä vuonna ottaa projektiksi tehdä uusia, ainakin anoppi ja käly käyttävät noita vanhoja joulupalloja edelleen joulukoristeluissaan. Vuosi 2012 oli myös merkittävä veden jakaja muovikasseissa, silloin aloittelimme muovikassienostamattomuutta ja samoilla linjoilla on jatkettu näihin päiviin asti. Edelleenkään emme osta muovikassia kuin pakon edessä, mutta se tarkoittaa sitten kyllä kompromissia siinä, mihin roskat pakataan.

Vuoden 2013 aloitin käymällä läpi vaatekaappia ja siivoamalla vanhoja pois. Vaatekaapin poistoista tunnistin monta vaatetta, itse asiassa monta sellaista vaatetta, joista osa on käytössä edelleen. Erään trikoomekon silppusin vasta 2018 lopussa naamanpuhdistuslappupurkkiin, eräs puuvillainen neulepaita palvelee keittiöräteiksi silputtuna edelleen ja toinen puuvillainen neulepaita on edelleen siivousrättikorissa. Ihmettelin jo silloin, mikä ihmistä riivaa, kun rättejä ja lumppuja on niin paljon, ettei varmasti ehdi elämänsä aikana loppuun käyttää ja silti pitää haalia lisää. Paitsi painon suhteen, olen myös vuosien saatossa jojoillut hiusten suhteen, vuonna 2013 oltiin taas pitkien kasvatusvaiheessa ja koristeita hankinttiin sen mukaan. Koko vuosi 2013 oli oikeastaan  loputonta soutamista ostamisen ja ostamattomuuden välillä. Tänä vuonna myös toteutin kulutusseurannan, jossa selvitin eroaako kulutukseni, jos maksan käteisellä, pankkikortilla tai visalla - tuli todistettua että ei maksuvälineiden välillä oli korkeintaan 20€ ero. Sieltähän se muuten sitten löytyi se etsitty vihreä ja glitterinen silmänrajauskynäkin, olin käyttänyt sen loppuun kesän 2013 aikana, mutta mitään mielikuvaa kynän poistumisesta varastoista ei ollut - ehkä tässä tapauksessa laatuun liittyvä pettymys oli niin voimakas, että muistan sen, mutta en kynän loppumista.

Vuoden 2014 teema on selkeästi ostaminen. Yritin vähentää, mutta löysin itseni aina vain shoppaamasta lisää - elämä oli ostamista, ostamista ja ostamista.Pelkäsin putkiremonttia ja ostin vähän lisää sitä, tätä ja tota. Näin jälkikäteen tuo ostaminen pelkästään oksettaa ja kauhistuttaa, mutta mitä ilmeisimmin se on jälleen kerran ollut tapa purkaa stressiä ja pahaa oloa. Joulukuussa sentään löysin ajatukselliset kultajyvät ja lupasin olla armollisempi itselleni, kaikissa suhteissa.

Vuosi 2015 tarjosi sitten elämään suuria muutoksia, yli neljännes vuodesta meni siihen, että kotona ei voinut asua. Puoli vuotta elettiin remontin keskellä ja sitten loput ihmeteltiin uutta kotia. Töitä tuli tehtyä hullunlailla, koska rahantarve tuona vuonna oli todellakin suuri. Ostettuakin tuli enemmän ja vähemmän. Huvittavasti huomasin myös tuona vuonna muistelleeni menneitä ja "löytäneeni" täsmälleen samat asiat kuin tänäkin vuonna: olen kauhistellut ostamaani tavaramäärää ja päättänyt olla ostamatta mitään, olen jo silloin kokenut deflaation eli rahan arvonnousun (jos silloin en enää olisi maksanut 7€ kaulakorusta, on aivan varmaa, etten missään tapauksessa maksaisi sitä tänä päivänä). Loppuvuodesta päätän viettää älä osta mitään- vuotta vuonna 2016 ja hamstraan tavaraa, jotta ne eivät vain loppuisi seuraavana vuonna kesken. Vuonna 2015 otin käyttöön myös Ievuskaiselta saamani itsekuripäiväkirjan, jota enemmän ja vähemmän menestyksellisesti täyttelin -alkuvuodesta aktiivisemmin, loppuvuodesta huonommin, kun alkuinnostus oli kadonnut.

Mikään ei siis oikein ole muuttunut tai ehkä kuitenkin on, sillä olen selkeästi tarvinnut aikaa kypsytellä tuota ostamisen vähentämistä ja se on onnistunut pikku hiljaa yhä paremmin ja paremmin. Olen ehkä vasta tänä vuonna löytänyt sen ajatuksen, että kun on aikuisikänsä parikymmentä vuotta ostanut lisää ja lisää, selviää ehkä seuraavat parikymmentä vuotta ostamalla vain vähän.

Opettavainen matka on tämä omaan menneisyyteen palaaminen ollut, vaikka ihan tuoreimmat vuodet ovatkin vielä läpikäymättä. Monille teoille ja toiminnoille on löytynyt selitys ja ymmärrys itseä ja omia toimintatapoja kohtaan on kasvanut. En ehkä vielä osaa karsia kaikkia haitallisia toimintatapojani (roskaruoka, herkut), mutta ainakin tajuan jo, miksi toimin niin kuin toimin, sekin edistää asian käsittelyä ja korjaantumista.

torstai 4. huhtikuuta 2019

Omaa ismiä etsimässä

Meillä ihmisillä on tarve määritellä itsemme johonkin kuuluvaksi, jonkin ryhmän jäseneksi, jonkin aatteen kannattajaksi, jotta löydämme oman lokeromme. Jokaisella meillä on omat aatteemme enemmän tai vähemmän elämäämme vaikuttavat, joiden kautta sitten asetumme yhteisössämme johonkin porukkaan. Kaikkia aatteita ei tietenkään kuuluteta isoon ääneen, vaan ne ovat hiljainen osa elämäämme; yksi on materialisti, toinen minimalisti, joku ateisti, toinen kommunisti, yksi feministi, kaikkea laidasta laitaan löytyy. Nykyään ovat vielä ruoka-aatteet erikseen; on vegaani, sekaani ja fregaani. Näistä tuo viimeksi mainittu on ehkä tuntemattomin, fregaani on siis ilmaissyöjä, joka dyykkaa ruokansa roskiksista.

Itselleni tuo ruokamääritelmä on ehkä se helpoin, olen tyypilisistä tyypillisin sekaani, sekasyöjä.

Tavaroiden suhteen muodissa oleva minimalismi ei ole minun juttuni, vaan olen todennut olevani sopivalisti (Jenni Sarraksen lanseeraama käsite henkilölle, joka ei pyri elämään mahdollisimman pienellä määrällä tavaraa, vaan mahdollisimman sopivalla määrällä tavaraa) ja hamsteri. Näistä kuitenkin sopivalisti kuulostaa paremmalta.

Sen sijaan kaipaisin määritelmää kolmannelle ismilleni. Mitä ismiä noudattaa henkilö, joka pyrkii olemaan ostamatta mitään muuta kuin ruokaa? Tai joka hankkii mahdollisimman paljon tavaroita ilmaiseksi kierrätyksestä antaen elämän toisten poistoon tuomitsemille jutuille? Nuuka, säästeliäs ja pihi kyllä, ympäristötietoinen sekin, mutta mikään noista ei oikein ole ismi, en ainakaan aiemmin ole kuullut nuukismista. Siipeilijä voisi olla hyvä termi, mutta sekään ei oikein ismiksi taivu. Ehkä paras termi olisi ilmaisismi ja sitä noudattava henkilö ilmaistelija.

Olen siis säästeliäs ilmaistelija sopivalisti sekaani, mikä kuulostaakin jo aikamoiselta hörhöltä. Ehkä tässä kohtaa on viisainta tyytyä olemaan se, mikä on, ja jättää tarkemmat määrittelyt sikseen, olla se hörhö mikä on ja lakata yrittämästä lokeroida itseään. Olla oma persoonallinen outo itsensä ja tyytyä siihen herra Kirjoituksen sanoja lainaten: "ei tarvitse ymmärtää, riittää, että rakastaa". Niinpä se riittää, että rakastaa itseään ja muita sellaisina kuin me kukin omassa lokerossamme olemme.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Perussukat

Äitini ei yleensä halua uusia sukkia, koska vanhoja on jo ihan riittävästi. Nyt hän kuitenkin ihastui keskeneräisiin pitkävartisiin sukkiin, joissa on tummanvioletti ja vaaleansiniraidalliset pehmeät varret. Varret ovat akryyliä, joten teräosaan piti saada jotain muuta. Suoritin jälleen kerran kaivelua jämälankavarastossani ja löysin pienet määrät sinistä seiskaveikkaa sekä vähän enemmän harmaata. Näistä sitten kasasin perus-perus-perussukat.



Näiden valmistuminen kesti todella kauan, koska peukalooni ilmestyi jännetupentulehdus, enkä voinut kivulta kutoa. Nyt voin huokaista, että vihdoinkin valmista.

Paino näillä 144g.
Vuoden alusta 1035g.

maanantai 1. huhtikuuta 2019

Masentava maaliskuu

Helmikuun suunnitelmat eivät aivan toteutuneet, sillä erinnäisten laskujen saapuminen yllätti - tosin osan voi pistää omaan piikkiin, jos kesäkuussa erääntyvät maksut hoitaa heti. Jotenkin vain koen, että on parempi, mitä nopeammin ne ovat poissa käsistä. Toisaalta sairastaminen ja ylityöt veivät keskittymisen ruoasta ja nuukailusta - viimeksi mainittuun liittyi myös totaalinen kyllästyminen kaikkeen siihen liittyvään. Tuntui, että kaikki muut matkustivat jonnekin kivoihin paikkoihin ja hankkivat kaikkea kivaa. Tavaroita en niinkään kaivanut, mutta jonnekin pois tästä pienestä kehästä olisin kipeästi halunnut.

Helmikuun lopussa tein vielä Fiksuruokaan kuivatavaratilauksen, koska maaliskuussa on tarkoitus ostaa kaupasta vain minimi eli maitoa, hevi-tavaraa ja lihaa (kyllä, edelleen olen vastarannan kiiski ja syön lihaa). Kauppaan on tarkoitus käyttää pullopalautukset, lahjakortit ja plussasetelit sekä satunnaiseen "parempaan syömiseen" eli ravintoloihin tai kotiin tilattuun pikaruokaan kertyneet bonukset ja lahjakortit. Lisäksi koetan löytää uusia tavaroita vaihdettavaksi ruokaan ja kaivella lahjakorttikasasta jotain myytäväksi ruokarahaksi (ja siis kyllä, meillä olisi ihan "oikeaa" rahaa käydä kaupassa, siitä ei ole kyse, haluan nyt vain kokeilla tätä). Pakaste pitäisi saada tyhjäksi- sieltä löytyy jonkinverran kanaa ja kasviksia sekä mangoa ja banania, runsaasti marjoja sekä jonkin verran kaikenlaisia ylläreitä, jotka on nyt tarkoitus hyödyntää. Jääkaappi on myös täynnä ja kun on pyrkimys nollahävikkiin, niin senkin tarjonnalla pärjää varmaan viikon.

Yksi aivan pakollinen hankinta maaliskuussa on, nimittäin hiusväri. Toki sen saa maksettua noilla lahjakorteilla, mutta mainitsen sen, koska sen verran olen antanut itselleni lupaa rikkoa "ei osteta mitään"-kuukautta.

Ensimmäinen vajaa viikko
Töitä ja yhdet juhlat, nolla kaupassa käyntiä. Pakastimesta ja kaapeista löytyi vielä enemmän kuin hyvin vaihtoehtoja syömisiksi; kebabkiusausta, tacosalaattia ja mustikkasmoothieta esimerkiksi. Ystäväni lahjoitti minulle kasan lankoja, jotka on esitelty jo aiemmin täällä.
Tavaroita 1, kauppareissuja 0.

Toinen viikko
Myönnetään, että toivoin sormet ja varpaat ristissä maaliskuun toiselle viikolle lisää töitä, joko harrastuspaikkaan tai vakinaiseen paikkaan, koska olen yksinkertaisesti ahne ja halusin olla pois kiusausten läheltä. No tietenkään mulla ei ollut tuuria ja sain vain yhden ylimääräisen työpäivän yhden ennalta sovitun extran lisäksi. Onneksi oli 4 muuta työkeikkaa eli loppujen lopuksi viikko oli täynnä ohjelmaa. Hiusvärin sain kiitokseksi kyydityksistä eli sen sain ruksittua pois hankintalistalta ostamatta sitä.
Tavaroita 0, ostoksettomia päiviä 3

Kolmas viikko
Yritystä syödä pakastimesta, mutta myös runsaaasti roskaruokaa ja kaupassa käyntiä. Tuli jälleen kerran todistettua, että allekirjoittanutta ei saa päästää kauppaan väsyneenä, ärtyneenä ja nälissään, herkkuja tarttui mukaan. Lisäksi tilipäivä aiheutti jo mainitun turhauman. Toisen viikon tuhlaukseni eli jälken kerran yhdet uudet sukapuikot saapuivat.
Tavaroita 1, ostoksettomia päiviä 3 

Neljäs viikko
Viikko oli täynnä menoa ja meininkiä. Melkein joka illalle oli joku tapaaminen, kokous tai lisätöitä, joten viikonlopun päätin pitää vapaana ja yhdessä päätimme viettää sen vain kotoiluun. Lepo teki todella hyvää ja monta asiaa tuli hoidettua kuten roskiskaapin siivous ja veropaperit. Perjantai-illalla vietimme muutaman tunnin mittaisen "nanoloman" roskaruoan ja rentouttavan leffan parissa. Kaverini lahjoitti minulle korvikset ja kaulaketjun tuunausmateriaaliksi. Lisäksi ostin Lidlistä meikkivoiteen - vähän niin kuin testatakseni, sillä hinta oli todella edullinen. Lisäksi hankittiin uusi kynnysmatto entisen liian pienen ja helposti liikkuvan tilalle.
Tavaroita 4, ostoksettomia päiviä 2

Viides viikko
Onneksi on masentavan maaliskuun viimeinen viikko, yksi lisätyöilta ja toinen ylityöilta. Ihan ostoksetta emme selvinneet, vaikka olinkin niin haaveillut. En kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta, kun halvalla sai eli sisäinen Sulo Vilénini iski jälleen ja tuli hankittua tarjouksesta niin hammastahnaa kuin snack fetaakin, lisäksi tein Matsmartille tilauksen. No onpahan huhtikuuksi sitten ruokaa varastossa. Positiivista oli se, että sain loistavaa palvelua kunnallisessa hammashoidossa, ajan sai samalle päivälle ja ongelmahammas tuli nyt korjattua toivottavasti lopullisesti irroneen paikan ja irronneen väliaikaisen paikan jälkeen. Viikon lopuksi lisätili korotuksineen yllätti positiivisesti eli ihan turhaa huolehdin tilipäivänä, hyvin riitti ja jäikin.
Tavaroita 6 (hammastahnaa vuoden varasto), ostoksettomia päiviä 5

Tässä kohtaa on vielä jälkikaneettina todettava, että sitä saa mitä tilaa. Muistutan itseäni etten enää milloinkaan ole supernegatiivinen otsikoissani. Hienosti loppuaan lähestynyt maaliskuu sai vielä yhden mega-negatiivisen käänteen, sillä maaliskuun viimeisenä päivänä rapsahtivat Herra Kirjoitukselle ylinopeussakot. Ihan meidän yhteinen vika ja kumpaakin ketuttaa... Huhtikuun hupibudjetti katosi taivaan tuuliin tuosta vaan.

Yhteensä tavaroita saapunut 12.

Poistot: lahjoitettu 3 paria korvakoruja ja 1 pullo, joiden jälkeen lakkasin seuraamasta, lisäksi 16 tyhjentynyttä kosmetiikkapurtiloa. Yhteensä siis ainakin 20 poistoa.

Kulutus: Ruokaan 260€ (sisältäen vielä saapumattoman Matsmart-paketin), pikaruokaan (5x ruokailu) ja herkkuihin 87€, muut ostokset vitamiineja, kynnysmatto, meikkivoide ja hammastahnat 40€

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Kosmetiikkapoistot 1/4 vuonna 19

Koska tuntuu, ettei kosmetiikkakaappini tyhjene millään (no joo, myönnetään, sinne ilmestyy silloin tällöin "vahingossa" täydennyksiäkin), niin jatketaan seurantaa. Parina viime vuonna poistoja on kertynyt 140 törppöä vuodessa, mikä vaikuttaa minusta melko uskomattomalta määrältä, vaikka osa onkin minikokoisia. En mitenkään usko tänä vuonna päästävän samaan, varsinkin kun tarkoitus on alkuvuonna tyhjentää näytteitä.


Ensimmäiset poistot HenkkaMaukan meikkipuuteri, paketillinen järkyttävän mansikantuoksuisia lasten kosteuspyyhkeitä, jotka käytin meikinpoistoon, Yves Rocherin minihuulipuna Beige Austral, Lumenen meikkikynä, jossa turkoosi luomiväri ja musta rajauskynä (käytin molemmat rajaukseen) sekä Yves Rocherin vuodenaikahajuvesien talvi.


Seuraavaksi Natuviven sitruunaruohoinen kosteuttava vartalovoide, jonka alkuperää en muista. Luis Widmerin silmänympärysvoide on toiminut sekä arpivoiteena että silmänympärysvoiteena ja on huipputuote molempiin.  Minihuulipunista kaksi on Yves Rocherin kirkkaan punaiselta näyttävä Orange Fusion ja Rose Canyon, Oriflamen nro 14 ja Avonin nimetön (nimi hinkkatunut pohjasta pois). Näytteistä neljä on Dermosilin Scapl caring shampoota ja yksi saman sarjan hoitoaine, yksi Dermosilin super tehokas ja tosi riittoisa kynsiöljy ja viimeisenä NYXin meikkivoide näyte. Väri oli todellakin tosi tumma (sain tämän kaverilta, enkä todellakaan tajunnut, miten tummasta väristä oli kyse - yleensä suomalaisten sarjojen tummin on mulle ihan hyvä, mutta tämä oli tarkoitettu oikeasti tummaihoiselle), mutta pigmenttiä niin paljon, että se kesti kosteusvoiteella "laimentamisen" sopivaan sävyyn ja peitti silti ihan ok.


Dermosilin lasipullossa oleva meikkivoide on kyllä sisällöltään hyvä, mutta lasipullon hyötyä syö se, että pulloon jää turhan paljon voidetta. Sininen kasvovesipullo piti sisällään itse keittelemääni ruusuvettä, oranssissa pakkauksessa olevat kosteuspyyhkeet käytin meikin putsaukseen, hammastahna on vanhaa tutttua. Minihuulipunat ovat Yves Rocherin kaksi Rose Canyonia ja yksi Brun Savane. Näyttet ovat Dermosilin Argan oil shampoota ja hoitoainetta.

Tammikuu yhteensä 18 tuotetta ja 11 näytettä

Helmikuussa tyhjentyi käsisaippuaa, sävyttävää shampoota, kaksi dödöä, yksi minishampoopullo sekä iskusotilaallinen suihkugeeliaä. Viimeksi mainittu ostettiin herra Kirjoitukselle joulun jälkeisistä alennusmyynneistä purkin ei sisällön takia.

Perustavaraa nämäkin; saippuaa, hoitoainetta kahdessa pullossa, joista toisen pistin melkein täytenä roskiin, jälleen yksi meikkivoide (tämä oli odottanut kaapissa puolikäyttöisenä) ja ihanan värinen kimaltavan punainen kynsilakka, jonka olemassaolo palautui mieleeni vanhoja blogitekstejä lukiessa.


Helmikuussa 11 tyhjentynyttä pulloa.



Maaliskuun ensimmäisessä tyhjentyneiden satsissa on Suhadan puuteri, jonka hinta-laatusuhde on erinomainen, Tivoli-hotellin vartalovoidetta, Yves Rocherin minihuulipuna Orange fusion, iso Apobase, jota käytettiin meikinpoistossa, Dermosilin kasvopesu, joka on sen verran tymäkkä tuote, että sopii paremmin kesä- kuin muutenkin kuivalle talvi-iholle, Ode au Reve-hajuvesi, joka on yksi Yves Rocherin neljän sarjasta, We care Iconin pinkki kynsilakka tuli käytettyä loppuun, samoin resepti hammastahna. Lisäksi mukana on kaksi Dermosilin Hairmask-näytettä.


Body shopin mansikkasuihkugeeli on naamakirjan kautta ilmaiseksi, Ducray on erikoisshampoota, Tivolin vartalovoide on hotellitavaraa, näitä tuli napattua mukaan useampia, hiusväri hemmottelupäiväni kuparinruskeaa, Acon käsirasva ihon suojakerroksia vahvistavaa todella tehokasta, Challenger-dödö tuttua dermosilia, hammastahna perus-Pepsodentia, Yves Rocherin minihuulipuna Rose Levantia ja edessä oleva näyte Yves Rocherin vuosien takaista Yria-hajuvettä.

Maaliskuussa 16 törppöä + 3 näytettä.

Yhteensä  45 tuotetta ja 14 näytettä

maanantai 25. maaliskuuta 2019

Case Ergonomics

Ostin jokin aika sitten (tiedän, kaikki ilmoittamani aikataulut ovat "jokin aika sitten", kun en ihan tarkkaan muista onko asiasta 6 kk vai vuosi) Prym Ergonomics puikot. Ostin niitä itse asiassa ahneesti heti kolmet, koska niiden piti olla nivelystävälliset, kahdet koossa 2,5 ja yhdet 3,5 kokoiset.

Nyt kudoin ihan perussukkaa normilangalla - toinen pari näillä puikoilla, koska olen todennut, että Cubicsit ovat kuitenkin enemmän mun juttu.

Nyt sitten en päässyt sukassa kovinkaan pitkälle, kun kuului ensimmäinen naps ja puikko katkesi. Parin kerroksen jälkeen kuului seuraava naps ja vielä kohta kolmaskin. Olin reissussa eikä muita puikkoja tietenkään matkassa. Kokeilin ja totesin, että kutominen onnistuu myös noilla katkenneilla puikoilla, joten jatkoin noilla pätkillä edelleen - selvisin ehkä 10 kerrosta ja kuului vielä yksi naps. Yksi puikoista oli katkennut kolmeen osaan. Kudo näillä nyt sitten.



Pistin tietenkin valitusta Prymille, mihin sain varsin nuivan vastauksen, joka alkoi sanoilla: "Kaikki palaute on meille tärkeää...". Viesti ei ollut mitenkään positiivishenkinen tai pahoitteleva, vaan siinä ilmoitettiin osoite, mihin rikkoutuneet puikot voi palauttaa ja että uudet saa ehkä tilalle vasta sitten kun ovat saaneet palautukset ja tutkineet asian. Pistin puikot postiin ja minun puolestani he saavat tutkia asiaa niin paljon kuin haluavat...

Postituksesta ehti kulua parisen viikkoa, kun kotimme eteismatolle oli ilmestynyt kirjekuori, jossa lähettäjänä oli Prym. Sisältö oli alla olevan kuvan mukainen eli uuden Ergonomics-puikot, kerroslaskuri ja hauska kortti, sekä kirje, jossa he pahoittelivat tapahtunutta ja toivoivat minun suosivan heidän tuotteitaan jatkossakin.


Loppujen lopuksi case Ergonomics päättyi minun kannaltani positiivisesti, vaikka epäilen, että puikot saattavat jäädä pakettiin, koska mulla on nyt kolmet Cubicsit.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Piristävä pikahuolto

Reilussa tunnissa saa aikaan ihmeitä, varsinkin, jos on jättänyt itsensä pidemmäksi aikaa vähän niin kuin oman onnensa nojaan. Uusi hiusväri, nypityt kulmakarvat, ajellut sääret ja kainalot sekä kevään herättämänä purkista lisätty aavistuksenomainen päivetys vartaloilla piristävät kummasti. Lisätehoa sai vielä päähieronnasta, jonka itselleni tein.

Uusi hiusväri on kuparinruskea, jonkinlaista paluuta ruskean jälkeen taas punaisen suuntaan. Jotenkin koen edelleenkin henkisesti olevani punapää.
 

Kuvat lainattu netistä, mutta ovat lähellä totuutta, tosin omat kasvatuksessa olevat hiukseni ovat jo ainakin 20cm pidemmät kuin kuvan mallilla.

Naamaani hemmottelin kuorinnalla, naamiolla ja sen jälkeisellä tehokosteutuksella ja hieronnalla. Hampaiden välitkin kaivelin tavallista perusteellisemmin, ja hihittelin itsekseni, miten tuollainenkin asia vaikuttaa hyvään oloon ja itsetuntoon. Kädetkin kylvetin ja kuorin sekä viilasin ja lakkasin kynnet.

Toisen tunnin nautin appivanhempieni saunassa, jossa löylyttelin ihohuokoset auki ja liottelin jalat ennen raspausta ja kynsien lakkausta. Melkoinen hemmottelupäivä, mieheni sanoja lainatakseni "mikrospa". Pienissä ovat meikäläisen elämän ilot: nanoloma ja mikrospa, mutta pääasia, että harmaakausi alkaa väistyä.

lauantai 23. maaliskuuta 2019

Minibudjetin nanoloma

Monet ihmiset harrastavat "minilomia", jolloin ollaan yksi yö jossain vieraassa paikassa, kierrellään vähän ja saadaan jonkinlainen katkos arkeen, jotta sitten taas jaksaa jatkaa eteenpäin. Meillä oli herra Kirjoituksen kanssa sellainen tilanne, että kumpikin tunsi pyörineensä vähän liian kauan sitä samaa pientä kehää kodin, työn ja vanhemmista huolehtimisen ympärillä, oli pakko saada jonkinlainen katkos. Koska mitään järkevää minilomaa ei ollut saatavilla, päädyimme minibudjetin nanolomaan eli muutaman tunnin katkokseen kaikesta arkeen liittyvästä. Tällä kertaa se piti sisällään roskaruokaa ja leffaillan kotikaupungissa.


Koko illan budjetiksi tuli n. 20€, koska leffaliput oli ostettu jo etukäteen. Herra Kirjoituksen lippu oli ostettu hänen kulttuuriseteleillään ja minun vastaavasti superpäiviltä ostetuilla alennuslipuilla, ne eivät siis juuri tällä hetkellä kustantaneet meille mitään. Roskaruoka eli hampurilaisateriat kustansivat 12€ ja leffaeväät n. 8€.


Elokuvaksi valikoitui upeita suomalaisia maisemia ja mahtavaa musiikkia sisältänyt Luontosinfonia, jonka mainoksista tekstin kuvituksena olevat kuvat ovat. Elokuva oli todella mahtava ja meditatiivinen kokemus. Uskomaton musiikki ja laulu kantoivat puheetonta elokuvaa eteenpäin tarinan edetessä.


Toki suuri osa elokuvassa käytetyistä pätkistä oli tuttuja Järven tarinasta ja Metsän tarinasta, mutta ei niiden katsomiseen vaan kyllästy. Kyllä Suomi vaan on uskomattoman kaunis ja sen luonto mielenkiintoinen. Mä en vaan kyllästy katselmaan sinisiä järviä, kesäistä taivasta, talven tykkylumisia metsiä (kun sen voi tehdä sisätiloista), kultaisina auringossa hohtavia mäntyjen runkoja, uskomattomia auringonlaskuja ja kuutamoöitä ja sitä mieltöntä värien sinfoniaa, mitä luonto meille tarjoaa.


Vedenalaiset kuvat olivat myös vaikuttavia, en mitenkään tahtonut uskoa, että kotimaastamme löytyy myös tällaisia maisemia.

Muutaman tunnin täydellinen irtautuminen kaikesta arkeen liittyvästä teki todella hyvää. Kyllä tämän avulla taas jaksaa jatkaa eteenpäin.

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Loputon harmaus

Yleensä rakastan kevättä, sen lisääntyvää valoisuutta, lämpeneviä päiviä ja kaikkea tähän vuodenaikaan liittyvää suunnattomasti. Nyt vain on jotenkin niin, että talven harmaus on jämähtänyt pääni sisälle. Mikään ei huvita, ei mikään, aina vaan väsyttää. Työ, josta yleensä pidän tavattomasti, yököttää; koti, josta olen rakentanut mieleiseni pesän, inhottaa; käsitöitä ei jaksa, kirjat eivät kiinnosta, puhumattakaan siitä, että oma olemus ärsyttää, inhottaa ja oskettaa. Blogia ei jaksa kirjoittaa, siivota nyt ei ainakaan huvita, vaikka pitäisi. Ainoa, mikä vähän kiinnostaa, on syöminen ja se on juuri se, jonka ei tosiaan tarvitsisi kiinnostaa.

En ole siis jaksanut juuri kirjoitella maaliskuun viikkoraportteja siitä, mitä on tapahtunut, mikä on positiivista ja mitä vaaka näyttää. Varsinkin tuo jälkimmäinen vain nostaisi v-käyrän pilviin ja lisäisi masennusta, väsymystä ja turhautumista sen verran, että voisi syödä vähän lisää. Sitten olisikin jo noidenkehä valmis ja siihen en nyt halua. Jotain positiivista sentään kuitenkin on, kaikki kauppakuitit ovat tallessa ja lisää tavaraa ei ole tullut haalittua, vaikka kaikkia poistuneita ei olekaan kirjattu.

Nyt täytyy vaan vetää syvään henkeä, miettiä joku sopiva katko tähän oravanpyörään, jotta saisi taas positiivisen kevätfiiliksen päälle. Aloitan pyytämällä uuden maskin puhkuun, jos se helpottaisi nukkumista vähän ja toisi sitä kautta virtaa. Ostin myös monivitamiinipillereitä purkillisen ja kaivoin kaapista esiin purkin rautatabletteja, jospa niilläkin olisi positiivista vaikutusta.

Päätin myös varata itselleni vapaan viikonlopun "vain olemiseen", vaikka suorittamista olisikin miten paljon. Saa tehdä, jos siltä tuntuu, mutta jos ei tunnu siltä, että haluaisi tehdä, niin sitten saa vaan olla - sekin tekee joskus todella hyvää.

perjantai 15. maaliskuuta 2019

Mustia mietteitä

Olin tulossa ruikuttamaan tänne, miten surkeasti asiat taas tänään ovat - on palkkapäivä ja palkka hakee pienuudessaan vertaa, koska työntekijän eläke- ynnä muut maksut ovat taas nousseet ja veroprosenttini on mielestäni huiman korkea. Käteen jäävä osuus on siis surkuteltavan pieni ja sitä myötä myös käyttöön jäävä rahamäärä. Koska noudatan "maksa itsellesi ensin"- periaatetta, laskin käyttörahat tietenkin niin, että säästöön jäävä osuus oli kuorittu siitä päältä pois ja jäljelle jäävä on sitten varattu laskuihin ja elämiseen.

Kymmenen minuutin itsesäälissä ja surkeudessa pyörimisen jälkeen vedin henkeä ja otin itseäni niskasta kiinni sekä pyysin itseäni huomioimaan seuraavat asiat: Kaikesta huolimatta säästöön siirretty summa on sekin minun rahojani ja voin käyttää niitäkin rahoja, jos tarve vaatii. Tajusin, että loppukuusta pitäisi tulla vielä lisätili, harrastetili ja liki satasen verran erinnäisiä kulukorvauksia. Lisäksi korttitilillä on satanen ja lompakossakin käteistä melko paljon - niillä voi maksaa ruokakaupassa ja muuallakin. Muistutin itseäni myös siitä, että juuri vähän aikaa sitten tein inventaaria ruokakomeroissa ja siellä oli syötävää vaikka miten pitkäksi aikaa - nyt on sitten aika jatkaa kaappien kaivelua ja syödä sieltä. Näiden päälle totesin, että olen lukemattomia kertoja tullut siihen lopputulokseen, että en tarvitse mitään uutta, koska kaikkea on jo yllinkyllin - se mitä haluan, onkin sitten eri juttu, mutta niistähän oli muutenkin tarkoitus karsia tänä vuonna. Tein myös pikaiset suuntaa-antavat laskelmat ja totesin, että mitään isompia laskuja ei pitäisi olla tulossa ennen ensikuun alun vastiketta, joten "surkean pienestä" käyttörahasta saattaa jopa loppujen lopuksi jäädä jotain yli.

Jälleen kerran ohjeistan itseäni tajuamaan sen, että valituksen aiheeni ei ole oikein validi. Vaadin itseäni ymmärtämään kaksi asiaa; "Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot", on yksi parhaista suomalaisista sanonnoista ja että  sen noudattaminen kannattaa. Jos muutkin selviävät, miksi en minäkin. Lisäksi joillekin tämä penninvenyttäminen ei ole kikkailua sillä, että kuoritaan tilistä yli 60% päältä säästöön ja valitetaan sen jälkeen, että ei tule lopulla toimeen ja kuitenkin rahat riittävät loppujen lopuksi ihan hyvin. Joillekin penninvenyttäminen on sitä jokapäiväistä todellisuutta, jossa todella täytyy miettiä, miten rahat saadaan riittämään kaikkeen tarpeelliseen ja välttämättömään. Kolmantena asiana voisin nostaa vielä esiin sen, että saan itselleni aikaan vain henkisen köyhtymisen, jos jatkan loputonta pyörimistä mustissa ja harmittavissa asioissa ja mietin vain sitä, miten en tule toimeen ja miten pihistäisin jostain sentin tai pari. No way, eikun eteenpäin ja kohti uusia pettymyksiä, kyllä tästä selvitään ihan varmasti - seuraavaan tilipäivään on enää kuukausi.

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Miten älytön sitä voi ihminen olla?

Taas kerran on peiliin katsomisen paikka, miten toivottoman älytön sitä ihminen voikaan olla. Miten usein sitä pitää vanhat virheet toistaa, että todellakin oppisi ja ymmärtäisi oppimansa? Olen jälleen kerran löytänyt itseni naamakirjan lankamyyntisivustolta, merkkasin itselleni ylös kaksi kohdetta, jotka haluan, haluan, haluan, haluan... Olen keksinyt aikankin kaksi tusinaa tekosyitä, miksi minun kannattaa ostaa ne, miksi minun todellakin kuuluu ostaa ne, miksi haluan ne langat.

No okei, ne ovat edullisia, niissä paketeissa on fiksunvärisiä lankoja, joille minulla olisi käyttöä eikä hintakaan toistaiseksi (ovat siis myynnissä huutokaupalla) ole mitenkään mahdoton, mutta... Kukahan se olikaan se, joka lupasi olla tänä vuonna ostamatta lankoja? Kenellä on vintissä pienen lankakaupan varastoon verrattava määrä lankaa? Ja mikä ennen kaikkea tärkeämpää, kuka on se, jonka kädessä on "pikkuisen rasitusvammoja" ja kaikki oikean ranteen rasittaminen on kielletty. Kutominen lasketaan myös rasittamiseksi, vaikka miten muuta yrität todistella.

Järki ymmärtää ja hyväksyy tosi asiat, mutta tunne ei. Se tahtoo ne langat, ne ihanat langat, jotka kasvattaisivat lankavarastoni kokoa taas neljän kilon verran. Järki kuitenkin on toistaiseksi voitolla, sillä sillä on käytössään melko lyömätön valttikortti, se kun hokee, ettet sitä tule nuoremmaksi (vaikka niin luuletkin) ja että sinulla on nyt jo vammoja käsissäsi ja ne vain pahenevat ajan myötä. Mitä sitten tapahtuu, jos et pystykään enää tekemään yhtään mitään ja sulla on vielä enemmän lankoja kuin nyt? Entä jos silloin kutominen ei olekaan trendikästä eikä kukaan halua ostaa lankoja, jos yrität kaupata niitä ja itse et pysty kutomaan?

Tällä kirjoituksella yritän vakuuttaa itselleni, että en osta yhtään lankaa tänä vuonna, en vaikka se miten vaikeaa olisikin ja miten himot yrittäisivät vakuutella, ettei koskaan enää tule tämän kaltaista tarjousta. Ihan varmasti tulee jossain vaiheessa ja jos ei tule, niin sitten voi lopettaa kutomisen kokonaan - säästyisi käsikin (jaa miten niin katkera? No ehkä vähän siksi, että särkee niin maan perusteellisesti...)

torstai 7. maaliskuuta 2019

Purku ja uudelleen kudonta

Heinäkuussa kudoin isälle mittatilaussukat, joissa toinen parista oli reilusti toista isompi johtuen siitä, että jalatkin olivat eri paria sairauden takia. Nyt jalkojen turvotus on saatu laskemaan, joten isompi sukka alkoi olla niin reilu, että pyöri jaloissa. Koska sukkia ei juuri oltu ehditty käyttää, päätin kierrätyshenkisesti kutoa toisen uudelleen.

Sukat olivat kärjestä aloitetut, joten jouduin purkamaan liki koko sukan. ja sitten vain aloittamaan uutta. Harmillisesti en ollut muistanut kirjoittaa blogitekstiini puikkoja, millä olin ko. sukat kutonut, joten jouduin arpomaan. Uudelleenkutomisen tein 3mm cubicseilla.

Tiedän, että purkulanka pitäisi kastella ja suoristaa, mut
ta asioiden nopeuttamiseksi oikaisin eli purin sukan ja aloin kutoa suoraan tuosta uutta sukkaa.


Pistin vielä mukaan nimilaput, joissa on päälipuolella teksti: 100% villaa, ei konepesua. Nyt vaan toivotaan, että pienennös oli sopiva, sillä nyt sukat ovat sama paria - aiemmin toisen suussa oli leveämpi violettinen raita.

tiistai 5. maaliskuuta 2019

Lisää kaappien kaivelua

Kaivautuessani blogin menneisyyteen löysin merkinnän ostamastani Avonin rajauskynästä, vihreästä kimalteella. Muistikuvani kynästä ovat vuosien jälkeenkin melkoisen selkeät, koska väri oli taivaallinen, mutta koostunut todellinen pettymys - kynästä ei yksinkertaisesti irronnut väriä. Pettymyksen jälkeen hautasin kynän jonnekin, mutta siitä minulla ei ollut mitään mielikuvaa, mihin olin kynän piilottanut.

Suoritin kosmetiikkakaapissani jonkinlaisen kevyen etsinnän ja kaivoin samalla esiin kasan uusia minihuulipunia, koska edellinen setti alkoi olla loppunkäytetty. Kaivattua kynää ei löytynyt mistään, en ole vielä kahlannut koko blogia lävitse, eli saattaa olla, että jossain kohtaa tulee vastaan se tieto, että olenkin pistänyt sen roskiin, vaikka en nyt juuri muista asiaa. Paljon kaikkea muuta sen sijaan tuli vastaan ja aika selväksi kävi, että suurista haaveistani huolimatta uutta kulmaväriä ei tarvita, ei myökään silmänrajausvärejä tai huulten rajauskyniä, huulipunia tai puutereita. Kaikkia noita on varastossa yllinkyllin. Ostolakkoni kannalta tuo on kyllä ihan hyvä asia, ei ole mitään perusteita kosmetiikkashoppailuun, vaikka miten mieli tekisi.

Harmillisesti uutta hiusväriä ei kuitenkaan ollut piiloutunut mihinkään, joten sellainen pitää kantaa kaupasta kotiin melko pian. Hammastahna on toinen, mitä pitää pikapuoliin hankkia lisää, muutoin peruskosmetiikkaa, siis noiden meikkien lisäksi, on edelleen runsaasti varastossa. Tiedän kuitenkin Dermosilin bonuspisteideni vanhenevat toukokuussa eli siinä vaiheessa pitää hankkia jotain, jotta ne eivät mene hukkaan.

Mutta palataan vielä tuonne kynälaatikkoon, jouduin myöntämään, että minulla oli vain hämäriä mielikuvia siitä, milloin olen ostanut limenvärisen  tai vaaleansinisen rajauskynän, erilaisia kulmakyniäkin oli puolitusinaa, huulten rajauskyniäkin löytyi kaikenlaisissa sävyissä aivan tummasta todella vaaleaan. Säästin itseäni pahalta omalta tunnolta, enkä laskenut niitä, muuta lohduttauduin sillä, että useimman kulmakynät ja rajauskynät olivat avaamattomissa paketeissa eli eivätköhän ne sieltä aikanaan tule käyttöön. Yhtään uutta ei kuitenkaan tule ennen kuin nuo vanhat on käytetty.

Mieltäni kutkuttaa kuitenkin edelleen tuon kadonneen kynän arvoitus, olisinko todella heittänyt sen roskiin suuressa turhautumassani. Mitään muuta ratkaisua en ainakaan näin äkkiseltään keksi. Täytynee jatkaa blogin menneisyyden kaivelua, josko vastaus löytyisi sieltä.

maanantai 4. maaliskuuta 2019

Uudet kevätvaatteet

Onnistuin tosiaan jälleen kerran olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Paikalliselta Naamakirja-palstalta löytyi juuri minulle sopivia vaatteita; kahdet farkut, tuulitakki ja villakangastakki.

Toiset farkut ovat koristeelliset suoralahkeiset taitteella ja kerrankin pituudeltaan kuin minulle tehdyt.


Toiset taas jeggingsit, näistä täytyy vähän lyhentää lahkeita, mutta muutoin ovat äärimmäisen mukavat käytössä.

Tuulitakki ei ole ihan niin imartelevaa mallia, kuin ehkä voisi, mutta sopii kuitenkin työmatkakäyttöön siinä missä joku muukin. Tähän ajattelin lisätä nauhan helmaan, jotta tuuli ei pääsisi niin helposti takin alle.


Villakangastakki on materiaaliltaan virgin woolia ja kasmiria ja kunnoltaan aivan uudenveroinen. Military-henkisiä nappeja vähän vierastan, mutta sain Ievuskaiselta määräyksen olla vaihtamatta niitä tai jos vaihdankin, niin ne pitää vaihtaa vielä näyttäväpiin ja kimaltavampiin.



Villakangastakki ei ehkä ole ihan tämän hetken vaate, mutta uskoisin sillä olevan käyttöä ensi talvena. Tai no, tämän kirjoitettuani tulossa ovat varmaan kevään superpakkaset ja takille tulee käyttöä enemmän kuin haluaisin.

Hinta yhteensä 0 euroa.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Sukankutojan unelmapäivä

Kyllä minä niin mieleni iloiseksi sain, kun sain eilissä päivänä tuplakiitokset kutomistani sukista.
Toiset - ne navettasukiksi tarkoittamani - olivat päässeet jalkaan juhliin, koska sopivat "pyhäsukkia" paremmin yhteen käyttäjän päällä olleen neuletakin kanssa. Illalla tuli lisäksi kuva, jossa 47 numeron raitasukat oli sovitettu ja hyviksi todettu.

Tuntuu hullulta, mutta kyllä noilla kiitoksilla ja sillä, että näkee sukkien päässeen käyttöön, jaksaa kutoa taas monta uutta paria. Käytetty sukka on kutojan paras kiitos.

lauantai 2. maaliskuuta 2019

Kevään mä tahdon-kausi

Ihana kevät, ihana aurinko, ihana valo ja vähemmän ihanat "mutta kun mää tahdon jotain uutta"-himot. Kyllä vain, käyn itseni kanssa jokakeväistä jaakobinpainia samasta asiasta: kaikki on tylsää, mälsää, tyhmää, mitään ei tapahdu ja jotain uutta tarttis välttämättä saada.

Kevätvaatekaappiini sain sen verran täydennystä, että olo tuntuu hetken verran uudelta, eivätkä vaatteet himota. Sain - kyllä sain ilmaiseksi - kahdet farkut, tuulitakin ja laadukkaan villakangastakin. Ilmeisesti olen liiankin uskollinen vanhalle samalle tyylilleni, sillä puolisoni väitti, että ellei olisi ollut aivan varma, että hain vaatteet muualta, hän olisi väittänyt niiden olleen minun vaatekaapissani alusta asti. Tuntui jotenkin uskomattomalta, kun kaikki nuo olivat heittämällä päälle sopivia, jopa farkut sellaisia, ettei tarvinnut lyhentää.

Sen verran tuhlasin, että ostin loputtoman Carcassonne-kokoelmani täydennykseksi Vahtitorni-lisäosan. Koska se on yksi niistä harvoista, jotka meiltä puuttuu, koska se oli halpa ja koska halusin ostaa jotain ja tuo oli järkevin hankinta, mitä keksin. Halusin palkita itseni siitä, että kaikesta huolimatta helmikuun taloudellinen tulos oli positiivinen ja pääsin tavoitteeseeni, joten tämä lasketaan vielä helmikuun hankintoihin.

Lisäosa menee todella pieneen tilaan, vanhojen pelien kanssa samaan koteloon eli siitäkään ei tarvitse huolehtia. Se kotiutuu meille toivottavasti ensi viikolla, joten silloin sitten tarkempaa selvitystä asiasta.

Langat eivät tällä hetkellä aiheuta suuria himoja. Siihenkin on ihan selkeä syy: sain ystävältäni kassillisen lankoja, jotta omani eivät vaan loppuisi kesken. Suurin osa kasasta on puhdasta villaa, vain kirkkaansininen on vanhaa seiska veikkaa, Florica, Pirkka ja vyötteettömät harmaat ovat villaa. Lankoja on yhteensä n. 300g.


torstai 28. helmikuuta 2019

Helmikuun heilahdukset

Helmikuun ensimmäinen vajaa viikko meni juhlien merkeissä sillä vierailimme kummipoikamme kotona ja juhlimme hänen synttäreitään. Koska matka oli pitkä, viivyimme reissussa yön yli ja poikkesimme myös matkalla nauttimassa matkan varren pikaruokaloiden antimista. Kulurintamalla jättipotti: vuoden koti-, metsä- ja henkilövakuutukset maksuun kerralla.

Ensimmäisen viikon saldo: paljon herkkuja ja pikaruokaa

Toinen viikko alkoikin sitten ikävästi, kun olisi pitänyt lähteä iltavuoroon töihin, päädyinkin vessaan oksentamaan. Sen verran rajua puuhaa tuo oli, että ensimmäistä kertaa aikuisiälläni onnistuin sotkemaan paitsi koko vessan myös itseni, kun en vaan uskonut varoitusmerkkejä ja ehtinyt ajoissa. Pari päivää huiteli kuume lähellä kolmeayhdeksää ja pääasiallinen ravintoni oli vesi, ruokalusikallinen kerrallaan - aika monta noista kävin poistamassa pikaisesti. Tuntui lottovoitolta, kun ensimmäinen omenanviipale kolmantena päivänä pysyi sisällä. Pikalaihdutuskuuri näkyi myös vaa'alla - ei kertynyt juhlista tällä kertaa lisäkiloja. Saattaa myös olla, että Hesellä ei tule hetkeen käytyä... Kaupassakaan ei tullut käytyä, paitsi pakollisten maitopurkin ja hoito-Jaffan verran, viikonloppuna oli jääkaappi niin tyhjä kuin se yksi tietty hauta pääsiäisaamuna, joten siinä vaiheessa oli pakko lähteä kaupaan. Tuo tarkoitti tietysti myös sitä, että ruokahävikki pysyi nollassa.

Ostoksiakin oli pakko tehdä - no pakko ja pakko - mutta en aio alkaa yrittää puhdistaa saastaiseksi oksennettua vessaharjaa, se on minun rajani. Hankin myös yhden vetoketjun korjatakseni jo hetken korjausta odottaneen tuulitakin, koska näin takin käyttökuntoiseksi saattamisen tärkeämmäksi kuin ostamatta jättämisen (vetoketjun hinta 5c). Viikon hankinnat:  ruokien lisäksi WC-harja, tolu-pullo ja vetoketju.

Toisen viikon saldo: sairastelua, väsymystä ja yksi tavara (tai jos oikein tiukalle halulaa laskea, niin kolme: vetoketju tuli jo olemassa olevaan takkiin ja wc-harja korvasi vastaavan roskiin menneen, vain Tolu-pullo oli kokonaan uusi)

Kolmannen viikon oli tarkoitus alkaa vapaapäivillä, mutta nyt kävikin niin, että vapaapäivät sulivat kuin lumi auringossa. Viikon tunnussana voisi olla työ.  Viikon työsaldo vain reilut 57 tuntia. Lisäksi rentouttava ystävänpäiväpäivällinen ystävän kanssa ja ihana peli-ilta työporukalla. Tavaroita kertyi yksien korvisten ja kahden kirjan verran, kun ystäväni halusi muistaa minua myöhästyneellä synttärilahjalla ja ystävänpäiväpaketilla. Lisäksi Herra Kirjoitus kävi pyynnöstäni ostamassa kannullisen saippuaa, kun muutenkin edullinen saippua oli tarjouksesssa.

Kolmannen viikon saldo: töitä, töitä ja vähän viihdettä. Tavaroita 4 kappaletta.


Neljäs viikko jatkui samoissa merkeissä, töitä, vähän lisää töitä ja vielä töitä sekä kasa laskuja ja veropapereiden pyöritystä. Piristävänä asiana toimi illanvietto kavereiden kanssa pelien merkeissä, tuliaisina saimme uuden pelin Bananagramsin. Tämä toimitettiin meille hauskasti kestoheldelmäpussissa banaanien ja banaanilimpsan kera. Lisäksi juhlittiin isän nimppareita.


Helmikuun toinen iso kauppareissu osui myös tälle viikolle, hamstrasimme perustarvikkeita, joten niiden avulla selvitään kyllä ensi viikkokin. Samalla kun kokkasin vieraille, valmistin ruokaa myös tulevalle viikolle ja herkkuja isän nimipäiviä varten.

Viikon tunnustus on se, että loputon töissä asuminen kostautui kahtena roskaruokailuna ja karkkien mussutuksena ja tavaroitakin meille "ilmestyi". Siis eivät ne tyhjästä siinneet, ihan itse kävin pelastamassa kuusi vanhanaikaista pitsilakanaa roskikselta, olivat sentään ilmaisia. Kahdesta tulee meille uudet keittiön verhot ja  lopuilla paikkaan muita lakanoita tai ompelen tyynyliinoja.

Neljännen viikon saldo töitä, roskaruokaa ja tavarahamstraus. Tavaroita lisää 7 kappaletta.

Helmikuun viides viikko, vajaa tämäkin kuten ensimmäinen. Olin toivonut, että olisin saanut yhden lisätyövuoron tälle viikolle, mutta tietenkään ei käynyt tuuri. Käytin sitten ylimääräisen ajan kutomalla sukkia, pesemällä pyykkiä ja korjaamalla ratkenneita saumoja. Tavararintamalla tuli viisi  uuttai tavaraa: tammikuussa tilaamani blogikirja vuodesta 2013 ja neljä ilmaista vaatetta kevätgarderoopiin - ne esittelen myöhemmin.

Viides viikko: ei kauppakäyntejä, 5 saapunutta tavaraa

Helmikuulta päällimmäiseksi jäi fiilis, jossa loputtomasta työnteosta ja rahan haalimisesta sekä pihistämisestä huolimatta raha tuntui katoavan kuin lumi auringossa. Tässä kohtaa täysi ymmärrys niille, jotka tällaisessa tilanteessa joutuvat kajoamaan luottokorttiin, jos puskuria ei ole. Yritän ymmärtää, että kasassa oli paljon kertalaskuja, osa sellaisia kerran elämässä kuten lahjaverot, osa kerran vuodessa maksuja, kuten hammaslääkäri, metsänhoitomaksu ja vakuutukset.  (Tässä kohtaa note to yourself; muista kilpailuttaa vakuutukset ja puhelinliittymät viimeistään syksyllä.) Onneksi sentään kaikista kuluista huolimatta jotain jäi säästöönkin.

Maksettujen laskujen tarkkaa summaa en ynnännyt, mutta ruokiin ja ravintolakäynteihin meni n. 300€ (ja tässä summassa eivät ole mukana Herra Kirjoituksen työpaikkalounaat). Itse asiassa suhde on varmaan aika tarkkaan puolet ruokaan, puolet ravintoloihin, sillä mukana on yksi kalliimpi ravintolalasku ja 4 pikaruokala syömistä + yhdet kotiin tilatut pizzat.

Toinen mielenkiintoinen asia ovat tavarat. Osan toki hankin itse, mutta niitä myös ilmestyi pyytämättä, enkä oikein tiedä, miten osaan niistä suhtautuisin. Saapuneet 17 tavaraa.

Poistoina: Herra Kirjoituksen rikkoutuneet kengät ja lehti sekä monta paria sukkia, jotka lahjoitettu uusille käyttäjille, lisäksi lahjoitettu 1 peli ja pari muuta tavaraa. Roskiin heitin yhdet loppuunkuluneet sukat. Lisäksi kosmetiikkavarastosta tyhjenti 11 pulloa. Saldoksi jää siis 5 tavaraa vähemmän kuin kuun alussa.


maanantai 25. helmikuuta 2019

Ruokakomeroinventaari

Päästäkseni eroon tylsistymisestä, joka on jotenkin onnistunut valtaamaan minut, tein ruokakomerossa inventaarion ja laskeskelin, miten kauan noilla tavaroilla pärjäisi. Tunnustan olevani hamsteri myös kuivaruokatavaroiden suhteen, joten ketään ei varmaan yllätä, että ruokaa oli jemmassa noin puolen vuoden tarpeita varten. Siis kuivatavaraa ja jauhepussiruokaa. On hernekeittoa purkissa, valmista tomaattikeittoa, juusto-jalapenokeittoa, kasvispihvivalmistetta, pastaa, riisiä, pestoa, muusijauhetta, kastikejauhetta, jälkiruokajauheita, purkkiananasta, tonnikalaa, tomaattia purkissa ja tetrassa, näkkileipää, jauhoja, hiutaleita, sokerimassaa, pähkinöitä sekä monta laatikkoa proteiinipatukoita ja Nutrilettejä

Jääkaappi on täynnä viime viikonlopun ostosreissun jäljiltä, joten sieltäkin syö varmaan viikon. Tarjolla on thaimaalaista kanakeittoa, meksikolaisittain maustettua jauhelihaa, josta saa esimerkiksi kastiketta ja  tortilloja sekä erilaisia kasviksia, rahkaa ja montaa muuta tavallista tavaraa. Pakastimet ovat myös täynnä. Monen sorttisia marjoja on paljon (niitä on myös äidin pakastimessa odottamassa siirtoa tänne), lihaa, vihanneksia ja hedelmiä on vähän. Kuitenkin niin, että pakastimen sisällöllä elää helposti pari viikkoa, ehkä kolmekin kun nuukasti käyttää muuta ja marjoja paljon.

Tunnustan, että tein Fiksuruokaan pienen tilauksen, jolla vielä lisään kuivaruoan määrää huushollissamme - näkkäriä, ruissipsejä, mausteseoksia ja valmiskastikkeita sekä pussikeittoja. Nyt lienee sitten aika ottaa lusikka kauniiseen käteen ja alkaa käyttää näitä varantoja ja välttää kaupassa käyntiä aikankin maaliskuussa.

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Kännykkäkoteloaskartelua

Kaksi elämäni tärkeintä miestä, Herra Kirjoitus ja isäni, olivat molemmat vailla kännykkäkoteloa. Molemmat joutuivat vastaanottamaan tuunatun kierrätyskännykkäkotelon ja vaikuttivat silti tyytyväisiltä.

Isälle otin käyttöön itselleni vuosia sitten petroolinvärisestä Isoveli-langasta neulomani kotelon. Lisäsin siihen vain avainnauhasta ratkomani nauhan, jotta sitä sai pidettyä kaulassa. Saaja oli tyytyväinen, tosin saattaa olla, että joudun lisäämään siihen vielä palasen tarranauhaa kiinnikkeeksi.



Herra Kirjoitus halusi vanhan puhelimeni ja sai tietysti siihen myös kotelon. Kultaiset kiemurat vain eivät olleet kovin maskuliiniset, joten päälystin kotelon DC-fixillä. Mustalla ja puukuosisella valkoisella. Yritin ensin oikaista ja tarjosin valkoista kultaisilla reunoilla, mutta sekin oli kuulemma liian feminiini, joten nyt on sitten pelkistety musta-valkoinen.


lauantai 9. helmikuuta 2019

Sinistä ystävän ystävälle

Alunperin ajatus oli, että ystäväni piti hankkia näihin joku lanka, johon hän oli innostunut sen kaupassa nähdessään. Joku sinipohjainen, josta piti tulla jonkinlainen kuvio. Kyselin sitä muutamaan kertaan, mutta hän alkoikin sääliä käsiäni ja väitti etten jaksa kutoa...

No ei se nyt niin mene, tokihan minä kutoa jaksan. Niinpä otin omista varastoistani langan - sen legendaarisen ostolakkostiplun, joka seikkaili jossain postin uumeinissa liki kuukauden päivät - ja yhdistin sen toiseen, tummansiniseen. En usko, että nämä nyt ovat ihan sellaiset kuviosukat, joita hän oli ajatellut, mutta ovatpahan edes siniset.

Miesten sukat kokoa 47, lankana 7 veljestä Aapo ja tummansininen menneiden vuosien värikartasta. Malli on sama kuin aiemmin kutomissani spiraalisukissa, koko vain sen verran isompi, että aloituksessa on 60 silmukkaa. Alkuun 2 oikein, 2 nurin resoria ja sen jälkeen vuorokerroksin vaaleansinistä ja tummansinistä. Nilkan resori, vahvistettu kantalappu ja sädekavannettu kärki vaaleansinisellä, sukan varressa 26 raitaa, terässä 33.

Vaikka päättelenkin suurimman osan langoista aina neuloessani, olen ilmeisesti niin tottunut jämälankaprojekteihin, joissa on aina jokunen ylimääräinen langanpää, että suoranaisesta hämmästyin, kun näissä pääteltävänä oli kaksi lankaa. Kaksi per sukka, sehän oli suunnilleen sama kuin ei mitään.


Ajattelin pakata nämä ystävänpäivän teeman mukaisesti suunnilleen näin. Mukaan vielä sopiva kortti.



Paino näillä 185g.
Vuoden alusta 891g

perjantai 8. helmikuuta 2019

Ikuisten vaatteiden jäljillä

Hääräämön Laura nosti esiin jokin aika sitten ajatuksen ikuisista vaatteista siis vaatteista, jotka kestävät, kestävät ja kestävät. Toki ne saadaan kestäviksi korjaamalla ja huoltamalla yhä uudelleen ja uudelleen. Minusta idea on loistava.

Esittelin ideaa innosta piukeana Herra Kirjoitukselle, mainostaen samalla ensimmäistä ikuisuusprojektiani. Yleensä kaikkeen ymmärtäväisesti suhtautuva puolisoni, ei tällä kertaa oikein innostunut asiasta. Itse asiassa kommentti oli tyyliä: "Ei, helv***, et edes sinä voi ryhtyä moiseen. Toi on jo aivan liikaa... siis jopa sulta.". Olen siis hänen mielestään mitä ilmeisimmin saavuttanut jonkin rajan siinä, miten pitkäksi vaatteen kestoikää voi sanoa ja ehkä myös siinä, miten paljon jotain vaatetta voi paikata. Ilmeisesti ikuisuus ja vaate eivät sovi samaan lauseeseen. Tai ehkä hän vain  ymmärtää paremmin vähän näkymättömämmän paikaamisen ja parsimisen.

Otin ikuisuus työlistalleni näin ensi alkuun kolme vaatetta. Tuulihousut, jotka olin kantanut kirppikseltä kotiin käytettyinä ehkä kuusi-seitsemän vuotta sitten. Ne olivat hajonneet persauksesta. Tuulitakin, jonka sain ilmaiseksi (jälleen tämä!), koska siinä oli vetoketju rikki. Kolmantena olivat lempifarkkuni, brassituonnit, joilla on ikää jo 11 vuotta. Sekä tuulihousuja että farkkuja olen käyttänyt säälimättä, itse asiassa olin jo tuominnut tuulihousut poistoon, mutta päätin nyt ainakin vielä kerran elvyttää ne, jotta saisin niille edes sen kymmenen vuoden käyttöiän. Korjaus ei ole kovin kaunis, mutta piiloutuu onneksi haaruksiin. Kuvaa ei ole tulossa.
 
Farkkuja olen paikannut useampaan kertaan, enkä tiedä, miten pitkälle nykyisellä korjauksella päästään. Koska farkkujen kangas alkoi pettää mahan päältä, kaivelin materiaalipankin poistofarkuista kaksi samanlaista farkkujen takataskua ja ompelin ne tuohon eteen molemmin puolin. Tuo paikkaus auttaa myös siihen asiaan, että farkuissa ei ollut etutaskuja ennestään. Korjausaika n. 20 min ja materiaali ilmainen.



Tuulitakki oli kutakuinkin uusi ja sen korjaamiseen meni 20min ja 5c rahaa - ostin mteriaalipankista sopivan vetoketjun tuolla 5c hinnalla. En purkanut vanhaa vetoketjua, vaan ompelin uuden sen sisäpuolelle, mikä on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa ja jäljestä tulee ihan siisti.


Ikuisuusvaatteissa on toki muutama ongelma: vaatekaappi ei todellakaan tyhjene, jos jokainen vaate käytettään pidemmälle kuin loppuun (tämähän ei ole ongelma muuta kuin kaltaisellani jemmarilla, jolla vaatteita on aivan liikaa ja niistä ei osaa päästää irti), äitini joutuu häpeämään pukeutumistani vielä vähän enemmän ja seuraavaksi varmaan puolisoni kieltäytyy tuntemasta minua kodin ulkopuolella.