lauantai 30. kesäkuuta 2018

Kosmetiikkapoistot 2/4 vuosi 18

Vuoden toisen neljänneksen poistot alkoivat mietinnällä, montako pulloa pitäisi tyhjentyä joka kuukausi, jos kuvittelisin pääseväni samoihin lukemiin kuin viime vuonna. Vastaus on 12 pulloa kuukaudessa eli jos tuo olisi jonkinlainen tavoite (mitä se ei ole), niin olisin vuoden ensimmäisen neljänneksen jälkeen 4 purtiloa jäljessä tavoitteesta.

Seuraavan neljänneksen alku kuitenkin näyttää lupaavalta, sillä tyhjentyneitä on isohko kasa.  Ostin matkaa varten paketin euron hintaisia jo aiemmin hyviksi todistettuja meikinpoistopyyhkeitä - koska matkalla ei juuri meikattu, jäi niistä osa kotikäyttöönkin. Dermosilin dödöjä on minun jäljiltäni kaksin kappalein, toisen avasin kotona käyttöön ennen reissua ja reissulle otin sitten uuden, Herra Kirjoituksen matkadödö tyhjeni jo aiemmin ja nyt on sitten tyhjänä myös aiemmin kotiin avattu dödö, joka tällä kertaa on Lidlin hyllystä. Doven kosteuttava suihkugeeli toimi hyvin pakkasen ja auringon janoiseksi tekemälle iholleni. Pepsodentin hammastahna, Oriflamen milk and honey suihkugeeli ja Ceralan-voide ovat vanhaa tuttua, samoin myös vanha Oriflamen Feet up vehnänalkiojalkavoide. Lancomen kevyesti kuoriva kasvopuhdistusvoide on osa kaappien tyhjennys kamppanjaa (mitään uutta ei osteta, ennen kuin kaikki vanhat sen ryhmän tuotteet on käytetty pois). Tästä täytyy todeta, että tuo Lancome on superriittoisa, kun ajattelin tuotteen oleva aivan lopussa ja katkaisin purtilon raapiakseni viimeisetkin käyttöön, tuote riitti vielä kuukaudeksi. Samaa poistolinjaa on myös Natu Viven oliivipäivävoide. Apobasen perusvoide on ollut vanhaan tuttuun tapaan meikinpoistokäytössä.


Lisää tyhjentyneitä purtiloita: pieni shampoopullo tyhjentyi käytössä, sen sijaan kaksi hotelli-hoitoainepulloa meni täysinäisinä roskiin, kun en kerran käytä sitä, niin en käytä. Käsivoiteen olen joskus saanut lahjaksi Ievuskaiselta Indiskan Zence-merkin Kashmir, Walnut and Vanilla, ihana tuoksu ja tehokas kosteutus. Nivean suihkuvoide on niitä kosteuttavia suihkugeelejä, joiden avulla olen yrittänyt roikkua rusketuksessa. Kun tein nuukailupäätöksen ja päätin luopua kampaajasta, jouduin ostamaan hiusvärin  (tai siis ostin tuplapakin, kun ne sai halvalla) ja käytin toisen samantien. Hammastahna on näytekokoa, ja sen verran vaahtoavaa, että en ostaisi kaupasta. Sitruunainen kasvonaamio on HekkaMaukka-mallistoa.  Luomivärirasiassa on vanha huulipuna, jonka siirsin sinne putkilon rikuttua ja sinnehän se jäi kaapin pohjalle liian kauaksi aikaa - päätyi nyt sitten lopuksi ruusuväriksi. Minihuulipuna oli kirkkaanpunaista sävyä jostain Oriflamen vanhasta värikartasta.



Vanhassa tutulla linjalla jatketaan; Bio+ shampoota, kirsikantuoksuista käsisaippuaa, Ceralania jalkavoiteeksi, Dermosilin Sport and sauna man-dödöä, erikoishammastahnaa ja kaksi minihuulipunaa.


Taas on tullut kiintiön verran huulipunaa syötyä, sillä Oriflamen sävyä 13 oleva puna ja Yves Rocherin Brun Savane tuli käytettyä loppuun. Ensimmäinen tummasävyisistä Dermosilin puutereista tuli käytettyä loppuun ja pitkästä aikaa neljä näytettäkin. Kaikki ovat Dermosiliä; Nature Eye Creamia, Age Defence elixiriä ja kaksi Hand and Night Carea, nämä jälkimmäiset kuivia jalkoja pelastamaan.


Kesäloma vähentää selkeästi kosmetiikan käyttöä, kun ei juuri tule meikattua eikä siis myöskään puhdistettua meikkejä, suunnilleen ainoat mitä tarvitaan, ovat käsisaippua, suihkugeeli ja shampoo.  Näitä kahta viimeksi mainittua avasin jättipakkaukset juuri hetki sitten, joten ne eivät tule tyhjentymään hetkeen. Sen sijaan Sunsilkin punaisille hiuksille tarkoitetut shampoo ja hoitoaine tyhjentyivät - sain jopa hoitoaineen käytettyä, kun siirryin reverse pesuun eli hoitoaine ensin ja shampoo pesu vasta sitten. Tyhjentynyt hajuvesi on Yves Rocherin vanha Fantaisies de Hiver - aavistuksen liian makea minun makuuni, mutta tulipa käytettyä.  Dermosilin Sauna ja Spa deo on Herra Kirjoituksen tyhjentämä. Yves Rocherin minihuulipunat Rose du Caire ja Orchidée päätyivät ruusutehtaan värivarastoon - ensin mainittu katkenneena ja toinen vanhenneena.


Samaa vanhaa sarjaa ovat nämä kauden viimeisetkin poistot: jättipullo käsisaippuaa, yhtä iso pullo Dermosilin Sauna saippuaa, kaksi Yves Rocherin minihuulipunaa,jotka molemmat katkesivat käytössä ja päätyivät siis ruusutehtaalle sekä ikivanha Yves Rocherin alunperin valkoinen kynsilakka, joka sekoittui vihreäksi ja kului loppuun meeple-maalauksessa. Purkin kannessa on sipaukset niistä kynsilakoista, jotka olivat suosikkejani tämän valkoisen lakan ostamisen aikoihin - samat värit olisivat lemppareitani yhä edelleen.


Kolmessa kuukaudessa siis yhteenäs yht. 43 purtiloa  + 4 näytettä.

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Kaktus kasvatti piikit

Ensimmäinen Kiinasta tilaamistani nuppineulasatseista saapui. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen, tökin koko 50g laatikollisen kaktukseen. Olin ajatellut, että laitan puolet ja puolet jää jemmaan, mutta sillä kohtaa kun olin pistellyt mieleiseni määrän piikkejä "kaktukseen" aka villapalloon, oli pöydällä enää reilut parikymmentä neulaa. Tökin ne samaan osoitteeseen, nyt on sitten kunnolla piikikäs villapallo.



Enemmän aitoa näköä olisi saanut, jos olisi kaivanut neulojen kannat villojen sekaan ja jättänyt kannat pystyyn, mutta tämä on käyttäjäystävällisempi versio.

torstai 28. kesäkuuta 2018

En mä osta kosmetiikkaa

Niinpä, en juu tosiaankaan osta. Tänään saapui paketti suosikkikosmetiikkakaupastani Dermosilistä. Tarkoitus oli alunperin ostaa - ja tämä aloitus jo kertoo tosiasiat - vain aloe geeli sitä aloitettavaa sokerointipuuhastelua varten. Ihon rauhoittaminen sokeroinnin jälkeen Aloe veralla kun on suositeltavaa.

Juhannusviikonlopun kunniaksi tilaukseen sai mukaan käsisaippuan, hups, jo kaksi pulloa tilauksessa. Sitten Dermosilillä oli menossa myös bonustuotekampanja, jossa tiettyjä tuotteita sai bonuspisteillä todella edullisesi, joten mukaan päätyivät myös Kanelisuihkugeeli, Kataja-saunasaippua, kaksi pulloa omenantuoksuista over-all pesuainetta, paketti pieniä meikkisieniä, kaksi uudenlaista "meikkisientä" eli tuohon ei pitäisi imeytyä meikkivoidetta ja sen pitäisi pysyä parempana pidempään kuin normimeikkisieni sekä pari näytettä.

Väri kavalkadi on herkullinen, ja tuotteet toivottavasti laadukkaita kuten ennenkin. Parasta tässä on tietenkin se, että ostokset rahoitettiin suurimmalta osaltaan bonuspisteillä - tämän satsin hinta minulle oli 3.90€

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

10 vuotta blogia

Kyllä siitä on nyt sitten päivälleen 10 vuotta, kun pitkän harkinnan jälkeen perustin blogin ja aloin kirjoittaa ajatuksiani internetin ihmeelliseen maailmaan. Blogimaailma ja maailma ylipäätään on muuttunut paljon tuon kymmenen vuoden aikana - blogimaailmassa yksi tärkemmistä muutoksista on ollut oman nimen ja naaman esiintuominen - asia, mihin en vieläkään ole taipunut. Yritän edelleen pitää jonkinlaista, vaikkakin kuinka ohutta, savuverhoa itseni ja internetin välissä.

Monet ajatukseni ovat matkan varrella muuttuneet, yhä enemmän kierrätystä ja nuukailua sekä säästämistä on tullut mukaan. Kaappien täyttämisen sijaan yritän tyhjentää niitä. Samat vanhat rakkaudet eli lautapelit, langat ja kynnet kulkevat edelleen mukana, viimeksi mainitut toki vähemmän kuin silloin joskus.

Parhaat asiat elämässä kuitenkin ovat pysyviä; puoliso, perhe, ystävät, koti ja työ - juuri mikään niistä ei ole näiden vuosien aikana muuttunut. Noista asioista olen päivä päivältä kiitollisempi ja onnellinen, että ne ovat elämässäni. Erityisesti koti ja hyggeily ovat näiden vuosien aikana kasvaneet arvoon arvaamattomaan. Vaikka edelleenkin inhoan Ikeaa, on heidän mainoslauseensa "ihanaa olla kotona" juuri minulle tarkoitettu.

Koska elämä on iso ehkä, en uskalla veikata, mitä seuraavien kymmenen vuoden aikana tulee tapahtumaan. Jos itse voisin valita, niin kymmenen vuoden kuluttua kirjoitan edelleen tätä samaa tylsää blogia, teen käsitöitä ja nuukailen, mutta kaappini ovat toivottavasti tyhjemmät kuin nyt, olen ehtinyt kokeilla lukuisia uusia sukkamalleja ja kehittää pari tusinaa uusia kierrätysideoita. Elämässäni ovat edelleen perhe, ystävät, koti, työ, lautapelit ja nuukailu. Aloitan uusia haasteita ja joudun toteamaan, etten selviä niistä, aloitan jälleen ja lopetan uudelleen ja sitten jossain kohtaa itsellenikin suureksi yllätykseksi onnistun, selviän ja voitan itseni.

Joten ei muuta kuin kohti uusia lankoja, lautapelejä ja nuukuushaasteita.

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Nuukailuvinkki; teipatut patterit

Koska pattereita pitää palauttaa kierrätykseen niin, että niiden navat ovat teipattu, olen kehittänyt nuukailutavan tähänkin. Meillä juodaan paljon kahvia, ja kahvipussit kierrätetään edelleen askarteluun, mutta kahvipusseista löytyy myös apu pattereiden teippaamiseen: kahvipussin mukana tuleva tukeva sulkuteippi.

Meillä kahvi säilytetään purkissa omassa pussissaan pussin suu suljettuna, mutta teippiä sulkemiseen ei käytetä. Olen ottanut tavakseni napata nuo teipit pattereiden napojen teippaamiseen. Patterin koosta riippuen yksi tai kaksi teippiä per patteri. Tämän vuoksi säilytän kiertoon menevät tyhjät patterit keittiössä ja teippaan niitä aina kun kahvipussi tyhjenee. Sitten kun teipattuja pattereita on riittävä kasa kiikutan ne kierrätykseen.


Mitään merkittävää säästöä tuosta ei tule, mutta onhan tapa varsin ekologinen, kun muutoin roskiin menevät teipit tulee käytettyä hyödyksi.

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Juhannusyön taika

Juhannusyöhön liittyy perinteisesti kaikenlaisia taikoja ja riittejä, joista useimmat liittyvät pariutumiseen ja puolison löytämiseen. Koska minulla ei ole mitään tarvetta etsiä puolisoa, kun sellainen on jo olemassa, mietin juhannusyönä ihan muita taika-ajatuksia. Kuvainnolliseen kaivoon katsomalla näin puolisoni sijasta tavarakasan. Johtuen ehkä siitä, että siivosin yhden sängynaluslaatikon, päädyin juhannusajatuksissani raivauksen viisivuotissunnitelmaan.

Päätin ottaa tavoitteekseni, että viimeistään viiden vuoden kuluttua olen saanut raivattua ja siivottua niin autotallin, vinttikomeron kuin sängynalusenkin. Hölmösti uskon, että viidessä vuodessa pikkuhiljaa etenemällä olen saavuttanut tilan, jossa tavaroita on vähentynyt sen verran, että mainittujen tilojen raivaaminen ja läpikäyminen on huomattavasti helpompaa kuin tänä päivänä.

Toinen juhannusyön ajatus, jota olen tässä muutenkin pyöritellyt, on ekologisempi ja nuukempi elämä. Moni asiahan noissa kulkee käsikädessä, sillä toki nuukempi, vähempi kuluttaminen on myös ekologista. On myös monia valintoja, joilla voi vaikuttaa esimerkiksi muovijätteen määrään, se kun tuntuu nyt olevan varsinainen kuuma peruna.

Nuukailuni liittyy toki myös palveluihin. Huolimatta siitä, että käytän säännöllisen epäsäännöllisesti kahdenkin hierojan palveluita, olen varsinainen palvelutuottajien painajainen, erityisesti mitä tulee naisille tyypilliseen kauneuden ja hyvinvoinnin palvelujen käyttöön. Värjään hiukseni useimmiten itse, toisinaan leikkaankin. Hoidan itse kulmakarvojeni nyppimisen ja sekä kulmien että ripsien värjäämisen, myös manikyyrit ja pedikyyrit hoituvat omatoimisesti. Karvojen poistokin on ollut ihan omatoimista ja nyt sitten sain vielä ajatuksen opetella uusi, ympäristöystävällisempi karvanpoistotapa eli sokerointi. Saattaa olla, että tässä käy niin kuin silloin, kun päätin opetella lankaamisen - se vaan ei ollut minun juttuni ja tyydyn edelleen pinsetteihin, mutta haluan ehdottomasti kokeilla.

Kuten olen jo aikaisemmin maininnut, keitän kasvoveteni itse. Täydellistä luomua, ei mikromuoveja ja takuulla tuorretta ilman säilöntäainetta. Nyt olen ajatellut kokeilla myös DIY deodoranttia, mikä vähentäisi muovijätteen määrää melkoisesti. Näihin Tee Se Itse -kosmetiikkatuotteisiin aineet löytyvät suurimmalta osaltaan valmiina keittiöstä. Voidaan siis ajatella, että juhannus houkuttelee taikaliemien keittoon tavalla tai toisella.

perjantai 22. kesäkuuta 2018

Limenvihreää sen olla pitää

Arvoin aika pitkään sen välillä, olisiko supersuosikkivärini tällä kertaa limenvihreä vai turkoosi ja päädyin lopulta limenvihreään. Kyse oli siis noista Carcassonne meepleistä, jotka halusin peliin "minunvärisinä".

Tarkistin kyllä, että Mastonin spraymaaleista olisi löytynyt oikea vihreä, mutta sitten kuitenkin päädyin naiselliseen halparatkaisuun. Olin nähnyt paikallisella kirppiksellä vihreää kynsilakkaa myynnissä euron hinnalla ja koska kilikalipullosta olisi jäänyt suurin osa käyttämättä, päätin hoitaa maalauksen euron kynsilakalla viiden euron sprayn sijaan (lopun kynsilakan kun voi aina käyttää alkuperäiseen tarkoitukseensa).  Tästä siis lähdettiin, kallopullollinen kynsilakkaa ja pussillinen meeplejä.


Ensimmäisessä testauksessa tuo kallopullon vihreä osoittautui liian tummaksi, ero pelin alkuperäiseen vihreään ei ollut riittävän selvä. Tästä johtuen kaivelin varastoistani ikivanhan valkoisen lakan, johon kaadoin tuota vihreää ja sekoittelin sopivan värin saadakseni.  Tässä kuvassa selkeä ero vihreiden välillä.


Siinä ne nyt sitten ovat, valmiiksi maalatut meeplet. Hauskasti tuo valkoinen pullo värjääntyi kokonaan vihreäksi maalauksen edetessä ja tyhjeni myös niin, että tarkistusmaalauksen jälkeen sen saa pistää roskiin. Kuvat valmiista satsista salamalla ja ilman.


Saavat kuivua huomiseen, sitten tarkistan ja korjausmaalaan, jonka jälkeen vielä lakkaa päälle ja ovat valmiit käyttöön. Olisihan nuo toki saanut valmiinakin ostaa, mutta hinta olisi pompsahtanut pitkälle päälle kymmenen euron, joten 4+1€ sijoitus oli mielestäni kannattavampi.

torstai 21. kesäkuuta 2018

Carcassonne kajahdus

Minulle on tyypillistä innostua eri asioista ja innostuminen on sellaista just-nyt-kaikki-heti-tyylistä. Niinpä ei liene yllätys, että kun aikanaan ihastuin Carcassonne-lautapeliin, tuli siihen hankittua suunnilleen kaikki mahdollinen eli meille ilmestyi lisäosaa, minilisäosaa, erikoislaattoja jne. jne.

Sitten peli hautautui jonnekin ja pelasimme lähinnä 10-vuotis juhlapainoksen peruspeliä tai muita versioita. Tänä keväänä taas kaivoin sen pitkästä aikaa esille ja sitä pelattiinkin oikein porukalla. Pelaaminen synnytti kaksi tarvetta, ensimmäiseksi huomasin, että pistelaattoja pitäisi olla pelissä enemmän ja toiseksi aloin himoitsemaan eri väristä meeple-settiä itselleni. Kun näitä sitten netistä etsin, avasin taas pandoran lippaan ja huomasin, että oli ilmestynyt sellainen, tällainen ja tuollainen erikoisosa, jotka tietenkin kaikki olisi kiva omistaa.

Päätin pitää hankintani kohtuudessa ja ostin vain kolme lisämeeple-settiä sekä Star Wars Carcassonneen lisäosan, joka on itse asiassa Herra Kirjoituksen syntymäpäivälahja. Sen lisäksi tilasin toisesta paikasta tusinan pistelaattoja, opettaja-meeplen ja kaksi tusinaa tyhjiä laattoja, joihin on tarkoitus muotoutua mm. koulu. Samaan pakettiin päätyi myös muutama obeliski (ajattelin ne korvaamaan perusvärisiä Apotteja, mutta taidan unohtaa sen asian) sekä labyrintti-laatat.

 


Itse asiassa noiden meeple-settien kanssa kävi vähän hassusti; tilasin valkoisen, pinkin ja puunvärisen, mutta sain toimitusvirheen takia ruskean eikä puunväristä. Reklamoin asiasta, koska halusin tuon puunvärisen maalatakseni itselleni ihan oman väriset nappulat. Sain jälkitoimituksessa nuo himoitsemani puunväriset meeplet ja myös ilmoituksen, että saan pitää ruskeat, joten meillä on nyt sitten nappulat kymmenelle pelaajalle. Tämä taas tarkoittaa sitä, että tyhjistä laatoista kahdesta tulee koulu, neljä tarvitaan lisäpelaajien suurluostareiksi ja yhdestä pitää askarrella tunnelinapit neljälle pelaajalle. Loppuhinkin on jo jotain ideaa olemassa, työstämme sitä yhdessä Herra Kirjoituksen kanssa. Askartelua riittää, mutta pitääpä se sitten poissa uusista hankinnoista. Toisen (uudemman painoksen) labyrintin ajattelin myydä.

Enää pitäisi ratkaista se kuuden puuttuvan apotin arvoitus, niitä kun en ainakaan vielä ole löytänyt erikseen myynnissä. Ne eivät kuitenkaan ole peliin mitenkään välttämättömiä, vaan enemmänkin sellaisia "olisi kiva omistaa"- tyylisiä juttuja.

maanantai 11. kesäkuuta 2018

DIY Kaktuskeidas

Olen ostanut keittiömme ikkunalle jo varmaan kolmet kaktukset ja pyöritellyt niitä siinä useampaan kertaan edestakaisin, kun pari tuntuu voivan huonosti ja muut pärjäävät ihan hyvin. Vasta tänä talvena pidemmän poissaolon ja pakkasjakson jälkeen tajusin, että vanhan talon ikkunat falskaavat sen verran, että ne kaktukset, jotka sijaitsevat tuuletusikkunan kohdalla kuolevat tai voivat huonosti. Kannettuani viimeiset raadot roskiin, olin jo ostamassa uusia - niitä ei onneksi siihen hätään löytynyt - koska vasta sen jälkeen tajusin tuon ikkuna-asian. Ikkunaremontti on viiden vuoden tähtäimellä tulossa, joten sitä odotellessa saisin varmaan ostaa uudet kaktukset joka vuosi, joten halusin jotain kestävämpää.

Netin ihmeellisessä maailmassa näin keinokaktuksia ja tiedän, että inhoamani Ikea myisi niitä, mutta en mitenkään ajatellut maksaa joko järjettömiä postikuluja tai ajaa kolmea sataa kilometriä käydäkseni siellä. Netti myös tarjosi toisenlaista vaihtoehtoa eli ideoita siihen, miten kaktuksen voisi tehdä ihan itse. Niinpä lähdin kirpparille eilen avoimin silmin katselemaan, josko löytäisin sopivaa materiaalia. Eilinen kirpparikierros osoittautui varsin hyödylliseksi.

Löysin eurolla kaktuksen mallisen korutelineen, jotsta nappasin kaktusosan irti. Mietin kirppiksellä myös pehmolelun ostamista, kun sellaisia oli tarjolla parinkymmenen sentin hintaan, mutta muistin, että mullahan oli aikanaan samalla hinnalla ostettu sammakko varastossa - ja se oli sentään suoraan vihreä.

Ensiksi teurastin Kermitin eli leikkasin sen kädet ja jalat irti ja kiinnitin kumilenkeillä aina yhden käden ja jalan nipuksi. Nämä niput sitten päälystin kirppiskierrokselta ostamallani harmaallla huovutusvillalla ja "istutin" korutelineen kaktusosan siihen keskelle. Ensimmäinen kaktus valmis.
 

Seuraavaksi siirryin Kermit paran ruumiin kimppuun. Pistin pari vanhaa paritonta sukkaa sisäkkäin, kiepautin donitsiksi ja kiinnitin kumilenkillä. Päälystin donitsin taas harmaalla villalla ja tökkäsin Kermitin kropan ruukkuun.


Koristelin kaktuksen vielä nuppineuloilla. Olin niin tyytyväinen työhöni, että tilasin ebaysta eurolla keltaisia nuppineuloja täydentämään kaktuksen paremman näköiseksi. Siihen asti tuo sekalainen monivärinen seurakunta saa toimia tehtävässä.

Kolmanteen kaktukseen käytin sitten Kermitin pään, jolle tein samanlaisen sukkapedin ja päällystin vihreällä huovutusvillalla. Punaisesta villasta tein kaktukseen vielä yhden kukan. Tähänkin tilasin piikit ebaysta, joten täydennetään kaktusta vielä kun ne saapuvat.


Kolmen kestävän kaktuksen materiaalit maksoivat yhteensä 4,40€ (koruteline 1€, sammakko 0,20€, villat 1,20€, vanhat sukat 0€ + tulossa olevat keltaiset nuppineulat ja "piikit" n. 2€). Tosin villoista ja nuppineuloista jäi/jää suurempi osa muuhun käyttöön eli oikein laskien niiden kokohintaa ei kuuluisi laittaa kokonaan kaktusten hintaan. Noita ei saa kovakaan pakkanen hengiltä.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Kirppiskierroksella

Täytyy todeta, etten edes muista, koska viimeksi olisin kierrellyt kirppareilla - pari pikaista yritystä olen tehnyt, mutta tavaraähky iski päälle sen verran pahasti, että oli pakko lähteä karkuun.

Nyt sitten lähdin Herra Kirjoituksen kanssa kierrokselle "tosi tarkoituksella" eli olin etsimässä ruukkua yhdelle ylikasvaneelle kaktukselle ja muutenkin kaktuksiin liittyviä juttuja. Tällä kertaa oli onni myötä, mitä ei aina kirpiksillä kierrellessä ole. Tein hankintoja reilun viiden euron ja yhden kahvipaketin verran.

Kahvipaketilla vaihdoin viisi keittokirjaa, jotka löysin naamakirjasta. Yritän epätoivoisesti löytää uusia nopeita ja helppoja reseptejä, joilla helpottaa paluuta arkeen.


Ensimmäiseltä kirppikseltä ostin ikealaisen lasipurkin, jota olin ajatellut käyttää kaktusruukkuna. Toiselta kirppikseltä löytyi sitten parempi ruukku, joten vähän harmittaa tuon parin euron tuhlaaminen turhaan Ikea-kamaan. Muut löydöt olivat tuo toinen ruukku, hinnaltaan 1,50€, kaktuksenmallinen koruteline 1€ ja kolmen pallon pakkaus huovutusvillaa 1,20€.




Tuhlasin siis yhteensä 5,70€ ja kahvipaketin ja meille muutti 11 uutta tavaraa.


lauantai 2. kesäkuuta 2018

Kimallusta kesään

Jotkut asiat vain ovat sellaisia, että ne odottavat oikeaa hetkeä ja siihen voi mennä kauankin. Nämäkin kengät ovat odottaneet tuossa varmaan vuoden, että "ehtisin" tuunata ne. Ehtisin on lainausmerkeissä, koska todellisuudessa tähän meni aikaa alta tunti, sen verran olisi ollut käytettävissä melkein koska vaan, mutta inspiraatio puuttui.

Nyt kun oikea hetki tuli, myös kengät saivat uuden kimaltavan muodon.


Pohjana tekomokkapintaiset mustat kengät, joiden pintaan sivelin liimaa ja ripottelin glitteriä.
Kuvissa ei tule esiin todellinen kimallus. Karkeammalla glitterillä olisi tullut paremmat Parikka-kopiot, mutta kun sitä ei ollut kuin yksi purkki, niin jouduin täydentämään hienommalla glitterillä.

Liiman kuivuessa kengät tummuivat vielä enemmän ja paremmin kimaltaviksi.



Nämä ovat todennäköisesti menossa yhden illan kengiksi kaverille, pidempiaikaseen käyttöön tarvitsisivat uudet korkolaput.

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Lomalle lompsis

Tyhmältä kuulostavan otsikon taakse kätkeytyy kuitenkin suuri asia. Kesälomani alkoi tästä päivästä. Kaksi ja puoli viikkoa ihan erilaista elämää.

Illalla korkataan skumppapullo sen kunniaksi ja lauantaina nautitaan rennosti auringonpaisteesta.