torstai 31. maaliskuuta 2016

Pantahaaste viikko 13

Pantahaaste on edennyt viikkoon 13 - eikä loppu ole ihan vielä näkyvissä. 
Tämän viikon teema oli musta.

85)  ikivanha (90-luvulta oletan) musta samettipanta channel-tyylisellä ketjulla, kaipaa korjausta ja puhdistusta
86) musta kankainen panta
87) ohut musta panta kolmella kirkkaalla kivellä


88) ohut muovinen muotoiltu musta panta
89) leveä musta peruspanta
90) musta neuloksella päällystetty kimalle panta, joka hopeinen kaveri odottaa vielä käyttöä ja kultainen versio on  käytetty viikolla 9
91) pienellä helmirusetilla somistettu musta ohut panta


Ensimmmäisessä kuvassa käytetyt pannat, todisteena siitä, että niitä on todellakin käytetty niin monta kuin olen väittänyt.


Jälkimmäisessä kuvassa sitten taas pantalaatikon nykytilanne. Kyllä niitä vielä tosiaan jokunen on jäljellä.


keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Kosmetiikkapoistot 1/2016

Vuonna 2015 tyhjiä pulloja kertyi 129. Vuoden 2016 tavoite olisi vähintään 100 pulloa. Ensimmäisen vuosineljänneksen aikana tyhjiä pulloja kertyi seuraavasti.
 

Perinteisesti suhkugeeliä (Rexona ja Oriflamen) ja shampoota sekä www-infiniten syväpuhdistava että Tivoli-hotellin pikkupullo. Hoitoaineena tällä kertaa KC:n punainen color mask. Dödöä tuubimuodossa sireeninkukan tuoksuisena, josta voisin sanoa, että tuoksu on ok, mutta käyttömuoto äärimmäisen hankala. Oriflamen rajauskynä toimi kulmakynänä, vaikka taisikin olla johonkin muuhun tarkoitettu. Apobasen minituubi toimi meikinpuhdistusaineena. Yksi loputtomista huulirasvoistanikin loppui. Minihuulipunien poistosaldo on kokonaiset viisi kappaletta kaikki Yves Rocherin: äärimmäisenä vasemmalla ruskea Brun Moka, seuraavana Rose Nuage (karmea väri, saa kenet tahansa näyttämään Tuksulta), kuparinhohtoista Marron Gláceta ehdin käyttää vain pari päivää, kunnes puna irtosi hylsystään ja tuli mahdottomaksi käyttää, Rose Levant osoittautui huulilla ihan kivaksi sävyksi, vaikka hylsyssä näyttikin ärtsypinkiltä, samoin violetti Orchidée.


Lisää samaa lajia, minihuulipunia on mennyt poistoon runsain mitoin. Nämä siitä syystä, että ne katkesivat käytössä, enkä vaan jaksa ruveta säätämään siveltimen kanssa, kun uusia ehjiä on reilusti varastossa. Poistoon päätyneet sävyt olivat: Rouge Velours (aivan täydellinen punainen, tämän voisin hankkia täysikokoisenakin sitten joskus), Orange Terre (erittäin mielyttävä oranssi, peukkua  tällekin), Petale (yksi luottosävyistäni, tätä löytyy ainakin yksi ellei kaksi isoakin punaa), Orange Safran (myös plussaa tälle) ja Corail Givré (tähän pätee sama kuin tuon edellisen kuva Rose Nuageen, ei todellakaan ole minun sävyni). Näiden lisäksi yksi Tivoli hotellin shampoo-pullo ja Lipikar suihkuvoide, jonka pitäisi olla korteuttava ja ihon ärtymistä vähentävä, en kyllä huomannut noita ominaisuuksia käytössä, mutta kyllä tällä kropan sai puhtaaksi.


Huulirasvoista löytyi neljä loppuun käytettyä tai lähes loppuun käytettyä vanhentunutta, joten pistin ne roskiin. Lisäksi löysin varastoistani kovettuneen kynsiäkovettavan kynsilakan, joka on joskus hankittu Oriflamelta.


Olisikohan tässä nyt sitten vihdoin ja viimein  tyhjänä viimeinen täyttöpullo sitä viiden litran shampoo kanisteria. Työvoitto sekin, kun on vihdoin kaikki käytetty loppuun. Lisäksi tuttua ja turvallista Dermosil dödöä (Herra Kirjoituksen) ja Apobasea meikinpoistoon. Tivoli purkissa oli shampoota ja Elmexin hammastahna on varmaan kaikille tuttu - nämä ovat niin perus-perus-perus tavaraa, etten edes jaksa kommentoida niiden laadusta mitään. Sen sijaan Suhadan meikkivoide on ostettu Lidlistä ja sille antaisin plussaa, vaikka pakkauksen joutuikin leikkaamaan, jotta sai kaikki käyttöön. Pivoinen metallirasia piti sisällään voidemaista hajuvettä - nämähän olivat joskus muotia, mutta toivottavasti eivät enää koskaan palaa. Rasia on kyllä söpö, mutta se hajuvesi systeemi ei oikein toiminut. Edessä olevassa muovikotelossa oli ruusuntuoksuisia jalkakylpyrakeita, tosin täytyy tunnustaa, etteivät ne mielestäni kovin paljon tuoksuneet, mutta jalat sentään pehmenivät mukavasti.



Perusvoiteista tyhjenivät sekä Provisorin käsi-ja vartalovoide että Ceralanin pumppupullo. Tivolin hiustenhoitoaineen päätin pistää roskiin, vaikka siitä ei ole käytetty kuin kolmannes - se vaikutti vanhentuneelta ja minulla on paljon muitakin hoitoaineita odottamassa käyttöä ja kovin vähän käyttöä niille. Pieni shampoopullo sentään tuli käytettyä loppuun. Minihuulipunista Hibiskuksen, joka on yksi lempisävyistäni, käytin aivan loppuun, Brun Mokan pistin poistoon, koska en jaksanut tahia sen kiinni pysymättömän tulpan kanssa, vaikka punaa olisi vielä ollut jäljellä (käytän sen lopun ruusujen värjäykseen).


Oriflamen kynsinauhavoide oli ikivanha, mutta edelleen toimiva ja todella riittoisa, sääli ettei vastaavaa saa enää. Oral-B:n hammastahna oli viimeinen testiin saamistani ja täytyy sanoa, että pidän niistä kovasti, enemmän kuin Pepsodentista, mutta kun ne eivät ole koskaan tarjouksessa. Dermosilin limentuoksuinen deodorantti oli todella mielyttävän tuoksuinen. Tivolin pulloista shampoo ja kosteusvoide tuli käytettyä loppuun, hoitoaineen heitin kokonaisena roskiin (kyllä, toinen pullo roskiin samaa sarjaa), Eucerinin näytetuubi kosteusvoidetta oli todella riittoisa ja imeytyi ihanasti.



Yhteensä 48 törppöä

Päätettyäni ottaa näytteet käyttöön niitä on poistunut kokonainen kasa. Nämä Dermosilin uudet näytteet ovat siitä raivostuttavia, että niitä tarvitaan kaksi ennen kuin saa esim. pestyä hiuksensa tai kroppansa niillä, koska uusissa näytteissä on paitsi määrällisesti vähemmän tuotetta, myös pakkaus, josta näytettä ei saa kunnolla ulos. Ensiksi käyttöön päätyivät ne näytteet, joita oli kaksi: Dermosilin Nature shampoo Birch sap, Dermosil Lovely Orange Shower gel ja Dermosil Red Orange bodylotion.

Lisäksi yksittäiset näytteet seuraavista tuotteista: Dermosil Red Orange suihkugeeli, Dermosil man Shaving & cleansing  - gel Herra Kirjoituksen käyttöön, Garnierin Moisture soft + kasvovoide, Dermosilin Hand soap E, Dermosilin hand & foot night care voide (joka oli todella riittoisa ja jätti ihon ihanan pehmeäksi), Dermosilin Facial wash, Dermosilin Soap for dirty hands (tämäkin Herra Kirjoituksen käyttöön hänen pemmastettuuan likaisessa autossa), Dermosil hand soap pink ja Dermosil Sensitive cleansing tissue (tämä poisti jopa vedenkestävän meikin erittäin tehokkaasti). Yhteensä 15 näytettä ensimmäisessä kasassa.


Lisää näytteitä, jotka ovat sitä tyypillisintä peruskamaa eli shampoota, hoitoainetta, suihkugeeliä jne. Suurin osa näytteistä on Dermosilin. Northern Magic suihkugeeliä voisin ostaa isonkin purkin, mutta sitä ei taida enää saada. Yves Rocherin kasvorasva on Riche Cremen tehokkaasti ravitseva voide, joka kyllä tuntui pintakuivalle talvi-iholle ihan hyvältä. Primon kasvojen kuorintavoiteen käytin ihan puhdistukseen, sen verran kevyesti kuoriva se on. Dermosilin hammastahnalle ei voi kuin antaa plussaa, samoin kuin meikkivoiteelle, jota oli jopa sen verran runsas näyte, että se riitti useamman päivän käyttöön. Doven suihkugeeli on sitä tuttua ja turvallista.


Alarivin Dermosilin natur shampoo birch cap tuntui hyvältä tuotteelta, samoin Ecocert suihkugeeli. Saman firman kylpyvaahdon makea karamellimainen tuoksu ei ollut mieleeni. Kasvopesu taas on tuttu, turvallisita Dermosil laatua. Dermosilin punainen käsisaippua ei taida enää olla myynnissäkään ja sen tuoksu oli minusta epämielyttävä. Sen sijaan Ecosert kasvovettä voisin kehua maasta taivaaseen, mielyttävä tuoksu, mukava jälkitunne ja puhdistikin tehokkaasti. Glissin skandinaavisille hiuksille tarkoitetusta shampoo näytteestä irtosivat maalit, kun yritin sitä saunassa tyhjentää. Siinä samoin kuin tuossa hoitoaineessa oli voimakas vaniljan ja kookoksen sekainen tuoksu, joka ei ole makuuni.

Seuraavat käytetyt olivat Dermosilin punaista shampoota ja hoitoainetta, saman firman puolukka shampoota ja puolukkaista kasvovoidetta, joka muuten oli melkoisen tehokas kuivuvan nenä hoidossa. Pakkasten myötä kasvot vaativat lisäkosteutusta, joten siihen tarkoitukseen Yves Rocherin Elixir 7.9 ja Serum Vegetal voiteet toimivat ihan hyvin. Kimaltava Belle suihkugeeli olisi ennemminkin ollut hiukan pienempien tyttöjen juttu. Dermosilin meikkivoide taas osoittautui niin loistavaksi, että pistän sen ehdottomasti ostoslistalle, kunhan vanhan on käytetty loppuun.


Vain pientä vajausta havaittavissa näytteiden säilytykseen käytetyssä meikkipussissa, vaikka olen koettanut ahkeroida näiden käytössä. Dermosilin jouluinen keittiösaippua, jossa yhdistyvät greippi ja timjami ei oikein ollut makuuni, ei myöskään kuoriva puolukkasuihkugeeli, sen sijaan karbamidi jalkavoide oli todella tehokasta, riittoisaa ja hyvin imeytyvää. Vitamin E sarjan kasvovesi oli myös positiivinen yllätys myös sen suhteen, että se geelimäisen koostumuksen takia oli irtonaisena näytepussissa, samoin tykkäsin kovasti nature sarjan kasvojenpuhdistusgeelistä. Living sarjan tiskiaine ei ollut kummoinen. garnierin kasvovoide oli todella tehokkaasti kosteuttava ja mielyttävän tuntuinen iholla, samoin Dermosilin Olive.sarja suihkugeeli, Family-sarjan shampoo ja hoitoaine ovat tuttua luotettavaa laatua. Lorealin CC-antiredness CC-voide oli hauska yllätys, sillä harvoin olen puristanut pussista vihreää tahnaa, joka kasvoilla muuttuu meikkivoiteenväriseksi, mutta niin tuo toimi.




Epämääräinen syöminen ja pakkaset ovat saaneet naaman vaatimaan rasvausta, missä tarkoitusessa L'orealin Nutri Gold toimi oikein hyvin. Garnierin B.B. voiteesta riitti peittävyyttä pariksi päiväksi, oikein mallikelpoinen tuote, voisin jopa harkita ostamista. Dermosilin suuvesi riitti poistamaan valkosipulin hajun n. 40%:sesti. Puolukkavartalovoide kuuluu niihin hyviin tuotteisiin, joita ei enää saa, kuten oletettavasti myös Red- shampoo ja -hoitoaine. Porkkainen vartalokuorinta tuntui todella mukavalta, sen sijaan tyrnisuihkugeeli hurmasi tuoksullaan.  Muotoilugeeli oli todella hyvä tuote ja lupauksensa mukaan tarjosi hiuksiin runsautta. Näiden uudenmallisten näytteiden joukosta eye cream oli kuivahtanut kokoon ennen kuin ehdin sitä käyttää ja ennen kuin se oli ohittanut päiväyksensä. Nämä Dermosilin uudet näytteet ovat todellakin surkeita, pitänee valittaa ihan firmaan asti - tai paremminkin antaa rakentavaa palautetta, koska ei noilla ainakaan uusia asiakkaita houkutella. Primo-sarjan kasvojen kuorintavoide on sitä tuttua ja turvallista, hyvää laatua.



Dermosilin väriä suojaava shampoo ja hoitoaine olivat vielä niitä vanhan hyvän ajan näytteitä, joista riitti kunnolla  yhteen kertaan hiusten pesemiseen ja hoitamiseen. Kuiville hiuksilla tarkoitettu tuote ei tietenkään ollut paras mahdollinen hiuksilleni, mutta kyllä sillä kerta puhdasta tuli. For faces mattakasvovoide on yksi parhaista kasvovoiteista, joita olen käyttänyt. Garnierin BB-voide oli myös ihan kelvollinen meikkivoide, samoin Dermosilin meikkivoide, jota tosin jouduin tumman sävyn takia laimentamaan kasvovoiteella, jotta ei olisi näyttänyt siltä, että olen käynyt afrikan serkkuni meikkipussilla. Salvia-keittiösaippua oli mielyttävän tuoksuinen, mutta ei taida olla enää valikoimissa, kuten ei myöskään tyrnisuihkugeeli, jonka tuoksu oli mitä ihastuttavin. Soft hands - käsivoide ei erottunut mitenkään eirtyisesti hyvässä eikä huonossa.



Dermosilin Dermolive suihkuvoide oli ihanan pehmeä ja suklaantuoksuinen vartalonkuorinta tuoksui suorastaan taivaalliselta. Epämääräinen hoitoainenäyte meni roskiin kokeilematta, koska en voinut olla aivan varma, mitä se oikeastaan oli. Garnierin, Yves Rocherin ja Dermosilin kosteusvoiteet toimivat kaikki ihan ok niillä parilla kerralla, mitä kustakin näytteestä naamanrasvaukseen riitti.

Näytteet 76


Melkoisen tehokas kolme kuukautta, sillä isompia purkkeja ja purtiloita tyhjeni 48 ja 76 näytettä. Valitettavaa on vain se, että näytteitä on edelleen noin puolet jäljellä, eikä kosmetiikkakaapissa näy mitään vajenemisen merkkiä. Positiivista on tietenkin se, ettei tarvitse kovin äkkiä mennä kauppaan hakemaan uutta.

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Vauvanpeitto, vihdoin valmis

Kuinkahan monta kertaa tuleva kummitäti on täällä blogissa maininnut sanan "vauvanpeitto", varmaan aika monta. Peiton valmistumisessa oli enemmän mutkia kuin osasin odottaakaan, mutta vihdoin ja viimein se on valmis. Kuten täällä selvisi, loppui lanka juuri ja juuri kesken  noissa viistoruuduissa. Yksiväristen valkoisten ruutujen kanssa jouduin myös säätämään, jotta sain ne asettumaan sellaisiksi kuin halusin, vuosiluku malleineen on esillä täällä. Tosin noissa kuvissa silittämättömänä, nyt silitettynä luku nousee hiukan paremmin esille.



Peiton yläreunan "nimineliö" on edelleen tyhjä, koska nimeä ei ole vielä päätetty tai kerrottu meille. Tänään on kuitenkin viimeinen päivä jolloin nimi pitää päättää, että illalla sitten varmaan pääsen kirjailemaan nimikirjainta tuohon melkein tyhjään neliöön.  Jotta se ei näyttäisi niin kovin tyhjältä, virkkasin siihen tähden, jonka ompelin siihen kiinni.

Peiton reunoille virkkasin kerroksen kiinteitä silmukoita valkoisella seiska veikalla ja toisen kerroksen rapuvirkkausta, jotta sain reunasta näyttävämmän. Tarkoitus oli huolitella myös vuoriksi tarkoitettu fleece virkkaamalla, mutta totesin sen mahdottomaksi. Päädyin siis huolittelemaan vuorin ihan normaalisti saumurilla. Vuorina valkopohjainen, lehmäkuvioinen fleece.


Yhdistin peiton ja vuorin toisiinsa neppareilla. Jotka nekin tietenkin loppuivat kesken, kun olin kuvitellut selviäväni tusinalla nepparilla, mutta muutama harhalyönti verotti käytettävissä olevien neppareiden määrää melkoisesti. Eli siis kauppaan tiemme käy...



maanantai 28. maaliskuuta 2016

Harmaa kelo, jotain valmista

Sain vihdoin ja viimein kudottua valmiiksi jotain muutakin kuin vauvanpeiton, jota on työstetty pitkään ja hartaudella. Novitan harmaasta Kelo-langasta kudotut sukat ovat olleet puikoilla pitkään, jopa niin kauan, että ovat keskeneräisyydellään häirinneet minua, klik.

Neuloin sukat kärjestä aloittaen, koska en ollut varma langan riittävyydestä ja todella tiukalle se menikin, viimeiset silmukat päättelin halkaistulla langalla, jotta sain sen riittämään kaikkiin silmukoihin. Ohjeena on Ulla-neuleen perusohje siitä, miten sukat neulotaan kärjestä aloittaen. Kaikkiaan sukissa oli 12 silmukkaa puikolla, mutta lisäsin jalkapöydän kohdalla vielä yhdet silmukat, jotta sukka istuisi paremmin, eikä olisi niin napakka. Kantapäänä tavallinen kantapää nurinpäin tehtynä.

 



Lankana jo moneen kertaan mainittu Novitan Kelo jota meni kaikki se mitä jäljellä oli eli noin 300g. Osa peräisin aiemmin vaihdetuista langoista ja osa Kontista hankkimastani kerästä. En punninnut, joten tarkka määrä ei ole tiedossa. Ihan noin paljon eroa noiden varsien mitassa ei sentään livänä ole, toinen on pari kerrosta lyhyempi, koska lanka loppui, mutta  allaolevassa kuvassa näyttää siltä, että eroa on vähintään 10 kerrosta.


Kevätaurinkokin toi piristystä ja loi säteensä valmistuneeseen sukkapariin, tässä kuvassa väri on todellisin.

Jäivät maalle, isälle yösukiksi. Olin alunperin ajatellut Herra Kirjoitukselle saapassukiksi, mutta hän saa sitten jostain muusta langasta tehdyt sukat.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Itsekuripäiväkirja viikko 13

Allekirjoittaneen alamäki tuntuu vain jatkuvan. Olin ensin ajatellut, että tästä tulee hyvä ostokseton viikko, mutta pah. Kävin kaupasta hakemassa pääsisäisruokia ja vierastarjottavaa ja jouduin matkallani kulkemaan Arnold'sin ohi. Silmäni jäivät tietenkin kiinni vadelmahillo-pomadadonitsiin ja kävin ostamassa sen, 3,50€. Pahinta asiassa oli se, ettei se edes maistunut niin hyvältä kuin kuvittelin. Ehkä minä pikkuhiljaa alan oppia.

Kauppaan meni 17.50€ ja tuosta suurin osa aivan turhaa eli siis herkkuja. No, eipä sitten tarvitse hetkeen ostaa niitäkään.

Töitä olen tehnyt ylimääräistä vain muutaman tunnin tällä viikolla. Liikuntaharrastuskin on taas jäänyt vähille, koska menot ovat osuneet päällekkäin ja taas tällä kertaa liikunta on saanut väistyä.

Vaatteiden sovittelu kuitenkin paljasti sen karun totuuden, jonka olen toki alitajuisesti tiennyt jo hetken. Eipä juuri löytynyt mitään päälle sopivaa rettua kaapista, yhden järkevän asun saimme sentään Ievuskaisen kanssa koottua eli sillä mennään. Jokohan sitä vihdoin ja viimein sais tehtyä jotain sen alituisen yrittämisen sijasta. Yrittäminen kun ei auta mitään, vaan pitäisi tosiaan tehdäkin jotain. Olisikohan tämä nyt sitten sellainen potku persuuksiin, jotta saisin jotain aikaakin.

Muutamia tavaroita olen sentään saanut poistettua, mutta enemmänkin voisi olla. Koko maaliskuun saldo näyttää 36 poistettua tavaraa, jossa toki on useampia yhdistelmiä, esimerkiksi kassillinen askartelutarvikkeita on laskettu yhdeksi poistoksi.

EDIT: lisäsin vielä alkuviikosta poistetut tavarat maaliskuun saldoon ja pääsin kuin pääsinkin tavara päivässä tahtiin, mistä suurin kiitos kuuluu tyhjentyneelle kosmetiikalle.

torstai 24. maaliskuuta 2016

Pantahaaste viikko 12

Tälläkin viikolla on tarjolla pääsääntöisesti muovia, noita perusmuovisia pantoja on kertynyt laatikkoon niin monessa värissä, että niillä voisi mennä varmaan pari viikkoa.



78. vaalean vihreä muovipanta
79. vaaleansininen muovipanta
80. vaaleanpunainen muovipanta
81. korallinpunainen muovipanta
82. pinkki muovipanta
83. musta muovipanta strasseilla
84. kullanvärinen muovipanta, joka rikkui käytössä



Tuon rikkinäisen pannan kanssa arvon edelleen yrittäisinkö korjata sitä, vai pistänkö ihan roskiin. Toisaalta pannan leveys ja väri olisivat mitä optimaalisimmat arkikäyttöön, mutta toisaalta kannattaako nähdä korjaamisen vaiva, kun muita pantoja olisi kuitenkin se toista sataa käytettävissä.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Kaivos-peli

Pelikokoelmamme täydentyi tässä vähän aikaa sitten yhdellä pelillä, jota voisi sanoa keräilykappaleeksi. Näitä oli saanut Stadia-messuilta tiskin alta, jos osasi kysyä. No, ystävämme osasivat kysyä, joten nyt meillä on Kaivos-peli.



Peli on jonkinlainen Monopolin ja Afrikantähden yhdistelmä, jonka on tarkoistus sivistää pelaajaa Suomen kaivosalasta eli erilaisista kaivoksista, jalostamoista ja kaivosalaan liittyvistä koulutuksista. Pelilautana toimii Suomen kartta, johon nuo edellä mainitut kohteet on merkattu. Koska yhtenä pääsuunnittelijoista on Outokummun kaivosmuseo, on kartta kovasti Itä-Suomi painotteinen. Ensin pitää hankkia kaivosalan koulutus ennen kuin pääsee tutkimaan kaivoksia ja tekemään malmilöytöjä. Monopoli-tyyliin voikin sitten joutua toiselle puolen valtakuntaa hankkimaan lisäkoulutusta tai viemään malminäytettä. Tietenkin myös positiivisia yllätyksiä, kuten veronpalautuksia tai vastaavia on tarjolla.

Säännöt eivät ole mitenkään selkeät, mikä johtuu varmaan siitä, että peliä ei varmaankaan ole tarkoitettu todella pelattavaksi. Me kuitenkin sitkuttelimme yhden kierroksen läpi, jotta voimme sanoa pelanneemme tätäkin.



Laatikosta voisi antaa plussaa, se kun on vakiokokoinen ja tyylikkään musta lukuunottamatta pelin liekehtivää nimeä.

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Puuttuva palanen

Vauvan peitosta ovat nyt kaikki palaset valmiina, enää puuttuu kokoaminen.

Viimeinen, edellisistä kuvista puuttuva palanen pitää sisällään tämän kuvion. Kuviossa on 26 kerrosta ja leveyttä 41 kerroksen verran, kun mukaan  leveyteen lasketaan ulkoreunoille neulotut nurjat silmukat, kapeimmillaan yksi silmukka kuvion kummallakin puolella. Itse kuvio on neulottu oikeilla silmukoilla ja ympärykset nurjin silmukoin. Näin jälkikäteen sanoisin, että vähintään 2 nurjaa silmukkaa kuvion ympärille myös leveys suunnassa nostaisi sen paremmin esiin.



Valmiina ja prässäämättömänä lappu näyttää tältä. Sen kokonaisleveys on 48 silmukkaa ja korkeus 68 kerrosta. Lappua on ensin neulottu 18 kerrosta sileää neulosta, sitten 3 kerrosta nurjaa. Sen jälkeen kuvion 26 kerrosta ja jälleen 3 kerrosta nurjaa ja 18 kerrosta sileää neulosta.


Jos jotain muuttaisin, niin käyttäisin ylä- ja alareunassa jotain muuta kuin sileää neulosta, joka vetää kurttuun oikein kunnolla. Pahaa pelkään, että nämä suorat laput vaativat tupla-ajan prässäykseen muihin lappuihin verrattuna.

Nyt sitten vain kokoamaan peittoa ja virkkaamaan reunusta sekä tekemään vuoria.



maanantai 21. maaliskuuta 2016

Seitsemän ruutua

Kummitädin velvollisuuksiin tai oikeuksiin kuuluu tehdä pienelle myös peitto ja sitä olen tässä viime aikoina askarrellut. Suunnitelmat ovat eläneet sitä mukaa kun työ on edennyt. Nyt on lopulliseksi muodoksi päätynyt 3x3 ruudun peitto.

Suurin osa materiaalista oli valmiina, kiitos äidin hankkiman lankakassillisen. Koska en osaa nähdä edes pientä poikaa pitseissä, päädyin tekemään perusruutuja. Ensisijaisesti käytettävä lanka sattui vielä olemaan raidallista (7 veljestä jättiraita), joten halusin laput yksinkertaisiksi enkä alkanut kikkailemaan mitään ihmeellisiä kuvioita.


Rakastan tätä vinoon neulottua perusruutua, koska se on nopea ja helppo tehdä ja mielestäni kaunis. Olen nähnyt tästä sellaisenkin version, jossa kavennukset ja lisäykset hoidetaan keskellä, mutta minusta tämä on nätimpi. Eikä makuasioista kannata kiistellä.


Ruutu neulotaan siten, että luodaan kolme silmukkaa, jotka neulotaan ensimmäisellä kerroksella normaalisti. Seuraavalla kerroksella kudotaan ensimmäinen silmukka ensimmäisen kerran etureunasta ja toisen kerran takareunasta, samoin toimitaan seuraavan silmukan kanssa ja viimeinen silmukka neulotaan normaalisti oikein, jolloin toisen kerroksen lopussa puikolla on viisi silmukkaa. Kolmannella kerroksella kaikki silmukat neulotaan oikein. Neljännellä kerroksella ensimmäinen silmukka nostetaan tavanomaiseen tapaan, kudotaan toinen silmukka sekä etu- että takareunasta, sitten kolmas silmukka kudotaan normaalisti oikein, neljäs taas etu-ja takareunasta ja viimeinen silmukka normaalisti oikein eli puikolla on 7 silmukkaa. Sitten taas viides kerros kaikki oikein. Tätä jatketaan niin, että parillisilla kerroksilla toinen ja toiseksi viimeinen silmukka tuplataan ja parittomilla kerroksilla kaikki silmukat kudotaan oikein.

Kun riittävä leveys on saavutettu, aletaan kaventaa.Kavennus tapahtuu aina parillisilla kerroksilla. Ensimmäinen silmukka nostetaan, sitten neulotaan kaksi oikein takareunoista yhteen ja jatketaan aina oikein neulosta kunnes puikolla on kolme silmukkaa. Sitten neulotaan kolmanneksi viimeinen ja toiseksi viimeinen silmukka yhteen ja viimeinen silmukka normaalisti. Parittomat kerrokset neulotaan aina oikein. Kavennuksia jatketaan, kunnes puikolla on kolme silmukkaa, jolloin ensimmäinen loput silmukat päätellään tavalliseen tapaan.



Seiska veikan jättiraita loppui juuri pahimmoiksi kesken, joten jouduin vähän kikkailemaan. Yläpuolella olevan kuvan tummista raidoista ylempi ja keskimmäiset luonnonvalkoiset raidat ovat tavallista seiskaveikkaa, jota käytin muutoinkin peitossa. Onneksi ne eivät erotu niin pahasti livenä kuin kuvassa.  Kaikkiaan langat riittivät noilla pienillä lisäyksillä viiteen ruutuun - ja muutama metri jäi sitten ylikin.

Peittoa on nyt valmiina vajaat 8 ruutua. Viisi raidallista, kaksi sinistä helmineuletta ja yksi melkein valmis luonnonvalkoinen. Toinen luonnonvalkoinen, johon tulee vuosiluku on vielä työn alla.


sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Itsekuripäiväkirja viikko 12

On ehdottoman hieno tunne tulla kirjoittamaan itsekuripäiväkirjaa viikosta, josta ei ole mitään positiivista sanottavaa. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, miten paljon olen käyttänyt rahaa, olemme käyneet kaupassa, ulkona syömässä ja olen shoppaillutkin eli tästä vähinkään kaksi peukkua alaspäin. Roskaruoan syömiseen ei riitä edes yksi kerta, vaan kahdesti viikon aikana kävimme ulkona  mussuttamassa hapurilaista ranskalaisilla ja limulla. Turha kai sitä on perustella sillä, että se nyt vaan maistuu hyvältä.

Lisää alapeukkuja tulee siitä, etten kokouksen takia ehtinyt jumppatunnilleni ja liikunta on sen myötä sitten jäänyt minimiin. Niin ja kokouksessakin syötiin oikein tukevasti.

Ja ne loput alaspäin suuntautuvat peukut tulevat sitten siitä, että jouduin rikkomaan ostoslakkoani ja hankkimaan pari kerää luonnonvalkoista seiska veikkaa, jotta sain peiton valmiiksi. Lopputulema oli kyllä se, etten tarvinnut edes yhtä kokonaista kerää, mutta en enää toista kertaa uskaltanut ottaa riskiä, että lanka loppuu ihan pikkuisen kesken. Olkoonkin, että  perus seiska veikka olisi ehkä ollut hiukan helpommin metsästettävissä kuin se vanha raidallinen versio.

Taidanpa tästä käpertyä peiton alle nyyhkyttämään surkeuttani. Enkä aio vannoa tekeväni parannusta ensi viikolla, koska olen näköjään toivoton tapaus.

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Uusi kone ja tekstitäydennykset

Vihdoin ja viimein on uusi tietokoneeni täydessä iskussa. Tarkoitukseni on lepuuttaa kutomisesta rasittunutta kättäni päivittelemällä blogi ajantasalle, sillä parissa koneettomassa viikossa se on taas päässyt aivan retuperälle.


Uusi koneeni on siis a-i-o Acer, jonka näyttö on jonkin verran pienempi kuin edellisessä HP:n elite pro:ssa. No, onhan tämä muutenkin karvalakkimalli verrattuna tuohon HP:n koneeseen, mutta hintaakin oli vain viidennes siitä, mitä Herra Kirjoitukselta aikanaan lahjaksi saatu superhieno kone maksoi. Tässä kohtaa on sitten varmaan edes turha mainita, että tämän halvan koneen ostin ihan itse. Herra Kirjoitus sen kuitenkin ammattilaisena valitsi ja vakuutti, että tämä riittää minun tarpeisiini ihan hyvin. Ne tarpeet kun pääsääntöisesti koostuvat nettisurffaamisesta, blogin kirjoittamisesta ja  valokuvien satunnaisesta editoinnista. Vanhasta koneesta pelastetaan se mitä voidaan ja muuten se kiikutetaan SERiin.

Tässä kohtaa voinen vielä käyttää muutaman sanan valittamiseen aiheesta koneen kestävyys, sillä koneella oli tosiaan hintaa pari tonnia ja se kesti vain vähän yli neljä vuotta. Vakuutusyhtiön kanssa on edelleen menossa kädenvääntö siitä, minkä verran tuollaisesta koneesta kuuluu korvata - ensimmäinen ehdotelma oli luokkaa 25€, he kun olivat tulkinneet koneen pelkäksi keskusyksiköksi ja hinnoitelleet sen hinnan uutena 600 euroon. Me emme tietenkään tyytyneet tuohon ratkaisuun, joten nyt sitten odotellaan uutta arviota. Karkealla matematiikalla (koneen ostohinta 2000 - lopullinen vakuutuskorvaus 500 / käyttövuodet (4) ) päästään summaan, joka kertoo koneen "vuosihinnaksi" 375 euroa. Vaikka tämä nykyinen hajoisi heti takuuajan umpeuduttua (tähän sai myyjältä kolmen vuoden lisätakuun ilmaiseksi), ei käyttöhinnnaksi jäisi silti kuin reilut 100€ vuodessa. Toki toivon melle huomattavasti pidempää yhteistä matkaa kuin tuon edellisen koneen kanssa.

Koneen hankintapaikkana toimi Verkkokauppa.com, josta meillä molemmilla on hyviä kokemuksia. Nytkin tilaus tehtiin myöhään sunnuntai iltana ja kone oli perillä meillä tiistaina. Todella nopea toimitus siis.  Koska Herra Kirjoitus hoiti koneen asennuksen ja kaikki virittelyt työnsä ja keikkatöiden ohella, voidaan sanoa koneen olleen täydessä iskussa torstaina. Jotain pientä kuulemma pitää vieläkin askarrella, mutta se voidaan tehdä vasta sitten, kun olen ensin kuronut umpeen vajaukseni blogin kirjoittamisessa ja  muiden blogien lukemisessa.

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Lisää projekteja ja jotain valmistakin

Minulla on normaalisti vain yksi keskeneräinen työ, korkeintaan kaksi, joista yleensä toinen odottaa lankojen päättelyä. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että näitä puolitekoisia töitä alkaa olla enemmän ja vähemmän aloitettuna ja pikkuhiljaa niskaani hiipii pelko siitä, että saankohan niitä koskaan valmiiksi. Karkkipaperipussukat ovat edelleen yhtä kesken kuin edellisessäkin niistä kertovassa jutussa.

Tarkoitus oli, että ottaisin nämä kukertavan kirjavat sukat mukaani laivareissulle, jotta voisin kutoa niitä eteenpäin istuessani linja-autossa. Tajusin kuitenkin ennen lähtöä, ettei siitä hommasta tule mitään. Matkustaminen linja-autossa on minulle kohtuullisen hankalaa johtuen lapsena kokemastani matkapahoinvoinnista - en esimerkiksi pysty lukemaan missään autossa mitään tulematta huonovointiseksi. En siis uskaltanut ottaa näitä mukaan lainkaan ja nyt ne ovat olleet lankakorissa odottamassa jatkoa.

 



Harmaasta kelosta aloitetut sukat ovat myös vaiheessa. Ne pitäisi sovittaa ennen kuin niiden tekemistä voi jatkaa.


Pikkuiset alpakan villasta tehdyt sukat sentään sain valmiiksi. Vai voiko valmiiksi sanoa sukkia, jotka odottavat lankojen päättelyä ja prässäystä. Lankaa jäi juuri sen verran vähän, ettei siitä saa tumppuja kuin yhdistämällä johonkin toiseen lankaan.


Nyt sitten on se peitto työn alla, tässä vähän esimakua suunnitelmasta.

torstai 17. maaliskuuta 2016

Pantahaaste viikko 11

Tämän pantahaasteviikon teemana oli muovia ja helmiä.

71. valkoisia helmiä isompina ja pienempinä
72. tasakokoisia valkoisia helmiöä
73. helmiä ja strasseja (onkohan tämä jo kolmas vai neljäs versio samasta aiheesta)
74. siemenhelmipanta, todellisuudessa käytössä oli toffeenvärinen, mutta unohdin sen lähtiessäni 
      maalle, joten korvikkeena toimii vaaleanpunainen


75. strasseja kahdessa rivissä
76.  vaaleanlila muovinen peruspanta
77. keltainen muovinen peruspanta


Näistä kaikki jälkimmäisen kuvan pannat ovat sellaisia, etteivät saa ääntä jatkoajasta eli kunhan haaste loppuu, menevät myyntiin.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Muistojeni kuosit

Tyypillisenä jemmaajana minulla on taipumus kiintyä tavaroihin, joten ei liene ihme, että minulla on myös kasa rakkaita kuoseja tai kankaita. Ensimmäisen kuvan paidan sain noin kymmenkesäisenä, en pitänyt siitä erityisesti, mistä syystä se on olemassa edelleen. Nyttemmin paita huvittaa minua, koska näen siinä itseni. Ei tainnut paidan ostaja silloin tietää, että sen saaja pari vuosikymmentä myöhemmin viettäisi kokonaisen kuukauden tuolla saarella. Enkä usko, että ensimmäinen vierailu jäi viimeiseksi.


Rakastan retrokuoseja, joten tämä Tampellan Purje toimikoon esimerkkinä niistä.


Punaista raitaa, se taitaa olla yksi tavaramerkeistäni. Ainakin Herra Kirjoitus jaksaa ihmetellä sitä, miten monta erilaista punaraitaista paitaa yksi ihminen voi omistaa.


Tummansininen planeettakuosinen kangas on peräisin mekosta, joka toimi ensin äitini vappumekkona joskus 60-luvulla ja sitten myöhemmin minun yöpaitanani. Se oli niin rakas, että riitä ei jäänyt juuri mitään jäljelle - ei edes yhtä kokonaista kuviota josta olisi saanut kunnollisen kuvan.


Tämäkin on äitini mekko, joka jäätyään pieneksi muotoutui aikanaan tyynyliinoiksi. Käyttötapa kuvaa hyvin meidän jemmaaja perheemme tapaa kierrättää kankaat toiseen ja kolmanteen käyttötarkoitukseen. Yllättäen sekin on puna-valkoinen.


Teneriffan matkalta hankitun laukun kimaltava kuosi mielyttää harakan silmiäni kummasti.


Tämä kuosi on ikänsä puolesta vintagea, mutta jokin noissa raidoissa ja ruuduissa viehättää vain edelleen.

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Pieni rikkomus ostoslakkoon

Kaikki pienet asiat ovat suloisia, samoin eläinten pennut ja ihmisen lapsetkin. Onhan se moneen kertaan todistettu sillä miten ihmiset tuijottavat kissavideoita tai huokailevat vaunujen vierellä. Ei siis liene mitenkään ihme, että kaltaiseni paatunut otuskin heltiää hypistellessään kaikkea pientä ja suloista. Yritin pysyä myös järkevällä linjalla, mutta saattaa olla, että kokopolitiikka meni aavistuksen verran pieleen.



Kummitätiys iski taas kerran, enkä voinut vastustaa tätä settiä, jossa oli Reiman haalarit, tossut, tumput ja pipo. No joo, haalarin väri on arka ja koko saattaa olla sellainen, ettei mene enää ensitalvena, mutta en murehdi sitä nyt. Hypistelen sitä vielä parin viikon ajan ja sitten vien sen kummipoikani vanhempien riesaksi, pistäkööt eteenpäin, jos heillä ei ole käyttöä.

Itsellenikin ostin jotain, Kontista 0,5€ maksaneen vetoketjun vihreään takkiini.

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Kylmäruusuja ja liituruusuja

Testailin ensimmäistä kertaa sytykeruusujen värjäämistä väriliiduilla. Vinkki jonka olen netistä lukenut moneen otteeseen, mutta koska minulla ei ole ollut liituja, en ole voinut sitä testata. Nyt kävin hankkimassa pari kourallista liidunpätkiä materiaalipankista, josta niitä saa edullisesti ja testasin niitä käytännössä. Noin kiloon jämäkynttilöitä sekoittelin viitisentoista liidunpätkää. Ensimmäiseksi sain havaita, että erilaiset liidut sulivat eri tavoin, toiset eivät millään ja toiset samantien. Olin valinnut liidut pelkästään värin perusteella enkä yhtään ajatellut niiden erilaista käyttäytymistä sulattaessa. Ensi kerralla osaan valita sitten värin lisäksi myös materiaalin perusteella.

Liituväri on melkoisen intensiivinen, mikä saattoi kyllä osin johtua siitäkin, että en pihistellyt liiduissa, kun en ollut varma, miten paljon niistä väriä irtoaa. Kokeilin sekä oranssia että turkoosia.


Samasta osoitteesta liitujen kanssa olen onnistunut hankkimaan myös lisää violetin sinisiä munakennolevyjä. Kaksi ensimmäistä sain äidiltä, joka oli joskus ostanut yhden munasatsin sellaisessa pakkauksessa. Noita on siis aina kaksi per pakkaus ja kupit ovat matalampia kuin normaaleissa munakennoissa.


Nämä näyttivät tavallisiin ruusuihin verrattuna jotenkin kylmiltä ja viluisilta, joten ristin ne saman tien kylmäruusuiksi. Näistä ei ole yhtään stearinoitua versiota vielä, mutta uskoisin niistä tulevan ihan nättejä kun käyttää joko parafiinia tai värjäämätöntä steariinia. Vertailun vuoksi kuvassa myös tavallisista munakennoista tehtyjä ruusuja.




Samalla kertaa kun tein noita liituvärjättyjä ruusuja, rapsuttelin kattilaan myös loput huulipunajämät ja sain aikaiseksi pussillisen violettiin vivahtavan punaisia ruusuja, joista ei ole kuvaa. Kaikkiaan yhden iltapäivän "paistosession" aikana syntyi taas parisen sataa ruusua neljässä värissä. Se neljäs väri oli kattilaan edelliskerrasta jääneistä jämistä syntynyt ruskeanpunertava, eikä siitäkään ole kuvaa.