Vauvanpeitto, vihdoin valmis

Kuinkahan monta kertaa tuleva kummitäti on täällä blogissa maininnut sanan "vauvanpeitto", varmaan aika monta. Peiton valmistumisessa oli enemmän mutkia kuin osasin odottaakaan, mutta vihdoin ja viimein se on valmis. Kuten täällä selvisi, loppui lanka juuri ja juuri kesken  noissa viistoruuduissa. Yksiväristen valkoisten ruutujen kanssa jouduin myös säätämään, jotta sain ne asettumaan sellaisiksi kuin halusin, vuosiluku malleineen on esillä täällä. Tosin noissa kuvissa silittämättömänä, nyt silitettynä luku nousee hiukan paremmin esille.

Peiton yläreunan "nimineliö" on edelleen tyhjä, koska nimeä ei ole vielä päätetty tai kerrottu meille. Tänään on kuitenkin viimeinen päivä jolloin nimi pitää päättää, että illalla sitten varmaan pääsen kirjailemaan nimikirjainta tuohon melkein tyhjään neliöön.  Jotta se ei näyttäisi niin kovin tyhjältä, virkkasin siihen tähden, jonka ompelin siihen kiinni.

Peiton reunoille virkkasin kerroksen kiinteitä silmukoita valkoisella seiska veikalla ja toisen kerroksen rapuvirkkausta, jotta sain reunasta näyttävämmän. Tarkoitus oli huolitella myös vuoriksi tarkoitettu fleece virkkaamalla, mutta totesin sen mahdottomaksi. Päädyin siis huolittelemaan vuorin ihan normaalisti saumurilla. Vuorina valkopohjainen, lehmäkuvioinen fleece.

Yhdistin peiton ja vuorin toisiinsa neppareilla. Jotka nekin tietenkin loppuivat kesken, kun olin kuvitellut selviäväni tusinalla nepparilla, mutta muutama harhalyönti verotti käytettävissä olevien neppareiden määrää melkoisesti. Eli siis kauppaan tiemme käy...