On ehdottoman hieno tunne tulla kirjoittamaan itsekuripäiväkirjaa viikosta, josta ei ole mitään positiivista sanottavaa. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, miten paljon olen käyttänyt rahaa, olemme käyneet kaupassa, ulkona syömässä ja olen shoppaillutkin eli tästä vähinkään kaksi peukkua alaspäin. Roskaruoan syömiseen ei riitä edes yksi kerta, vaan kahdesti viikon aikana kävimme ulkona mussuttamassa hapurilaista ranskalaisilla ja limulla. Turha kai sitä on perustella sillä, että se nyt vaan maistuu hyvältä.
Lisää alapeukkuja tulee siitä, etten kokouksen takia ehtinyt jumppatunnilleni ja liikunta on sen myötä sitten jäänyt minimiin. Niin ja kokouksessakin syötiin oikein tukevasti.
Ja ne loput alaspäin suuntautuvat peukut tulevat sitten siitä, että jouduin rikkomaan ostoslakkoani ja hankkimaan pari kerää luonnonvalkoista seiska veikkaa, jotta sain peiton valmiiksi. Lopputulema oli kyllä se, etten tarvinnut edes yhtä kokonaista kerää, mutta en enää toista kertaa uskaltanut ottaa riskiä, että lanka loppuu ihan pikkuisen kesken. Olkoonkin, että perus seiska veikka olisi ehkä ollut hiukan helpommin metsästettävissä kuin se vanha raidallinen versio.
Taidanpa tästä käpertyä peiton alle nyyhkyttämään surkeuttani. Enkä aio vannoa tekeväni parannusta ensi viikolla, koska olen näköjään toivoton tapaus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti