Minulla on normaalisti vain yksi keskeneräinen työ, korkeintaan kaksi, joista yleensä toinen odottaa lankojen päättelyä. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että näitä puolitekoisia töitä alkaa olla enemmän ja vähemmän aloitettuna ja pikkuhiljaa niskaani hiipii pelko siitä, että saankohan niitä koskaan valmiiksi. Karkkipaperipussukat ovat edelleen yhtä kesken kuin edellisessäkin niistä kertovassa jutussa.
Tarkoitus oli, että ottaisin nämä kukertavan kirjavat sukat mukaani laivareissulle, jotta voisin kutoa niitä eteenpäin istuessani linja-autossa. Tajusin kuitenkin ennen lähtöä, ettei siitä hommasta tule mitään. Matkustaminen linja-autossa on minulle kohtuullisen hankalaa johtuen lapsena kokemastani matkapahoinvoinnista - en esimerkiksi pysty lukemaan missään autossa mitään tulematta huonovointiseksi. En siis uskaltanut ottaa näitä mukaan lainkaan ja nyt ne ovat olleet lankakorissa odottamassa jatkoa.
Harmaasta kelosta aloitetut sukat ovat myös vaiheessa. Ne pitäisi sovittaa ennen kuin niiden tekemistä voi jatkaa.
Pikkuiset alpakan villasta tehdyt sukat sentään sain valmiiksi. Vai voiko valmiiksi sanoa sukkia, jotka odottavat lankojen päättelyä ja prässäystä. Lankaa jäi juuri sen verran vähän, ettei siitä saa tumppuja kuin yhdistämällä johonkin toiseen lankaan.
Nyt sitten on se peitto työn alla, tässä vähän esimakua suunnitelmasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti