keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Kevään viherrystä

Kun vietimme työporukan kanssa rattoisaa lautapeli-iltaa joku aika sitten, tarjolla oli myös Dumlen kevätsesonki maku makeisia. Herkullisen limenmakuiset suklaapäälysteisest toffeet oli kääräisty yhtä herkullisen värisiin hehkuvan limenvihreisiin papereihin. Yksi peliporukasta keksi pyytää, että voisinko millään, mitenkään tehdä hänelle niistä meikkipussia.

Minähän en osaa sanoa ei, joten diili oli sovittu. Tosin sanoin, etteivät yhden pussin paperit riitä kovinkaan pitkälle. No lisää papereita luvattiin toimittaa ja toimitettiinkin. Ne ehtivät pyöriä mulla varmaan pari viikkoa ennen kuin sain yhdistettyä sopivan ajan ja jonkinlaisen inspiraation. Minulla kun on se ainainen ongelma, että tämä kukko ei käskien laula - hyvin harvoin saan aikaan mitään tuollaista näperrystä, jos on pakko tai jotain muita isoja rajoitteita. Tällä kertaa jonkinlainen innostus yhdistettynä siihen tajuntaan, että joskus on pakko saada valmista sai aikaan sen, että tartuin toimeen.

Tein ensiksi pienen testipussukan ja lähetin kuvan nämä halunneelle kaverille. Vastaus tuli pikana: "ihana". Pienimmän pussukan koon määräsi materiaalipankista mukaan tarttunut kerninpala, jonka sijoitin sen vuoriksi.


Koska toiveena oli iso pussukka, jatkoin ensin  reilusti isomman pussukan parissa. Sen koon määräsi vuoriksi materiaalipankista hankkimani limenvärinen tabletti.


Koska sekin pussukka näytti pieneltä ja papereita oli jäljellä, aloin koota kolmatta - kunnolla isoa.
Arvaahan sen, miten siinä kävi. Paperit loppuivat kesken, kuusi jäi puuttumaan. Eihän siinä sitten mikään muu auttanut kuin mennä kauppaan ostamaan vielä yksi pussi. Onneksi tiesin, mistä kaupasta näitä saa - paperitalkoisiin osallistuneet työkaverit kun olivat joutuneet etsimään karkkeja useammastakin kaupasta.

 Kolmannen pussukan vuoritin joskus aikanaan naamakirjan kautta saamastani batiikkipöytäliinasta leikkaamallani palalla.

Siinä on nyt sitten vara valita, ottaako kaikki, vai vaan yhden tai kaksi. Minäkin opin näitä tehdessä jotain uutta, sillä tuo tosi suuri pussukka on ensimmäinen laatuaan, johon olen tehnyt tuollaisen pohjan.





Uutta näissä on langat ja kontaktimuovi, kaikki muu on tavalla tai toisella kierrätettyä.

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Pesänrakennusvimma

Kyllä sen taas huomaa, että kevät on saapumassa, ainakin minulla on ihan selvästi menossa jokakeväinen pesänrakennusvimma. Kotia kunnostetaan tavalla tahi toisella, siivotaan, pestään ikkunoita, vaihdetaan tekstiilejä eri värisiin, kevääseen paremmin sopiviin kuoseihin.

Olen liiankin ajoissa, sillä olen jo pessyt toppatakit ja vienyt ne talvisäilöön. Samoin talvikengät on plankattu ja varastoitu. Ikkunatkin on pesty, mikä yleensä poikkeuksetta tarkoittaa ensin kaupunkipölyt ilmoille kieputtavaa runsasta tuulta ja heti perään seuraavaa kaatosadetta, joka piiskaa pölyt päin ikkunoita.

Samaan syssyyn tuli sitten pestyä niin mikro kuin jääkaappikin. Yhden kuolleen kaktuksen kannoin roskikseen ja olisin ostanut tilalle uuden minulle harvinaisessa tuhlausvimmassa, mutta ne pari liikettä, joissa kävimme, eivät myy tähän aikaan vuodesta muuta kuin pääsiäiskoristeita ja narisseja. Ehkä mä sitten ostan sen kaktuksen myöhemmin - tai sitten ostan pari kappaletta keinokaktuksia, jotta ei tarvitse aina olla ostamassa uutta.

Yllätin itseni hankkimalla myös pääsiäsikoristeita, ihan vaan muutaman. Minä kun en ole koristeluihmisiä lainkaan. Vähän häpeillen ripustin ne samaan muovikuuseen Kalevala korun joulukoristeiden kanssa, eihän pääsiäiskuusi ole kaikken tyypillisin ratkaisu, mutta saan vielä yhden sesongin verran pitää noita Kalevala korun koristeita esillä. Toisenkin, jos kehtaan vahtaa tiput serpentiiniin ennen vappua.

Kunnostauduin myös maalaamalla vielä kerran vihdoin ja viimein sen liki pari vuotta parempaa maalausta odottaneen kylpyhuoneen hyllykön. Kilikali-maali kustansi 4 euroa, jälki ei vieläkään ollut ihan priimaa, mutta parempaa kuitenkin kuin ennen tuota maalausta. Projektiin meni kaikkineen reilu tunti, joska kolme varttia kuivumiseen. Se aloittaminen on vaan joskus niin kovin vaikeaa.

Aloittamisen vaikeuteen olen törmännyt myös keittiönmaton puhdistamisen suhteen. Tein taannoin hirveässä kiireessä kakkua, johon tuli sekä mustaherukkaa että suklaata, joita molempia onnistuin räppäämään keittiön matolle. Tahrat jäivät siihen useammaksi viikoksi, kun en muka ehtinyt niitä puhdistaa - tai no, parin viikon päästä olin jo sitä mieltä, että matto on menetetty ja ikuisesti tahraiseksi tuomittu, enkä edes yrittänyt puhdistamista. Nyt kuitenkin pesänrakennusvimmassani päätin kokeilla, sillä vaikka kyseessä on käytettynä huusholliimme saapunut kierrätysmatto, on se kuitenkin materiaaliltaan laadukasta villaa ja sen poistaminen vain muutaman tahran takia roskikseen ei oikein houkutellut. Niinpä vilkaisin, mitä netti kertoo kyseisten tahrojen poistamisesta. Siellä suositeltiin mikrokuituliinaa kuivana ja märkänä. Niinpä sitten kastelin ko. liinan toisesta reunastaan kylmään veteen. Aloitin hankaamisen sillä kuivalla puolella ja aika iso osa tahroista lähti jo sillä, kun sitten jatkoin vielä hetken koskella reunalla, olivat kaikki tahrat poissa noin 90 prosenttisesti. Olisivat kadonneet varmaan kokonaan, jos olisin ymmärtänyt tarttua hommaan ajoissa. Mitä tästä opimme? Hoida heti se, mitä voit tehdä, äläkä jätä odottamaan huomiseksi. 

Samoin korjasin vuoden verran korjausta odottaneen laukun. Siihen ei tarvinnut ommella kuin hihnan kiinnikke, mutta soveliaan kankaan löytäminen kesti vähän aikaa - materiaalipankki tarjosi onneksi siihenkin ongelmaan ratkaisun. Itse työn tekemiseen meni ehkä 10 minuuttia ja väitän, että aika hyvin saa laukkua käännellä ennen kuin huomaa, jos silloinkaan huomaa, mitä laukusta on korjattu. Nyt sitten voin vihdoin ja viimein pistää laukun myyntiin.

Toinen liki ikuisuusprojekti, jonka kevät vihdoin kannusti tekemään, oli paremman kevättakin vetoketjunvaihto. Ostaessani takin aikanaan kirpparilta siitä oli vetoketju rikki, mutta ostinkin sen nimenomaan loistavan leikkauksen ja ihanan vihreän värin takia. Silloin nuorempana ei yhtään haitannut, vaikka mennä leuhottikin takki auki tai vaan neppareilla kiinni. Nyttemmin aikuistuttuani olen huomannut, että se vetoketjukin olisi kiva juttu. Löysin kierrätyksestä juuri sopivan vetoketjun ja sekin on odottanut vaihtamista varmaan puolisen vuotta. Uhrasin vetoketjun vaihtoon poikkeuksellisen paljon aikaa - kaikkine ratkomisine, harsimiseen ja ompeluineen siinä meni parisen tuntia. Se on paljon enemmän kuin se normaali vartti, jonka käytän esimerkiksi farkkujen vetoketjun vaihtamiseen, mutta halusin, että takista todellakin tulee sen näköinen, että sitä voi käyttää. Ja se taas tarkoitti kunnon panostusta siihen, että kaikki vuorit, listat ja muut tulevat kiinnitetyksi siististi yhdellä tikkauksella.

Samalla draivilla virittelin vielä kuntoon puhkun letkutelineen, olen näet turhautunut siihen, että haitariletku rätisee kulkiessaan sängyn päädyn yli. Toivottavasti tuo puulistasta, rikkinäisestä henkarista ja pehmusteista koottu viritelmä aukaaa. Kokeilin ensin ilman pehmusteita, mutta ainakaan niin se ei toiminut.

Olen kovin tyytyväinen siihen, että niin moni pitkään odottaneista hommista on vihdoin valmis.


Pohojanmaan kautta

Jotenkin aina mielessäni Jussi-paita ja Pohjanmaa yhdistyvät yhteen, joten myös Jussi-paidan tyypillisin väritys viininpunainen ja vaaleanharmaa assosioituvat myös Pohjanmaahan. Ei siis liene ihme, että vaikka sukat eivät olekaan sitä oikeaa Jussi-mallia eikä kuviona ole salmiakkeja, niin siitä huolimatta nämä vaan jotenkin kuuluvat lakeudelle.

Näissä sukissa on nyt sitten testattu montaa asiaa ja käytetty useampa lankaa. Suuosan viininpunainen on Lauria, jolle voisin antaa  lankana monta plussaa, oli helppo kutoa, hyväntuntuista käteen jne. Lauria oli jämänä juuri sen verran, ettei se riittänyt sukkiin yksinään tai edes toisena värinä, sama juttu oli harmaiden kanssa, jotka ovat jämiä lankakorin pohjalta, suuosassa seiska veikkaa ja loput jotain mysteeriä.

Sen verran sentään olen älynnyt, että jokainen kerän jämä on puolitettu tarkaan tasan, mutta kun Lauri loppui, niin tilalle ei löytynytkään ihan samanvahvuista, vaan hiukan ohuempi täysin saman värinen lanka. Näppärästi päätin, että who cares, hullu ei huomaa ja viisas ei virka, vaikka sukan terässä oliskin viininpunaiset raidat vähän ohuemmalla langalla tehtyjä. Niinpä sitten tikkusin sukan valmiiksi. Päästyäni toisessa sukassa samaan kohtaan sainkin loistoidean kokeilla, miltä se näyttäisi, jos kuitenkin pistäsin langan kaksinkerroin. No juu, turha sanoakaan, että se näytti aikas paljon paremmalta...


Niinpä sitten kudoin toisen sukan loppuun ja purin sen ensimmäisen teräosan aloittaakseni sen alusta niin, että teen ne viininpunaiset raidat kaksinkertaisella langalla - turhauttavaa, mutta itsepä tämän valinnan tein.

Sukissa on varressa 4 x 15 silmukkaa, koska valepalmikko on viidellä jaollinen. Teräosassa on 6 palmikkokuviota eli 30 silmukkaa päällä ja 26 silmukan sileä neulos alla eli tasan jaettuna 14 silmukkaa puikolla.

Menevät onneksi arkikäyttöön, joten uskoakseni saaja on tyytyväinen. 

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Tervetuloa takatalvi

Jouduimme perumaan tälle päivälle tarkoitetun peli-illan Herra Kirjoituksen sairastumisen takia. Se taas tarkoitti sitä, että minulta vapautui runsaasti aikaa johonkin muuhun. Myönnetään, että paljon mieluummin olisin ollut siirtelemässä nappuloita, heittämässä noppaa tahi pohtimassa sijoitanko seuraajani kaupunkiin vai luostariin. Olosuhteille nyt vaan ei voi mitään ja niillä korteilla on pelattava, jotka käteen annetaan.

Niinpä sitten pesin makuuhuoneen ikkunat, siivosin sen muutenkin ja sisustin kevätkuntoon. Tällä kertaa vuorossa oli vihreä päiväpeite ja  valkoiset hieman ruskeaa sisältävät verhot, tyynyt sitten tietenkin verhojen kanssa samaa sävyä. Varsinainen syy muutokseen oli pimennysverho, sillä jo jonkun viikon ajan makuuhuoneessamme on ollut turhan valoisaa sekä aamuisin että iltaisin. Kaivelin nyt sitten samalla tuon pimennysverhon esiin talvisäilöstään, tuuletin ja laitoin paikalleen. Ensi yönä ei pitäisi enää valon vaivata.

Työhuonekin tuli siivottua ja ikkunat pestyä, Herra Kirjoitus vaan halusi edelleen jatkaa samalla matolla ja verhoilla, joten palautin ne kiltisti tuuletuksen jälkeen takaisin.

Samaan hyömyyn sitten puhdistin talvikengät ja sijoitin ne talviteloille sekä kaivelin kesäkengät esiin. Koska olen jo aikaisemmin pessyt tai tuulettanut talvitakit ja kesävarastoinut ne, on enemmän kuin todennäköistä, että takatalvi lumineen ja pakkasineen iskee hyvin, hyvin pian.

Päivän huipensin puhdistamalla viemärit eli kaatelemalla niihin soodaa ja etikkaa. Kovasti kuohui ja näytti valkoiselta, toivottavasti se riittää takatalveksi eikä sitä ihan oikeaa lunta ja pakkasta enää saada näillle leveysasteille.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Pieni raitapaita

Tämä on pyörinyt sivutyönä jo hetken ja sitä on tullut tehtyä pala silloin, toinen tällöin.

Nyt se sitten alkaisi olla valmis käyttöön. Kevyempi neulepaita eräälle pienelle pojalle.
Toivottavasti riittävän lämmin vilpoisiin päiviin ja riittävän viileä suojaamaan auringolta silloin kun paistaa. Langat sekalaisia ja hihat liian pitkät, mutta jospa se kävisi kasvunvarasta toivoo kummitäti, jonka edelleen on kovin hankala hahmottaa pienen ihmisen todellista kokoa - varsinkin, kun pieni mies kasvaa ihan huimaa vauhtia ja on kohta iso mies.

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Vähemmistösukat

Yksi kerä ja kolmannet sukat, jotka eräs tuttava osuvasti nimesi vähemmistösukiksi. Lankoina siis seiskaveikkaa harmaana ja sateenkaaren väreissä.

Resorissa silmukoita on 48 eli 12 puikoilla, sileää osaa varten lisäsin kaksi per puikko eli raita osa on kudottu 14 silmukkaa puikolla ja kahden silmukan vaihtelulla siis kaksi harmaata, kaksi sateenkaarta, kaksi harmaata jne. Kantapää ristiinvahvistettua perusmallia. Reilut kaksi väriraporttia per sukka tuohon meni sateenkaarta, kun sukkien koko on noin 38/39.


Kiilakavennukset meni vähän niin ja näin ja viimeiset kavennukset oli pakko tehdä pohjaan reunan sijaan, jotta sain raidat menemään tasan. En kyllä käsitä, miten muut ovat saaneet nuo toimimaan - paitsi tietenkin käyttämällä kiilakantapäätä, kuten yhdessä mallissa näin tehdyn.

Nämä ovat varsin paksut ja lämpimät sukat, koska lankahan on liki koko matkalla kaksinkertainen, vain resori ja kärki on tehty yhdenkertaisella langalla. Sukat ovat menossa lahjaksi, mutta vasta kesemmällä. Uskon saajan kuitenkin olevan tyytyväinen, koska hänen työolosuhteensa ovat varsin kylmät.

Lankaa jäi vielä ihan pikkunöttöset, mutta niin vähän ettei niistä saa aikaan kuin pätkän raitaa

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Sateenkaariraitaa

Nämä sukat ovat valmistuneet jo aikaa sitten, mutta jotenkin jääneet kaiken muun puuhaamisen jalkoihin. Edelliset sateenkaaret olivat Herra Kirjoitukselle ja nämä minulle.

Silmukoita 12 per puikko ja kaksi raitaa vuorotellen sateenkaarella ja mustalla. Koska musta on koottu niistä jämistä, mitä minulla sattui olemaan, saattaa olla, että näissä on musta osuus Nallea ja raita Seiskaveikkaa.  Niin perussukkaa kuin vain olla voi, mutta tekijän ja käyttäjän silmä lepää ja sehän riittää.

Sukkiin meni raivostuttavasti kaksi väriraporttia ja yksi väri eli vihreä on molemmissa sukissa kolmeen kertaan, muut värit kahteen.

Kuvassa näkyy myös seuraava aloitus, tuolla mallilla oli tarkoitus tehdä nämä mun sukat, mutta en saanut raitoja asettumaan niin kuin olisin halunnut, mistä kuvallinen todiste alla. Sen vuoksi vaihdoin sitten tasaraitaan ja mielestäni se sopii kyllä paremmin noiden broken seedien pariksi.