maanantai 16. lokakuuta 2017

Kerrankin kuolettavan trendikäs

Kerrankin voin sanoa olevani trendinhuipulla, koska olen tietämättäni jo hetken tehnyt kuolinsiivousta. Tuo dödstädning kun on nyt niin kuuminta hottia että... Kuolinsiivous tarkoittaa käytännössä sitä, että kannattaa käydä tavaroita hyvissä ajoin läpi jo elinaikanaan, niin perillisillä on tulevaisuudessa helpompaa. Kuolinsiivousta ei ole koskaan liian aikaista aloittaa. Parempi liian aikaisin kuin liian myöhään. Tuossa on todella paljon samaa kuin Konmarissa, esimerkiksi se, että kannattaa aloittaa vaatteista, karsia pitää yksin ja valokuvat täytyy jättää viimeiseksi.

Kaikki nämä viime aikaiset en osta mitään, en tarvitse mitään uutta kamppailuthan sopivat juuri tuohon kuolinsiivouksen pirtaan, luovutaan valmiiksi kaikesta turhasta, eikä hankita uutta, jos ei välttämättä tarvita. Käytännössä tämä hypertrendikäs siivousmetodi ei siis tarjoa mitään sellaista, mitä ei olisi ollut tiedossa jo vuosien jopa vuosikymmenten ajan, nyt sille on vain annettu nimi, jolla saadaan taas uudet trenditietoiset ihmiset raivaamaan. Minä en kylläkään ole tehnyt raivausta perillisiä ajatellen, niitä kun ei ole, vaan ihan itsekkäistä syistä. Elämä kun on vaan paljon mukavampaa kun sitä roinaa ei ole niin hirveän paljon. Tiedostan ihan selkeästi senkin muutoksen, että aikaisemmin tavarat tarjosivat turvaa, nykyään sen saman turvallisuuden tunteen antavat pankkitilille kertyvät roposet. Toki saattaa tässä vielä käydä niinkin, että pörssien syöksyessä alaspäin alan kaivata niitä tavaroita, joista olen luopunut, mutta tällä kertaa mennään nyt näin ja valmistaudutaan ennenmin tai myöhemmin edessä odottavaan kuolemaan, joka ei ole surullinen asia. Niinhän tuon Kuolinsiivous kirjan kirjoittajakin toteaa jo kirjan nimessä Dödstädning- Ingen sorglig historia, kuolinsiivous on siis hauskaa oman elämänsä läpikäymistä. 

perjantai 13. lokakuuta 2017

Kolmas kirja

Sieltä se tulla tupsahti jo hetki sitten kolmas blogikirjani eli Kaloriinan kamari vuodelta 2010.


Eikä mennyt edes tullimaksuja eli jotain positiivista. Pitänee jatkossakin hyödyntää noita tarjouksia, sillä 30 prosentin alennus tosiaan takaa sen verran edullisen hinnan, ettei täälläkään päässä tule seuraamuksia.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Kankaiden kahdeksantoista

Koska olen utelias vertaamaan omaa elämäämme keskivertotietoihin, mikä toki on vaarallista ja osittain aivan turhaakin, päätin ensi vuonna seurata meiltä poistuvien tekstiilien määrää entistä tarkemmin.

On totta, että vaatekaappimme ja myös liinavaatekaappimme ovat jo hetken aikaa olleet tilanteessa, jossa poistettavaa alkaa kertyä kiihtyvässä tahdissa kulumisen seurauksena. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että poistettavaa kertyy normaalia enemmän -ehkäpä se tasoittaa eroa meidän ja keskivertokodin välillä.

Olen siis päättänyt vuoden 2018 aikana punnita kaikki meiltä suuntaan tai toiseen lähtevät tekstiilit oli suuntana sitten myynti, lahjoitus tai roskis. Keskiverto suomalaisella tuo määrä on noin 13 kiloa henkeä kohti eli meiltä pitäisi siten poistua 26 kg tekstiilejä.

Vuoden lopussa sitten nähdään, onko kuvitelmani siitä, että meiltä tulee normaalia vähemmän tekstiilipoistumia totta vai ei.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Erävoitto

Edes kerran onnistuin voittamaan itseni. Sen sijaan, että olisin suklaan ja makean himossani lähtenyt kauppaan tai vaatinut pikkuvaimon oikeuksin Herra Kirjoitusta lähtemään sateessa kauppaan karkkiostoksille, päädyinkin tekemään hedelmäsmoothieta.

Voitto on kaksinkertainen sikäli, että blenderiin päätyivät pari nahistunutta omenaa, viimeiset palat jääkaapissa olleesta melonista ja viimeistä käyttöpäiväänsä lähestyvä ananaspurkki mehuineen. Lisäksi vähän vettä ja surautus. Tuli sitten samalla vähennettyä ruokahävikkiäkin taas kerran ja vielä säästettyä paitsi rahaa myös läskien kertymistä.

Toistaiseksi lokakuun alku on muutenkin mennyt varsin hyvin, esimerkiksi tänä viikonloppuna, vaikka olenkin ollut yötöissä, ei ole käytetty pikaruokaloiden palveluita eli budjetti on pysynyt kasassa ja elämä on ollut terveellisempää. Sen kunniaksi huomenna käsi- ja jalkahierontaa eli se siitä budjetista.

lauantai 7. lokakuuta 2017

Hapsukat

Kuten kaikki tietävät, nuukuus on toinen nimeni, joten ei liene yllätys, että myös neulojana käytän kaikki langat tarkasti. Nämä maailman ehkä toiseksi rumimmat sukat ovat juuri tuollaiset nuukuuden ilmentymät. Mielestäni sukkien teräosa on kiva, mutta varsi ei sovi sen kanssa yhteen, kun on niin tylsä mielikuvitukseton

Sukkien varret ovat keränjämiä, jotka puolitin, jotta raidoista edes  tulisi suunnilleen tasaiset, pääasiassa seiskaveikkaa. Teräosissa kulkee koko matkalla yhtenäinen ohut valkoinen lanka kaksinkertaisena ja loput ovatkin sitten tänä vuonna kutomieni sukkien päättelyjämiä, vaikka suurimman osan langoista päättelen jo neuloessani. Sukkien pinta on todellakin kirjava, sillä lyhimmät pätkät riittivät vain pariin kolmeen silmukkaan.  Yritin tasata langat niin, että molempiin tulisi sama määrä samanvärisiä pätkiä, vaikka järjestystä en sitten kutoessa katsonut, vaan nappasin kasasta ensimmäisen käteen tulevan pätkän neulottavaksi.


Tarkoituksellisesi jätin langoista sukkien sisälle hapsut. Ne kun toimivat samalla lämmittiminä sukkien sisällä. Sisäpuolelta sukista otettu kuva näyttää lähinnä sateenkaarenväriseltä siililtä.


 Joulupukin pakettiin nämäkin ovat menossa.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Kuukauden mittainen ihmiskoe

Koska näytti, että syyskuussa ei lisätyövuoroja ole lainkaan eli palkka on keskimääräistä pienempi ja se taas tarkoittaa pienenevää säästömäärää, päätin altistaa itseni kuukauden mittaiselle ihmiskokeelle mallia Femmadonna. Lyhyesti Femmadonna haasteen säännöt menevät niin, että femmalla päivässä pitää pärjätä.

Ensiksi ajattelin, että mennään tiukemman mukaan ja lasketaan kaikki menot tuohon vitoseen. Nopeasti kuitenkin tajusin, että se on mahdoton yhtälö. Pelkästään ostuuteni vastikkeesta ja sähkölasku  sekä vesilasku, joka senkin sopivasti sattuu osumaan syyskuulle, kustantavat yhteensä reilut pari sataa ja Storytel-tilaukseni, josta en ihan vielä ollut valmis luopumaan 17€. Viimeksi mainittu kyllä lasketaan tuohon femma päivässä kulutukseen, mutta halusin sen kuitenkin erikseen mainita.

Femman päivässä on siis riitettävä elintarvikkeisiin, puhtauteen, vaatteisiin, viihteeseen ja kaikkiin muihin perushankintoihin. Jos joku isompi hankinta tulee eteen esimerkiksi hajonneen jääkaapin tai vastaavan muodossa, se toki rahoitetaan sitten säästöistä, mutta peruselämisestä pitäisi selvitä vitosella vuorokausi. Sääntöjen mukaan pakastinta ja kuivakaappeja saa toki hyödyntää, kun niissä kerran on tavaraa valmiiksi hankittuna, mutta pelkällä makaronilla ei saa elää - ei ainakaan alkuun, loppukuu ja viimeiset päivät on sitten asia erikseen. Pitää myös muistaa huolehtia siitä, että suurin osa ruokakauppalaskuista menee minun piikkiini, jotta en huijaa kuluja Herra Kirjoituksen piikkiin.

Homman piti olla suhteellisen helppo seuraavista syistä: uusille vaatteille ja kengille ei tarvetta, kosmetiikkaa ja pesuaineita on riittävästi, viihteenä toimikoon työpaikan kuntosali, kirjasto ja storytel sekä omat lankavarastot. Pistin myös sormet ja varpaat ristiin, ettei kovin paljon tule mitään synttäri- tms. kutsuja sen yhden tiedossa olevan hääkutsun lisäksi. Ruokaakin piti kaapeissa olla sen verran, ettei kauppaan mahdottomia pitänyt mennä, kun jätti herkkuostokset tekemättä.

Pienen takaportin jätin sen suhteen, että mahdolliset tavaroista saatavat myyntitulot saa lisätä budjettiin, mutta edellisten kuukausien perusteella niitä ei ihan mahdottomasti ollut odotettavissa.

Olisihan se pitänyt arvata, että rajoitukset ja minä emme sovi yhteen. Ensimmäisen viikonlopun suursiivosimme ja aikaa ruoanlaittoon ei jäänyt eli noutoruokaa kahtena päivänä eli kulut nenää päälle parikymppiä (siinä meni neljän päivän rahat hups vaan). 

Seuraavaksi sain tarjouksen parista arviointikeikasta, joista yhteen kuului vaateostos. En osannut sanoa ei ja kappas vain - palasin kaupasta mukanani 60€ maksaneet housut. Tosiasia on se, että minä kyllä tarvitsin istuvat siistit housut, koska aikaisemmat alkavat olla aivan loppuunkuluneet, mutta silti tuo 60€ on aikas paljon - 12 päivän käyttörahat. 

Lisäksi sain tarjouksen, josta en muka voinut kieltäytyä. Jenkkiläinen blogista kirjaksi palvelu tarjosi tuotteitaan reilun 30% alennuksella, joten persilleen menneen kuukauden kunniaksi tilaisin itselleni yhden blogivuoden kirjana. Lupaan lukea noita sitten mummoiässä, kun internetiä ei enää ole olemassa.

Sitten se katkera totuus. Budjetti 150€/30 pv.
Kulut:
Ruoka ja käyttötavarat 159,00€ (jaetaan kahdelle)
Herkut 118,83€ (jaetaan kahdelle)
Vaatteet 59,90€
Blogikirja 70€
Viihde= storytel 17€
Muut laskut: 241€, jossa osuuteni vastikkeesta, sähkö, tuliaisia vierailulle, joululahjoja yms.

Kuukauden menoni siis yhteensä: 526,9€, josta 190€ on noita välttämättömiä seurannan ulkopuolisia menoja. Muun kulutuksen osuus 336,90€ eli tuplaten sen, mitä oli lupa käyttää. Vaikka miinustaisin nuo "turhat" eli kirjan ja housut 130€, jää silti 207€ eli 60€ yli budjetin.

Ruoka ja herkut yhteensä 278€ eli 139€ hengeltä kun se jaetaan kahdelle. Mikä ei toki ole ihan oikein eikä reilua, koska laskelmasta puuttuvat miehen työpaikkalounaat. Minä pyrin toki maksamaan suuremman osan kauppalaskuista, koska minun työpaikkaevääni tehdään näistä. Herkkuosasto, johon on laskettu myös pizzat ja muu roskaruoka, on taas kerran ihan törkeän iso.


Plussan puolelle jäivät kaksi ylimääräistä työvuoroa ja parit lisätunnit eli kaikkiaan reilut parikymmentä tuntia ylitöitä ja kolme arviointikeikkaa sekä noin 30€ edestä myyntituloja. Mitkä siis kattavat reilusti tuon budjetin ylityksen, mutta ei se silti muuta sitä tosiasiaa, etten osaa pysyä budjetissa. Mitä tiukemmat vaatimukset, sitä suuremmat lipsahdukset. 

Otetaan ensi kuussa uudelleen. Sen verran joustoa, että yksi häälahja menee budjetin ulkopuolelle, muut hankinnat budjettiin. Montakohan kertaa mun pitää harjoitella ennen kuin opin.  Ainakin odotettavissa oleva työtahti on sen verran tiukka, ettei ylimääräiselle haahuilulle jää aikaa.

lauantai 30. syyskuuta 2017

Kosmetiikkapoistot 3/4 vuodelta 2017

Vuoden alusta kosmetiikkapurtiloita on tyhjentynyt 58.

Ensimmäiset poistot ovat peruskamaa; Dermosilin dödö minun käytöstäni, Adidas Herra Kirjoituksen. Minihuulipuna lienee Oriflamen, värisävystä ei mitään tietoa. Iso hiuslakkapullo on yksi niistä harvoista tuotteista, jotka joiduin pistämään roskiin niin, ettei pullo ole tyhjä. Pullon suutin tukkeutui niin pahasti, etten saanut sitä millään enää avattua. Tämän jälkeen olen toivottavasti oppinut läksyni, sillä ostin tuotteen aikanaan mallilla Sulo Vilen, siinä oli paljon kiiltoa ja vähän pitoa, mutta kun se oli pa-aljon halvempi kuin samankokoinen purkki, jossa olisi ollut enenmmän pitoa ja vähemmän kiiltoa. Lopputulos oli sitten mikä oli.

Peruskauraa nämä seuraavatkin;  Nature-shampoo, Saga-suihkugeeli, Dermosilin Primohair - shampoo, Oriflamen Milk and Honey suihkugeeli, Dermosilin käsisaippuan täyttöpussi, Nizoralin shampoo ja Milk and Honey vartalovoide, joka toimi jalkavoiteena. Näistä huomaa, että on lomailtu, meikkejä ei ole juuri kulunut, mutta shampoota ja suihkugeeliä senkin edestä.  Jälleen myös kaksi Oriflamen minihuulipunaa, miten niin olen huulipuna-addikti. Toisen onnistuin tiputtamaan lattialle avoimena, joten en halunnut sitä enää käyttää ja toinen on sävyltään paremmin Tuksulle kuin minulle sopiva. Selvästi erottuvin Joe Blascon meikkivoide, se oli minulla aluksi juhlakäytössä, mutta kun avoinnaoloajan äärirajat alkoivat lähestyä, siirsin sen arkikäyttöön. Tämä tarkoittaa sitä, että visiitti Punanaamioon on taas pykälää lähempänä.


Seuraavaksi kaapista poistuivat käsisaippua (täyttöpullo), Lumenen meikinpoistoaine, Rimmelin ihana turkoosi kynsilakka, Dermosilin mini suihkugeeli, Mennenin after shave oli ensin isän, mutta koska hän ei pitänyt siitä, siirtyi se Herra Kirjoitukselle, joka piti ko. tuoksusta vielä vähemmän eli sisältö päätyi roskiin. Luumuinen jalkakylpy on Freemanin, ihan loistava tuote, jota ei tietenkään saa enää. Roger & Gallen after shave vanheni, joten meni puolikäyttöisenä roskiin, partavaahto sen sijaan on tyhjä.

Myös seuraavat kosmetiikkapoistot ovat osin jäänteitä kaapin perältä, kuten esimerkiksi tuo keskellä kuvaa oleva metallirasia, joka sisältää Dermosilin Laventelivoidetta, joka oli onnistunut piiloutumaan kaappiin niin hyvin, että löytyi sieltä pilalle vanhentuneena. Muina, kurantteina ja loppuunkäytettyinä, tuotteina ovat Apobasen minituubi, käytetty meikinpoistoon, Oriflamen rusehtava huulipuna sävyä Golden Beige, Fuzen dödö (Herra Kirjoitus), Evelinen ripsiväri, Cienin partavaahto (Herra kirjoitus) sekä Yves Rocherin meikkipaletti, josta viimeksi käytössä olivat poskipunat ja Oriflamen irtopuuteri. Vaaleanvihertävä rajausväri on viimeinen Hollannin matkalta tuoduista Heman kosmetiikkatuotteista. Tuotteessa oli paljon plussia, kuten väri, siveltimen piirtojälki ja rajauksen pysyvyys. Miinuksia antaisin siitä, että tuotetta jäi paljon purtilon reunoille, kuten kuvastakin näkyy, sitä on melkein koko tuubin matkalta tuossa laidoilla. Tämä varmaan vaikutti riittoisuuteen, sillä aikaisemmat vastaavat kestivät n. 1½ vuotta käytössä, tämä ei edes vuotta.


Kynsilakkakokoelmastani poistui Oriflamen visions sarjan Magenta, joka, kuten kuvasta näkyy, on todella kaunis violetti. Valitettavasti Oriflamelle tyypilliseen tapaan pulloon jää paljon lakkaa, jota ei saa sieltä pois. ApoBase-purtilo ja Aqualan L-näytteet käytettiin meikin poistoon. Pivoinen hajuveden käytin, koska pidän sen kukkaisesta tuoksusta, sen sijaan eksoottisen lämmin ja runsaasti vaniljainen Safali sai aikaan pahoinvointia ja jäi käyttämättä. Keinovanilja ja mausteiset tuoksut ei vaan ole mun juttu. Colgaten Durapaht oli hammastahnaa extrafluorilla, periaatteessa lääke, koska on reseptitavaraa, mutta laskin sen kosmetiikaksi, koska olen hammastahnat tähän aina kirjannut. Vitamin E puhdistusvaahto on tuttu ja laadukas Dermosilin tuote. Lisäksi Oriflamen triplecore huulipunanäyte sai tuoda tummaa sävyä syksyyn, kun kyllästyin helmiäisiin ja pinkkeihin.


Yhteensä 38 kpl + 3 näytettä. Yhteensä 96 tuotetta + 3 näytettä vuoden alusta.