keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Brasiliawoffelit

Minulla on ihan liian monta sukkaparia kesken, mutta kun yhdet unohdin maalle, toisten eteneminen riippuu syntyvistä päättelylangoista ja kolmannet ei vaan huvita, niin aloitin Brasiliawoffelisukat. Malli on äärimmäisen yksinkertainen, niin kuin suurin osa näistä näteistä peruspintaneuleista on, mutta silti näyttävä.

Alkuun perinteinen 10 kerrosta joustinta, tällä kertaa 1 oikein, 1 nurin. Varsinainen mallikerta on neljän kerroksen korkuinen. 1. ja 2.  krs kaikki o, 3. ja 4.  krs 2 o 2 n.


Brasiliaa tässä on värit, seuraavassa ehkä vielä enemmän kun käännän värit päinvastoin. 



Oliskohan tässä nyt sitten ensimmäiset sukat pukinkonttiin?

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Velkajärjestely

Olen päätynyt henkilökohtaiseen "velkajärjestelyyn", tarina on pitkä, joten lienee syytä aloittaa alusta. Jo muinaiset roomalaiset... no, jos ei nyt kuitenkaan ihan niin kaukaa aloitettaisi.

Olen jo pidempään lukenut velkablogeja, joissa ihmiset kirjoittavat, miten ovat selvinneet veloistaan. Minusta on kiva lukea selviämistarinoita ja toisaalta poimia kikkoja siihen, miten edullisesti ja nuukasti ihmiset onnistuvat elämään, ja mistä kulutuksessaan säästämään. Suurin osa niistä, jotka jaksavat jatkaa kirjoittamista, ovat juuri niitä, jotka onnistuvat - välillä saattaa tulla pieniä repsahduksia, mutta kuitenkin periaatteessa parempaa kohti mennään. Toki joukkoon mahtuu nimeltämainitsemattomia poikkeuksiakin, joiden räpiminen ja syvemmälle uppoaminen on lukijasta lähinnä turhauttavaa.

Yhden tällaisen lukukokemuksen jälkeen näytin Herra Kirjoitukselle kyseistä tekstiä ja valitin, etten voi ymmärtää, miten aikuinen ihminen ei voi olla ostamatta kun ei ole rahaa. Sehän on täysin järjetöntä - tajuaa ettei rahaa ole ja silti ostaa. Tähän Herra Kirjoitus vastasi minulle, että sehän on ihan sama asia, kun ei voi olla ostamatta sitä karkkipussia. Väitin silloin ja edelleen väitän, ettei kyse ole samasta asiasta. Perusteita on monta, ensinnäkin kokoluokka on eri, parin euron karkkipussia ei voi verrata parin sadan hankintoihin. Toisaalta minä en osta sitä karkkipussia olemattomalla rahalla, jos rahaa ei ole, ei osteta mitään. Puhumattakaan siitä, että kasvattaisin velkaa karkkipussiostoksillani, se vaan ei sovi minulle. Toistettuna, jos rahaa ei ole, ei osteta.

Päätin kuitenkin todistaa ensisijaisesti itselleni ja myös Herra Kirjoitukselle, että "velkajärjestely" on mahdollinen ja karkkipussin voi jättää ostamattakin. Aloitin eilen ja tarkoitus on jatkaa ainakin viikko, toinen, kokonainen kuukausi ja siitä sitten eteenpäin.  Mutta koska velallisen elämä on vaikeaa, mennään nyt ensialkuun päivä ja viikko kerrallaan.

Kiellettyä on siis itse ostaa sitä karkkipussia, ostattaa sitä Herra Kirjoituksella (ainoat poikkeukset ovat vierastarjottavat) tai kenelläkään muullakaan eli en siis vaihda naamakirjan vaihdetaan ilmoituksieni vaihtotuotteita maitopurkista karkkiin. Toisaalta, jos joku tarjoaa pyytämättä, niin siitä ei tarvitse kieltäytyä -eihän velkajärjestelyssäkään kieltäydytä annetusta ilmaisesta tavarasta tai rahasta.

Jos minun addiktiotasollani oleva ihminen selviytyy karkkiostoksitta, voisi olettaa, että kenen tahansa pitäisi selvitä ostamatta niitä pahimpia houkutuksiaan. Keskityn ajattelemaan sitä, mitä kaikkea hyvää ostamatta jättäminen minulle tekee eli miten saan "velkani maksettua".

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Tavalliset harmaat sukat

Nämäkin on tarkoitettu kesäkuun alun synttärisankareille, mutta olen pikkuisen aikatauluistani myöhässä. Sukka nyt on niin perusmallinen miesten sukka kuin vain olla voi, materiaalina Virtain villan suomalaisen lampaan villasta kehrätty tekokuituvahvisteinen
lanka. Oikein sellainen perinteinen, vahva sukkalanka.

Kantapäähän testasin aina oikein kantapäätä ja jouduin toteamaan, ettei se ollut oikein mun juttu. Kantapää tuntuu lörpöltä ja pelkäänkin, että se kuluu näistä ensimmäisenä puhki. Onhan näillä toki parsintatakuu, mutta siitä huolimatta...

Varressa 12 silmukkaa puikolla ja terässä kavennusten jälkeen 11. Nilkkaan kudottu resori pitää sukat paremmin jalassa. 
 

Nämä menee miehelle, joka viettää ison osan talvistaan metsätöissä, joten uskoisin niiden olevan metsurinsaappaisiin sopivat ja riittävän lämpimät.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Siisti koti saa hymyilemään

Nyt kun on taas päästy tavallisten ihmisten työtahtiin, niin jaksaa vähän katsella ympärilleen. Tämä taas sai aikaan sen huomion, että kotimme on jälleen päässyt kaaokseen. Kyse ei pelkästään ole siellä täällä lojuvista tavaroista, vaan ihan rehellisestä liasta. Niinpä sitten taas kerran julistin siivousviikon alkaneeksi. Maanantain ja tiistain aikana saimme yhdessä Herra Kirjoituksen kassa siivottua ja käytyä läpi 4 huonetta ja tälle illalle on vielä jäljellä kaksi. Sitten taas saa hetkiseksi huokaista ja nauttia siististä kodista.

Jotenkin se vaan on niin jännä asia, että ainakin minulla siisti ja puhdas koti saa hymyn huulille, sitä nukkuukin paremmin tai pärjää vähemmällä unella. Puhumattakaan siitä, miten paljon helpompi se kunnolla putsattu ja järjestelty koti on pitää siistinä. Meillä suursiivoukseen liittyy yleensä myös runsaasti pyykinpesua, ikkunanpesua ja kukkienhuoltoa tavallisen siivouksen lisäksi, siksi siihen täytyy myös varata aikaa enemmän kuin vain tunti tai pari. Oikein perusteellisessa putsauksessa, jossa siivotaan myös kirjahylly ja kaapit saa helposti menemään viikon, vähän vähemmän perusteelliseen menee vähintäänkin pari- kolme iltaa.

Koska tämä ilta menee vielä puleerauksessa ja meillä molemmilla on pitkä työpäivä torstaina, pääsemme nauttimaan puhtaasta kodista vasta perjantaina illalla. Siihen voisikin kehitellä jotain spesiaalia, kun on palkkapäivä ja tulee vielä lomarahatkin.

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Melkein tyhjä

Kosmetiikkaan liittyen olen kehittänyt itselleni valitettavan pahan tavan. Kun purkki, purtilo tai tuubi on melkein tyhjä, alan pohtia sen kuvaamista tyhjentyneisiin. Näin erityisesti silloin, kun sitä tököttiä purkissa on mielestäni vain vähän jäljellä. Valitettavasti olen joutunut toteamaan, että kosmetiikka on yllättävän riittoisaa erityisesti silloin kun käytössä ovat isot pullot ja/tai sen loppumista toivoo. Hyvänä esimerkkinä toimikoon muotovaahto, jonka meinasin listata loppuneeksi jo maaliskuun lopussa, säännöllisestä käytöstä huolimatta sieltä vaan edelleen löytyy tavaraa, vaikka ollaan jo kesäkuussa. Periaattesta en heitä tököttejäni puolikäyttöisinä pois vain sen takia, että saisin lisää poistumia, vaikka myönnettäköön, että sitäkin on tullut harkittua. Näyttäisihän se 10 tavaraa vähemmän taas niin paljon paremmalta ja olisihan kaapeissakin enemmän tilaa...

Kaappitila on kyllä suhteellinen käsite, 10 minihuulipunaa vähemmän ei tasan tunnu kaappitilassa mitenkään, 10 puolen litran törppöä ja tuntuisikin. Jatketaan kuitenkin vanhaan malliin, koetan edelleen malttaa odottaa purkkien tyhjentymiseen asti ja vasta siiten listata ne poistuneiksi.

torstai 1. kesäkuuta 2017

Toukokuun tulleet tavarat ja muu raportti


Minun piti viettää tavaratonta toukokuuta ja siinä onnistuinkin kohtuullisen hyvin, sillä poistuneita tavaroita oli lukuisia. Vastaavasti sisääntulleita tavaroita oli vain pari.

Löysin facebookista Luhdan ulkoilutakin ilmaiseksi ja ihan naapurista. En vain osannut jättää sitä hakematta. Niinpä minulla on nyt sitten uusvanha takki syksyä odottamassa, tällä hetkellä se on tiukka, mutta oletan ja toivon sen olevan sopivan sillä kohtaa kun takkia jälleen tarvitaan.

Toinen saapunut tavara on lahjaksi saamani laukkukoriste, joka ystäväni Ievuskaisen mukaan huusi minun nimeäni hänen poiketessaan kaupassa, joten hänen oli pakko ostaa se minulle. On turha sanoakaan, että onhan se ihan mun näköinen. Nyt vain mietin, mihin sen laitan. Tiedän, että entinen minäni olisi pistänyt sen laatikkoon ja katsellut sitä joskus laatikon avatessaan. Nykyinen minäni haluaa sen käyttöön ja näkyville, silläkin riskillä, että se kuluu ja vahingoittuu. Se tuottaa minulle kuitenkin enemmän iloa käytössä kuin kaapissa - voi, Konmari, mitä olet minulle tehnyt!- ja sen voi sitten hyvin palvelleena poistaa, kun se on tullut tiensä päähän.


Tölkinklipsejä olen saanut valtavasti, mutta niitä en varsinaisesti laske saapuneiksi  ainakaan kappalemääräisesti - sovinhan jo aikaa sitten, että kierrätysaskartelumateriaalit ovat sallittuja tietyissä rajoissa eli yksi tai kaksi materiaalia kerrallaan. Nyt ovat klipsut in ja kynttilät ja munakennot out. 

Muovikasseja ei ostettu toukokuussa, ei myöskään kosmetiikkaa, kenkiä, vaatteita tai lankoja eli niiden suhteen olen tässä kuussa onnistunut varsin hyvin. Muovipussilaatikossa alkaa näkyä pienen pieni kolo, joten toivoa ehkä on, vaikka näyttää siltä, että joudunkin jossain vaiheessa käyttämään energiajakeen kuljetukseen joko jättimäisiä isoja muovikasseja tai pikkuruisia minikasseja niiden normikokoisten loppuessa. Minikokoisten kanssa roskiksella joutuu sitten käymään vähän useammin, mutta ei se mitään - roikun edelleen periaatteessani, etten osta roskapusseja enkä biojätepusseja. Valitettavasti joudun tunnustamaan myös sen, että kun asunnosta sisältä muovikassit loppuvat, jemmaa löytyy sekä vintistä että autotallista vielä ehkä parinkymmenen pussin verran, joten ihan heti ei olla pulassa, mutta käytän nyt kuitenkin nuo asunnossa olevat pussit ensin.

Ruokahävikkiä on ollut todella, todella vähän eli siitäkin asiasta voin nostaa itselleni peukkua. Minä ja vaaka ei edelleenkään olla kavereita, mutta se ei ole ihme, kun ottaa huomioon sen määrän roskaruokaa ja herkkuja, joita taas olen itseeni ahtanut. Olen kuin alkoholisti, jos otan vähän en osaa lopettaa, minun on siis paras olla kokonaan ilman - tähän aiheeseen palaan myöhemmin.

Kun tavaroita on tullut vain kaksi, niin poistunut on sitten sitäkin enemmän. Plussaa siis siitäkin, mutta sitten se minun akilleenkantapääni eli kuluseuranta ja ostoksettomat päivät. Miten ihmeessä saisin niihin jotain tolkkua ja sitten toisaalta, onko sentilleen seuranta edes tarpeen, kun kuitenkin joka kuukausi palkasta jää säästöön kohtuullisesti. Olisiko minun ihan oikeasti aika antaa itselleni löysät suitset tämän suhteen ja todeta, että kun pysyn noin suunnilleen ojennuksessa käyttörahojeni kanssa, täytyykö minun edes viilata pilkkua jokaisen menon kohdalla. Varsinkin, kun kiellettyjen tavaroiden listaa ei ole tarkoitus purkaa, niin mitä minä ostaisin.

Ostoksettomuuteen olen päässyt tämän kuun aikana aika hyvin sisälle. Lankakaupat eivät aiheuta himotusta, kivijalkakirpparit lähinnä ahdistavat, tavalliseen kenkä-, vaate- tai laukkukauppaan en edes osaa ajatella meneväni, facesta löytyisi joskus jotain mielenkiintoista, mutta ne ole jo oppinut ohittamaan. Oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Entäs ne työt sitten... Niitä on tullut painettua sen verran että hirvittää. Toukokuussa ylimääräisiä työpäiviä on 9, kesäkuussa sitten jo 12. Ja nämä siis tosiaan ylimääräistä normaalin täyden työajan lisäksi!

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Sika säkistä -sukat

Kun en oikein osannut päättää, millaiset sukat seuraavalle sankarille tekisin, pistin käteni summamutikassa jämäkeräkassiini ja nappasin otteeseeni kaksi kerää. Hauskasti näppeihini sattuivat pätkävärjätty nalle ja joku mysteeri violetti. Näistä sitten yhdessä muodostuivat tällaiset pastellisukat.

Langat riittivät juuri ja juuri yhteen viis vuotta täyttävän neidin sukkapariin eikä kovin monta metriä jäänyt yli.


Varressa on Twist or not -pitsikuvio ja muutoin ihan perussukkaa ristiinvahvistetulla kantapäällä.


Valitettavasti toisessa sukassa tuo keltainen lammikoitui inhottavasti tuonne jalkapohjaan ja kuvakulma saa lammikon näyttämään todellista isommalta. Sen takia en kuitenkaan purkanut sukkaa, vaikka aika pienen pätkän pois nappaaminen  olisi ehkä auttanut asiaa. Toisessa sukassa vastaavan tyylinen keltainen lammikko löytyy jalkaterän kavennuksista (siltä puolelta, joka ei näy kuvassa).