Toisin kuin suurin osan muusta Suomesta, olen ollut heinäkuun ihan normaalisti töissä. Ihana aurinko ja mahtava lämpö on onneksi hellinyt työssä kävijääkin, kun paistetta on riittänyt iltoihin ja vapaapäiviin ihan mukavasti. Kaikenlaista kivaa tekemistäkin on löytynyt enemmän ja vähemmän: on tavattu kavereita, käyty asuntomessuilla, nautittu jazzista ja asiapitoisemmasta keskustelusta, kuunneltu aaltojen kuminaa ja vaan makoiltu nurmikolla päätä tyhjentäen.
Edellä oleva jo kertoo sen, että helle on siirtänyt aivot rentoilu ja "nauti tästä kun voit"-moodiin. Mikä tarkoittaa siis sitä, etten ole jaksanut nipottaa jokaisesta ostoksesta, jokaisesta herkutteluhetkestä tai tuhlatusta eurosta. Varsinkaan kun taloutemme on palautunut dinkku-kantaan Herra Kirjoituksen vuorotteluvapaan päättyessä. On siis mässätty niin burgeria, pizzaa, metrilakua kuin fiinimpää ravintolaruokaakin, jäätelöä ja munkkeja unohtamatta.
Rakkaaseen sukkaharrastukseenikin tuhlasin taas, ostin lankoja - ihan turhaan, kun nykyisilläkin pidän kaikki tuttavat sukissa seuraavan 10 vuotta - ja puikkoja. Kyselin muilta neulojilta suosituksia korvaamaan noita ruusupuisia, joista yksi katkesi ja äänet menivät kutakuinkin tasan Knitpron Cubicsien ja Prymin Ergonomicsien välillä. Ostin ensin noi Cubicsit (eli neliönmalliset puikot) ja tykästyin kovasti. Koska helteellä kävi niin, että tuli aloitettua uutta ennen kuin mitään vanhaa sai valmiiksi, ostin vielä kahdet Ergonomicsitkin (nämä ovat siis ne, missä puikon pää on pisaranmallinen ja puikko itsessään kolmionmuotoinen), kun löysin edulliset. No korjasin minä ne ruusupuisetkin, mutta ei se puikko korjattuna vaan ole yhtä hyvä. Lisäksi yritin yllyttää Herra Kirjoitusta tekemään minulle koivupuistet puikot ihan itse, katsotaan onnistuuko tuo koskaan.
Muutenkin ihan oikea kunnon kesä monen vuoden tauon jälkeen sai vähentämään arkirutiinit minimiin. Tiskaan sen verran, kun on pakko, pesen pakolliset pyykit ja siivoan juuri sen verran kuin on pakko, ettei huusholli aivan räjähdä käsiin. Lopun edestä ollaan sitten kuin Ellun kanat. Olen sen verran valo-ja lämpöriippuvainen ihminen, että en mielelläni käytä vuoden kaikkein mahtavinta aikaa neljän seinän sisällä oleiluun varsinkaan tekemällä sellaista, joka ei ole ehdottoman pakollista. Niitä kaappeja ehtii siivoilla sitten syyssateillakin, koska silloin ei todellakaan tule lähdettyä ulos kuin pakon edestä.
Tiedän joidenkin jo kaipaavan viileämpiä ilmoja ja syksyä, mutta koska itse inhoan niitä, minulle sopisi paremmin kuin hyvin, että kesä jatkuisi vielä kuukauden. Tämä lienee turha toivo, mutta edes pari viikkoa elokuun puolelle olisi jo kova sana. Tiedän jo, että tulen palaamaan arkeen ja rutiineihin vasta sitten kun lämpötila putoaa alle 18 plusasteen, joten helli helle ja paista päivä, minä lähden jädelle.
tiistai 31. heinäkuuta 2018
tiistai 10. heinäkuuta 2018
Karuselli sateenkaari
Koska sateenkaarilangasta jäi vielä aikaisempien raidallisten sukkien jälkeen vähän jäljelle, päätin tehdä sateenkaarisukkia toivoneelle nuorelle miehelle vielä tämän hetken trendikkäimmät sukat. Mallina siis Hipsulaisen karuselli, jonka ohjeet löytyvät facebookista, ja joka aloitetaan kantapäästä.
Koska sateenkaari on taivaalla, täydensin sukat loppuun taivaansinisellä jämälangalla, joka mitä todennäköisemmin on jotain vuosien takaista seiskaveikkaa.
Lahjansaajan mielipiteen saamiseen menee vielä kolmisen viikkoa.
Koska onnistuin katkaisemaan aikaisemmin hankkimistani ruusupuisista puikoista yhden, päätin "sijoittaa" ja ostin ruusupuiset cubiksit. Yli 12 euron hinta irvistytti, mutta ainakin näin alkuun ne tuntuvat tosi hyviltä ja sormet eivät väsy kutoessa.
Koska sateenkaari on taivaalla, täydensin sukat loppuun taivaansinisellä jämälangalla, joka mitä todennäköisemmin on jotain vuosien takaista seiskaveikkaa.
Lahjansaajan mielipiteen saamiseen menee vielä kolmisen viikkoa.
Koska onnistuin katkaisemaan aikaisemmin hankkimistani ruusupuisista puikoista yhden, päätin "sijoittaa" ja ostin ruusupuiset cubiksit. Yli 12 euron hinta irvistytti, mutta ainakin näin alkuun ne tuntuvat tosi hyviltä ja sormet eivät väsy kutoessa.
maanantai 9. heinäkuuta 2018
Mittatilaussukat
Sain isältäni toiveen uusista yösukista, sillä lääkäri oli suositellut hänelle puhdasta villaa olevia sukkia. Kaivelin siis varastoistani merino- ja villalankani ja aloin työhön.
Työn teki haasteelliseksi se, että isän jalat ovat sairauden takia eri paria ja että toisen jalan nilkka on massiivisesti paisunut ja sukista piti saada sellaiset, että ne menevät tuosta nilkasta läpi, mutta pysyvät kuitenkin jalassa. Niinpä aloitin sukat varpaista käsin ja lisäsin silmukoita sen mukaan, mitä jalat vaativat. Näin toiseen sukkaan tuli 20 silmukkaa puikolle ja toiseen vain 15. Siitä sukassa, jossa oli enemmän silmukoita kavensin varren resoriin kaksi silmukkaa puikolta pois noin resorin puolivälistä.
Lankana oli kaksinkertainen ohut villa/merinolanka tasan siinä värissä, mitä kaapista sattui löytymään. Tämän takia sukkien vallitsevaksi väriksi tuli kanervan violetti ja muut sitten kerän loppuja. Koska sekä valkoinen, beige että kanervanvärinen loppuivat kesken, on isomman sukan suussa leveämpi sireeninlila raita. No erottaapa ainakin helpommin kumpaan jalkaan kumpikin sukka kuuluu.
Nämä tarvitsevat vielä viimeisen sovituksen ja tarvittaessa muokkauksen ja sitten eikun käyttöön.
Työn teki haasteelliseksi se, että isän jalat ovat sairauden takia eri paria ja että toisen jalan nilkka on massiivisesti paisunut ja sukista piti saada sellaiset, että ne menevät tuosta nilkasta läpi, mutta pysyvät kuitenkin jalassa. Niinpä aloitin sukat varpaista käsin ja lisäsin silmukoita sen mukaan, mitä jalat vaativat. Näin toiseen sukkaan tuli 20 silmukkaa puikolle ja toiseen vain 15. Siitä sukassa, jossa oli enemmän silmukoita kavensin varren resoriin kaksi silmukkaa puikolta pois noin resorin puolivälistä.
Lankana oli kaksinkertainen ohut villa/merinolanka tasan siinä värissä, mitä kaapista sattui löytymään. Tämän takia sukkien vallitsevaksi väriksi tuli kanervan violetti ja muut sitten kerän loppuja. Koska sekä valkoinen, beige että kanervanvärinen loppuivat kesken, on isomman sukan suussa leveämpi sireeninlila raita. No erottaapa ainakin helpommin kumpaan jalkaan kumpikin sukka kuuluu.
Nämä tarvitsevat vielä viimeisen sovituksen ja tarvittaessa muokkauksen ja sitten eikun käyttöön.
torstai 5. heinäkuuta 2018
Haluttu sateenkaari
Kun pieni poika ilmoittaa haluavansa sateenkaarisukat, ja vielä oikein täsmennettynä sateenkaaren raidalliset sukat, ei perheen hovineulojan auta kuin tarttua haasteeseen.
Haaste olisi saattanut olla hankalampi, mikäli mulla ei olisi ollut jemmassa vanhaa varastoa seiskaveikan jo myynnistä poistunutta sateenkaarta. Niinpä purin kerän ja pistin sen puoliksi, jotta sain raidat alkamaan samasta kohdasta. 10 silmukkaa per puikko, tiimalasikantapäässä 12+12 ja kaksi välikerrosta. Siinä ne ovat perussateenkaarisukat. Painoa 61g.
Kuvakulmasta johtuen sukat näyttävät eri kokoisilta, mutta ovat kyllä todellisuudessa ihan samaa kokoa.
Joudun vielä hetkeksi piilottamaan ne, sillä näiden haluaja täyttää vuosia noin kuukauden kuluttua eli hän saa ne silloin. Ja onneksi hän on vielä sen verran pieni, että tuskin bongaa lahjaansa etukäteen täältä.
Haaste olisi saattanut olla hankalampi, mikäli mulla ei olisi ollut jemmassa vanhaa varastoa seiskaveikan jo myynnistä poistunutta sateenkaarta. Niinpä purin kerän ja pistin sen puoliksi, jotta sain raidat alkamaan samasta kohdasta. 10 silmukkaa per puikko, tiimalasikantapäässä 12+12 ja kaksi välikerrosta. Siinä ne ovat perussateenkaarisukat. Painoa 61g.
Joudun vielä hetkeksi piilottamaan ne, sillä näiden haluaja täyttää vuosia noin kuukauden kuluttua eli hän saa ne silloin. Ja onneksi hän on vielä sen verran pieni, että tuskin bongaa lahjaansa etukäteen täältä.
keskiviikko 4. heinäkuuta 2018
Housut purkitettu
Eilisen meikinpoistolappuihin liittyvän oivallukseni ansiosta sain jonkun asteisen ideanpoikasen. Vanhat collarini päätyisivät kertakäyttöisiksi meikinpoistolapuiksi öljyn kanssa käytettäviksi. Niinpä sakset käteen ja housut palasiksi.
Mietin myös, että mihin nuo housuista leikatut kappaleet laittaisin. Siinä silmiini osui se kirpparilta ostettu Ikean lasipurkki, jonka ostamista harmittelin, kun se ei sopinutkaan alkuperäiseen tarkoitukseensa, ja joka edelleen pyöri keittiön sivutasolla. No nyt löytyi tuolla purkillekin hyvä käyttö. Uskomatonta, mutta ilmeisesti tuon purkin oli tarkoitus päätyä meille.
Housut mahtuivat purkkiin juuri ja juuri. Siinä ne nyt sitten odottavat käyttöä vielä kerran. Purkki puolestaan sopi tyhjentymässä olevalle kylppärin hyllylle paremmin kuin hyvin. Oletettavasti pistän öljyn toiseen purkkiin ja dippaan lapun kerrallaan sinne. Toinen vaihtoehto olisi tunkea joku kasa lappuja öljyn kanssa purkkiin ja ottaa laput sieltä, mutta se vaikuttaa suttaisemmalta kuin kahden purkin taktiikka.
Mietin myös, että mihin nuo housuista leikatut kappaleet laittaisin. Siinä silmiini osui se kirpparilta ostettu Ikean lasipurkki, jonka ostamista harmittelin, kun se ei sopinutkaan alkuperäiseen tarkoitukseensa, ja joka edelleen pyöri keittiön sivutasolla. No nyt löytyi tuolla purkillekin hyvä käyttö. Uskomatonta, mutta ilmeisesti tuon purkin oli tarkoitus päätyä meille.
Housut mahtuivat purkkiin juuri ja juuri. Siinä ne nyt sitten odottavat käyttöä vielä kerran. Purkki puolestaan sopi tyhjentymässä olevalle kylppärin hyllylle paremmin kuin hyvin. Oletettavasti pistän öljyn toiseen purkkiin ja dippaan lapun kerrallaan sinne. Toinen vaihtoehto olisi tunkea joku kasa lappuja öljyn kanssa purkkiin ja ottaa laput sieltä, mutta se vaikuttaa suttaisemmalta kuin kahden purkin taktiikka.
tiistai 3. heinäkuuta 2018
Vielä kerran käyttöön
Lempicollarini ovat ihan itse tehdyt ja yli 20 vuotta vanhat tai siis paremminkin entiset lempicollarini ovat, sillä tämän kevään aikana ahkera käyttö on syönyt ne sellaisiksi, etten edes minä enää kehtaa pitää niitä. Myönnän, että harkitsin pitkään korjaamista ja paikkaamista, mutta järki voitti, sillä housut olisi saanut käytännössä tehdä kokonaan uudelleen, jotta niistä olisi saanut edes kutakuinkin siedettävät.
Tiedostin siis, että niiden viimeinen matka tulee olemaan kohti roskista. 350g tekstiilijätettä menossa poltoon (punnituskuppi painaa 14 g), toki periaatteessa loppuunkäytettynä, mutta kuitenkin yhtä kaikki roskikseen menossa.
Mietin kuitenkin vielä epätoivoisesti, olisiko mitään, mihin noita voisi käyttää. Materiaalinsa puolesta ne eivät soveltuneet räteiksi, sillä sekoitemateriaalin imukyky ei ole puhtaan puuvillan luokkaa. Koska olen jo jonkin aikaa pohtinut meikinpoistoaineiden vaitamista öljyyn, joko neitsytkookosöljyyn tai oliiviöljyyn, päätin kokeilla, josko nämä toimisivat kertakäyttöisinä putsarilappuina. Ajatus tähän lähti siitä, että ostin kevään meikkikutsuilta "vain tarpeellista" eli pari purkkia silmämeikinpoistolappuja. Ne osoittautuivat öljyyn kastetuiksi vanulapuiksi, joten ei kestänyt kauaa, kun mietin, että voisiko näitä tehdä kotona ja jos voisi niin miten.
Päätin siis kokeilla ja leikkasin housuista kaksi noin 10x10cm kokoista palasta, joille lorautuin oliiviöljyä. Kyseessä on siis tasan se öljy, jota meiltä löytyi keittiöstä.
Minulla on myös puuvillaisia kestolappuja, joita pesen aina käytön jälkeen. Niitä käytän kasvoveteen tai vähemmän rasvaisiin putsareihin. Näitä collegelappuja minun ei missään tapauksessa ollut tarkoitus pestä, sen verran tykkyä tavaraa puhdas öljy kuitenkin on. Eli käyttö ja roskiin.
Ensimmäisen testauksen jälkeen totean, että ehdottomasti jatkoon. Vedenkestävä meikki lähti hyvin, tuntuma naamalla ei juuri eronnut noista oikeista meikinpoistolapuista. Plussaa oli se, että näistä saa leikattua vähän reilumpia kuin nuo halkaisijaltaan 5cm kokoiset pyörylät eli koko naaman putsaaminen onnistuu hyvin lappua kääntelemällä.
Jatkokehittelen suunnitelmaa niin, että haeskelen jostain varastoistani näille hyvänkokoisen tiiviin lasipurkin ja leikkaan sinne sopivan kokoisia lappuja valmiiksi. Toisaalta vähän jopa harmittaa, että mulla on vielä kaapissa sekä noita valmiita lappuja (yksi vajaa ja yksi avaamaton purkki) että ApoBaseja eli en heti pääse tätä öljykeksintöäni käyttämään. Taidan kuitenkin tarkistaa tuosta avaamattomasta valmiista purkista viimeisen käyttöpäivän ja säästää sen avaamattomana "ihmistenilmoilla" käytettäväksi. Kylällä komiasti vaikka kotona kontattais -sanoo poholaanen.
Tiedostin siis, että niiden viimeinen matka tulee olemaan kohti roskista. 350g tekstiilijätettä menossa poltoon (punnituskuppi painaa 14 g), toki periaatteessa loppuunkäytettynä, mutta kuitenkin yhtä kaikki roskikseen menossa.
Mietin kuitenkin vielä epätoivoisesti, olisiko mitään, mihin noita voisi käyttää. Materiaalinsa puolesta ne eivät soveltuneet räteiksi, sillä sekoitemateriaalin imukyky ei ole puhtaan puuvillan luokkaa. Koska olen jo jonkin aikaa pohtinut meikinpoistoaineiden vaitamista öljyyn, joko neitsytkookosöljyyn tai oliiviöljyyn, päätin kokeilla, josko nämä toimisivat kertakäyttöisinä putsarilappuina. Ajatus tähän lähti siitä, että ostin kevään meikkikutsuilta "vain tarpeellista" eli pari purkkia silmämeikinpoistolappuja. Ne osoittautuivat öljyyn kastetuiksi vanulapuiksi, joten ei kestänyt kauaa, kun mietin, että voisiko näitä tehdä kotona ja jos voisi niin miten.
Päätin siis kokeilla ja leikkasin housuista kaksi noin 10x10cm kokoista palasta, joille lorautuin oliiviöljyä. Kyseessä on siis tasan se öljy, jota meiltä löytyi keittiöstä.
Minulla on myös puuvillaisia kestolappuja, joita pesen aina käytön jälkeen. Niitä käytän kasvoveteen tai vähemmän rasvaisiin putsareihin. Näitä collegelappuja minun ei missään tapauksessa ollut tarkoitus pestä, sen verran tykkyä tavaraa puhdas öljy kuitenkin on. Eli käyttö ja roskiin.
Ensimmäisen testauksen jälkeen totean, että ehdottomasti jatkoon. Vedenkestävä meikki lähti hyvin, tuntuma naamalla ei juuri eronnut noista oikeista meikinpoistolapuista. Plussaa oli se, että näistä saa leikattua vähän reilumpia kuin nuo halkaisijaltaan 5cm kokoiset pyörylät eli koko naaman putsaaminen onnistuu hyvin lappua kääntelemällä.
Jatkokehittelen suunnitelmaa niin, että haeskelen jostain varastoistani näille hyvänkokoisen tiiviin lasipurkin ja leikkaan sinne sopivan kokoisia lappuja valmiiksi. Toisaalta vähän jopa harmittaa, että mulla on vielä kaapissa sekä noita valmiita lappuja (yksi vajaa ja yksi avaamaton purkki) että ApoBaseja eli en heti pääse tätä öljykeksintöäni käyttämään. Taidan kuitenkin tarkistaa tuosta avaamattomasta valmiista purkista viimeisen käyttöpäivän ja säästää sen avaamattomana "ihmistenilmoilla" käytettäväksi. Kylällä komiasti vaikka kotona kontattais -sanoo poholaanen.
maanantai 2. heinäkuuta 2018
Taloudellinen hämmennys
Tätä vuotta oli eletty jo puolet ennen kuin tajusin erään karun tosiasiaan: joudun tänä vuonna kokemaan jonkinlaisen tulojen romahtamisen. Siis käytännössä niin, että käteen jäävät tuloni pienenevät vähintään 200€ kuukaudessa. Tähän asti tuloni ovat joka vuosi tasaisesti kasvaneet tai vähintäänkin pysyneet samoina, nyt sitten mennään alaspäin ja lujaa. Kun tähän vielä lisätään se, että ruoan hinta on ennusteiden mukaan reilussa nousussa, alkaa hymy hyytyä.
Tämän asian tajuamisen jälkeen olen pohtinut, miten tuon menetyksen kompensoisin. Oikeastaan vaihtoehtoja on vain kolme: hankkia lisää töitä ja tuloja, säästää vähemmän tai nuukailla enemmän. Ensimmäinen vaihtoehto olisi minulle tietysti mieluisin, mutta käytännössä mahdoton, sillä tulojen laskeminen johtuu harrastetyön vähenemisestä, eikä uutta vastaavaa ole tällä hetkellä mitenkään mahdollista saada. Olisin myös taipuvainen epäilemään, että mitään muutakaan kohtuudella palkattua keikkatyötä ei välttämättä löydy talouden vajetta paikkaamaan. Yritän kuitenkin kysellä ja katsella, jos vaikka tärppäisi.
Tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon voi toki lisätä myös "hanki tuloja myymällä tavaraa"-vaihtoehdon ja sitä toki aion yrittää, sillä tavaraa meillä toki on yli oman tarpeen, eri asia sitten vain kiinnostavatko ne ketään. Sen verran olen jo huomannut, että esimerkiksi villasukkien neulominen myyntiin ei kannata tai sitten minulla on väärä foorumi, jossa niiden kauppaa olen seurannut.
Säästämisen vähentäminen ei ole vaihtoehto, ei ainakaan ensimmäinen vaihtoehto. Yritän keksiä muita konsteja talouden tasapainottamiseen ennen kuin luovun kuukausittaisista säästöistäni.
Nuukailu ja kuluttamisen vähentäminen on toki sitten se toiseksi paras vaihtoehto lisätulojen hankkimisen jälkeen. Jos mietitään, mistä erityisesti voisin karsia, niin kyllä sieltä ne herkut edelleen nousevat esiin isona ryhmänä. Ne kun ovat ihan ylimääräisiä niin kukkarolle kuin vyötärölle. Itseni tuntien tiedän, että kokonaan en pysty niistä luopumaan, mutta jo vähentäminen olisi iso asia ja sieltä varmaan irtoasisi kuukausittain muutama kymppi rahaa muuhun järkevämpään kulutukseen.
Olen vieläkin varsin hämmentynyt tästä yhtäkkisestä ahaa elämyksestäni ja mietin, että miten tässä näin kävi. Toki kyllähän minä sen tiedostan, että ihan peruspalkallanikin pitäisi tulla toimeen, mutta kun on johonkin tottunut, niin tämänkaltainen muutos oudoksuttaa.
Tämän asian tajuamisen jälkeen olen pohtinut, miten tuon menetyksen kompensoisin. Oikeastaan vaihtoehtoja on vain kolme: hankkia lisää töitä ja tuloja, säästää vähemmän tai nuukailla enemmän. Ensimmäinen vaihtoehto olisi minulle tietysti mieluisin, mutta käytännössä mahdoton, sillä tulojen laskeminen johtuu harrastetyön vähenemisestä, eikä uutta vastaavaa ole tällä hetkellä mitenkään mahdollista saada. Olisin myös taipuvainen epäilemään, että mitään muutakaan kohtuudella palkattua keikkatyötä ei välttämättä löydy talouden vajetta paikkaamaan. Yritän kuitenkin kysellä ja katsella, jos vaikka tärppäisi.
Tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon voi toki lisätä myös "hanki tuloja myymällä tavaraa"-vaihtoehdon ja sitä toki aion yrittää, sillä tavaraa meillä toki on yli oman tarpeen, eri asia sitten vain kiinnostavatko ne ketään. Sen verran olen jo huomannut, että esimerkiksi villasukkien neulominen myyntiin ei kannata tai sitten minulla on väärä foorumi, jossa niiden kauppaa olen seurannut.
Säästämisen vähentäminen ei ole vaihtoehto, ei ainakaan ensimmäinen vaihtoehto. Yritän keksiä muita konsteja talouden tasapainottamiseen ennen kuin luovun kuukausittaisista säästöistäni.
Nuukailu ja kuluttamisen vähentäminen on toki sitten se toiseksi paras vaihtoehto lisätulojen hankkimisen jälkeen. Jos mietitään, mistä erityisesti voisin karsia, niin kyllä sieltä ne herkut edelleen nousevat esiin isona ryhmänä. Ne kun ovat ihan ylimääräisiä niin kukkarolle kuin vyötärölle. Itseni tuntien tiedän, että kokonaan en pysty niistä luopumaan, mutta jo vähentäminen olisi iso asia ja sieltä varmaan irtoasisi kuukausittain muutama kymppi rahaa muuhun järkevämpään kulutukseen.
Olen vieläkin varsin hämmentynyt tästä yhtäkkisestä ahaa elämyksestäni ja mietin, että miten tässä näin kävi. Toki kyllähän minä sen tiedostan, että ihan peruspalkallanikin pitäisi tulla toimeen, mutta kun on johonkin tottunut, niin tämänkaltainen muutos oudoksuttaa.
sunnuntai 1. heinäkuuta 2018
Kesäkuun keikaus
Vietimme kesäkuussa pari viikkoa "lomaillen", käytännössä maalla hommissa ja toisten eväissä, mistä johtuen kuvittelin kulutuksen olevan hyvin pieni ellei minimaalinen. Niinhän sitä luulisi, mutta totuus on toinen, myös aivot menivät lomamoodiin ja herkkuja tuli kannettua kotiin kassi jos toinenkin. Herkkujen kokonaislasku oli lähes 200€, josta toki puolet kahteen ravintolassa syömiseen (meillä on useammat juhlat kesäkuun puolen välin aikaan), mutta siitä huolimatta kuitenkin 100€ kaikkeen olemattomaan. Vastaavasti kunnon ruokaan ei sitten mennyt kuin noin 110€ eli kyllä se toisen pöydässä syöminen jossain näkyy. Muita hankintoja tuli tehtyä 27€:n edestä esim. ostettua työhuoneen valaisimeen uudet lamput, kun pimeässä on niin ikävä olla.
Muutenkin kesäkuussa tuli tuhlattua eli ostin lautapelejä, kaktusmateriaaleja, kosmetiikkaa ja maksoin vuoden autovakuutuksen noin muutaman mainitakseni.
Vastaavasti jotain tavaraa kannettiin meiltä uloskin ja pysyimme kohtuullisesti kahvimaidossa vaihdantatalouden ansiosta.
Ostoksettomia päiviä kertyi 17 eli ihan kohtuullisesti. Ruokahävikki oli nollassa eli siitä plussa, no toisaalta eipä sitä paljon ollut hävikkiin asti, kun kerran ei kotona juuri syötykään.
Siinä missä muut lomailevat heinäkuussa, meidän elämämme palaa normaaliin rytmiin, mikä toivottavasti tarkoittaa vähemmän herkkuja, enemmän terveellistä ruokaa ja lisää ostoksettomia päiviä sekä tarkempaa kirjanpitoa, sillä loma-aikana tuntui siltä, etteivät edes kaikki kuitit päätyneet kirjanpitoon asti. Joka tapauksessa uskoisin, että tuota vähempään herkkulaskuun on suhteellisen helppo päästä. Otetaan se ja nolla hävikki heinäkuun tavoitteeksi.
Muutenkin kesäkuussa tuli tuhlattua eli ostin lautapelejä, kaktusmateriaaleja, kosmetiikkaa ja maksoin vuoden autovakuutuksen noin muutaman mainitakseni.
Vastaavasti jotain tavaraa kannettiin meiltä uloskin ja pysyimme kohtuullisesti kahvimaidossa vaihdantatalouden ansiosta.
Ostoksettomia päiviä kertyi 17 eli ihan kohtuullisesti. Ruokahävikki oli nollassa eli siitä plussa, no toisaalta eipä sitä paljon ollut hävikkiin asti, kun kerran ei kotona juuri syötykään.
Siinä missä muut lomailevat heinäkuussa, meidän elämämme palaa normaaliin rytmiin, mikä toivottavasti tarkoittaa vähemmän herkkuja, enemmän terveellistä ruokaa ja lisää ostoksettomia päiviä sekä tarkempaa kirjanpitoa, sillä loma-aikana tuntui siltä, etteivät edes kaikki kuitit päätyneet kirjanpitoon asti. Joka tapauksessa uskoisin, että tuota vähempään herkkulaskuun on suhteellisen helppo päästä. Otetaan se ja nolla hävikki heinäkuun tavoitteeksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
