Helle ja arki

Toisin kuin suurin osan muusta Suomesta, olen ollut heinäkuun ihan normaalisti töissä. Ihana aurinko ja mahtava lämpö on onneksi hellinyt työssä kävijääkin, kun paistetta on riittänyt iltoihin ja vapaapäiviin ihan mukavasti. Kaikenlaista kivaa tekemistäkin on löytynyt enemmän ja vähemmän: on tavattu kavereita, käyty asuntomessuilla, nautittu jazzista ja asiapitoisemmasta keskustelusta, kuunneltu aaltojen kuminaa ja vaan makoiltu nurmikolla päätä tyhjentäen.

Edellä oleva jo kertoo sen, että helle on siirtänyt aivot rentoilu ja "nauti tästä kun voit"-moodiin. Mikä tarkoittaa siis sitä, etten ole jaksanut nipottaa jokaisesta ostoksesta, jokaisesta herkutteluhetkestä tai tuhlatusta eurosta. Varsinkaan kun taloutemme on palautunut dinkku-kantaan Herra Kirjoituksen vuorotteluvapaan päättyessä. On siis mässätty niin burgeria, pizzaa, metrilakua kuin fiinimpää ravintolaruokaakin, jäätelöä ja munkkeja unohtamatta.

Rakkaaseen sukkaharrastukseenikin tuhlasin taas, ostin lankoja - ihan turhaan, kun nykyisilläkin pidän kaikki tuttavat sukissa seuraavan 10 vuotta - ja puikkoja. Kyselin muilta neulojilta suosituksia korvaamaan noita ruusupuisia, joista yksi katkesi ja äänet menivät kutakuinkin tasan Knitpron Cubicsien ja Prymin Ergonomicsien välillä. Ostin ensin noi Cubicsit (eli neliönmalliset puikot) ja tykästyin kovasti. Koska helteellä kävi niin, että tuli aloitettua uutta ennen kuin mitään vanhaa sai valmiiksi, ostin vielä kahdet Ergonomicsitkin (nämä ovat siis ne, missä puikon pää on pisaranmallinen ja puikko itsessään kolmionmuotoinen), kun löysin edulliset. No korjasin minä ne ruusupuisetkin, mutta ei se puikko korjattuna vaan ole yhtä hyvä. Lisäksi yritin yllyttää Herra Kirjoitusta tekemään minulle koivupuistet puikot ihan itse, katsotaan onnistuuko tuo koskaan.

Muutenkin ihan oikea kunnon kesä monen vuoden tauon jälkeen sai vähentämään arkirutiinit minimiin. Tiskaan sen verran, kun on pakko, pesen pakolliset pyykit ja siivoan juuri sen verran kuin on pakko, ettei huusholli aivan räjähdä käsiin. Lopun edestä ollaan sitten kuin Ellun kanat. Olen sen verran valo-ja lämpöriippuvainen ihminen, että en mielelläni käytä vuoden kaikkein mahtavinta aikaa neljän seinän sisällä oleiluun varsinkaan tekemällä sellaista, joka ei ole ehdottoman pakollista. Niitä kaappeja ehtii siivoilla sitten syyssateillakin, koska silloin ei todellakaan tule lähdettyä ulos kuin pakon edestä.

Tiedän joidenkin jo kaipaavan viileämpiä ilmoja ja syksyä, mutta koska itse inhoan niitä, minulle sopisi paremmin kuin hyvin, että kesä jatkuisi vielä kuukauden. Tämä lienee turha toivo, mutta edes pari viikkoa elokuun puolelle olisi jo kova sana. Tiedän jo, että tulen palaamaan arkeen ja rutiineihin vasta sitten kun lämpötila putoaa alle 18 plusasteen, joten helli helle ja paista päivä, minä lähden jädelle.