Tunnelukkoja ja to do-listoja

Aamulla puoliunessa keksin tälle tekstille kaksikin loistavaa otsikkoa, mutta päivällä, kun vihdoin pääsin tekstiä työstämään, olivat molemmat haihtuneet mielestäni kuin tuhka tuuleen. Näin ollen saattaa olla, että tekstistäkin tulee kohtuullisesti erilainen kuin alunperin olin ajatellut.

Tunnelukkotestini osoittaa erittäin vahvaa tunnelukkoa vaativuudessa eli "Sinusta tuntuu, että koko ajan on tehtävä jotain, saatava aikaan tai pidettävä asiat ja tavarat järjestyksessä". Niinpä tässä kohtaa ei kovasti ihmetytä, että kun helteen sulattaessa aivot ja hemmotellessa auringonpalvojaa olen syöksynyt projektista toiseen jättäen edellisen aina vähän kesken, alkaa keskeneräisyys nyt riepomaan - tavarat eivät todellakaan ole järjestyksessä ja se häiritsee. Elokuun alkaessa pöydällä on kasa lankoja, jotka pitäisi kirjata ja lajitella, kaksi erilaista sukan alkua ja kolmas liki valmiiksi kudottu pari, kolme puoliksi luettua kirjaa, keittiössä istuttamaton kukka vararuukussaan (eihän se istutus ole ollut työn alla kuin kuukauden) ja muutama muukin asia riipin rääpin. 

Olkoonkin, että tuon edellämainitun tunnelukon kuvauksessa todetaan: "Et voi olla tyytyväinen itseesi jos et täytä vaatimuksiasi - siksi tuntuu ettei mikään koskaan riitä, aina on jotain tavoittelemisen arvoista". Tuosta huolimatta aion taas vaatia itseltäni jotain, nimittäin sitä että kasvatan pitkäjänteisyyttäni. En yritä tehdä maailmaa valmiiksi, mutta lisään keskittymistäni, enkä impulsiivisesti aloita uutta projektia ennen kuin vanha on saatu alta pois (tämäkin ominaisuus löytyi tunnelukko-testistäni, vaikka en itse pidä itseäni impulsiivisena, niin sellaiseksi testi minua väitää). Vaikka maailma on täynnä ihania sukkamalleja, on vaan hyväksyttävä, että kaikkia niitä ei ehdi tehdä. Samoin se, että kaikkia ilmaisia tavaroita ei voi haalia kotiin, vaikka Roope Ankan mukaan suomenkielen ihanin sana onkin "ilmainen".  

Tarkoitukseni on alkaa toden teolla työstää noita tunnelukkoja, kunhan vuorokauden keskilämpötila laskee alle 18 asteen. Niin tarpeellista kuin se olisikin, niin näin helteellä en vain kykene keskittymään asiaan riittävästi - olkoon se sitten sitä impulsiivisuutta. 
 
Yritän opettaa itseäni pitkäjänteisempään sitoutumiseen, mutta sen olen jo tajunnut, että kaikkea ei voi muuttaa kerralla. Olen liikaa yrittänyt "kaikki kerralla kuntoon"-metodia, niinpä yksi asia kerrallaan kuntoon. Nyt vaan pitäisi päättää, mistä aloittaa. Tunnelukot on selkeästi syksyn asia, kun voi muutenkin masistella ja käpertyä sisälle sateen ja pimeän pilatessa fiiliksen ja maiseman. Ne muut hoidettavat asiat olisivat 1) "älä osta mitään"- vuosi, 2) liikunnan lisääminen, 3) kodin tavaroiden läpikäyminen, 4) ruokahuolto ja ruokahävikki ja 5) painonhallinta. Oikeastaan nämä kaikki tukevat toisiaan ja liittyvät toinen toisiinsa; minimaalinen ruokahävikki ja kunnon ruokahuolto sekä liikunta toimivat painonhallinnan pohjana ja sitten taas toisaalta voi kaivella omia kaappeja ja tehdä niitä löytöjä sieltä ja saada sen uuden hankkimisen kokemuksen ostamatta mitään uutta. Toisaalta myös tunnelukko-asian selkiytyminen voi auttaa ymmärtämään, miksi ostan ja miksi syön, mitä korvaan, peitän ja kompensoin niillä, jolloin halu ja tarve syömiseen ja ostamiseen saattaa vähentyä. 

Arjen aikaansaamattomuusongelmani (mikä lienee siis todellisuudessa sitä, että ideoin vimmatusti kaikkea uutta kivaa saamatta niitä valmiiksi - täytynee oikein alkaa seurata asiaa - ja on siis enemmän valmiiksisaamattomuusongelma kuin aikaansaamattomuusongelma) yritän ratkaista kahdella asialla BuJo:lla, johon kirjaan ostamiset, tavaroiden poistumiset ja ruokahävikin (sekä mahdollisesti painon,) ja päivän to do-listalla, johon kirjoitan tavalliselle päivälle maksimissaan 10 hoidettavaa asiaa (näistä yksi voisi olla jonkinlainen liikuntasuoritus). Suoritus- ja listaorientoituneena ihmisenä olen ennenkin todennut tuon toimivan hyvin, mutta suoritteiden määrä on pakko pitää rajallisena, koska muutoin ollaan tilanteessa, että listalla on suunnilleen koko maailma ja se on aivan mahdoton saada päivän aikana toteutettua, mikä taas sitten johtaa tilanteeseen, jossa en täytä vaatimuksiani ja kiristän tunnelukkoni entistä tiukemmalle.

Testaan tätä elokuun, vain elokuun, vain 31 päivää, kyllä siihen jaksaa pitkäjänteisyyttä vailla oleva ihminenkin sitoutua, kun on selkeä maali olemassa.