Paha, paha pikamuoti

Löysin YLE:n sivuilta artikkelin, jossa kirjoitettiin pikamuodin olevan pahempi saastuttaja kuin lento- ja laivaliikenne yhteensä, ja niitähän on sentään pidetty kaiken ympäristötuhon suurimpana lähteenä. Kaltaiseni itsekäs p**** huokaisi osin helpotuksesta, tässähän voi siis ihan hyvin lentää ne vuosittaiset lomalentonsa sen paremmin miettimättä - ei se olekaan niin paha juttu. Se ei kyllä todellakaan ollut tämän artikkelin tarkoitus, mutta myönnän tämänkin ajatuksen vilahtaneen mielessäni.


Sen sijaan päälimmäiset kaksi ajatusta olivat se, että ihanaa, että joku valtamedia alkaa vihdoin ja viimein nostaa asiaa kunnolla esiin - jospa vaatteet olisivat seuraava muovi. Samalla mietin myös sitä, että mitä todennäköisimmin pääsen lukemaan aiheesta myös Jenni Sarraksen kirjoittamasta Arkijärki-blogista, koska aihe istuu paremmin kuin hyvin hänen aihepiiriinsä. Ja olin oikeassa Jenni ottaa asiaan kantaa aivan loistavasti ja tarjoaa muutaman superhyvän kikan pikamuodin selättämiseksi: shoppailulakko, käytä vaatteet loppuun asti ja löydä oma tyylisi (täsmällisesti tämä oli ilmaistu blogissa sanoilla: "älä anna muiden päättää, mikä näyttää hyvältä").


Omassa elämässäni olen noudattanut noita ohjeita jo tovin. Koska olen hankkinut menneinä vuosina vaatekaapin täyteen erilaisia rättejä, on nyt aika käyttää niitä loppuun ihan sama ovat ne sitten muodikkaita tai eivät. Kerrankin olen siis ollut edellä kävijä, koska minulla on sellainen kutina, että yhä useammat siirtyvät niin sanottuun tiedostavaan kuluttavaan luokkaan ja vaatteille aletaan vaatia parempaa laatua ja kestoa. Tässä kohtaa todellakin toivon olevani oikeassa. Samoin myös vilpittömästi toivon sitä, että elastaanin käyttöä vaatteisiin vähennetään merkittävästi, koska se tarkoittaa kunnon kaavoituksen ja istuvuuden paluuta vaatteisiin.


Olen ollut edelläkävijä ihan tietämättäni, sillä jo silloin kuin himoshoppailin vaatteita, ostin suurimman osan käytettyinä ja sitten kun lopetin shoppaamisen siis lopetin himoshoppaamisen, olen pysynyt melko kohtuullisissa hankinnoissa. Viimeisen isomman vaatesatsini hankin tammikuussa 2015, niistä vaatteista osa on lähtenyt eteenpäin, osa on pidetty loppuun, osa on edelleen kaapissa odottamassa käyttöä ja osa pitäisi vaan kylmästi siivota sieltä kaapista jonnekin.


Tämän vuoden vaatehankinnat ovat 3€:n hintaiset kevyttoppahousut talven työmatkoille. Onnistun varmaan kehittelemään itselleni kasoittain tarpeita tässä syksyn kuluessa, mutta yritän pysyä lujana ja jättää ostamatta. Nyt siihen on entistä perustellumpi syy, kun kerran vaatteet tai siis otsikonmukainen "pidä kerran ja heitä roskiin"-muoti onkin ympäristökatastrofimme suurin syy.