Lupasin tehdä ylimääräisen työvuoron sen sijaan, että olisin pitänyt vapaapäivän. Tämän kunniaksi päätin myös aloittaa syksyn suururakan eli tunnelukot - huvittavasti pään sisäinen ääni hoki, että sinun pitäisi tehdä jotain järkevää, pitäisi toimia, pitäisi, pitäisi (kyllä, tämä ehdottomasti on vaativuuden tunnelukko, joka siellä huutelee). Suorittamisen sijaan valitsin itseni eli pistin tunnelukko-äänikirjan pyörimään ja sijoittauduin makuulle piikkimatolle sitä kuuntelemaan. Rentoutusta ruumille ja onnellisuutta päälle, niistä on hyvä päivä tehty.
Matka tunnelukkojen kanssa on pitkä ja tämä on vasta ensimmäinen askel, mutta tärkeintä on, että se on nyt otettu. Toivon tällä matkalla löytäväni tien hetken mielihyvistä pysyvään onnellisuuteen, mutta kuten todettu, matka on pitkä, mutta niin on edessä oleva syksy ja talvikin. Sen verran olen näin alkuun tälle matkalle varannut aikaa.
Aloitin Kimmo Takasen kirjasta Tunne lukkosi. Sen kesto äänikirjana on reilut kymmenen tuntia ja jo hetken kuunneltuani tiedän kuuntelevani sen useammin kuin kerran. Sen jälkeen vuorossa ovat saman kirjoittajan Murra tunnelukkosi ja Craig Nakkenin Minä ja riippuvuus. Kun olen nämä "opiskellut", lisää materiaalia löytyy varmasti, mutta toisaalta lukemani ja kuulemani perusteella luotan Takasen asiantuntemukseen sen verran paljon, etten tiedä, tarvitsenko muita oppikirjoja kuin nämä.
Impusiivisesti olen taas syöksymässä suurella innolla johonkin, mutta tällä kertaa minä toivon ja uskon, että tästä syöksymisestä tulee erilainen, koko loppuelämän mittainen pehmeä liuku.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti