Vavahduttava oivallus

Pyykin käsittely on kotitöistä se, josta olen aina pitänyt eniten. Erityisesti puhtaan pyykin kanssa puuhastelu on jotenkin terapeuttista, rentouttavaa ja oivalluttavaa - en osaa sanoa miksi, mutta niin vain oivalluksen lamppu syttyi tälläkin kerralla.

Ripustin pyykkejä vinttiin kuivumaan ja pohdin samalla kauppalistaa, erityisesti sitä, mitä hyvää itselleni kaupasta ostaisin. Sitten se yht'äkkiä iski salaman lailla, tuon ajatuksen hirveä paradoksi. Olisin voinut vaikka kiljua Tankki täyteen-sarjan Emmiä lainaten: "moment neiti Korpela, sain juuri transpiraation". Minä, joka olen kolikoistani kovinkin tarkka ja seuraan kulutusta ja nuukailen, heitän järkyttävät määrät rahaa hukkaan. Tai no, jos aivan tarkkoja ollaan, niin eiväthän ne hukkaan mene, vaan joko vessan pytystä alas tai kertyvät vyötärölle ja sitten minä taas käytän hirveän määrän aikaa, rahaa ja energiaa päästäkseni noista vyötärömakkaroista eroon. Tuo ajatus oli todellakin kuin lekan isku päähän - eihän tuossa toiminnassa ole mitään järkeä, sehän on ihan älytöntä, järjetöntä ja tyhmää.

Ajatus vaatii toki runsaasti lisää työstämistä, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni tajusin ajatella asiaa tuolta kantilta. Miten moninkertainen rahan ja voimavarojen tuhlaus tuo aikaisempi toimintatapani on. Jospa lähdettäisiinkin siitä päästä, että säästetään voimavaroja ja rahaa ja jätetään ostamatta tai ostetaan aikasemman jättisäkillisen sijaan vaan ihan vähän - niin vähän, että se ei kerrytä vyötärömakaraa. Toistan itseäni toteamalla, että säästö on moninkertainen, ensiksi ostamatta jättäminen kerryttää kolikoita pussin pohjalle ja sitten se, että ei tarvitse käyttää niitä kolikoita sen kertyneen läskin poistoon. Puhumattakaan voimavarojen säästämisestä - ei tarvitse miettiä, miten sen kertyneen läskin tuhoaisi, piilottaisi tai millä saisi kuukausibudjetin venymään vielä jonhonkin ihmepilleriin, joka polttaa kaiken rasvan tuhkaksi (millaista ei siis todellakaan ole olemassa) tai miten revin itseni jonnekin tunnille, jonka määrä olisi polttaa rasvaa muutaman sadan kalorin verran.

Pienessä päässäni suristavat rattaat ihan hurjaa vauhtia - näinköhän mitä löysin sen kultajyvän.