perjantai 30. marraskuuta 2018

Kun aika pysähtyy

Yhden lyhyen ilmalennon aikana ehtii miettiä monenlaista. Ensin tulee tajunta, että se osuu, sitten että nyt käy pahasti, nyt käy tosi pahasti. Seuraava miete on, että tältäkö se tuntuu kun sattuu paljon ja henki salpautuu. Ei tullut koko elämän filminauhaa, mutta senkin ehdin vielä miettiä, että tältä se on tuntunut muistakin ja sitten tulikin jo tömähdys kun ruho ja maankamara ottivat yhteen.

Ja sen tömähdyksen jälkeen vapauttava tajunta, että hei ei satukaan ihan niin paljoa, ei tainnut hajota mitään, ei ainakaan pahasti.Seuraava hengenveto oli taas sellainen, että ei meinannut henki kulkea, mutta kipu ei myöskään pahentunut ja tajunta säilyi, jalat kantoivat, vaikka sattuikin.

Olen juuri päässyt tai paremminkin joutunut kokemaan elämäni ensimmäisen kolarin uhrin asemassa. En tokikaan ole ollut myöskään siinä toisessa asemassa, enkä halua joutuakaan. Eikä tämä allejääminenkään niin kivalta tuntunut, että toista kertaa kovin mielelläni ottaisin uusiksi.

Onnellinen olen siitä, että ei käynyt pahemmin ja pahoillani siitä, että minuun suojatiellä osui varovaisesti ajanut ikäihminen. Toisen kautta olen kyllä todella hyvilläni siitä, että ajaja oli sellainen kuin oli, paljon pahempaa jälkeä olisi tullut 20+ ikäisen nuoren miehen viritetyn bemarin alle jäämisestä. Nopeuskin olisi mitä todennäköisemmin ollut vähän eri luokkaa. Se minua kuitenkin harmittaa, että pimeän marraskuisen sateen sumentaman näkymän takia törmäsimme toisiimme ja minusta tuli tämän kuljettajan vuosikymmeniä kestäneen ajoputken ensimmäinen kolarihitti. Olisin suonut hänen saavan ajaa nollatilastolla loppuun asti.

Olin siis suojatiellä eli syy oli hänen, ainakin suurimmalta osaltaan, sillä minä olisin voinut laittaa vielä pari heijastinta lisää ja katsoa vielä kolmannenkin kerran. Mutta näin kävi ja hän huolehti minusta esimerkillisesti, olisi vienyt lääkäriinkin, jos olisi ollut tarvis. Hän pelästyi tilannetta ainakin yhtä paljon kuin minä.

Positiiviseksi tässä on sanottava, että vakuutusyhtiön suhteen homma hoitui todella nopeasti, minun työnantajani täytti yhden lomakkeen ja ilmeisesti päälleajaja toisen, koska pari tuntia kolarin jälkeen vakuutusvirkailija soitti ja suoritti haastattelun rikkimenneiden silmälasin merkeistä ja vaatteiden kuoseista. Vaatteet luvattiin korvata mukisematta, mutta silmälasien kanssa täytyy vähän jumpata eli hakea ensin optikkoliikkeestä tarjous vastaavista laseista ja sitten sen mukaan edetään.

Pääasia kuitenkin, että mä olen suunnilleen kunnossa, fyysinen paraneminen vie aikansa ja henkinen varmaan vielä enemmän, mutta toivon, että olen osani kolaritilastosta nyt sitten kuitannut.

torstai 29. marraskuuta 2018

Vielä on kerää jäljellä...

Erään rakkaan ystäväni lempilanka on jo aikaa sitten tuotannosta poistunut Nallen kukkaketo sarjan Krassi. Löysin tässä taannoin kirppikseltä ison huivin, joka oli tehty tuosta langasta. Tietenkin purin sen ja päätin kutoa sukiksi. Yhdet sain jo valmiiksi elokuussa. Nyt otin sitten toiset samanlaiset puikoille.

En uskonut jäljellä olevan langan riittävän kahteen sukkaan, joten tein ensin toista sukkaa puoleen terään asti ja aloitin sitten toista ja tein sen loppuun. Sitten jatkoin toisen sukan loppuun - ihan uskomattomasti meni vielä raidoitus niin, että saatoin jatkaa samalla värillä, mihin olin edellisellä kierroksella lopettanut. Ihan tasan raidat eivät silti menneet, mutta ei se niin tarkkaa ole.


Se mikä on uskomattominta, niin kerästä on vielä pieni nöttönen jäljellä. Tällä kertaa on aivan varmaa, että tuo ei riitä edes puolikkaaseen sukan varteen, mutta silti aion käyttää sen kaiken yhdistettynä johonkin muuhun lankaan ja tuottaa siitä vielä viimeiset krassisukat tälle ystävälle.

Sukissa on siis resorissa 56 silmukkaa eli 14 puikolla ja terässä 13 puikolla, puikkoina 3mm cubicsit (enhän mä just muita käytäkään enää).

keskiviikko 28. marraskuuta 2018

HOPOTUS: Marli Shot

Pitkästä aikaa tapahtuu jotain tälläkin rintamalla, pääsin nimittäin mukaan Hopottajat-kampanjaan, jossa testataan Marlin Shotteja. Hopottajathan toimivat yksinkertaisuudessaan niin, että pääsemme testaamaan tuotteen tai palvelun ja kerromme kokemuksiamme siitä eteenpäin.

Mutta itse asiaan eli Marlin Shot-tuotteisiin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan nämä siis ovat mehuja, mutta ei mitä tahansa mehuja, vaan suomessa valmistettuja tuotteita, joissa on  runsaasti C-vitamiinia ja ne vahvistavat vastustuskykä. Näissä ei  ole lisä- ja säilöntäaineita eikä myöskään lisättyä sokeria.

Tuotteiden luontaisesti korkea C-vitamiinipitoisuus on peräisin acerola-marjoista. Jo yksi shottilasillinen riittää täyttämään päivittäisen C-vitamiinitarpeen. Myös muut huolella valitut raaka-aineet, kuten inkivääri, kurkuma, granaattiomena, karpalo ja puolukka, ovat luonnon omia hyvinvoinnin edistäjiä.

Purkit ovat varsin hauskoja, sillä Shotit on pakattu 2dl purkkiin, josta riittää 4cl:n annos viidelle - joko viidelle henkilölle tai viidelle päivälle. Shotit suositellaan säilytettäväksi kylmässä, sillä kylmäsäilytys parantaa mm. luontaisen C-vitamiinin säilymistä. Shotit säilyvät avattuina jääkaapissa noin viikon ajan. Lisätietoa löytyy Marlin tuotesivulta: SHOT.

Shoteissa on kolme erilaista: makua granaattiomena-acerola, karpalo-puolukka-acerola ja inkivääri-kurkuma-acerola. Pohjoisten marjojen suosijana jouduin pitkään miettimään, kumpi on suosikkini karpalo-puolukka vaiko inkivääri-kurkuma. Jotenkin kuitenkin tässä ajassa vuotta inkiväärin voimakas maku ja täyteläisyys tarjoaa myös sitä kaivattua sisäistä lämpöä, joten minun suosikkini näistä on tuo inkivääri-kurkuma-acerola. Sen voin tässä myös todeta, etta maku on voimakas ja koska tuotteisiin ei ole lisätty sokeria, ne eivät valitettavasti välttämättä ole kaikkien makuun - esimerkiksi rakas puolisoni kieltäytyi ottamasta toista lasia mitään makua selvittyään ensimmäisestä. No, minusta nämä taas ovat herkkua, mutta makuasioista ei sovi kiistellä.

Kiireisen ratkaisuksi nämä ovat erinomaisia, mutta sopivat varmasti myös koko perheen käyttöön. Jotenkin minun ajatukseni näiden kohdalla pyörivät sanoissa lasillinen aurinkoa ja toisaalta piristävää punaista arkeesi, mutta minä olenkin väririippuvainen näin valottomaan aikaan.

#Marlishot #hopottajat

tiistai 27. marraskuuta 2018

Näin syvälle marraskuu vetää

Olen ollut erityisesti meikkien ostolakossa jo hyvän tovin, koska sitä tavaraa vaan on kaapeissa piisannut enemmän ja vielä vähän lisää. Nyt sitten marraskuussa iski sen sortin masis, että lankesin. Lankesin oikein pahemman kerran - tilasin Dermosililtä rajauskynän ja luomivärin sekä toisen pinkin meikkisienen. Ihan vaan koska mustan perjantain tarjouksissa ne olivat niin edullisia. Kaikki kolme maksoivat yhteensä 5,90€ eli eiväthän ne toki kalliita olleet, mutta oliko näistä yksikään todella tarpeellinen - rehellinen vastaus on ei.


Luomiväri on ehkä miljoonas turkoosi luomiväri ja vihreitä rajauskyniäkin on kaapissa varmaan tusina, mutta ihan sama, nämä mä otan käyttöön nyt. Ihan vaan sen takia, että ostin ne piristääkseni itseäni ja kaapissa ne eivät toimita sitä virkaa, mihin ne on tarkoitettu. 

maanantai 26. marraskuuta 2018

Mitä kettu sanoo?

Työkaverini, jolla on ollut elämässään paljon murhetta, näki jossain vaiheessa  kuvan kettusukista ja huokaisi, että olisipa hänelläkin tuollaiset. Minä kehotin silmää iskien kirjoittamaan joulupukille ja päätin samalla itse toimia pukin muorina.

Sukat ovat seiska veikkaa, tehty useammasta kerän lopusta. Puikoilla 13 silmukkaa, varsi perusresoria 2 oikein, 2 nurin, kantapää vahvistettu. Valkoiseen vaihdoin 4 kerrosta ennen kärkikavennuksia ja kavennuksena leveä nauha kavennus. Mustalla ompelin jälkikäteen kuonon ja silmät.

Lisäosat on tehty kutomalla ja kiinnitetty ihan ompelulangalla. Hännässä on 9 silmukkaa ja se on kudottu aina oikein, kavennukset valkoisessa osassa joka toisella kerroksella. Korvissa on 16 silmukkaa ja ne on kudottu pyörönä, 8 kerrosta oikeaa ja sitten joka toisella tai komannella kerroksella kavensin molemmista reunoista molemmin puolin. Naamassa oli myös 8 silmukkaa ja kavannukset joka toinen tai kolmas kerros niin, että nassu sopi tuohon valkoiseen osaan.

Ei ehkä maailman parhaan näköinen kettu, mutta kai tuon ketuksi tunnistaa.

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Viisi viikkoa ja kymmenen keskeneräistä projektia

Tätä vuotta on jäljellä reilut viisi viikkoa ja minulla on lukemattomia projekteja kesken. Otan nyt tavoitteekseni, että saisin noista projekteista tyhjennettyä erityisesti käsityöprojektien osalta. Vaatimaton tavoite olisi 10 projektia, joista osa suurempia osa pienempiä.

1) sukat nalle-krassista
2) kettu-sukat
3) petroolit sukat
4) harmaat sukat purku
5) harmaiden sukkien uudelleen kutominen
6) valkoisten sukkien purku
7) valkoisten sukkien uudellen kutominen
8) Bandun pussin ompeleminen
9) matonkuteiden leikkaaminen
10) kylppärin maton kutominen

Osa projekteista on jo hyvällä alulla kuten esimerkiksi  nuo kolmet ensimmäiset sukat, myös valkoisten sukkien purkamista on aloitettu samoin matonkuteiden leikkaamista. Sen sijaan harmaisiin sukkiin en ole koskenutkaan ja koska matonkuteet ovat vasta leikkuuvaiheessa, niin myöskään kylppärin mattoa ei ole aloitettu. Bandun pelimerkkien pussukka on noista varmaan nopeatekoisin, kun vain pääsee alkuun eli saa sopivan kankaan ja ompelukoneen kaiveltua esille.

Otan kuitenkin tavoitteekseni saada nämä projektit valmiiksi vuoden loppuun mennessä. Julkinen listaus on yleensä hyvä tapa pysyä ruodussa, jotta en lipsahda aloittamaan lisää uusia juttuja ennen kuin vanhat on saatettu valmiiksi.

maanantai 19. marraskuuta 2018

Kun ostaminen jää päälle

Marraskuun tylsyys, pimeys ja kaikkinainen kurjuus on jälleen tänä vuonna onnistunut ottamaan minusta niskavoiton ja meille on ilmestynyt kasakaupalla tavaraa.

Lentolaukku, puuvillakankaat ja käsityölehdet sentään olivat ilmaisia, mutta olen myös shoppaillut. Ostoksissani ei ole pelkästään joululahjoja, joita niitäkin olen hankkinut, vaikka pyrkimykseni onkin vähentää joululahjomisen määrää jälleen tänä vuonna. Olen hankkinut myös kaikkea muuta esimerkiksi uuden päiväpeiton - tällä kertaa suklaanruskean ja pahaa pelkään, että meillä on toinenkin sen värinen päiväpeitto- ja jouluvalot, joiden hankkimista en kyllä kadu pätkääkään, ne toimivat todella loistavasti eteisessä kulkuvaloina. Ehkä järkevin ostokseni oli kantaliukuesteet, jotka löysin naamakirjan kirppikseltä. Ne olivat tuskin käytetyt, laadukasta merkkiä ja myynnissä edullisesti. Uskoisin niillä olevan käyttöä, mikäli näille leveysasteille joskus tulee kunnon talvi.


Olen toki myös ostanut lankaa, mutta vain tuon yhden jo aiemmin esittelemäni paketin. Eräänlainen saavutus tuokin.

Lisäksi meille on saapunut kaksi uutta lautapeliä. Ostin sekä tämän vuoden perhepeli voittajan Majestyn että vuoden 2017 strategiapelinä palkitun Jorvikin. Näistä Majesty on jo testattu ja hyväksi todettu.

Toivon mukaan  tämä asioiden aukikirjoittaminen saa taas kerran allekirjoittaneen tajuamaan, mikä on järkevää ostamista ja mikä ei.

tiistai 13. marraskuuta 2018

Helavyösukat


Koska asia on nyt virallinen, voin pistää nämä julkaisuun. Viimeiset kaksi paria niistä kymmenestä keskeneräisestä sukasta. Nämä tulivat häälahjaksi työkaverilleni, joka meni tänään naimisiin ja halusi minut jakamaan ainutkertaisen hetkensä eli todistamaan vihkimisensä.

Melkein samanlaiset, mutta kuitenkin erilaiset eli molemmille omansa. Hääparin tausta on Pohojanmaalla, joten siksi kuvioksi valikoitui perinteistäkin perinteisempi helavyö.

Naiselle, koko 40. Lankana 7 veljestä, josta värit valkoinen, harmaa, musta, punainen ja keltainen.
Aloitus harmaalla. Luodaan 56 silmukka, kudotaan 12 kerrosta 2 nurin, 2 oikein joustinta.
Seuraavaksi neulo vielä harmaalla yksi kerros kokonaan oikein. Toisella kerroksella jatketaan oikeilla silmukoilla 3 harmaata, 1 valkoinen ja toistetaan kerros loppuun, kolmannella kerroksella 1 harmaa, 3 valkoista ja näin kerros loppuun. Tämän jälkeen koko kerros valkoisella ja seuraava kerros kokonaan harmaalla. Sitten joka toinen silmukka valkoisella ja joka toinen harmaalla koko kerros loppuun. Vielä yksi kerros kokonaan harmaalla.

Sitten jatketaan kolme simukkaa valkoisella ja yksi mustalla, seuraavalla kerralla kolme mustalla ja yksi valkoisella, jonka jälkeen kolme kerrosta mustalla. Epämääräinen ruutupiirros alapuolella (kuviopiirros nurinpäin, aloitus alhaalta varren ensimmäisessä kuviossa).




Seuraavaksi  jatketaan ylläolevan helavyö-kaavion mukaan. Helavyön valmistuttua jatketaan kolme kerrosta mustalla. Näiden jälkeen toistetaan alun kuvio päin vastaisessa järjestyksessä.


Tässä kohtaa tunnustan, että sekä helavyö-malli että sen ylä- ja alapuolella olevat kuviot eivät ole omiani, vaan netin ihmeellisestä maailmansta löytyneet, kummankaan alkuperäistä suunnittelijaa en tiedä. Nuo kolmiokuviot olivat vastaavien sukkien kuvassa, josta ne silmukoita laskemalla kopioin.


Kaikkiin sukkiin tein normaalin vahvistetun kantapään ja sileää neulosta olevan terän yksivärisellä langalla, koska halusin helavyön korostuvan, samasta syystä käytin kuvion pohjana mustaa lankaa harmaan sijaan.

Käytetyt langat edelleen jämiä - pidän kiinni siitä periaatteesta, että yritän viimeiseen asti välttää uusien kerien avaamista - muut värit ovat seiskaveikkaa paitsi naisten sukkien keltainen Nallea kaksinkertaisena. Miehen sukkien keltainen  ja punainen ovat siitä syyskuun alussa ostamastani lankapaketista, samoin naisen sukkien lavan punainen ja valkoinen.


Miehen sukat 64 silmukkaa, lankana 7 veljestä ja speksit muutoin samat kuin naisten sukissa. Terät yksinkertaista harmaata, kun en jotenkaan osannut mieltää miehen sukkiin punaisia tai keltaisia teriä tai lisätä niihin mitään kuviota.


Koska työkaverini tulevan miehen juurista osa on Karjalassa, päätin tehostaa hänen sukkiaan vielä Karjalan käki-koristekuviolla, pitihän sitä jotenkin sitä rakkauttakin saada mukaan. Malli on Kodin kuvalehden Karjalan käkös-lapasista täältä. Ajatuksena näissä siis oli se, että kun kahdesta tulee yksi myös sukujuuret menevät ristiin.


 

Näiden lisäksi pakkasin mukaan korillisen sytykeruusuja, jotta on lämmintä sekä sisäisesti että ulkoisesti.

maanantai 12. marraskuuta 2018

Tappavan tylsä arki

Yleensä pidän arjesta, tasaisesta, rauhallisesta ja hyvin organisoidusta elämän jatkumosta, mutta nyt on iskenyt joku isompaa laatua oleva marraskuun kriisi tai vastavaa. Arjen täydellinen tylsyys on alkanut kuvottaa, mikään ei tunnu miltään. Herra Kirjoituksen kanssa laskimme leikkiä, että meistä kumpikin on sellaisessa tilassa, että vaikka joku tulisi kertomaan meteoriitin törmänneen maahan ja tuhon olevan edessä kolmessa sekunnissa, kumpikin kohauttaisi hartioita ja kysyisi, entä sitten... Jotenkin elämän kaikenlainen pitäisi, pitäisi, pitäisi saa aikaan "työnnän sormet kurkkuun ja oksennan"- fiiliksen ja loputon pimeys ja sade imee minusta kaiken elämänhalun ja jaksamisen kuin ankeuttaja konsanaan.

Yleensä saan nukkailusta, ostamattomuudesta ja säästämisestä superkicksit, mutta nyt fiilis on säästämisen suhteenkin p***aas viittin, kun ei ole pakko. Onneksi olen kuitenkin  vielä tähän asti ymmärtänyt senkin, että se ostaminenkaan ei tuo mitään mielihyvää, joten pahaa oloa ei ole korjattu myöskään shoppailulla, mikä on positiivista. Olen näet oppinut sen, että uudesta tavarasta saatava ilo kestää muutaman minuutin, vähän enemmän kuin ko. tavaran pakkauksesta purkaminen kestää ja sitten mietteet ovatkin useimmiten tasoa, että miksi ihmeessä mä tämänkin hankin. Vain harvoista tavaroista saatu ilo kestää kauemmin ja nämä ovatkin sitten niitä pitkään ja hartaudella harkittuja ostoksia. Toisinaan ollaan myös tilanteessa, että pitkä ja perusteellinenkaan jahti ei takaa pitkäaikaista omistamisen iloa - muistan miten jahtasin erästä lautapeliä pitkään ja hartaasti saadakseni sen oikealla hinnalla, kun sitten lopulta sain sen omakseni, ilo hankinnasta kesti ehkä puoli tuntia. Sitten pakkasin pelin muiden sekaan ja unohdin sinne.

Töihin olen jaksanut raahautua silloin kun pitää ja myöskin pakata ja kiikuttaa postiin ne tavarat, joita olen saanut myymällä meiltä poistettua. Olen myös yrittänyt pitää huolta siitä, että sitä ilmaista tavaraa ei kerry ihan mahdottomasti ja että huushollikin pysyy jonkinlaisessa järjestyksessä. Jotenkin pakonomaisesti ja hampaat irvessä on arki pyörinyt eteenpäin päivä kerrallaan. Yritän laskea, montako päivää on talvipäivän seisaukseen - siihen asti kun selvitään, niin siitä jo alkavat päivät pidetä ja kevät lähetä ja silloin taas elämä voittaa. Noita pitkän pitkiä on kuitenkin vielä edessä 40 ennen kuin sinne asti päästään, joten nyt vain on selvittävä sillä, että pitää tehdä, pitää tehdä ja pitää tehdä. Eli yksinkertaisemmin otetaan paperi ja kynä ja laaditaan välttämättömien töiden lista jokaiselle päivälle. Tuota listaa noudattaen sitten mennään päivä kerrallaan eteenpäin ainakin pakollisten asioiden verran. Tällä estetään se, ettei koko koti kaaostu ja elämä - se tappavan tylsä arki- pysyy jollakin lailla järjestyksessä.


sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Kierrätetyt kaamosvalot

Antijouluihminen ei virittele koko tölliä täyteen jouluvaloja, ei ainakaan marraskuussa. Sen sijaan aurinkoriippuvainen kaipaa valoa tähän loputtomaan pimeyteen, olkoot sitten vaikka sesonkivaloja.
Koska olen kuitenkin periaatteellinen antijouluihminen, niin vaan yhdet valot, ei sen enempää.


Budjetti 0€. Lasipurkki oli vanha ja on ollut tuossa paikassa ainakin 10 joulua, ellei enemmänkin. Huurteiset pallovalot ovat joululahja anopilta ja appiukolta - yksi niistä, joita todella rakastan. Täyttöpallot ovat tietenkin pestyjä dödöpalloja. Kuvista näkee, että valot pitäis asetella hiukan fiinimmin, jotta asetelma näyttäsi paremmalta ja tasapainoisemmalta. Jaksan ehkä korjata asian huomenna.

lauantai 10. marraskuuta 2018

Väriä masennuksen torjuntaan

 Eli jämäsukkaprojektin viimeisin tuotos.

Minulla on jämänyssäkkäpusseja varastossa pari tai siis kolme. Täsmälleen niitä kerän loppuja on kolme isoa muovikassillista eli riittää hetkeksi ja ihan muutamiin sukkiin. Tunnustettakoon vielä, että noissa on siis ne pienimmät nöttöset, isommat ovat sitten vielä erikseen ja täydet kerät myös, mutta sehän ei kuulu tähän.

Halusin siis nyt tehdä jotain hullunvärikästä, mitä kirkkaampaa ja värikkäämpää, niin sen parempi. Niinpä sitten poimin jämälangoista ne kaikkein pienimmät nöttöset kourallinen kerrallaan, puolitin ja kiersin kerälle.

Näytin kuvan tuotoksista kälylleni sillä kohtaa, kun varret olivat valmiit ja kysyin, että kelpaa ja pitäisitkö, vaikka nää onkin aikamoinen karuselli. Käly lupasi pitää, joten jatkoin sukat loppuun samalla taktiikalla.

Näiden sukkien erikoisuus on kokonaan vahvistettu pohja. Kudoin pohjan samoin kuin vahvistetun kantapäänkin joka toisella kerroksella joka toisen silmukan kutomatta nostaen, mutta noin joka neljäs tai kuudes kerros kudoinkin vain pohjan silmukat, koska vahvistettu neulehan tuottaa pituutta kerrosta kohti vähemmän kuin tavallinen. Käytännössä siis ensimmäisellä kerroksella pohjan kohdalla nostin joka toisen silmukan kutomatta ja päälisen kudoin normaalisti, seuraavalla kerroksella kudoin kaikki silmukat, kolmannella kerroksella taas pohjan silmukat joka toinen silmukka kutomatta, sitten käänsin työn ja kudoin nurjalla kaikki pohjan silmukat (4krs.) ja palasin pohjaa takaisin niin, että joka toinen silmukka nostettiin neulomatta, mistä jatkoin normaalisti pääliseen.



Toivon tuon vahvistetun pohjan tuovan vähän lämpöä ja kestävyyttä näihin sukkiin. Mikäli se osoittautuu toimivaksi ratkaisuksi, sitä voi käyttää jatkossa enemmänkin.

perjantai 9. marraskuuta 2018

Case ripsentaivuttimet osa X

Kuinkahan monetta kertaa tämä sama teema tässä pyörii, kun olen aikaisemmin kirjoittanut sekä kiinan hankinnoista (mitä en todellakaan tee enää koskaan, enkä suosittele muillekaan) sekä rikkoutuneista yksilöistä, joista sain yhdistämällä vielä yhdet.

Nyt on ongelma ripsientaivutin ratkaistu ainakin hetkeksi, sillä kirppishenget olivat kerrankin suosiollisia ja olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Naamakirjan ilmaisryhmässä joku tarjosi kaikenlaista tavaraa haettavaksi ja siinä joukossa oli myös metallirunkoiset ripsentaivuttimet, mutta erilaista mallia kuin ne tavan koukku- ja lenkkihärpäkkeet, joista en pidä. Kun ne vielä sattuivat olemaan melkein nurkan takana, oli yhtälö täydellinen.

Samasta osoitteesta tarttui mukaan myös pieni pullollinen mansikantuoksuista suihkugeeliä. Joka oli ei nyt ehkä niin tarpeellinen, koska muitakin suihkugeelipulloja on, mutta kuitenkin ehdottomasti käyttöön tuleva tuote.


Tässä kohtaa voidaan todeta, että case closed ja vetää ripsentaivuttimet yli hankintalistalta toistaiseksi, toivottavasti hyvin pitkäksi aikaa.

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Masentavaan marraskuuhun lämpöä langoista

Kun selvisin lokakuusta ostamatta yhtään ainoaa lankakerää, palkitsin itseni marraskuussa ostamalla sitten heti useamman kerän. Marraskuu on niin masentava ja tylsä kuukausi, että jotain iloa siihen pitää saada ja jos heti kuun alussa hankittu lankapaketti pitää aisoissa loppukuun hankinnat, niin tehdään sitten niin.

Tyypilliseen tapaani kirpparilta hankin nuo langat ja isomman paketin kerralla ja sukkalankaa - tietty. En enää edes osta mitään pitsihuivilankoja, kun ne eivät ole mun juttu sen paremmin teko- kuin pitomielessäkään.


Koska näistä suurin osa on vajaita keriä, nämä voi käyttää, eikä silti tule aloittaneeksi uutta kerää (jonka olen päättänyt olevan sallitua vain äärimmäisessä hädässä). Uusiin keriin mennään vasta sitten, kun jämät tai edes suurin osa niistä on tuhottu.

Nämä ovat kuitenkin sen verran isoja jämiä, että näistä käy kutominen nopeammin kuin niistä aivan pienistä nöttösistä, joita olen viime aikoina pyöritellyt.Nyt on kuitenkin saavata keskeneräisistä edes yhden valmiiksi ennen kuin voi aloittaa näistä uusia, vaikka mieli miten tekisi - en ole antanut itselleni lupaa hankkia kolmansia samanlaisia puikkoja, koska sitten niitä keskeneräisiä sukkia olisi vielä enemmän.

maanantai 5. marraskuuta 2018

Purkin pohja paistaa


Leikkelin heinäkuun alussa vanhat collegehousuni lapuiksi, joita olen käyttänyt meikin ja kynsilakan poistamiseen sekä kasvoveden levittämiseen. Elokuussa purkkiin oli tullut jo hyvä kolo, johon leikkelin yhden t-paidan ja parin muun pienemmän vaatekappaleen jämät. Olin jo silloin aika yllättynyt siitä, että lappuja oli mennyt noin paljon. Täydennyksellä purkki tuli kuitenkin aivan täyteen.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että purkin pohja paistaa jälleen, lappuja on jäljellä vain muutama. Täyttö ei ole ongelma, sillä sopivia poistotekstiilejä kyllä riittää. Sen sijaan edelleen jaksan hämmästellä sitä, että näinkö nopeasti ne laput loppuivatkin, olin jotenkin ajatellut, että niiden kanssa menisi jonnekin ensi vuoden alkuun.

Mutta nyt siis kaivellaan leikkuuta odottavien poistettavien koppaa ja saksitaan purkkiin uutta täytettä. Leikkasin purkkiin yhden kasari/ysäri lukujen vaihteen trikoisen mekon, jota olen käyttänyt ensin mekkona ja sitten yöpaitana, kunnes se meni liki riekaleiksi, yhdet trikoopöksyt ja hihat jenkkituonti t-paidasta vuodelta 1994. Tuota paitaa pyörittelin pitkään käsissäni, vaikka se oli jo pariin kertaan paikattu ja ihan oikeasti rikki, silti en meinannut millään malttaa pistää saksiani siihen - ihme kiintymystä rätteihin. Purkkiin ei tosiaan tällä kertaa mahtunut kuin t-paidan hihat, joten loppu päätynee sinne myöhemmin.


Kaikkiaan 250g tekstiiliä kappaleiksi ja purkkiin. Nämä kestävät ehkä ensi vuoden alkuun, sillä leikkaamani palat olivat aika reippaan kokoisia, ainakin noista ohuemmista vaatteista.


 Nyt taas pyyhkii hyvin ja tulee nassu siivottua ekologisemmin.

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Korjaa "sugrulla"

Tämän tekstin otsikko olisi myös voinut olla, että olisihan se pitänyt uskoa... Nuukuuksissani  - kyllä, todellakin sisäinen Sulo Vilénini iski jälleen - tilasin sugrua Kiinasta, koska en 1) malttanut maksaa sitä, mitä Suomessa siitä pyydettiin ja 2) kokenut tarpeelliseksi ostaa kokonaista tuubia RK-korjausmassaa, josta sen olisi voinut tehdä itse, kun kerran Kiinasta sai halvemmalla ja ilman sekoittamisen vaivaa.

Originaali sugrun mainosvideossahan korjataan nimenomaan kännykän laturin johtoa ko. massalla ja se oli minunkin tarkoitukseni. Sillä kuivuessaan Sugrusta tulee kestävä, mutta joustava ja plaa plaa plaa.  Samaa mainostaa myös tämä kiinalaisversio.


Minulla oli kaksi kohdetta, joita varten sugrua tilasin, niistä ensimmäisenä kännykän laturin johto ja toisena pyörän lukko, josta joku vandaali oli rikkonut sen muovitulpan.


Kun paketti viimein saapui, ryntäsin innoissani toteuttamaan ensimmäistä korjausta. Tein myös jotain poikkeuksellista - luin ohjeet hyvin tarkkaan ja toimin niiden mukaan. Ensin vaivattiin massaa, joka oli lähtökohtaisesti jo varsin murusista, ja sitten parin minuutin jälkeen tein "hienon" korjauksen.




Massan pitäisi kuivua vuorokaudessa joustavaksi ja kestäväksi. Tässä lopputulos kahden vuorokauden kuivattamisen jälkeen. 


Tunnustan tappioni - menen kauppaan ostamaan sekä uuden laturijohdon että sitä RK korjausmassaa, jotta saan korjattua sen pyörän lukon. Yritin tehdä korjauksen tällä, mutta en jotenkaan usko, että se on kuivunut sen paremmin.

EDIT-täti kyläilee: oli koettaessani ensimmäistä kertaa pyörän lukkoon tekemään "sugru"viritelmää, se murtui käsiin eli ei toiminut sielläkään. Plääh. Harkitsen entistä vakavammin uuden pyörän ostamista...