Tappavan tylsä arki

Yleensä pidän arjesta, tasaisesta, rauhallisesta ja hyvin organisoidusta elämän jatkumosta, mutta nyt on iskenyt joku isompaa laatua oleva marraskuun kriisi tai vastavaa. Arjen täydellinen tylsyys on alkanut kuvottaa, mikään ei tunnu miltään. Herra Kirjoituksen kanssa laskimme leikkiä, että meistä kumpikin on sellaisessa tilassa, että vaikka joku tulisi kertomaan meteoriitin törmänneen maahan ja tuhon olevan edessä kolmessa sekunnissa, kumpikin kohauttaisi hartioita ja kysyisi, entä sitten... Jotenkin elämän kaikenlainen pitäisi, pitäisi, pitäisi saa aikaan "työnnän sormet kurkkuun ja oksennan"- fiiliksen ja loputon pimeys ja sade imee minusta kaiken elämänhalun ja jaksamisen kuin ankeuttaja konsanaan.

Yleensä saan nukkailusta, ostamattomuudesta ja säästämisestä superkicksit, mutta nyt fiilis on säästämisen suhteenkin p***aas viittin, kun ei ole pakko. Onneksi olen kuitenkin  vielä tähän asti ymmärtänyt senkin, että se ostaminenkaan ei tuo mitään mielihyvää, joten pahaa oloa ei ole korjattu myöskään shoppailulla, mikä on positiivista. Olen näet oppinut sen, että uudesta tavarasta saatava ilo kestää muutaman minuutin, vähän enemmän kuin ko. tavaran pakkauksesta purkaminen kestää ja sitten mietteet ovatkin useimmiten tasoa, että miksi ihmeessä mä tämänkin hankin. Vain harvoista tavaroista saatu ilo kestää kauemmin ja nämä ovatkin sitten niitä pitkään ja hartaudella harkittuja ostoksia. Toisinaan ollaan myös tilanteessa, että pitkä ja perusteellinenkaan jahti ei takaa pitkäaikaista omistamisen iloa - muistan miten jahtasin erästä lautapeliä pitkään ja hartaasti saadakseni sen oikealla hinnalla, kun sitten lopulta sain sen omakseni, ilo hankinnasta kesti ehkä puoli tuntia. Sitten pakkasin pelin muiden sekaan ja unohdin sinne.

Töihin olen jaksanut raahautua silloin kun pitää ja myöskin pakata ja kiikuttaa postiin ne tavarat, joita olen saanut myymällä meiltä poistettua. Olen myös yrittänyt pitää huolta siitä, että sitä ilmaista tavaraa ei kerry ihan mahdottomasti ja että huushollikin pysyy jonkinlaisessa järjestyksessä. Jotenkin pakonomaisesti ja hampaat irvessä on arki pyörinyt eteenpäin päivä kerrallaan. Yritän laskea, montako päivää on talvipäivän seisaukseen - siihen asti kun selvitään, niin siitä jo alkavat päivät pidetä ja kevät lähetä ja silloin taas elämä voittaa. Noita pitkän pitkiä on kuitenkin vielä edessä 40 ennen kuin sinne asti päästään, joten nyt vain on selvittävä sillä, että pitää tehdä, pitää tehdä ja pitää tehdä. Eli yksinkertaisemmin otetaan paperi ja kynä ja laaditaan välttämättömien töiden lista jokaiselle päivälle. Tuota listaa noudattaen sitten mennään päivä kerrallaan eteenpäin ainakin pakollisten asioiden verran. Tällä estetään se, ettei koko koti kaaostu ja elämä - se tappavan tylsä arki- pysyy jollakin lailla järjestyksessä.