Masentavaan marraskuuhun lämpöä langoista

Kun selvisin lokakuusta ostamatta yhtään ainoaa lankakerää, palkitsin itseni marraskuussa ostamalla sitten heti useamman kerän. Marraskuu on niin masentava ja tylsä kuukausi, että jotain iloa siihen pitää saada ja jos heti kuun alussa hankittu lankapaketti pitää aisoissa loppukuun hankinnat, niin tehdään sitten niin.

Tyypilliseen tapaani kirpparilta hankin nuo langat ja isomman paketin kerralla ja sukkalankaa - tietty. En enää edes osta mitään pitsihuivilankoja, kun ne eivät ole mun juttu sen paremmin teko- kuin pitomielessäkään.

Koska näistä suurin osa on vajaita keriä, nämä voi käyttää, eikä silti tule aloittaneeksi uutta kerää (jonka olen päättänyt olevan sallitua vain äärimmäisessä hädässä). Uusiin keriin mennään vasta sitten, kun jämät tai edes suurin osa niistä on tuhottu.

Nämä ovat kuitenkin sen verran isoja jämiä, että näistä käy kutominen nopeammin kuin niistä aivan pienistä nöttösistä, joita olen viime aikoina pyöritellyt.Nyt on kuitenkin saavata keskeneräisistä edes yhden valmiiksi ennen kuin voi aloittaa näistä uusia, vaikka mieli miten tekisi - en ole antanut itselleni lupaa hankkia kolmansia samanlaisia puikkoja, koska sitten niitä keskeneräisiä sukkia olisi vielä enemmän.