Kärsimystie

Päässäni jyllää minulla harvinainen, mutta ilmestyessään sitäkin inhottavampi migreeni. Saan näitä ehkä kerta tai kaksi vuoteen ja tietenkin sen piti ilmestyä juuri tänään, kun olisi ollut muutakin menoa ja meininkiä ihan riittämiin.

Yritän selvitä tämän tekstin kirjoittamisesta ja raahaudun sitten suosiolla sänkyyn. Olen jo kokeillut ne muut hoitovaihtoehdot eli kun kahvi ja venyttely eivät auta, kyseessä ei ole niskankiristys päänsärky, vaan ihan migreeni.

Joudun tunnustamaan häpeääni kahdessakin asiassa. Ensimmäiseksi se, että olen salaa naureskellut ihmisille, jotka lähtevät etelänlomalle mukanaan purkkihernekeittoa ja tölkkilihapullia, jotta on ruoka halvempaa tai saa jotain tuttua syötävää. Minäkin sorruin pakaamaan matkalaukkuihin, en kuitenkaan ärtsoppaa ja lihapullia, vaan suolakeksejä, väinämöisen palttoonnappeja, hapankorppuja ja sipsejä. Ja suklaata, vain ihan vähän suklaata...

Ei siis kannata edes piilossa hihitellä toisille, kun ei itse ole yhtään sen parempi. Toisaalta, minä en selviä kolmea viikkoa ilman ruisleipää, joten jotain korviketta matkalle oli saatava mukaan.

Toinen häpeän aihe liittyy vaatekaappiini. Se pitäisi totisesti siivota ja tutkia, mitä se oikein on syönyt... Kun pakkasin matkalaukkuja eilen, kaivelin itselleni mukaan alusvaatteita. Kauhistuin sillä löysin alusvaatekoreista useita (eikä tämä siis tarkoita yhtä tai kahta vaan tusinaa tai enempää...) alusvaatteita, joiden ilmestymisestä koriini minulla ei ole minkään valtakunnan muistikuvaa. Luotan edelleen, että ne ovat minun, koska ne sopivat minulle ja olipa osassa vielä hintalaputkin kiinni, mutta missään ihmeen välissä olen ne ostanut? Pelkästään tuntemattomia rintaliivejä oli varmaan kymmenet, aluhousuja ja sukkia tuplaten tuo määrä. Olenko mä tosiaan jossain kohtaa shoppaillut niin runsaasti, etten enää kykene hahmottamaan omistamieni vaatteiden määrää?

Entistä suurempi syy pystellä poissa vaatekaupoista ja kirpputoreilta, kun ei enää ole selvillä mitä oma vaatekaappi sisältää. Lupaan, pyhästi lupaan ja vannon, että viimeistään ensi vuoden aikana käyn koko rättiarmadan läpi (siihen tarvitaan varmaan kokonainen lomaviikko, sen verran tehokkaasti olen vaatekaappini täyttänyt) ja tutustun vaatekaappini sisältöön uudelleen.

Yritän vielä kupillisella kahvia ja pikaisella lenkillä, josko tämä olo tästä helpottaisi ja pääsisi siivoamaan.