Koti pukeutuu kevääseen

Otsikko on varsinainen kliseiden klisee ja peräisin jonkun vanhan naisten lehden kannesta, josta se on mieleeni syöpynyt. Tuossa tietenkin oli tarkoitus viitata siihen, miten kotia kaunistetaan kevääksi, mutta minun mielikuvissani se muuntui aina - ja muuntuu edelleen - pieneksi punaiseksi mökiksi, joka kiskoo ylleen keväthametta ja kuljettaa kätösessään kimppua pajunkissoja tai hiirenkorvaisia koivunoksia.

Vaikka meillä ei pientä punaista mökkiä olekaan, niin tuo lausahdus nyt vain sopi jotenkin viime päivien puuhasteluja kuvaamaan. Lauantaina minulla oli kokonainen vapaapäivä ilman yhtään työkeikkaa tai muuta. Koska vielä sattui niin, että ensimmäistä kertaa varmaan kuukauteen minun vapaapäiväni ja loistava sää kohtasivat, päätin, että nyt on sitten aika pestä ne paljon puhutut ikkunat ja suorittaa muutenkin siivousta, jotta koti olisi pääsiäisenä kunnossa.

Samalla kun tuli ikkunat pestyä, tuli myös sitten puettua sitä kotia kevääseen vaihtamalla vähän mattoja, verhoja ja sängynpeittoja. Työkaverini kyselivät siivoushommista kuullessaan, että vaihdatko sinä verhot joka kevät ja syksy, ja kun kerroin, että vaihdan verhot ja päiväpeitteet sekä usein matotkin käytännössä joka kerta, kun pesen ikkunat, oli hämmästys suuri. Tietenkin luonnollisesti tuota seurasi kaksi kysymystä ihan tietyssä järjestyksessä. Ensimmäisenä se, että miten usein teillä oikein ikkunat pestään (mihin vastaus on: noin neljä kertaa vuodessa). Toinen kysymys olikin sitten yhtä odotettu: montako päiväpeittoa teillä oikein on. En osaa sanoa, olinko häpeissäni vai riemuissani, kun pääsin tunnustamaan, että löytyyhän noita ihan 7 kappaletta (tummanruskea, luonnonvalkoinen, viininpunainen, vihreä, punainen, korallin ja beigen sävyinen sekä kermanvärinen kukallinen ja nämä siis meidän sänkyyn, työhuoneen varavuoteelle on sitten omat peittonsa).

Tämän tekstin ideana eivät kuitenkaan olleet päiväpeitot vaan yllätys, yllätys: siivoaminen. Kyllä vain, koko lauantainen vapaapäivä käytettiin siihen, että huushollia puunattiin uuteen uskoon. Vaikka illalla väsytti tolkuttomasti, niin kyllä oli ihana katsella vielä laskevan auringon viimeisiä säteitä puhtaiden ja kirkkaiden ikkunoiden läpi. Ikkunat olivat talven jäljiltä niin kurjassa kunnossa, että niistä ei juuri läpi tahtonut nähdä.

Koska urakka jäi lauantaina pahimmoiksi kesken, niin sunnuntaina sitten vielä viimeisteltiin ja kuurattiin kuntoon niin eteinen kuin kylppärikin. Pitkään mietin sitä, että vaihtaisinko kylppärinkin värit jo toisiksi, mutta päätin nyt vielä kuitenkin hetken katsella tuota punaista ja vasta sitten kun on ihan oikea kesä vaihtaa väriksi vihreän tai turkoosin, kumpi sitten silloin mukavammalta tuntuukaan. 

Tämä vähän puskista yllättäen (ihan niin juu, vastahan minä olen kuukauden noista ikkunoista skitsonnut) eteen tullut siivousurakka aiheutti sen, että viime päivinä on blogieetteriin karannut puolinaisia postauksia, kun en ole ehtinyt lisäilemään jo aloitettuihin ja ajoitettuihin juttuihin kuvia tai täydentävää materiaalia. Yritän kuitenkin paikkoa tilannetta taas jälkikäteen ja toivon, että olisin viikon loppuun menessä päässyt tasoihin aikatauluni kanssa.