sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Tapettilöytö

Putkiremontti on asia, jota en mistään hinnasta olisi halunnut kokea, mutta niin se vaan lähestyy lähestymistään halusin tai en. Se tuo suuria muutoksia kaikkeen mahdolliseen, ollaanhan tilanteessa, jossa kotona ei voi asua kolmeen kuukauteen ehkä vieläkin pidempään aikaan.

Se myös tietää mittavaa velkataakan kasvua, juuri kun asuntovelasta oli päästy mukavasti eroon. Jotenkin minulla alkaa olla tunne, että sama pätee läskiin ja velkaan - se on ikuista ja sen määrä on maailmassa vakio. Jos yhdestä osasta velkaa tai kilosta läskiä pääsee eroon, niin se joko palaa jossain toisessa muodossa taikka siirtyy jollekin toiselle. Yritän lohduttautua sillä, että monilla on sekä asuntovelkaa että putkiremonttivelkaa, meillä sitten tulevaisuudessa vain tuota putkiremontti velkaa. Kun vielä yhtälöön lisää sen, että vielä on puolisen vuotta aikaa koota säästöjä tuota varten, niin sekin vähentää tarvittavan velan määrää.

Huomaan eksyneeni aiheesta, mutta en voi kieltää, etteikö tuo putkiremontti olisi tällä hetkellä murheistani suurin. Putkiremontin myötä tulee myös muita lisäkuluja kuin varsinaisen remontin mittavat kulut, sillä päätimme että myös seinät ja mahdollisesti katot kaipaavat pintaansa puhdasta maalia ja uutta tapettia sen jälkeen kun putket ja kylppäri on uusittu.

Olen jo jonkin aikaa kulkenut silmät auki kaikissa sellaissa paikoissa, joissa on myynnissä tapetteja, sillä sekä makuuhuone että työhuone kaipaavat uutta kuosia. Olohuoneessa ja keittiössä olen ajatellut tyytyä sellaiseen tylsääkin tylsempään ratkaisuun kuin samanlaisten tapettien laittamiseen seiniin uudelleen. Olipas vaikeasti sanottu, siis uudet tapetit mutta samaa kuosia, oli tarkoitus kirjoittaa. Molemmat kun ovat raitaista klassikkoa, jota saa edelleen ja satumme pitämään niistä.

Paikallisen K-raudan hyllystä huuteli tässä taannoin eräs tapetti, jota leikkasin palasen kotiinkin vietäväksi. Heillä kun on sellainen ihana mahdollisuus, että haluamastaan tapetista saa leikata maksimissaan puolen metrin palasen mukaan "kotisovitukseen". Mallailin tapettia moneen kertaan eri seinille ja mietin, onko se liian vaalea, liian tylsä, liian sitä tai tätä, mutta loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että ko. tapetti on sittenkin täydellinen. Se ei ole liian räikeästi kuvioitu, mutta ei ihan yksivärinenkään. Tapetin pohjaväri on luonnonvalkoinen ja siinä on aavistuksen tummempia ja kiiltävämpiä medaljonkikuvioita (yleensä en lämpene näille, mutta tässä nyt vaan on sitä jotain).


Ylläolevassa salamalla otetussa kuvassa kuviot ovat korostuneet. Alla olevan skannatun kuvan värit ovat ehkä lähempänä totuutta.




Kerrankin kävi jopa niin, että ihastuksen kohteeni ei ole kaupan kallein tapetti, vaikka kyllä tästä kohdistettavana paljon hukkapaloja tulee, mutta voihan niihin sitten kietoa vaikka lahjapaketteja.

Ei kommentteja: