Ensimmäiseksi jumppakassi, joka tuli jostain joko lahjuksena taikka sitten pari hassun euron hinnalla. Kyseinen kassi oli minulla käytössä tasan kerran ja heti ensimmäisellä kerralla siitä ratkesi vetoketju irti. Herra Kirjoitus väittää, että syy olisi minussa, koska olen kuitenkin tunkenut kymmenen litran kassiin viisitoista litraa tavaraa, mutta eihän se nyt ihan noin mene.
Ei auttanut kuin ottaa neula kauniiseen käteen ja pistää se suihkimaan kassia kokoon. Vaikka en mitenkään erityisen siistiin lopputulokseen pyrkinyt, vaan tarkoitus oli vain kursia kassi kokoon, yllättyi lopputulos siisteydellään. Toivottavasti kestääkin sitten enemmän kuin yhden käytön. Tosin pessimisitinä veikkaan, että laukku repeää seuraavaksi jostain muualta.
Kuvausalustan muutos tosiaan kavaltaa sen, että tätä alta viiden minuutin ompelutyötä on taas "harkittu" monta viikkoa...
Olen tainnut jossain vaiheessa mainita, että hankin jo alkuvuodesta ihanat musta-valkoiset polkadot ballerinat. Ne ovat tosiaan kauniit ja muutenkin hyvät jalkaan, mutta niiden sisäpohjan tekotapa on syvältä valottomasta paikasta. Ensimmäisen käyttökerran jälkeen kengät näyttivät tältä - ja huom, minulla oli sukat jalassa ja käyttö kesti ehkä kolmevarttia.
Hetkellisen harkinnan jälkeen päätin siirtyä sota-ajan konsteihin, toki tietenkin nykyaikaan jalostettuna. Minulla oli työpaikalta askarteluja varten tuotuja pahveja, sellaisia ihan tavallisia valkoisia, kiiltäväpintaisia. Yhdestä pahvin palasesta sai helposti kaksi pohjallista, olisi saanut kolmenkin, mutta kun jalkoja ei ole kuin kaksi. Nyt ovat kengät jälleen siistinnäköiset ja mukavat pitää - ja mikä parasta, ihan ilmainen tuunaus, korjaus ja kunnostus, eikä aikaakaan mennyt kuin pari minuuttia. Jos joku miettii tuota sota-ajan mainitsemista tässä yhteydessä, niin ajatus lähti silloisista paperinarukengistä, jos kerran paperi kesti kengän päälisessä, niin kai se hetken kestää pohjallisessakin.
Appiukko totesi, että hänen sisätossuistaan ovat pohjat puhki - jälleen kerran. Kyllä minä sen verran tajusin, että tuohon huomautukseen liittyi ääneen lausumaton toive uusista tossuista. Sen sijaan päätin varsin tylsämielisesti jälleen kerran parsia reiät kasaan ja tehdä uudet sitten kun ehdin eli varmaan ensi jouluksi tai seuraavaksi... Ei tosiaan ollut ensimmäinen kerta, kun noita parsittiin, mutta taas kerran tossut ovat käyttökuntoiset. Alla olevissa kuvissa ensin lähtötilanne ja sitten valmis lopputulos, kyllä noilla taas hetken tassuttelee.
Olen oikeasti joka kerran noita parsiessani onnitellut itseäni tuosta kaksoispohja ratkaisusta. Tähän asti kun on päästy sillä, että vain ulkopohja on rikki ja vaikka siihen parsimisessa tulisi pientä epätasaisuutta, se ei tunnu, kun sisäpohja on kuitenkin ensin jalanpohjaa vasten. Periaatteessa nuo voisi vielä kerran uudistaa jopa sillä, että tekisi vain uuden ulkopohjan, mutta ehkä appiukko on kolme vuotta noita tossuja uskollisesti käytettyään jo ansainnut ihan uudet tossut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti