Maaliskuun mietteitä

Maaliskuun ensimmäisenä työpäivänä sivelin luomiin pinkkiä ja harmaata sekä pistin reilusti mustaa ripsiväriä ja jätin rajaukset tekemättä. Poskipunaa, totta kai - mitä useammin sitä käyttää, sen nopeammin se kuluu loppuun eli saattaa olla ettei maaliskuussa kovin montaa no-blush päivää tule. Huulipunista ensimmäiseksi otin käyttöön beige australin ja sen kanssa nuden rajauksen. Nenälle uusimmat ruskeat silmälasit ja jalkaan beiget työkengät.

En sitten jaksanut kikkailla yövuoroissa sen suuremmin eli samat lasit ja kengät, ainoa ero seuraavana yönä oli sinisen ja vihreän yhdistelmä luomilla. Ai, miten tunsin olevani 70-lvulta karannut.  Eikä taida auttaa se hatarahko perustelu, että pastellivärit ovat taas keväällä muotia.

Tässä kuluneen kuukauden aikana tuli kokeiltua varmaan lähes kaikki yhdistelmät, mitä noista väreistä sai irti alkaen synkästä mustan ja harmaan yhdistelmästä päätyen superkarkkiseen valkoista- vaaleanpunaista-pastellisinistä komboon. Itselläni oli aamuisin lähinnä alaston olo, kun oli tottunut siihen, että silmiä koristavat kunnon tummat rajaukset ja aika monena aamuna lähdin liikkeelle vallan ilman niitä.

Jos olisin toteuttanut projektiani jonkun muun kuin itseni takia, hukkaan olisi mennyt. Kukaan ei sanonut mitään mistään tähän liittyvästä. Ihan sama, vaikka yhtenä päivänä menin töihin mustassa silmämeikissä ja kirsikanvärisessä huulipunassa ja seuraavaksi päiväksi sudin silmiin söpöilysävyjä kera nuden huulipunan. Olisihan se mukavaa ollut, jos joku olisi edes jotain asiaan kommentoinut, edes sen verran, että huomattu on.

Kuun loppuun varasin sitten vielä kampaajankin ja annoin hänelle suhteellisen vapaat kädet. Ainoa rajoitus oli siinä, että en halunnut vielä luopua pitkistä hiuksistani, mutta etuhiuksen muotoilun ja värin suhteen hän sai vapaat kädet. Olisin ollut valmis vaikka turkoosin tai pinkkiin päähän, mutta lopputulos oli luottokampaajalleni tyypilliseen tapaan varsin neutraali: tumma ruskea taitettuna punaiseen, vaaleampaa ruskeaa taitettuna kupariin ja vielä tehosteeksi vaaleita raitoja, kaikkiaan siis kolmea väriä. Ensimmäistä kertaa olen pikkuisen pettynyt hänen aikaansaannoksiinsa - ehkä hän ei vain ole parhaimmillaan pienissä muutoksissa, vaan hallitsee paremmin suuret linjat. Pyysin etuhiuksiin uutta muotoa, koska takaosa jätettiin edelleen pitkäksi, mutta hän ei tehnyt mitään etuhiuksille oikein mitään, tasoitti tuskin huomattavasti. Yritin vielä erikseen sanoa, että voisitko tarkistaa, että etuhiusten linjat menevät suoraan eivät mutkittele kovasti, mutta vastaus oli vaan "joo, joo, kyllä ne hyvät on". Omasta mielestäni ne eivät olleet hyvät, mutta en sitten ruvennut ammattilaisen kanssa kinaamaan.

Muutos oli niin olematon, ettei sitä huomannut kukaan  - siinä ehkä osasyy pettymykseeni, jos käyn kampaajalla kerran vuoteen, niin kyllä sen nyt sentään pitäisi näkyä sen verran, että huomatuksi tulee. No, ensi kerralla sitten jotain niin radikaalia, etteivät voi olla läheiset ja työkaverit huomaamatta.

Päivittäin vaihtuvat työkengät ja silmälasit jäivät odottamaan vuoroaan ensi kuulle tai ehkä sitä seuraavalle, jotta työkaverit eivät liikaa ehtisi tottua noihin muutoksiini.