lauantai 22. maaliskuuta 2014

Elämän pienet ilot

Elämän suurimmat ilot ovat monesti niistä pienimmistä asioista peräisin. Kuten nyt esimerkiksi minun eilinen iloni.

Inhoan sellaisia ripustuskoukkuja, joita varten täytyy porata reikä. Ihan sama onko se reikä seinässä vai kaakelissa, en silti pidä siitä. Tästä johtuen keittiössämme ovat ripustuskoukut olleet kiinni imukupilla. Toki ne ovat olleet melko massiivisia, mutta toimineet viimeisiä paria kuukautta lukuunottamatta ihan hyvin. Viimeisten parin kuukauden tai no, ehkä puolen vuoden aikana, noiden imukuppien pito on alkanut heiketä ja ei ole yksi ja kaksi kertaa, kun olen yöllä herännyt sellaiseen mielenkiintoiseen "plop"-ääneen ja sitä seuraavaan rämähdykseen, mikä johtui koukun ja siinä riippuneiden patalappujen putoamisesta. Kyseessä olivat siis nämä tällaiset koukut.


Puhuin asiasta useamman kerran Herra Kirjoitukselle ja jossain vaiheessa rakas mieheni kävikin hakemassa Kodin Terrasta tarrakiinnitteisiä koukkuja. Ne ehtivät marinoitua useamman viikon tuossa eteisen kaapin päällä, mutta eilen kun palasin pitkän ja raskaan työpäivän jälkeen kotiin, ne olivatkin yllättäen siirtyneet eteisestä keittiöön oikealla paikalleen. Tippa linssissä minä noita tuijottelin ja ripustin patalappuni noihin roikkumaan. Hyvin mahtuivat, vaikka koukkuja olikin entisen neljän sijasta kolme. Toiset kolme odottavat edelleen paikkaansa pakkauksessa, josta niitä voidaan sitten tarvittaessa lisätä vaikkapa tuon rivin jatkoksi.


Ihan tuollaiset peruskoukut ovat siis kyseessä, mitä nyt kuusikulmainen muoto tuo vähän vaihtelua talvalliseen. Pääasia, että pysyvät paikallaan ja kannattavat patalaput. Entisen imukupin sijaan nämä kiinnittyvät tarroilla.



Nyt pohdinnan alla on vain se, että mitä noista vanhoista koukuista tekisi, pitäisikö ne tosiaan pistää roskiin vai toimisivatko ne vielä jossain muualla.

Ei kommentteja: