sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Musta on aina muotia

Pitäneekö ihan tosissaan alkaa huolestua oman vaatekaappinsa tilasta, kun läheiset näyttävät siitä jo kovasti huolestuvan. Ainakin jos ottaa huomioon vaatekaappiin viimeaikoina kertyneiden lahjoitusvaateiden määrän - tai no, miten niitä muuten voisi kertyäkään, kun en osta, enkä varasta ja vaihtamaan en vielä ole alkanut.

Mammaseni oli käynyt paikallisella kirppiksellä ja löytänyt sieltä mustat perushousut, joissa kaupan hintalappukin vielä roikkui kiinni. Siis aivan uudet ja oivalliset ja mukavanmalliset. Oli ne sitten ostanut kolmen euron hinnalla ajatellen, että kyllä ne jommalle kummalle meistä sopivat, jos eivät suoraan niin pienin korjauksin.

Nyt kävi sitten niin, että minä olin se onnekas, jolle nuo paremmin istuivat ja niinpä minä sain ne omakseni. Sen verran nuo korjausta vaativat, että lahkeita piti taasen pikkuisen lyhentää.

Lyhennysvaiheessa sitten selvisi ainakin yksi syy, miksi nämä olivat kirpparille päätyneet. Näiden housujen materiaalissa on jotain mielenkiintoista sen tavallisen puuvillan ja elastaanin, joista pesulappu väittää näiden koostuvan, lisäksi. Nämä nimittäin toimivat aivan samoin kuin se eräs surullisen kuuluisa eteisen matto eli ne vetävät puoleensa kaiken mahdollisen irtonaisen, erityisesti valkoisen pölyn ja nukan. Tietenkään sitä nukkaa ja pölyä yms. ryönää ei saa noista housuista millään irti - tai saa, mutta taidan olla aivan liian laiska teippiharjaamaan housuni joka kerta kun olen ne päälleni saanut. Kuten alla olevat kuvat todistavat, melkoiset imurit nämä ovat - olivat esillä sen verran, että otin ne laukusta, jossa toin ne maalta, ja ripustin henkariin ja kappas, joitain valkoista nöyhtää oli heti kertynyt toiseen lahkeeseen - pari jälkeä kuvassa on toki kamerasta, mutta kuitenkin...
 
Ja vannon ja vakuutan, ettei meillä sentään ihan noin likaista ole, vaikka taidan silti varmuuden vuoksi lähteä imuroimaan pikkuisen

Noissa on muuten hauska nappi, sellainen kuppimainen. Lähikuva todistaa samaa kuin aikaisempi teksti, jostain tuota nöyhtää noihin vain on kummasti kertynyt.

Ei kommentteja: