Vietimme eilen Herra Kirjoituksen kanssa löhöpäivää eli ei mitään muita sovittuja menoja kuin huvituksia. Töitä olisi toki ollut, mutta joskus sitä on hyvä nollata vähän päätäkin - enhän minä tällä lomaviikolla olekaan ollut kuin neljänä päivänä töissä.
Päivän ainoa sovittu meno oli oikeastaan illan pakollinen elokuvanäytös. Pakollisen siitä teki se, että Herra Kirjoituksen yhteistyökumppaniltaan saamat elokuvaliput olivat vanhenemassa. Kovin tyypillistä meille, että kaikkien lahjakorttien käyttäminen jää viime tippaan - nyt jäi sentään viikko armonaikaa, liput kun olisivat vanhentuneet kuun viimeisenä päivänä.
Katsomisen arvoisia elokuvavaihtoehtoja ei ollut kovin monta, joten päädyimme The Monuments meniin, jonka varmaan kaikki muut ovat jo käyneet katsomassa. Kyseessähän on totuuteen pohjautuva elokuva toisen maailman sodan ajalta. Trillerin keskiössä on epätavallinen sotilasyksikkö, jonka Franklin D.
Roosevelt määräsi Saksaan pelastamaan taideaarteita natsivarkaiden
käsistä ja palauttamaan ne oikeille omistajilleen. Nämä miehet tunnetaan
nimellä The Monuments Men. He panivat henkensä peliin suojellakseen
ihmiskunnan suurimpia saavutuksia, vaikka tehtävä vaikutti
mahdottomalta: taideteokset olivat vihollislinjojen takana ja Saksan
armeija oli määrätty tuhoamaan ne, koska Kolmas valtakunta oli
romahtamaisillaan. Miten tämä ryhmä – seitsemän museonjohtajaa,
kuraattoria ja taidehistorioitsijaa, jotka tunsivat Michelangelon
paremmin kuin M1 Garand -kiväärin – voisi mitenkään selviytyä
mahdottomasta tehtävästään, ennen kuin tuhannen vuoden takainen
kulttuuriperintö tuhoutuu?
Herra Kirjoituksen mielestä elokuva oli kovasti pitkäveteinen trilleriksi, minä puolestani pidin siitä kovastikin, mutta osansa tähän saattoi olla sillä, että elokuva tarjosi paljon silmänruokaa George Clooneyn ja Matt Damonin muodossa. Mielestäni tämä on taas yksi sellainen elokuva, jossa on paljon pieniä, loistavia, humoristisiakin yksityiskohtia, jotka saattaisivat ansaita toisenkin katsomiskerran, jolloin ne erottuisivat suurista linjoista paremmin.
Koska oma leffanautintomme oli peräisin jonkun muun kukkarosta, oli varsin mielenkiintoista katsella leffalippujen hintoja. Pakko myöntää, että melkoisen suolaisilta tuntuivat nuo lippujen hinnat, jotka enimmillään olivat 16 euron luokkaa ja siihen mahdollisesti lisää elokuvan pituuden ja erityisistuimien muodossa, puhumattakaan poppareista, limpsasta ja muusta leffapurtavasta. Ihan vaan huvin vuoksi tein laskemat kahdelle aikuiselle ja kahden aikuisen ja kahden lapsen (alle 10v) perheelle siitä, mitä yksi leffailta herkkuineen kalleimmilla lipunhinnoilla tulisi maksamaan. Kaksi aikuista maksaisi lipuistaan 30 euroa ja nelihenkisen perheen leffalippuhin menisi 54 euroa. Pariskunnan kaverikompo maksaisi 9,60 euroa, ja siinä olisi yhteinen poppariastia ja kaksi juomaa, lapsiperheen vastaavat herkut kustantaisivat (kaverikompo ja kaksi lasten kompoa á 5,30) 20,20 euroa. Kun vielä laskee viitosen karkkeihin pariskunnalle ja kympin perheelle, alkaa kokonaissumma olla kasassa. Pariskunnan leffailtaan uppoaisi 44,60 euroa ja perheen elokuvanautinto kustantaisi 84,2 euroa. En edes uskalla ajatella, mitä tuo summa olisi markoissa...
Tuon laskelman jälkeen ymmärrän kovin hyvin, että perheet joko mieluummin vuokraavat leffan Makuunista tai Ärrältä (mitä niitäkin hintoja pidän melko suolaisina) tai ostavat omaksi. Kohtuullisen uusiakin leffoja saa ostettua noin parilla-kolmella kympillä, puhumattakaan jostain film to home- nettipalvelusta, jossa elokuvan "vuokraaminen" maksaa uutuuselokuvien osalta 5€, ja sillä saa elokuvan käyttöön kahdeksi vuorokaudeksi ilman katselurajoitusta, eikä tarvitse huolehtia palautuksesta tai hakemisesta.
Nuukailija tosiaan varmaan hoitaisi leffailtansa niin, että joko vuokraisi elokuvan tai ostaisi sen (voihan sen aina myydä, jos ei halua säilyttää) + karkit marketista ja tekisi popparit itse mikrossa. Kokonaiskustannukset jäisivät isommaltakin porukalta noin yhden leffalipun hintaan. Ihmetteleekö vielä joku, miksi kanssamme tuota The Monuments Meniä katsomassa oli 10 muuta? Toki asiaan saattoi vaikuttaa sekin, että ko. leffa on pyörinyt teattereissa jo kohta kuukauden, mutta kaipa tuosta jotain suuntaa saa kuitenkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti