Noah

 Koska vanhenevia leffalippuja oli vielä jäljellä, päätimme käydä katsomassa "laatuelokuvaa". Herra Kirjoitus on vähän ivallisesti nimennyt "laatuelokuviksi" kaikki nämä elokuvat, joissa esiintyy se "ö-luokan australialaisnäyttelijä" (* ja perään hörönaurua * ) viitaten suosikkiin Rusell Croween. Makuasioista ei kannata kiistellä, minusta hän on erinomainen näyttelijä, joka suosiutuu loistavasti hyvin erilaisista rooleista, joista Noah ei ollut helpoimpia.

Itse elokuva oli oli hyvin erilainen kuin mitä olin alunperin ajatellut. Aika monessakin asiassa erilainen mitä alkuperäinen "käsikirjoitus" asiaa esitti. Kyllä vain, oli sitten ihan pakko kaivaa leffan jälkeen Iso Kirja esiin ja lukea, mitä tuosta aiheesta siellä kirjoitettiinkaan. Leffa oli kokonaisuudessaan aika synkkäsävyinen ja minusta siihen oli saatu hirveä määrä räiskettä ja räminää, vaikka tiedänkin Raamatun kuvaavan, miten jatkuvaa sotimista ja taistelua elämä tuohon aikaan olikaan. Onnellisista lopuista pitävänä ihmisenä olisin jotenkin halunnut sen onnellisen osan olevan hiukan pidempi ja sateenkaarikin jäi kovin pieneen rooliin lopputekstien puristuksessa.

Mielestäni ystäväni Ievuskainen kuvasi loistavasti tuota väkivallan määrää leffassa kirjoittaessaan siitä seuraavasti: "Väkivaltaa oli enemmänkin kuin riittävästi, mutta toisaalta - ehkä oli hyvä alleviivata sitä, koska ihmisen pahuushan oli se syy, miksi Jumala katsoi tarpeelliseksi tuhota (melkein) koko ihmiskunnan. Mikään ei ole maailmassa muuttunut aikojen kuluessa ja ehkä olemme taas joskus samanlaisen tilanteen edessä, ellei ihmiskunta ala muuttaa toimintatapojaan. Terveellinen, mutta todella ahdistava muistutus aiheesta..." Tuo oli niin loistavasti kiteytetty, etten ikinä olisi itse osannut sanoa sitä noin hyvin ja allekirjoitan tuon täydellisesti.

Elokuvallisia vapauksia oli otettu myös siinä, keitä mukaan arkkiin otettiin, mutta ymmärrän sen, että ilman noita nyansseja elokuva olisi ollut tylsä ja jännitteetön. Samoin aika mielenkiintoinen versio oli otettu käyttöön yhdistämällä langenneet enkelit ja jättiläiset.

Myös ajan kuluminen oli jotenkin käsittämätöntä tuossa leffassa - tyypillisen televisiosarjamaiseen tapaan lapset vanhenivat, mutta aikuiset eivät muuttuneet tai vanhentuneet yhtään. Paitsi Nooa, joka oikeastaan harmaantuessaan vain komistui entisestään. Muut saavat olla mitä mieltä haluavat, mutta minusta Russell Crowe ilmensi Nooa hyvin, sitä miten äärimmäisten tekojen ja niiden sekä itsensä kanssa elämään joutuva mies Nooa oli.

Noah ei ole mikään kevyt viihdepala - paitsi silmänruoan osalta -se on elokuva, joka vaatii pureskelua ja kenties useamman kuin yhden katsomisen, jotta siitä saa kaiken irti. Tämä muuten on tyypillistä tämän "ö-luokan aussinäyttelijän" elokuville, niissä kun on yleensä aina lukuisia kerroksia, jotka vaativat usein useammankin katsomisen vrt. suosikkileffani Master and Commander.