Me lupasimme silloin rakastaa kunnes kuolema erottaa, uskoimme silloin ja uskomme yhä, että meidät on tarkoitettu toisillemme, kulkemaan tätä elon polkua yhdessä. Usein kysymme toisiltamme, mikä meissä on vikana, kun olemme edelleen yhtä rakastuneita kuin silloin joskus. Eikös kaikkien parisuhdeoppikirjojen ja tutkimusten mukaan lemmenhuuman pidä kadota muutamassa vuodessa? Ehkä me olemme sitten se poikkeus, joka vahvistaa säännön, sillä tunnelmat ovat edelleen alla olevan kuvan kaltaiset.
Herra Kirjoituksen tarkistusluettua tekstin hän totesi hukkuvansa hunajaan jo ensimmäisen lauseen puolivälissä, mutta rakastavansa minua silti. Lisäksi hän löysi pupukuvasta kaiken oleellisen: "mä olen tuo vasemman puoleinen, kun se rapsuttaa sun selkää..." Olenkohan kerjännyt rapsutusta pari kertaa liikaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti