Hopotus: Relaxant selluliittivoide väliraportti

Kuten aiemmin täällä totesin, pääsin hopottajien kautta mukaan kokeilemaan Relaxant selluliittivoidetta ja hierontakuppeja.

Ensi vaikutelmani noista silikonisista hierontakupeista niitä käsissäni pyöritellessäni liittyi moderneihin kuppaussarviin. Eikä tuo vaikutelma niin kovin väärä ollut sillä saman tyylisellä imumekanismilla - toki ilman verta ja haavoja - nuo iskettiin nahkaan kiinni. Siinä missä kuppaussarvi sai jäädä paikalleen imemään verta, näiden modernien "sarvien" siis hierontakuppien avulla liikuteltiin ihoa ja tehostettiin voiteen vaikutusta. Kuppien aiheuttama alipaine tehostaa käsiteltävän ihoalueen aineenvaihduntaa eli pistää vipinää neste- ja verenkiertoon.

Suositus oli, että voidetta käytettäisiin joka päivä, mutta noita hierontakuppeja vain joka toinen päivä. Ymmärrän sen kyllä hyvin, sillä jos on vähänkin herkkänahkaisempi saattaa erityisesti tuon isomman kupin imu olla niin tehokas, että sillä saa aikaan jopa mustelmia. Silloin on tietenkin syytä vaihtaa kevyempään imuun ja pienempään kuppiin. Kuppi asetetaan iholle ja sen päästä painetaan, jolloin syntyy alipaine, joka imaisee löllykän pehmytkudoksen sisäänsä ja jumauttaa kupin tukevasti ihoon. Sitten kuppia vain pyöritellään, liu'utetaan hitaasti tai pidetään paikallaan. 

Käyttöohjeissa huomauteltiin myös siitä, että kuppien kiinittäminen ja ennen kaikkea pysyminen saattaa aiheuttaa alkuun haasteita ja ongelmia. Minun kohdallani nuo ongelmat kumuloituvat vatsaan ja mahanahkaan, siinä en noita kuppeja saanut pysymään kiinni millään. Koetin molempia kuppikokoja, istuin, seisoin, makasin ja aina sama lopputulos - kaksi sekuntia ja plop: hierontakuppi irtosi. Jossain vaiheessa tuskastuin niin, etten enää edes jaksanut yrittää, vaan hoidin hieromisen käsipelillä mahan osalta. Reisissä ja alleissa nuo kyllä pysyivät kiinni kuin takiaiset koosta riippumatta.

Voide itsessään oli melko paksua ja sellaista aavistuksen yrttisen tuoksuista, vaikka sitä tuoksuttomana mainostettiinkin. Tuoksu kuitenkin johtuu tehoaineista: vaikuttavina aineina toimivat Lapin luomukeruualueilta kerätyt turve-, mesiangervo-, koivu-, kataja- ja väinönputkiuuttet. Noista aineista erityisesti koivu ja turva ovat tunnettuja aineenvaihduntaa kiihdyttävistä ominaisuuksistaan.

Epäilin ensiksi voiteen imeytymistä, mutta paksuudesta ja rasvaisesta tuntumasta huolimatta voide imeytyi hyvin tehokkaasti ja hierontakupeilla tehostettuna imeytyminen oli suorastaan uskomatonta. Yksi hups vain ja voide oli imeytynyt.

Tarkempaa infoa tuotteesta löytyy täältä, KLIK.

Tavaraa taloon

Juu, tiedän aivan hyvin kirjoittaneeni vain pari päivää sitten siitä, miten vältän tavaroiden hankkimista. Nämä nyt vain sattuivat olemaan hankittuina ennen kuin sen tekstin napsuttelin. Edelleen olen sitä mieltä, että se pari päivää sitten kirjoittamani teksti vastaa hyvin ajatuksiani ja aion välttää ostoksia, mutta kuten todettu, pahin oli jo tapahtunut.

Ensimmäiseksi tuli todettua, että minua ei sovi päästää vieraassakaan kaupungissa asioimaan missään, sillä onnistun aina jotenkin päätymään paikkaan, josta voi ostaa kenkiä. Kun tuohon vielä lisää sen, etten osaa poistua liikkeestä ostamatta mitään, niin ei ole ihme, että meillä noita kenkäpareja on pari ylimääräistä. Nytkin poikkesin vain pariksi minuutiksi muiden asioiden hoitamisen lomassa kierrätyskeskukseen ja kas, palasin sieltä mukanani uudenveroisessa kunnossa olevat nahkaiset ballerinat, joiden väri oli kesäisen lila.

Lisäksi lunastin yhden viime vuoden puolella luettelemistani lahjakorteista ja valitsin 30€ CDonin lahjakortin ja 20€ H&M:ään. Ensin mainitusta käytin suurimman osan täydentäessäni Disney klassikkokokoelmani sen viimeisillä puuttuvilla osilla eli levyllä 52, Frozen, ja numeroimattomalla Maija Poppasella. Nyt voin sitten vetää ne ostoslistastani yli. Tein kerrankin jopa niin, että katsoin tuon Frozenin tuoreeltaan ja valitettavan hyvin on ajanhammas puraissut Disneyn taikaan. Toki animaatiot olivat edelleen mahtavia ja paljon silmäkarkkia oli tarjolla, mutta silti jokin kipinä tuosta Forzenista puuttui, en vain osaa tarkemmin määritellä mikä. Jälleen yksi kokoelma siis täydennettynä valmiiksi- tähän asti.

Samaan kuvaan leffojen kanssa livahtivat myös tuotenäytteet, jotka olivat aiheuttaa ostokiusauksen pari päivää sitten ja Lontoon tuliainen, varvastossu-avaimenperä Union Jackilla koristeltuna. Se on niin suloinen, ettei sitä taidan missään malttaa käyttää.

Jännityksellä olen odottanut, milloin postimies kantaa meille loput ebay paketit, jotta pääsisin niiden sisältöä esittelemään. 

Lupauksia rikottaviksi

Koska olen äärimmäisen hyvä tekemään lupauksia ja vielä parempi rikkomaan niitä, olen taas päättänyt koetella rajojani lupaustenrikkomisen nopeusennätyksessä. Sama suomeksi tarkoittaa sitä, että olen jälleen kerran haastamassa itseäni olemaan ostamatta tiettyjä asioita, tällä kertaa asiassa kohtuulisena kannustimena toimii tuo alkava putkiremontti.

Nyt kun tässä vast ikään on selvinnyt miten paljon - tai paremminkin, miten vähän - tavaraa saa tänne jättää, on syytä todellakin tarkasti miettiä asioita myös sen vuoden verran eteenpäin. Jos kerran melkein koko kämppä on tyhjättävä kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta, olisi ehkä tosiaan syytä harkita myös jokaista ostosta todella tarkasti, sillä jokainen tavara on tavara lisää pois kannettavaksi täältä siinä vaiheessa, kun asuntoa pitää tyhjätä.

Päätin jo vuoden alussa, että se lupaus, josta aion pitää tiukasti kiinni ovat vaatteet. Ei yhtään lisää ennen kuin vanhoista edes osa on kulutettu poistokuntoon. Nytkin Lidlissä oli aivan uskomattoman edullisia ja tosi kauniita tunikoita ja neuleita hyvin, hyvin edullisesti tarjouksessa, mutta päätin välttää kiusauksen, vaikka miten mieli teki. Yritin ensiksi käyttää perusteluna sitä, että lempparipuseroni on alkanut hajota ja tarvitsen uuden, mutta järkiääni voitti ja selitti, miten uuden lempparin voi kaivella sieltä oman kaapin kätköistä. Eivät ne toki yhtä hienoja ole kuin nuo Lidlin uudet, mutta varmasti auttavat asiansa. Lisäksi sen lempipuseron voi aina parsia ja korjata, se ei ole vielä nii-iin rikki.

Toinen kiusaukseen saattaja on Dermosil, jonka kesän uutuuksissa oli myös vaikka mitä kivaa, mitä olisin itselleni halunnut. Päätin kuitenkin pitää siitäkin kiinni, että halu ja tarve ovat eri asioita, ja jättää tilauslomakkeen tällä kertaa täyttämättä. Ihan pyhästi en kyllä uskalla luvata, ettenkö ostaisi sitä ihanaa 3-in-1 sivellintä, jossa olisi kaikki tarpeellinen yhdessä paketissa, mutta se sitten kyllä edellyttää kimppatilausta. Suihkugeeleistä ja muista kaapin täytteistä aion pitää näppini erossa jatkossakin, sillä kylppärin hylly ja kaapit näyttävät edelleen pursuavan tavaraa, joka tietenkin olisi hyvä käyttää loppuun ennen sitä putkiremonttia.

Jotenkin minusta tuntuu, että tuo putkiremontti on nyt muuttunut sellaiseksi kaikennieleväksi kummitukseksi aika monessa suhteessa. Ajatukset kun kiertävät kehää sen suhteen, että mitään ei kannata ostaa ennen putkiremonttia ja mihinkään ei ole varaa sen jälkeen. Jihaa, onpas mukava noidankehä, mutta jospa tosiaan ottaisin sen haasteena ja katsoisin, pystynkö olemaan ostamatta vaatteita ja kosmetiikkaa ja onko minulla mahdollisesti varaa ostaa niitä putkiremontin jälkeen.

Porkkana-mascarponekeitto

Sain tämän reseptin ystäväni Ievuskaisen äidiltä, joka oli tätä kokeillut ja loistavaksi todennut. Itse en ole vielä ehtinyt testaamaan.

Porkkana-mascarponekeitto

500g porkkanoita
1 (noin 200g) pieni bataatti
2 rkl raastettua inkivääriä
8 dl vettä
2 kasvisliemikuutiota
250g mascarponejuustoa
3-4 rkl hienonnettua minttua tai lehtipersiljaa (kuivattua minttua n. 1,5 rkl)
ripaus suolaa ja sokeria

Lisäksi
2 tl rypsiöljyä
1 tl garam masala - maustesekoitusta
4 rkl salaattisiemensekoitusta
ripaus suolaa

Kuori ja paloittele porkkanat ja bataatti. Kuori ja raasta inkivääri.
Kiehauta vesi kattilassa. Lisää kasvikset, inkivääri ja kasvisliemikuutiot. Keitä miedolla lämmöllä noin 15-20 minuuttia, kunnes kasvikset ovat kypsiä.

Kaada keitto tehosekoittimeen tai soseuta sauvasekoittimella. Lisää mascarponejuusto ja minttu. Aja tasaiseksi keitoksi. Maista ja mausta tarvittaessa suolalla ja sokerilla. Kaada keitto takaisin kattilaan (tai jos käytit sauvasekoitinta tätä vaihetta ei tarvita) ja kuumenna tarvittaessa.

Kuumenna öljy paistinpannulla ja lisää maustesekoitus. Lisää siemensekoitus. Paista pari minuuttia. Mausta suolalla. Nostele keittoa lautasille ja lisää pinnalle siemensekoitusta.

Kermatoffee-juustokakku

Olen äärimmäisen perso makealle, kuten ehkä on tullut täällä ilmi. Yleensä en erityisemmin pidä juustokakuista, mutta tuon Bailey's kakun jälkeen on aivoissani tapahtunut jotain, koska löysin itseni kehittelemästä kermatoffeenmakuista juustokakkua. Parin yrityksen ja erehdyksen jälkeen suosikiksi on valikoitunut tämä.

Kermatoffee-juustokakku

pohja:
200g Digestive- tai kaurakeksejä
75g voita

täyte:
2 dl kermaa
2 tl vaniljasokeria
1 dl tomusokeria
150-200g vaniljatuorejuustoa
2 dl toffeelikööriä
4 liivatetta
100g kermatoffeeta (joko dumlea, omaria tai english buttertoffeeta maun mukaan), jotka lisätään puolivalmiin kakun päälle kesken hyytymisen.

Keksit murskataan ja sekoitetaan sulatetun voin kanssa pohjamassaksi. Pohjamassa painellaan tuorekelmutetun tai leivinpaperilla suojatun irtopohjavuoan reunoille ja pohjalle, tämän jälkeen laita vuoka jäähtymään jääkaappiin täytteen tekemisen ajaksi.

Pistä liivatteet likoamaan kylmään veteen noin 10 minuutiksi. Vatkaa täytteen kerma ja siihen lisätyt sokerit vaahdoksi. Lisää tuorejuusto. Kuumenna toffeelikööri lämpimäksi, lisää siihen liivatteet (jotka on vedestä ottamisen jälkeen puristettu kuivaksi) ja sekoita, kunnes sulavat. Jäähdytä huoneenlämpöiseksi ja kaada ohuena nauhana kermavaahto-tuorejuusto seokseen. Tällä liköörimäärällä täyte on varsin juoksevaa, mutta hyytyy kyllä kiinteäksi. Laita hyytymään jääkaappiin vähintään neljäksi tunniksi. Liköörimäärän pienentäminen nopeuttaa hyydytysaikaa, mutta vähentää toffeen ja korostaa tuorejuuston makua.

Leikkaa kermatoffeet palasiksi ja ripottele kakun päälle pari tuntia kakun jääkaappin laittamisen jälkeen. Neljän tunnin kuluttua valmista syötäväksi.

Kuvissa olevaan kakkuun sekoitin toffeet mukaan täytteeseen ja ne vajosivat kakun pohjalle ja sulivat osittain. Jos ei halua tällaista efektiä, kannattaa hyydyttää kakkua pari tuntia ensin ja lisätä toffeet sitten vasta. Ne uppoavat massaan osittain, mutta eivät vajoa kokonaan kakun pohjalle.

Valitettavasti totta

Pari päivää sitten se tosiaan varmistui, putkiremontin aloittaminen. Olenhan minä sitä täällä jo silloin tällöin fiilistellyt ja vähän varautunutkin, kuten täältä käy ilmi. Silti jotenkin viimeiseen asti toivoin, että se ei tulisikaan koskaan, vaikka järki sanoi, että jossain vaiheessa se kuitenkin on tehtävä ja tietenkin parempi niin, että se tehdään ennen kuin joudutaan maksamaan isoja putkirikkoja ja tekemään väliaikaisia korjauksia.

Meidän kohdallamme alustava aikataulu olisi huhti-kesäkuu 2015. Siinä on monta hyvää puolta ja yksi huono. Jos lähdetään siitä huonosta ensin, niin tuo aika on vähän huono reissaamiselle, matkan takia olisin toivonut putkiremontin osuvan mieluummin syksyyn, mieluiten loka-marraskuulle. Se kun tarkoittaisi sitä, että olisi mahdollista löytää eteläiselle pallonpuoliskolle suuntautuva kohtuuhintainen matka ja päästä pois Suomen syksystä. Alustava ajatuksemme oli se, että siitä kolmesta kuukaudesta, jonka aikana emme voi käyttää asuntoamme, olisimme kuukauden verran matkalla jossain. Huhti-kesäkuu on vain sikäli huono aika, että Välimerellä on vielä kylmä ja tuolla etelämpänä alkaa syksy ja sateista - ei hyvä. Pitänee siis tutkailla Kanariaa - "Armaat halpa- eikun pakettimatkalaiset, Kärä billigresare..."

Hyvinä puolina puolestaan on se, että tuolloin alkaa olla jo toivottavasti suhteellisen hyvät kelit ja kohtuullisen valoisaa eli vähän pidemmänkään työmatkan ajaminen ei ole ihan mahdotonta, mikä taas tarkoittaa sitä, että välttämättä ei tarvitse hankkia toista asuntoa kaupungista, vaan voidaan hyyrätä toisten (lue: molempien vanhempien) nurkissa. Minulla kun työmatka kasvaisi kivenheitosta pahimmillaan tunnin ajomatkaan. Keväällä ja kesällä tuollaista matkaa voisi kuvitella ajavansa jopa yövuoron tai raskaamman päivän jälkeen, mutta marraskuussa ei mitenkään. Tuo myös voisi mahdollistaa sen, että appivanhempien pihamökki olisi ainakin loppuvaiheessa yöpymiskelpoinen ja se taas lyhentäisi työmatkan tunnista varttiin. Näitä asioita täytyy kuitenkin pohtia vasta sitten, kun on niiden aika.

Pakettien sisältö

Eilen kerroin siitä, miten postinkantaja parka joutui tosiaan kantajaksi kiikuttaessaan meikäläisen hankintoja kotiin. Oli se aika huvittavaa kuultavaa, kun luukku vain kolisi, kolisi ja kolisi - loputtomasti.

Tänään varsinaisena aiheena on kuitenkin noiden pakettien sisältö. Onneksi ihan kaikki ei tullut meille, vaan osa oli serkkuni rusetin hankintoja.

Hänelle paketeista tuli yksi lahjaksi menevä kännykkäkotelo (pinkki ruusulla) ja pari omaan käyttöön, sillä kuten aikaisemmin kerroin, heillä on menossa työpaikan naisten kilpavarustelu siitä kenellä on tyylikkäin tai erikoisin kotelo kännykän suojana. Pinkki on menossa puutarhakäyttöön, jotta hän ei likaa multaisilla käsillä valkoista koteloa (edellinen hankinta on melkein samanlainen kuin tuo kuvan ruusukotelo, tosin vaaleanpunaisella ruusulla, kun tässä on pinkki). Lisäksi hän innostui tilaamaan uuden lompakon. Kalliiksi tämä "varusteluharrastus" ei ainakaan tässä vaiheessa tule, koko kasan kustannukset postikuluineen 22€.

Itselleni hankin sitten parit hiuspinnit, pannan ja kenkäkoristemateriaalia. Nuo kädet ovat nimittäin hiuspinnit. Panta on varsin prinsessa-lookia, mutta täydentää varmasti jossain tiukassa tilanteessa juhlakampausta hyvin. Nuo kamee-tyyliset muovikoristeet, sekä neliöt että naishahmot, ovat tosiaan kenkäkoristemateriaalia, tarkoituksenani on liimata noihin klipsitaustat (sellaisiakin on matkalla Kiinasta tänne). Noiden neliöiden hieno kaiverrus näkyy paremmin jälkimmäisessa kuvassa.

Tosin heti avattuani paketit totesin, etteivät nämä luurankokäsihiuspinnit taidakaan olla mun juttu, joten pistän myyntiin ainakin nuo rusetilliset, todennäköisesti molemmat.

Koska olen tosiaan tehnyt alkuvuodesta paljon töitä jokaisella rintamalla, uskalsin palkita itseni hankkimalla Kunnas kokoelmaani täydennystä. Nyt minulla on sitten sekä ruotsin että englanninkieliset sanakirjat (jälkimmäistä kaksikin kappaletta, kun toinen on menossa lahjaksi) ja Tassulan iloinen keittokirjakin. Tosin tämä nimenomainen kuvasanakirja on menossa vaihtoon, sillä sen kulmat olivat niin lytyssä, etten huoli moista hyllyyni - varsinkaan, kun kyseessä on uusi ja täydellä hinnalla kaupasta ostettu kirja. Puolet  tai enemmän hinnasta pois, niin olisin saattanut pienet rytytkin niellä. Se kuitenkin sanottakoon Adlibriksen eduksi, että valitussähköpostiini vastattiin nopeasti ja uusi kirja postitettiin myös nopeasti - rikkinäisen palautan vielä tänään.

Hävettää tunnustaa, mutta tässä eivät tokikaan ole kaikki viimeaikojen ebay ja muut hankintani. Ainakin pari pakettia on vielä matkalla, joista toisessa tosiaan 100 kpl kenkäklipsejä.

Postimies "Pate"

Mahtoi meidän paikallinen postimies "Patemme" olla kovasti tänään innoissaan joutuessaan kantamaan isoa ja painavaa veskaa vielä lisäkuormalla lastannuna.

Hän nimittäin pääsi tunkemaan postiluukustamme sisälle kaiken tämän:

Ja nuo siis normaalin postimme lisäksi. Kuvasta jopa puuttuu yksi kuori, jonka innoissani revin auki ja heitin roskiin ennen kuin tajusin, että kyllä tämä kasa ansaitsee tulla kuvatuksi.

Sisällöstä lisää sitten myöhemmin. Kuten kuorista voi päätellä suurimmassa osassa hankinta kohteena on ollut viimeaikainen heikkouteni Ebay.

Nettikauppa tulee kotiin

Nyt on aivan pakko mainostaa, sillä olen kerrankin saanut niin hyvää palvelua, etten olisi millään uskonut sellaista saavani.

Olen jo pidempään etsiskellyt silikonisia hiuslenkkejä ja lyhyitä hiuspinnejä. Sitten lopulta löysin niitä Pinniminnin valikoimista. Koska olen nulju maksamaan postille mistään, minkä voi noutaa tai muutoin saada toimitettua, päätin tutkailla, missä ko. firma sijaitsee sillä ajatuksella, jos vaikka olisi mahdollista sopia treffit johonkin lähialueen tapahtumaan. Pinniminni kun kiertää paljon erilaisia markkinoita, messuja ja tapahtumia, näin nettisivuilla kerrottiin.

Suuri oli yllätykseni, kun huomasin liikkeen kotikaupungin olevan sama kuin se, jossa asun. Itse asiassa tarkalleen asuntomme ja liikkeen kotiosoitteen välillä taisi olla kilometrin matka. Kun sitten otin yhteyttä Pinniminniin, tarjoutuikin omistaja Elina poikkeamaan haluamieni tuotteiden kanssa ihan meillä kotona.

Niinpä me sitten tässä jokin aika sitten tapasimme ja hän levitteli melkoisen aarteiden armadan nenäni eteen. Olin toki etukäteen kertonut, millaisia tuotteita olen etsimässä. Ja tulihan niitä löytöjä tehtyä:

Ostin silikonisia hiuslenkkejä sekä ruskeita että kirkkaina. Ruskeita ei vielä ollut saatavissa kuin pieniä, mutta Elina lupasi palata asiaan jos ja kun noita saapuu isompina. Kirkkaat ovat sitten keskikokoisia ja isoja. Muistaakseni "annoskoot" menivät niin, että pieniä oli 250, keskikokoisia 100 ja isoja 50 pussissa.

Pinnit ovat normaalia lyhyempiä, sellaisiakin olen etsinyt jo hetken, nuo lyhyet kun ovat toimivia monessa tilanteessa, joissa täyspitkät tai erikoispitkät ovat liian pitkiä. Pinnejäkin tuli hankittua sekä mustia että kullanvärisiä.

Kaikki oli viimeisen päälle mietittyä, sillä Elinalla oli mukanaan paitsi vaihtorahaa myös korttimaksupääte eli asiakkaalla oli vara valita. Kaikkiaan tästä kotikäynnistä jäi niin mukava maku, että haluan jakaa kiittävän mielipiteeni myös täällä blogissa, jossa valitettavan usein keskityn lähinnä valittamaan huonosta palvelusta.

Niin ja jos joku epäilee, että tämä on maksettu mainos, niin ei ole - kyllä minä ihan itse maksoin hiustarvikkeeni.

langat ja tuotokset

Työkaverini näki minun taannoin tekevän röyhelöhuivia ja hän otti sen pariinkin kertaan puheeksi, että voisin tehdä hänelle sellaisen korvausta vastaan. En vain osaa ajatella käsitöideni kaupallista hyödyntämistä, joten siksi en aluksi lämmennyt idealle. Toistuvien pyyntöjen jälkeen päätin tehdä kompromissin- työkaverini maksakoon langat, työn teen lahjaksi.

Hän esitti toiveen sinisestä huivista ja näytti tietyn sävyn, joka olisi hänen suosikkinsa. Ihan täydelleen sen sävyistä sinistä ei ollut, joten hankin lankat "pariin" siniseen huiviin, joista työkaverini saa sitten valita, minkä haluaa omakseen vai kelpaako mikään.

Lankamaailman nettikauppa kunnostautui äärimmäisen pikaisessa toimituksessa. Tein tilauksentiistaina illalla ja jo torstaina langat olivat perillä. Paketin sisältö oli seuraava:

Kaikkiaan siis langat kuuteen huiviin (pikkuisen harmittaa tilausvaiheessa sattunut näppäilyvirhe, kaikkia noita pieniä keriä piti olla kolme per sävy, mutta jotenkin olin onnistunut jättämään osan yhteen kerään per väri). Muut tuttua ja turvallista Papillionia, mutta tuo iso kerä on Can Canin printiä, josta myös pitäisi ohjeiden mukaan saada aikaiseksi röyhelöhuivi.

Lopputulokset näyttävät tältä - värit erovat todella paljon salamalla ja ilman kuvatuissa kuvissa ja kumpikaan ei ole täysin totuudenmukainen.

Viides huivi (se vihreä) odottaa vielä tekijäänsä ja saattaa olla, etten sitä koskaan teekään, vaan kauppaan langan jollekin muulle, joka jaksaa siitä huivin vääntää, minulle nämä neljä riittävät hetkeksi.

Tapettilöytö

Putkiremontti on asia, jota en mistään hinnasta olisi halunnut kokea, mutta niin se vaan lähestyy lähestymistään halusin tai en. Se tuo suuria muutoksia kaikkeen mahdolliseen, ollaanhan tilanteessa, jossa kotona ei voi asua kolmeen kuukauteen ehkä vieläkin pidempään aikaan.

Se myös tietää mittavaa velkataakan kasvua, juuri kun asuntovelasta oli päästy mukavasti eroon. Jotenkin minulla alkaa olla tunne, että sama pätee läskiin ja velkaan - se on ikuista ja sen määrä on maailmassa vakio. Jos yhdestä osasta velkaa tai kilosta läskiä pääsee eroon, niin se joko palaa jossain toisessa muodossa taikka siirtyy jollekin toiselle. Yritän lohduttautua sillä, että monilla on sekä asuntovelkaa että putkiremonttivelkaa, meillä sitten tulevaisuudessa vain tuota putkiremontti velkaa. Kun vielä yhtälöön lisää sen, että vielä on puolisen vuotta aikaa koota säästöjä tuota varten, niin sekin vähentää tarvittavan velan määrää.

Huomaan eksyneeni aiheesta, mutta en voi kieltää, etteikö tuo putkiremontti olisi tällä hetkellä murheistani suurin. Putkiremontin myötä tulee myös muita lisäkuluja kuin varsinaisen remontin mittavat kulut, sillä päätimme että myös seinät ja mahdollisesti katot kaipaavat pintaansa puhdasta maalia ja uutta tapettia sen jälkeen kun putket ja kylppäri on uusittu.

Olen jo jonkin aikaa kulkenut silmät auki kaikissa sellaissa paikoissa, joissa on myynnissä tapetteja, sillä sekä makuuhuone että työhuone kaipaavat uutta kuosia. Olohuoneessa ja keittiössä olen ajatellut tyytyä sellaiseen tylsääkin tylsempään ratkaisuun kuin samanlaisten tapettien laittamiseen seiniin uudelleen. Olipas vaikeasti sanottu, siis uudet tapetit mutta samaa kuosia, oli tarkoitus kirjoittaa. Molemmat kun ovat raitaista klassikkoa, jota saa edelleen ja satumme pitämään niistä.

Paikallisen K-raudan hyllystä huuteli tässä taannoin eräs tapetti, jota leikkasin palasen kotiinkin vietäväksi. Heillä kun on sellainen ihana mahdollisuus, että haluamastaan tapetista saa leikata maksimissaan puolen metrin palasen mukaan "kotisovitukseen". Mallailin tapettia moneen kertaan eri seinille ja mietin, onko se liian vaalea, liian tylsä, liian sitä tai tätä, mutta loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että ko. tapetti on sittenkin täydellinen. Se ei ole liian räikeästi kuvioitu, mutta ei ihan yksivärinenkään. Tapetin pohjaväri on luonnonvalkoinen ja siinä on aavistuksen tummempia ja kiiltävämpiä medaljonkikuvioita (yleensä en lämpene näille, mutta tässä nyt vaan on sitä jotain).

Ylläolevassa salamalla otetussa kuvassa kuviot ovat korostuneet. Alla olevan skannatun kuvan värit ovat ehkä lähempänä totuutta.

Kerrankin kävi jopa niin, että ihastuksen kohteeni ei ole kaupan kallein tapetti, vaikka kyllä tästä kohdistettavana paljon hukkapaloja tulee, mutta voihan niihin sitten kietoa vaikka lahjapaketteja.

Urbaani rosvopaisti

Useimmat syövät pääsiäisenä lammasta, niin myös se työkaveri, joka palautti mieleeni sellaisen herkun kuin rosvopaisti ja jakoi kanssani tiedon, että sitä voisi valmistaa myös sähköuunissa. Hesarissa on julkaistu jo lähes legendaksi muodostunut ohje yli kolme vuotta sitten. Tuon ohjeen myös työkaverini oli löytänyt pääsiäislammasreseptiä etsiessään.

Meillä ei syödä lammasta, mutta pakkasesta löytyi kilon palanen naudan ulkofilettä, jonka päätin uhrata tähän kokeiluun. Perinteinen rosvopaistihan valmistetaan ulkona nuotioon haudattuna, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, että se onnistuu kyllä ihan hyvin sähköuunissakin - aikaa tosin kuluu tunteja oli valmistuspaikkana sitten kumpi vaan.

Alkuperäinen resepti menee näin:

1 karitsan viulu
1 valkosipuli
6 rosmariinin oksaa
1/2 punttia timjamia
1 sitruuna
3 rkl jauhettua merisuolaa
leivinpaperia
2 sanomalehden aukeamaa
foliota
paistinarua
Kuori valkosipulinkynnet ja pilko pieniksi. Kuori kuorimaveitsellä sitruunasta kuoret. Sekoita suolan kanssa kulhossa hienonnettu valkosipuli, sitruunankuoret ja nypityt yrtit.

Tee viulun keskiosaan viilto pituussuunnassa, jotta saat maustetuksi lihaa myös sisältä. Hiero yrttisuola kauttaaltaan lihan pintaan ja sisään. Nosta liha kylmään ja anna marinoitua vähintään kolme tuntia.

Kääri viulu ensin leivinpaperiin, sitten sanomalehteen. Sido paperi kunnolla kiinni paistinarulla, ja kastele sen jälkeen sanomalehti vedellä märäksi. Kääri koko paketti kaksinkertaiseen folioon ja nosta vuokaan tai pellille. Kypsennä viulua 150 asteessa ensin kaksi tuntia, minkä jälkeen laske lämpötila 100 asteeseen ja jatka kypsennystä vielä kuusi tuntia.



Kaloriinan versio puolestaan näin:

1 kg naudan ulkofilettä
suolaa
kuivattuja yrttejä (lipstikkaa ja sekoitusta, jossa basilikaa, timjamia ja oreganoa)
leivinpaperia
sanomalehteä
foliota
kannellinen uunivuoka

Lihan pintaan hierotaan  reilusti suolaa ja yrttejä (Herra Kirjoitus ei pidä valkosipulista eikä rosmariinista, joten tuoreet yrtit jäivät siksi väliin). Liha kääritään ensiksi kasteltuun leivinpaperiin ja sen jälkeen kasteluun sanomalehteen, jota käytin reilusti (siis enemmän kuin kaksi aukeamaa), koska periaatteessa kilon lihapala on aika pieni paistettavaksi uunissa ja halusin estää lihan kuivumisen korpuksi. Sanomalehti kastellaan ensin märäksi ja sitä lihapaketin ympärille käärittäessä pitää olla nopea, koska märkä sanomalehti repeää todella nopeasti. Kun sanomalehteä on riittävästi paketin ympärille kääritään vielä reilu kerros foliota. Neuroosivarmistukseksi pistin vielä koko paketin kannelliseen uunipataan.

Paistoin lihaa ensin noin tunnin 150 asteen lämmössä ja sen jälkeen vielä vajaat pari tuntia 100 asteisessa uunissa. Tuolla paistamisella lihasta tuli täysin kypsää, kuten pitikin, mutta kuitenkin mureaa. Tätä tehdään varmasti toistekin.

Pääsiäisen puuhat

Pääsiäinen sujuu meiltä kohtuullisen perinteisissä merkeissä eli osan ajasta minä olen töissä Herra Kirjoituksen nauttiessa vapaudesta. Muutoin keskitymme kotiin liittyviin puuhasteluihin eli talviset toppatakit päätyvät pesuun ja varastoista kaivellaan keväisemmät versiot tilalle, verolomakkeita täytellään ja ruokaakin kokkaillaan uusia reseptejä testaillen (josta ehkä lisää vähän myöhemmin).

Kutimetkin pyörivät käsissä ja kevään ensimmäinen frisbeegolf kierroskin on tarkoitus tehdä tässä pyhien aikaan. Kutimien kanssa katsotaan tietenkin jotain kevyttä hömppää koneen varastoista, jotain sellaista, joka ei vaadi täyttä keskittymistä, vaan jota voi vilkuilla toisella silmällä toisen vahtiessa kudinta.

Minun ollessani töissä, Herra Kirjoitus saa imuroida autot ja tehdä minun omaani tarvittavat tarkastukset, jotta sen voi ajaa pääsiäisen jälkeen katsastukseen ja toivoa, ettei sitä tarvitse tehdä huollon jälkeen uudelleen. Kertaakaan ei ole tähän mennessä tarvinnut, mutta joka kerta jännittää entistä enemmän.

Bloginkin olen saanut päiviteltyä suunnilleen ajan tasalle, lienee syytä vielä tehdä viimeinen tarkistus tämän tekstin julkaisemisen jälkeen, ja varmistaa, että kaikki tosiaan on kunnossa, eikä joukkoon ole jäänyt mitään keskeneräistä tuotosta.

Iloista pääsiäistä kaikille ja nauttikaahan alkavasta keväästä.

Hyvää pääsiäistä

Iloista pääsiäistä kaikille!

Ihan on näköinen, kuvassa siis herra Kirjoitus ja rouva Jälkikirjoitus

Noah

 Koska vanhenevia leffalippuja oli vielä jäljellä, päätimme käydä katsomassa "laatuelokuvaa". Herra Kirjoitus on vähän ivallisesti nimennyt "laatuelokuviksi" kaikki nämä elokuvat, joissa esiintyy se "ö-luokan australialaisnäyttelijä" (* ja perään hörönaurua * ) viitaten suosikkiin Rusell Croween. Makuasioista ei kannata kiistellä, minusta hän on erinomainen näyttelijä, joka suosiutuu loistavasti hyvin erilaisista rooleista, joista Noah ei ollut helpoimpia.

Itse elokuva oli oli hyvin erilainen kuin mitä olin alunperin ajatellut. Aika monessakin asiassa erilainen mitä alkuperäinen "käsikirjoitus" asiaa esitti. Kyllä vain, oli sitten ihan pakko kaivaa leffan jälkeen Iso Kirja esiin ja lukea, mitä tuosta aiheesta siellä kirjoitettiinkaan. Leffa oli kokonaisuudessaan aika synkkäsävyinen ja minusta siihen oli saatu hirveä määrä räiskettä ja räminää, vaikka tiedänkin Raamatun kuvaavan, miten jatkuvaa sotimista ja taistelua elämä tuohon aikaan olikaan. Onnellisista lopuista pitävänä ihmisenä olisin jotenkin halunnut sen onnellisen osan olevan hiukan pidempi ja sateenkaarikin jäi kovin pieneen rooliin lopputekstien puristuksessa.

Mielestäni ystäväni Ievuskainen kuvasi loistavasti tuota väkivallan määrää leffassa kirjoittaessaan siitä seuraavasti: "Väkivaltaa oli enemmänkin kuin riittävästi, mutta toisaalta - ehkä oli hyvä alleviivata sitä, koska ihmisen pahuushan oli se syy, miksi Jumala katsoi tarpeelliseksi tuhota (melkein) koko ihmiskunnan. Mikään ei ole maailmassa muuttunut aikojen kuluessa ja ehkä olemme taas joskus samanlaisen tilanteen edessä, ellei ihmiskunta ala muuttaa toimintatapojaan. Terveellinen, mutta todella ahdistava muistutus aiheesta..." Tuo oli niin loistavasti kiteytetty, etten ikinä olisi itse osannut sanoa sitä noin hyvin ja allekirjoitan tuon täydellisesti.

Elokuvallisia vapauksia oli otettu myös siinä, keitä mukaan arkkiin otettiin, mutta ymmärrän sen, että ilman noita nyansseja elokuva olisi ollut tylsä ja jännitteetön. Samoin aika mielenkiintoinen versio oli otettu käyttöön yhdistämällä langenneet enkelit ja jättiläiset.

Myös ajan kuluminen oli jotenkin käsittämätöntä tuossa leffassa - tyypillisen televisiosarjamaiseen tapaan lapset vanhenivat, mutta aikuiset eivät muuttuneet tai vanhentuneet yhtään. Paitsi Nooa, joka oikeastaan harmaantuessaan vain komistui entisestään. Muut saavat olla mitä mieltä haluavat, mutta minusta Russell Crowe ilmensi Nooa hyvin, sitä miten äärimmäisten tekojen ja niiden sekä itsensä kanssa elämään joutuva mies Nooa oli.

Noah ei ole mikään kevyt viihdepala - paitsi silmänruoan osalta -se on elokuva, joka vaatii pureskelua ja kenties useamman kuin yhden katsomisen, jotta siitä saa kaiken irti. Tämä muuten on tyypillistä tämän "ö-luokan aussinäyttelijän" elokuville, niissä kun on yleensä aina lukuisia kerroksia, jotka vaativat usein useammankin katsomisen vrt. suosikkileffani Master and Commander.

Huhtikuun nuukailuvinkki: ruoka

Nämä ovat kyllä jo varsin kuluneita ja moneen kertaan käytettyjä vinkkejä, mutta silti minunkin on pakko pistää lusikkani tähän soppaan, vaikka en tiedä saanko tähän aiheeseen enää yhtään uutta sattumaa sieltä keitosta ongittua.

Ensimmäiseksi se kaikkien martta vinkkien äiti: Tee kerralla enemmän ruokaa ja pakasta osa tai kaikki syötäväksi myöhemmin. Vinkkinähän tämä on ihan loistava, mutta miksi siinä ei ole sitä jatkoa, jonka se auttamatta kaipaisi: muista myös käyttää pakastamasi ruoka pois pakkasesta kohtuullisessa ajassa. Sillä mikäli tyhjäät ikuisuuden pakkasessa marinoituneet käyttämättömät ruoat roskikseen sulattaessasi pakastimen kerran vuodessa tai kahdessa, on se silkkaa haaskausta joka suhteessa. Olet haaskannut aineksia valmistamalla ruokaa roskikseen, olet käyttänyt aikaa turhaan ja sähköäkin on kulunut haaskuun roskikseen menevien tuotteiden pakastamiseen.

Toinen vinkki on suoraa sukua ensimmäiselle: Jos on hyvä tarjous, osta kerralla enemmän ja pakasta. Edelleenkin muista käyttää ne ruokatavarat sieltä pakkasesta, äläkä kanna kylki vääränä kaupasta kotiin uutta. Tuotteiden säilymiselle pakkasessakin on aikansa, vaikka useimmat tuotteet eivät ehkä menekään huonoiksi niin nopeasti kuin suositukset sanovat. Muistaakseni esim. sianlihalle suositellaan maksimipakastusajaksi 3-6kk, mutta ruokatieto.fi sivuilla sanotaan myös suoraan, että 11kk pakkasessa ollutta lihaa voi syödä: "Jos pakastin ja siellä ollut liha eivät ole päässeet sulamaan, niin lihan voi käyttää. Lihassa on voinut tapahtua esimerkiksi pakkaskuvumista, mutta siitä ei ole terveydellistä haittaa".

Ja kolmaskin noudattaa tätä samaa linjaa: seuraa tarjouksia ja osta punalaputettua. Joissakin kaupoissa myydään tuotteita jo päivää ennen viimeistä myyntipäivää -50% lapulla eli silloin kyllä kannattaa olla haukkana paikalla. Nämä tuotteet, hiukan tuotteesta riippuen, on kyllä sitten syytä valmistaa ruoaksi tai pakastaa saman tien, sillä ne eivät jääkaapissa säilömisestä enää parane. Eri kaupat tarjoavat noita tarjouksia vaihdellen eli kannattaa opetella, millaisin tarjouksin mikäkin kauppa vanhenevat tuotteensa kauppaa ja jos on mahdollista valita, niin maanantai aamu lienee paras aika käydä poimissa tarjoustuotteet talteen.

Jatketaan vielä pari klassikkoa samaan hyömyyn, kun on niillä niin hyvin alkuun päästy. Käytä sesongin tuotteita, sillä ne ovat usein varsin edullisia - appelsiineja alkuvuodesta, raparperiä ja marjoja kesällä, vihanneksia syksyyn. Muutoinkin kannattaa suosia kotimaisia vihanneksia, sillä perunat, porkkana, lanttu ja kaalit - noin muutaman mainitakseni - ovat terveellistä ja edullista syötävää.

Samalla voikin sitten nostaa vielä esiin yhden näkökulman. Äitini tavanomaisia lausahduksia on: ruokaan täytyy käyttää joko aikaa tai rahaa. Eli jos ruoan pitää olla valmista nopeasti ei ole aikaa aloittaa pesemällä porkkanoita, perunoita ja lanttuja, kuorimalla niitä ja käyttää pilkkomiseen aikaa, vaan on ehkä viisasta käyttää puolivalmista taikka sitten tehdä se pilkkominen silloin kun on aikaa ja pakastaa nämä valmiiksi. Valmisruoasta saa kyllä syötävää nopeasti, mutta se tuntuu sitten kukkarossa, eikä välttämättä ole kovin terveelistäkään. Kun on kiire, kannattaa muistaa ne pakkaseen säilötyt jemmat ja ottaa valmista ruokaa sieltä.

Yksi vinkki on se, että mieti mistä ostat. Mitä isompi perhe ja suurempi kulutus, sitä tarkemmin kannattaa laskea, kannattaako ruokaostokset keskittää esim. bonusten tai pisteiden takia johonkin kauppaan vai kannattaako hajauttaa ja miten. Meidän pienessä perheessämme on ehdottoman kannattavaa juosta tarjousten perässä, varsinkin, jos se hoidetaan niin, että kaupassa poiketaan työmatkalla, kun mennään muutenkin ko. kauan ohi, tai iltalenkillä (juu, minä olen se naisihminen, joka lenkkeilee reppu selässään). Yhden edullisen tuotteen perässä autolla toiselle puolen kaupunkia lähteminen ei ole kannattavaa, kun bensaan kuluu enemmän kuin saavutettu säästö. Meillä ei myöskään bonuksia tai pisteitä kerry niin paljon, että kaikki ostokset kannattaisi niiden takia keskittää yhteen kauppaan tai kaupparyhmään. Lisäksi kannattaa muistaa se, että jos on tarjousten perässä liikkeellä, ei kannata langeta ostamaan mitään ylimääräistä. Useimmissa kaupoissa kun on joku tai jotkut tuotteet ns. sisäänvetotarjouksina ja sitten oletuksena, että asiakas ostaa jotain muutakin siinä mukana. Tyypillisesti kahvi, voi, sokeri ja lihat ovat näitä tuotteita, jolloin niiden tarjouksia kannattaa seurata ja hyödyntää.

Yksi vinkki, mitä Martat tai muutkaan eivät tarjoa, mutta jonka itse olen kokenut hyödylliseksi, on shoppailu muualla kuin siinä tutussa kotikaupassa. Jos on mahdollisuus työmatkan tai muun reissun yhteydessä poiketa jonkun muun kaupungin tai lähiön kaupassa, se kannattaa hyödyntää, sillä samankin ketjun eri myymälöissä on erilaisia tarjouksia ja joskus voi onnistua tekemään todellisia löytöjä. Itse poikkesin esimerkiksi vieraan paikkakunnan isoon Citymarkettiin, josta löysin mausteita, sinappia ja sipsejä tarjouksessa, kaikissa alennukset vähintään -60% normaalihinnoista, saattoipa joku olla vielä tuotakin halvempaa kun vertasi oman kauppamme hintoihin. Olisin joka tapauksessa joutunut ainakin sinappia ja mausteita ostamaan kotiin muutenkin, joten miksi siis en olisi ostanut niitä edullisesti.

Tämä varmaan saa monelta niskakarvat pystyyn, mutta väitän edelleenkin, että nykyihmiset luottavat liikaa tuotteiden päiväyksiin. Maito ei tiedä keskiyön jälkeen mennä pilalle aamuksi, jos sen päiväys meni siinä keskiyöllä vanhaksi. Haista ja maista, tutki, mikä osa tuotteista mahdollsesti vielä on käyttökelpoista, äläkä hävitä kaikkea suinpäin. Tuoreen kalan ja lihan kanssa kannattaa olla varovainen, mutta esim. maitotuotteet kertovat hajullaan hyvin nopeasti, ovatko vielä syötäviä. Uskallan tunnustaa juoneeni niin päivämäärävanhaa maitoa kuin syöneeni ylipäiväistä leikkelettäkin, enkä ole vielä yhtään ruokamyrkytystä sairastanut, vaikka olenkin ruokatuotteissa luottanut enemmän haju- ja makuaistiini kuin päiväyksiin.

Nuukailuvinkiksi tuo edellinen käännettäköön siinä muodossa, että tutki säännöllisin väliajoin jääkaappisi sisältö ja katso, mikä on menossa vanhaksi ja ota se käyttöön ensiksi. Risotto ja munakas ovat oiva mahdollisuus piilottaa niin nahistuneet paprikat, pehmenneet tomaatit kuin pari päivää sitten vanhenneet kinkunsiivutkin. 

Korjauspajalta, päivää!

Viimeaikoina on tullut paitsi manattua tiettyjä hankintoja, jotka jälleen kerran todistavat, ettei kaikkea halpaa kannata hankkia, myös käytettyä luovaa mielikuvitusta ko. tavaroiden päivittämiseksi jälleen käyttökuntoisiksi.

Ensimmäiseksi jumppakassi, joka tuli jostain joko lahjuksena taikka sitten pari hassun euron hinnalla. Kyseinen kassi oli minulla käytössä tasan kerran ja heti ensimmäisellä kerralla siitä ratkesi vetoketju irti. Herra Kirjoitus väittää, että syy olisi minussa, koska olen kuitenkin tunkenut kymmenen litran kassiin viisitoista litraa tavaraa, mutta eihän se nyt ihan noin mene.

Ei auttanut kuin ottaa neula kauniiseen käteen ja pistää se suihkimaan kassia kokoon. Vaikka en mitenkään erityisen siistiin lopputulokseen pyrkinyt, vaan tarkoitus oli vain kursia kassi kokoon, yllättyi lopputulos siisteydellään. Toivottavasti kestääkin sitten enemmän kuin yhden käytön. Tosin pessimisitinä veikkaan, että laukku repeää seuraavaksi jostain muualta.

Kuvausalustan muutos tosiaan kavaltaa sen, että tätä alta viiden minuutin ompelutyötä on taas "harkittu" monta viikkoa...

Olen tainnut jossain vaiheessa mainita, että hankin jo alkuvuodesta ihanat musta-valkoiset polkadot ballerinat. Ne ovat tosiaan kauniit ja muutenkin hyvät jalkaan, mutta niiden sisäpohjan tekotapa on syvältä valottomasta paikasta. Ensimmäisen käyttökerran jälkeen kengät näyttivät tältä - ja huom, minulla oli sukat jalassa ja käyttö kesti ehkä kolmevarttia.

Hetkellisen harkinnan jälkeen päätin siirtyä sota-ajan konsteihin, toki tietenkin nykyaikaan jalostettuna. Minulla oli työpaikalta askarteluja varten tuotuja pahveja, sellaisia ihan tavallisia valkoisia, kiiltäväpintaisia. Yhdestä pahvin palasesta sai helposti kaksi pohjallista, olisi saanut kolmenkin, mutta kun jalkoja ei ole kuin kaksi. Nyt ovat kengät jälleen siistinnäköiset ja mukavat pitää - ja mikä parasta, ihan ilmainen tuunaus, korjaus ja kunnostus, eikä aikaakaan mennyt kuin pari minuuttia. Jos joku miettii tuota sota-ajan mainitsemista tässä yhteydessä, niin ajatus lähti silloisista paperinarukengistä, jos kerran paperi kesti kengän päälisessä, niin kai se hetken kestää pohjallisessakin.

Appiukko totesi, että hänen sisätossuistaan ovat pohjat puhki - jälleen kerran. Kyllä minä sen verran tajusin, että tuohon huomautukseen liittyi ääneen lausumaton toive uusista tossuista. Sen sijaan päätin varsin tylsämielisesti jälleen kerran parsia reiät kasaan ja tehdä uudet sitten kun ehdin eli varmaan ensi jouluksi tai seuraavaksi... Ei tosiaan ollut ensimmäinen kerta, kun noita parsittiin, mutta taas kerran tossut ovat käyttökuntoiset. Alla olevissa kuvissa ensin lähtötilanne ja sitten valmis lopputulos, kyllä noilla taas hetken tassuttelee.

Olen oikeasti joka kerran noita parsiessani onnitellut itseäni tuosta kaksoispohja ratkaisusta. Tähän asti kun on päästy sillä, että vain ulkopohja on rikki ja vaikka siihen parsimisessa tulisi pientä epätasaisuutta, se ei tunnu, kun sisäpohja on kuitenkin ensin jalanpohjaa vasten.  Periaatteessa nuo voisi vielä kerran uudistaa jopa sillä, että tekisi vain uuden ulkopohjan, mutta ehkä appiukko on kolme vuotta noita tossuja uskollisesti käytettyään jo ansainnut ihan uudet tossut.

Koti pukeutuu kevääseen

Otsikko on varsinainen kliseiden klisee ja peräisin jonkun vanhan naisten lehden kannesta, josta se on mieleeni syöpynyt. Tuossa tietenkin oli tarkoitus viitata siihen, miten kotia kaunistetaan kevääksi, mutta minun mielikuvissani se muuntui aina - ja muuntuu edelleen - pieneksi punaiseksi mökiksi, joka kiskoo ylleen keväthametta ja kuljettaa kätösessään kimppua pajunkissoja tai hiirenkorvaisia koivunoksia.

Vaikka meillä ei pientä punaista mökkiä olekaan, niin tuo lausahdus nyt vain sopi jotenkin viime päivien puuhasteluja kuvaamaan. Lauantaina minulla oli kokonainen vapaapäivä ilman yhtään työkeikkaa tai muuta. Koska vielä sattui niin, että ensimmäistä kertaa varmaan kuukauteen minun vapaapäiväni ja loistava sää kohtasivat, päätin, että nyt on sitten aika pestä ne paljon puhutut ikkunat ja suorittaa muutenkin siivousta, jotta koti olisi pääsiäisenä kunnossa.

Samalla kun tuli ikkunat pestyä, tuli myös sitten puettua sitä kotia kevääseen vaihtamalla vähän mattoja, verhoja ja sängynpeittoja. Työkaverini kyselivät siivoushommista kuullessaan, että vaihdatko sinä verhot joka kevät ja syksy, ja kun kerroin, että vaihdan verhot ja päiväpeitteet sekä usein matotkin käytännössä joka kerta, kun pesen ikkunat, oli hämmästys suuri. Tietenkin luonnollisesti tuota seurasi kaksi kysymystä ihan tietyssä järjestyksessä. Ensimmäisenä se, että miten usein teillä oikein ikkunat pestään (mihin vastaus on: noin neljä kertaa vuodessa). Toinen kysymys olikin sitten yhtä odotettu: montako päiväpeittoa teillä oikein on. En osaa sanoa, olinko häpeissäni vai riemuissani, kun pääsin tunnustamaan, että löytyyhän noita ihan 7 kappaletta (tummanruskea, luonnonvalkoinen, viininpunainen, vihreä, punainen, korallin ja beigen sävyinen sekä kermanvärinen kukallinen ja nämä siis meidän sänkyyn, työhuoneen varavuoteelle on sitten omat peittonsa).

Tämän tekstin ideana eivät kuitenkaan olleet päiväpeitot vaan yllätys, yllätys: siivoaminen. Kyllä vain, koko lauantainen vapaapäivä käytettiin siihen, että huushollia puunattiin uuteen uskoon. Vaikka illalla väsytti tolkuttomasti, niin kyllä oli ihana katsella vielä laskevan auringon viimeisiä säteitä puhtaiden ja kirkkaiden ikkunoiden läpi. Ikkunat olivat talven jäljiltä niin kurjassa kunnossa, että niistä ei juuri läpi tahtonut nähdä.

Koska urakka jäi lauantaina pahimmoiksi kesken, niin sunnuntaina sitten vielä viimeisteltiin ja kuurattiin kuntoon niin eteinen kuin kylppärikin. Pitkään mietin sitä, että vaihtaisinko kylppärinkin värit jo toisiksi, mutta päätin nyt vielä kuitenkin hetken katsella tuota punaista ja vasta sitten kun on ihan oikea kesä vaihtaa väriksi vihreän tai turkoosin, kumpi sitten silloin mukavammalta tuntuukaan. 

Tämä vähän puskista yllättäen (ihan niin juu, vastahan minä olen kuukauden noista ikkunoista skitsonnut) eteen tullut siivousurakka aiheutti sen, että viime päivinä on blogieetteriin karannut puolinaisia postauksia, kun en ole ehtinyt lisäilemään jo aloitettuihin ja ajoitettuihin juttuihin kuvia tai täydentävää materiaalia. Yritän kuitenkin paikkoa tilannetta taas jälkikäteen ja toivon, että olisin viikon loppuun menessä päässyt tasoihin aikatauluni kanssa.

Hopotus: Relaxant selluliittivoide

Pääsin mukaan Hopottajien kamppanjaan, jossa testaillaan Detrian Relaxant selluliittivoidetta. Paketti tuli eilen ja sisältö näytti seuraavalta.

Paketissa on siis paitsi reilu pullollinen voidetta ja käyttöohjeet, myös ihon stimulaatioon tarkoitetut imukupit. Noita imukuppeja on kahta kokoa, isompi isommille pinnoille kuten vatsalle ja reisille ja pienempi esimerkiksi käsivarsille.

Kampanjassa pitää mittailla hoidettavat kohteet ennen ja jälkeen. Eli seuraavaksi kaivelemme esiin mittanauhan ja alamme töihin - tässä blogissa mitat eivät tosin ole julkista omaisuutta, mutta muutokset kyllä ovat, niistä siis lisää raporttia myöhemmin.


Lisää tietoa löytyy täältä, KLIK.

Vihreä - musta - lime

Kovasti on nuukailublogi mennyt hankintahenkiseksi, mutta haluan nyt kuitenkin esitellä nämä pitkäaikaisten hankintojeni tulokset. Tai no, jos ollaan rehellisiä, niin sekä puhelin että vihreä kotelo ovat lahjoja Herra Kirjoitukselta ja vain musta ja lime ovat omia hankintojani.

Olin kyllä jo hetken harkinnut läppäkotelon hankkimista Lumiani suojaksi, koska jotenkin pelkään näytön rikkumista ilman kunnollista suojaa. Laukaisevana tekijänä toimi tällä kertaa serkkuni Rusetti, joka tarvitsi työpuhelimeensa vähän erikoisemman kotelon - työpaikan naisilla oli menossa kilpavarustelun tapainen, jossa jokainen yritti etsiä puhelimelleen hienompaa ja erikoisempaa "kotia". Minä avustin häntä tuollaisen kotelon hankinnassa ebayssa ja tulin siinä samassa hankkineeksi itsellenikin pari koteloa.

Toinen on aivan klassinen; perusmusta, nahkainen pystykotelo. Joka olisi ollut täydellinen, mikäli olisi ollut vaakamalli, minä en vain oppinut käyttämään tuota pystymallia kunnolla. Samalla kertaa halusin myös vähän väriä elämääni, joten hankintaan päätyi myös limenvärinen suojakotelo, joka on sellainen vaakamalli eli paremmin minun käyttööni sopiva.  Tuollainen kirkas vihreä löytyy laukustakin helpommin kuin klassinen musta.

Molemmat tosiaan ostin ebaysta, musta oli varsin edullinen, eikä maksanut kuin kolmisen euroa. Vihreä, jonka kanssa samaan pakettiin kuului myös ministylus (joka valitettavasti on tavallisen virheä eikä limensävyinen), oli huomattavasti kalliimpi ja taisi maksaa liki kahdeksan euroa.

Molemmat kotelot tilasin helmikuun lopussa ja mustan sainkin maaliskuun alkupäivinä, mutta vihreää joutui odottamaan huhtikuulle asti.

Bailey's kakku

Olen monien trendiasioiden suhteen vähän jälkijunassa, niin kuin nyt esimerkiksi tämän Bailey's kakun, jonka eri versiot ovat pyörineet blogeissa isommin viimeksi pari-kolme vuotta sitten. Lisäksi ko. kakku on sellainen, että jokainen vähintäänkin hiukan itseään kunnioittava reseptejä julkaiseva bloggaaja on julkaissut oman versionsa. Kaikesta huolimatta minunkin on pistettävä lusikkani tähänkin soppaan, lähinnä sen takia, että blogini on myös suosikkireseptieni muistilista ja haluan tallettaa tämän tulevaa käyttöä varten.

Bailey's kakku

Pohja:
200g digestive- tai kaurakeksejä
75g voita

Täyte:
2 prk Flora vispiä
250 g maustamatonta tuorejuustoa
1,5 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
6 liivatetta
1,5 - 2 dl Bailey's likööriä (tai muuta kermalikööriä)


Murskaa keksit ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Painele vuoan pohjalle ja reunoille. Nosta jääkaappiin jäähtymään täytteen teon ajaksi.

Laita liivatelehdet kuppiin, jossa on paljon kylmää vettä. Vatkaa Flora vispi vaahdoksi tomusokerin kanssa. Lisää vaahtoon tuorejuusto ja vaniljasokeri.

Laita likööri kattilaan ja kuumenna melkein kiehuvaksi. Purista liivatelehdistä vesi ja sekoita kuumaan likööriin (ei levyllä) ja anna jäähtyä vähän. Kaada likööriliivate täytteeseen. Kaada täyte keksipohjan päälle ja anna hyytyä mieluiten yön yli.

Hiipivä kosmetiikka, vaaniva saapuminen

Olen moneen kertaan vannonut ja vakuuttanut, etten osta kosmetiikkaa tänä vuonna, vaan yritän uskollisesti selvitä vanhoilla tuotteilla ja käyttää niitä loppuun.

Lopputulos on kuitenkin vähintäänkin mielenkiintoinen, sillä aina jostain raosta tuntuu kaivautuvan esiin uutta kosmetiikkaa, joka haluaa muuttaa meille.

Tällä kertaa sisään hiipinyt satsi oli tämän näköinen.

Kun ihan tarkalle mennään, niin mitään noista en ostanut eli en ole rikkonut lupaustani. Ensimmäisen kuvan neljä tuotetta ovat Dermosilin bonuspisteillä ansaittuja. dödöä herra Kirjoitukselle, kasvopesuainetta minulle ja vaihtoshampoota yhteiseen käyttöön. Mitään noista ei olisi aivan välttämättä tarvittu, mutta kun sitten olisivat menneet bonuspisteet kankkulan kaivoon, eikä sekään ole ihan tarkoituksen mukaista.

Jälkimmäisen kuvan viides purkki on kerjäyksen tulos eli ilmainen siis sekin. Eräs ystäväni käyttää neitsytkookosöljyä suunnilleen joka paikassa niin sisäisesti kuin ulkoisestikin ja hän ostaa sitä kolmen kilon purkeissa. Kun sitten satuin lukemaan netistä, että tuo olisi maailman parasta meikinpoistoainetta, kerjäsin tietenkin lusikallisen testaukseen. Tämä nykyinen ripsivärini kun ei tahdo lähteä millään - aika monta tuotetta on jo testattu ja se, mikä puri edelliseen parhaiten, ei toimi tähän lainkaan. Sen sijaan kookosöljytuntui tehoavan yllättävänkin hyvin.

Mä sain ne valmiiksi

Jotenkin on tämä kevät ollut tolkuttoman takkuista aikaa käsitöiden suhteen. Kaikki vaan venyy ja paukkuu, vaikka tilauksia ja toiveita on tullut roppakaupalla. Pieni mies tarvitsisi isommat lapaset, appiukko on jälleen kävellyt tossunsa puhki ja työkaverini ilmaisivat tarpeensa sekä huiviin että lapasiin.

Näitä Virtain villasta kudottuja lahjaksi meneviä sukkia olen työstänyt pitkään ja hartaudella, aloitus on esitelty jo yli kuukausi sitten. Siis niin kauan, että tuntui, että näistä joutui suorastaan pölyjä pyyhkimään ennen kuin sai ne taas kudontaan. Uskomattominta on se, että nämä valmistuivat sitten yhdessä illassa Farmi-maratonin (olimme varmaan kolme viikkoa ko. ohjelmasta jäljessä ja purimme sen sitten yhtenä iltana) aikana.

Siinä ne nyt sitten ovat, hartaudella tehdyt. Lahjan eräpäivä on onneksi vasta kesäkuussa, ehtii päätellä langatkin siihen mennessä.

Lankana tosiaan Virtain villan aito suomalainen lampaanvilla, silmukoita 13 per puikko. Malli se perinteinen miesten sukka, jota on käytetty jo täällä.  Kantapää vahvistettu tavallinen. Lanka on sen verran paksu, että sitä upposi sukkapariin melkein 200g.

Haluttomuus vallalla

Jotenkin tässä on taas käynyt niin, että olen valunut "pitäisi, pitäisi, pitäisi" - asteelle saamatta mitään aikaan. Se on raivostuttavaa ja vielä raivostuttavampaa asiasta tekee se, etten saa polveani käännettyä niin, että saisin kunnolla potkaistua itseäni persuuksille, että nyt vähän vauhtia tähän touhuun. Kun ei huvita, niin sen saa aikaiseksi...

 

Sama kudin on kerännyt pölyä jo niin paljon, että kun sen tekemistä seuraavan kerran aloitan, pitänee ensin pudistella siitä irti nyrkinkokoisia villakoiria. Niitä villakoiria on muuten vähän siellä ja täällä muutenkin majoittuneena asuntoomme eli siivotakin pitäisi. Ne ikkunat suorastaan kirkuvat pesua.

 

Noiden lisäksi miljoona muutakin asiaa pitäisi hoitaa tai saattaa loppuun. Minulla on aivan liian paljon asioita kesken ja niiden roikkuminen aikaan saa lisää haluttomuutta. Se on valitettavasti näkynyt täällä blogissakin, kun eetteriin on päässyt epämäärisiä keskeneräisiä tekstejä ja tuotoksia, joita on sitten jälkikäteen pitänyt korjailla ja editoida.

 

Ensimmäinen piristysruiske on varmaan se, että seuraavaksi käyttöön otetaan aamuinen tyrnimehu niin kauan kuin pullosta riittää ja sen kaveriksi rautatabletit. Ilman hB mittaustakin tiedän, että jälleen kerran ollaan luokassa noin 100 ja sekin väsyttää. Noiden jälkeen pitänee puhdistaa elimistöä pikkuisen muustakin kertyneestä kuonasta ja ryönästä ja mahdollisesti keventää taakasta pari kiloa. En toki uskalla luvata, että siitä se ura urkenisi ja halu löytyisi, mutta jospa siitä edes jonkinlaista apua keskeneräisten asoiden loppuun saattamiseen olisi.

Täydennetty Kunnas

Kuten tuolla jo aikaisemmin vihjasin, palkitsin itseäni ahkeroinnista ja ostin loput "puuttuvat" Mauri Kunnaksen kirjat. Eihän niitä minulla vieläkään kaikkia ole, sillä en ole tuntenut erityisemmin viehtymystä Varhaisiin töherryksiin tai Nyrok Cityyn, enkä jotenkaan vielä tätä kirjoittaessani usko niitä koskaan hankkivanikaan. Tosin noin sanoin kyllä aika pitkälle näidenkin kirjojen kohdalla, mutta sitten kuitenkin tuli toisenlainen mieli, että jospa sittenkin...

Ensimmäisen meille ilmestyi Koiramäen laulukirja, jossa on vähän kaikenlaista lallateltavaa perinteisistä Seitsemän miehen voimasta ja Lapsuudentoverista vähän uudempiin.

Vaikka Nyrok Cityä olenkin ajatellut boikotoida, niin Mac Moose oli silti pakko hankkia Piilteksen kaveriksi. Tämän ostopaikka oli niinkin proosallinen kuin paikallinen Prisma, sen sai sieltä liki kympin halvemmalla kuin netistä tai kirjakaupasta.

Ja kun kerran laulukirjoissa päästiin alkuun, niin tuo Koiramäki tunsi itsensä niin yksinäiseksi, että olihan sille pakko ostaa kaveriksi Seikkailijan laulukirja.

Nyt sitten puuttuvat enää Tassulan iloinen keittokirja ja Joulupukin laulukirja, joista jälkimmäistä olen ajatellut hankkivani vasta kesäkuussa Helsingistä, kun näkyi olevan sikäläisissä kirjakaupoissa huomattavasti halvemmalla myynnissä kuin netissä tai täällä kaupoisssa.

Mauri Kunnas on muuten sikäli mielenkiintoinen ja tuottoisa kirjailija, että sitä mukaa, kun kuvittelen hankkineeni suunnilleen kaikki hänen kirjansa hyllyyni, niin aina häneltä ilmestyy joku uusi ja taas olen yhden jäljessä. Nytkin huomasin, että Hullunkurisesta kuvasanakirjasta on ilmestynyt suomi-ruotsi - versio hyllyssäni jo olevan suomi-englannin lisäksi.

Kaksinaismoralistin täydellinen irtautuminen arjesta

Lähes yhtä kauan kuin olemme Herra Kirjoituksen kanssa yhtä pitäneet, olemme myös puhuneet Ruotsin risteilystä. Sellaisen järjestäminen on vain osoittautunut todella vaikeaksi, on helpompaa buukata kolmen viikon reissu toiselle puolen maapalloa kuin varata päivä tai pari laivalla vietettäväksi.

Usein tuosta puhuttiin, mutta aina löytyi joku syy, enimmäkseen tekosyy, siihen, miksi juuri nyt ei sovi. On liian talvi ja kylmä, nyt ei ole aikaa, tuulee liikaa, ei millään saa tarvittavaa aikaa vapaata, ei sinne nyt ainakaan tähän aikaan mennä, kun siellä on joka paikka täynnä. Viimeksi mainittu sopi erityisen hyvin käytettäväksi syyslomilla, hiihtolomilla, pääsiäisen tai viikonlopun aikaan.

Nyt sitten vihdosta viimein tänä keväänä päästiin jo niin pitkälle, että käytiin matkan järjestäjien sivuilla katselemassa vaihtoehtoja ja melkein varattiinkin reissu maaliskuulle. Sillä kertaa kuitenkin työt veivät voiton ja reissu jätettiin vielä varaamatta ja toteuttamatta.

Sen verran nuo Vikingin Brasilia-teemaiset karkelot kuitenkin kutkuttivat, että päädyimme kuin päädyimmekin laivalle niiden antia tutkailemaan. Viking Grace kuljetti meitä matkassaan Turun ja Tukholman välillä keskiviikkona ja torstaina. Kaikki sujui sitten kuitenkin lopulta varsin kivuttomasti, kun vain alkuun päästiin. Niin helppoa, niin kätevää, niin yksinkertaista: matkavarauksen ja maksut saatoi hoitaa netissä. Matkatoimisto tarjosi vielä varmuuden vuoksi erikoistarjousta ruokailuista, jos ne varasi ennakkoon eli käytännössä kaikki välttämätön oli valmiiksi maksettuna jo reissuun lähdettäessä. Aikakin järjestyi tuosta vaan: minä lomailin ja puolisoni kuittasi töistä pari päivää ylityövapaita ja niinpä me sitten keskiviikkoiltana kuljimme linja-autolle, joka poimi meidät kyytiinsä ja kuljetti Turkuun.

Pikkuisen tunsin huonoa omaa tuntoa siitä, että samaan aikaan kun blogi suolsi maailmalle tekstiä vähällä toimeentulemisen autuudesta, minä kasasin ostoskoriin vielä yhden karkkipussin, jotta eivät herkut vain heti loppuisi. Se ahneempi puoli minussa kuitenkin huomautti, että onhan tätä odotettu jo niin kauan, että kyllä tämä on ihan ansaittua kulutusjuhlaa.

Päätimme, että tällä kertaa panostamme erilaisten herkkujen maisteluun. Niinpä sitten heti laivan lähdettyä satamasta suuntasimme Buffet-pöytään nauttimaan brasilialaisista herkuista. Tarjolla oli monenlaista maistuvaa niin kasviksia, makkaraa kuin lihaakin. Extraa ruokailuun toivat vielä cauhcot, jotka kiersivät pöydissä leikkaamassa lihaa vartaasta - komeita kavereita, vaikka julman näköiset puukot käsissä heiluivatkin. Jälkiruokina oli ihania tuoreita hedelmiä, juustoja, monenlaisia makeita herkkuja ja myös jäätelöä erilaisilla kastikkeilla ja karkeja. Ei tarvinnut omia tuliaispusseja korkata, kun pääsi noita nameja jälkkäriksi mussuttamaan. Mahat täynnä siirryimme vielä yökerhoon katselemaan sambashow'ta kera caipirinhan.

Aamu aloitettiin paitsi aamiaisella myös saapumisella Tukholmaan. Päivällä vähän shoppailtiin maailman suurimmassa kelluvassa taxfreessä ja syötiin sekä juotiin taas vähän lisää. Myös sambashow'sta oli tarjolla versio kaksi iltapäivän iloksi.

Jos oloa pitäisi kuvata muutamalla sanalla, niin ne voisivat olla "ähky" "täydellinen arjesta irtautuminen" ja "oli hauskaa". Ainoa, mikä ei ollut hauskaa, oli laukkujen pakkaaminen. Sillä vaikka miten koetin varata tyhjää tilaa mukaan, tulivat laukut silti niin täyteen, että osasta tuliaisista piti purkaa pahvipakkaukset pois, jotta saatiin laukut kiinni. Vaikka olimme reissussa vain vajaan vuorokauden, niin silti tuntui siltä kuin olisi ollut poissa kotoa viikon, niin mukava ja rentouttava reissu tuo oli.

Mitä jos...

Varmasti useimmat ihmiset ovat joskus leikkineet mielikuvitusleikkejä teemalla "mitä, jos..." Yleisin noista jossitteluista on varmaankin se, mitä tekisit, jos voittaisit lotossa. Kyllä minäkin olen sitä ajatellut, ja koska suunnitelmat ovat liian valmiit, en tule koskaan lotossa voittamaan.

Nämä kirjoituksen aiheet kyllä alkavat toistaa itseään, mutta kun asia nyt on pari päivää pyörinyt ajatuksissa, niin pakkohan se on ulos pulauttaa. Muutaman viime päivän olen näet pyöritellyt tuota "mitä, jos..."- teemaa ajatuksella entä jos en saisikaan puoleen vuoteen mistään rahaa tai jos kaikki rahat menisivät velkojen lyhentämiseen. Selviäisinkö? Tai entä jos saisin käyttööni vain neljäsataa euroa kuussa, selviäisinkö?

Jos tietäisi kaiken olevan väliaikaista, niin väittäisin useimpien ihmisten selviävän - juuri se ajatus kyseisen tilan väliaikaisuudesta ja edessä häämöttävästä paremmasta auttaisi jaksamaan, etenkin jos kyseinen aika ei olisi toivottoman pitkä. Puoli vuotta, kuusi kuukautta, on loppujen lopuksi kovin, kovin lyhyt aika. Aivan eri asia olisi, jos pitäisi miettiä asiaa vuosikymmeniksi eteenpäin, silloin tilane ja myöskin sen tuoma toivottomuus olisi erilaista. Ihmisen kun on niin kovin vaikea luopua siitä, mitä on saavuttanut ja minkä kerran on omistanut.

Siis puoli vuotta ilman tuloja. Uskoisin selviäväni, jos saisin pitää nykyiset säästöni. Tosi asiahan on, että en tarvitsisi muuta kuin sen verran, että saisin maksettua ruoan ja asumisen sekä siihen liittyvät laskut ja auton kulut, koska siitä en kuitenkaan malttaisi puolen vuoden takia luopua (ja olettaen, että saisin käydä töissä, tarvitsisin autoa myös siihen). Minun ei mitenkään välttämättä tarvitsisi saada mitään uutta; vaatteita on enemmän kuin puolen vuoden tarpeeksi, kenkiä, kosmetiikkaa ja muuta rihkamaa samoin. Jos oikein pakollisia rahanreikiä tulisi (hammaslääkäri, lääkäri, mitä näitä nyt onkaan) voisin aina tienata jokusen kolikon realisoimalla nykyistä omaisuutta taikka tekemällä käsitöitä myyntiin. Olen niin kriittinen omille töilleni, etten juurikaan harrasta viimeksi mainittua, mutta hädän edessä sitä varmaan nöyrtyisi vaikka mihin. Samoin voisin tarjoutua ruokapalkalla tekemään vaikkapa siivousta, pyykkäystä, ikkunanpesua (yäk!) tai korjausompelua, osaanhan minä opettaa ja tehdä yhtä jos toista muutakin.

Jotenkin tuosta edellisestä ajattelumallista tuli taas läpi eräs itselleni tyypillinen toimintatapa, jota en ollut aiemmin tiedostanutkaan. Se liittyy tuohon rahankäyttämiseen, jos sitä ei tulisi enää säännöllisesti mistään. Säästöt ovat säästöjä ja niihin kosketaan hädänkin hetkellä mahdollisimman varovasti, jos vaikka tulee vielä pahempi hätä joskus. Siis säästöistä käytetään vain minimin verran ja sitten yritetään kovasti keksiä, miten ja mistä muualta sitä rahaa voisi saada kulujen maksuun. Mielessä pyörivät jo marjastaminen, sienestäminen ja käpyjen kerääminen... onhan näitä tapoja vaikka miten paljon, eri asia sitten miten ongelmalliseksi tuollaiset harrastamisen menisivät, jos kuitenkin pitäisi käydä täyspäiväisesti töissä.

Yllätin itseni juuri vakavasti pohtimassa sitä, pitäisikö minun haastaa itseni siihen, etten osta puolen vuoden aikana mitään. Tiedän kuitenkin asian turhuuden, aivan varmasti lankeaisin ostamaan, jos se olisi kiellettyä. Sen sijaan pohdin kyllä vakavasti sitä, että jospa avaisin itselleni uuden tilin, siirtäisin sinne joka kuukausi 400 euroa ja maksaisin sieltä kaikki laskut ja muut ja katsoisin, miten pitkälle se riittää. Hetken mietinnän jälkeen järki voitti tässäkin asiassa, saanhan minä vastaavaan tiliseurannan ihan pankista ilman mitään uusia tilejä. Sen kun vain katson tiliotteelta, sieltähän se selviää.

Toisaalta tekisi kovasti mieli kokeilla ja katsoa, miten selviän. Toisaalta taas järki sanoo, että miksi kiusata itseään, jos ei ole pakko. Pompottelen palloa jonglöörin lailla vielä hetken ja mietin, mitä teen.

Huhtikuun kurinpalautus

Eilen laskeskellessani maaliskuun kauppakuitteja vielä toisen ja kolmannenkin kerran, päätin, että nyt on aika jonkinlaisen ruotuunpalautuksen ja niskalenkkiotteen. Noin neljännes ruokamenoista herkkuihin on sentään pikkaisen liikaa selitit miten selitit. Huhtikuussa siis pyritään siihen, että noista noin kolmensadan ruokamenoista maksimissaan 10% koostuu herkuista - mikä on suhteellisen helppo luvata, sillä laivalta ostettuja herkkuja ja ruokia ei lasketa tähän budjettiin mukaan.

Aloitin itseasiassa yllättävän hyvin ja tehdessäni vielä yhden keikkatyöpäivän aprillipäivänä, jätin karkit hyllyyn. Normaalisti olisin juhlistanut työpäivän päättymistä ostamalla jotain hyvää, mutta nyt otin järjen käteen ja itseäni niskasta kiinni, ja niin sitten jäivät karkit hyllyyn. Muutenkin päivän aikana tuli ostettua vain yksi parin euron hintainen kolmioleipä, jonka senkin olisi toki voinut korvata ottamalla kotoa kunnolliset eväät mukaan. On kuitenkin parempi, että ostin leivän kuin samanhintaisen karkkipussin, jos tuosta jotain positiivista pitää löytää.

Huhtikuun tavoitteeksi siis ruokamenojen pitäminen alle 300 eurossa ja siitä maks. 10% herkkuihin. Ulkona syömisiä en jaksa budjetoida, menee mitä menee, sillä jos niitä alkaa laskea mukaan pelkästään laivareissu upottaa budjetin kuin jäävuori Titanicin - siellä ruokaan uppoaa ainakin 150€, todennäköisesti enemmän. En mitenkään usko, että selviäisimme loppukuun puolentoista sadan euron ruokabudjetilla, varsinkaan, kun tässä kuussa oli tarkoitus täydentää kuivatavara kaapitkin jälleen kuosiinsa.

Toisaalta jokin minussa kyllä kovasti hihkuu ja huutelee sen suhteen, että voisihan tuota koittaa, selviäisikö sitä sittenkin noin pienellä rahalla. Olen ilmeisen nuukuus-hullu.

Maaliskuun ruokabudjetti

Helmikuun lopun innostuksessa päätin vielä laskea maaliskuun ruokamenot. Maaliskuun ensimmäisen viikonlopun vietimme isän ja äidin hoteissa, ja tyypilliseen tapaansa äiti halusi laittaa vähän evästä mukaan. Niillä eväillä ja helmikuun jämillä elettiinkin sitten maaliskuun ensimmäinen viikko ja kaupasta haettiin vain se välttämätön eli maitoa. Maaliskuun toisella viikolla tulikin sitten osteltua jo vähän enemmän kaikkea, myös sitä ruokapuolta, kuten kuva todistaa. (En siis normaalisti kuvaa ruokaostoksiani, mutta osallistuin maidonkäyttötutkimukseen, josta sai palkinnoksi lahjakortin, ja siinä pyydettiin kuvaa viikon pääruokaostoksista, joten siksi tuli kuvattua).

Puolessa välissä kuuta suoritin kuittilaskentaa ja sain summaksi ruokien osalta: 172,18

Tuossa ulkona syömisiä... öööh...kuusi kertaa. Kelpaako selityksesi se, että ensin syötiin HalpaHallin shokkipäivillä edullisesti, sitten käytettiin vihreän viikon -30% alennuksia ja tavattiin ystävää sekä sitten ihan viimeksi oli vaan nälkä ja teki hamppista mieli. Jaa, että mikään noista selityksistä ei kelpaa? Entäs sitten se, että olin opintomatkalla ja sinne ei oikein voinut viedä omia eväitä, tosin tämän osuus oli vain 8,10€ kokonaissummasta.

Enemmän kuin pikkuisen hirvitti, sillä ulkona syömisten ja herkkujen osuus tuosta 172,18 summasta oli 123,73. Melkoinen osuus, mutta toki kaksi kalleinta ruokailua lohkaisee tuosta summasta noin puolet, eikä tämä toki ole normaalia, että meillä näin usein käytäisiin ulkona syömässä, nyt vain sattuivat hyvät tarjoukset samaan kuukauteen ja onhan tässä vielä loppukuu aikaa pihistää.

Loppukuu ei juuri muuta kasvattanut kuin herkkubudjettia, vaikka yritinkin taas selitellä itselleni, miten järkevää on ostaa tarjouksesta varastoon esimerkiksi kastamista yllätysvieraiden varalle.

Kokonaissummaksi koko kuukauden ruokamenoissa sain "vaatimattoman" 286,55€. Yritin perata mahdollisimman tarkkaan vain ruokaostokset tuohon, mutta on täysin mahdollista, että siellä on silti joukossa joku muutaman euron pikkutavara jota en huomannut pois laskea.

Eikä tulos loppukuusta juuri muuttunut, herkut ja ulkona syömiset veivät budjetista leijonan osan - mihin se olisi tuon alkukuun katastrofin jälkeen muuttunut, kokonaissumma noille 173,21€. Olen ollut maaliskuussa todella paljon "tien päällä" töissä ja sen vuoksi joutunut syömään "ulkona" (lue: autossa, ajaessani paikasta A paikkaan B hirveällä kiireellä) normaalia enemmän, tuossa laskussa on tosiaan mukana noiden jo mainittujen kuuden ulkonasyömiskerran lisäksi ainakin viisi "ruokaa" (lue: täytettyä patonkia tai pähkinäpussia tai karkkia) reissussa syöden. Mutta ei se silti muuta tilannetta miksikään. Aivan pakko ottaa seuranta vielä huhtikuustakin ja yrittää palauttaa itseään ruotuun tuon mässäämisen suhteen.

Tyhjät pullot 1/2014

Vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana kosmetiikkatuotteiden poistoja kertyi taasen.

Jälleen yksi kulmakynä on tullut tiensä päähän, samoin iso osa muustakin on on "vanhaa tuttua" eli kierrätyspullo 4R-shampoosta, vaikka pullossa lukeekin jotain muuta, myös käsisaippua on täyttöpullo ja Dermosilin dödökin vanhaa tuttua. On täällä joskus ennen tainnut vilahdella myös Oriflamen milk and honey-suihkugeeliäkin. Sen sijaan jättipullo kynsilakanpoistoainetta ja L'orealin kasvovesi ovat ainutkertaisia tuotteita, jälkimmäinen on todella loistotuote - ja sitä ei tietenkään saa enää mistään. Niinhän näillä minun suosikeillakin on tapana olla sellaisia, ettei niitä enää saa lisää.

Näytteitäkin tuli käytettyä peräti 9 kappaleen verran ja kaikki nämä yhdellä käyttökerralla. Nämä Dermosilin näytteet ovat nyttemmin menneet niin pieniksi, ettei yhdellä pussilla tee mitään, kahdellakin vain niukin naukin. Siksi siis kesäisiä suihkugeelejä on kaksin kappalein, samoin Dermolive suihkugeeliä, tervantuoksuista kuorintavoidetta oli vain yksi niin kuin myös kesäistä shampoota, hilseshampoota, perheshampoota ja hoitoainetta. Kaksi viimeksi mainittua olivat sen verran vanhempia näytteitä, että niistä riitti sentään yhdestä kohtuulliseen testikertaan.

Hammastahnakin on vanhaa tuttua, tosin viimeksi hammaslääkärissä käydessäni en enää saanut uusia Oral B-näytteitä, joten kohta on tultava toimeen omillaan.  Ducrayn Kertyol on ongelmapäänahalle tarkoitettua shampoota, tosin en merkittävää eroa huomannut muualla kuin hintalapussa. Oriflamen cooling foot and leg gel ei oikein ollut sellainen jalkarasva, josta olisin pitänyt, tuo kun jätti jalat kohtuullisen tahmeiksi. Tyhjä Gilette-pullo ei ole minun vaan Herra Kirjoituksen aikaansaannoksia. Näistä tuotteista tuo Dermosilin DeoStick E on tuote, jonka loppuminen aikaan saa tuuletukset - ihanaa, että loppui. Ostin näitä tosiaan silloin aikoinaan kaksi ja jo ensimmäisen kohdalla totesin, että tämä ei riitä pitämään minun hiki- ja hajurauhasiani kurissa ja harmittelin sitä, että tuli ostettua toinenkin. Nyt siitäkin on sitten selvitty - eikä uutta koskaan enää. Yksi huulipunakin tuli tiensä päähän, Yves Rocherin Soleil Rose- sävyinen minihuulipuna tuli käytettyä loppuun huulipunakuun merkeissä, sitä kun oli niin vähän jäljellä, että se kului loppuun yhdessä päivässä.

Miten ihmeessä minulla onkaan tunne, että toistan itseäni yhä uudelleen ja uudelleen. Jälleen poistoissa sekä kulmakynä että hammastahnaa, Rimmeliä ja Oral-B:tä. No, eipä jää kenellekään epäselväksi, mitä tuotteita meillä paljon käytetään. Lisäksi Linna-shampoo pullo, josta ei sen enempää sanottavaa ole, ihan sellainen perustuote. Neutrogena meikinpuhdistusvoidekin loppui sitten vihdoin ja viimein, minä en oikein koskaan päässyt sen kanssa sinuiksi, sillä minusta tuntuu, ettei se lupauksistaan huolimatta poistanut meikkiä kunnolla. Keskellä oleva vihreä koristepullo pitää sisällään kimaltavaa suihkugeeliä, joka sekin oli sellainen pakkopulla, joka tuli käytettyä loppuun vähän pitkin hampain, mutta loppuipa kuitenkin. Kuvaushetkellä pullossa on vielä jäljellä geeliä ihan sen takia, että näkyisi, mitä pullossa oikein oli.

Näistä poistoista tuon radiance-väri/meikkivoiteen kohdalla voi vain tuulettaa tyytyväisenä, että se vihdoin loppui. Otin sen käyttöön viime syksynä sillä ajatuksella, että se lisäisi "kesän hehkua" iholle, jota syksy ja talvi parhaansa mukaan yrittävät kalventaa. Tämän löysin hyvin marinoituneena meikkikaappini pohjalta ja se on ostos sieltä reilun parin vuoden takaa, jolloin en juuri kosmetiikkahankintojani blogiin listannut. Silloin niitä tuli tehtyä niin paljon, että nämä "ei aivan täydelliset"- tuotteet tuli vippaistua kaapin perälle odottamaan vuoroaan. Sieltä jemmasta tuon sitten viime vuonna löysin ja koska se oli jo hyvin alkujaan ehtinyt odottaa vuoroaan, en uskaltanutkaan siirtää talveksi syrjään niin kuin olin alunperin ajatellut, vaan jatkoin käyttöä hampaat irvessä. Ei ikinä uskoisi, miten riittoista yksi 50 ml tuubi voi olla...varsinkin, kun sen loppumista odottaa innokkaasti.

Muut tuotteet ovatkin sitten ainakin osittain tuttua juttua eli Palmoliven Happyful on toinen luottodödöistäni ja vieressä se toinen eli Dermosil, jota meillä käytetään eri sorttisia vaihdellen. Yves Rocherin Candied Marshmallows siis sokeroidun malvankukan tuoksuinen äklömakea suihkugeeli oli lankeemus, mutta ei huono sellainen - tosin en ole varma ostaisiko toista kuitenkaan. Oriflame Aloe silmänympärysvoide on elämäni ensimmäinen silmänympärysvoide, olen siis ilmeisesti tullut vanhaksi. Hoitoaine on tullut hiusväripakkauksen mukana ja oli todella riittoisa ollakseen noin pieni tuubi. Hammastahna vanhaa tuttua. Sen sijaan pari sanaa voisi sanoa sekä ripsiväristä että tuoksusta. Ripsiväri on Oriflamen, tarkempaa merkkiä en muista, sillä tekstit ovat hankautuneet käytössä pois. Uskoakseni tämäkään ei ole enää myynnissä, mikä ei sinänsä ole kovin suuri vahinko, sillä tuote ei ollut mitenkään suuren hehkuttamisen arvoinen (tosin tässä kohtaa on todettava, että tämän tilalle käyttöön ottamani Oriflamen ripsiväri on vielä huomattavasti huonompi eli en enää yhtään ihmettele, miksi näitä sai "kun ostat kaksi tuotetta saat ripsivärin kaupan päälle"- kampanjoissa).

"Huhtikuisena iltana" noin kai tuon En Avril un Soir'n voisi kääntää, en ole lukenut ranskaa, joten en ole lainkaan varma käännöksen oikeellisuudesta.  Tuo "huhtikuinen ilta" on vanha Yves Rocherin tuoksu, jota ei käsittääkseni enää saa Suomesta, enkä tiedä valmistetaanko sitä enää lainkaan. Se on ollut markkinoilla täälläkin ainakin kahteen ellei kolmeen otteeseen eli ensimmäisen kerran jo 1970-luvulla, toisen kerran 2000-luvun alkupuolella ja mahdollisesti kerran siinä välissä. Hupaisasti noita pulloja tituleerataan vintageksi, kun niitä tuolta miniparfyymien ihmemaailmasta katsoin, minusta 2000-luvun alun tuote ei ole vintagea, mutta makuasioista ei pidä kiistellä.

Sääli, ettei "En Avril un Soir'a" enää valmisteta, sillä on todella ihastuttava tuoksu, todellakin kuin täydellisen keväinen huhtikuinen ilta. Aavistuksen kirpeä, jonkin verran kukkainen, kuitenkin selkeästi raikas eikä tympeän makea. Minulle tuosta tulee väistämättä mieleen Madame Rochas siis se alkuperäinen Rochas jostain 60/70-luvulta, jota voisi jo ihan tosissaan vintageksi kutsua. On jotenkin kovin lohdutonta, että kaikki suosikkituotteeni tuntuvat kokevan sen saman kohtalon, niitä ei enää valmisteta. Sillä kohtaa kun Dior lopettaa J'adoren valmistuksen lupaan todellakin itkeä loputtomia verisiä kyyneleitä, se kun on kuitenkin pysynyt muuttumattomana markkinoilla jo reilun vuosikymmenen.

Viimeisinä vielä samaa vanhaa tuttua eli Dermosilin dödöä (Herra Kirjoitus on kyllä mato kuluttamaan näitä), täyttöpulloshampoota, partavaahtoa ja näytteitä. Minikokoinen huulipuna on Yves Rocherin Beige Austral, ensimmäinen, jonka nappasin huulipunakuun jälkeen pidempiaikaiseen käyttöön. Yllättävän riittoisa tuollainen minihuulipunakin on - tosin levittelin loppuja siveltimellä tuolta tuubin sisältä, siellä kun tuntui olevan punaa enemmän kuin tuossa itse kärjessä olikaan.

Kolme kuukautta ja yhteensä 32 tyhjää purkkia + kasa näytteitä lisäksi. Olemme siis yli sadan purkin vuosivauhdissa, jos tyhjennys jatkuu samanlaisena.