Saituri

Vanhassa sadussa Saituri laskee rahojaan jouluaattona, tämä nuukailija tekee sen uuden vuoden aattona. Miksi? Koska minusta vuodenvaihde on erinomainen rajapyykki, mahdollisuus katsoa menneesseen ja suunnitella tulevaa. Kulunut vuosi oli erinomainen sen suhteen, että onnistuin ylittämään vuoden säästötavoitteeni - ja huono toki siksi, että pitkän aikavälin tavoitteestani uupuu kaksi tonnia. Tämän tavoitteen oli kuitenkin tarkoitus kokonaisuudessaan valmistua aikaisintaan 2020 lopussa tai 2021 aikana eli olen kuitenkin reilusti etuajassa tuon suhteen. Uskon saavani nuo puuttuvat tonnit kasaan ensi vuoden alkupuolella. Tiedän toki sen, että kulunut vuosi on ollut ansiollisesti loistava ja yhtä hyvää ei ole tulevasta luvassa, mutta silti tuon ei pitäsi tuottaa ongelmia.

Kuten vuoden 2019 alussa totesin, minulla pitäisi olla kaikkea - minun ei tarvitse ostaa itselleni mitään siksi, että tarvitsisin jotain. Tilanne ei ole vuodessa muuttunut miksikään. Ja jos nyt todellakin niin käy, että tarvitsen (enkä vain halua) jotain, uskon voivani ostaa sen talouteni järkkymättä. Jotta pysyisin kuitenkin nuukailevan saiturin lestissäni, asetan tietenkin säästötavoitteen ensi sijaiseksi eli pyrin saavuttamaan sen mahdollisimman pian.

Kosmetiikkapoistot 4/4 vuonna 19

Jos edellinen kolmannes jäi vähän vaisuksi, niin viimeiselle kolmannekselle todennäköisesti tyhjenee purkkeja sitten enemmän.

Ensimmäiseksi tuttua ja turvallista: Dermosilin dödöt minulle ja Herra Kirjoitukselle. Lisäksi Dermosilin meikinpoistogeeli (oliiviöljy oli kesäksi vähän turhan raskasta kamaa), Phytomer kasvovesi oli kaapinperukka löytö, mutta edelleen ihan toimiva, Lumenen sinisenssä kotelossa oleva peruspuuteri on vanhaa tuttua, vihreä kulmakynä Yves Rocherin vuosien takaa, en edes muista sävyä, mutta loppuun tuli käytettyä, kun loppupätkä on pelkkää puuta ilman väriä. Näiden lisäksi neljä minihuulipunaa, kaikki Yves Rocherin sävyt Beige Austral, Petale, Marron Glace ja Orange Terre. Ripsiväri on samaa sarjaa kuin edellinenkin ollen viimeinen hankkimastani viiden kappaleen erästä.

Lisää tavallistakin tavallisempaa tavaraa: pepsodentin hammastahnaa, Dermosilin keittiösaippuaa, kirkkaassa tyhjässä pullossa sain työkaverilta sävyttävää shampoota, joka jäi hänelle tarpeettomaksi värin vaihdon yhteydessä, Milk and honey suihkugeeliä, samalta työkaverilta saatu toinen sävyttävä shampoon loppu, täyttöpullossa ruususaippuaa, jota ostin kolmen litran kanisterin. Cotton candy minihuulipuna ja huggies kosteuspyyhkeitä meikinpoistoon.

Lisää samaa perustavaraa hammastahnaa (tosin reseptillä ostettavaa), kaksi meikkivoidetta, hotelli Helkan kosteusvoide, hiusväri, kaverilta saatu sävyttävän hoitoaineen loppu sekä Dermosilin suihkuvoide E:n ja perheshampoon täyttöpullot ja NYXin meikkivoidenäyte. Noista isoista meikkivoidepulloista De luxe Lidlistä kolmella eurolla ostettu. Sitä voi kehua hinta-laatu-suhteeltaan todella hyväksi, se oli riittoisa, hyvin levittyvä ja sopivan peittävä.

 
Vuoden viimeisissä poistoissa on edelleenkin sitä tavallist: kaksi tuttuakin tutumpaa dermosilin dödöä, käsisaippuan täyttöpullo, suihkugeeli, shampoo, yksi vartalovoide minikoossa ja kaksipäinen huulikiilto/huulipuna.

Nyxin wonder stickistä sekoittelin itselleni ensiapumeikkivoidetta, joka toimi oikein hyvin, joten se ansaitsee ihan oman kuvansa.

yhteensä 29 tuotetta; kaikkiaan vuoden alusta 121 purtiloa ja 21 näytettä.

Poistumia vähemmän kuin aikaisempina vuosina, mutta melkoinen määrä kuitenkin.

Olen tänä vuonna yrittänyt olla tarkka ja olla ostamatta kosmetiikkaa. Minulla on edelleen vahva usko siihen, että kyllä ne joskus loppuvat, kun oikein ahkerasti käyttää, eikä hanki uusia. Tosin tunnustan myös tänä vuonna ostaneeni kosmetiikka aivan hirveästi, en edes muistanut, miten paljon ennen kuin selasin blogimuistiinpanoja asian tiimoilta. Löysin vuoden aikana ostetuista kolmen litran kannun saippuaa, 3 dödöä, 2 erilaista kasvopesua, Anti-Stress seerumin, kasvoveden, silmänympärysvoiteen, Energy kasvovoiteen, heveyttävän puuterin,  Aurora-pakkauksen, jossa rentouttava ja virkistävä suihkugeeli, kolme extrapulloa tuota rentouttavaa suihkugeeliä, perheshampoon, neljä dödöä Herra Kirjoitukselle,  hajuveden nimeltä Aamu, savinaamion kasvoille ja luomivärin sävyssä Red Grape. Olen siis ostanut ainakin 23 kosmetiikkatuotetta - jos minulta olisi ilman muistiinpanoja kysytty, olisin väittänyt ostaneeni ehkä 10 tuotetta (ja näiden lisäksi vielä kasa ilmaisia tuotteita, joita en ole kaikkia kirjannut, pitää tsempata). Aika iso osa noista on ostettu bonuspisteillä Dermosilistä eli kovin paljon rahaa niihin en ole käyttänyt. Hankinnat on tehty kolmessa erässä, saippuakannu erikseen (en muuten ikinä enää osta vastaavaa, siis tämän merkin tuotetta, tuoksu on aivan hirveä) ja muut kahdessa isommassa erässä Dermosililtä.

Tuo 23purkkia on toisaalta hirveän paljon ja toisaalta hurjan vähän. Se on todella paljon, jos ajattelee, että minun olisi pitänyt olla ostamatta yhtään pulloa. Se on melkein kaksi pulloa kuukaudessa. Vähän, ihan uskomattoman vähän se on, jos vertaa siihen, että muutamia vuosia sitten saatoin ostaa vuodessa 35 eriväristä huulipunaa ja toisen mokoman kynsilakkoja vain koska halusin kokeilla erilaisia sävyjä. Tuosta on sentään päästy, vain yksi luomiväri (joka mitä suurimmalla todennäköisyydellä on hukkaostos, koska ei minusta ole muodikkaan punaisen luomivärin käyttäjäksi). Ensi vuonna yritetään vähentää vielä tuosta.

Jouluaskarteluja

Jostain ihme ulottuvuudesta kaivautui esiin sen verran joulumieltä, että antijouluihminenkin joutui tekemään jouluaskarteluja. Ehkä nämä nyt eivät ole sieltä jouluisemasta päästä, vaikka joulupakettiin päätyivätkin.

Serkkuni huomautti jokunen vuosi sitten tekemäni heijastimen menettäneen loistonsa ja vihjaisi uuden olevan tarpeeseen. Niinpä minä sitten tein muutaman eri mallisen heijastimen, että olisi varakappalekin olemassa.

Lisäksi tein monenvärisiä sytykesipsejä, joita paketoin glögipullojen keralle joulupakettiin. Oransseja kynttilöitä ei varastoissani ollut, joten tarjolla on nyt sitten vain violetteja, sinisiä, vihreitä, keltaisia ja punaisia.

Kyllä, edellinen lause vihjaa siihen, että tein myös kasan joulupaketteja. Onnistumisesta en tiedä, mutta kerrankin ihan oikeasti yritin saada aikaan nättejä paketteja ja tein niitä melkoisen ison kasan. Oikein itseänikin hämmästyttää.

Meikkejä tuurilla

Olen hyvin tiedostanut sen, että meikkivoidevarastoistani alkaa pohja paistaa ja miettinyt sitä, mitä sitten tehdään, kun ne loppuvat. No juu kävellään kauppaan, valitaan purkki ja ladotaan rahat tiskiin. Tuo vaan nyt ei innostanut hirveästi. Niinpä olin enemmän kuin onnellinen, kun osuin jälleen kerran olemaan naamakirjassa oikeaan aikaan: Roskalava-ryhmässä tarjottiin ilmaiseksi Laveran meikkivoiteita, jotka olivat liki täysiä ja jääneet käyttämättä, koska omistajalleen liian tummia. Mulle, mulle, mulle... Onnistuin vielä olemaan ensimmäisenä paikalla ja sain ne itselleni hakemisen vaivalla. Niinpä minulla on nyt sitten yksi sävyttävä kosteusvoide, yksi meikkivoide, yksi heleyttävä kimallevoide ja varjostuspuuteri, joka sävystä päätellen on kesällä ihan passeli normikäyttöön.

Näillä pääsee taas pitkälle ensi vuotta eteen päin ennen kuin tarvitsee uudelleen miettiä kaupassa käyntiä meikkivoiteiden tiimoilta. Lisäplussana vielä se, että pääsen testaamaan Laveran tuotteita, joiden hankkimista olen jo pitkään miettinyt. Tuntuu kuin olisin saanut joululahjan jo ennakolta.

Suden laulu

Kaikesta en osta mitään - hypetyksestäni huolimatta päädyin ostamaan jotain, joka on jo vuosien ajan kuulunut "jouluperinteisiini". Avasin siis kultasepänliikkeen oven ja ostin Kalevala korun vuosijoulukoristeen.

Tänä vuonna se sattui olemaan nimeltään Suden laulu ja myyjä ihmetteli oikein isoon ääneen sitä, että mitenköhän onnistunut valinta oli, kun nyt käynyt keskustelu susista ja niiden leviämisestä niin kuumana. Minä en jotenkaan osannut ajatella, että ihmiset boikotoisivat koristetta, vaikka eivät pidäkään susista, mutta nähtäväksi jää.

Minun joulupuskaani tuo Suden laulu nyt ainakin sitten koristaa. Hauskasti tässä on palattu taas enemmän siihen alkuperäiseen henkeen muodon suhteen, edelliset pyöreät kun eivät kovastikaan muistuttaneet enää niitä ihan ensimmäisiä.

Tunnustettakoon tässä vielä sekin, että suurimman osan koristeesta maksoin lahjakortilla, joten kovin kalliiksi tämä metallinpalanen ei tullut.

Masentava marraskuu

Niinhän siinä kävi, että periviholliseni marraskuu iski jälleen märällä rätillä päin kasvoja. Menetin harrastetyöpaikkani - Herra Kirjoitus tosin muistutteli, että kysessä on jo toinen kerta, ja edellisen kerran jälkeenkin palasin taas takaisin, nyt tosin en usko moiseen. Kun olen rehellinen, myönnän, että minua harmittaa myös ansionmenetys, mutta ennen kaikkea tapa, jolla paikkani vienyt ihminen luikerteli kyynärpäät edellä sisään ja kiskoi maton jalkojeni alta. Toisaalta uskon sen verran paljon karman lakiin, että muodossa tai toisessa tuo tulee häntä vastaan. Myönnän myös sen, että elämällä on tapana kantaa ja kun parilla edellisellä kerralla harrastetyöpaikat ovat syystä tai toisesta lähteneet alta, niin yllättävästi on hetken päästä löytynyt uusi tilalle. Uskotaan siis siihen edelleen. Elämä kulkee seitsemän vuoden sykleissä sanoi joku ja seitsemän vuotta tuolla tuli täyteen eli ehkä se sitten on aika yhden ympyrän sulkeutua.

Toisaalta tuo tarkoittaa myös lisääntyvää vapaa-aikaa, enemmän aikaa kodista huolehtimiseen (kyllä, edellisen kerran vastaavassa tilanteessa imuroin kaikki kirjamme (monta sataa) yksitellen, siivosin kaikki kaapit ja hyllyköt) ja itsestä huolehtimiseen sekä liikuntaan. Toki se tarkoittaa myös vähemmän rahaa huvituksiin - myönnän pääni käyneeen aika kiivasta pohdintaa tämän tienoilta, kunnes taas tajusin, että mullahan on edelleen varastoja vaikka millä mitalla - en mä oikeasti tarvitse mitään. Niin ja mikäli tarvitsen, niin mulla on sitten enemmän aikaa tehdä asioita itse ja korjata vanhoja. Kaivetaan esiin myös jälleen kerran se kortti, että eläähän muutkin yhden työn palkalla, joten miksi ihmeessä et pärjäisi, varsinkin kun teitä on vain kaksi ja kaksi palkkaa, eikä edes lainoja maksettavana. Uskon, että tällä on siis joku tarkoitus.

1. viikko
eli kokonaiset kolme päivää. Ihka ensimmäiseksi vapaapäivä ja peli-ilta, mikäs sen mukavampaa, vapaapäivä tosin meni siivotessa ja pyykkiä pestessä. Viikonloppu meni maalla perinteisissä merkeissä. Vähän pihahommia, vähän ompelua, kaksi käyntiä isän luona. Äidin silmien tiputtelua kaihileikkauksen jälkeen.

2. viikko
Hyvin tavanomainen viikko tämäkin, paitsi että tähänkin viikkoon kuului kokonainen vapaapäivä ilman mitään suunniteltua ohjelmaa, tosin osan siitä käytin yhden ylimääräisen työkeikan tekemiseen sekä osan kotitöiden tekemiseen. Siitä huolimatta ehdin kuitenkin käydä testaamassa pitkään haaveilemani Burger Kingin halloumihampurilaisen - ei niin suuri makuelämys kuin odotin, jatkossa tyydyn paistamaan halloumini itse. Lisäksi kävimme herra Kirjoituksen kanssa yhdessä syömässä Hesburgerissa ja kun vielä jälkkäriksi haettiin irtokarkkeja päästiin viikon roskaruokakiintiössä jo melkoisen korkealle. Toisaalta sitten viikonloppuna syötiin kiltisti kotiruokaa eli sitä, mitä kaapista löytyi.  Normaaleiden töiden lisäksi pari nopeaa keikkaa ja muutama lisätyötunti. Olin pelännyt, että hamsteerausvarastostani ensimmäisenä loppuvat sukat ja alusvaattet, mutta sain naamakirjan kautta tällä viikolla kivan täydennyksen eli kasan sukkia, alushousuja, sukkahousuja ja trikoita, joten ainakaan ne eivät ihan heti lopu.

3. viikko
Lisätöitä - jee, maanantaina ja tiistaina yhteensä 12 tuntia. Marraskuulle kertyi kuitenkin yllättävästi lisätyötunteja ja positiivisella mielellä otin kaikki mahdolliset vastaan. Nautitaan tästä niin kauan kuin tätä vielä kestää. Jälleen odotettu palkkapäivä (jonka jälkeen, no entäs sitten fiilis. Koska ymmärtäisin lopettaa sen odottamisen? Lisäksi jäi tilinauha postilakon takia saamatta. Haluan sen edelleen paperisena, koska siitä on helpoin tarkistaa, että palkka on maksettu oikein. Kyllä, olen tässä asiassa nipo.) ja peli-ilta kavereiden luona. Puolen viikkoa eteenpäin lykätty WU-häppeninki alkoi ja päättyi osaltani alta 22 tunnissa, taisin ottaa hiukan liikaa urakka-asenteen tuohon suorittaessani 4 haastetasoa ja bonustason tuossa ajassa. Nollahävikkikuukausi valui roskiin yhden salaatin myötä ja täysin omaa saamattomuuttani - siirsin evässalaatin tekoa päivän, toisen, seuraavan ja sitten olikin puolet salaatista roskiskamaa. Harmittaa vietävästi ja yritän taas ottaa opikseni.Viikko kulminoitui siihen, että maalta hajosi pakastearkku, vietin viikonloppua yrittäen kamittaa marjoja tutuille, tunkien niitä omaan pakkaseeni ja koettaen epätoivoisesti saada pakastinta tyhjättyä. Yllättävän hyvin onnistuin, jäljelle jäi vain 30 litraa puolukoita, jotka säilyvät vähän huonomminkin säilyttäen.


4. viikko
Mustaa ja pimeää, niin ulkona kuin pään sisällä. Työvuoroissa on siirrytty nopeat syö hitaat linjaukseen ja menetin siis hitaana mahdollisuuteni saada tammikuulle edes hiukan parempia vuoroja. Kahlaan loskassa tai paukkupakkasessa joka ***tin aamu töihin, jos olisi ollut iltaa, yötä tai viikonloppua, olisi saanut edes joskus nukkua vähän pidempään, puhumattakaan niiden vaikutuksesta lompakkoon. Muuten olen ahkeroinut töissä ja yrittänyt koota lisätunteja mahdollisimman paljon, kun niitä vielä on saatavilla. Marraskuu iski jälleen... kaaduin työmatkalla, polvi mustelmilla ja molemmat kämmenet auki. Jälleen yksi syy lisää "rakastaa" tätä kuukautta. Viikonloppuna onnistuttiin välttämään roskaruokailu ja syömään pakastorfin seurauksena paistettua hirvipaistia.

5.viikko
Vielä extratöitä jokunen tunti, ihanaa kun niitä vielä on. Jääkaapin kaivelu tuotti edelleen tulosta ja vielä löytyi evästä alkuviikoksi. Yritän minimoida kaupassakäyntiä ja uudenvuoden lupaukseksi olen päättänyt ottaa sen pussikasan hävittämisen tuolta keittiön nurkasta - ja niitä ei siis kipata roskiin, vaan niillä eletään. On taas se hetki, jolloin hoen itselleni, että pahemminkin voisi olla, ei lisätöiden katoamin aiheuta katastrofia ja kyllä me ihan varmasti selvitään - säästötavoitteestani puuttuu vielä muutama tonni, mutta senhän oli tarkoituskin valmistua vasta ensi vuoden lopulla ja nyt yritän ahnehtia sitä valmiiksi jo tänä vuonna, mikä ei tietenkään onnistu ja saa miettimään tyhmiä. Mainitsinko jotain lisätöistä? No nythän niitä sitten ropsahti, yhtäkkiä reilun työpäivän verran lisää tälle viikolle, mutta ihanaa se vaan on. Buukkasimme kevääksi reissun aurinkoon, joten sen voimalla jaksaa taas vaikka mitä.

Myönnän, että tilasin kuun alussa yhden pienen Fiksuruoka-paketin, koska olin saanut sinne lahjakortin. Paketissa tuli esimerkiksi papuja, linssejä, ateriankorvikepatukoita ja jättitölkillinen päärynöitä. En vielä tiedä, mitä niistä teen, mutta eivätköhän nekin vielä paikkansa hae.

Aurinko kutsuu

Nyt se on sitten tehty, pitkällisen jahkaamisen ja miettimisen jälkeen Herra Kirjoitus painoi "varaa"-nappia. Me olemme siis suuntaamassa aurinkoon, tosin vasta huhtikuun lopussa, mutta onneksi on nyt sitten jotain mitä odottaa.

Reissun plussat ja miinukset on aika nopeasti kartoitettu, enkä sitten tässä kohtaa ajatellut ilmastollisia tai muita näkökohtia yhtään.

Miinukset
- matkan kesto vain kaksi viikkoa
- kohteena tavallinen turistirysä
- hotellissa pakettiin kuuluu vain aamupala, muu ruoka pitää etsiä itse tai ostaa erikseen hotellin 
   ravintoloista


Plussat
+ hotelli vain aikuisille
+ hotelli on saanut erittäin hyvät arvostelut
+ lämmintä pitäisi olla yli 20 astetta,  ostolakkorikkomus bikineille tulee käyttöä
+ aurinko
+ riittävän kaukana kotoa


Sekä että
+/- hotellin sijanti on keskustassa, kaikki on lähellä, mutta oma rauha saattaa puuttua
+/- paikka on tuttu, osa jutuista on nähty, mutta osa paikoista kestää toisenkin kierroksen ja toisaalta
      tuttuus helpottaa toimimista


Miinusten suhteen kahteen ensimmäiseen vaikutti elämäntilanteemme, tässä kohtaa ei vain ollut mahdollista ottaa kuukauden kaukomatkaa, vaan oli pakko tyytyä lyhyempään ja sellaisessa kohteessa, josta pääsee hätätilanteessa suhteellisen lyhyellä reittilennolla pois.

Pelkästään jo se plussa, että kyseessä on loma ja poissa kotoa riittää kallistamaan vaakaa pitkälle tuonne plussan puolelle. Myönnän, että myös aikuiselle väestön osalle oleva hotelli on plussaa, tosin sen kääntöpuolena sitten saattavat olla yötolkulla riekkuvat bilehileet, mutta niitä suren vasta sitten jos tuo skenaario tapahtuu.

Pääasia on se, että reissu on varattu, olemme todellakin lähdössä jonnekin vähän kauemmas. Nyt on taas motivaatiota käydä töissä ja tehdä lisätunteja niin paljon kuin suinkin ja samalla jaksaa tämän pimeydenkin läpi, kun on aurinkoa ja lämmintä tiedossa.

Hullu, mutta toimiva, idea

Pengoin kaapista meikkivoidetta, edelliset purkit olivat tyhjentyneet ja tajuttuani, miten paljon olin näennäisestä ostolakostani huolimatta ostanut (ja saanut ilmaiseksi) kosmetiikkaa tänä vuonna, päätin yrittää selvitä  vuoden loppuun ostamatta uutta. Muistelin, että kaapissa pitäisi vielä olla joku purtilo käyttämättä. En kuitenkaan onnistunut löytämään sitä täyteen ahdetusta, tuota, hyvin varustellusta kaapistani. Sen sijaan käteeni tarttui kaverilta saatu NYXin countour-puikko, jossa on toinen pää vaaleaa korostuksiin ja toinen tummaa varjostuksiin. Koostumus on kieltämättä rasvainen, mutta hyvin samaa tyyliä kuin Joe Blascon ja Grimasin meikkivoiteet. Nythän tuollainen voimakkaasti korostava ja varjostava meikki on poissa muodista ja vannotaan luonnollisuuden nimiin, joten sikäli puikkolla ei juuri ole käyttöä (varsinkaan kun mulla sattuu olemaan muitakin peitevoidepuikkoja).

Häpeäkseni joudun tunnustamaan, että aamukiireessä (eihän tätä asiaa tietenkään voinut illalla hoitaa valmiiksi) paremman puutteesa vetelin sitten puikosta naamaanivuorotellen kummallakin värillä raitoja, jotka tasoitin kasvoilla. Ajattelin kuitenkin kokeilla seuraavaksi valmista sekoitusta eli leikkaan palasen kummastakin ja sekoitan ne valmiiksi kupissa, jos siitä tulisi vähän parempi. Sekoitin palat, totesin toimivaksi ja tyhjensin koko tuubin tähän käyttöön. Lisäsin mukaan vielä vähän perusvoidetta keventämään, sillä pelkästään voide vaikutti aika tönköltä ja NYXin tuotteissa on niin paljon pigmenttiä, että ne kestävät hyvin vähän laimennusta. Kyllä tällä hetken pärjää, toivottavasti kestää loppuvuoden. Spaattelilla purkista sienelle ja sillä levitys kasvoille.

Purkin reunat siistin vielä meikkisienellä, jotta kaikki tulisi hyötykäytettyä. Onnittelin itseäni hullusta, mutta tällä kertaa toimivasta ideasta, jolla säätettiin taas jotain menemästä hukkaan ja joku euro kotiin päin, kun ei tarvinnut ostaa uutta.

Elämäntapahamsterin onnistuminen

Joskus elämässä on ihanaa kun saa tuntea hamsterina onnistumisen tunnetta ja joskus elämässä onnistumisen tunne voi olla pienistä asioista kiinni. Niin tälläkin kertaa, eikä kyseessä ollut kuin pätkä kierrätettyä heijastinnauhaa ja pari palasta tarranauhaa.

Äitini valitti, että hänen heijastinliivinsä vetoketju ei pysy kiinni. Alkuun yritin tietenkin säätää sitä kaikilla osaamillani tavoilla, jotka useimmiten auttavat temppuileviin vetoketjuihin, jos ei nyt suoranaisesti hampaita ketjusta puutu tai lukko ole halki. Tällä kertaa purista-kiristä-väännä - vinkit eivät auttaneet ja ketju aukesi edelleen.

Koska kyseessä oli muuten kelpo liivi, päätin korjata sen tarranauhoilla. Mitä suurimman onnistumisen tunteen sain, kun hamsterin jemmoista löytyi palanen juuri oikeanlevyistä heijastinnauhaa, sen alle sopiva tarranauhan kappale vastakappaleineen ja mikä vielä parempaa toinen palanen liivin väristä tarranauhaa ja sen vastakappale. Heijastinnauha ja neonkeltainen tarranauha ovat peräisin vanhasta heijastinliivistä, jonka osia olen hyödyntänyt monessa muussakin työssä. Musta tarranauha, joka piiloutui tuon heijastinnauhan alle, on sekin kierrätettyä, vaikkakaan en sen tarkempaa alkuperää muista. Hamsterilla kun on tapana ratkoa talteen kaikki mahdolliset kierrätysosat poistoon menevistä tekstiileistä. Niinpä minultakin löytyy jos jonkinlaista nauhan pätkää, vetoketjua, lukkoa tai koristetta jemmoistani ja nyt kun niistä löytyi korjaukseen juuri täydelliset kappaleet, koin suunnatonta onnistumisen riemua.

Liivistä saatiin varsin toimiva ja vielä lisäksi ihan helposti kauempaa ei edes huomaa, että liiviä on käpistelty.

Ompelujälki ei ole läheltä katsottuna maailman kaikkeuden hienointa, mutta palaset oli pakko tikata paikalleen niin, että ne kestävät toistuvat avaamiset ja sulkemiset. Äiti oli liiviinsä kovin tyytyväinen ja otti sen jälleen heti käyttöön.

Voi pimeys

Monen monta vuotta olen hokenut sitä, miten inhoan pimeää, kylmää ja märkää. Tuo tunne vain tuntuu pahenevan vuosi vuodelta. Miten toivoisinkaan, että voisin vain kiskoa peittoa korville ja jäädä sinne peiton alle vaikka kolmeksi kuukaudeksi näin syys-talven aikaan. Tässä kohtaa voi todeta, että kyllä karhut ovat viisaita, näillä leveysasteilla kaikkien pitäisi voida nukkua talviunta.

Ihan kauhuissani mietin jo, että miten oikein koomailen läpi marraskuun ja joulukuun, kun nyt jo on talviunifiilis. Pari päivää sitten satanut loskaksi muuttunut ensilumi ei juuri lisännyt hereilläpysymisen halua. Tuntuu, ettei mikään huvita ja siihen, ettei pimeässä kukaan erota nurkissa pyöriviä villakoiria voi aina vedota.

Tässä kohtaa mieleeni juolahti kirkasvalolamppu, jonka Herra Kirjoitus minulle osti muutamia vuosia sitten. Koska keittiömme on jo muutenkin täynnä kaikea ei niin tarpeellista, raahaan senkin sinne, jos se vähän edes piristäisi ja toisi sitä kaivattua valoa tähän pimeyteen. Sen vierelle nostan D-vitamiinipurkin, jos vaikka sieltäkin löytyisi  vahvistusta siihen uskoon, että kevät tulee jälleen.

Taidan olla itselleni armollinen ja päättää, että jos marraskuussa ei huvita suursiivota, vain imuroin ja pyyhin pölyt, jos ei huvita kokata, otan käyttöön valmisruokajemmat (pussikeitto ja näkkäri ovat ihan hyvä vaihtoehto, uskokaa pois, kyllä niillä ja kaurapuurolla kuukauden elää). Onneksi koomailuun liittyy myös se, ettei jaksa laittaa itseään sen vertaa, että kävisi ulkona syömässä kovin usein. Piristykseksi voidaan käyttää vihdoin ja viimein ne lahjakortit, jotia on säästetty hätätilanteita varten. Marraskuussa on onneksi vain 30 päivää, ja kun jokaiselle päivälle lupaa itselleen vaikka puoli tuntia piristävää peliaikaa, niin ehkä sillä selviää. Tuo kouluttava peli kun hyvä henkireikä, joten pitänee käyttää sitä jaksaa-jaksaa-vipuna: kun hoidat nämä asiat, saat vartin peliaikaa. Tuon kirjoitettuani tunnen itseni kyllä enemmän viisivuotiaaksi kuin aikuiseksi, mutta ihan se ja sama - kunhan sillä selvitään marraskuusta ilman että elämä ja koti ajautuvat jättikaaokseen, niin sillä mennään.

Loistava lokakuu

Syyskuussa tuli mentyä riman alta monessa kohdassa, enemmän roskaruokaa ja herkkuja kuin aikoihin, ei kuluseurantaa, ei paljoa liikuntaa. Toisaalta paljon iloisia hetkiä yhdessä Herra Kirjoituksen, perheen ja ystävien kanssa. Olo on jokseenkin rentoutunut ja motivoitunut, haluan aloittaa jälleen uudella innolla ruokahävikin vähentämisen, roskaruoan välttämisen ja kuluseurannan. Koko maailmaa en pysty kerralla muuttamaan, mutta jos vähän kerrallaan omaa elämääni taas parempaan suuntaan.

Pelkään jo etukäteen sitä, että en jaksa ja viitsi, koska syksy ja pimeys painavat päälle. Toisaalta, jos minulla on tuuria, päivät ovat kuulaan kirpakoita ja kuivia ja silloin saa aikaan vaikka mitä.

1. viikko
Normaali viikko, muutama lisätunti töitä, vähän kaupassa käyntiä. Siivosin jääkaapin ja sain häpeäkohtauksen poistaessani puoliksi nesteytynyttä kurkkua. Tämän seurauksena päätin keskittyä - taas vaihteeksi - ruokahävikin minimoimiseen. Ostin ensimmäiset joululahjat kummipoikaa ajatellen, mikä on sallittua shoppailua. Paikkausta ja parsintaa, taas on ehjiä vaatteita, eikä tarvitse ostaa uusia.  Hieroja tarjosi rentoutusta ja perjantaina rentoutusilta Herra Kirjoituksen kanssa Potterin merkeissä. Olen ylittänyt Wizards Unite tavoitteeni, olen tasolla 35. Ajatukseni pelin edetessä oli, että se taso täyttyisi ensi keväänä ja tämän vuoden loppuun mennessä saisin koluttua läpi tason 34. Viikonloppua vietimme maalla.

2. viikko
Aloitin ruokahävikin vähentämisen tekemällä kaali-porkkanapaistosta chilillä maustettuna, ruokakaupasta ostettiin suurimmalta osaltaan terveellistä (esim. salaattia evääksi), mutta valitettavasti myös lohtukarkkia. Työrintamalla yksi extratyöpäivä ja muutama lisätunti. Verotuspäätöskin tuli vihdosta viimein, palautukset maksetaan joulukuussa. Perjantaina jälleen Potter-ilta. Lauantaina kahvitreffit ystävän kanssa ennen työviikonloppua. Tavaroita tuli lisää yhden kenkäparin verran.


3.viikko
Laatuaikaa Herra Kirjoituksen kanssa ilman suuria suunnitelmia kun kerrankin saimme yhteistä vapaata järjestettyä. Toki viikkoon mahtui myös yksi lisätyöpäivä. Oli myös palkkapäivä ja sen aiheuttama "entä sitten-fiilis", suuri innostus on vaihtunut olkien kohautukseen, sillä olen onnistunut tekemään pihistelemisestä tavan, joten jos hirveän suuria yllättäviä menoja ei tule, niin säästöjä jää säännöllisesti. Sähkölaskumme on myös pienentynyt yllättävästi, nykyään se tulee maksuun vain joka toinen kuukausi. Toki säästö on vain muutamia euroja kuukaudessa, mutta kaikki säästö on plussaa.

4. viikko
Liiankin tavallista elämää viikolla ja sitten menoa ja meininkiä koko viikonloppu. Wizards unitea Fightin forces- eventin merkeissä tuli pelattua taas vähän liikaakin. Viikonloppuna ensiksi oli kauden ensimmäiset ja ainoat pikkujoulut, sitten tupaantuliaiset ja sunnuntaina hieroja. Uusia tavaroita yhdet kengät, jotka sain työkaverin äidiltä, no ne tulevat korvaamaan nuo glitterillä pilaamani popot, joita käytin pikkujouluissa.

5.viikko
Jälleen hyvin hyvin tavallinen viikko, töitä ja WU:ta halloween haasteen merkeissä. Äidin kaihileikkaus osa kaksi, onneksi kaikki näyttää menneen hyvin. Palkkapäivä, joka ei ollut palkkapäivä, työnantajalle kävi lipsahdus ja aika monen hengen palkat jäivät laittamatta maksuun ohjelmistovirheen takia. Tässä kohtaa voin vain kiittää onneani sen suhteen, että en ollut budjetoinut tuota rahaa mihinkään ja että elämä ei ole ihan kädestä suuhun, joten palkan siirtyminen parilla viikolla eteenpäin ei ole katastrofi. Uskoakseni valitettavasti niitäkin perheitä on, joissa tuo aiheutti ongelmia. Jälleen kerran voidaan todeta, että säästäminen on hyve ja puskurirahasto pitäisi olla kaikilla.

Noin yleisesti en ehkä sanoisi lokakuuta niin loistavaksi, ei ehkä niin paljon roskaruokaa kuin aikaisemmin, ruokahävikki nollassa, siis tuon jääkaapin siivousta seuranneen häpeäkohtauksen jälkeen. Kokonaisuutena ei sitten ihan nollille päästy. Ei ihan mahdottoman suurta kauppalaskua, mutta kuitenkin liikaa roskaruokaa ja liikaa herkkuja edelleen.  Kuitit tosin kuun viimeisenä päivänä edelleen laskematta, mutta noin mutulla tällainen tuntuma. Vaaka makaa unohdettuna kaapin alla ja se näkyy vyötäröllä, koska en sitten tyhmänä unohdin sijoittaa parikymppiä kuntosalitarjoukseen enkä nyt malta maksaa siitä kolmea kymppiä kuussa (ilmainen sali aukeaa taas helmikuussa).  Shoppailuna yksi peli ja pari pelin varaosaa, ilmaiseksi kahdet kengät, joista toiset lähtevät glitteröityinä roskiin. Melkoinen kasa käyttökelvottomaksi kulunutta vaatetta, osa minun, osa äidin ja isän, tuli silputtua naamanpuhdistuslapuiksi. Olen yllättynyt siitä, missä tahdissa tuo purkki tyhjenee ja toisaalta olen aika ylpeä tästä kankaiden hautausmaasta - vielä yksi käyttö ennen roskiinlaittoa.

Glitteriä kehiin

Naamakirjan lahjoitetaan-osaston postilaatikkonoutona hain yhdet kengät, liki käyttämättömät konjakinväriset nilkkurit. Parin käyttökerran jälkeen kyllä selvisi syy, miksi ne ovat jääneet käyttämättä. Kengät ovat muovia eli siis keinonahkaa ja myös tuntuvat tasan siltä kuin muovipussit kiskoisi jalkaan. Hikoavat litimäriksi alta minuutin ja ovat sitten vastaavasti jäätävän kylmät. Sinänsä muuta vikaa noissa ei ollut, paitsi tietenkin epämuodikas kullanvärinen metallikärki. No minä ja muoti emme mahdu samaan lauseeseen kuin täällä blogissa tässä yhteydessä eli sillä ei sinänsä ollut väliä.

Kun pikkujoulujen teemana oli bling, bling eli kiilto ja kimallus, niin päätin uhrata nuo kengät täydentämään muutenkin kirppishenkinstä pukeutumistani. Mustat housut ja paita olivat kirppislöytöjä vuosien takaa, kullanvärinen kimaltava huivi  ja musta kiiltävä kaulakoru sekä leveä kullanvärinen rusettipanta samoin. Kullanväriset korvikset olen ostanut uutena, mutta niitäkin olen marinoinut laatikossa vuosia. Kullanvärinen laukku, samansävyinen rannerengas ja musta kimaltava ruususormus olivat kaikki lahjoja Ievuskaiselta.  Onneksi kaikki nuo eri aikoina ostetut kullanväriset elementit olivat samaa kullan sävyä, joten eivät riidelleen keskenään. Pitkään arvoin kullanväristen sandalettien ja balleriinojen välillä, joista ensin mainitut totesin liian kylmiksi ja toiset liian vanhoiksi ja kuluneiksi juhlakengiksi, joten jotain vielä enemmän kimaltavaa piti saada.

Siihen kohtaan nämä ilmaispopot sopivat kuin tilauksesta. Koska muutenkin mentiin "vanhassa vara parempi"- periaatteella, olivat myös tuunausmateriaalit löytöjä kaappien kätköistä. Kenkiin nimittäin sivelin ihan surutta  edesmenneen Tiimarin konkurssimyynnistä ostamaani hileliimaa (yllätyin kun se vielä oli käyttökuntoista) ja sen päälle ripottelin paikallisen askarteluliikkeen loppuunmyynnistä ostamaani kullanväristä glitteriä. Muistan miten Ievuskaisen kanssa olin kaupassa ja minulla ei ollut mitään hajua, mitä teen isolla purkilla kullanväristä glitteriä (olisin halunnut hopeista, mutta sitä ei enää ollut), mutta ostin sen, koska se oli 80% alessa. No nyt löytyi käyttöä - eihän se ole ollut laatikossa kuin ehkä kolme vuotta.

Kuva on pikaräpsy heti kun sain 10 min kestäneen tuunaukseni valmiiksi. Glitteriliiman kuivuttua kenkien väri tasoittui paremman näköiseksi ja kiilto tuli vielä enemmän esiin. Herra Kirjoituksen silmät pyörivät kuin flipperipallot hänen nähdessään nämä - puhumattakaan tietysti glitterin synnyttämästä sotkusta, jota hän joutui imuroimaan. Kengät ajoivat kuitenkin aivan hyvin asiansa ja täydensivät klassisen musta-kultaisen asun.

Jotain harakkuuteni asteesta kertoo varmaan se, että Herra Kirjoitus joutui toimimaan makutuomarina ja valitsemaan useammasta kiiltävästä ja kimaltavasta asusta tilanteessa, jossa ykköskimalle vaihtoehtoni ei löytynyt kaapista (jaa että miten niin ihan liikaa jemmattuja vaatteita).

Sujuva syyskuu

Jos kerran ennakko-otsikoinnilla saadaan aikaan hyviä tuloksia, niin tehdään syyskuusta sitten jo ennakolta sutjakkaasti sujuva kuukausi.


Viikko 1 ja 2
Syyskuun ensimmäinen viikko oli ihan kokonainen yksi päivä, mutta sitäkin ihanampi. Nautittiin maalla auringosta, koottiin viimeisiä marjoja ja jopa käytiin isän kanssa ulkona. Toinen viikko olikin sitten normaali työviikko parilla ekstratyötunnilla. No ei mennyt ihan tavoitteiden mukaan, ehdin parissa päivässä rikkoa sekä en osta karkkia että roskaruoka ja kaupassa käynti kieltoja. Muutoin meni sitten paremmin, flunssa alkaa väistyä, aurinko paistaa sateen lomasta. Lenkille en kuitenkaan uskaltanut lähteä, sen verran tuli takapakkia lentsusta toipumiseen pelkästä työssä käynnistä. Viikonlopulla peli-ilta ystäväpariskunnan kanssa, ihanaa laatuaikaa.

Viikko 3
Ei mitään mainittavaa, töissä käyntiä ja velho jahtia. Jos olen rehellinen, niin voi todeta, että perseelleen meni tämä viikko sen suhteen, etten edelleenkään päässyt kunnon lenkille, koska köhä. Lisäksi roskaruokaa on syöty ja ruokahävikkiä aiheutettu eli hävetää todellakin.

Viikko 4
Kuten aikaisemmallakin viikolla töitä, velhojahtia  ja herkkuperseilyä. Viikon kohokotina viikonloppu maalla ja peli-ilta kavereiden kanssa.


Viikko 5 ja 6
Töitä, töitä ja vähän enemmän töitä; viikolla 5 työtuntien määrä 62 ja kuun viimeiseen päiväänkin n. 9 tuntia töitä. Vähäisellä vapaa-ajalla edelleen juoksemista Wizards Unite-pelin pisteiden perässä. Viikonlopun yllärinä sukulaisten järjestämät yllätysjuhlat Herra Kirjoituksen kesällä täyttyneiden täysien vuosikymmenten kunniaksi.

Ei kuluseurantaa, ei kunnolla liikuntaa, liian paljon roskaruokaa, herkkuja, ruutuaikaa ja pelaamista. Positiivisena sentään se, että tili ei ole tyhjä, vaatteet sopivat vielä päälle ja pää on rentoutuneempi kuin aikoihin. Tavaroitakaan ei ole kertynyt, kuukauden aikana olen siivonnut pari kassillista tavaraa kirppikselle ja kierrättänyt erinnäisiä tavaroita muuten meiltä eteenpäin.

Olen myös onnistunut kasaamaan innostusta niihin asioihin, joita en ole tehnyt parin viimeisen kuukauden aikana eli blogiin ja käsitöihin sekä kotiin. Jos lokakuun työt pysyvät nyt sovituissa, niin minulla on ruhtinaallisesti vapaa-aikaa muuhunkin kuin pelaamiseen.

Kosmetiikkapoistot 3/4 vuonna 19

Melkein jo aloin turhautua, kun yhtään pulloa eikä purtiloa alkanut tyhjentyä, vaikka niitä tasaiseen tahtiin onkin käytetty. Tässä toki näkyy selvästi muutama asia, ensinnäkin meillä on nyt käytössä isot pullot (koko vähintään 500ml) niin shampoosta, suihkugeelistä kuin saippuastakin ja nehän tyhjenvät huomattavasti hitaammin kuin pienemmät pullot, toisekseen Herra Kirjoitus on viime aikoina käyttänyt mineraalikividödöä, joka kuluu kovasti hitaammin kuin perusdödö.

Sentään kuitenkin jotain on tyhjentynyt ja tämä yksi "loppuunkäytetty" on sellainen, että ansaitsee oman kuvansa. Nimittäin Vevayn meikkipaletti nro 2. Kuvasta näkyy, että siitä on käytetty molemmat poskipunat ja pari luomiväriä. Loput jäivät - ja jäävät -  käyttämättä, koska minusta luomivärin paikka on luomella, ei poskella ja nämä karisevat luomelta pois alta nanosekunnin. Sen verran minusta on tullut kermaperse, etten todellakaan kiusaa itseäni moisella. Lopput siis ruusutehtaalle.

Muutakin tyhjentynyttä on sentään vähän tullut:  Dermosilin omenadödö, Pepsodentin perushammastahna, Syoss-hiusväri (joka on odottannut varmaan kuukauden käyttöä kaapissa),  Tivoli-vartalovoide mallia otettu hotellista mukaan, Yves Rocherin Orchidee-minihuulipuna, Dermosilin Vitamin E kasvopuhdistusvaahto ja  Dermosilin meikkivoide sävyssä Deep

Lisäksi on yksi käsisaippua pullo, joka tyhjeni, ja josta ei ole kuvaa, kun täytin sen samantien uudelleen käyttöön.

Pitkällisen odotuksen jälkeen sentään jotain tyhjentyneitä pulloja lisää. Voidesaippua, jonka kaadoin täyttöpussista pulloon halusi karata myös pumpun välistä, Herra Kirjoituksen dödö on vanhaa tuttua Dermosilin Challengeria, Oriflamen itseruskettava kasvovoide vanhentui sellaiseksi, että pistin sen roskiin, vaikka pullossa oli kolmannes jäljellä, Dermosilin kaurakäsivoide kului aivan loppuun, Northern lights suihkugeeli on sekin Dermosilin, ripsiväri Lumenen, Huulikiilto Yves Rocherin samoin kuin Hibiskus-minihuulipuna.


yhteensä 17, kaikkiaan vuoden alusta 96 purtiloa ja 21 näytettä.

Parsimapäivä

Appiukkoni ja kälyni ovat odottaneet sukkiaan takaisin jo hyvän tovin, kun en vain ole saanut aikaiseksi parsia niitä. Nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja hoitaa asian kuntoon. Parin päivän vapaahetket sain viettää näiden parissa ennen kuin olivat kaikki jälleen ehjät ja käyttökuntoiset.

Samaan syssyyn korjasin sitten Herra Kirjoituksen housut, jotka ovat odottaneet käänteiden kiinnitystä vielä pidemmän tovin kuin sukat parsimistaan. Myös parit muut sukat ja saumat tuli korjattua. Vielä yhdet taskut pitäisi saada aikaan Herra Kirjoituksen housuihin, samoin huomasin pyykkiä pestessäni, että ainakin yhdet omat housuni kaipaavat paikkaamista. Tämä on tätä loputonta, juuri kun kuvittelet saavasi parsittavien ja paikattavien kasan tyhjäksi, jostain löytyy purkaantunut sauma tai rispaantunut kohta, joka täytyy korjata.

Level 32

Tunnustan, olen jokseenkin täydellisesti hurahtanut Wizard uniteen ja viime aikoina käyttänyt suuren osan vapaa-ajastani siihen. Turhaa, niin turhaa, toisaalta äärimmäisen rentouttavaa ja toisaalta myös turhauttavaa, kun niitä himottuja juttuja ei vaan löydy.

Positiivista pelissä on toki se, että siinä tulee pakostakin käveltyä ainakin jonkin verrran. Myönnetään, että sen jälkeen, kun myös Herra Kirjoitus koukuttui tuohon, olemme "saalistaneet" myös autolla eli etsineet uusia hyviä paikkoja, joista löytyy enemmän koottavia tavaroita kuin kotoa. Herra Kirjoitus on tasolla 16, mutta hän onkin aloittanut vasta viikko sitten eli hän pelaa huomattavasti enemmän tosissaan kuin minä silloin alussa. No toisaalta hän on myös onnistunut vältttämään kaikki ne sudenkuopat, mitä minä tyhmyyksissäni ja osaamattomuuksissani kahlasin läpi eli eteneminen on ollut senkin vuoksi nopeampaa. Varsin räjähtävän alun pisteiden keräämiseen hän sai siinä vaiheessa, että teki rekisteröitymisensä Day of the Dragonsin aikaan ja minä kokosin hänelle 10 000 pisteen arvosta lohikäärmeitä samalla kun kokosin niitä itsellenikin.

Myönnetään, että pelaamisesta on tullut jonkinlainen kilpajuoksu, minä yritän pysyä edellä ja Herra Kirjoitus tulee perässä, minkä ehtii. Tällä hetkellä siis olen tasolla 32 ja saavuttanut sen, mitä alun perin ajattelin. Ensi haaveeni kun oli ylipäänsä päästä tasolle 20 ja sitten tasolle 30 ennen lumen tuloa. Vielä en uskalla toivoa, että olisin tasolla 35 ennen vuoden vaihdetta, koska tarkoitukseni on pikemminkin vähentää kuin lisätä pelaamista. Muuta ruutuaikaa tuo on kyllä vähentänyt, ei juuri tule oltua naamakirjassa eikä edes blogissa, kun pitää jahdata itse soittavaa harppua tai Fenix-lintu Fawkesia.

Lopettamisen onni

Pitkään olen pohtinut Jenni Sarraksen arkijärki-blogissaan esittämää ajatusta siitä, että me ihmiset jakaudumme tavaroiden aloittajiin ja lopettajiin . Itse tunnustaudun yhä selkeämmin lopettajaksi, minusta on ihana, kun saan tiristettyä purkin pohjalta viimeisetkin pisarat käyttöön tai vaatteen pidettyä todella niin loppuun, että sen ainoa oikea paikka on roskis. Tämä totta kai vasta sen jälkeen, kun kaikki hyödyntämiskelpoiset osat/palaset on siitä irrotettu. Tietenkin mielihyvää tarjoaa myös se, että voi ottaa kaapista käyttöön uutta ja niin purkaa varastoja, samalla kun voi alkaa toivoa sen käyttöönotetun jutun vähenemistä tai kulumista siihen, että ollaan taas kohta loptusvaiheessa.

En osaa sanoa, miksi en pidä niin houkuttelevana monen uuden purkin avaamista tai satunnaistapauksia lukuunottamatta laajan rättivarastoni täysimittaista hyödyntämistä, vaan mieluummin tyhjennän jemmoja purkki ja huulipuna kerrallaan tai jumitan samoissa vaatteissa, kunnes ovat ihan rievuiksi kuluneet. Ilmeisesti se on lopettajan-tyyppipiirre. Samoin kuin se, että jos ostaa jotain uutta, se siirretään kaappiin jonon jatkoksi eikä oteta käyttöön. Tästä tavasta onnekseni alan päästä pikku hiljaa eroon, ei hankita uutta, vaan kaivellaan niitä kaappeja niin pitkälle kuin materiaa riittää - ja sitähän riitää. Toisaalta taas sitten, jos jotain hankin, niin otan sen samantien käyttöön, enkä jemmaa enää kaapin pohjalle pilaantumaan. Tästä jemmaamisesta ja tavaroiden pilaantumisesta kaapissa kirjoittelin keväällä ja olen edelleen sitä mieltä, että vanhentuvaa tavaraa kannattaa pitää varastossa vain järkeviä määriä ja myös käyttää niitä, jotta ne eivät pilaannu käyttämättöminä. Se, jos mikä on suurta haaskuuta, jos joutuu heittämään pois käyttämättömän, mutta kaapissa pilaantuneen tavaran.

Osa  lopettajan mielihyvästä tulee tosiaan siitä, että saa jonkun asian kulutettua loppuun. Osa toki myös siitä, että saa käyttöön jotain uutta ja pieni osa siitä, ettei tarvitse ostaa mitään, vaan korvaava tuote löytyy itseltä. Viimeisin osa tarjoaa tietenkin vielä tuplaonnistumisen, kun rahaa säästyy ja maailma pelastuu, kun jälleen jää yksi turha tuote tekemättä.

Juuri äsken koin suurta riemua, kun laitoin yhdet puhki kävellyt kengät roskiin. Jälleen kerran sain aikaiseksi kenkien pohjiin reiät ja näin syksyn sateilla sellaiset kengät eivät todellakaan ole käyttökelpoiset, joten pistin ne roskiin. Sen verran minulle on tällä uudella vuosikymmenellä kehittynyt kermaperseen vikaa - tai kenties järkeä - että kun noiden tilalle käyttöön otetut kävelykengät kalvoivat rakon kantapäähän, siirsin ne kirpparikasaan, joku järki lopettamisessakin, ei sitä ihan verissä päin -  tai jaloin - tarvitse tehdä. Siis kaksi paria pois, nolla sisään (toistaiseksi).

Erinomainen elokuu

Kyllä, otsikko on tarkoituksella kirjoitettu etukäteen, koska olen sitä mieltä, että asiat johtavat toisiin ja mielikuvilla on valtava voima. Olen siis päättänyt, että elokuu on erinomainen.

Elokuun suunnitelmissa on vain muutama asia: jatkaa kesähullutusta eteenpäin, syödä pussiruokaa niin kauan kuin jemmat tyhjentyvät ja muutenkin tyhjentää kaikki loput ruokavarastot, lukea toinen varastokirjoista ennen laina-ajan päättymistä sekä pestä ikkunat. Välttämättömät ostokset tehdään lahjakorteilla ja kaikkea muuta paitsi välttämätöntä vältellään. Tiedossa on myös muutama ylimääräinen työvuoro ja toivon tietenkin, että niitä löytyisi vaikka pari lisää.

Ensimmäinen viikko:
Alkoi harrastetöiden merkeissä heinäkuun lopussa ja jatkui samoissa merkeissä elokuun alussa. Viikonloppu meni maalla marjojen merkeissä. Edelleen menossa kesähullutuksen viikon 4 tuplaus. Viikon miete: "Voi luoja miten vaikeaa tämä ostamattomuus joskus on. Se, että kaapit ovat täynnä tavaraa, ei yhtään hillitse himoa saada jotain uutta. Lidlin kesätarjouksessa on - yllättäen - aivan ihania rintaliivejä, housuja ja mekko, jotka kaikki haluan. Puhumattakaan urheiluliiveistä, kesähousuista tai tukisukista. Mä haluan ne kaikki, just nyt heti." Sen sijaan parsin muutaman parin vanhoja sukkia käyttökuntoon ja korjasin muutaman sauman sekä silppusin pari vanhaa paitaa meikinpoistolapuiksi - kurja lohdutus, mutta enpähän ostanut mitään.Sen sijaan sain vanhan villahuovan kinnasmateriaaliksi.

Toinen viikko:
Paluu arkeen ja tavallisiin töihin, tosin vapaapäivän kautta. Tiedän, että olisi pitänyt siivota, mutta päätin kauttia viimeisitä kohtuullisen kivoista kesäpäivistä ja lähdin viikon ensimmäisenä vapaapäivänä pelaamaan wizard unitea. Toisena sitten siivosin. Samoin kaikki muut viikon vapaahetket käytin siivoukseen, jotta saisin kodin kuntoon. Kesähullutuksesta menossa viides viikko. Perjantaina lapsenvahtivuoro ja kävimme yhdessä vahdittavan kanssa katsomassa Angry Birds 2:n. Hemmottelimme itseämme viikonlopun aikana käymällä molempina päivinä syömässä ravintolassa, koska se oli nopeampaa kuin kokkaaminen kesken siivouksen. Saapuneet tavarat: kaksi ilmaista kynsilakanpoistoainetta.

Kolmas viikko:
Odotettu tilipäivä, joka ei tietenkään järistyttänyt maailmaa (edes minun) mitenkään, sen sijaan puhdas ja siisti koti sai aikaan syviä ihastuksen viboja. Yritän taas hetken keskittyä siihen, että kaikki pysyisi viimeisen päälle puts plank kunnossa, siisti koti todellakin vaan on niin ihana. Töitä ja vähän lisää töitä, mistä erittäin positiivinen fiilis. Kesähullutus jatkuu edelleen ja etenee tasaiseen tahtiin.

Neljäs viikko:
Kampaaja, jota olen odottanut jo kuukauden päivät, takasi melkoisen muodonmuutoksen ja monta kymmentä senttiä vähemmän hiuksia. Kahtena iltana Pintxoilemassa kavereiden kanssa - ihanaa oli, eikä kurkkukipu paljon haitannut tahtia. Loppuviikolla kurkkukipu valitettavasti muuntui täysimittaiseksi flunssaksi ja elämä oli lähinnä köhimistä ja niistämistä. Töistä koetin rämpiä läpi jotenkin ja muun ajan nukuin. Väsymisen huomasi jälkikäteen ajatellen kyllä jo alkuviikon pienistä asioista kuten siitä, etten jaksanut kaivella kaapista uutta kasvojenpuhdistusainetta, vaan pesin naamaani kosteuttavalla yleissaippualla, joka sattui olemaan lavuaarin reunalla, parin pienen sauman ompeleminen oli ylivoimaista jne. Eipä tullut paljon tavaroita hankittua, mutta ruokailu meni sitten taas roskaruokailuksi vallan, kun en jaksanut miettiä kunnon ruoan laittamista. Kesähullutus osittain tauolla.

Viides viikko:
Flunssa jatkuu, niistoa, yskimistä, köhinää, pihinää, räkää ja rättejä. Päätin, että annan itselleni luvan toipua, en yritä kesähullutukseen palaamista ennen kuin olen kunnossa eli ensi viikolla. Meillä syödään nyt, mitä jääkaapista, pakastimesta tai kotiin toimittavien ravintoloiden listalta löytyy. En jaksa, en halua käyttää voimiani kauhan varressa heilumiseen tai sen miettimiseen, mitä syötäisiin, haluan vain päästä tästä taudista eroon.

Kaikesta huolimatta koen elokuun olleen erinomainen, vaikka kuitteja ei ole tallella, menoja ei ole laskettu, roskaruokaa sekä herkkuja on mussutettu ja kuu päättyi flunssan kourissa. Ehkä se johtuu sisäisestä rauhasta, jonkinlaisesta tyyneyden tunteesta, joka on saavuttanut minut jollain tasolla. Tajunta siitä, että meillä on vain yksi elämä ja että siitä voi myös nauttia, on ollut melko ratkaiseva. Enkä tarkoita nauttimisella sitä, että koko kuun palkka pistetään päivässä haisemaan, vaan sitä, ettei kaiken tarvitse olla mitenkään ryppyotsaista, säästötavoitteet täyttyvät hiljaisemmallakin tahdilla, samoin kilot karisevat ja niitä asioita kannattaa tehdä, mistä tulee hyvä olo- jos ei nyt ihan tehdessä, niin jälkeen ainakin (vrt. lenkille lähteminen hampaat irvessä ja sen jälkeinen endorfiinipiikki). Ehkä asiaan vaikuttaa myös se tajunta, että parhaat asiat ovat ilmaisia; hymy, halaus, auringonpaiste, hiekan ratina lenkkarin alla. On lupa elää ja nauttia...

Kuuntele itseäsi

Pitäisi sitä jo tähän ikään mennessä oppia sellainen pieni asia kuin itsensä kuunteleminen. Jos huomaa, että on useampana päivänä peräkkäin takkuista lenkkeillä, mikään ei huvita ja mitään ei saa aikaiseksi sekä olo on muutenkin tukkoinen, ei pitäisi mitenkään olla yllättävää, että syysflunssa iskee. Varsinkin kun se vielä varoittelee kurkkukivulla vuorokautta ennen iskemistään.

Mä vaan en tunnu koskaan oppivan tuota ja osaa lukea merkkejä etukäteen, vaikka ne ovat ihan selkeästi ilmassa. Tyypillisiä tällaisia ovat hoitamatta jäävät pienet asiat, joita ei vaan millään jaksa tehdä, vaikka tekemiseen menisi minuutti tai maksimissaan viisi. Tällä kertaa hyvinä esimerkkeinä ovat uuden kasvojen pesuaineen kaivaminen esiin kaapista, oli vaan helpompi pestä naamakin kosteuttavalla yleissaippualla, joka oli valmiina lavuaarin reunalla tai yksien sukkien korjaaminen taikka tiskipöydän siivoaminen. Viimeisimpään olisi mennyt ehkä kolme minuuttia, keskimmäiseen viisi ja ensimmäiseen pari eli kymmenessä minuutissa olisi selvitty kaikesta, mutta kun ei vaan saa aikaiseksi. Näiden tunteiden iskiessä kun ymmärtäisi kuunnella itseään ja antaa hiukan löysiä muussakin kuin näiden pienten asioiden tekemisessä, voisi se tautikin olla lievempi - vai onko tää vaan toiveajattelua. Sillä kohtaa kun on myöhäistä enää keventää, kun on nokka punaisena niistämisestä, kurkku raastinraudalla revittynä ja pää lämmöstä sekä räästä pöppöröisenä. Silloin voi sitten vaan enää sairastaa ja harmitella, että taas kerran kävi näin.

Minä ja syksyinen räkätauti ollaan oltu kavereita joka vuosi. Lisäksi se pirulainen yleensä osaa iskeä saumaan, jossa sairastaminen tapahtuu omalla ajalla tai vaihtoehtoisesti sitten vaan on se tilanne, ettei ole mitenkään mahdollista jäädä sairastamaan niin "pienen" asian takia. Tällä kertaa jako menee suunnilleen puolet-puolet.

Sen verran olen kuitenkin viisastunut, että sen toisen puolen, mikä on siis mahdollista käyttää sairastamiseen, käytän tasan siihen. En yritä leikkiä sankaria ja suorittaa sitä, tätä tai tota kipeänä. Keskityn nyt niistämiseen ja inkivääriteehen. Positiivista on se, etteivät uudet tavarat juuri kiinnosta - ainoa, mitä tahtoisin on uusi nenä, jonka kautta ilma kulkee.

Hiukset lyhyiksi

Vihdoin ja viimein karvastoni on saavuttanut sen mitan, että ne päästään leikkaamaan. Pituusrajoitus oli voimassa siksi, että halusin lahjoittaa leikatut hiukset syöpälasten peruukkeja varten ja sinne kelpuutettu minimipituus on 25cm.

Vähän kampaajaani hirvitti iskeä sakset tuohon pehkoon, mutta useamman vakuutuksen jälkeen, että olen todellakin tosissani ja haluan lyhyet hiukset, peruukkikarvat pistettiin ponnareille ja katkottiin. Sitten nipistettiin vielä vähän lisää, jotta hiuksiin saatiin jonkinlainen malli.

Kaikkiaan lahjoitushiuksia kertyi liki 100g, mikä on kohtuullisesti ottaen huomioon, että aikuisen pitkät täyspidennykset painavat n. 140g.

Lupasin itse hoitaa postituksen sillä Hiusextra Heinilä toimii Little Princess Trustin suomalaisena kumppanina ja he toimittavat hiuksia isompina pumpseina Britaniaaan. Eli minä pistän hiukset pussissa lahjoituspaperin kera menemään heille ja he toimittavat sen sitten eteenpäin. Kun karvat aikanaan saapuvat perille, saan ilmoituksen sähköpostilla.

Olisin toivonut, että hiukset olisivat voineet jäädä Suomeen, mutta sillä kohtaa, kun suomalaisille hiuksia kerättiin, hiukseni olivat vielä liian lyhyet enkä ollut valmis luopumaan niistä.  Joten toimitaan nyt tällä kertaa näin, että edes joku saa hyötyä siitä, mikä on minulle ylimääräistä. En tosiaan vielä pari vuotta sitten tiennyt, että jopa hiukset on mahdollista kierrättää, mutta aina sitä oppii uutta ja tuottaa entistä vähemmän roskaa, kun hiuksetkin menevät suurimmalta osaltaan hyötykäyttöön.

Uuden, lyhyen hiusmallin etuja ovat sen monipuolisuus, siihen kun saa jakauksen paikkaa vaihtamalla erilaista näköä, samoin sitä voi tupeerata, siloittaa ja suoristaa tai kirahtaa, jolloin se on erinäköinen jälleen. Myös erilaisten pantojen, pinnien ja nipsujen avulla siitä saa jälleen erinäköisen. Sen verran olen menneistä viisastunut, että en enää hiusten lyhentyessä pistää pinni- ja pantavarastoa poistoon, sillä tunnun olevan ikiaikainen tukkajojo (lyhyt-pitkä-lyhyt-pitkä). Parhautta on myös kampaajani ammattitaidon osoitus eli huoltovapaa malli. Tämä on siis sellainen, että sen voi halutessaan kasvattaa pitkäksi ilman, että se näyttää mallistaan pois kasvaneelta, tavallisesti kun lyhyiden hiusten "huoltoväli" eli mallin uudelleen leikkaus on vähintään kuuden viikon välein. Taikka jos haluaa käydä kampaajalla, niin se myös kestää leikkaamisen parin kuukauden välein. Kirsikkana kakussa on ehkä se, että tämä vaatii erilaisia "mömmöjä" pysyäkseen kuosissaan eli nyt tulee sitten ostovimmassa hankituille suolasuihkeille, hiuspuutereille, vahoille, muotovaahdoille ja muille käyttöä ja tietenkin pullojen loppuessa kaappiin tilaa.

Lisäksi ehdottomaksi plussaksi lasketaan nopea kuivuminen, ei enää kolmantena päivänä märkiä hiuksia tai tunnin riehumista föönin kanssa, varsinkin kun lisääntynyt liikkuminen on lisännyt pesun tarvetta. Nyt kun tarkemmin mietin, niin nämä perustelut kuullostavat kovin tutuilta - lienevät siis ihan samat, mitä käytin silloin kun edellisen kerran leikkasin hiukseni lyhyiksi. Kasvattamisen puolesta taas puhuvat laittamisen nopeus ja helppous sekä vähäisempi kemikaalimäärä, pitkät hiukset kun eivät tarvitse sen tusinaa ainetta pysyäkseen kuosissaan. 

Rätti- ja luutusulkeiset

Koska ensiviikolla on edessä tavallista rankempi työrupeama ihan omasta toiveestani (sain kuin sainkin yhden ylimääräisen työvuoron muutenkin rankkaan viikkoon), tajusin, että kodillemme on pakko tehdä jotain. Varsinkin kun seuraavakin viikko on täystyöllistetty, kun siinäkin on jo yksi ylimääräinen työvuoro ja jos lisää tulee, otan kiitollisuudella vastaan. Sen seurauksena, että olen asunut ja tulen asumaan töissä, kotimme alkaa taas kerran muistuttaa peikkoluolaa.

Aloitin siis suursiivouksen näin vapaapäivänäni. Sain pestyä keväisen tulipalon noet naapuritalon palon jäljiltä makuuhuoneen ja olohuoneen ikkunoista. Muutenkin sain ne huoneet siivottua kuntoon. Makuuhuoneeseen vaihdoin samalla vähän syksyisemmät tekstiilit.

Huomenna sitten jatketaan töiden jälkeen työhuoneessa ja viikonloppuna hoidellaan loput, samalla pestään vihdoin ja viimein se prosecco keittiön lattialta, jos sitä jossain vielä on jäljellä.

Muistan, että vuosia sitten taisin siivota aina kun oli vapaapäivä. Siihen samaan taidan pyriä nytkin, jotta koti pysyisi siistinä ja järjestyksessä. Tässä kohtaa taas tietenkin huomaa sen, miten vähemmän on enemmän ja vähemmän tavaroita esillä helpottaa siivousta kummasti.

Kinnassuunnitelma

Viime talvesta asti olen haaveillut kintaista, lämpimistä nahkakintaista ja tietenkin itse kierrätysmateriaaleista tehdyistä. Idean taisin löytää Hääräämö-blogista. Olen tainnut mainitakin, että minulla on varastossa vanha ruskea nahkatakki, jota olen suunnitellut materiaaliksi tähän projektiin. Takin ostin vuonna 1998 käytettynä ja maksoin siitä noin 100 markkaa, käytin sitä vuosikausia, mutta sen yritettyä murhata minut muutamaan kertaan tarttumalla pyöränsatulaan yrittäessäni nousta pyörän selästä, siirsin sen jemmaan odottamaan parempia aikoja - taisin silloin haaveilla nahkahameesta. Toinen syy takin hylkäämiseen oli sen avoinainen kaula-aukko, joka vaati aina paksun kaulaliinan käyttöä ja minä en vain osannut sitoa huivia niin, ettei rintakehäni olisi palellut. Nahka on kuitenkin ihanan pehmeää ja laadukasta.

Viime talvena suunnitelma kaatui siihen, että minulla ei ollut hanskoihin sopivaa vuorimateriaalia. Nyt sain  - naamakirjan kautta ilmaiseksi tietenkin- huopuneen villafiltin, josta aion kokeilla hanskojen vuorin tekemistä. Mikäli homma toimii, on tänä vuonna joulupaketeissa aitoja suomalaisia nahkahanskoja ainakin kummipojalle ja hänen sisarelleen.

Villahuopa on kauniin sini-vihreä-valko-kirjavaa ja pakko myöntää, että tuskin maltan odottaa pääseväni testaamaan. Tällä kertaa olen ollut sen verran kaukaa viisas, että luin netistä valmistusohjeita useammalta taholta sekä pyysin Herra Kirjoitusta tulostamaan minulle kaavat. Onnistumisprosentti on siten todennäköisesti suurempi. Palaan asiaan, kun olen saanut jotain valmista.

Hinta-laatu - suhde

Onko todella niin, että kallis on yhtä kuin hyvälaatuinen ja kaikki halpa on huonoa. Voiko olla halpaa ja hyvää tai kallista ja huonoa? Kaikki varmaan tiedämme, että voi. Kuten yhtä hyvin tiedämme sen, että voi olla halpaa ja huonoa ja kallista ja hyvää. Valitettavasti monessa asiassa on niin, että hintalappu ei todellakaan ole koko totuus, mutta joskus sillä on kyllä merkitystä.

Viimeisin havaintoni on peräisin astianpesuaineista. Väittäisin, etten ole aikuisiälläni ostanut normaalihintaista astianpesuainepulloa, vaikka meillä tiskataan kaikki käsin. Astianpesuaineet kun ovat yleensä olleet aina jossain halpakaupassa tarjouksessa eurolla pullo tai puolitoista euroa litra tai jotain sinne päin. Ahneesti olen ostanut noita aina, kun sopiva tarjous on sattunut kohdalle, sillä ovathan ne kulutustavaraa, mistä johtuen noita on ollut meillä varastossa lukuisia pulloja. Olen yrittänyt vähentää varastojen määrää kymmenestä pullosta noin kolmeen olemalla ostamatta, mutta uskoakseni niitä on silti vielä enemmän kuin kolme pulloa jemmassa.

Jossain vaiheessa testasin senkin, että niin sanottu merkitön (Alio) asianpesuaine riittää pidemmälle kuin Fairy ja pesee ihan yhtä hyvin kaiken muun paitsi lasipinnat ja ikkunalasit, niiden suhteen ei ole Fairyn voittanutta. Tai oikeastaan käytän ikkunoihin Fairya ja pinnoille etikka-astianpesuaineseosta.  Tuo edellä mainittu Alio maksoi silloin euron litra ja pullo riitti melkein vuoden. Hinta-laatu -suhde siis enemmän kuin kohdallaan. 

Alkuvuodesta ostin ostohimossani pullon Nordclean-merkkistä astianpesuainetta - halvalla - totta kai. Nämä ovat paikallisessa halpahintamyymälässä "kestotarjouksessa" eurolla puoli litraa. Tässä kohtaa joudun totetamaan, että aina halvalla ei saa hyvää. Astianpesuaine ei ole riittoisaa eikä pese hyvin, sitä joutuu käyttämään triplamäärän normaaliin nähden ja silti veden viilentyessä astioihin tuntuu jäävän kalvoa, mikä edellyttää uudelleen tiskaamista. Tämän kohdalta voin siis todeta, että en osta enää seuraavalla kerralla.

Tämäkin on niitä yleisesti tiedossa olevia asioita, että kaikkein kalleimmissa tuotteissa usein maksaa merkki. Laatu ei ole sen parempi kuin keskihintaisissakaan, mutta ihmiset ovat halukkaita maksamaan brandista, joukkoon kuulumisesta. Omena-puhelimet, -tabletit ja -tietokoneet lienevät tästä yksi erinomainen tyyppiesimerkki, ominaisuudet ovat samat kuin pari-kolme sataa halvemmissa vehkeissä, mutta kun sellainen on vain kaikilla pakko olla (no ei varmaan yllätä, että minulla ei ole). Jos minulla olisi tarvetta, voisin sijoittaa satasen suomalaiseen käsityönä tehtyyn nahkalaukkuun, ja väitän sen olevan yhtä toimiva kuin tonnin (tai useamman) veskakin. Satasen laukulla ei tietenkään ole sellaista  logo- ja jälleenmyyntiarvoa kuin tonnin veskalla, mutta minä ostankin tavarat käyttääkseni.

Tunnustan kuitenkin joissain asioissa olevani "merkkitietoinen", esimerkiksi kahvinkeittimemme on Moccamaster, eikä sen seuraajaksi ole muun merkkistä tulossa. En halua sitä kalleinta mallia, vaan halvemmasta päästä olevan perusmallin ilman mitään lisä- ja ylellisyyshäristimiä ja tämä siksi, että edellinen keittimemme on nyt palvellut noin 15 vuotta ja toimii toistaiseksi moitteetta. Sillä keitetty kahvi on hyvänmakuista (mihin tietysti vaikuttaa myös keittimen säännöllinen huolto ja paikkakunnan hyvä vesi) ja ennen kaikkea kuumaa, sillä inhoan keittimiä, jotka keittävät haaleaa kahvia, joka on kylmää, kun siihen kaataa maitoa sekaan. Samoin imuri on jatkossa joko Dyson tai Miele, ja tämä vain siksi, että ne toimivat ja kestävät. Saattavat toki maksaa enemmän kuin halvin mahdollinen merkki, mutta tiedän tuttavamme vaihtaneen kolme halpaa kahvinkeitintä siinä ajassa, kun tuo meidän aikanaan satasen  maksanut Moccamasterimme on ollut käytössä eli ei se ainakaan vuositasolla ole yhtään sen kalliimmaksi tullut.

Minulle siis ostoksia tehdessäni tärkeintä on tuotteen hinta-laatu - suhde, haluan käyttämäni tavarat järkevän hintaisina, mutta laadukkaina. Maksan mielelläni laadusta ja kestosta, enkä välttämättä valitse tuotteista sitä halvinta. Toisinaan tuleekin yllätyksiä joko positiiviseen tai negatiiviseen suuntaan, edullisemman tuotteen laatu yllättää positiivisesti ja se päätyy ehdottomasti jatkoon tai laadukkaana pitämäni hintavahko tuote osoittautuukin ihan joksikin muuksi, enkä missään tapauksessa halua enää toista samanmerkkistä. En kuitenkaan halua maksaa brandilisää, jos toimiva logoton on yhtä hyvä.

Helmeilevä heinäkuu

Helmeilevä, ihanan kupliva, pirskahteva, aurinkoinen. Nämä ajatukset ovat ne, jotka haluan heinäkuuhun liittää. Neljällä sanalla kuvaten: ihana, toiveet täyttävä kesä.

Herra Kirjoitus lomailee heinäkuun, niin minäkin osittain, mutta ahneena minä vietän loma-aikani harrastustyöpaikassa. Vaikka olenkin töissä, jää minulle silti runsaasti ihania iltoja ja viikonloppuja vapaaksi kesästä nauttimiseen - ja velhojahtiin, mitä olen tässä kiitettävästi viime aikoina harrastanut.

Vaikka en sitä varsinaiseksi tavoitteeksi kuun alussa kirjoittanutkaan, niin erityinen tavoitteeni oli pitää ruokahävikki nollassa ja syödä varastojen pohjatkin tyhjäksi. Herra Kirjoitus siis kokkaa, kun hänellä on lomalla aikaa. Lisäksi otan tavoitteekseni kuunnella Arkijärki-podcastit alusta loppuun. Olen kyllä lukenut Jennin kirjoituksia moneen kertaan ja joitakin padcastejakin olen kuunnellut, mutta ihan kaikkia en ole käynyt läpi, joten nyt on sen aika. Tämän lisäksi aion lukea loppuun toisen lukemista odottaneista kirjoista.

Ensimmäinen viikko:
Pelkkää positiivista voisi tästä viikosta sanoa. Pari päivää maalla, yksi ylimääräinen työvuoro, ihania ystäviä kylässä ja viikon kruununa hemmottelua hierojalla. Myönnetään, ettei se ihan hemmottelulta tunnu, kun jumissa olevia paikkoja auotaan, mutta se olo sen jälkeen - ihan kuin olisi uudesti syntynyt. 12 viikon haasteesta toinen viikko suoritettu (siis toistimme toisen viikon toiseen kertaan 11 viikon haasteesta ja lisäsimme haasteen pituutta). Ei yhtään tavaraa lisää, sen sijaan paljon poistoon, ei myöskään ruokahävikkiä.

Toinen viikko:
Viimeinen työviikko ennen "lomaa", yksi ylimääräinen työvuoro tähänkin. Hieroja aukoi jalkoja ja yhtä tuskaa oli tämäkin. Tavaroitakin tuli "kasapäin" eli minulle yksi puolivalmis neulepusero (joka esitelty omana postauksenaan) ja Herra Kirjoitukselle kassillinen sukkia, jotka hänen isänsä oli itselleen sopimattomina sovituksen jälkeen hylännyt - eipä tarvitse sitten meidän hetkeen käydä sukkakaupassa.

Viikkoon tupsahti toinenkin ylimäärinen työvuoro ja lisäksi löysin naamakirjan ilmaisista itselleni kukkatelineen, sen tuunaamisesta tulee juttua tänne varmaankin kohta puoliin. Kesähullutukseen tuli vielä yksi viikko lisää, toistimme myös viikon kolme toiseen kertaan. Lisää tavaroita: sukkia, pusero ja kukkateline, ruokahävikkinä yksi nektariini.

Kolmas viikko:
Kesäloma ja harrastetyöt, joita on ilokseni tulossa lisää myös elokuulle. Keskityin töiden ohessa tutkailemaan blogeja ja kuuntelemaan podcasteja, sillä turhauduin naamakirjan kirppiksiin. Herra Kirjoitus kokeili oikeilla kirppareilla kiertelyä ja totesi, että ei tarvitse taas hetkeen mennä, niinpä minä sitten jätin kierroksen vallan välistä. Ärsyynnyin siitä, kun helteet eivät hemmotelleet, vaan kastuin useamman kerran töistä tullessani läpimäräksi. Onneksi loppuviikolla sentään vähän paistoi aurinko ja alettiin hätyytellä hellelukemia. Yksi roskaruokailu, ei tavaroita.

Neljäs viikko:
Lisää harrastetöitä, lisää Wizards Unitea, tehokuuntelussa Virpi Hämeen-Anttilan Björk-sarja. Osan kyseisestä kirjasarjasta olen kuunnellut jo aikaisemmin ja halusin kertailla ennen kuin "otan työn alle" sarjan viimeisimmän osan Eläintarhan rakastavaiset. Ihanaa auringonpaistetta ja hellettä. Hieroja kävi jälleen aukomassa jalkoja ja kesähullutuksessa ollaan päästy viikkoon neljä asti. Etenemme siis hitaasti mutta varmasti, sillä joudumme todennäköisesti tuplaamaan myös viikon neljä. Ruokavaliotakin on korjattu ja olo tuntuu hyvältä, tosin viikonloppuna lankesimme roskaruokailuun.  Roskaruokaa, ei tavaroita.

Viides viikko:
Jälleen samoissa merkeissä: harrastetöitä, aurinkoa, velhoilua ja hieroja käymässä, tällä kertaa kyytiä saivat selkä ja hartiat. Roskaruokaa ja ravintolaruokailu Ievuskaisen kanssa. Kesähullutuksessa mennään neljännen viikon toistolla.  Roskaruokaa, ei tavaroita.

Vaikka lisää tavaroita tuli, niin tavaroita poistuikin ihan kiitettävästi, mikä on todella positiivinen asia. Kodistamme lähti niin videoita, käsityölehtiä, muita lehtiä, astioita, yksi laukku, yksi kirja, kamera kuin kasettisoitinkin.

Heinäkuun menotkin laskin ja ne ovat kutakuinkin keskitasoa lukuunottamatta Herra Kirjoituksen synttärilahjaa, joka teki melkoisen lisäyksen menoihin. Siltikin rakkaani olisi ansainnut huomattavasti suuremmankin lahjan, mutta tämä oli hänen toiveensa. Tyypillisesti roskaruoka- ja herkkumenoja oli edelleen liikaa, vaikkakin vähemmän kuin aiemmin. Suunta on kuitenkin oikea ja elokuussa yritetään jatkaa niiden vähentämistä vieläkin pienemmäksi.

Heinäkuun neljännellä viikolla pistin ruokavalion kevennykseen, koska viime aikoina on tullut mussutettua ihan liikaa roskaruokaa, sipsejä ja suklaata. Tosin on myös tullut herkuteltua edelleen, mutta vähemmän kuin ennen. Tarkoitus on jatkaa kevennetyllä niin kauan kuin pusseja nurkassa riittää, tulee samalla sekin nurkka huushollista järkevästi siivottua ja yksi jemma tyhjennettyä. Samalla tietysti kauppalasku pysyy toivottavasti pienenä.

Olen onnellinen siitä, että olen löytänyt itselleni järkevän tavan hemmotella itseäni, se ei lisää tavaroita eikä kiloja, vaan antaa hyvää oloa ja rentoutusta. Hieronnastahan on tietenkin kyse. Nyt alkuvaiheessa kun kaikki paikat ovat jumissa, olemme pyrkineet siihen, että hierojat kävisivät noin kerran viikossa. Myönnetään, olemme tässä asiassa kunnon kermaperseitä, meillä käy kotona kaksi hierojaa, kumpikin noin kahdesti kuussa. Toinen hieroo jalkoja ja toinen selkää ja hartioita.

Maisemia matkalta

Olemme ajaneet tämän paikan ohi lukemattomia kertoja, en edes ala laskea miten monta, sillä ohitamme sen maalle mennessä ja sieltä palatessa. Koskaan ei vain ole tullut pysähdyttyä, vaan aina on painettu kaasua ja ajettu ohi. Nyt sitten pysähdyimme - myönnän, että päälimmäinen syy siihen oli Wizard Uniten pelaaminen - ja kyllä kannatti. Maisemat olivat upeat ja kun ilmakin oli mitä ihanin vietimme äärimmäisen rentouttavan iltapuhteen maisemia ihaillen.

Annan kuvien puhua puolestaan.

Kuten jälleen tulee todistettua, monet parhaat ja kauneimmat asiat löytyvät yllättävän läheltä. 

Räjähtävä prosecco

Tarina voisi jälleen alkaa niillä legendarisilla sanoilla: "Tapahtuipa kerran siinä keskikokoisen kaupungin keskikokoisessa asunnossa, jota asuttavat mies ja vaimo..." Jos kuitenkin hypätään suoraan tarinan keskiöön.

Sain ystävältäni lahjaksi Prosecco-pullon. Koska sitä ei juotu heti, pistin pullon keittiön tasolle ja unohdin sen siihen, vaikka minun olisi pitänyt pistää se jääkaappiin. Pullo ehti olla paikallaan pari päivää. Eilen sitten kun palasimme maalta, meitä odotti mansikkakiljuun verrattava yllätys (tämähän tapahtui reilu kymmenen vuotta sitten, kun pakastimemme hajosi ja siinä olleet mansikat pääsivät käymään vähemmän mielyttävältä tuoksuvaksi massaksi - onneksi kyseessä oli sentään arkkupakastin, niin ei koko keittiön lattia mennyt pilalle). Tällä kertaa se yllätys oli -kirjaimellisesti- räjähtänyt prosecco-pullo.

Keittiössämme tuoksui, kyllä vain, viiniltä ja viiniä lillui tasolla, pyöri lattialla ja löytyi tilkkanen myös pullon kappaleiden pohjalta. Lasinsirpaleita löytyi vähän sieltä ja täältä, isompia ja pienempiä. On kyllä uskomatonta, miten yhdestä pullosta riittää niin valtavasti sirpaleita. Ainoat muut havaittavat vahingot olivat raapaleet yhden rulokaapin ovessa, onneksi näin, sillä rikkoutuneet kaappien lasiovet olisivat olleet paljon ikävämmät korvata.

Sen sijaan, että olisimme päässeet asettautumaan viikonlopun jälkeen kotioloihin, jouduimmekin imurointi- ja rätinheilutushommiin, sillä emmehän voineet ottaa riskiä, että enempää viiniä olisi imeytynyt lattiaan tai valunut alas tasoilta puhumattakaan siitä, että jompi kumpi meistä olisi astellut aamutokkurassa jalkansa lasinsiruihin. Tuota siivoushommaa riittää kyllä vielä alkavalle viikollekin, koska ei sitä yösydännä jaksanut ihan niin huolellinen olla ja iltahämärässä saattoi joku sirunen onnistua ohittamaan imurin ja joku tahra jäädä kluutuamatta.

Äänikirjojen suurkuluttaja

Olen ehkä jossain kohtaa antanut rivien välistä ymmärtää, että kuuntelen äänikirjoja melko usein. "Melko usein" on kohtuullisen lievä ilmaus, sillä tosi asiassa taidan olla äänikirjojen suurkuluttaja. Jos olen yksin tai teen kotitöitä, kuuntelen äänikirjaa, jos liikun autolla, kuuntelen äänikirjaa, illalla nukkumaan mennessäni kuuntelen äänikirjaa.

Useamman vuoden ajan olen tilannut äänikirjapalvelua eli käytössäni on ollut joko Storytell tai Bookbeat, vähän riippuen siitä, mitä sisältöä kummassakin on ollut tarjolla. Nuohan maksavat kumpikin suunnilleen 17€ kuukaudessa, mutta toisaalta yksittäin ostetut äänikirjatkin maksavat useamman euron kappaleelta. Sitä paitsi tuo on sellainen summa, että sen saa äärimmäisen helposti menemään jonnekin muuallekin: yksi kerta pikaruokailemassa tai parit karkkiostokset taikka pari lankakerää. Tiedän, että myös kirjastosta saa äänikirjoja, mutta ennen maksulliseen palveluun siirtymistä olemme kuluttaneet paikallisen kirjaston äänikirjavalikoiman kertaan tai pariinkin läpi. Koska valikoima uudistuu varsin hitaasti, enemmän kuuntelevalle on lopulta kovin vähän vaihtoehtoja tarjolla, lisäksi laiskalle ihmiselle kirjastossa käymisestä ja lainojen palauttamisesta määräaikaan mennessä on kuitenkin vaivaa. Netin kautta toimiva kirjastojen digitaalinen lainauspalvelu puolestaan on varsin surkea, kirjoja on saatavilla vain vähän (mistä syystä niistä halutuimmat ovat aina lainassa) ja toisto pätkii surkeasti (ainakin silloin kun viimeksi kokeilin). Sen sijaan noissa maksullisissa palveluissa ei ole rajoitusta siitä, miten monta kirjaa voit laitteellesi ladata valmiiksi, ei myöskään ole rajoitusta montako kirjaa kuukaudessa saat kuunnella, eivätkä kirjat ole koskaan kenellekään muulle varattuina, niin ettet pääsisi kuuntelemaan heti halutessasi. Lisäksi noihin palveluihin e-kirjat ja äänikirjat tulevat todella nopeasti, suunnilleen samaan aikaan, kun ne ilmestyvät kirjakauppoihin.  Nämä ovat siis perusteet, että olen pitänyt "ylellisyyteni" eli äänikirjapalvelutilauksen voimassa kuukaudesta toiseen.

Tunnustan, että käytän näissä surutta yhtä ominaisuutta, mitä tavallisissa äänikirjoissa ei ole. Olen varsin nopea lukija, joten joissakin tapauksissa itse lukeminen olisi nopeampaa kuin äänikirjan kuuntelu. Toki siis äänikirjassa on se plussa, että kädet vapautuvat muuhun tekemiseen; voi kutoa, voi kirjoittaa, voi surffata netissä, voi silittää, tiskata ja siivota ja silti kirja etenee, mitä tavallinen kirja ei noissa tapauksissa tee. Se on siis mielestäni ehdoton plussa, voi tehdä kahta asiaa yhtä aikaa. Noissa tilattavissa palveluissa on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa kirjan toistonopeuteen ja valita pyöriikö kirja normaalinopeudella vai nopeutettuna. Aika usein käytän 1,25 tai 1,5 kertaista toistonopeutta, joka on suunnilleen se sama, jolla itse lukisin.

Viimeisin isompi kuunteluprojekti ovat olleet Virpi Hämeen-Anttilan Karl-Axel Björk - kirjat, joista viimeisin ilmestyi Bookbeatin listoille samaan aikaan kuin kauppoihinkin. Koska sarjan aikaisempien osien kuuntelusta oli jo hetki aikaa, päätin kerrata nekin, jotta pysyisin tarinassa mukana. Niinpä sitten "tehokuuntelin" nuo kirjat, kuusi kirjaa, viisi päivää. Seuraavaksi taidan ottaa listalle vielä kerran Harry Potterit ja niiden jälkeen keskittyä uusien kirjojen kuunteluun. Keskimääräisesti siis kuuntelen noin 15 kirjaa kuukaudessa.

Toki luen edelleen perinteisiä paperisia kirjoja, varsinkin silloin jos haluan opiskella jotain, mutta kevyempänä kuunneltavana äänikirjat ovat täydellinen vaihtoehto - varsinkin nyt, kun vaihtoehtoja todella riittää eikä tarvitse pyörittää niitä samoja muutamaa kirjaa yhä uudelleen ja uudellen. Muistan yhä, miten teini-iässä sekä luin että kuuntelin paikallisen kirjaston koko valikoiman läpi. Äänikirjoissa tarjolla oli koko kaupungin Vinskiä, Aarresaarta ja Pertsaa ja Kilua. Kuuntelin ne niin moneen kertaan läpi, että muistan niiden tapahtumat edelleen ulkoa.

Bujon muodonmuutos

Minulla on ollut oma BuJoni noin vuoden verran. Sitä olen käyttänyt seuraamaan kulutustani, meiltä poistuneita ja meille saapuneita tavaroita, ruokahävikkiä ja montaa muutakin asiaa. Käytännössä jokaiselle kuukaudelle on omistettu yksi aukeama. Vasemman sivun yläosassa Bujossa on ollut kuukausiruudukko, johon olen tehnyt merkintöjä ja sen alle kirjoittanut menolistauksen. Lisäksi  olen kirjoittanut oikealle sivulle eri otsikoiden alle listoja.

 

Käytössäni on ollut musta, sininen ja punainen kuulakärkikynä sekä lyijykynä. Tarvittaessa voin lisätä valkoimaan vielä vihreän kuulakärkikynän, mutta toistaiseksi sille ei ole ollut tarvetta. Kuitteja olen varastoinut aina kuukauden verran ja laskenut sitten kuukauden lopulla menot yhteen. Valitettavasti BuJo ei ole tarjonnut ratkaisua siihen kulutuksemme ongelmaan, jonka olen hyvin tiedostanut eli meiltä menee aikas paljon rahaa roskaruokaan ja herkkuihin - alun alkaen kun ajattelin, että saisin muutoksen tuohon BuJo-seurannalla, mutta kyllä tuon muutoksen täytyy lähteä jostain muualta.

Nyt ajattelin kasvattaa ruudukon kokoa ja tehdä siihen lisää merkintöjä, jolloin siitä toivoakseni tulee selkeämpi. Ison päiväruudun yläkulmiin ajattelin laittaa pienemmät ruudut, joista vasemman puoleisen ruksin, jos on ostokseton päivä, oikean puoleiseen vedän rastin, kun kesähullutuksesta on suoriuduttu sen päivän osalta. Lisäksi pitäisi keksiä jokin merkintä herkuttomasta päivästä, mutta mikä olisi järkevää, vielä yksi laatikko johonkin kulmaan (mihin?), toinen eri värinen kehys vai jotain muuta?

Vasempaan alakulmaan pistän tuttuun tapaan ostoskuittien listauksen numeroilla. Oikeaan merkitsen tilitapahtumat kirjaimilla oman ruutunsa sisään. Näistä sitten kirjoitan listauksen alle. Erityiset päivät, jolloin on jotain tapahtumaa, menoa tai häppeninkiä merkitsen kehystämällä laatikon mustalla kynällä.

Vaakalukemalle aion edelleen pitää omaa saraketta, mutta ruokahävikin kirjaamisen taidan lopettaa, se on kuitenkin meillä todella minimalistista ja tarvittaessa voin sitten tehdä tunnustukseni kuukausitaporttiin. Mietin vakavasti myös saapuneiden ja poistettujen tavaroiden sarakkeita, onko niille oikeasti tarvetta. Ensinmainittuja ei ole tarkoitus tulla ja jälkimmäisiä ei taas tunnu tulevan, vaikka miten yrittäisi. Talousseurannan aion kyllä pitää mukana, se on kuitenkin kannustavaa tai hyvin turhauttavaa, riippuen siitä, mistä näkökulmasta asiaa katsoo.

Turhauttava jumiutuminen

Tuntuu, että elämä junnaa paikallaan, todella tylsästi paikallaan. Niin tylsästi, että tekisi mieli kirkua ääneen, että haluan jotain uutta...ihan mitä tahansa uutta, kunhan se vaan murtaa tätä tylsyyttä. Yksi syyllinen tähän on varmasti jatkuva sade ja puuttuvat helteet. Jos aurinko paistaisi, niin kaikki tavallinenkin tuntuisi mukavammalta, hienommalta ja piristävämmältä.

Vaatteet tuntuvat kaikki tylsiltä, eikä mikään kulu puhki, että saisi uutta käyttöön. Käytössä kun pyörivät käytännössä ne samat muutamat vaatteet, joita yritän kuluttaa loppuun. Uuden puseroni valmistin (siis sen melkein valmiin puuvillaneuleen, jonka naamakirjan kautta sain), mutta se on kuitenkin hiukan liian paksu kesäkäyttöön, joten sovitettuani sen pistin sen takaisin kaappii ja totesin, että syksyllä sitten. Mieli tekisi kuitenkin jotain uutta, ihan joitain itselle uutta, ei mitään omasta kaapista kaivettua. No ehkä tuo oman kaapin kaivelukin vähän auttaisi, mutta kun ei huvita kun on niin kylmää ja sateista - ja tylsää.

Kengissä täsmälleen sama tilanne, kyttään useampaa paria rikkumaan, mutta eiväthän ne tietenkään tässä tilanteessa riku. Itse asiassa noita pareja on viisi: kahdet lenkkarit, yhdet kävelykengät, yhdet työkengät ja yhdet crocsit. Niidenkin suhteen haluaisin jotain uutta käyttöön, ja kelpaisi ihan joku omasta kaapista. Parhaani olen kyllä yrittänyt ja kävellyt paljon, vaan eivätpä nuo silti riku. Miten se aina meneekin näin, silloin kun jokin saisi rikkua, niin eihän se millään kulu puhki.

Kosmetiikkatörpötkään eivät tyhjene eli sieltäkään ei saa mitään uutta käyttöön. Turhauttavaa sekin, loppuis edes huulipuna, niin sais uudesta sävystä eloa naamaan. Tämä tosin on se rintama, millä on suurimmat toiveet, sillä useammassa kuin yhdessä purkissa on vain vähän jäljellä eli ehkä ne sieltä vielä josku tyhjenevät.

Paino jumittaa samoissa lukemissa, mutta siihen löytyy kyllä syy ihan omista valinnoista. Kun mussuttaa jäätelöä ja muita herkkuja, ei liene ihme, ettei paino laske. Niin ja se mussutuksen syy on tietenkin turhautuminen kaikkeen tähän jumiutumiseen. Liikuntaharrastuskin jumittaa paikallaan, tuntuu ettei kunto kohene lainkaan eikä jaksa yhtään enempää kuin ennenkään. Turhauttaa sekin- tietysti.

Uskomattomasti tuntuu, että säästöjäkään ei kerry, vaikka tuo nyt on ihan selkeästi vale. Kyllä se tilin saldo kasvaa, mutta kai tässäkin on se mielikuva, että pitäisi kasvaa nopeammin ja enemmän.

Se perinteinen pitäisi, pitäisi, pitäisi listakin on lohduttoman pitkä esimerkiksi ikunoiden pesua ja suursiivousta pitäisi tehdä, mutta kuka sitä nyt sateella siivoaisi ja silloin harvoin kun aurinko paistaa, niin ei silloin ainakaan, silloin ainakin on parempaa tekemistä.

Tuntuu, että ainoa mikä etenee on Podcastien kuuntelu ja Potter-peli, Arkijärki podcasteissa olen numerossa  31 ja Wizard Unitessa tasolla 16. No onhan se jonkinlaista etenemistä tämäkin. Ehkä nyt vain otan itseäni niskasta kiinni ja piristän itseäni värjäämällä vihdoin ja viimein hiukseni, nyppimällä kulmani ja sipaisemalla pintaan kerroksen ruskettavaa sävyä. Jos se sais aikaan valheellisen tunteen auringosta ja kesästä.