Äitini valitti, että hänen heijastinliivinsä vetoketju ei pysy kiinni. Alkuun yritin tietenkin säätää sitä kaikilla osaamillani tavoilla, jotka useimmiten auttavat temppuileviin vetoketjuihin, jos ei nyt suoranaisesti hampaita ketjusta puutu tai lukko ole halki. Tällä kertaa purista-kiristä-väännä - vinkit eivät auttaneet ja ketju aukesi edelleen.
Koska kyseessä oli muuten kelpo liivi, päätin korjata sen tarranauhoilla. Mitä suurimman onnistumisen tunteen sain, kun hamsterin jemmoista löytyi palanen juuri oikeanlevyistä heijastinnauhaa, sen alle sopiva tarranauhan kappale vastakappaleineen ja mikä vielä parempaa toinen palanen liivin väristä tarranauhaa ja sen vastakappale. Heijastinnauha ja neonkeltainen tarranauha ovat peräisin vanhasta heijastinliivistä, jonka osia olen hyödyntänyt monessa muussakin työssä. Musta tarranauha, joka piiloutui tuon heijastinnauhan alle, on sekin kierrätettyä, vaikkakaan en sen tarkempaa alkuperää muista. Hamsterilla kun on tapana ratkoa talteen kaikki mahdolliset kierrätysosat poistoon menevistä tekstiileistä. Niinpä minultakin löytyy jos jonkinlaista nauhan pätkää, vetoketjua, lukkoa tai koristetta jemmoistani ja nyt kun niistä löytyi korjaukseen juuri täydelliset kappaleet, koin suunnatonta onnistumisen riemua.
Liivistä saatiin varsin toimiva ja vielä lisäksi ihan helposti kauempaa ei edes huomaa, että liiviä on käpistelty.
Ompelujälki ei ole läheltä katsottuna maailman kaikkeuden hienointa, mutta palaset oli pakko tikata paikalleen niin, että ne kestävät toistuvat avaamiset ja sulkemiset. Äiti oli liiviinsä kovin tyytyväinen ja otti sen jälleen heti käyttöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti